Pitkään yrittäneet

Lunni, osin tosi tuttuja fiiliksiä. Odottaminen on minunkin kokemuksen mukaan tosi stressaavaa kun ei mitään tietoa onnistuuko pian vaiko ei. Itselläni auttoi vähän sama ajattelutapa kuin Nounou yllä kertoi eli ajattelin tyylillä jos ei xx mennessä onnistu niin sitten hoidoilla xx ja jos ei niillä niin sitten hoidolla xx. Toki ymmärrän, että kaikki eivät ajattele samoin, mutta minulla tämä auttoi vähän kun olin päättänyt että käytetään kaikki ns järkevät keinot mitä on. Kävin monissa tutkimuksissa yms jo aika aikaisessa vaiheessa ja luin paljon asiasta, en tosin tiedä oliko se haitaksi vai hyödyksi. Lopulta onnisti sitten kuitenkin ihan luomusti, paitsi mitä nyt vitamiineja ja DHEA söin ja mieskin vitamiineja (nyt siitä raskaus vähän yli puolen välin), mutta hoitojen suunnitteluaika oli jo varattuna jne. Se täytyy myös todeta, että vaikka monet raskautuu heti tai muutamassa kuukaudessa, on myös niitä joilla menee pidempään ja silti ei ole mitään ns vikaa vaan se vaan jostain syystä kestää. Seuraan yhtä toista ryhmää ja siellä monia tällaisia tapauksia jotka yrittäneet yli vuodenkin ja nyt raskautuneet ilman hoitoja. Samalla toki todettava, että hyvä kyllä tutkia molemmat kunnolla jos vaan taloudellisesti tai muutoin mahdollista yms jo aika hyvissä ajoin niin tietää tilanteen paremmin toki riippuen miten itse haluaa.

Paljon tsemppiä odotteluun ja yritykseen sinulle, samoin kuin muille tässä ryhmässä!

Hyvin sanoitettu lunni, allekirjoitan täysin.

Välillä tuntuu, että pahinta on epäonnistumisen tunne, ei niinkään se ettei lasta saa.

Myös meillä mies on toivonut että lasta yritetään tarvittaessa kaikin keinoin.

Itseä vielä hirvittää IVF, mutta toisaalta on iso asia viedä toiselta vanhemmuus, etenkin jos se jollain keinolla voisi olla mahdollista.

(Tässä vielä taustalla se, että aikanaan ei meinattu alunperinkään suhteeseen edes ruveta, kun itse olin sitä mieltä etten lapsia halua. Mieli kuitenkin muuttui ja suhde alkoi.)

Usein kuulee eri asiayhteyksissä lisääntymisestä puhuttavan normaalina ja luonnollisena asiana, itsellä tuntemus on kaikkea muuta kun käytössä on kaiken maailman tikut, liuskat, pillerit ja lääkärikäynnit.

En todellakaan olisi 2v sitten uskonut mikä Iisakin kirkko tästäkin syntyy.

Lunni, aivan juu teillä kyllä eri tilanne kuin meillä kun olette onnistuneet omin avuin tulemaan raskaaksi vaikka menikin valitettavasti kesken, mutta edellytykset raskautumiselle löytyy. Meillä ei tosiaan vuodessa luomuna tapahtunut mitään, ei kemiallista eikä minkään näköistä yritystä.

Bluna on myös aivan oikeassa, että ei se ole välttämättä merkki mistään ettei ole jossain tietyssä ajassa tullut raskaaksi. Meillekin miehen sperman vasta-aineista huolimatta sanottiin että raskautuminen luomuna voi olla mahdollista, mutta että siinä voi vain kestää kauan koska todennäköisyydet ovat meitä vastaan. Onhan todennäköisyys raskauden alkamiselle normaali tilanteessakin vain 20% luokkaa per kierto.

Mutta tosiaan, yleiset suositukset ovat että mikäli raskaus ei ole alle 35v alkanut vuodessa ja yli 35v puolessa vuodessa, niin lääkäriin kannattaa olla yhteydessä. Mikäli ei halua/ole varaa asioida yksityisellä, niin ajanvaraus omaan terveyskeskukseen ja sieltä laittavat asian eteenpäin erikoissairaanhoidon piiriin. Toki näin ei ole missään nimessä pakko toimia, mutta hoitoon hakeutuminen on perusteltua ja julkinen terveydenhuoltokin ottaa asiasta tuossa kohtaa kopin.

Meillä tosiaan miehen sperman pesu ja ensimmäinen inseminaatio tuotti tulosta, en naisena saanut muita hoitoja kuin ovulaation jälkeisen progesteronituen. Pääsimme siis mielestäni todella vähällä ja olen siitä kiitollinen. Kysyin myös neuvolassa miten kannattaa toimia jos joskus haluamme toisen lapsen, niin edellytykset suoraan hoitoihin pääsyyn julkisella löytyvät miehen vasta-aineiden takia niin saa ottaa silloin heti yhteyttä omaan terveyskeskukseen ja mukaan miehen sperma-analyysin tulokset. Tämä oli myös helpottava tieto.

Samaa mieltä Hileisen kanssa ettei lisääntymimen ole enää monilla kovin luontaista, ainakaan jos ottaa oman aikansa. Kauheaa suorittamista tullut siitäkin.

Terve vaan ja näin siinä kävi että liian aikaisin intoilin, täällä ollaan takaisin lähtöpisteessä. 🙄 Raskauteni osoittautui todennäköiseksi tuulimunaksi, viikon päästä vielä tsekkaus ja sitten tyhjennys. Harmittaa aivan vietävästi ja pari päivää meni ihan lamaantuneena, mutta oma selviytymiskeinoni on tähänkin asti ollut seuraavien askelten suunnittelu hedelmöityshoidoissa, joten laitan jäitä hattuun ja keskityn niihin. Itselleni hoidot tuovat paljon iloa elämään, tuntuu että teen asioiden eteen jotain konkreettista. Ymmärrän että kaikilla se ei tietenkään mene niin ja monet asiat pelottaa ja jännittää. Onneksi näissä asioissa on usein puoliso mukana ja jos ei, joku muu tukihenkilö tai edes tämä palsta Nauttikaa viikonlopusta ja kesäsäästä!

Onpa ikävä kuulla Helvi, voimia 😔

Voi Helvi🙁olen niin pahoillani!

Heippa

Mieheltä löytyi vasta-aineita spermassa. Teimme eilen ensimmäistä kertaa inseminaatio ja illalla otettiin vielä toisen kierroksen petillä. Mul jäi huono tunne siitä, että oliko se virhe. Inssissä pestiin spermaa ja laitettiin sisälle, mutta illalla minun sisälle meni spermaa, joka ei ole pesty ja siinä oli niitä vasta-aineita. Vaikuttaako se mitenkään? Eli sekaantuiko hyvän laatuinen sperma mitä pestiin illemmalla kun harrastettiin? Osaako kukaan auttaa tässä :/

Tuntui että pilasin inseminaatio prosessin kokonaan.

Pahoittelut Helville tuulimunasta 😔

Täällä alkoi uusi kierto minkä kyllä jo arvasin oireiden perusteella 😥

Moikka, meillä yritystä takana vasta reilu puoli vuotta, mutta henkisesti se tuntuu kuin 1,5v, kun esikoita yritettiin hieman päälle vuosi ennen tärppia ja nyt kun päätettiin että toinen lapsi saa tulla, niin tuntuu että kaikki ne tunteet jatkoivat suoraan siitä, mihin silloin viime kierroksella jäätiin. 

Vaikken nyt tällä kertaa ole vielä niin pitkään yrittäneet, niin, tulin nyt teiltä pidempään yrittäneiltä kysymään vinkkiä labratulosten ajoittamisesta, kun teillä saattaisi olla enemmän kokemusta erilaisista tutkimuksista, kuin tuola Vauva vuodelle 2023-2024 -keskustelussa vaikuttavilla. Olen siis menossa vuotohäiriöiden takia kilppari- ja prolaktiinikokeisiin ja toivoisin, että ne tukisivat myös tätä lapsitoivetta mahdollsimman hyvin, niin osaatteko te kertoa, onko joku teille ohjeistanut, että nämä olisi hyvä ottaa jossain tietyssä kierron vaiheessa? Muistelen jostain lukeneeni, että sillä kierron vaiheella oli jotain merkitystä, mutta lääkäri silloin lähetettä kirjoittaessaan puhui vain kellonajasta, ei kierron vaiheesta. 

Lissu, kilpirauhasarvojen ottamisen ajankohdalla ei kierron suhteen ole käsittääkseni väliä, minulla ainakin otettiin se pariin otteeseen yrittämisen aikana ja ihan missä vaiheessa kiertoa milloinkin sattui. Kilpirauhasen tulisi tuottaa tyroksiinia tasaisen tappavasti eikä ymmärtääkseni elä kierron mukaan. Prolaktiinista en osaa valitettavasti sanoa mitään, sitä ei minulta ole koskaan otettu.

Monet kierron mukaan menevät labrat ovat sitten eri juttu, niitä ovat mm. FSH ja progesteroni S-prog. Myös gynelle meno ultraa varten kannattaa ajoittaa sen mukaan mihin asioihin haluaa vastauksia, tietyssä vaiheessa kiertoa jos haluaa tarkastella lähestyvää ovulaatiota/johtofollikkelia/limakalvon paksuutta ennen kiinnittymistä, tietyssä vaiheessa jos katsotaan progesteronijuttuja/corpus luteneumia ovulaation jälkeen.

Tsemppiä! 🏻

Käyttäjä42322 kirjoitti:

Heippa

Mieheltä löytyi vasta-aineita spermassa. Teimme eilen ensimmäistä kertaa inseminaatio ja illalla otettiin vielä toisen kierroksen petillä. Mul jäi huono tunne siitä, että oliko se virhe. Inssissä pestiin spermaa ja laitettiin sisälle, mutta illalla minun sisälle meni spermaa, joka ei ole pesty ja siinä oli niitä vasta-aineita. Vaikuttaako se mitenkään? Eli sekaantuiko hyvän laatuinen sperma mitä pestiin illemmalla kun harrastettiin? Osaako kukaan auttaa tässä :/

Tuntui että pilasin inseminaatio prosessin kokonaan.

En usko että pilasitte mitään, meitä ainakin neuvottiin inssin jälkeen harrastamaan vielä normaalistikin seksiä eli ei missään nimessä ollut kiellettyä. Ja vasta-aineet syynä inssiin meilläkin.

Jee täällä ovis bongattu eka kertaa keskenmenon jälkeen! Vielä vuotaa mutta raskaustesti on näyttänyt negaa jo monta päivää sitten niin päätettiin että rohkaistutaan taas yrittämään.

Pakko tulla taas avautumaan :´D Neljännellä yrityksellä sain kuin sainkin ajan  varattua munajohtimien aukiolotutkimukseen. Tänään mentiin sitten klinikalle, mulla laskujen mukaan kp 8 menossa. Jännitti hieman, mutta olin todella iloinen, että vihdoin pääsisin tutkimukseen koska olihan tätä odotettu. 

No lääkäri teki sitten ultraäänitutkimuksen ja totesi sitten vähän ajan jälkeen, että siellähän on fokkeli jo kypsymässä ja, että ovulaatio olisi siis jo tapahtumassa ....  Hän siis totesi , että parempi varata uusi aika. Tajusimme miehen kanssa, että emme ole olleet viime menkkojen alettua ollenkaan yhdynnässä joten olisimme periaatteessa voineet tehdä tutkimuksen, mutta siinähän olisi sitten mennyt tämä kierto "hukkaan"... Hieman kyllä v*ituttaa, että joudun jälleen odottamaan uutta aikaa, toivottavasti kesällä olisi noita aikoja kuitenkin hyvin vapaana... Ärsyttää vain, koska tälle viikolla olisi ollut myös aikaisempina päivinä aikoja, mutta emmehän me voineet tietää, että juuri tässä kierrossa tuo ovulaatio tapahtuisi hieman aikaisemmin kuin yleensä.. 

No ei auta muu kuin harrastaa sänkypuuhia tänään ja huomenna. 

Pakko oli kirjautua tänne kun ei yleisellä ollut aiheesta kokemuksia, ehkä täällä jollain on?

Minulla meneillään pp11 ja tänään haamu tikussa, mutta myös Cyclogest emätinkapselit oli ohje lopettaa tänään. Eli ennen virallista raskaustestipäivää😱 Millään googlettamisella en löydä vastaavaa ohjetta ja pelottaa, että siinä on sattunut minun kohdallani virhe. Eli ohjeessa sanotaan cyclogestiä käyettävän vain 12vrk. Onko kellään ollut vastaavaa?

Hirmuinen lapsihaave kirjoitti:

Pakko oli kirjautua tänne kun ei yleisellä ollut aiheesta kokemuksia, ehkä täällä jollain on?

Minulla meneillään pp11 ja tänään haamu tikussa, mutta myös Cyclogest emätinkapselit oli ohje lopettaa tänään. Eli ennen virallista raskaustestipäivää😱 Millään googlettamisella en löydä vastaavaa ohjetta ja pelottaa, että siinä on sattunut minun kohdallani virhe. Eli ohjeessa sanotaan cyclogestiä käyettävän vain 12vrk. Onko kellään ollut vastaavaa?

Minulla oli cyclogest käytössä 2.päivänä ovulaatiosta 12vrk kuuri. Kierrosta josta raskauduin tein positiivisen raskaustestin dpo10, tuolloin oli vielä 3 päivää cyclogestia jäljellä. Cyclogestin lopettamisesta ei pitäisi olla haittaa kun on raskautunut, mutta gyne myös sanoi ettei sen käytöstä ole haittaakaan ja että voin käyttää vaikka varhaisultraan asti ja näin tein.

Onnea plussasta ja tsemppiä!

Nounou kirjoitti:

Hirmuinen lapsihaave kirjoitti:

Pakko oli kirjautua tänne kun ei yleisellä ollut aiheesta kokemuksia, ehkä täällä jollain on?

Minulla meneillään pp11 ja tänään haamu tikussa, mutta myös Cyclogest emätinkapselit oli ohje lopettaa tänään. Eli ennen virallista raskaustestipäivää😱 Millään googlettamisella en löydä vastaavaa ohjetta ja pelottaa, että siinä on sattunut minun kohdallani virhe. Eli ohjeessa sanotaan cyclogestiä käyettävän vain 12vrk. Onko kellään ollut vastaavaa?

Minulla oli cyclogest käytössä 2.päivänä ovulaatiosta 12vrk kuuri. Kierrosta josta raskauduin tein positiivisen raskaustestin dpo10, tuolloin oli vielä 3 päivää cyclogestia jäljellä. Cyclogestin lopettamisesta ei pitäisi olla haittaa kun on raskautunut, mutta gyne myös sanoi ettei sen käytöstä ole haittaakaan ja että voin käyttää vaikka varhaisultraan asti ja näin tein.

Onnea plussasta ja tsemppiä!

Kiitos tosi paljon!

Palailen taas tänne kirjottelemaan, välillä ajatukset aivan muualla kun on ollut muuta puuhaa. Menin esikoisen kanssa neuvolaan, niin neuvolan täti onnitteli ja kysyi vointia. En ollut koskaan aiemmin käynyt juuri tällä hoitajalla niin ajattelin että onnittelee 1,5 vuotiaasta esikoisesta ja muuten vaan kyselee oloja.. olihan se vähän nolo tilanne kaikille, kun jossain kohtaa tajusin että olin varannut ajan jo nyt aikaa sitten kesken menneen raskauden takia. Selvästi oon halunnut yrittää unohtaa koko asian, saa nähdä tuleeko se jossain kohtaa suruna vastaan kun en selvästikään juuri nyt oo valmis oikein asiaa käsittelemään. Haluan vaan keskittyä tähän raskautumiseen enkä miettiä menneitä.

Nyt kp 3 yrityskuukausi 9 ja ekat menkat km jälkeen. Aika runsaat ja kivuliaat on, mutta odotan jo innolla että aika kuluis ja pääsis tikuttelemaan ovista. En tähänkään kiertoon ota letrozoleja, kun haluan imettää tämän kuun loppuun koska oon sen verran paljon töissä että koen että imetys tuo esikoiselle lohtua kiireen keskellä. Seuraavasta kierrosta sitten ns "kaikki keinot" käyttöön.

Heippa, täältä taustailemasta voisin taas aktivoitua, kun luulen että on taas kiintiö helpommin raskautuneiden keskustelua seurattu. Me päästiin kesäkuussa nyt hoitopolulle ja kokeillaan huomisesta alkaen letroilla kypsytellä. Yk 21 on nyt siis eka avustettu, eikä koskaan oo vielä plussaa näkynyt testeissä.

Mulla on kuitenkin normaalisti tosi runsaiden vuotojen apuna cabrilon ja litalginia kramppeihin. Nyt kun näitä ei saa käyttää ja työnnetään peliin mukaan letrotsoli, niin oireet ja omat kivut jännittää. Onko muilla kokemuksia, miten kroppa reagoi? Mulla siis endoa ja myoomia, mitkä kivuliaasti reagoi jo ihan normiovikseen.

Moikka! Mä tuun taas vähän pistäytymään kun muistin että tää ketju on ollut pystyssä nyt vuoden! :) Musta tuntuu et mun yritys on edelleen "päällä", vaikkei ole edes kumppania jonka kanssa yrittää.. Erosta kulunut nyt 6kk. Sain kuulla pari viikkoa sitten että mun viimeinenkin lapseton kaveri odottaa vauvaa, auts kun meni suoraan tunteisiin taas. Miksei vieläkään oo mun vuoro? Miks "kaikki muut paitsi minä"? Välillä tosi musertavaa ettei lapsettomuudesta pääse edes sinkkuna, ja mun tänhetkinen elämäntilanne ei anna myöten itsellisyydelle, kun oon opiskelijabudjetilla :/ Lisäksi ahdistaa että kun palaan markkinoille, valitsen epätoivoissani vaan ekan joka haluaa lapsia ja sit oon onnettomana, mut perheellinen... Huomaan et kokoajan karttuva ikä lisää tätä lapsettomuuden painetta ja ahdistusta. Mut muistaakseni tälläkin palstalla on pariskuntia jotka ovat tavanneet vasta yli 30vuotiaina? Tulipa ilkeä ajatus siitäkin, kun mun yksinhuoltaja kaveri jolla on kaks alle 3v lasta, valitti facebookissa kuinka hankalaa on tapella kelan tukien kanssa, niin mä mutisin mielessäni että sentään hänellä on lapsia joiden edusta taistella... Tällasia loppukierron ajatuksia :D

Mites tän palstan odottajien olot ja tilanteet on edenneet? Onko käyty ultrissa?

Lohdutukseksi Hongatar, me tavattiin mun miehen kans pikkasen vajaa kolmekymppisinä mutta vasta 35-vuotiaina edes alettiin harkita lasten tekoa. Vielä ehtii, vaikka ymmärrän tuon tunteen että kello tikittää.

Mulla on menossa piinapäivät, menkat kolme päivää myöhässä. Nyt on menossa toinen yrityskierto keskenmenon jälkeen. Oon tehny tässä testin (en herkkää) kaikkina kolmena aamuna ja on näyttäny negaa. Nyt ostin vielä herkän testin, jonka teen huomenaamulla jos menkkoja ei näy. Tänään viiden maissa eli puoli tuntia sitten alkoi jonkinlainen pahoinvointi, mutta varmasti kuvittelen taas vaan.. mieli tekee niin helposti tepposet kun toive on kova. Mited muilla?