Pitkään yrittäneet

Onnea plussanneille

Täällä ei uutta kerrottavaa, jälleen alkoi uusi kierto, 2v yritystä takana 💔 Jos minkälaista poppa konstia ollut ja on, olin tikuttamatta ovulaatiota viime kierrossa ja tässäkin.Ilman ehkäisyä vielä ollaan mutta taitaa jäädä iltatähti saamatta 😭

Vastapainoksi iloisia uutisia.. Meillä tärppäsi kolmannella Letrozol+DHEA avusteisella kierrolla!! 😍 Nyt vaan toivon et on pitävät tarrasukat matkassa 🤭 Kyllä tulikin tikutettua ja talleteltua ahkeraan.

Onnea Helvi!

Onnea Helvi! 💕

Moi !

Löysin tän palstan ja pakko päästä johonkin purkamaan omia tuntemuksia. (Laitoinkin jo oman aloituksen palstalle, mut löysin tämän ketjun)

Yritystä takana useampi vuosi, ollaan toistaiseksi yritetty luomuna. Tutkimuksissa käyty, miehellä huonolaatuisia siittiöitä, eli raskautuminen hankalaa, mut ei mahdotonta.

Mulla suht tasainen 28 päivän kierto ollut ihan aina. Nyt kuitenkin ihan ihmeellinen kierto menossa, kp 40/28 ja testi näytti eilen aamuna edelleen negaa.

Ei muita oireita kun alavatsan juiliminen (ihan kun menkoissa) ja selkäkipu. Siis enemmänkin sellaista että olisi selkälihakset jumissa.  En tiedä onko plussa edes näillä päivillä teknisesti mahdollista, jos ei ole jo tullut ? Ellei ovulaatio olis ollut toooodella myöhään- mitä vahvasti epäilen.

Tervetuloa ketjuun RouvaKoo! Jos olisin sinä, menisin kyllä jo lääkäriin. Ei kuulosta normaalilta jos sun kierto on tosiaan säännöllinen ja normaalisti vaan 28 pvä. Siellä selviää verikokeella, oletko raskaana ja jos et, kiertoa kannattaisi varmastikin tasata hormonilääkityksellä kun on lapsi toiveissa. Tsemppiä ja toivottavasti syy selviää!

Mannapuuro sulla alkaa olla ensimmäinen kolmannes pikkuhiljaa takana, onko ollu millanen vointi? Itse nyt jännityksellä odotan tuleeko yhtä hirmuinen pahoinvointi kuin esikoisesta, kun oksentelin ja käytännössä vaan makasin olkkarin lattialla patjalla mehujääpaloja imeskellen, dekkarisarjoja katsellen ja neuloen ekan kolmanneksen. Suihkussa tuli myös vietettyä tuntitolkulla aikaa.

Nyt on niin eri elämäntilanne kun oon taaperon kanssa kotona, että saa nähdä miten tästä selviää.. Onneks nyt tiedän kuitenkin että se kestää vaan aikansa. Nyt 4+5 eikä vielä oo kuin tosi lievää pahoinvointia silloin jos en vähään aikaan syö mitään.

Helvi, täällä mennään rv 17. Pahoinvointi oli rajumpaa kuin esikoisesta, mutta kesti vähemmän aikaa. Jo ennen nt-ultraa olo oli jo helpottanut huomattavasti verrattain mitä oli esim viikoilla 6-8. Piti muistaa syödä alle kolmen tunnin välein, muuten tuli niin paha olo että ei pystynyt edes ajattelemaan ruokaa. Ruissipsit ja tikkarit olivat kyllä pelastus pahimpina aikoina. :D Kova väsymys oli nyt myös mukana ekan kolmanneksen aikana, mitä en muista ekasta raskaudesta. Uni saattoi tulla oikeastaan milloin vain keskellä päivää kuin sormia napauttamalla. Sekin on nyt helpottanut vaikka väsymystä edelleen on, mutta sellainen nukahtelu on onneksi loppunut.

Esikoinen pakotti mut pitämään kiinni omista välipala-ajoista että kykenin hoitamaan päivän läpi. Hyvinä päivinä mies tuli jo ennen iltaa kotiin niin silloin sain aina nukkua iltapäiväpäikkärit. Muuten saatoin laittaa puoleksi tunniksi ohjelmaa lapselle ja torkkua vieressä että sain vähän energiaa iltatoimiin. Hyvin selvittiin siis ja nyt ollaan toisella kolmanneksella mahan kasvatusvaiheessa. 😊

Kiva kuulla sun kuulumisia Mannapuuro! Kaikkea hyvää jatkoon raskaudessa ja muille myös ihanaa kevättä joko yrityksen tai odotuksen parissa. Aika hiljaista on täällä ketjussa muuten, mutta alapeukuttajat on kyllä paikalla 🤭

Noi alapeukuttajat on jotain kesympiä versioita "Metsätorpan emännästä". 🤣 ETTÄ TERVE VAAN KAIKKI EMÄNNÄT, ANNA ALAPEUKKUA TÄLLE KOMMENTILLE JOS TUNNET OLEVASI AITO OIKEA METSÄTORPAN EMÄNTÄ 😂🤣 Jos jotkut muistaa ketä tarkoitan... 😂

Täällä vauvapalstalla olisi hyvä olla sellainen ominaisuus, että tuon (ylä ja ala) peukutusominaisuuden saisi uutta ketjua perustaessa täpättyä kokonaan pois. Ymmärrän sen puolet tuolla avoimessa keskustelussa, mutta tänne kuitenkin moni haluaa kirjoittaa erittäin herkistä ja henkilökohtaisista asioista ja alapeukku voi tuntua oikeasti pahalta.

Saatan olla nyt tökerö mutta silläkin uhalla ehdotan, että plussanneet pitkään yrittäneet siirtyisivät oirepohdintoineen yms esimerkiksi Raskaus ja synnytys-palstalle Kaikki plussanneet-keskusteluun. Vaikka kaikki ovat varmasti onnellisia kaikista plussista mitä kanssasiskoille suodaan, niin silti lapsettomuus ja oman lapsen kaipuu nimenomaan tässä keskustelussa on vahvasti läsnä. Ja vaikka miten yrittäisi, niin itsessä ainakin yrittämisvaiheessa muiden raskaudella mässäily aiheutti valtavasti negatiivisia inhottavia tunteita. Niin annetaanko täällä keskustelussa siitä vapautus jooko

Terveisiä saa varmasti tulla joskus ja jouluna kertomaan raskauden edetessä, mutta muunlaiselle keskustelulle löytyy omat ketjunsa.

Nounou, olen täysin samaa mieltä. Kuitenkin omalla kohdallani halusin Helville vastata, koska hän kysyi. Nämä alapeukuttajat voisivat peukutuksen sijaan mielestäni vastata ja keskustella eikä vain käydä lukemassa muiden kommentteja arvostellen, tässä tapauksessa tarkoitan siis peukuttamista.

Itse voin kommentoida keskusteluja seuranneena, miksi ymmärrän noita Helville alapeukuttajia, joita on paljon enemmän kuin yksi. Hän on kuitenkin pitkään yrittänyt, ikääkin jo on ja siihen nähden ihmettelen, että meni mielestäni asioiden edelle siinä, että ei ollut vielä kunnon plussaa edes saanut, kun alkoi jo puhumaan siitä, että jättää kirpparille menevät vaatteet odottamaan sitä, että selviää lapsen sukupuoli. Itse olisin tällaisella palstalla puhunut ennemmin siitä, että kunnes selviää, saako kunnon plussan ja eteneekö raskaus alkua pidemmälle.

Lisäksi sai alapeukkuja siitä, kun dpo:hon nähden sai hyvin hailakan plussan, ja itse kysyi, mitä mieltä. Samanlaisiin yhtä hailakoihin haamuihin on muutkin saaneet paljon alapeukkuja, mutta nyt, kun hän sai niitä, alkoi tämä Helvi sättiä täällä sitä, että hänelle annetaan alapeukkuja. Olisi jättänyt omaan arvoon alapeukuttajat, eikä noin avoimesti provosoitunut siitä, että hänen kirjoituksistaan eivät kaikki pitäneet tai muiden mielestä hänen testinsä olivat vielä tulkinnanvaraisia ollakseen selviä plussia.

Vähän samoja piirteitä, kuin Alice87:lla, joka teki testiä testin perään ja suuttui, jos muut ei nähneet testejä samoin kuin hän itse tai olleet hänen kirjoituksistaan samaa mieltä. Poistui sitten takavasemmalle, eikä näytä kirjoittaneen tänne enää.

Ken leikkiin lähtee, hän leikin kestäkööt. Minua ei haittaa, vaikka kuinka paljon tulee alapeukkuja, en varmasti provosoidu. Kaikkien ei tarvi tykätä kaikista. Kateellinen en ole, elämänkokemusta on jo paljon yli 40 vuotta ja viidettä lasta odotan. Sillä täällä lueskelen välillä näitä juttuja ja tähän Helvi-asiaan nyt halusin antaa oman näkemyksen, mistä luulen alapeukkujen johtuneen. Lämmintä kesää kaikille oleville ja tuleville äideille!

Kiitos kommentista Maahanmuutta, varmasti se on just noin että tämä oli nyt väärä palsta intoilla ja ennakoida. En muistanut ollenkaan että on myös tuo "Kaikki plussanneet" ketju, kiitos muistutuksesta Nounou ja anteeksi kaikille joiden mielen olen pahoittanut.

Onnea plussanneille !!!! :) 

Pahoittelut, mutta minua hieman huvittaa nämä ylä- ja alapeukutukset, enkä ihan ymmärrä niiden ideaa, eihän ne nyt kerro mitään.  Mutta joo, joku selvästi pahoitti mielensä, mutta ei tuo peukun antaminen oikein auta ketään.. Pysytään aiheessa :) 

Täällä ei muutosta omaan tilanteeseen, olen nyt kolme kertaa yrittänyt saada ajan munajohtimien aukiolotutkimukseen, mutta vieläkään en ole saanut aikaa. Se tietysti harmittaa, mutta samalla on suhteellisen levollinen olo, koska enhän voi kauheasti itse asiaan vaikuttaa.. Viikko sitten olin hoitamassa veljenpoikaa (2,5v), ja siinä ulkona kävellessämme hän hämmästeli aivan kaikkea, kukista, lintuihin <3 tuli niin kiitollinen olo hänestä ja, että saa olla tärkeänä henkilönä hänen elämässä :) Lasten innostuneisuutta ja uteliaisuutta on kyllä niin ihana seurata. 

Ei mulla muuta, nautitaan keväästä :) 

Varhaisultrassa käyty ja pieni alku siellä näkyi ja sykekin löytyi, joten poistun nyt tästä keskustelusta. Vaikka jotain nyt menisi vielä pieleen, niin yritykset jää sitten tähän.

Hyvää jatkoa kaikille ja plussia toivoen!

Hei kaikille! Olen seurannut tätä keskustelua, mutta en ole uskaltanut kirjoittaa. En ole varma olenko pitkään yrittänyt, kun yritystä vasta vuosi takana. Yhden keskenmenon sain yrityksen alussa ja siitä on tuo vuosi aikaa, eikä uutta raskautta ole kuulunut. Minä 34v ja mies 32v.

Minä olen käynyt perus gynen tutkimukset, joissa ei löytynyt mitään selittävää. Säännöllinen kierto ja ovulaatio tapahtuu ja seksiä on aina otolliseen aikaan. Minulle ei kuitenkaan ole tehty enempiä tutkimuksia, enkä tiedä haluanko.

Tämä on ahdistava asia ja siksi kirjoitankin. Minulle tämä henkinen kuorma on väsyttävä ja kaiken alleen murskaava. Tuntuu etten osaa enää elää tavallista elämää, kun ajatukset pyörii non stop tämän asian parissa ja se uuvuttaa. Minusta on alkanut tuntumaan, että haluanko edes koko lasta..en halua ainakaan tuhlata enää yhtään elämää tähän turhan odotteluun ja joka ikisen oireen tulkitsemiseen ja negatiivisen testin vääntelemiseen ja kääntelemiseen, jos sittenkin jossain valossa se olisikin positiivinen. Miten te jaksatte? Miten tästä pääsee yli ja kuinka voi elää taas tavallista hyvää elämää? Vaikka sitten sillä tyhjällä sylillä.

Kiitos tästä viestiketjusta, se on auttanut minua, kun tiedän etten ole yksin

Lunni täysin tutun kuuloisia fiiliksiä. Jokainen varmaan käsittelee omalla tavallaan, mutta raskasta varmasti kaikille.

Itsellä on auttanut puolisolle puhuminen, oikeastaan muille en ole syvimpiä fiiliksiä avannut, vaikka muutama yrityksestä tietääkin ja siitä puhutaan asiatasolla. Alan myös pikkuhiljaa hahmotella aikataulua tälle projektille, koska en usko jaksavani tätä vuosikausia.

ON: päästiin inseminaatioon kuun alussa, mutta raskaus ei alkanut. Sen sijaan menkat oli kyllä 4pv myöhässä ja ovat olleet nyt poikkeuksellisen runsaat. Verikoe kyllä näytti negatiivista 4pv ennen menkkojen alkua.

Jollain omalla logiikalla ajattelen, että olisiko jotain yrittänyt kuitenkin tapahtua, kun menkoissa tuollaista poikkeavuutta.

Ensi viikon lopulla onnistunee toinen inssi, mikäli ovis ehtii tulla ennen viikonloppua. Ajattelin kysäistä siinä yhteydessä, voisiko progesteroni-tukea kokeilla. Letrot käytössä ja toinen akupunktio-kerta myös ensi viikolla, joten aikalailla kaikki keinot on käytössä tähän kiertoon.

Jos ei tästä tärppää niin varmaan pitää alkaa tosissaan miettiä IVF-hoitoja, jonot on täällä n. puolen vuoden luokkaa.

Lunni, itse taisin liittyä tähän keskusteluun yrityskierroksella 7 kun sekin tuntui jo pitkältä ajalta. Ei sitä oikein voi kukaan muu määrittää ja riippunee esimerkiksi siitäkin kuinka aktiivista yritys on vai pystyykö vaikka alussa olemaan vähän rennommin, tulee jos on tullakseen-tyyppisesti mitä meillä ei tehty 😅 alusta asti ovistikkujen kanssa niin kyllä 6kk kohdalla huoli oli jo suuri ja nimenomaan asia pyöri mielessä päivittäin ihan kierron seuraamisen myötäkin.

Kertoit että sinut on tutkittu mutta mitenkä puolison osalta? Meillä meni niin että minut tutkittiin ensin lähes läpikotaisin (sisätutkimukset & labrat, progesteronituki kokeilussa, ainut mitä himmattiin oli munatorvien aukiolotutkimus) ja sitten yk 7-8 miehen sperma tutkittiin ja sieltä syy lapsettomuuteen löytyi (vasta-aineet 70%). Olen huomannut että liian usein omassakin lähipiirissä keskitytään naiseen ja naiset stressaavat että vika on heissä vaikka syitä löytyy ihan 50/50. Itse olin siis myös varma että minussa on jotain vikaa. Siitä jäätiin sitten yhteisellä päätöksellä vielä yrittämään luomuna niin että tuli 12 yritystä/kiertoa täyteen, sitten mentiin inseminaatioon yksityiselle koska oma pää ei enää kestänyt odottelua.

Minua auttoi tutkimuksissa käyminen ja se että gynen kanssa oli aina seuraava askel ja aikataulu sovittuna, kai se antoi olon että tilanne edes jotenkin etenee ja on kontrollissa. Erona ehkä sinun tilanteeseesi se, että oltiin päätetty että kaikki kortit käännetään ja hoidot otetaan vastaan, kun olin lapsihaaveen päähäni saanut niin leikin kesken jättäminen ei ollut enää vaihtoehto joten siihen en osaa antaa mitään vinkkejä miten ns. luopua ajatuksesta tai saada ajatuksia muualle, se kun ei minulta juuri onnistunut.

Hileinen, kiva kuulla että teillä on asiat edenneet ja toinen inssikin on toivon mukaan jo pian, pidetään sormet ristissä ja peukut pystyssä 🤞🏻👍🏻

Kiitos vastauksista, sain ajattelemisen aihetta.

Minulle on tehty vain ultra useampaan kertaan, mutta ei ole otettu esim. verikokeita, eikä mieheltä ole tutkittu mitään. Gynekologi jankkasi vain, että on vain ajan kysymys milloin tulen uudestaan raskaaksi, koska olen jo kertaalleen raskautunuttämä käynti oli ennen vuoden yrittämistä, joten voisi käydä uudelleen ( ja eri gynellä).

Ajattelen myös jotenkin automaattisesti, että vika on minussa ja onhan tämä nyt ihan prse olettamus omasta kehosta. Oikein maalaan kauhukuvia kuinka olen epäonnistunut ja miten lisääntyminen, jonka pitäisi olla luonnollinen asia, voi olla näin hemmetin vaikeaa. Ahdistavaa!

Jotenkin tuntuu, että voisin itse elää ajatuksen kanssa, että sitä lasta ei tulisi ja elämä olisi silti hyvää, mutta miehelle se on iso ja tärkeä juttu. Ehkä jopa pelkään, että hän haluaisi erota, jos en voisikaan antaa hänelle sitä toivottua lasta, vaikka enhän minä sitä lasta yksin voi tehdä. Enkä siis tarkoita, että en lasta haluaisi, pelkään vain katkeroituvani ja huomaan jo nyt tämän kaiken negatiivisuuden ja pettymykset, mitä tämä yrittäminen tuottaa. Sääliksi käy kaikkia kanssasisaria, miksi tämä on niin vaikeaa!

Toivoisin että voisin relata ja suunnitella elämää normaalisti, mutta mietin voinko vaihtaa työpaikkaa tai ostaa asuntoa paikasta X, joka ei sovi lapsille.. elän elämää odottaen ja niin, että se palvelee tulevaa perhe-elämää, vaikka kukaan ei ole luvannut sitä lasta. Hullua 😄