Alkoholistin vaimo

Tarkoitin kyllä slaakia joka olisi vienyt kerralla hautaan. Jotenkin muka kunniallisempi lähtö kuin itsari.

Ja voit kyllä uskoa, että olen onnellinen jokaisesta selvästä päivästä, vaikka en täysin ilman vastoinkäymisiä olekaan selvinnyt. Vuosi sitten sain sydäninfarktin sairastuin nivelpsoriasikseen ja jo parisen vuotta olen ollut masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeellä. Rahoissa en kieriskele nivelkipujen ja väsymyksen vuoksi en kykene oikein mihinkään töihinkään, bisneksiä kyllä olisi. Meillä AA:ssa on käytössä rukous, jota käytän vaikka en uskovaisena itseäni pidäkään. Siinä pyydetään tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä asiat toisistaan. Pidän näitä sanoja melkoisen viisaina. Lisäksi yritän aina vastoinkäymisen yllättäessä muistaa, että koskaan minulla eivät ole asiat niin huonosti, ettenkö niitä saisi viinan avulla vielä pahemmaksi. Minulla ei ole ensimmäisten kuukausien jälkeen pienintäkään mielitekoa juoda viinaa vaikka olen hakenut viinakaupasta kavereille juotavaa ja ollut juoppokuskinakin, kerran lähes vuorokauden yhtä soittoa. Silti minun ei pidä tuudittautua siihen, että vuosienkaan raittius olisi mikään tae siitä, etten enää koskaan joisi, vaan me kaikki raitistuneet alkoholistit olemme samalla viivalla, olipa raittiutta viikko tai kymmenen vuotta. Juoppous on yhden huikan päässä, ja sitä ensimmäistä huikkaa meidän tulee välttää kaikin keinoin. Loppujen lopuksihan emme kieltäydy juuri mistään, vaan ainoastaan yhdestä huikasta ja siitäkin vain tänään.   t. kake

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 00:16"]

"Isäni meni kännipäissään hirteen  minun ollessa vajaa nelivuotias. En oikein osaa pitää sitä ainakaan omalta kohdaltani mitenkään hyvänä ratkaisuna. Kyllä perheessä kuuluu olla isä, vaikka sitten juoppo mutta silti isä.    t. kake"

Itsemurhaan liittyy niin paljon enemmän ristiriitaisia tunteita. Eihän itsemurhista ole edes puhuttu, joten on ylivoimainen asia kyllä neljävuotiaalle. Kuolema muutenkin tuon ikäiselle on käsittämätön, puhumattakaan itsemurhasta. Osanottoni, että olet joutunut tuon kokemaan,  systeri

[/quote]

Itsea siassa kyllä puhuttiin aika paljonkin, jopa kotona eikä minulla kyllä ihmeellisiä muistikuvia faijasta edes ole, lähes kaikki perustuu kuulopuheisiin. Joitakin välähdyksiä tuosta hirteenmenoillasta on mieleeni jäänyt. Pahiten jouduin asiaan törmäämään kansakoulussa, jossa jouduin hullun opettajan kiusaamaksi, sillä mikäs sen parempi kuin muita pienempi hiljainen poika huonoissa vaatteissa eikä ainakaan isä tule poikaa puolustamaan. Vanhemmat sisarukseni evät tuota joutuneet kokemaan, sillä isähän oli heidän koulussa ollessaan vielä hengissä. Ehkä perin isältäni juopon geenit, ehkä alkoholismi johtui juuri tuosta ala-arvoisesta kohtelusta, en tiedä ja nythän se on jo yhdentekevää. Ei minua enää kiinnosta alkoholismini syy, vaan minulle on pääasia, että saan elää raittiina. T. kake

Miksi miehen? Eikö alkoholistinaisen neuvot kelpaa?

Kelpaa!!! Kaikki apu on tervetullut!

Kyllä sinä itse osaat parhaiten tukea.. juttelet paljon jos suostuu juttelemaan. Itse tukenut monet kerrat, turhaan. Nykyään pelkään kotona (kuten tälläkin hetkellä) kun tiedän että on juonut järjen pois. Avaimia miehellä ei ole mutta ei se ole ennenkään estänyt...

En nalkuta, en kritisoi, en syyllistä, en huuda. Yritän kunnioittaa rakastaa, huomioida toista niin kuin ei alkoholismia olisikaan. Kumpikin tietää ongelman ja sen laajuuden ja mies koittaa parhaansa tehdä että alkoholi ei häntä veisi se silti vie. En voi omista asioistani puhua kotona hänelle psyyke ei kestä alkoholin takia ja minä haluan jaksaa ja hän myös. Hoitoon ei ole koskaan mennyt eikä ilmeisesti mene. Monta asiaa on saannut haltuun hyvin esim käyttäytyy hyvin humalassa. Keskkstelee niistä mistä pystyy ja vähän enemmästäkin. Ollaan luetu aiheesta ollaan koitettu yhdessä. Voiko koskaan alkoholisti selvitä kuiville ilman ammatti apua?

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 23:41"]

En nalkuta, en kritisoi, en syyllistä, en huuda. Yritän kunnioittaa rakastaa, huomioida toista niin kuin ei alkoholismia olisikaan. Kumpikin tietää ongelman ja sen laajuuden ja mies koittaa parhaansa tehdä että alkoholi ei häntä veisi se silti vie. En voi omista asioistani puhua kotona hänelle psyyke ei kestä alkoholin takia ja minä haluan jaksaa ja hän myös. Hoitoon ei ole koskaan mennyt eikä ilmeisesti mene. Monta asiaa on saannut haltuun hyvin esim käyttäytyy hyvin humalassa. Keskkstelee niistä mistä pystyy ja vähän enemmästäkin. Ollaan luetu aiheesta ollaan koitettu yhdessä. Voiko koskaan alkoholisti selvitä kuiville ilman ammatti apua?

[/quote]

Voihan se olla mahdollista, mutta jos on jo kauan yritetty ja aina epäonnistuttu, ei tilanne ole kovin lupaava. Ja vaikka hetkeksi onnistuisikin raitistumaan, on alkoholilla näköjään niin kova ote, että retkahtamisvaara on todella suuri. Oletko valmis elämään loppuikäsi sen riskin kanssa? Se on nyt sun päätettävä millaisen elämän itsellesi haluat, miehesi päättää omasta puolestaan. 

Hyvä kun tuet ja autat, mutta muista  myös ajatella omaa loppuelämääsi ja sitä, miten sen haluat viettää.

Alkuperäisen viestin kirjoittaja olen. Mun mies nukkuu nyt selvin päin toista iltaa. Ennen oli agressiivinen, ilkeä, väkivaltainen. Ei ole enään. Älä suostu koskaan pelkäämään omassa kodissasi. Minä tein vuosia niin. Päästiin paremmille vesille kun asuttiin erillään 9 kk. Nyt asumme yhdessä. Mies juo edelleen usein monta kertaa viikossa mutta käyttäytyy toisin kuin ennen. Tehny paljon töitä sen eteen.

Alkuperäisen viestin kirjoittaja olen. Mun mies nukkuu nyt selvin päin toista iltaa. Ennen oli agressiivinen, ilkeä, väkivaltainen. Ei ole enään. Älä suostu koskaan pelkäämään omassa kodissasi. Minä tein vuosia niin. Päästiin paremmille vesille kun asuttiin erillään 9 kk. Nyt asumme yhdessä. Mies juo edelleen usein monta kertaa viikossa mutta käyttäytyy toisin kuin ennen. Tehny paljon töitä sen eteen.

Alkuperäisen viestin kirjoittaja olen. Mun mies nukkuu nyt selvin päin toista iltaa. Ennen oli agressiivinen, ilkeä, väkivaltainen. Ei ole enään. Älä suostu koskaan pelkäämään omassa kodissasi. Minä tein vuosia niin. Päästiin paremmille vesille kun asuttiin erillään 9 kk. Nyt asumme yhdessä. Mies juo edelleen usein monta kertaa viikossa mutta käyttäytyy toisin kuin ennen. Tehny paljon töitä sen eteen.

Alkuperäisen viestin kirjoittaja olen. Mun mies nukkuu nyt selvin päin toista iltaa. Ennen oli agressiivinen, ilkeä, väkivaltainen. Ei ole enään. Älä suostu koskaan pelkäämään omassa kodissasi. Minä tein vuosia niin. Päästiin paremmille vesille kun asuttiin erillään 9 kk. Nyt asumme yhdessä. Mies juo edelleen usein monta kertaa viikossa mutta käyttäytyy toisin kuin ennen. Tehny paljon töitä sen eteen.

Alkuperäisen viestin kirjoittaja olen. Mun mies nukkuu nyt selvin päin toista iltaa. Ennen oli agressiivinen, ilkeä, väkivaltainen. Ei ole enään. Älä suostu koskaan pelkäämään omassa kodissasi. Minä tein vuosia niin. Päästiin paremmille vesille kun asuttiin erillään 9 kk. Nyt asumme yhdessä. Mies juo edelleen usein monta kertaa viikossa mutta käyttäytyy toisin kuin ennen. Tehny paljon töitä sen eteen.

avomieheni on jonkinasteinen alkoholisti, jolla on raittiita kausia (meillä 2 pientä lasta, ja suhteemme alkoi perheenperustamisen merkeissä). Mulla ei ole kokemusta alkoholisteista entuudestaan, joten syyllistän jatkuvasti, huudan, kerran olen käynyt käsiksi kun yöllä herätti lapsen kömpelöyydellään. Mies ei ole väkivaltainen mutta arvaamaton ja räyhää. Kehotin muuttamaan muualle ja sanoin, etten voi hyvin suhteessa. Ei ota kuuleviin korviinsakaan. Tyhmäkin se on, en tod. rakasta häntä. Uskoin alussa meihin aivan täysin ja luulin, että asiansa olivat kunnossa. Lapsemme ovat ihania, rakastettuja ja toivottuja, mies on selvin päin välittävä isä ja lapset ovat hänelle tärkeämpiä kuin mikään muu. Olen yrittänyt tukea, mutta nyt luovuttanut kun inhottaa koko mies. Seksin koen velvollisuutena. Omistan kotimme, joten itse en lähde. Miten saisin miehen muuttamaan omilleen ja löytämään paikan elämässä omin jaloin? Adhd-taipumustakin hänellä on. Hänessä on paljon hyvää, enkä haluaisi sellaista eroa, ettei mies ottaisi yhteyttä lapsiinsa vaan ryyppäisi kun on vapaa. Vauva on pitänyt järjen päässä, kun tietää että isompi jo ymmärtää ja hänen apuaan tarvitaan.

Olen sen päätöksen jo tehnyt eli me menimme naimisiin viime uutena vuotena kaiken sen jälkeen mitä pahaa on koettu. Päätettiin että kokeillaan toisin ja hän on myös tehnyt toisin. Ei vain tee sillä tavoin kuin minä tai muut haluaisi ja juo edelleen. Tukea tarvisin siihen että jaksan jaksaa tätä hidasta etenemistä joka voi siis kestää vuosia, olen tietoinen alkoholismista ja siitä mtä se ihmiselle tekee ja kuinka haastavaa tämä on. Siksi sitä alkoholistin näkökulmaa kaipaan että voin kärsivällisesti tässä olla ja tukea toista. Oma puhumisen tarve on suuri kun kotona ei aina kaikesta voi puhua milloin krapulan takia miloin humalan takia milloin sen takia kun yrittää olla juomatta.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 01:43"]

Meillä miehellä tissuttelua ja tuurijuoppoutta lomilla. selvinpäin vastuuntuntoinen osallistuva isä, mutta kännissä millään sopimuksella ja sovinnaisella käytöksellä ei ole väliä. vuodesta toiseen riidellään samoja riitoja. Juomamäärät suurenevat, tulee ylilyöntikänni ja sitten parin kuukauden raittius, jonka jälkeen palataan samaan oravanpyörään. Miten tällaisen saa katkaistua? Voinko määritellä hänet alkoholistiksi kun hän hoitaa velvollisuutensa työtä kohtaan ja voi olla parikin kuukautta ilman.

[/quote]

En ole mikään asiantuntija toisten raitistamisessa, vanha juoppo vain. On kai alkoholismin tunnusmerkit jossakin määritelty mutta raitistuminen on yleensä mahdollista vain silloin kun juoppo itse sitä haluaa. Tosin täällä on nyt kokemuksia myös minnesota-hoidosta jossa kuulemma voi raitistua myös henkilö, joka ei itse haluaisi. Joskus kuulin sananlaskun, että ei kannettu jäsen AA:ssa pysy. Ehkä saisit puhuttua miehellesi seuraavan ryyppyputken jälkeisessä kankkusessa, että jotain tarttis tehrä. AA on siitä hyvä, että se on ilmainen, se on yleensä suht lähellä, siellä käyvät eivät puhu ulkopuolisille keitä ovat siellä tavanneet tai mitä puhuneet, eikä siellä tarvitse puhua mitään jos ei halua. Kukaan ei kysy edes tulokkaan nimeä, sen kyllä saa kertoa jos tulokkaasta siltä tuntuu. Mihinkään ei tarvitse sitoutua eikä tehdä raittiuslupauksia. Tietämättömät pitävät AA:ta uskonnollisena järjestönä, mutta sitä se ei ole. Ohjelmassa kyllä mainitaan Jumala mutta ei siihen kenenkään uskoa tarvitse, en usko minäkään ainakaan siihen Jumalaan, josta papit puhuvat. Pääasia, että lakkaa uskomasta itseensä siinä mielessä, että kykenee omin voimin lopettamaan viinan juonnin tai alkamaan tahdonvoimallaan kohtuukäyttäjäksi. Oli muuten melko julmaa kuultavaa ensimmäisessä palaverissani, kun jotkut kertoivat miten olivat olleet raittiina vuosia. Siis kokonaan ilman viinaa, eihän se ole mitenkään mahdollista... Nyt en itse haluaisi missään tapauksessa olla enää edes kohtukäyttäjä. Olen hyväksynyt tosiasian, että sairastan alkoholismia ja minun on hyvä olla ainoastaan selvin päin, alkoholista en saa mitään nautintoa, enkä saanut enää vuosiin juoppourani loppupäässä.   T. kake

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 23:53"]

avomieheni on jonkinasteinen alkoholisti, jolla on raittiita kausia (meillä 2 pientä lasta, ja suhteemme alkoi perheenperustamisen merkeissä). Mulla ei ole kokemusta alkoholisteista entuudestaan, joten syyllistän jatkuvasti, huudan, kerran olen käynyt käsiksi kun yöllä herätti lapsen kömpelöyydellään. Mies ei ole väkivaltainen mutta arvaamaton ja räyhää. Kehotin muuttamaan muualle ja sanoin, etten voi hyvin suhteessa. Ei ota kuuleviin korviinsakaan. Tyhmäkin se on, en tod. rakasta häntä. Uskoin alussa meihin aivan täysin ja luulin, että asiansa olivat kunnossa. Lapsemme ovat ihania, rakastettuja ja toivottuja, mies on selvin päin välittävä isä ja lapset ovat hänelle tärkeämpiä kuin mikään muu. Olen yrittänyt tukea, mutta nyt luovuttanut kun inhottaa koko mies. Seksin koen velvollisuutena. Omistan kotimme, joten itse en lähde. Miten saisin miehen muuttamaan omilleen ja löytämään paikan elämässä omin jaloin? Adhd-taipumustakin hänellä on. Hänessä on paljon hyvää, enkä haluaisi sellaista eroa, ettei mies ottaisi yhteyttä lapsiinsa vaan ryyppäisi kun on vapaa. Vauva on pitänyt järjen päässä, kun tietää että isompi jo ymmärtää ja hänen apuaan tarvitaan.

[/quote]

Niin tuttua. Meillä on vain yksi pieni lapsi. Mun miehellä on kuivia kausia, välillä pitkiäkin. Nyt on sellainen jakso. Teen ruokaa, ostan kaupasta alkoholitonta Bavariaa, yritän olla mukava. Mieheni on ihana selvinpäin: rauhallinen, ahkera ja osallistuva. Toivottavasti tämä raittiusjakso jatkuisi pitkään. Nalkutus ei meillä auta vaan raittiuspäätös on aina lähtenyt yksin miehestäni.

Kirjotin ekan viestin laitan jatkossa nimen loppuun pauliina. Itse ajattelen että en voi muuttaa toista vain itseäni. Tämän ajatuksen löysin 3v sitten. Sitä lähdin toteuttamaan ja siä myöten lähti mies muuttamaan itseään. Ennen huusin, itkin raivosin, olin väkivaltainen itse esim: yritin lyödä miestäni biljardi mailalla päähän kun ei tajunnu mun mielestä mitä se tekee meille. Mieheni oli myös väkivaltainen, ilkeä ja kaikkea sitä mitä humalainen pahimmillaan on. Silti halusimme kumpikin olla yhdessä. Menimme siis naimisiin. Hän yrittää omin konstein minä omin. En vain jaksa aina ymmärtää. Jos olet kyllästynyt tilanteeseesi ja et pysty hallitsemaan itseäsi ei kannata olla humalaisen kanssa tekemisissä. On vaikea valita mitä tehdä kun rakastaa mutta jos valitsee olla täytyy toista kunnioittaa alkoholismista huolimatta ja tätä opettelen itse.

meillä perinnekalja on osittain korvannut kaljan, mutta pilsneri on sitten jo kuin tuttipullo, josta mies ei voi hellittää otettaan, kun sellaista saa selvänä jaksona..ja sit valehdellaan surutta kun on kyse alkoholin ottamisesta

Joo toi on totta, raittius todella lähtee ihmisestä itsestään, minä olen sen ja huomannut. Myös yritän samaa, olla oma itseni, mukava toiselle oman jaksamisen mukaan jotta itsekunnioitukseni säilyisi.

-paulina.

Meillä mies juo kaljaa ja ennen sitä meni 2 lavaa pahimmillaan illassa. Nykyään 10 kaljaa illassa tai vähemmän, joskus enemmän mutta ei lavoja tai sitä lavaa. Kirkkaita se ei kestä, menee ihan hulluksi. Itse en nykyään juo juuri koskaan.

Pauliina