Alkoholistin vaimo

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 02:22"]

Ei, pahaa tekee lukea tätä.. Tilannehan on aivan sairas, niinkuin mieskin. Minua ei paljoa kiinnosta yhden juopon ukon ja yhden läheisriippuvaisen naisen yhteiselo, mutta että lapset!? Ihanat, viattomat lapset, joilla koko elämä ja sen mahdollisuudet edessä.. Ja mitä vanhemmat niille tarjoaa, humalaista isää, hyssyttävää äitiä, keskuteluapua ja tukea. Missä on se lapsuuden kulta-aika ilman huolia ja häpeää?

Vinkki: muuttakaa erilleen. Molemmille vanhemmille omat kämpät. Toinen voisi olla ryyppyluola ja toinen koti. Kotona vanhemmat saavat olla vain selvinpäin, siinä toisessa tehköön mitä lystää, mutta siellä olisikin K18.

[/quote]

Niin, että perhe hajalle ja lapset lastenkotiin. Sitäkö ajat takaa? T. kake

AA asiaa en ole muuten selvittänyt, mutta olen melko varma että täällä se on. Selvitän sen, ehkä se voisi olla ajankohtainen nyt.

En ymmärrä miksi ihmiset ovat valmiita tuomitsemaan ja eroamaan. Kasvatus alan ammattilaisena teidän tilanteemme paremmin kuin hyvin lapsen kannalta ja teen juuri niin kuin on neuvottu. Perheiden rikkoutuminen on lapselle paljon vahingollisempaa kuin se että on ongelmia joiden kanssa eletään ja opetellaan elämään paremmin. oletko kenties virheetön itse?

Naisalkoholisti vastaa tähän ketjuun: jos ihana mies olisi valmis kestämään minua ja saattamaan minua kohtuukäyttäjäksi, lähtisin siitä, että olen kaksi päivää täysin kuivin suin ja kolmantena saan ottaa muutaman. Ajan myötä se menisi sitten kerran viikossa tai kahdessa juomiseen. Tuo voisi toteutua, jos toinen jaksaisi minua sellaisena kuin olen. Nykyään juon itseni humalaan 3-7 kertaa viikossa, ehkä 4-5 on keskiarvo.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 02:30"]AA asiaa en ole muuten selvittänyt, mutta olen melko varma että täällä se on. Selvitän sen, ehkä se voisi olla ajankohtainen nyt.

En ymmärrä miksi ihmiset ovat valmiita tuomitsemaan ja eroamaan. Kasvatus alan ammattilaisena teidän tilanteemme paremmin kuin hyvin lapsen kannalta ja teen juuri niin kuin on neuvottu. Perheiden rikkoutuminen on lapselle paljon vahingollisempaa kuin se että on ongelmia joiden kanssa eletään ja opetellaan elämään paremmin. oletko kenties virheetön itse?

[/quote]

Pauliina kirjoitti tämän.

Kiitos kake sinulle tuesta ja viesteistä. Todella ihana kuulla että sun lapset on selvinnyt, tiedän että selvitään täällä myös. Kaikkea hyvää sinulle:)

Pauliina

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 02:30"]Naisalkoholisti vastaa tähän ketjuun: jos ihana mies olisi valmis kestämään minua ja saattamaan minua kohtuukäyttäjäksi, lähtisin siitä, että olen kaksi päivää täysin kuivin suin ja kolmantena saan ottaa muutaman. Ajan myötä se menisi sitten kerran viikossa tai kahdessa juomiseen. Tuo voisi toteutua, jos toinen jaksaisi minua sellaisena kuin olen. Nykyään juon itseni humalaan 3-7 kertaa viikossa, ehkä 4-5 on keskiarvo.[/quote]

Joo, niinpä niin. Haaveilepa sinä kohtuukäytöstä niin kauan kuin totuus sinulle valkenee. Asia on valitettavasti sillä lailla, että henki sinulta lähtee jos et suostu hyväksymään tosiasioita. Jos joku keksisi jonkun keinon millä alkoholistista saisi kohtuukäyttäjän, hän tienaisi sillä keksinnöllään suunnattomat omaisuudet. Toki poikkeuksiakin on, ehkä yksi miljoonasta voi palautua kohtuukäyttöön. t. kake

Hyvää yötä pauliina, jatketaan huomenna. Mieti sitä soittoa, mitään et ainakaan häviä.

Kake, tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle :)

T. Sivustaseuraaja

Yhteen hiileen puhaltaminen on parisuhteen avain vaikka on alkoholiongelma. Perheen yhdessä pitäminen on parempi kuin rikkominen vaikka on alkoholiongelma. Varsinkin kun siitä ongelmasta ollaan tietoisia ja sitä aktiivisesti hoidetaan ei ehkä niin kuin te haluatte mutta niin kuin meille on parhaaksi sopinut ja elämän ongelmia ei kerralla ratkaista.

Miksi te ihmiset haluatte luovuttaa ja hylätä rakkaat?

Pauliina

Kiitos kake, yötä sinullekkin:)

Pauliina

Kiitos kake, yötä sinullekkin:)

Pauliina

samaa mieltä perheen tilanne aivan sairas! minäkin olen alkoholistin lapsi, meilläkin aina puhuttiin siitä miten tärkeää on perheessä auttaa ja tukea toinen toisiaan... ja lässyn lässyn läpäti lää. lapsen psyyke ja häpeä vaan on niin erinlainen kuin aikuisen, etten ainakaan minä oppinut siitä ajasta muuta kuin sen että älä koskaan hyysää juoppoja ja vältä viimiseen asti aiheuttamasta samanlaista lapsuutta omille lapsillesi. Kake voin ainakin omalta kohdaltani todeta, vanhempien ero ja perheen hajoittaminen olisi ollut parempi ratkaisu. minäkin olen nyt aikuisena ihan fiksu kouluttautunut hyvässä ammatissa ja hyvin toimeentuleva. mutta kyllä se lapsuus lähtemättömät jäljet jätti, ja arvaas olenko sitä alkoholisti isälleni tai häntä hoitaneelle äidilleni kertonut? aivan, en ole koska tuntuu ettei heille sillä ole väliä koska ei ollut silloinkaan.

Karppaus auttaa pääsemään eroon alkoholista.

Siinä vierellä tuet vaan alkoholistia juomaan enemmän. Olet ryyppäävän puolison unelmavaimo, Pauliina. Veikkaan että Se tulee jatkumaan niin kauan kuin hiekkahoito auttaa!

Minun äitini pilasi meidän lapsuuden hyysäämällä juoppoa isää. Voisin kirjoittaa liudan tekstiä siitä millaisessa viinanhajuisessa ympäristössä elimme. Siskoni kävi psykoterapiassa 4 vuotta pystyäkseen käsittelemään lapsuudessa koettuja asioita. Oisipa joku puuttunut tilanteeseen, eli äiti!!

Tämä päättyi siihen kun isä kuoli rakkaansa kanssa ollessani 16v, eli pullo oli hänellä kädessä. Töissä kävi kyllä loppuun saakka, eli kulissit oli kunnossa mistä äitini oli suunnattoman tyytyväinen.

Menin itse juttelemaan AAhan läheisenä ja pääsin jotenkuten tolpilleni. Sieltä jäi myös mieleen sanat: 9 naista kymmenestä jää juovan puolison rinnalle ja vain 1 mies kymmenestä katsoo juoppoa-naista. Onnea valitsemallesi tielle!

"Vastaisitko yhdellä sanalla: Onko systerisi ukko raitistunut opeillasi? T. kake"

Ei raitistunut, vaan vähensi juomista, kun sai aivoverenvuodon ja ei pääse enää kauppaan. t: systeri

Otsikko "alkoholistin vaimo" on sikäli harhaanjohtava, että ko tapauksessa molemmat puolisot kamppailevat oman päihdeongelmansa kanssa. Kirjoitin "sisaren perhehelvetistä" näkökulmasta, että sisarella ei ole alkoholiongelmaa, mutta hän on silti jäänyt suhteeseen, missä alkoholi on koko elämän keskiössä. Heilläkin on lapsia ja jäljet ovat jääneet.

Oma isäni oli myös alkoholisti, mutta äiti oli raitis ja hän myös pysyi liitossa. Ei alkoholistin lapsen arki ole juhlaa, se on täynnä häpeää ja vaikenemista.Muutama vuosi meilläkin oli rauhallisempaa, kun isä kävi AA:ssa. Sitten tuli repsahdus ja siitä se taas alkoi... ja päättyi hautaan

Pauliinan tapauksessa lapsen tilanne kuulostaa vaikealta, onneksi sitä tukea on järjestetty.

Pauliina, mene kipin kapin Päihdelinkin sivulle, siellä Kotikanava-palstalle, se on alkoholistien läheisten keskustelupalsta! Sieltä saat vertaistukea. Myös Kaken näkemyksiä olisi kiva siellä Lopettajat-puolella lueskella.

Mistään en ole ollut niin hyvilläni kuin siitä että sain nakattaua alkkis mieheni pellolle!!! Kuinka elämä on helppoa !!! Ei pelkoa ja jännitystä...ei peittelyä lapsilta, ei koppien raahaamista kauppaan häveten..ei puukkoa pystyssä sohvapöydässä,ei stressiä kun on kateissa monta päivää ja soittaa vihdoin: onks täält nyt vittu itte tultava!!???ei uhkailuja että tuhoaa viskipullon kun lapset kotona jos en vie heitä pois,ei tarvitse enää aatella että että ukko lähtee juomaan kun oon toisen lapsen kanssa sairaalassa ja jättää kaikki eläimet hoitamatta jne!!!! JÄTTÄKÄÄ NE ALKKIS MIEHENNE JA ALOITTAKAA ELÄMÄ :)))

Ja vielä...unohdin sanoa että ex mieheni on psykoterapeutti, alkoholisti,sairaanhoitaja ja päihdetyön tekijä!!! Että semmonen elämän pilaaja!!!! Nykyään taas naimisissa ja samat ongelmat jatkuu...nykynen akka jo hermonsa menettänyt ! Ois niin tehny mieli varottaa..:(