Normaalin naisen rooli tuntuu vain kapenevan koko ajan

Tilanne on päinvastoin helpottunut, jokainen saa olla sellainen kuin haluaa.

En mä huomaa mitään. Jos skippaa kaikki oudot tyypit, niin ihan normaalisti voi elää.

Ööh, ap puhuu nyt puutaheinää. Nykyään nimenomaan nainen voi olla (melkein) minkälainen haluaa, eikä se aiheuta kummastusta. Paitsi ehkä jossain peräkylän junteissa.

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju on täynnä "missä porukoissa liikut, missä elät, et varmaan edes ole maisteria tehnyt, ehkä sun piireissä..." -tyylistä mitätöintiä ja nolaamista.

Ap:n normaali nainen tuntuu olevan röyhelömekkoinen nainen, muut ovat sitten epänormaaleja.

Äitini on 80 v. ja hänellä on ollut koko ikänsä paljon kommentoitavaa pukeutumisestani ja hiuksistani. Hän itse on röyhelömekkonainen ja pitää väreistä. Minä taas olen ihan toisenlainen ja toki sitten vääränlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju on täynnä "missä porukoissa liikut, missä elät, et varmaan edes ole maisteria tehnyt, ehkä sun piireissä..." -tyylistä mitätöintiä ja nolaamista.

Ap:n normaali nainen tuntuu olevan röyhelömekkoinen nainen, muut ovat sitten epänormaaleja.

Ihan rauhassa on saanut olla röyhelömekossakin jo yli 40 vuotta.

Tässäkin voi tehdä vaikka Prisma-testin. Katselee kaikki vastaantulevat naiset läpi ja miettii mikä niitä yhdistää ja mikä erottaa. Ei ihan heti tule mieleen, että olisi kovin ahtain odotuksin lähdetty aamulla naiseutta toteuttamaan, kyllä siellä niin monenlaista hiihtäjää näkee.

Ap on ihan hakoteillä. Päinvastoin Suomessa naisen malli on laajempi kuin useimmissa muissa maissa, ja on ok olla myös jätkämäinen jne. Mutta kyllä oletus täälläkin on, että samalla myös sitä 'perinteistä' naisellisuutta löytyy. Jos jokin on kapeaa, se on insta- ym. medioiden ylikansallinen naiskuva, ja Suomessa sitä kohtaan ollaan varmaan kriittisempiä kuin monessa muussa paikassa. Mutta sehän on ihan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti raivostuttava epäkohta. Mä olen juuri enemmän se itsenäinen poikatyttö, eikä sitä naisten keskuudessa tod. hyvällä katsota. Pitäisi ilmeisesti olla niin herkkä ja haavoittuvainen, aina unelmien prinssiä jahtaamassa. Onneksi on yrpä kasvanut otsassa jo sellaisiin mittakaavoihin ettei pahemmin enää kiinnosta muiden mielipiteet, mutta esim. lapsettomuuden ja sinkkuuden jatkuva äänen kummastelu ja niistä tilille vaatiminen syö kyllä hermoja, vaikka samaan aikaan miehissä samankaltaisia yksilöitä riittää, eikä niissä valinnoissa tunnu sitten olevan niin mitään kummasteltavaa. Naiselta odotettu rooli on kapea ja ahdas kyllä.

Itsenäisenä poikatyttönä olo on kyllä haaste. Olen myös enemmän poikatyttö ja se on ikuinen vitsi ollut aina.

Esimerkiksi kavereiden kanssa jos ollaan menty mökille niin äkkiä todetaan että eihän saunomisesta tule mitään, kun ei ole puita. Sitten jos otan kirveen käteen, niin muut kokoontuvat ympärille naureskellen. Ihan kuin polttopuiden pilkkominen olisi rakettitiedettä ja naiselle mahdotonta kun liittyyhän siihen, hui sentään, fyysinen suoritus kirveen heilautuksen muodossa.

Ja intistä monet olivat aivan kauhuissaan. Koska siellähän joutuu tekemään niitä fyysisiä juttuja ja vielä keskellä mieslaumaa.

Samoin järkevä keskustelu on ihan hirveän vaikeaa esimerkiksi bileissä. Viihdyn usein miesporukoissa puhumassa politiikkaa tai inttimuistoja ennemmin kuin kaakattamassa muodista tai viihdetähdistä.

Vaikea kyllä ymmärtää miten joku vihaa omaa sukupuoltaa niin, että pitää esitellä itsensä POIKAtyttönä ikäänkuin se olisi jotain parempaa kuin olla pelkkä tyttö. Ja miten viihtyy niin paljon paremmin järkevien miesten kanssa sen sijaan, että tuhlaisi aikaansa tyhmien naisten kanssa keskustelemalla. Jos jollakulla niin sinulla on kapea käsitys naisten roolista ja kavennat sitä omalla asenteellasi entisestään. Naisellisuus ei ole yhtä kuin tyhmyys ja turhamaisuus. Naisen ei tarvitse olla äijä tullakseen hyväksytyksi. Oma sovinistinen asenteesi muita naisia kohtaan vain alleviivaa stereotypioita. 

Kuka teitä lokeroi ja miten se tulee esille? Minä en ole huomannut mitään tällaista vai onko nuorempien juttu? Itsellä ikää 45 v. ja asun kaupungissa.

Haha, vaellusmekkokohu.

Itse olen kova vaeltamaan ja pari vuotta sitten otin sellaisen gootahtavan mekon mukaan tunturiin ihan vain valokuvien ottamista varten. Ne jotka eivät tajua vaelluksen päälle mitään, soittavat vain turpaansa huvikseen.  Sillä vaelletaan mikä on käytännöllistä ja mukavaa.

Jotenkin tuntuu siltä, että ihmisiä on kahdenlaisia: niitä joille kokemus omasta ja muiden sukupuolesta ja sen ilmentämisestä on kauhean olennaista sosiaalisissa suhteissa, ja toinen on ryhmä ovat ne, jotka ovat sen suhteen aika immuuneja ja näkevät itsensä ja toiset lähinnä ihmisyksilöinä eikä niinkään sukupuolen kautta. On kiva kuulua tuhon jälkimmäiseen. Voi olla ihan millainen haluaa. 

Millainen on normaali nainen?

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti raivostuttava epäkohta. Mä olen juuri enemmän se itsenäinen poikatyttö, eikä sitä naisten keskuudessa tod. hyvällä katsota. Pitäisi ilmeisesti olla niin herkkä ja haavoittuvainen, aina unelmien prinssiä jahtaamassa. Onneksi on yrpä kasvanut otsassa jo sellaisiin mittakaavoihin ettei pahemmin enää kiinnosta muiden mielipiteet, mutta esim. lapsettomuuden ja sinkkuuden jatkuva äänen kummastelu ja niistä tilille vaatiminen syö kyllä hermoja, vaikka samaan aikaan miehissä samankaltaisia yksilöitä riittää, eikä niissä valinnoissa tunnu sitten olevan niin mitään kummasteltavaa. Naiselta odotettu rooli on kapea ja ahdas kyllä.

Herkkä ja haavoittuvainen? Kuka sellaista vaatii maisilta tai edes tytöiltä? Naisten ja tyttöjenhän pitää aina olla se joka kantaa ja on vastuussa kaikesta ja tekee ja osaa kaiken. Naisten ja tyttöjen elämässä ei ole aikaa haihatteluun ja tytöt oppii jo pienenä että ei ole uljaita prinssejä, on vain no miehiä.

Sinun kannattaa tutustua ns pick me girl- ilmiöön ja pohtia omaa naiseuttasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti raivostuttava epäkohta. Mä olen juuri enemmän se itsenäinen poikatyttö, eikä sitä naisten keskuudessa tod. hyvällä katsota. Pitäisi ilmeisesti olla niin herkkä ja haavoittuvainen, aina unelmien prinssiä jahtaamassa. Onneksi on yrpä kasvanut otsassa jo sellaisiin mittakaavoihin ettei pahemmin enää kiinnosta muiden mielipiteet, mutta esim. lapsettomuuden ja sinkkuuden jatkuva äänen kummastelu ja niistä tilille vaatiminen syö kyllä hermoja, vaikka samaan aikaan miehissä samankaltaisia yksilöitä riittää, eikä niissä valinnoissa tunnu sitten olevan niin mitään kummasteltavaa. Naiselta odotettu rooli on kapea ja ahdas kyllä.

Itsenäisenä poikatyttönä olo on kyllä haaste. Olen myös enemmän poikatyttö ja se on ikuinen vitsi ollut aina.

Esimerkiksi kavereiden kanssa jos ollaan menty mökille niin äkkiä todetaan että eihän saunomisesta tule mitään, kun ei ole puita. Sitten jos otan kirveen käteen, niin muut kokoontuvat ympärille naureskellen. Ihan kuin polttopuiden pilkkominen olisi rakettitiedettä ja naiselle mahdotonta kun liittyyhän siihen, hui sentään, fyysinen suoritus kirveen heilautuksen muodossa.

Ja intistä monet olivat aivan kauhuissaan. Koska siellähän joutuu tekemään niitä fyysisiä juttuja ja vielä keskellä mieslaumaa.

Samoin järkevä keskustelu on ihan hirveän vaikeaa esimerkiksi bileissä. Viihdyn usein miesporukoissa puhumassa politiikkaa tai inttimuistoja ennemmin kuin kaakattamassa muodista tai viihdetähdistä.

Vaikea kyllä ymmärtää miten joku vihaa omaa sukupuoltaa niin, että pitää esitellä itsensä POIKAtyttönä ikäänkuin se olisi jotain parempaa kuin olla pelkkä tyttö. Ja miten viihtyy niin paljon paremmin järkevien miesten kanssa sen sijaan, että tuhlaisi aikaansa tyhmien naisten kanssa keskustelemalla. Jos jollakulla niin sinulla on kapea käsitys naisten roolista ja kavennat sitä omalla asenteellasi entisestään. Naisellisuus ei ole yhtä kuin tyhmyys ja turhamaisuus. Naisen ei tarvitse olla äijä tullakseen hyväksytyksi. Oma sovinistinen asenteesi muita naisia kohtaan vain alleviivaa stereotypioita. 

Poikatyttö on ihan normaali, vuosikymmenet vanha sana, jota käytetään tytöistä, jotka eivät sovi muottiin. Kirjoittaja on ihan oikeassa siinä, että aina on naureskeltu tytöille, jotka ovat halunneet leikkiä traktoreilla, pilkkoa puita tai tehdä "miesten töitä". Se on kuitattu "mikä luulet olevasi" -asenteella. Ja jos suhtautuminen on tuo, niin siihen voi joko alistua tai alkaa suhtautua siihen naureskelevaan vastapooliin vihamielisesti. Sinäkin olet heti tuomitsemassa kirjoittajan, etkä ajattele lainkaan sitä ympäristöä, jossa lytätään jatkuvasti muiden naisten toimesta hänen mielenkiinnon kohteensa.

Ennen oli minusta ainakin ihan normaalia ja hyväksyttyä, että tyttö leikki "poikien leikkejä" tai poikamaisia juttuja - ainakin hyväksytympää kuin toisin päin. Itse ainakin vietin lapsuuteni  lapsiporukassa, jossa oli sekä tyttöjä että poikia ja useimmiten leikit tuppasivat sitten olemaan aika aktiivisia ja seikkailullisia. En ole aikuisenakaan kokenut minkäänlaista dissaamista siitä, jos nyt sattuu tekemään jotain "miesten töitä" tms. Asumme koko ajan enemmän ja enemmän sinkkutalouksissa, joten kyllä ainakin oman naisverkostoni tyypit tekevät ihan sujuvasti kaikenlaisia remotti- ym. hommia ja kirves pysyy tarvitaessa kädessä. Ehkä jos sitä itse pitää kovinkin kummoisena suorituksena ja haluaa sillä leijua, niin näkee muiden reaktiot vahvempina kuin ne ovatkaan?    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti raivostuttava epäkohta. Mä olen juuri enemmän se itsenäinen poikatyttö, eikä sitä naisten keskuudessa tod. hyvällä katsota. Pitäisi ilmeisesti olla niin herkkä ja haavoittuvainen, aina unelmien prinssiä jahtaamassa. Onneksi on yrpä kasvanut otsassa jo sellaisiin mittakaavoihin ettei pahemmin enää kiinnosta muiden mielipiteet, mutta esim. lapsettomuuden ja sinkkuuden jatkuva äänen kummastelu ja niistä tilille vaatiminen syö kyllä hermoja, vaikka samaan aikaan miehissä samankaltaisia yksilöitä riittää, eikä niissä valinnoissa tunnu sitten olevan niin mitään kummasteltavaa. Naiselta odotettu rooli on kapea ja ahdas kyllä.

Itsenäisenä poikatyttönä olo on kyllä haaste. Olen myös enemmän poikatyttö ja se on ikuinen vitsi ollut aina.

Esimerkiksi kavereiden kanssa jos ollaan menty mökille niin äkkiä todetaan että eihän saunomisesta tule mitään, kun ei ole puita. Sitten jos otan kirveen käteen, niin muut kokoontuvat ympärille naureskellen. Ihan kuin polttopuiden pilkkominen olisi rakettitiedettä ja naiselle mahdotonta kun liittyyhän siihen, hui sentään, fyysinen suoritus kirveen heilautuksen muodossa.

Ja intistä monet olivat aivan kauhuissaan. Koska siellähän joutuu tekemään niitä fyysisiä juttuja ja vielä keskellä mieslaumaa.

Samoin järkevä keskustelu on ihan hirveän vaikeaa esimerkiksi bileissä. Viihdyn usein miesporukoissa puhumassa politiikkaa tai inttimuistoja ennemmin kuin kaakattamassa muodista tai viihdetähdistä.

Vaikea kyllä ymmärtää miten joku vihaa omaa sukupuoltaa niin, että pitää esitellä itsensä POIKAtyttönä ikäänkuin se olisi jotain parempaa kuin olla pelkkä tyttö. Ja miten viihtyy niin paljon paremmin järkevien miesten kanssa sen sijaan, että tuhlaisi aikaansa tyhmien naisten kanssa keskustelemalla. Jos jollakulla niin sinulla on kapea käsitys naisten roolista ja kavennat sitä omalla asenteellasi entisestään. Naisellisuus ei ole yhtä kuin tyhmyys ja turhamaisuus. Naisen ei tarvitse olla äijä tullakseen hyväksytyksi. Oma sovinistinen asenteesi muita naisia kohtaan vain alleviivaa stereotypioita. 

Useimmiten naisten kanssa voi kahden kesken jutella järkeviä, mutta jostain syystä työpaikan kahvipöydässä (99,9% naisia) aiheet liittyvät poikkeuksetta sisustamiseen, kauneusleikkauksiin, laihduttamiseen ym. joita sitten kilpaa huudetaan toisten yli kimakalla äänellä. Jonkinlainen outo laumaefekti siinä syntyy, kun pöydän ympärillä on paljon naisia. Outoa siksi, että harvemmin kukaan kahden kesken intoutuu huutamaan mariskooleista tai luomileikkauksistaan. Ehkä se on jonkinlaista kilpailua sillä oletetulla naisellisuudella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä o

li pitkä keskustelu rumista naisista ja kauneusleikkauksista. Siinä naisella oli iso nenä jonka halusi korjauttaa plastiikkakirurgilla. Siitäkös haukuttiin ja varsinkin itsetunto. Pitäisi hyväksyä syntymässä saatu ja hankkia "hyvä itsetunto" vaikka käymällä terapiassa.

Tuossakin siis määritellään jo se toisen ihmisen itsetunto, lytätään alas toinen nainen siksi ettei se hyväksy jotain osaa ulkonäössään jonka voisi muuttaa - luonnollisuuden vaade!

Mitä sitten jos se luonto on vastaan? Syntyy vaikka väärään sukupuoleen? Silloin saa koko sukupuolen muuttaa ja se tulee hyväksyä. Muttei saa nenää käydä leikkauttamassa. Tässä on yksi esimerkki juuri tavallisille naisille osoitetuista vaateista.

Sitten varsinkin jos muokkaa ulkonäköään vaikkei ns. olisi siihen tarvetta eli hankkii vaikka silikonit tai täyttää huuliaan niin se haukutaan varmasti lyttyyn. Sehän vertautuu bimboihin ja työväenluokkaan kun eihän varakkaiden säätyjen naiset hanki tuollaisia! Eli lisää luonnollisuuden vaateita.

AP

Tuohon liittyy naisten hyväksikäyttö. Ensin media ja markkinat haukkuvat naisten ulkonäön ja mainostavat toimenpiteitä, sitten naiselta viedään rahat mieskirurgien taskuun. Onko naisen pakko alistua moiseen kiristykseen?

Entäpä jos naiset ottaisivat vallan takaisin itselleen ja sanoisivat, että kenenkään ei tarvitse tulla haukutuksi ulkonäkönsä vuoksi, eikä mitään muotirummutusta (milloin silarit, milloin pumppuhuulet, milloin brassiperse jne.) tarvitse seurata. Jokaisella naisella on todellakin juuri sellainen naiseus on luoja on sattunut hänelle lykkäämään. Naisten ei tarvitse alistua milloin jalkojen sidonnalle, milloin kylkiluiden poistolle ja milloin rasvansiirroille paikasta A paikkaan B. Naisten ei tarvitse ottaa riskiä kuolla kauneusleikkauksiin ja naisten ei tarvitse rahoittaa mieskirurgien hulppeaa elämää.

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että osa naisista HALUAA jotain muuta kuin mitä sinä haluat? Ihan omilla aivoilla ajatteleva nainen voi haluta eri asioita kuin sinä. Eikä siitä voi ketään miestä syyttää. Sinä näet syyllisen miehen ja nai s u hrin. Siihen koko maailmankuvasi perustuu. Säälittävää tuollainen. Voit miettiä minkä uhri sinä itse olet?

Juuri kuten sinä sanot:  nainen "haluaa" MIESTEN hyväksyntää niin paljon ja nainen uhraa oman terveytensä ja hyvinvointinsa tullakseen hyväksytyksi. Se naisen "halu" vaan perustuu siihen, ettei hän kelpaa syntyasussaan itselleen ja muille. henkiesti terve nainen ei itseään leikkele, eikä hänen itsetuntonsa tai hyvä olonsa ole silareista tai nenäleikkauksesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti raivostuttava epäkohta. Mä olen juuri enemmän se itsenäinen poikatyttö, eikä sitä naisten keskuudessa tod. hyvällä katsota. Pitäisi ilmeisesti olla niin herkkä ja haavoittuvainen, aina unelmien prinssiä jahtaamassa. Onneksi on yrpä kasvanut otsassa jo sellaisiin mittakaavoihin ettei pahemmin enää kiinnosta muiden mielipiteet, mutta esim. lapsettomuuden ja sinkkuuden jatkuva äänen kummastelu ja niistä tilille vaatiminen syö kyllä hermoja, vaikka samaan aikaan miehissä samankaltaisia yksilöitä riittää, eikä niissä valinnoissa tunnu sitten olevan niin mitään kummasteltavaa. Naiselta odotettu rooli on kapea ja ahdas kyllä.

Itsenäisenä poikatyttönä olo on kyllä haaste. Olen myös enemmän poikatyttö ja se on ikuinen vitsi ollut aina.

Esimerkiksi kavereiden kanssa jos ollaan menty mökille niin äkkiä todetaan että eihän saunomisesta tule mitään, kun ei ole puita. Sitten jos otan kirveen käteen, niin muut kokoontuvat ympärille naureskellen. Ihan kuin polttopuiden pilkkominen olisi rakettitiedettä ja naiselle mahdotonta kun liittyyhän siihen, hui sentään, fyysinen suoritus kirveen heilautuksen muodossa.

Ja intistä monet olivat aivan kauhuissaan. Koska siellähän joutuu tekemään niitä fyysisiä juttuja ja vielä keskellä mieslaumaa.

Samoin järkevä keskustelu on ihan hirveän vaikeaa esimerkiksi bileissä. Viihdyn usein miesporukoissa puhumassa politiikkaa tai inttimuistoja ennemmin kuin kaakattamassa muodista tai viihdetähdistä.

Vaikea kyllä ymmärtää miten joku vihaa omaa sukupuoltaa niin, että pitää esitellä itsensä POIKAtyttönä ikäänkuin se olisi jotain parempaa kuin olla pelkkä tyttö. Ja miten viihtyy niin paljon paremmin järkevien miesten kanssa sen sijaan, että tuhlaisi aikaansa tyhmien naisten kanssa keskustelemalla. Jos jollakulla niin sinulla on kapea käsitys naisten roolista ja kavennat sitä omalla asenteellasi entisestään. Naisellisuus ei ole yhtä kuin tyhmyys ja turhamaisuus. Naisen ei tarvitse olla äijä tullakseen hyväksytyksi. Oma sovinistinen asenteesi muita naisia kohtaan vain alleviivaa stereotypioita. 

Useimmiten naisten kanssa voi kahden kesken jutella järkeviä, mutta jostain syystä työpaikan kahvipöydässä (99,9% naisia) aiheet liittyvät poikkeuksetta sisustamiseen, kauneusleikkauksiin, laihduttamiseen ym. joita sitten kilpaa huudetaan toisten yli kimakalla äänellä. Jonkinlainen outo laumaefekti siinä syntyy, kun pöydän ympärillä on paljon naisia. Outoa siksi, että harvemmin kukaan kahden kesken intoutuu huutamaan mariskooleista tai luomileikkauksistaan. Ehkä se on jonkinlaista kilpailua sillä oletetulla naisellisuudella?

Noh noh. Ehkä kahvipöytiäkin on aika monenlaisia. Omassa asiantuntijayhteisössä ei ole näiden kymmenen vuoden aikana sivuttu noita aiheita lainkaan, vaikka naisvaltainen työpaikka olemmekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti raivostuttava epäkohta. Mä olen juuri enemmän se itsenäinen poikatyttö, eikä sitä naisten keskuudessa tod. hyvällä katsota. Pitäisi ilmeisesti olla niin herkkä ja haavoittuvainen, aina unelmien prinssiä jahtaamassa. Onneksi on yrpä kasvanut otsassa jo sellaisiin mittakaavoihin ettei pahemmin enää kiinnosta muiden mielipiteet, mutta esim. lapsettomuuden ja sinkkuuden jatkuva äänen kummastelu ja niistä tilille vaatiminen syö kyllä hermoja, vaikka samaan aikaan miehissä samankaltaisia yksilöitä riittää, eikä niissä valinnoissa tunnu sitten olevan niin mitään kummasteltavaa. Naiselta odotettu rooli on kapea ja ahdas kyllä.

Itsenäisenä poikatyttönä olo on kyllä haaste. Olen myös enemmän poikatyttö ja se on ikuinen vitsi ollut aina.

Esimerkiksi kavereiden kanssa jos ollaan menty mökille niin äkkiä todetaan että eihän saunomisesta tule mitään, kun ei ole puita. Sitten jos otan kirveen käteen, niin muut kokoontuvat ympärille naureskellen. Ihan kuin polttopuiden pilkkominen olisi rakettitiedettä ja naiselle mahdotonta kun liittyyhän siihen, hui sentään, fyysinen suoritus kirveen heilautuksen muodossa.

Ja intistä monet olivat aivan kauhuissaan. Koska siellähän joutuu tekemään niitä fyysisiä juttuja ja vielä keskellä mieslaumaa.

Samoin järkevä keskustelu on ihan hirveän vaikeaa esimerkiksi bileissä. Viihdyn usein miesporukoissa puhumassa politiikkaa tai inttimuistoja ennemmin kuin kaakattamassa muodista tai viihdetähdistä.

Vaikea kyllä ymmärtää miten joku vihaa omaa sukupuoltaa niin, että pitää esitellä itsensä POIKAtyttönä ikäänkuin se olisi jotain parempaa kuin olla pelkkä tyttö. Ja miten viihtyy niin paljon paremmin järkevien miesten kanssa sen sijaan, että tuhlaisi aikaansa tyhmien naisten kanssa keskustelemalla. Jos jollakulla niin sinulla on kapea käsitys naisten roolista ja kavennat sitä omalla asenteellasi entisestään. Naisellisuus ei ole yhtä kuin tyhmyys ja turhamaisuus. Naisen ei tarvitse olla äijä tullakseen hyväksytyksi. Oma sovinistinen asenteesi muita naisia kohtaan vain alleviivaa stereotypioita. 

Poikatyttö on ihan normaali, vuosikymmenet vanha sana, jota käytetään tytöistä, jotka eivät sovi muottiin. Kirjoittaja on ihan oikeassa siinä, että aina on naureskeltu tytöille, jotka ovat halunneet leikkiä traktoreilla, pilkkoa puita tai tehdä "miesten töitä". Se on kuitattu "mikä luulet olevasi" -asenteella. Ja jos suhtautuminen on tuo, niin siihen voi joko alistua tai alkaa suhtautua siihen naureskelevaan vastapooliin vihamielisesti. Sinäkin olet heti tuomitsemassa kirjoittajan, etkä ajattele lainkaan sitä ympäristöä, jossa lytätään jatkuvasti muiden naisten toimesta hänen mielenkiinnon kohteensa.

Ennen oli minusta ainakin ihan normaalia ja hyväksyttyä, että tyttö leikki "poikien leikkejä" tai poikamaisia juttuja - ainakin hyväksytympää kuin toisin päin. Itse ainakin vietin lapsuuteni  lapsiporukassa, jossa oli sekä tyttöjä että poikia ja useimmiten leikit tuppasivat sitten olemaan aika aktiivisia ja seikkailullisia. En ole aikuisenakaan kokenut minkäänlaista dissaamista siitä, jos nyt sattuu tekemään jotain "miesten töitä" tms. Asumme koko ajan enemmän ja enemmän sinkkutalouksissa, joten kyllä ainakin oman naisverkostoni tyypit tekevät ihan sujuvasti kaikenlaisia remotti- ym. hommia ja kirves pysyy tarvitaessa kädessä. Ehkä jos sitä itse pitää kovinkin kummoisena suorituksena ja haluaa sillä leijua, niin näkee muiden reaktiot vahvempina kuin ne ovatkaan?    

Ympäristöstähän se on kiinni. Minä sain leikkiä autoilla, mutta en kuitenkaan ollut yhtä hyvä kuin perheen pojat enkä saanut osallistua miesten juttuihin. Kiiteltiin kyllä kun tiskailin kotona. Eräs kaverini sinkkutaloudessa 20 vuotta eläneenä ei ole koskaan käyttänyt edes ruuvimeisseliä, vaan on oppinut soittamaan aina miehen paikalle. Toisen kaverin perheessä tytöt on aina otettu talon töihin ja osaavat ajaa traktoria ja ovat kouluttautuneet perinteisille miesten aloille.

Vierailija kirjoitti:

Ap on ihan hakoteillä. Päinvastoin Suomessa naisen malli on laajempi kuin useimmissa muissa maissa, ja on ok olla myös jätkämäinen jne. Mutta kyllä oletus täälläkin on, että samalla myös sitä 'perinteistä' naisellisuutta löytyy. Jos jokin on kapeaa, se on insta- ym. medioiden ylikansallinen naiskuva, ja Suomessa sitä kohtaan ollaan varmaan kriittisempiä kuin monessa muussa paikassa. Mutta sehän on ihan hyvä.

Niin siis saa olla jätkämäinen, mutta perinteistä naisellisuutta pitäisi silti löytyä. Eli saa olla lintu, mutta hieman kala pitäisi kuitenkin olla :D

Eihän tuosta vielä ymmärrä mitään. Keskusteluissa määritellään monesti naiselliseksi pitkät hiukset. Ei minulla ole sitä vaan pixie. Miehellä meistä pitkä tukka on ja eilenkin vedin häneltä takut auki pituuksista tangle teazerilla.

En minä ole naiseuteni kanssa mitenkään sekaisin vaan halusin ylipäänsä herättää keskustelua kun niin paljon näen sekaisin olevia naisia tänä päivänä, että jossain täytyy olla vikaa.

Kuitenkaan ei ilmeisesti ole vaan koko asia on minun keksintöäni ja varsinkin vanhemmilla naisilla on "hyvä itsetunto". Kuitenkin puolet väestöstä on ylipainoisia, syömishäiriöt ja kehonkuvaongelmat rehottavat ja syntyvyys on huonolla tolalla.

Jotkut nuoret tytöt haluavat vaihtaa sukupuolta kun heille on syntynyt kapea käsitys naiseudesta jossa naisten juttuihin eivät kuulu vaikka poikamaiset harrastukset.

Mutta ilmeisesti jokainen ilmiö pitää kieltää argumentilla, että "minä olen ihan tyytyväinen itseeni" jolloin oikeastaan mitään ilmiötä ei ole olemassa tai jos on niin selittäjänä on "huono itsetunto" eli kielto päälle.

Edelleenkään asiasta ei voida keskustella yleisellä tasolla näemmä vaan sillä, että pitää ylentää omia preferenssejä alentamalla muiden ja vihjaamalla asioista epämääräisesti.

AP