Miksi hiljaisista ei pidetä?

Itse olen aina ollut hiljainen, ja nyt vanhimmiten (26-vuotiaana) oon jo hyväksynyt tän piirteen itsessäni. Saan kyllä suuni auki jos mulle tullaan puhumaan ja muutenkin pienemmässä seurassa, mutta en kovin aktiivisesti liity yleisiin keskusteluihin esim. työpaikalla.

En kyllä usko, että ihmiset vihaakaan minua, koska tervehtivät ja hymyilevät yms. Pomotkin selvästi pitävät musta, kun oon yksi työpaikan ahkerimmista ja tunnollisimmista tyypeistä. Johtuu, ehkä osittain siitä, että itsellänikin on hymy herkässä ja oon muutenkin ystävällinen ja avulias. Koulussakin mulle äänestettiin hymytyttöpatsas, vaikka viihdyin parhaiten hiljaa omissa oloissani.

Neuvoisin, että kannattaa suhtautua niihin ekstrovertteihin ystävällisesti ja olla muutenkin hyväntuulinen ja ennen kaikkea hymyillä ihmisille. Silloin ei anna itsestään tympeää kuvaa eikä haittaa, vaikka olisi muuten hiljainen.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 10:50"]

No av:lla hiljaiset ovat yleensä kuumaa kamaa, täällähän nimenomaan inhotaan meitä työpaikkojen puheliaita.

Omasta puolestani voin sanoa etten inhoa hiljaisia enkä tarkoita heitä mitenkään kiusatakaan, mutta kyllähän sitä helpompi on seurustella puheliaampien ihmisten kanssa. Jos vaikka kahvipöydässä on viisi ihmistä joista yksi on tosi hiljainen niin käytännössä se varmaan menee niin ettei se hiljainen osallistu keskusteluun ollenkaan. Sitä ei ole tarkoitettu tahalliseksi syrjimiseksi, mutta tuntuisi vähän raskaalta erikseen vetää sitä hiljaista koko ajan mukaan. Enkä tiedä onko se edes sitä mitä hiljaiset haluavat - että muut pysäyttävät säännöllisin väliajoin jutustelun kysyäkseen että "mitäs mieltä sinä Sari olet tästä asiasta?" ja sitten odottavat hiljaa että se vastaus saadaan.

[/quote]

No tuo nyt on lähinnä vittuilua. "Sano ny sääkin Lissu välillä jotain viisasta, kun muuten vaan siinä vierellä kuuntelet..."

Jossain palavereissa pomot koittaa kerätä jokaisen mielipiteen, oli siitä aiheesta jotain järkevää sanottavaa tai ei, ja se on kyllä melko ärsyttävä tilanne. Mieluummin itse puhun silloin kun on jotain asiaa, enkä koita keksiä jotain tyhjänpäiväistä lässyä pelkästään täyttämään tyhjiä tiloja siinä muussa yleisessä keskustelussa.

Tästä ketjusta ei ainakaan se mielipide vahvistu, että hiljaiset olisivat jotenkin mukavampia ihmisiä kuin puheliaat. Lähes jokainen hiljaisia puolusteleva viesti haukkuu samalla meitä puheliaita; kuinka puheliaiden jutut ovat typeriä, turhia, tekevät itsestään ääliön. Tai ylipäänsä ajattelutapa siitä, että kaikki ulospäinsuuntautuneet olisivat täysin holtittomia räpättäjiä ja ei pysty hallitsemaan mitään sanomisiaan.. huhhuh.

Eli meidän ekstroverttien pitäisi tykätä introverteista ja olla syrjimättä niitä, mutta sama ei päde toisinpäin? On kyllä taas tekopyhyys huipussaan.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 16:19"]

Oikeasti mitä väliä. Jos ei halua olla tekemisissä extrojen kanssa niin sitten ei ole. Jos joku vetää herneet nenään niin ei ole mun ongelmani. Mä en jaksa väitellä teidän kanssa. Ihan sama pitääkö joku musta vai ei. Ne jotka pitää on tekemisissä jne..

t:ketjun intro

[/quote]

Vaikka mitä väliä. Ei tässä ole kysymys vain sinusta, vaan siitä, että tässä markkinoidaan pahuutta. Kun kaksi kettua alkaa kuorossa julistaa pihlajapuiden turhuutta ja kosiskella muitakin kuoroonsa, siitä ei hyvä seuraa. Seuraavaksi marssitte eduskuntaan vaatimaan, että ne puut pitää kaataa.

Kylmyys, ilkeys ja välinpitämättömyys ovat paheita teissäkin. Ette ole enää lapsia, ja nuoruuden ikävien kokemusten aiheuttama katkeruus ei ole hyvä resepti loppuelämään, vaikka se olisi miten ymmärrettävää.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 20:35"][quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 18:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 23:43"]Olen aina ollut ujo ja hiljainen ja voin sanoa, että minusta ei ole koskaan pidetty yleisesti juuri missään. Sen takia en ole itsekään oppinut juuri pitämään itsestäni, koska lapsesta lähtien on annettu ymmärtää, että minussa ei tosiaan ole mitään pidettävää. Mies mulla sentään on joka minusta tykkää. En jaksa vaan enää tätä. Joten menen töihin, teen työni, välttelen kohtaamisia ja menen kotiin. Ihan sama jos minusta ei pidetä, en jaksa taistella ja yrittää olla joku muu. Töissä on eräs henkilö, joka viestittää selvästi että ärsytän häntä. Siksi töissä on välillä henkisesti raskas olla. Yritän parhaani mukaan olla välittämättä mistään. Toivoisin että olisin kova kuin kivi ilman tätä herkkyyttä, niin en kärsisi niin paljon.

[/quote]

Sinulla sentään on työpaikka, vaikka raskasta siellä onkin. Minä en ikinä saa työpaikkaa sen vuoksi, että minut todetaan työhaastattelussa introvertiksi!

[/quote]

Ei kai? On kai sellaisiakin töitä, joihin tarvitaan se ekstrovertti, niinkuin on niitäkin, joihin tarvitaan introvertti. Oletko väärällä alalla? Vai oletko jotenkin äärimmäinen siinä?

Mietin vain tuotakin, joka kaveeraa kahden parhaan työkaverin kanssa eikä koskisi muihin pitkällä tikullakaan. Sellainen saattaa klikkiyttää ikävästi työilmapiirin, mutta häntä se ei taida kiinnostaa. Joissain hommissa sellainen voi vaikka kaataa koko firman.

[/quote]

Nykyisin tunnetaan haettavan vain ekstrovertteja - alasta riippumatta, mikä on tosi väärin.

Siis tuntuu siltä, että haetaan eli tunnutaan haettavan (automaattikorjaus korjasi pieleen)

Kyllä hiljaisuus on pelkästään hyve ihmisellä. Suupaltti ihminen puhuu helposti ohi suunsa ja sieltä livahtaa sellaista, mitä sitten myöhemmin katuu. Hiljainen ihminen on hyvin harkitseva, miettii tarkoin, mitä sanoo. Ei keskeytä toisen puhetta puhumalla päälle. Osaa kuuntelemisen taidon. Itse näen, että hiljaisuus ja rauhallisuus on hyve, joka kaunistaa ihmistä.

J-P

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 11:06"]

Kyllä hiljaisuus on pelkästään hyve ihmisellä. Suupaltti ihminen puhuu helposti ohi suunsa ja sieltä livahtaa sellaista, mitä sitten myöhemmin katuu. Hiljainen ihminen on hyvin harkitseva, miettii tarkoin, mitä sanoo. Ei keskeytä toisen puhetta puhumalla päälle. Osaa kuuntelemisen taidon. Itse näen, että hiljaisuus ja rauhallisuus on hyve, joka kaunistaa ihmistä.

J-P

[/quote]

En nyt ole aivan varma osaavatko hiljaiset kuuntelmeisen taidon. Kun heille kertoo jotain ja toivoo palautetta, niin sitä ei sitten saa. Tunnen muutamia hiljaisia ja he ovat kovia puhumaan omista asioistaan, kun pääsevät kahden kesken seuraan. Mutta koskaan heiltä ei tule niitä kiinnostuksen merkkejä toista osapuolta kohtaaan. En ole samaa mieltä siitä, että kaikki hiljaiset osaavat kuunnella. Hyviä kuuntelijoita on puheliaidenkin joukossa. Vastavuoroisuus on sitä, jota odotan oli henkilö sitten hiljainen tai puhelias.

Kuulkaa ekstrovertit, kyllä tästä on tullut kälättäjien ja juoruilijoiden maa. Itse arvostan hiljaista introverttiä, koska häneen voi luottaa. Hän ei juokse kylillä huutelemassa toisten asioita jatkuvan minä-minä-minä -puheen lomassa. Introvertti on hiljaa, tarkkailee, näkee kaiken, mutta puhuu vain silloin, kun kokee sen tarpeelliseksi. 

Miettikää nyt tätä meidän pääministeriä. Malliesimerkki hölöttävästä ekstrovertistä. Kälättää, virnistelee, twiittaa nonstop. Sellaista tässä maassa arvostetaan, enkä kyllä ymmärrä miksi. 

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 11:06"]

Kyllä hiljaisuus on pelkästään hyve ihmisellä. Suupaltti ihminen puhuu helposti ohi suunsa ja sieltä livahtaa sellaista, mitä sitten myöhemmin katuu. Hiljainen ihminen on hyvin harkitseva, miettii tarkoin, mitä sanoo. Ei keskeytä toisen puhetta puhumalla päälle. Osaa kuuntelemisen taidon. Itse näen, että hiljaisuus ja rauhallisuus on hyve, joka kaunistaa ihmistä.

J-P

[/quote]

No kun edes joskus jotain sanoisi, en ymmärrä miten he kuvittelevat ystävyyden toimivan, jos eivät keskustele ystävänsä kanssa edes kahden kesken. Minusta ei ole kovin mielekästä tavata jos minä kysyn mitä kuuluu, hän vastaa ihan hyvää. Ollaan hijaa taas kunnes kerron vaikka lasteni lomakuulumisia, kannustan kertomaan myös omista lapsista. Hän vastaa kaikki hyvin. Siis vastaukset tulee parilla sanalla lypsäen, ei se ole mitään keskustelua. Tällaiset ystävät jäävät yksin, ei heitä kukaan kaipaa. valitettavaa kun itse aiheuttavat tämän.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 11:06"]

Kyllä hiljaisuus on pelkästään hyve ihmisellä. Suupaltti ihminen puhuu helposti ohi suunsa ja sieltä livahtaa sellaista, mitä sitten myöhemmin katuu. Hiljainen ihminen on hyvin harkitseva, miettii tarkoin, mitä sanoo. Ei keskeytä toisen puhetta puhumalla päälle. Osaa kuuntelemisen taidon. Itse näen, että hiljaisuus ja rauhallisuus on hyve, joka kaunistaa ihmistä.

J-P

[/quote]

En nyt ole aivan varma osaavatko hiljaiset kuuntelmeisen taidon. Kun heille kertoo jotain ja toivoo palautetta, niin sitä ei sitten saa. Tunnen muutamia hiljaisia ja he ovat kovia puhumaan omista asioistaan, kun pääsevät kahden kesken seuraan. Mutta koskaan heiltä ei tule niitä kiinnostuksen merkkejä toista osapuolta kohtaaan. En ole samaa mieltä siitä, että kaikki hiljaiset osaavat kuunnella. Hyviä kuuntelijoita on puheliaidenkin joukossa. Vastavuoroisuus on sitä, jota odotan oli henkilö sitten hiljainen tai puhelias.

[/quote]

Toi voi olla totta silloin, kun ihminen on ylpeä ja itsekäs. Varmaan sellainen ihminen voi puhua vaan itsestään.

J-P

Mulle tulee aina mieleen se Suomen huippumalli haussa voittaja, hiljainen ja ujo mukava tyttö jota se puhelias ja rempseä virolainen malli kiusasi sen takia. 

Tässä keskustelussa tuli ilmi, että muut ovat sitten kälättäjiä ja juoruilijoita. Niinkö? Ja tervitseeko sitä kaikista henkilökohtaisempia asioitaan kertoa? Tai ottaa jonkun pikku hölötyksen niin vakavasti? Onhan se outoa, että työskentelee useamman vuoden ihmisen kanssa ja näkee päivittäin, mutta ei tiedä tästä kuin nimen. Kotonaan voi leikkiä mykkää, mutta töissä pitää osata sanoa muutakin kuin huomenta ja näkemiin

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 11:15"]

Kuulkaa ekstrovertit, kyllä tästä on tullut kälättäjien ja juoruilijoiden maa. Itse arvostan hiljaista introverttiä, koska häneen voi luottaa. Hän ei juokse kylillä huutelemassa toisten asioita jatkuvan minä-minä-minä -puheen lomassa. Introvertti on hiljaa, tarkkailee, näkee kaiken, mutta puhuu vain silloin, kun kokee sen tarpeelliseksi. 

Miettikää nyt tätä meidän pääministeriä. Malliesimerkki hölöttävästä ekstrovertistä. Kälättää, virnistelee, twiittaa nonstop. Sellaista tässä maassa arvostetaan, enkä kyllä ymmärrä miksi. 

[/quote]

Siis hän on ääriesimerkki, kukaan ei kyllä voi sanoa että tuppisuu olisi mukavaa seuraa kenellekään.

Kuopukseni on ujo ja hiljainen. Kaikki pitävät hänestä! 

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 11:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 11:06"]

Kyllä hiljaisuus on pelkästään hyve ihmisellä. Suupaltti ihminen puhuu helposti ohi suunsa ja sieltä livahtaa sellaista, mitä sitten myöhemmin katuu. Hiljainen ihminen on hyvin harkitseva, miettii tarkoin, mitä sanoo. Ei keskeytä toisen puhetta puhumalla päälle. Osaa kuuntelemisen taidon. Itse näen, että hiljaisuus ja rauhallisuus on hyve, joka kaunistaa ihmistä.

J-P

[/quote]

No kun edes joskus jotain sanoisi, en ymmärrä miten he kuvittelevat ystävyyden toimivan, jos eivät keskustele ystävänsä kanssa edes kahden kesken. Minusta ei ole kovin mielekästä tavata jos minä kysyn mitä kuuluu, hän vastaa ihan hyvää. Ollaan hijaa taas kunnes kerron vaikka lasteni lomakuulumisia, kannustan kertomaan myös omista lapsista. Hän vastaa kaikki hyvin. Siis vastaukset tulee parilla sanalla lypsäen, ei se ole mitään keskustelua. Tällaiset ystävät jäävät yksin, ei heitä kukaan kaipaa. valitettavaa kun itse aiheuttavat tämän.

[/quote]

Jos on tosi ystävyyttä, niin sanoja ei paljon tarvita. Ystävyys on jotain sellasta, että hyväksyy sen toisen ihmisen sellasena ku se on, eikä vaadi sitä muuttumaan itselleen mieleiseksi.

J-P

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 11:15"]Kuulkaa ekstrovertit, kyllä tästä on tullut kälättäjien ja juoruilijoiden maa. Itse arvostan hiljaista introverttiä, koska häneen voi luottaa. Hän ei juokse kylillä huutelemassa toisten asioita jatkuvan minä-minä-minä -puheen lomassa. Introvertti on hiljaa, tarkkailee, näkee kaiken, mutta puhuu vain silloin, kun kokee sen tarpeelliseksi. 

Miettikää nyt tätä meidän pääministeriä. Malliesimerkki hölöttävästä ekstrovertistä. Kälättää, virnistelee, twiittaa nonstop. Sellaista tässä maassa arvostetaan, enkä kyllä ymmärrä miksi. 

[/quote]

Eli jokainen ekstrovertti on kälättävä juoruilija, joka juoksee pitkin kyliä kertoilemassa muiden asioita eteenpäin? Olipas kauniisti sanottu, ottaen huomioon sen, että introvertista ei mitään negatiivista saa sanoa, sillä se on niiden kälättäjien harjoittamaa kiusaamista, aina. Hohhoijaa.

Minua ärsyttää ihmiset, jotka jatkuvasti puhuvat, vaikkei heillä olisi mitään oikeaa asiaa. Myös selän takana paskaa puhuvat ärsyttävät. Jos joku puhuu sinulle muista ihmisistä paskaa, voit olla varma että sama ihminen puhuu paskaa myös sinusta.

Tähänkin ketjuun eksyi paljon exttoverttejä kommentoimaan. Missä muut ujot ja hiljaiset on? Hyviä kommentteja. En ole ylpeä, kaikkea muuta. En vain saa suulailta puheenvuoroa kun jakelevat niitä vain toisilleen. En kehtaa huutaa tai puhua kenenkään päälle. Sitten aihe josta olisi ollut sanottavaa niin vaihtuukin. Joskus ei aihe kiinnosta tai ole sanottavaa. Silloin syvennys lehteen. Kaikki extroverttien jutut ei kiinnosta vaikka he niin luulevatkin. Olen syntynyt tälläiseksi. Vaikea on muuttua muunlaiseksi siitä ahdistumatta. Edes alkoholi ei tee minusta puheliaampaa. Mielelläni kuuluisin maailmaa hallitseviin extrovertteihin. Mutta ei. Näillä eväillä mitkä on huonot niin on pärjättävä.

Ap

Mielestäni parasta olisi ns. kultainen keskitie. Ei tarvitse olla mikään suulas kälättäjä, joka ei anna muille puheenvuoroa, mutta en mielelläni oleile myöskään liian hiljaisten, siis sellaisten, jotka eivät juuri koskaan itse aloita keskustelua, seurassa. On vain niin raskasta muille osapuolille, kun joutuvat pitämään huolen keskustelun sujuvuudesta ja kalastelemaan tästä henkilöstä kaikki sanat. Tällaiset ihmiset jäävät valitettavasti usein yksin, he eivät vain anna suurimmalle osalle ihmisistä juuri mitään.