Miksi hiljaisista ei pidetä?

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:47"]

Hiljaisissa on Se hyvä puoli ku ne kuuntelee eikä kälätä päälle ja on rauhallisia ja niiden seurassa on turvallinen olo. Järkeviä ja viisaita myös ku osaa sulkea suunsa.

[/quote]

En ole tavannut ihmistä, joka osaisi oikeasti kuunnella, jos hän ei ole joko aiheesta kiinnostunut tai sitten yleiskiinnostunut. Sellainen ihminen taas harvoin on varsinaisesti hiljainen. Se ei ole vielä kuuntelemista, että pitää päänsä kiinni kun toisen kita on auki.

Joillain ihmisillä on turvallinen olo hiljaisen seurassa, toisilla päinvastoin turvaton. Molemmilla on omat syynsä. Äärihiljaiset ja ääriäänekkäät ovat molemmat ongelmallisia kanssakäymisen kannalta. Miksi yritetään esittää, että hiljainen on oikeasti ei-ääritapaus vaikka käyttäytyisi sellaisen tavoin, ja jokainen ei-hiljainen taas on superkälätti?

Jos Suomessa olisi enemmän extrovertteja saatettaisiin parantua masennuksesta ja alkoholin suurkulutuksesta.

Extrovertti osaa puhua selvinkinpäin, eikä jää itsekseen ruhertimaan pikku murheita.

Seurallisuus ja ulospäinsuuntutuneisuus on terveellisempää, kuin hiljaisuus, joka pimeässä Suomessa alkaa ahdistamaan vielä enemmän.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:48"]

Ujous on Semmonen luonteen piirre jolle ei oikein mahda mitään ja suun avaaminen on niin vaikeaa. Ujot huomaa kaiken ympärillä tapahtuvan mutta eivät tule itse huomatuiksi.

[/quote]

Ujous on kyllä asia, jonka on oppinut, ts. ei ole oppinut muuta.

Suomessa ujoja lapsia on todella paljon, kun vertaa vaikka amerikkalaisiin lapsiin. Ei se geeneissä ole vaan kasvatuksessa, vanhempien tapa huomioida lapsi.

Vaikka samassa perheessä kasvaa, ei silti vanhemmat huomioi, kohtele kaikkia lapsiaan samalla lailla. Ei se tietoista ole, vaan niin tapahtuu ihan vaan vahingossa.

[/quote]

Ja kerrotko lisää, miten muka lapsesta kasvatetaan ujo?

[/quote]

Päinvastoin kuin se jolla ei ole voimakkaita estoja ja on uusissakin tilanteissa reipas/rohkea + ihmisiä arastelematon.

[/quote]

En allekirjoita. Kyllä se on ihan luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Tyhmää syyllistää jo vanhempia lasten luonne-eroistakin. Se nyt vain on fakta että toiset ovat ujompia ja varovaisempia ja toiset rohkeita ja estottomia. Toki kasvatusta ja tukemista tarvitsee kaikki.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:48"]

Ujous on Semmonen luonteen piirre jolle ei oikein mahda mitään ja suun avaaminen on niin vaikeaa. Ujot huomaa kaiken ympärillä tapahtuvan mutta eivät tule itse huomatuiksi.

[/quote]

Ujous on kyllä asia, jonka on oppinut, ts. ei ole oppinut muuta.

Suomessa ujoja lapsia on todella paljon, kun vertaa vaikka amerikkalaisiin lapsiin. Ei se geeneissä ole vaan kasvatuksessa, vanhempien tapa huomioida lapsi.

Vaikka samassa perheessä kasvaa, ei silti vanhemmat huomioi, kohtele kaikkia lapsiaan samalla lailla. Ei se tietoista ole, vaan niin tapahtuu ihan vaan vahingossa.

[/quote]

Ja kerrotko lisää, miten muka lapsesta kasvatetaan ujo?

[/quote]

Päinvastoin kuin se jolla ei ole voimakkaita estoja ja on uusissakin tilanteissa reipas/rohkea + ihmisiä arastelematon.

[/quote]

En allekirjoita. Kyllä se on ihan luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Tyhmää syyllistää jo vanhempia lasten luonne-eroistakin. Se nyt vain on fakta että toiset ovat ujompia ja varovaisempia ja toiset rohkeita ja estottomia. Toki kasvatusta ja tukemista tarvitsee kaikki.

[/quote]

Mietis nyt, jos lapsi on huonossa lastenkodissa (Venäjä) vauvasta asti, tuleeko siitä samanlainen kuin lapsesta joka on puheliaassa ja huomioivassa perheessä.

Jos ei saa virikkeitä ja lasta ei huomioida, jopa aistit jää kehittymättä.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:48"]

Ujous on Semmonen luonteen piirre jolle ei oikein mahda mitään ja suun avaaminen on niin vaikeaa. Ujot huomaa kaiken ympärillä tapahtuvan mutta eivät tule itse huomatuiksi.

[/quote]

Ujous on kyllä asia, jonka on oppinut, ts. ei ole oppinut muuta.

Suomessa ujoja lapsia on todella paljon, kun vertaa vaikka amerikkalaisiin lapsiin. Ei se geeneissä ole vaan kasvatuksessa, vanhempien tapa huomioida lapsi.

Vaikka samassa perheessä kasvaa, ei silti vanhemmat huomioi, kohtele kaikkia lapsiaan samalla lailla. Ei se tietoista ole, vaan niin tapahtuu ihan vaan vahingossa.

[/quote]

Ja kerrotko lisää, miten muka lapsesta kasvatetaan ujo?

[/quote]

Päinvastoin kuin se jolla ei ole voimakkaita estoja ja on uusissakin tilanteissa reipas/rohkea + ihmisiä arastelematon.

[/quote]

En allekirjoita. Kyllä se on ihan luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Tyhmää syyllistää jo vanhempia lasten luonne-eroistakin. Se nyt vain on fakta että toiset ovat ujompia ja varovaisempia ja toiset rohkeita ja estottomia. Toki kasvatusta ja tukemista tarvitsee kaikki.

[/quote]

Jos vanhemmat on ujoja ja hiljaisia, montako vilkasta ja estotonta/reipasta lasta ne saa kasvatettua?

ESIMERKKI OPETTAA.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:48"]

Ujous on Semmonen luonteen piirre jolle ei oikein mahda mitään ja suun avaaminen on niin vaikeaa. Ujot huomaa kaiken ympärillä tapahtuvan mutta eivät tule itse huomatuiksi.

[/quote]

Ujous on kyllä asia, jonka on oppinut, ts. ei ole oppinut muuta.

Suomessa ujoja lapsia on todella paljon, kun vertaa vaikka amerikkalaisiin lapsiin. Ei se geeneissä ole vaan kasvatuksessa, vanhempien tapa huomioida lapsi.

Vaikka samassa perheessä kasvaa, ei silti vanhemmat huomioi, kohtele kaikkia lapsiaan samalla lailla. Ei se tietoista ole, vaan niin tapahtuu ihan vaan vahingossa.

[/quote]

Ja kerrotko lisää, miten muka lapsesta kasvatetaan ujo?

[/quote]

Päinvastoin kuin se jolla ei ole voimakkaita estoja ja on uusissakin tilanteissa reipas/rohkea + ihmisiä arastelematon.

[/quote]

En allekirjoita. Kyllä se on ihan luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Tyhmää syyllistää jo vanhempia lasten luonne-eroistakin. Se nyt vain on fakta että toiset ovat ujompia ja varovaisempia ja toiset rohkeita ja estottomia. Toki kasvatusta ja tukemista tarvitsee kaikki.

[/quote]

Mietis nyt, jos lapsi on huonossa lastenkodissa (Venäjä) vauvasta asti, tuleeko siitä samanlainen kuin lapsesta joka on puheliaassa ja huomioivassa perheessä.

Jos ei saa virikkeitä ja lasta ei huomioida, jopa aistit jää kehittymättä.

[/quote]

No joo, mut miten selität sitten sen että on lapsena ollut tosi puhelias ja rohkea, mutta vähän vanhempana ujo?

Me opitaan jopa kävelytyyli vanhemmiltamme, aivan varmasti myös ujous tai reippaus.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:48"]

Ujous on Semmonen luonteen piirre jolle ei oikein mahda mitään ja suun avaaminen on niin vaikeaa. Ujot huomaa kaiken ympärillä tapahtuvan mutta eivät tule itse huomatuiksi.

[/quote]

Ujous on kyllä asia, jonka on oppinut, ts. ei ole oppinut muuta.

Suomessa ujoja lapsia on todella paljon, kun vertaa vaikka amerikkalaisiin lapsiin. Ei se geeneissä ole vaan kasvatuksessa, vanhempien tapa huomioida lapsi.

Vaikka samassa perheessä kasvaa, ei silti vanhemmat huomioi, kohtele kaikkia lapsiaan samalla lailla. Ei se tietoista ole, vaan niin tapahtuu ihan vaan vahingossa.

[/quote]

Ja kerrotko lisää, miten muka lapsesta kasvatetaan ujo?

[/quote]

Päinvastoin kuin se jolla ei ole voimakkaita estoja ja on uusissakin tilanteissa reipas/rohkea + ihmisiä arastelematon.

[/quote]

En allekirjoita. Kyllä se on ihan luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Tyhmää syyllistää jo vanhempia lasten luonne-eroistakin. Se nyt vain on fakta että toiset ovat ujompia ja varovaisempia ja toiset rohkeita ja estottomia. Toki kasvatusta ja tukemista tarvitsee kaikki.

[/quote]

Mietis nyt, jos lapsi on huonossa lastenkodissa (Venäjä) vauvasta asti, tuleeko siitä samanlainen kuin lapsesta joka on puheliaassa ja huomioivassa perheessä.

Jos ei saa virikkeitä ja lasta ei huomioida, jopa aistit jää kehittymättä.

[/quote]

No joo, mut miten selität sitten sen että on lapsena ollut tosi puhelias ja rohkea, mutta vähän vanhempana ujo?

[/quote]

Matkanvarrella on tapahtunut jotain? Ympäristö muuttaa meitä myös.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:48"]

Ujous on Semmonen luonteen piirre jolle ei oikein mahda mitään ja suun avaaminen on niin vaikeaa. Ujot huomaa kaiken ympärillä tapahtuvan mutta eivät tule itse huomatuiksi.

[/quote]

Ujous on kyllä asia, jonka on oppinut, ts. ei ole oppinut muuta.

Suomessa ujoja lapsia on todella paljon, kun vertaa vaikka amerikkalaisiin lapsiin. Ei se geeneissä ole vaan kasvatuksessa, vanhempien tapa huomioida lapsi.

Vaikka samassa perheessä kasvaa, ei silti vanhemmat huomioi, kohtele kaikkia lapsiaan samalla lailla. Ei se tietoista ole, vaan niin tapahtuu ihan vaan vahingossa.

[/quote]

Ja kerrotko lisää, miten muka lapsesta kasvatetaan ujo?

[/quote]

Päinvastoin kuin se jolla ei ole voimakkaita estoja ja on uusissakin tilanteissa reipas/rohkea + ihmisiä arastelematon.

[/quote]

En allekirjoita. Kyllä se on ihan luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Tyhmää syyllistää jo vanhempia lasten luonne-eroistakin. Se nyt vain on fakta että toiset ovat ujompia ja varovaisempia ja toiset rohkeita ja estottomia. Toki kasvatusta ja tukemista tarvitsee kaikki.

[/quote]

Mietis nyt, jos lapsi on huonossa lastenkodissa (Venäjä) vauvasta asti, tuleeko siitä samanlainen kuin lapsesta joka on puheliaassa ja huomioivassa perheessä.

Jos ei saa virikkeitä ja lasta ei huomioida, jopa aistit jää kehittymättä.

[/quote]

No joo, mut miten selität sitten sen että on lapsena ollut tosi puhelias ja rohkea, mutta vähän vanhempana ujo?

[/quote]

Huonoilla kokemuksilla, ahdistavalla kasvatuksella, perheen ongelmilla. Pätee tuntemiini tapauksiin, itseni mukaan lukien.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:47"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:48"]

Ujous on Semmonen luonteen piirre jolle ei oikein mahda mitään ja suun avaaminen on niin vaikeaa. Ujot huomaa kaiken ympärillä tapahtuvan mutta eivät tule itse huomatuiksi.

[/quote]

Ujous on kyllä asia, jonka on oppinut, ts. ei ole oppinut muuta.

Suomessa ujoja lapsia on todella paljon, kun vertaa vaikka amerikkalaisiin lapsiin. Ei se geeneissä ole vaan kasvatuksessa, vanhempien tapa huomioida lapsi.

Vaikka samassa perheessä kasvaa, ei silti vanhemmat huomioi, kohtele kaikkia lapsiaan samalla lailla. Ei se tietoista ole, vaan niin tapahtuu ihan vaan vahingossa.

[/quote]

Ja kerrotko lisää, miten muka lapsesta kasvatetaan ujo?

[/quote]

Päinvastoin kuin se jolla ei ole voimakkaita estoja ja on uusissakin tilanteissa reipas/rohkea + ihmisiä arastelematon.

[/quote]

En allekirjoita. Kyllä se on ihan luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Tyhmää syyllistää jo vanhempia lasten luonne-eroistakin. Se nyt vain on fakta että toiset ovat ujompia ja varovaisempia ja toiset rohkeita ja estottomia. Toki kasvatusta ja tukemista tarvitsee kaikki.

[/quote]

Mietis nyt, jos lapsi on huonossa lastenkodissa (Venäjä) vauvasta asti, tuleeko siitä samanlainen kuin lapsesta joka on puheliaassa ja huomioivassa perheessä.

Jos ei saa virikkeitä ja lasta ei huomioida, jopa aistit jää kehittymättä.

[/quote]

No joo, mut miten selität sitten sen että on lapsena ollut tosi puhelias ja rohkea, mutta vähän vanhempana ujo?

[/quote]

Huonoilla kokemuksilla, ahdistavalla kasvatuksella, perheen ongelmilla. Pätee tuntemiini tapauksiin, itseni mukaan lukien.

[/quote]

Miten voisi johtua ahdistavasta kasvatuksesta jos lapsena on kuitenkin ollut reipas ja rohkea. Hei haloo. En syytä kyllä kasvatusta. Niin kuin ujous muka olisi joku vika ihmisessä joka pitää kitkeä pois. Mun tuntemat ujot ovat ihan hyvistä perheistä.

Kun saa lapsesta asti kokea, että tekemisiä ja sanomisia arvostetaan ja annetaan mahdollisuus toimia turvallisesti vanhemman rinnalla yksin, se tottakai opettaa avoimuuteen ja ei synny estoja toimia.

Ujous on epävarmuuden tunne, joka johtuu esimerkiksi muiden ihmisten seurasta tai muille ihmisille puhumisesta.

Ujouden syntymisestä tai sen aiheutumisesta ei ole varmaa tietoa. Jotkut tutkijat sanovat, että ujous on geneettistä, jota esiintyy syntymästä asti ja toiset tutkijat nostavat esille kasvatuksen.

Täällä yksi hiljainen!

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:56"]

Täällä yksi hiljainen!

[/quote]

Täällä yksi normaalisti tilanteesta riippuen puheleva.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:47"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:48"]

Ujous on Semmonen luonteen piirre jolle ei oikein mahda mitään ja suun avaaminen on niin vaikeaa. Ujot huomaa kaiken ympärillä tapahtuvan mutta eivät tule itse huomatuiksi.

[/quote]

Ujous on kyllä asia, jonka on oppinut, ts. ei ole oppinut muuta.

Suomessa ujoja lapsia on todella paljon, kun vertaa vaikka amerikkalaisiin lapsiin. Ei se geeneissä ole vaan kasvatuksessa, vanhempien tapa huomioida lapsi.

Vaikka samassa perheessä kasvaa, ei silti vanhemmat huomioi, kohtele kaikkia lapsiaan samalla lailla. Ei se tietoista ole, vaan niin tapahtuu ihan vaan vahingossa.

[/quote]

Ja kerrotko lisää, miten muka lapsesta kasvatetaan ujo?

[/quote]

Päinvastoin kuin se jolla ei ole voimakkaita estoja ja on uusissakin tilanteissa reipas/rohkea + ihmisiä arastelematon.

[/quote]

En allekirjoita. Kyllä se on ihan luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Tyhmää syyllistää jo vanhempia lasten luonne-eroistakin. Se nyt vain on fakta että toiset ovat ujompia ja varovaisempia ja toiset rohkeita ja estottomia. Toki kasvatusta ja tukemista tarvitsee kaikki.

[/quote]

Mietis nyt, jos lapsi on huonossa lastenkodissa (Venäjä) vauvasta asti, tuleeko siitä samanlainen kuin lapsesta joka on puheliaassa ja huomioivassa perheessä.

Jos ei saa virikkeitä ja lasta ei huomioida, jopa aistit jää kehittymättä.

[/quote]

No joo, mut miten selität sitten sen että on lapsena ollut tosi puhelias ja rohkea, mutta vähän vanhempana ujo?

[/quote]

Huonoilla kokemuksilla, ahdistavalla kasvatuksella, perheen ongelmilla. Pätee tuntemiini tapauksiin, itseni mukaan lukien.

[/quote]

Miten voisi johtua ahdistavasta kasvatuksesta jos lapsena on kuitenkin ollut reipas ja rohkea. Hei haloo. En syytä kyllä kasvatusta. Niin kuin ujous muka olisi joku vika ihmisessä joka pitää kitkeä pois. Mun tuntemat ujot ovat ihan hyvistä perheistä.

[/quote]

On olemassa kasvattajia, jotka selviävät ihan hyvin pienen lapsen kanssa, mutta paheksuvat vanhempaa lasta tai rajoittavat väärällä tapaa. Miten itse selität sen, että ujous on piirre, joka puhkeaa vasta myöhemmin, jos haluat nähdä sen kiinteänä ominaisuutena, joka ei selittämistä kaipaa silloinkaan, kun se ei ole selvästikään kyseisen lapsen alkuperäinen temperamenttipiirre?

Sekoitatko tahallasi asioita? Jos ujous on epävarmuutta sosiaalisissa tilanteissa, totta ihmeessä sitä olisi syytä pyrkiä lievittämään siinä kuin fyysistäkin harjaantumattomuutta, jota kömpelyydeksi nimitetään? Jos se halutaan määritellä pysyväksi, alkuperäiseksi piirteeksi, ehkä olisi syytä käyttää jotain muuta sanaa, vaikkapa arkuutta. Jota sitäkään ei ole syytä jättää huomiotta sillä perusteella, että se nyt vain on ominaisuus.  Arkikielessä kun ujous kuitenkin nimenomaan on tuota sosiaalista arastelua ja epävarmuutta. Se on sitten eri asia, missä määrin yhteisön kuuluu sopeutua itse ja missä määrin sopeuttaa arkaa yksilöä.

Sitten taas introverttipiirteiden voidaan ajatella olevan vakiotaipumus, johon oikea resepti on itsetiedostavuuden lisääminen, jotta ihminen ei häpeä omia aitoja tarpeitaan turhaan. Mutta toisaalta introvertiltakin on vaadittava hyvää käytöstä, muuten alemmuudentunteet ja kateus nielevät tämän kokonaan ja muiden ihmisten reaktiot ovat liian raskaat kestää.

Introverttiys (eli sisäänpäinkääntyneisyys) ja ekstraverttiys (eli ulospäinkääntyneisyys) ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä, mille ei juuri mahda mitään. Toisella nimellä epäsosiaalisuus / sosiaalisuus. Sen sijaan sosiaaliset taidot ovat opittuja tapoja ja toimintamalleja, joita joka ikinen meistä introverteistä pystyy opettelemaan. On ihan mahdollista opettaa itsensä juttelemaan ja kyselemään ja osallistumaan keskusteluun, koska SOSIAALINEN TILANNE niin edellyttää. Eli olet muiden kanssa samassa tilanteessa. Helpottaa kummasti työelämään sopeutumista ja monissa tapauksissa ihan työtehtävien hoitamista. terveisin introvertti, joka on opetellut sosiaalisia taitoja

Tottakai introverttinä voi opetella miten muut olettavat ihmisten käyttäytyvän. Mutta siellä sisällä sitä väsyy ja haluaa omaan rauhaan lataamaan akkuja.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 10:50"]

Ai ekstroverttien maa? Kerropa minulle maa, jossa hiljaisuus olisi enemmän suotavaa kuin täällä. Täällä hiljaista pidetään usein jotenkin fiksuna vs. muualla maailmassa tyhmänä, koska ei ole mitään sanottavaa. Meillä on sellainen käsitys, että hiljainen muka ajattelisi enemmän jotain hienoa kuin se, joka hölöttää jatkuvasti. Todellisuudessa puheliaissa on tasan yhtä paljon älykkäitä ja tyhmiä kuin hiljaisissa.

Mitä ap:n kysymykseen tulee, niin se varmaan riippuu hiljaisuudesta. Hiljainen voi olla yhtä lailla sosiaalinen kuin puhelias. Sosiaalisuus on pohjimmiltaan ihan muuta kuin sitä, että saa suunsa auki joka välissä. Sen sijaan epäsosiaalinen ja hiljainen on oikeasti ärsyttävä ihmistyyppi. Ei tietenkään kiusata saa, mutta itse ainakin vaihdan nopeasti seuraa, jos joudun moisen mörököllin ja tylsimyksen seuraan. Mitä järkeä siinä on, kun toinen puoliksi epäkohtelias, töksähtelevä ja keskustelu on sitä, että mistään ei tartu kiinni vaan vastaukset töksähtää yhdellä sanalla ja taas tulee hiljaisuus. Miehen kaverilla oli hetken tälläinen naiskaveri ja mua niin risoi, kun kävivät täällä. Hiljainen voi olla sympaattinen ja ystävällinen. tämä tn. oli vain ujo, mutta jos keskustelu kahvipöydässä oli tätä tasoa: "Niin, asut siellä Lahdessa?" "Joo.".... "Ei ole sitten kuitenkaan pitkä matka, eikö tästä joku 100km ole Lahteen...?" "Joo". Ja sitten minuutin hiljaisuus... Mulle jää noissa tilanteissa epäselväksi, onko kyse huonoista käytöstavoista vai siitä, että toinen on kyvytön käymään edes small talkia kahvipöydässä.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 10:39"]

Koska tämä on ekstroverttien maailma. Koen todella raskaana sen, että esim. työpaikan kahvipöydässä pitäisi avautua henkilökohtaisesta elämästä. Kyllä minä sitten puhun, kun luotan toiseen, mutta siihen luottamuksen syntymiseen menee aikaa.

[/quote]

[/quote]Enpä enpä ole tullut ennen ajatelleeksi asiaa noin. Usein ihmiset vetää yhtäläisyysviivat hiljaisen ja ujon välille, mutta itse olen hiljainen, tai annan puhetilan niille jotka sitä tarvii, mutta en ole ujo, enkä koe oloa epämillyttäväksi sosiaalisissa tilanteissa. Olen juuri tuollainen hiljainen, mutta sosiaalinen.

Mutta kyllä se vaan niin on että kuunnellessa oppii enemmän kuin ollessaan itse äänessä.

Ja tämä maailma todellakin on tällä hetkellä niiden, joilla on hyvät sosiaaliset taidto. Koulussakin saa paljon paremmat numerot jos on opettajasta hyvä tyyppi, kuin että jos osaa asiat kunnolla.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:59"]Kuka ihme pitää muka hiljaisia tyhminä? Mä en ainakaan todellakaan. Olen jopa vähän kade hiljaisille jotka osaavat ainakin peittää sen "tyhmyytensä" olemalla hiljaa. Hiljaisuus ennemmin vaikuttaa fiksulta. Itse olen aina äänessä, varsinkin jännittyneenä puhua pölpötän ja monesti suustani pääsee uskomattomia sammakoita joita sitten harmittelen jälkeenpäin.

[/quote]

Vaikutat aidolta ja kivalta ihmiseltä. :)

" Sen sijaan epäsosiaalinen ja hiljainen on oikeasti ärsyttävä ihmistyyppi."

Joo, mutta vielä kaksinverroin ärsyttävämpi on puhelias epäsosiaalinen ihmistyyppi. Sellainen joka on sanomassa epäsoveliaan milipiteensä joka väliin ja joka asiasta, eikä välitä siiitä että aiheuttaa pahennusta, vaan nauttii siitä.