Miksi hiljaisista ei pidetä?

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 12:56"]

Turvalliseksi?

Mikä tilanteesta tekee sellaisen, että ihan vaan normaalissa keskustelussa kokee olonsa epäluottavaksi (?) turvattomaksi?

[/quote]

Turvallinen = joku ihminen johon luottaa ja pitää henkilönä, jolle haluan kertoa itsestäni ja tekemisistäni jotain vapaaehtoisesti.

Esim. työelämässä tulen aina toimeen kaikkien kanssa niinkun pitääkin tietysti, mutta koen ahdistavaksi sen, että kahviatuoilla pitäisi rupatella jostain omista menoista tai elämästä sellaisten ihmisten kanssa, joista en oikeasti edes pidä tai tunne kunnolla. Olen mä kyllä itse liiallisen yksityinen ja hankala tässä suhteessa, sitä en kiistä:)

[/quote]

Pienempi paha se musta on kuin sanoa sellaista mitä ei kannattaisi, ja niin voi käydä jos yrittää puhua enemmän kuin mitä luontevasti tulee ulos.

[/quote]

Ei hyvä ihme, ei sun tarvitse OMISTA asioista alkaa kertoilemaan. Maailmassa tapahtuu paljon muutakin kuin mitä sinulle itsellesi on tapahtunut. En minun tarvitse tietää sinun hk. asioita, mutta voit vaikka kertoa millaisen elokuvan viimeksi katsoit tai mitä herkullista ruokaa onnistuit valmistamaan, oletko löytänyt mustikoita ja sieniä. (En edes halua kuulla sinun sairauksista, sukusi sairauksiata jne.)

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:24"]

Pienempi paha se musta on kuin sanoa sellaista mitä ei kannattaisi, ja niin voi käydä jos yrittää puhua enemmän kuin mitä luontevasti tulee ulos.

[/quote]

Joo kyllä, ja tostahan saa sen kuvan että olisin joku umpio joka ei mitään halua tai uskalla sanoa. Mutta kyllä mä kaikkien seurassa voin toki puhua, mutta mitä epämiellyttävämpi tilanne itselle - sitä vähemmän itse aktiivisesti aloitan puhumaan elämästäni ja sitä suppeammin vastaan toisen kysymyksiin. Jos toinen on kiva ja tilanne luonteva, niin kyllähän sitä puhumista alkaa tulemaan.

Se on jännä ujojen kohdalla kun se on aika kontekstisidonnaista, toisinkuin puheliaammilla jotka mun kokemuksen mukaan on samanlaisia tilanteesta toiseen (?).

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:48"]

Ujous on Semmonen luonteen piirre jolle ei oikein mahda mitään ja suun avaaminen on niin vaikeaa. Ujot huomaa kaiken ympärillä tapahtuvan mutta eivät tule itse huomatuiksi.

[/quote]

Ujous on kyllä asia, jonka on oppinut, ts. ei ole oppinut muuta.

Suomessa ujoja lapsia on todella paljon, kun vertaa vaikka amerikkalaisiin lapsiin. Ei se geeneissä ole vaan kasvatuksessa, vanhempien tapa huomioida lapsi.

Vaikka samassa perheessä kasvaa, ei silti vanhemmat huomioi, kohtele kaikkia lapsiaan samalla lailla. Ei se tietoista ole, vaan niin tapahtuu ihan vaan vahingossa.

[/quote]

Ja kerrotko lisää, miten muka lapsesta kasvatetaan ujo?

[/quote]

Päinvastoin kuin se jolla ei ole voimakkaita estoja ja on uusissakin tilanteissa reipas/rohkea + ihmisiä arastelematon.

[/quote]

En allekirjoita. Kyllä se on ihan luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Tyhmää syyllistää jo vanhempia lasten luonne-eroistakin. Se nyt vain on fakta että toiset ovat ujompia ja varovaisempia ja toiset rohkeita ja estottomia. Toki kasvatusta ja tukemista tarvitsee kaikki.

[/quote]

Mietis nyt, jos lapsi on huonossa lastenkodissa (Venäjä) vauvasta asti, tuleeko siitä samanlainen kuin lapsesta joka on puheliaassa ja huomioivassa perheessä.

Jos ei saa virikkeitä ja lasta ei huomioida, jopa aistit jää kehittymättä.

[/quote]

No joo, mut miten selität sitten sen että on lapsena ollut tosi puhelias ja rohkea, mutta vähän vanhempana ujo?

[/quote]

Tyttäreni oli lapsena villi pakkaus, oikea räpätäti ja elohopea. Viidenneltä luokalta alkoi koulukiusaaminen, kaverit kaikkosivat ja hän jäi siitä lähtien yksin. Luonne muuttui varautuneeksi, ujoksi  ja hiljaiseksi. Hän kokee itsensä huonommaksi kuin muut, että hänestä ei olla kiinnostuneita, on ihan sama mitä hän tekee, kokee tai ajattelee. Hän ei halua jutella itsestään muille, koska kokemus osoitti että hänen kertomansa käännettiin häntä itseään vastaan. Että kaikkien mielestä hän on tyhmä, ruma ja inhottava. Niin, "mykkä". Nyt 18-vuotiaana on kaiken aikaa vain kotona tai koulussa (ei halua harrastaa mitään) koska täällä hänet hyväksytään, häntä rakastetaan ja hän saa olla sellainen kuin on. Surettaa tietysti, kun ei käy ulkona tai baareissa kuten muut ikäisensä, mutta minkäs teet. Häntä ei kiinnosta humalaisten örvellys, koska pelkää, että joku alkaakin sitten muitten kuullen haukkua tai nimitellä häntä eikä kukaan taaskaan puolusta häntä. Eli tässä tapauksessa sanoisin, että ympäristö muokkasi hänestä hiljaisen ja halveksitun. Vanhempana minä rakastan häntä kuitenkin kovasti, sellaisena kuin hän nyt on. Kotona hän kuitenkin on se nauravainen vitsailijakin, kuten oli pienenä.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:30"]

Ei hyvä ihme, ei sun tarvitse OMISTA asioista alkaa kertoilemaan. Maailmassa tapahtuu paljon muutakin kuin mitä sinulle itsellesi on tapahtunut. En minun tarvitse tietää sinun hk. asioita, mutta voit vaikka kertoa millaisen elokuvan viimeksi katsoit tai mitä herkullista ruokaa onnistuit valmistamaan, oletko löytänyt mustikoita ja sieniä. (En edes halua kuulla sinun sairauksista, sukusi sairauksiata jne.)

[/quote]

Hienosti ymmärsit täysin väärin kommenttini:)

Kuinka hiljaisesta on kysymys? Jos on koko ajan ihan hiljaa eikä ollenkaan missään tilanteessa avaudu omista asioistaan, vaan istuu vaan koko illan puhumatta ja aloittamatta yhtään keskustelunavausta, niin se on rankkaa muille, jotka joutuvat ottamaan vastuun keskustelun aikaansaamisesta. Jos taas on sellainen hiljainen, joka kyllä puhuu pienessä porukassa tai kahdestaan, niin sellaisista pidän.

En itse pidä lörppähuulista, jotka eivät anna kenellekään muulle yhtään tilaa ja jotka vaan korostavat itseään.

Mutta ehkä hiljainen voi joutua pilkan kohteeksi, kun joku ekstrolärppä haluaa kokeilla, saako hiljaisesta mitään irti. Hiljaisuus on salaperäistä ja siksi pelottavaa. Ei tiedä, onko ihminen lintu vai kala, kun hän ei anna itsestään mitään.

Itse olen oppinut pitämään suutani auki sopivissa tilanteissa, joista minulle on hyötyä. Tähän on pitänyt oikein opetella, sillä olen ollut ihminen, jonka ei ole tarvinnut taistella joka ikisestä asiasta nuoruudessaan. On pitänyt oppia tietynlainen "jyrääminen", muuten ei onnistu elo työporukassa, eikä oikeastaan missään. Olisi todella helpottavaa löytää joskus elämässään sellainen ihmisryhmä, jonka kanssa komminukoida järjellä, eikä vaan suusta vaahdoten sitä tarkoituksetonta sontaa, mitä suurimalla äänellä, sen paremmin menee läpi...

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:30"]

Ei hyvä ihme, ei sun tarvitse OMISTA asioista alkaa kertoilemaan. Maailmassa tapahtuu paljon muutakin kuin mitä sinulle itsellesi on tapahtunut. En minun tarvitse tietää sinun hk. asioita, mutta voit vaikka kertoa millaisen elokuvan viimeksi katsoit tai mitä herkullista ruokaa onnistuit valmistamaan, oletko löytänyt mustikoita ja sieniä. (En edes halua kuulla sinun sairauksista, sukusi sairauksiata jne.)

[/quote]

Hienosti ymmärsit täysin väärin kommenttini:)

[/quote]

...ja sinä et tietysti osaa perustella tuota?(sinun ei tarvitse perustella?) Miten ymmärsin väärin?

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 10:34"]

Oon aina ollut ujo ja hiljainen ja koko elämäni 36v joutunut kiusatuksi ja syrjityksi.

[/quote]

koska hiljaiset ahistaaaaaaa. Ei kiinnosta jutella teikäläisten kanssa, mieluummin pidän hauskaa persoonallisten ja mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Sellaisten kuin minä. 

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 14:08"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:30"]

Ei hyvä ihme, ei sun tarvitse OMISTA asioista alkaa kertoilemaan. Maailmassa tapahtuu paljon muutakin kuin mitä sinulle itsellesi on tapahtunut. En minun tarvitse tietää sinun hk. asioita, mutta voit vaikka kertoa millaisen elokuvan viimeksi katsoit tai mitä herkullista ruokaa onnistuit valmistamaan, oletko löytänyt mustikoita ja sieniä. (En edes halua kuulla sinun sairauksista, sukusi sairauksiata jne.)

[/quote]

Hienosti ymmärsit täysin väärin kommenttini:)

[/quote]

...ja sinä et tietysti osaa perustella tuota?(sinun ei tarvitse perustella?) Miten ymmärsin väärin?

[/quote]

En ole tuo jota lainasit, mutta itsestä kertomistahan se on kun pitää kertoa mitä elokuvia on katsonut, ollut marjassa/sienessä jne

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:48"]

Ujous on Semmonen luonteen piirre jolle ei oikein mahda mitään ja suun avaaminen on niin vaikeaa. Ujot huomaa kaiken ympärillä tapahtuvan mutta eivät tule itse huomatuiksi.

[/quote]

Ujous on kyllä asia, jonka on oppinut, ts. ei ole oppinut muuta.

Suomessa ujoja lapsia on todella paljon, kun vertaa vaikka amerikkalaisiin lapsiin. Ei se geeneissä ole vaan kasvatuksessa, vanhempien tapa huomioida lapsi.

Vaikka samassa perheessä kasvaa, ei silti vanhemmat huomioi, kohtele kaikkia lapsiaan samalla lailla. Ei se tietoista ole, vaan niin tapahtuu ihan vaan vahingossa.

[/quote]

Ja kerrotko lisää, miten muka lapsesta kasvatetaan ujo?

[/quote]

Päinvastoin kuin se jolla ei ole voimakkaita estoja ja on uusissakin tilanteissa reipas/rohkea + ihmisiä arastelematon.

[/quote]

En allekirjoita. Kyllä se on ihan luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Tyhmää syyllistää jo vanhempia lasten luonne-eroistakin. Se nyt vain on fakta että toiset ovat ujompia ja varovaisempia ja toiset rohkeita ja estottomia. Toki kasvatusta ja tukemista tarvitsee kaikki.

[/quote]

Mietis nyt, jos lapsi on huonossa lastenkodissa (Venäjä) vauvasta asti, tuleeko siitä samanlainen kuin lapsesta joka on puheliaassa ja huomioivassa perheessä.

Jos ei saa virikkeitä ja lasta ei huomioida, jopa aistit jää kehittymättä.

[/quote]

No joo, mut miten selität sitten sen että on lapsena ollut tosi puhelias ja rohkea, mutta vähän vanhempana ujo?

[/quote]

Tyttäreni oli lapsena villi pakkaus, oikea räpätäti ja elohopea. Viidenneltä luokalta alkoi koulukiusaaminen, kaverit kaikkosivat ja hän jäi siitä lähtien yksin. Luonne muuttui varautuneeksi, ujoksi  ja hiljaiseksi. Hän kokee itsensä huonommaksi kuin muut, että hänestä ei olla kiinnostuneita, on ihan sama mitä hän tekee, kokee tai ajattelee. Hän ei halua jutella itsestään muille, koska kokemus osoitti että hänen kertomansa käännettiin häntä itseään vastaan. Että kaikkien mielestä hän on tyhmä, ruma ja inhottava. Niin, "mykkä". Nyt 18-vuotiaana on kaiken aikaa vain kotona tai koulussa (ei halua harrastaa mitään) koska täällä hänet hyväksytään, häntä rakastetaan ja hän saa olla sellainen kuin on. Surettaa tietysti, kun ei käy ulkona tai baareissa kuten muut ikäisensä, mutta minkäs teet. Häntä ei kiinnosta humalaisten örvellys, koska pelkää, että joku alkaakin sitten muitten kuullen haukkua tai nimitellä häntä eikä kukaan taaskaan puolusta häntä. Eli tässä tapauksessa sanoisin, että ympäristö muokkasi hänestä hiljaisen ja halveksitun. Vanhempana minä rakastan häntä kuitenkin kovasti, sellaisena kuin hän nyt on. Kotona hän kuitenkin on se nauravainen vitsailijakin, kuten oli pienenä.

[/quote]

myönnä itsellesi, että olet epäonnistunut kasvattajana. Tai lapsessasi on jokin vialla, ei kiusatuksi valikoiduta ilman syytä. Toiset näkivät luonnevammaisuuden, tai jotain.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 14:08"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:30"]

Ei hyvä ihme, ei sun tarvitse OMISTA asioista alkaa kertoilemaan. Maailmassa tapahtuu paljon muutakin kuin mitä sinulle itsellesi on tapahtunut. En minun tarvitse tietää sinun hk. asioita, mutta voit vaikka kertoa millaisen elokuvan viimeksi katsoit tai mitä herkullista ruokaa onnistuit valmistamaan, oletko löytänyt mustikoita ja sieniä. (En edes halua kuulla sinun sairauksista, sukusi sairauksiata jne.)

[/quote]

Hienosti ymmärsit täysin väärin kommenttini:)

[/quote]

...ja sinä et tietysti osaa perustella tuota?(sinun ei tarvitse perustella?) Miten ymmärsin väärin?

[/quote]

En ole tuo jota lainasit, mutta itsestä kertomistahan se on kun pitää kertoa mitä elokuvia on katsonut, ollut marjassa/sienessä jne

[/quote]

Miten henkilökohtaisena asiana noita pidät? Mitä salaisuuksia saatat paljastaa, kun kerrot noista...ettet vaan lipsauta liikaa? Ehkä ei kannata kertoa missä on paras marjapaikka, mutta muuten??!!

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 08:56"]

Tästä ketjusta ei ainakaan se mielipide vahvistu, että hiljaiset olisivat jotenkin mukavampia ihmisiä kuin puheliaat. Lähes jokainen hiljaisia puolusteleva viesti haukkuu samalla meitä puheliaita; kuinka puheliaiden jutut ovat typeriä, turhia, tekevät itsestään ääliön. Tai ylipäänsä ajattelutapa siitä, että kaikki ulospäinsuuntautuneet olisivat täysin holtittomia räpättäjiä ja ei pysty hallitsemaan mitään sanomisiaan.. huhhuh. Eli meidän ekstroverttien pitäisi tykätä introverteista ja olla syrjimättä niitä, mutta sama ei päde toisinpäin? On kyllä taas tekopyhyys huipussaan.

[/quote]Höpö höpö. Ei puheliaisuus tai hiljaisuus tee ihmisestä mukavaa. Puheliaasta vaan selviää paljon nopeampaa että onko hän mukava vai ei.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 11:05"]

Olen aika hiljainen ryhmässä tai jopa kaksin, jos en tunne ihmistä enkä koe oloani ns. turvalliseksi toisen seurassa. Eli aikalailla toisesta riippuu kuinka puheliaaksi lopulta voin tulla.

Musta puheliaat ihmiset on ihan samanlaisia kuin hiljaiset loppujen lopuksi. Itseä vaan harmittaa se, miksi omalle kohdalle piti osua kombinaatio ujo-hiljaisempi-introvertti. Ystävien hankkiminen on meinaan vaikeampaa kuin normaalisti sosiaaliselle, enkä kyllä yhtään ihmettelekään miksi näin on :D

[/quote]

Turvalliseksi?

Mikä tilanteesta tekee sellaisen, että ihan vaan normaalissa keskustelussa kokee olonsa epäluottavaksi (?) turvattomaksi?

[/quote]Joillakin ihmisillä on tapana takertua toisten sanomisiin, tehdä niistä omia vääriä tulkintojaan ja kaivella niitä sitten vielä jälkikäteenkin esille. Tällaisten seurassa on todellakin parasta pitää turpansa kiinni ja jos ei tunne ihmisiä, niin parempi olla varmuuden vuoksi ottamatta kantaa.

Jos hiljaisuus ahdistaa, niin kannattaa hankkia lääkitys, se on nimittän luonnollinen tila.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 15:29"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 14:08"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:30"]

Ei hyvä ihme, ei sun tarvitse OMISTA asioista alkaa kertoilemaan. Maailmassa tapahtuu paljon muutakin kuin mitä sinulle itsellesi on tapahtunut. En minun tarvitse tietää sinun hk. asioita, mutta voit vaikka kertoa millaisen elokuvan viimeksi katsoit tai mitä herkullista ruokaa onnistuit valmistamaan, oletko löytänyt mustikoita ja sieniä. (En edes halua kuulla sinun sairauksista, sukusi sairauksiata jne.)

[/quote]

Hienosti ymmärsit täysin väärin kommenttini:)

[/quote]

...ja sinä et tietysti osaa perustella tuota?(sinun ei tarvitse perustella?) Miten ymmärsin väärin?

[/quote]

En ole tuo jota lainasit, mutta itsestä kertomistahan se on kun pitää kertoa mitä elokuvia on katsonut, ollut marjassa/sienessä jne

[/quote]

Miten henkilökohtaisena asiana noita pidät? Mitä salaisuuksia saatat paljastaa, kun kerrot noista...ettet vaan lipsauta liikaa? Ehkä ei kannata kertoa missä on paras marjapaikka, mutta muuten??!!

[/quote]

Tunteilleen, tai synnynnäiselle temperamentilleen ei kukaan mitään voi. Olen myös introvertti joten ymmärrän että saattaa olla todi epämiellyttävää "joutua" puhumaan. Mutta muutoin olen sitä mieltä että pakkohan se on tietyissä tilanteissa avata suunsa tuntui miltä tuntui. Ellei sitten ehdoin tahdoin halua tehdä elämästään vielä hankalampaa.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 15:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:48"]

Ujous on Semmonen luonteen piirre jolle ei oikein mahda mitään ja suun avaaminen on niin vaikeaa. Ujot huomaa kaiken ympärillä tapahtuvan mutta eivät tule itse huomatuiksi.

[/quote]

Ujous on kyllä asia, jonka on oppinut, ts. ei ole oppinut muuta.

Suomessa ujoja lapsia on todella paljon, kun vertaa vaikka amerikkalaisiin lapsiin. Ei se geeneissä ole vaan kasvatuksessa, vanhempien tapa huomioida lapsi.

Vaikka samassa perheessä kasvaa, ei silti vanhemmat huomioi, kohtele kaikkia lapsiaan samalla lailla. Ei se tietoista ole, vaan niin tapahtuu ihan vaan vahingossa.

[/quote]

Ja kerrotko lisää, miten muka lapsesta kasvatetaan ujo?

[/quote]

Päinvastoin kuin se jolla ei ole voimakkaita estoja ja on uusissakin tilanteissa reipas/rohkea + ihmisiä arastelematon.

[/quote]

En allekirjoita. Kyllä se on ihan luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Tyhmää syyllistää jo vanhempia lasten luonne-eroistakin. Se nyt vain on fakta että toiset ovat ujompia ja varovaisempia ja toiset rohkeita ja estottomia. Toki kasvatusta ja tukemista tarvitsee kaikki.

[/quote]

Mietis nyt, jos lapsi on huonossa lastenkodissa (Venäjä) vauvasta asti, tuleeko siitä samanlainen kuin lapsesta joka on puheliaassa ja huomioivassa perheessä.

Jos ei saa virikkeitä ja lasta ei huomioida, jopa aistit jää kehittymättä.

[/quote]

No joo, mut miten selität sitten sen että on lapsena ollut tosi puhelias ja rohkea, mutta vähän vanhempana ujo?

[/quote]

Tyttäreni oli lapsena villi pakkaus, oikea räpätäti ja elohopea. Viidenneltä luokalta alkoi koulukiusaaminen, kaverit kaikkosivat ja hän jäi siitä lähtien yksin. Luonne muuttui varautuneeksi, ujoksi  ja hiljaiseksi. Hän kokee itsensä huonommaksi kuin muut, että hänestä ei olla kiinnostuneita, on ihan sama mitä hän tekee, kokee tai ajattelee. Hän ei halua jutella itsestään muille, koska kokemus osoitti että hänen kertomansa käännettiin häntä itseään vastaan. Että kaikkien mielestä hän on tyhmä, ruma ja inhottava. Niin, "mykkä". Nyt 18-vuotiaana on kaiken aikaa vain kotona tai koulussa (ei halua harrastaa mitään) koska täällä hänet hyväksytään, häntä rakastetaan ja hän saa olla sellainen kuin on. Surettaa tietysti, kun ei käy ulkona tai baareissa kuten muut ikäisensä, mutta minkäs teet. Häntä ei kiinnosta humalaisten örvellys, koska pelkää, että joku alkaakin sitten muitten kuullen haukkua tai nimitellä häntä eikä kukaan taaskaan puolusta häntä. Eli tässä tapauksessa sanoisin, että ympäristö muokkasi hänestä hiljaisen ja halveksitun. Vanhempana minä rakastan häntä kuitenkin kovasti, sellaisena kuin hän nyt on. Kotona hän kuitenkin on se nauravainen vitsailijakin, kuten oli pienenä.

[/quote]

myönnä itsellesi, että olet epäonnistunut kasvattajana. Tai lapsessasi on jokin vialla, ei kiusatuksi valikoiduta ilman syytä. Toiset näkivät luonnevammaisuuden, tai jotain.

[/quote]

Nyt paljastit oman vammaisuutesi.

Kovasti nyt on ongelmana liika puheliaisuus, mutta uskon aivan varmasti, että puhumattomuus on paljon pahempi ongelma. Mites se menikään, asiat selviää puhumalla...vai kuinka?

Jos mies ei puhu, siitä valitetaan, jos teini ei puhu, sekin on ongelma..ja turha sanoa, että kyllä ne kaikki hiljaiset sitten kotona suunsa aukaisee. Jos niin olisi, miksi valitetaan noista?

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 11:05"]

Olen aika hiljainen ryhmässä tai jopa kaksin, jos en tunne ihmistä enkä koe oloani ns. turvalliseksi toisen seurassa. Eli aikalailla toisesta riippuu kuinka puheliaaksi lopulta voin tulla.

Musta puheliaat ihmiset on ihan samanlaisia kuin hiljaiset loppujen lopuksi. Itseä vaan harmittaa se, miksi omalle kohdalle piti osua kombinaatio ujo-hiljaisempi-introvertti. Ystävien hankkiminen on meinaan vaikeampaa kuin normaalisti sosiaaliselle, enkä kyllä yhtään ihmettelekään miksi näin on :D

[/quote]

Turvalliseksi?

Mikä tilanteesta tekee sellaisen, että ihan vaan normaalissa keskustelussa kokee olonsa epäluottavaksi (?) turvattomaksi?

[/quote]Joillakin ihmisillä on tapana takertua toisten sanomisiin, tehdä niistä omia vääriä tulkintojaan ja kaivella niitä sitten vielä jälkikäteenkin esille. Tällaisten seurassa on todellakin parasta pitää turpansa kiinni ja jos ei tunne ihmisiä, niin parempi olla varmuuden vuoksi ottamatta kantaa.

Jos hiljaisuus ahdistaa, niin kannattaa hankkia lääkitys, se on nimittän luonnollinen tila.

[/quote]

Miten tää nyt liittyy introverttiin ja exrtoverttiin?

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 15:45"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 15:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:24"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:19"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:15"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:04"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 02:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:48"]

Ujous on Semmonen luonteen piirre jolle ei oikein mahda mitään ja suun avaaminen on niin vaikeaa. Ujot huomaa kaiken ympärillä tapahtuvan mutta eivät tule itse huomatuiksi.

[/quote]

Ujous on kyllä asia, jonka on oppinut, ts. ei ole oppinut muuta.

Suomessa ujoja lapsia on todella paljon, kun vertaa vaikka amerikkalaisiin lapsiin. Ei se geeneissä ole vaan kasvatuksessa, vanhempien tapa huomioida lapsi.

Vaikka samassa perheessä kasvaa, ei silti vanhemmat huomioi, kohtele kaikkia lapsiaan samalla lailla. Ei se tietoista ole, vaan niin tapahtuu ihan vaan vahingossa.

[/quote]

Ja kerrotko lisää, miten muka lapsesta kasvatetaan ujo?

[/quote]

Päinvastoin kuin se jolla ei ole voimakkaita estoja ja on uusissakin tilanteissa reipas/rohkea + ihmisiä arastelematon.

[/quote]

En allekirjoita. Kyllä se on ihan luonteenpiirre eikä kasvatuksen tulos. Tyhmää syyllistää jo vanhempia lasten luonne-eroistakin. Se nyt vain on fakta että toiset ovat ujompia ja varovaisempia ja toiset rohkeita ja estottomia. Toki kasvatusta ja tukemista tarvitsee kaikki.

[/quote]

Mietis nyt, jos lapsi on huonossa lastenkodissa (Venäjä) vauvasta asti, tuleeko siitä samanlainen kuin lapsesta joka on puheliaassa ja huomioivassa perheessä.

Jos ei saa virikkeitä ja lasta ei huomioida, jopa aistit jää kehittymättä.

[/quote]

No joo, mut miten selität sitten sen että on lapsena ollut tosi puhelias ja rohkea, mutta vähän vanhempana ujo?

[/quote]

Tyttäreni oli lapsena villi pakkaus, oikea räpätäti ja elohopea. Viidenneltä luokalta alkoi koulukiusaaminen, kaverit kaikkosivat ja hän jäi siitä lähtien yksin. Luonne muuttui varautuneeksi, ujoksi  ja hiljaiseksi. Hän kokee itsensä huonommaksi kuin muut, että hänestä ei olla kiinnostuneita, on ihan sama mitä hän tekee, kokee tai ajattelee. Hän ei halua jutella itsestään muille, koska kokemus osoitti että hänen kertomansa käännettiin häntä itseään vastaan. Että kaikkien mielestä hän on tyhmä, ruma ja inhottava. Niin, "mykkä". Nyt 18-vuotiaana on kaiken aikaa vain kotona tai koulussa (ei halua harrastaa mitään) koska täällä hänet hyväksytään, häntä rakastetaan ja hän saa olla sellainen kuin on. Surettaa tietysti, kun ei käy ulkona tai baareissa kuten muut ikäisensä, mutta minkäs teet. Häntä ei kiinnosta humalaisten örvellys, koska pelkää, että joku alkaakin sitten muitten kuullen haukkua tai nimitellä häntä eikä kukaan taaskaan puolusta häntä. Eli tässä tapauksessa sanoisin, että ympäristö muokkasi hänestä hiljaisen ja halveksitun. Vanhempana minä rakastan häntä kuitenkin kovasti, sellaisena kuin hän nyt on. Kotona hän kuitenkin on se nauravainen vitsailijakin, kuten oli pienenä.

[/quote]

myönnä itsellesi, että olet epäonnistunut kasvattajana. Tai lapsessasi on jokin vialla, ei kiusatuksi valikoiduta ilman syytä. Toiset näkivät luonnevammaisuuden, tai jotain.

[/quote]

Nyt paljastit oman vammaisuutesi.

[/quote]

Ei vaan kirjoitin totuuden, jonka kaikki tietää mutta ei kehdata vaan sanoa. Noinhan noista ns. kiusaamistapauksista ajatellaan. Heitetään läppää koska joku on outo ja yritetään saada se tajuamaan, että sellainen ei sovi. Ehkä hiljaistenkin ihmisten määrää vähitellen pienenee kun eivät lisäänny kun eivät kelpaa kenellekään.

[/quote]

Nyt paljastit oman vammaisuutesi.

[/quote]

Ei vaan kirjoitin totuuden, jonka kaikki tietää mutta ei kehdata vaan sanoa. Noinhan noista ns. kiusaamistapauksista ajatellaan. Heitetään läppää koska joku on outo ja yritetään saada se tajuamaan, että sellainen ei sovi. Ehkä hiljaistenkin ihmisten määrää vähitellen pienenee kun eivät lisäänny kun eivät kelpaa kenellekään.

[/quote]

Elkää  lainatko koko ketjua joka kerta uudelleeen!!

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 16:00"]

[/quote]

Nyt paljastit oman vammaisuutesi.

[/quote]

Ei vaan kirjoitin totuuden, jonka kaikki tietää mutta ei kehdata vaan sanoa. Noinhan noista ns. kiusaamistapauksista ajatellaan. Heitetään läppää koska joku on outo ja yritetään saada se tajuamaan, että sellainen ei sovi. Ehkä hiljaistenkin ihmisten määrää vähitellen pienenee kun eivät lisäänny kun eivät kelpaa kenellekään.

[/quote]

Elkää  lainatko koko ketjua joka kerta uudelleeen!!

[/quote]

Hahahah, viisaat introt asialla.