Lue keskustelun säännöt.
Kyllästynyt tasoteorioihin. Joten naiset kertokaa meille miehille.
28.06.2021 |
Alan oikeasti kyllästämään jokapäiväiseen tasoteoria keskusteluihin. Osa meistä miehistä on niin katkeria kun deittipalveluissa ei ole onnea.
Joten naiset voisitteko kertoa rehellisesti millaisen miehen kanssa olet suhteessa tai deittailette juuri nyt. Kun kerrotte miehestä, yrittäkää miettiä tätä kysymystä sekä häntä subjektiivisesti, miten muut näkisi hänet. Tietenkin jos olet parisuhteessa jo hänen kanssa, tiedämme että hän on lähes kympin mies juuri sinulle, mutta tuskin hän olisi sitä muille. Myös jos voisitte jakaa vielä missä tapasitte ja miten tutustuminen alkoi ja kumpi teki ensimmäiset liikkeet.
Kommentit (566)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju!
Lopettaakohan naiset itkemisen ettei miehille kelpaa kuin instabeibit?
Tuskin
Eiköhän meistä suurimmalla osalla ole kotona mies.
N58
Tällä palstalla ei siis ole koskaan keskustelua sinkkunaisten haasteista löytää hyvää miestä?
Ihana kuulla!
Ihana myös kuulla ettei suomessa ole yhtään keski-ikäistä naista jolla olisi kiinnostusta miehiin esimerkiksi eron jälkeen. Tehän onnistutte miesvalinnassa aina nappiin jo ekalla kierroksella :D
Olin 51 tavatessani nykyisen puolisoni. Tiedän siis oikein hyvin, ettei ole helppoa löytää keski-ikäisenä helsinkiläisenä akateemisena työssäkäyvänä naisena vapaata saman ikäistä miestä. Kertaakaan en silti itkenyt tällä tai millään muullakaan palstalla asiaa, koska tiesin itsekin, etten jaksanut olla kovin aktiivinen. Miehille minulla oli tasan ne kaksi tasoa, mitkä tällä palstallakin on kerrottu: kiinnostaa tai ei kiinnosta. Mitään muita tasonumeroita en laskenut sen paremmin heille kuin itselleni.
Ja taas kerran nainen jättää kertomatta asioita.
"Tiedän siis oikein hyvin, ettei ole helppoa löytää keski-ikäisenä helsinkiläisenä akateemisena työssäkäyvänä naisena vapaata saman ikäistä miestä."
Mitä jätit sanomatta:
"Tiedän siis oikein hyvin, ettei ole helppoa löytää keski-ikäisenä helsinkiläisenä akateemisena työssäkäyvänä naisena vapaata saman ikäistä miestä joka on myös akateeminen ja jonka sosioekonominen status ja tulotaso ovat vähintään vastaavat kuin minulla."
Tuo toisen suuhun sanojen laittaminen on tylsää provoilua eikä herätä halua keskustella asioista asialliseen sävyyn. Mutta sehän se taitaa olla kaikkien näiden aloitusten takana. Pelkkä provoilu ja vihan lietsonta.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun se ei ole se ulkonäkö eikä todellakaan varallisuus.
Sanotaan että rakkaus on sokea, ja se pitää aika pitkälle paikkansa. Kun ihminen rakastuu siinä on sitä kemiaa, ihan oikeasti. Monet ihmiset päätyvät parisuhteeseen ihmisen kanssa joka ei vastaa sitä omaa etukäteismielikuvaa tulevasta kumppanista. Mutta kun kauneus on katsojan silmässä. Jossain telkkariohjelmassakin mies kehui tulevaa vaimoaan niin kauniiksi, vaikka se nainen oli kuin seinästä revitty. Ja mies vaikutti oikeasti vilpittömästi olevan sitä mieltä. Mutta nimenomaan se menee niin, että kun kemiat kohtaa, huumori kohtaa jne. niin sen ihmisen näkee eri tavalla kuin näkisi jos ei olisi ihastunut/rakastunut. Rakastunut ihminen ei ole kovin objektiivinen.
Nämä tasoukot eivät haekaan parisuhdetta, elämän pituista rakkautta, vaan kertahoitoa, ja siinä varmasti ulkonäöllä ja rahalla pääsee niin pitkälle kuin se kertajuttu vaatii,
Naiselle on miehessä kuitenkin kokonaisuutena niin monia tärkeitä asioita, sekä fyysisesti että psyykkisesti, esim. tuoksu, ääni, kosketus... ne toimii vaikka olisi sokea, ei tarvi kenenkään tulla sanomaan onko se mies komea vai tavis. Ja jos luonne on persiistä, niin mikään maailman raha tai komeus ei sitä korjaa. Ihmisten pitää pystyä elämään parisuhteessa sitä arkea, ja myös vastoinkäymisiä, jos ukko perseilee tosipaikan tullen, esim kun noro iskee koko perheeseen, niin sitäkään ei hyvitetä laatikkoleualla tai lentäjän tittelillä.
Et ymmärrä miten tasot toimivat. Omantasoinenhan on juuri se, johon on helppo ihastua ja sokeutua. Se luo myös varmuutta suhteeseen, kun tietää ettei ole haukannut liian isoa palaa jota metsästää kovin moni muukin.
En tajua. Yhtäältä oikea taso on siis jotain, jonka vaistomaisesti toisessa tunnistaa, saa tuntumaan hyvältä ja mahdollistaa sen, että voi olla oma itsensä niin että rakkaudesta "sokeutuu". Jos joku on oikea, se johtuu siitä että taso on oikea.
Toisaalta taas omaa tasoaan joutuu selvittelemään ja testaamaan ja yleensä lopulta käy niin, että mies joutuu vain tyytymään oman tasoiseensa naiseen, vaikka tämä ei missään nimessä ole sitä mitä elämässään tahtoisi, mutta väkisin muodostetun parisuhteen kautta on mahdollista saada edes se miniminäärä seksiä. Miten on?
Nämä jutut ovat usein hyvin hämmentäviä. Se on selvää että lika barn leka bäst, mutta muuten se mitä mitataan ja mihin pyritään ja kenen preferensseistä puhutaan vaihtelee. (Tasoteoriatyyppien kotimaisen messiaan mukaanhan esimerkki alfamiehestä on Tauski, koska tämä omien sanojensa mukaan on harrastanut seksiä tuhansien naisten kanssa. Silti vaikea kuvitella että hän olisi varsinaisesti koskaan ollut varsinainen naisten unelma-aviomies tai päiväuni)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kannalta tuo on ainoa tapa saada nainen pysymään. Jos naiselle paljastuu että mies on varma nakki, hän kyllästyy ja vaihtaa miestä. Naista täytyy koko ajan pitää vähän varpaillaan. Harmi, että minä en sitä osaa.
Annan nyt sinulle parhaan parisuhdevinkin, jota tulet koskaan elämäsi aikana saamaan:
Pysy pois internetin "red pill" -palstoilta.
Syy: palstojen ohjeilla pilaat kaikki pidemmät ihmissuhteesi, ja sen lisäksi ehdollistat itsesi halveksimaan kaikkia naisia. Sen jälkeen olet tuomittu saamaan vain satunnaisia seksisuhteita, jotka sitten vuosien kuluessa tulevat yhä harvemmiksi ja harvemmiksi, ja lopuksi olet kotonasi ihan yksin vihaamassa naisia.
No mutta jos omat tapani eivät ole pidemmän päälle toimineet, niin lienee ihan loogista kokeilla välillä jotain muuta? Vai onko minulla vain sattunut olemaan huono tuuri parinvalinnassa?
Suunnattomassa loogisuudessasi et kykene keksimään mitään muuta?
Jos keksit jonkun tahon jolla on parempia ehdotuksia, kuin isolla joukolla miehiä joilla on samankaltaisia kokemuksia elämästä naisten kanssa, kerro ihmeessä. Ai niin, naisilta pitäisi kysyä. Mutta kun se ei tunnu pitävän paikkaansa, naisten sanomiset ja toiminta eivät kohtaa. Johtunee juuri siitä, että he haluavat pitää yllä enkelimäistä mielikuvaa itsestään eivätkä halua kohdata raadollisia puoliaan rehellisesti. Tämä näkyy mm. tasoteorian täydellisenä torjumisena. Tähänkin on tietysti evoluutioon liittyviä syitä, naiselle mahdollisimman monen heimon jäsenen hyväksyntä on ollut elinehto joten on pakko ylläpitää enkelin illuusiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju!
Lopettaakohan naiset itkemisen ettei miehille kelpaa kuin instabeibit?
Tuskin
Eiköhän meistä suurimmalla osalla ole kotona mies.
N58
Tällä palstalla ei siis ole koskaan keskustelua sinkkunaisten haasteista löytää hyvää miestä?
Ihana kuulla!
Ihana myös kuulla ettei suomessa ole yhtään keski-ikäistä naista jolla olisi kiinnostusta miehiin esimerkiksi eron jälkeen. Tehän onnistutte miesvalinnassa aina nappiin jo ekalla kierroksella :D
Olin 51 tavatessani nykyisen puolisoni. Tiedän siis oikein hyvin, ettei ole helppoa löytää keski-ikäisenä helsinkiläisenä akateemisena työssäkäyvänä naisena vapaata saman ikäistä miestä. Kertaakaan en silti itkenyt tällä tai millään muullakaan palstalla asiaa, koska tiesin itsekin, etten jaksanut olla kovin aktiivinen. Miehille minulla oli tasan ne kaksi tasoa, mitkä tällä palstallakin on kerrottu: kiinnostaa tai ei kiinnosta. Mitään muita tasonumeroita en laskenut sen paremmin heille kuin itselleni.
Ja taas kerran nainen jättää kertomatta asioita.
"Tiedän siis oikein hyvin, ettei ole helppoa löytää keski-ikäisenä helsinkiläisenä akateemisena työssäkäyvänä naisena vapaata saman ikäistä miestä."
Mitä jätit sanomatta:
"Tiedän siis oikein hyvin, ettei ole helppoa löytää keski-ikäisenä helsinkiläisenä akateemisena työssäkäyvänä naisena vapaata saman ikäistä miestä joka on myös akateeminen ja jonka sosioekonominen status ja tulotaso ovat vähintään vastaavat kuin minulla."
Arvaa mitä. Sen lisäksi, että tuo oli itsestäänselvyys, edellytin mieheltä myös, että hän olisi omaan silmääni hyvännäköinen ja seksikäs. (Niitä hänen tulojaan, omaisuuttaan tai velkojaan en tosin tiedä vieläkään enkä edelleenkään pidä sitä tarpeellisena. Minulle riittää, että yhteiset kulut maksetaan 50/50.)
Kirjoitit: "Tällä palstalla ei siis ole koskaan keskustelua sinkkunaisten haasteista löytää hyvää miestä?"
Totesin, että tiedän oikein hyvin kuinka haastavaa on löytää hyvä mies. Ei minua hävetä ollenkaan sanoa, että hakemani mies oli sellainen, jonka kanssa pystyn matkustelemaan, harrastamaan, asumaan mukavasti ja jatkamaan muutenkin samanlaista elintasoa kuin ilman häntä. Sen lisäksi että hän on ilo silmälle ja muutenkin. Ja älykäs, sivistynyt, kulttuuria harrastava, kädentaitoinen, kielitaitoinen (ilman kaksimielisyyksiä), sosiaalinen ja "supliikki".
Olen parisuhteessa pitkän, sinisilmäisen vaalean miehen kanssa. Ruumiinrakenteeltaan hän on vahva, ei siis läski, mutta hänestä ei saa koskaan kestävyysurheilijaa kun tekee helpommin isoa lihasta kuin pudottaa painoa. Minun ihannemies on ruskeatukkainen ja ruskeasilmäinen vähän hoikempi tyyppi. Semmonen Tom Hiddlestonin ruumiinrakenne viehättää eniten. Miksi olen mieheni kanssa? Koska hän on empaattinen, luotettava, suora ja rehti. Semmoinen ihminen, joka kantaa aina vastuunsa ja seisoo sun rinnalla tapahtui mitä tapahtui. Hänellä on hyvä itsetunto ja uskaltaa kertoa mielipiteensä, vaikka onkin tosi kiltti ihminen. Meillä on samat arvot ja olemme aika samanlaisia luonteiltamme. Toki paljon eroavaisuuksia löytyy. Mulla on hyvä olla mieheni kanssa, vaikka välillä hän on maailman raivostuttavin ihminen kun on todella jääräpäinen ja aika ehdoton. Meillä on hauskaa keskenämme ja voin olla oma itseni. Mieheni ei vastaa ulkonäöltään mun ideaalimiestä, mutta tunnen häneen paljon vetoa ja meillä on hyvä kemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.
Jos sattuu olemaan komea ja hyvässä kunnossa, ei näytä olevan toivoa kuin superkauniiden naisten kanssa joilla onkin sitten niin pitkä lista betoja että hohhoijjaa. Pitäisikö siis rölliytyä hieman ja kasvattaa vatsaa?
Oma ongelmani lienee sama deittimarkkinoilla. Vaikka kuinka suhaa oikealle niin nada, crickets. Tietty kaikki avoimen suhteen etsijät, selkeästi sekopäät lähtee vasemmalle mutta ne normaalit naiset. Ei, ei ja ei. Otan pian siltä palstan aasialaishullulta vinkistä vaarit. Masentavaa.
Kun lukee sun kirjoituksen, ei ihmetytä että kukaan normaali nainen ei kiinnostu. Puistattavaa luettavaa.
Mikä siinä tarkalleenottaen oli puistattavaa? Halusin olla rehellinen. Toki hieman kärjistin joitakin kohtia. Mm. Aasialaishullua minusta ei saa, viehätyn suomalaisista naisista. En myöskään halua olla avoimessa suhteessa yhtään minään osapuolena. Myöskään mt-potilasta en kovin helpolla enää huolisi, riuduin sellaisessa suhteessa jo yli vuosikymmenen vuotta.
Tuo tasoteorioiden loputon toistelu ja ihmisten luokittelu sen mukaan. Parisuhteen muodostuminen ei pelkisty siihen että ihminen laskelmoi omaa ja toisen tasoja vaan on huomattavasti monisyisempi juttu. Pelkistät ihmisen pelkäksi ulkonäöksi ja tasoksi.
Sinä ja aika moni muu pelkistää tasoteorian pelkäksi ulkonäöksi tai muuksi yhdeksi asiaksi, vaikka kyseessä on monitahoinen, psykofyysissosiaalinen ilmiö.
-eri
No hienoa. Sittenhän teillä on laittaa linkki taulukoon, josta voi laskea oman tasonsa. Jos nyt vihdoin saataisiin se tähän.
Se vaatisi ihan tosissaan tehtyä tiedettä, eikä varmaan aukeaisi ihan muutamassa vuodessa sittenkään. Mutta ei siinä mitään vikaa ole, että maallikot keskustelevat tekemistään havainnoista ja löytävät yhtäläisyyksiä. Tai ovat eri mieltä.
Voi miten pitkällä tässä jo oltaisiinkaan, jos kaiken tämän jankkauksen sijaan olisi tehty ihan oikeasti sitä tiedettä tämän teorian eteen. JÄnnä, että ketään ei vain näytä kiinnostavan kuitenkaan ihan niin paljon.
Onhan sitä tehty monesta eri osa-alueesta pieninä palasina, mutta asiaa ei tietääkseni ole käsitelty kokonaisvaltaisesti vetämällä erilaisia asioita yhteen. Suurimpana ongelmana lienee se, että tällä hetkellä tämäntyyppisen tutkimuksen tekeminen ei ole oikein seksikästä, ei istu nykyiseen poliittiseen ilmapiiriin jossa tiedettä yritetään muutenkin kammeta sivuun kaikkien keskittyessä omiin fiiliksiinsä. Vaikea tutkia miesten ja naisten pariutumista, jos kyseenalaistetaan miehen ja naisen käsite ylipäänsäkin.
Bingo! Ehkäpä olisikin hyödyllisempää tutkia pariutumista eikä heti alkuun kutistaa sitä biologisesti miehen ja biologisesti naisen pariutumiseen.
Yhteiskunnallisesti on hyödyllisempää tutkia sitä, mitä 99.9% ihmisistä tekee. Pikkuriikkisille vähemmistöille voi tehdä sitten myöhemmin vertailevaa tutkimusta.
10-20 % suomalaisista on homoseksuaaleja, minusta se ei ole pikkuriikkinen vähemmistö. Transihmisten määrää en nyt viitsi ryhtyä etsimään.
(20 % tuntuu itsestänikin paljolta, mutta omassa kuplassani se on ihan mahdollista. Meillä on pienessä yhdeksän hengen työyhteisössämme ollut samaan aikaan töissä kaksi julkisesti homoseksuaalista ihmistä, eikä ammattialamme liity mitenkään aiheeseen. Kaikkien nykyisten työkavereiden suuntautumista en tiedä eikä minun kuulukaan tietää.)
No ei ole. Tuollaisella prosentilla on joitain tunteita toisen sukupuolen lisäksi myös omaa sukupuoltaan kohtaan mutta he ovat silloin biseksuaaleja, eivät homoseksuaaleja. Ihan puhtaita homoja (eli siis kiinnostuvat vain omasta sukupuolestaan) on jotain 1:n ja 5:n prosentin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.
Jos sattuu olemaan komea ja hyvässä kunnossa, ei näytä olevan toivoa kuin superkauniiden naisten kanssa joilla onkin sitten niin pitkä lista betoja että hohhoijjaa. Pitäisikö siis rölliytyä hieman ja kasvattaa vatsaa?
Oma ongelmani lienee sama deittimarkkinoilla. Vaikka kuinka suhaa oikealle niin nada, crickets. Tietty kaikki avoimen suhteen etsijät, selkeästi sekopäät lähtee vasemmalle mutta ne normaalit naiset. Ei, ei ja ei. Otan pian siltä palstan aasialaishullulta vinkistä vaarit. Masentavaa.
Kun lukee sun kirjoituksen, ei ihmetytä että kukaan normaali nainen ei kiinnostu. Puistattavaa luettavaa.
Mikä siinä tarkalleenottaen oli puistattavaa? Halusin olla rehellinen. Toki hieman kärjistin joitakin kohtia. Mm. Aasialaishullua minusta ei saa, viehätyn suomalaisista naisista. En myöskään halua olla avoimessa suhteessa yhtään minään osapuolena. Myöskään mt-potilasta en kovin helpolla enää huolisi, riuduin sellaisessa suhteessa jo yli vuosikymmenen vuotta.
Tuo tasoteorioiden loputon toistelu ja ihmisten luokittelu sen mukaan. Parisuhteen muodostuminen ei pelkisty siihen että ihminen laskelmoi omaa ja toisen tasoja vaan on huomattavasti monisyisempi juttu. Pelkistät ihmisen pelkäksi ulkonäöksi ja tasoksi.
Sinä ja aika moni muu pelkistää tasoteorian pelkäksi ulkonäöksi tai muuksi yhdeksi asiaksi, vaikka kyseessä on monitahoinen, psykofyysissosiaalinen ilmiö.
-eri
No hienoa. Sittenhän teillä on laittaa linkki taulukoon, josta voi laskea oman tasonsa. Jos nyt vihdoin saataisiin se tähän.
Se vaatisi ihan tosissaan tehtyä tiedettä, eikä varmaan aukeaisi ihan muutamassa vuodessa sittenkään. Mutta ei siinä mitään vikaa ole, että maallikot keskustelevat tekemistään havainnoista ja löytävät yhtäläisyyksiä. Tai ovat eri mieltä.
Voi miten pitkällä tässä jo oltaisiinkaan, jos kaiken tämän jankkauksen sijaan olisi tehty ihan oikeasti sitä tiedettä tämän teorian eteen. JÄnnä, että ketään ei vain näytä kiinnostavan kuitenkaan ihan niin paljon.
Onhan sitä tehty monesta eri osa-alueesta pieninä palasina, mutta asiaa ei tietääkseni ole käsitelty kokonaisvaltaisesti vetämällä erilaisia asioita yhteen. Suurimpana ongelmana lienee se, että tällä hetkellä tämäntyyppisen tutkimuksen tekeminen ei ole oikein seksikästä, ei istu nykyiseen poliittiseen ilmapiiriin jossa tiedettä yritetään muutenkin kammeta sivuun kaikkien keskittyessä omiin fiiliksiinsä. Vaikea tutkia miesten ja naisten pariutumista, jos kyseenalaistetaan miehen ja naisen käsite ylipäänsäkin.
Bingo! Ehkäpä olisikin hyödyllisempää tutkia pariutumista eikä heti alkuun kutistaa sitä biologisesti miehen ja biologisesti naisen pariutumiseen.
Yhteiskunnallisesti on hyödyllisempää tutkia sitä, mitä 99.9% ihmisistä tekee. Pikkuriikkisille vähemmistöille voi tehdä sitten myöhemmin vertailevaa tutkimusta.
10-20 % suomalaisista on homoseksuaaleja, minusta se ei ole pikkuriikkinen vähemmistö. Transihmisten määrää en nyt viitsi ryhtyä etsimään.
(20 % tuntuu itsestänikin paljolta, mutta omassa kuplassani se on ihan mahdollista. Meillä on pienessä yhdeksän hengen työyhteisössämme ollut samaan aikaan töissä kaksi julkisesti homoseksuaalista ihmistä, eikä ammattialamme liity mitenkään aiheeseen. Kaikkien nykyisten työkavereiden suuntautumista en tiedä eikä minun kuulukaan tietää.)
No ei ole. Tuollaisella prosentilla on joitain tunteita toisen sukupuolen lisäksi myös omaa sukupuoltaan kohtaan mutta he ovat silloin biseksuaaleja, eivät homoseksuaaleja. Ihan puhtaita homoja (eli siis kiinnostuvat vain omasta sukupuolestaan) on jotain 1:n ja 5:n prosentin välillä.
Olin juuri aikeissa kirjoittaa saman. En tajua tätä vimmaa liioitella homoseksuaalien määrää, ja välillä myös väitetään, että kaikki ovat biseksuaaleja. Mikään tutkimustulos mistään päin maailmaa vain ei anna ko. tuloksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen töiden kautta. Hän oli asiakkaallani työharjoittelussa ja minä kävin ko. asiakkaalla tekemässä töitä 1-2 päivää viikossa. Jaoimme tuona aikana työhuoneen miehen kanssa. Miehellä oli mennyt terveys tapaturman takia ja hän oli kouluttautumassa uudelle alalle. Hänellä oli takana usean vuoden kuntoutuminen, uusi sairastuminen, eläkejakso sekä avioero.
Lääkkeet olivat turvottaneet miehen aika pahasti (ovat edelleen), hiukset tippuneet päästä ja kroppa melko toimimaton. Muuten mies oli ihan puhdasta kultaa ja meillä synkkasi heti. Löytyi yhteiset arvot, huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa. Siitä homma lähti hiljalleen rullaamaan. Kävimme ensin yksillä töiden jälkeen ja tästä muodostui perinne, kunnes lopulta päädyimme yhteen.
Nyt takana on seitsemän vuotta yhteistä elämää. Mies on edelleen sairas ja tulee aina olemaan. Minä olen hyväksynyt sen, ettei miehestä ole koskaan lenkkipoluille tai salille treenikaveriksi. Minä olen edennyt urallani sen verran hyvin, että pystyn kustantamaan meille ihan mukavan elintason ja arki rullaa näin sujuvasti. Miehen terveys on aina huolen aihe, mutta onneksi rakkautta riittää.
Kuulostat ns. yksisarviselta. Se on mystinen naisolento, joka legendan mukaan kykenee ihan aitoon rakkauteen miestä kohtaan. Kunpa teitä olisi enemmän.
Huuto/itkunaurua! Tämmöinen kommentti oletettavasti mieheltä - olennolta, joka ei osaa rakastaa, tai edes tiedä siitä yhtään mitään :D
Mies on se romanttisempi sukupuoli, tiedämme siitä yleensä enemmän. Tietysti meissäkin on viallisia yksilöitä ja sitten on paljon niitä, joista on elämä ja pettymykset naisten kanssa koulineet tunteettomia panoheikkejä. Se on iso mullistus, kun tajuaa ettei nainen osaa rakastaa sillä tavalla kuin kaikki romanttinen hölynpöly on pienestä asti saanut uskomaan.
Näkyykös se miesten romanttisuus kuinka hyvin esimerkiksi pakkoavioliittojen maissa?
Näkyy varmasti, eihän se estä romanttista ajattelua vaikka puoliso sinulle määrätäänkin. Eri asia on sitten nämä kriisialueet joissa puolisoja ei valita kahden suvun kesken neuvottelemalla, vaan mieselukat ottavat pikkutyttöjä itselleen miten haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on paljon universaaleja elementtejä ja niitähän tässä juuri yritetään metsästää, ei niillä henkilökohtaisilla preferensseillä ole mitään merkitystä kun yritetään ymmärtää pariutumista lajikäyttäytymisenä.
Mutta kun mikään niistä elementeistä ei ole oikeasti universaali siinä merkityksessä, että kaikki maailman naiset preferoisivat sitä. Ei yksikään.
Se, mitä jokin laskennallinen keskiarvonainen haluaa ei ole minulle mitään merkitystä. Sillä on merkitystä, mitä se nimenomainen nainen, josta olen kiinnostunut, haluaa.
Samoin ei ole mitään merkitystä sillä, mitä laskennallinen keskiarvomies haluaa. Sillä on merkitystä, mitä minä itse haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin hänet ammattiin liittyvässä tilaisuudessa ulkomailla. Hän oli kuullut, kun puhuin suomea. Menimme kahville.
Jossain vaiheessa tajusin olevani rakastunut. Keskustelumme tuntuivat alusta asti intiimeiltä. Emme puhuneet seksistä, vaan aivan muusta. Olemme kumpikin alallamme menestyneitä, vähän eri kentillä. Suhde alkoi hitaasti, vasta kun olimme eri teitä palanneet Suomeen.
Mies on minua yli kymmenen vuotta vanhempi, muutaman sentin lyhyempi, hoikka ja kalju. Tämä teille tasoteoreetikoille.
Sieltä löytyi se sinun tasovaatimukseesi vastaava asia tällä kertaa.
Voisitko tästä omasta huomiostasi plz ymmärtää sen, että tämä ”taso” on tyhjä apukäsite, joka vaihtelee tapauksesta toiseen.
Joukko ei-diskreettejä muuttujia, joiden ristiinvaikutuksen mallintaminen ei lisää tietoa, vaan tekee ymmärtämisestä työläämpää.
Voisitko mitenkään, oi mitenkään ajatella tätä asiaa näin? Ts realistisesti.
Sivuhuomiona voit sitten ruveta keskittymään siihen, minkälaista psykologista aukkoa edellämainittu sumutus on juuri sinun tapauksessasi palvellut. Se on muuten melko täsmällisesti määritelty tässäkin ketjussa ja vielä
useaan otteeseen...Sitä voi ajatella monella tavalla, vaikka simppelinä matriisirakenteena periaatteessa. Yksilöillä voi olla eri painotuksia mutta tietyn kynnyksen, eli tason pitää ylittyä joka tapauksessa, että tiettyä yksilöä edes harkitaan kumppaniehdokkaaksi. Jos ulkonäkö on tärkeää, voidaan vähän tinkiä varallisuudesta ja statuksesta ja päinvastoin ja niin edelleen. Loppu on sitten kiinni pienistä muuttujista kahden yksilön välisessä interaktiossa ja yhteensopivista suunitelmista elämän suhteen.
Pienet muuttujat kuten kahden yksilön välinen interaktio 🤣. Autismitutkan asteikko ylittyi juuri. Voi teitä RAUKKOJA 😄.
Ja peruskaava taas, en keksi vastaväitettä joten alan nimitellä miestä. En nyt sanoisi että me tässä niitä autisteja olemme. Ei tämä palsta teidän älynlahjoistanne kovin mairittelevaa kuvaa anna, kun keskustelu on tasoa "kakkapylly, kakkapylly".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju!
Lopettaakohan naiset itkemisen ettei miehille kelpaa kuin instabeibit?
Tuskin
Eiköhän meistä suurimmalla osalla ole kotona mies.
N58
No sehän se näissä ketjuissa onkin hauskaa, että nämä tasoteoriavouhkaajat ja muut naisvihaajat eivät vieläkään ymmärrä keskustelevansa päivät pitkät suurimmaksi osaksi naimisissa olevien keski-ikäisten ja sitä vanhempien naisten kanssa :D
N52
Valitettavasti olet täysin väärässä. Tasoniehulle ja naisihaajille on samantekevää vaikka keskustelisivat botin kanssa. Tärkeintä on pitää yllä omaa vihaa ja halveksuntaa. Nyt te vain palkitsette nämä miehet huomiolla.
Päin vastoin. Me tädithän pidämme nämä poitsut palstoilla, pois tyttäriemme lähistöltä oikeasta elämästä. Tätähän voisi kutsua jo hyväntekeväisyystyöksi. :D
Miten tämä ketään pitää missään, tässä työpaivän ohessa tänne voi jotain heittää ja sitten jatkamme ihan normaalia elämää tuolla ulkona. Eikä kukaan tiedä juttelevansa palstapojulle. Pitävät meitä jopa aika hurmaavina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.
Jos sattuu olemaan komea ja hyvässä kunnossa, ei näytä olevan toivoa kuin superkauniiden naisten kanssa joilla onkin sitten niin pitkä lista betoja että hohhoijjaa. Pitäisikö siis rölliytyä hieman ja kasvattaa vatsaa?
Oma ongelmani lienee sama deittimarkkinoilla. Vaikka kuinka suhaa oikealle niin nada, crickets. Tietty kaikki avoimen suhteen etsijät, selkeästi sekopäät lähtee vasemmalle mutta ne normaalit naiset. Ei, ei ja ei. Otan pian siltä palstan aasialaishullulta vinkistä vaarit. Masentavaa.
Kun lukee sun kirjoituksen, ei ihmetytä että kukaan normaali nainen ei kiinnostu. Puistattavaa luettavaa.
Mikä siinä tarkalleenottaen oli puistattavaa? Halusin olla rehellinen. Toki hieman kärjistin joitakin kohtia. Mm. Aasialaishullua minusta ei saa, viehätyn suomalaisista naisista. En myöskään halua olla avoimessa suhteessa yhtään minään osapuolena. Myöskään mt-potilasta en kovin helpolla enää huolisi, riuduin sellaisessa suhteessa jo yli vuosikymmenen vuotta.
Tuo tasoteorioiden loputon toistelu ja ihmisten luokittelu sen mukaan. Parisuhteen muodostuminen ei pelkisty siihen että ihminen laskelmoi omaa ja toisen tasoja vaan on huomattavasti monisyisempi juttu. Pelkistät ihmisen pelkäksi ulkonäöksi ja tasoksi.
Sinä ja aika moni muu pelkistää tasoteorian pelkäksi ulkonäöksi tai muuksi yhdeksi asiaksi, vaikka kyseessä on monitahoinen, psykofyysissosiaalinen ilmiö.
-eri
No hienoa. Sittenhän teillä on laittaa linkki taulukoon, josta voi laskea oman tasonsa. Jos nyt vihdoin saataisiin se tähän.
Se vaatisi ihan tosissaan tehtyä tiedettä, eikä varmaan aukeaisi ihan muutamassa vuodessa sittenkään. Mutta ei siinä mitään vikaa ole, että maallikot keskustelevat tekemistään havainnoista ja löytävät yhtäläisyyksiä. Tai ovat eri mieltä.
Voi miten pitkällä tässä jo oltaisiinkaan, jos kaiken tämän jankkauksen sijaan olisi tehty ihan oikeasti sitä tiedettä tämän teorian eteen. JÄnnä, että ketään ei vain näytä kiinnostavan kuitenkaan ihan niin paljon.
Onhan sitä tehty monesta eri osa-alueesta pieninä palasina, mutta asiaa ei tietääkseni ole käsitelty kokonaisvaltaisesti vetämällä erilaisia asioita yhteen. Suurimpana ongelmana lienee se, että tällä hetkellä tämäntyyppisen tutkimuksen tekeminen ei ole oikein seksikästä, ei istu nykyiseen poliittiseen ilmapiiriin jossa tiedettä yritetään muutenkin kammeta sivuun kaikkien keskittyessä omiin fiiliksiinsä. Vaikea tutkia miesten ja naisten pariutumista, jos kyseenalaistetaan miehen ja naisen käsite ylipäänsäkin.
Bingo! Ehkäpä olisikin hyödyllisempää tutkia pariutumista eikä heti alkuun kutistaa sitä biologisesti miehen ja biologisesti naisen pariutumiseen.
Yhteiskunnallisesti on hyödyllisempää tutkia sitä, mitä 99.9% ihmisistä tekee. Pikkuriikkisille vähemmistöille voi tehdä sitten myöhemmin vertailevaa tutkimusta.
10-20 % suomalaisista on homoseksuaaleja, minusta se ei ole pikkuriikkinen vähemmistö. Transihmisten määrää en nyt viitsi ryhtyä etsimään.
(20 % tuntuu itsestänikin paljolta, mutta omassa kuplassani se on ihan mahdollista. Meillä on pienessä yhdeksän hengen työyhteisössämme ollut samaan aikaan töissä kaksi julkisesti homoseksuaalista ihmistä, eikä ammattialamme liity mitenkään aiheeseen. Kaikkien nykyisten työkavereiden suuntautumista en tiedä eikä minun kuulukaan tietää.)
Ajattelinkin että puhut nimenomaan transihmisistä, joita on parin promillen luokkaa ihmisistä. Tosin siinäkin voi olla tätä trenditranssausta mukana, joten liekö heitä niinkään paljon oikeasti. En ole ihan varma että onko transsukupuolisuus edes tieteellisesti hyväksytty fakta.
Homoseksuaalit eivät tietääkseni kiistä biologisen miehen ja naisen olemassaoloa. Jos kiistävät, niin se on vähän ristiriidassa homoseksuaalisuuden kanssa.
Yhteinen kaveri tutustutti. Oli sitä mieltä että tulisimme hyvin juttuun ja käski meitä sopimaan treffit. Ja tässä sitä sitten ollaan yhdessä vielä kymmenisen vuotta myöhemminkin :D
Mies on kivan näköinen (mutta ei mikään "ihannemiehen" kriteerejä vastaava koska hän on mm. alle 170 cm pitkä), muuten erittäin fiksu mutta huono rahan kanssa (olen itse ollut koko suhteemme ajan se varakkaampi osapuoli), hyvin empaattinen ja rakastava mutta todella hajamielinen. Emme me kumpikaan ole mitään kympin tyyppejä vaan ihan tavallisia ihmisiä omine vikoinemme. Satuimme vaan tapaamaan, tulemaan hyvin juttuun ja rakastumaan. Mutta siinäkin meni oma aikansa.
Minusta tuntuu että nykyajan tinder-meno on tehnyt ihmisistä kärsimättömämpiä. Vaihtoehtoja on paljon ja koko ajan odotetaan että kyllä vielä joku parempi tulee vastaan niin herkästi siirrytään eteenpäin jos toinen ei heti aluksi vaikuta ihan täydelliseltä. Kun tapasin mieheni meillä ei ollut kiire katselemaan muuta tarjontaa vaan ihan rauhassa tapailimme ja tutustuimme ja pikkuhiljaa suhteemme syveni. Se ei ollut mitään rakkautta ensisilmäyksellä ja luulen että jos olisin samaan aikaan ollut esim. tinderissä olisin saattanut siirtyä kärsimättömänä eteenpäin etsiäkseni sitä salamarakastumista.
Ehkäpä olen väärässä mutta tuntuu vain että menossa olisi tapahtunut muutos sen perusteella miten tuttujen on kuullut puhuvan deittailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju!
Lopettaakohan naiset itkemisen ettei miehille kelpaa kuin instabeibit?
Tuskin
Eiköhän meistä suurimmalla osalla ole kotona mies.
N58
Tällä palstalla ei siis ole koskaan keskustelua sinkkunaisten haasteista löytää hyvää miestä?
Ihana kuulla!
Ihana myös kuulla ettei suomessa ole yhtään keski-ikäistä naista jolla olisi kiinnostusta miehiin esimerkiksi eron jälkeen. Tehän onnistutte miesvalinnassa aina nappiin jo ekalla kierroksella :D
Olin 51 tavatessani nykyisen puolisoni. Tiedän siis oikein hyvin, ettei ole helppoa löytää keski-ikäisenä helsinkiläisenä akateemisena työssäkäyvänä naisena vapaata saman ikäistä miestä. Kertaakaan en silti itkenyt tällä tai millään muullakaan palstalla asiaa, koska tiesin itsekin, etten jaksanut olla kovin aktiivinen. Miehille minulla oli tasan ne kaksi tasoa, mitkä tällä palstallakin on kerrottu: kiinnostaa tai ei kiinnosta. Mitään muita tasonumeroita en laskenut sen paremmin heille kuin itselleni.
Luettelit kuitenkin itsestäsi aika monta asiaa jotka siihen kiinnostukseen vaikuttaa.
Ja ne tasot ovat juuri sitä että onko game breaker ettei ole akateeminen vai kelpaisiko jopa opistotaso...
Huomasitko itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju!
Lopettaakohan naiset itkemisen ettei miehille kelpaa kuin instabeibit?
Tuskin
Eiköhän meistä suurimmalla osalla ole kotona mies.
N58
No sehän se näissä ketjuissa onkin hauskaa, että nämä tasoteoriavouhkaajat ja muut naisvihaajat eivät vieläkään ymmärrä keskustelevansa päivät pitkät suurimmaksi osaksi naimisissa olevien keski-ikäisten ja sitä vanhempien naisten kanssa :D
N52
Valitettavasti olet täysin väärässä. Tasoniehulle ja naisihaajille on samantekevää vaikka keskustelisivat botin kanssa. Tärkeintä on pitää yllä omaa vihaa ja halveksuntaa. Nyt te vain palkitsette nämä miehet huomiolla.
Päin vastoin. Me tädithän pidämme nämä poitsut palstoilla, pois tyttäriemme lähistöltä oikeasta elämästä. Tätähän voisi kutsua jo hyväntekeväisyystyöksi. :D
42-vuotiaan naisen tytöttely olisi epäilemättä naisvihaa, mutta teille onkin eri säännöt joten käytöksesi ei ole miesv ihaa.
Väitätkö tosissasi olevasi jo 42-vuotias mies??? Oho. En olisi kirjoitustesi tasosta ihan heti arvannut.
Niin.
Kukapa sitäkään halusisi uskoa että joku 50+ nainen saa nautintoa siitä että "huudattaa" kanssakeskustelijoita internet-foorumilla.
Eikä siinä siis mitään pahaa ole, hyvä että saatte jostain nautintoa.
Mutta naureskele sä vain minun tasolleni :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Miesten halun paradoksi: haluan naisen joka ei annan helposti mutta joka antaa minulle melkein heti. Muutenhan hän olisi pihtari.
Jatkoparadoksi: jos nainen ei anna minulle, mutta on joskus (ainakin oletettavasti) antanut jollekulle muulle, hän on pihtarihu_ora.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun se ei ole se ulkonäkö eikä todellakaan varallisuus.
Sanotaan että rakkaus on sokea, ja se pitää aika pitkälle paikkansa. Kun ihminen rakastuu siinä on sitä kemiaa, ihan oikeasti. Monet ihmiset päätyvät parisuhteeseen ihmisen kanssa joka ei vastaa sitä omaa etukäteismielikuvaa tulevasta kumppanista. Mutta kun kauneus on katsojan silmässä. Jossain telkkariohjelmassakin mies kehui tulevaa vaimoaan niin kauniiksi, vaikka se nainen oli kuin seinästä revitty. Ja mies vaikutti oikeasti vilpittömästi olevan sitä mieltä. Mutta nimenomaan se menee niin, että kun kemiat kohtaa, huumori kohtaa jne. niin sen ihmisen näkee eri tavalla kuin näkisi jos ei olisi ihastunut/rakastunut. Rakastunut ihminen ei ole kovin objektiivinen.
Nämä tasoukot eivät haekaan parisuhdetta, elämän pituista rakkautta, vaan kertahoitoa, ja siinä varmasti ulkonäöllä ja rahalla pääsee niin pitkälle kuin se kertajuttu vaatii,
Naiselle on miehessä kuitenkin kokonaisuutena niin monia tärkeitä asioita, sekä fyysisesti että psyykkisesti, esim. tuoksu, ääni, kosketus... ne toimii vaikka olisi sokea, ei tarvi kenenkään tulla sanomaan onko se mies komea vai tavis. Ja jos luonne on persiistä, niin mikään maailman raha tai komeus ei sitä korjaa. Ihmisten pitää pystyä elämään parisuhteessa sitä arkea, ja myös vastoinkäymisiä, jos ukko perseilee tosipaikan tullen, esim kun noro iskee koko perheeseen, niin sitäkään ei hyvitetä laatikkoleualla tai lentäjän tittelillä.
Et ymmärrä miten tasot toimivat. Omantasoinenhan on juuri se, johon on helppo ihastua ja sokeutua. Se luo myös varmuutta suhteeseen, kun tietää ettei ole haukannut liian isoa palaa jota metsästää kovin moni muukin.
En tajua. Yhtäältä oikea taso on siis jotain, jonka vaistomaisesti toisessa tunnistaa, saa tuntumaan hyvältä ja mahdollistaa sen, että voi olla oma itsensä niin että rakkaudesta "sokeutuu". Jos joku on oikea, se johtuu siitä että taso on oikea.
Toisaalta taas omaa tasoaan joutuu selvittelemään ja testaamaan ja yleensä lopulta käy niin, että mies joutuu vain tyytymään oman tasoiseensa naiseen, vaikka tämä ei missään nimessä ole sitä mitä elämässään tahtoisi, mutta väkisin muodostetun parisuhteen kautta on mahdollista saada edes se miniminäärä seksiä. Miten on?
Nämä jutut ovat usein hyvin hämmentäviä. Se on selvää että lika barn leka bäst, mutta muuten se mitä mitataan ja mihin pyritään ja kenen preferensseistä puhutaan vaihtelee. (Tasoteoriatyyppien kotimaisen messiaan mukaanhan esimerkki alfamiehestä on Tauski, koska tämä omien sanojensa mukaan on harrastanut seksiä tuhansien naisten kanssa. Silti vaikea kuvitella että hän olisi varsinaisesti koskaan ollut varsinainen naisten unelma-aviomies tai päiväuni)
Oman tasonsa tietää suunnilleen, mutta se ei vielä riitä ihastumiseen. Se vain rajaa sen porukan josta se ihastuminen voi löytyä. Ihastuminen ei siis ole mahdollista kaikkien miesten tai kaikkien naisten kanssa, vaan piirakasta valitaan tietty siivu jota edes harkitaan. Liian vanhat ja liian nuoret rankataan pois. Liian rumat rankataan pois, eli kun sanotaan että pitää omaa silmää miellyttää, niin se tarkoittaa sitä henkilökohtaista ulkonäkötasoa joka itselle riittää, mutta jonka pitää täyttyä. Jotkut kiinnittävät huomiota varallisuuteen, joten voi olla että työttömät rankataan automaattisesti pois ja niin edelleen. Miehissä pituus on tärkeää, ihan turha väittää että 160-senttisellä miehellä olisi yhtälailla vientiä kuin 180-senttisellä.
Ihminen siis rajaa ihan ajattelemattakin pois varmaankin 95% ehdokkaista suoralta kädeltä, löytää sitten siitä jäljellä olevasta kelvollisten joukosta sopivan ihmisen ja sitten ajattelee, että sen hymyn/ystävällisyyden tms. takia minä tuon valitsin, elämä vain heitti hänet eteeni taianomaisesti.
Tauski on selvästikin ollut aika monen naisen päiväuni ja ilmeisen tasapainottomasta suhde-elämästä huolimatta tuntuu saavan jopa samoja naisia uudestaan ja uudestaan suhteeseen. Joten kyllähän hänellä selvästi on aika kova taso, vaikka se ei kovin mairittelevaa kuvaa naisista ja heidän preferensseistään ehkä annakaan. Sehän tässä kai mättääkin ja estää keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, kertokaa samalla meille mihille miten on mahdollista ettei rahalla ole väliä, mutta miehet tienaavat sattumalta 51% parisuhteissa merkittävästi enemmän kuin nainen. Vain 29% on taloudellisesti tasa-arvoisia pareja ja ei, syynä ei ole se että miehet tienaavat enemmän. Se että 15% eniten tienaavissa on enemmän miehiä ei tarkoita ettei nainen löytäisi läheltä omaa tulotasoaan miestä.
Tilastokeskus teki juuri hyvin vertailun.
Siinä verrattiin miesten ja naisten tuloeroja, sinkut vs pariutuneet mutta lapsettomat.
Pariutuneissa mutta alpsettomissa miesten ja naisten tuloerot olivat huomattavasti suuremmat kuin sinkuissa, mikä osoittaa selkeästi sen että raha kiinnostaa naisia.
(Lapsiperheissä vaikuttaa sekin että nainen jää useammin kotiin, mikä osittain selittää tuloeroja)
Sieltä nuo prosentit olivatkin ja sen takia käytän siellä ollutta lapsettomien prosenttia 51/29.
Kaikki tietää että ero kasvaa entisestään kun nainen jää kotiin, ei sillä kannata ketään ruoskia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju!
Lopettaakohan naiset itkemisen ettei miehille kelpaa kuin instabeibit?
Tuskin
Eiköhän meistä suurimmalla osalla ole kotona mies.
N58
Tällä palstalla ei siis ole koskaan keskustelua sinkkunaisten haasteista löytää hyvää miestä?
Ihana kuulla!
Ihana myös kuulla ettei suomessa ole yhtään keski-ikäistä naista jolla olisi kiinnostusta miehiin esimerkiksi eron jälkeen. Tehän onnistutte miesvalinnassa aina nappiin jo ekalla kierroksella :D
Olin 51 tavatessani nykyisen puolisoni. Tiedän siis oikein hyvin, ettei ole helppoa löytää keski-ikäisenä helsinkiläisenä akateemisena työssäkäyvänä naisena vapaata saman ikäistä miestä. Kertaakaan en silti itkenyt tällä tai millään muullakaan palstalla asiaa, koska tiesin itsekin, etten jaksanut olla kovin aktiivinen. Miehille minulla oli tasan ne kaksi tasoa, mitkä tällä palstallakin on kerrottu: kiinnostaa tai ei kiinnosta. Mitään muita tasonumeroita en laskenut sen paremmin heille kuin itselleni.
Ja taas kerran nainen jättää kertomatta asioita.
"Tiedän siis oikein hyvin, ettei ole helppoa löytää keski-ikäisenä helsinkiläisenä akateemisena työssäkäyvänä naisena vapaata saman ikäistä miestä."
Mitä jätit sanomatta:
"Tiedän siis oikein hyvin, ettei ole helppoa löytää keski-ikäisenä helsinkiläisenä akateemisena työssäkäyvänä naisena vapaata saman ikäistä miestä joka on myös akateeminen ja jonka sosioekonominen status ja tulotaso ovat vähintään vastaavat kuin minulla."
Arvaa mitä. Sen lisäksi, että tuo oli itsestäänselvyys, edellytin mieheltä myös, että hän olisi omaan silmääni hyvännäköinen ja seksikäs. (Niitä hänen tulojaan, omaisuuttaan tai velkojaan en tosin tiedä vieläkään enkä edelleenkään pidä sitä tarpeellisena. Minulle riittää, että yhteiset kulut maksetaan 50/50.)
Kirjoitit: "Tällä palstalla ei siis ole koskaan keskustelua sinkkunaisten haasteista löytää hyvää miestä?"
Totesin, että tiedän oikein hyvin kuinka haastavaa on löytää hyvä mies. Ei minua hävetä ollenkaan sanoa, että hakemani mies oli sellainen, jonka kanssa pystyn matkustelemaan, harrastamaan, asumaan mukavasti ja jatkamaan muutenkin samanlaista elintasoa kuin ilman häntä. Sen lisäksi että hän on ilo silmälle ja muutenkin. Ja älykäs, sivistynyt, kulttuuria harrastava, kädentaitoinen, kielitaitoinen (ilman kaksimielisyyksiä), sosiaalinen ja "supliikki".
No niin, yksi uskalsi rehellisesti kertoa omat tasovaatimuksensa. Onko muita?
10-20 % suomalaisista on homoseksuaaleja, minusta se ei ole pikkuriikkinen vähemmistö. Transihmisten määrää en nyt viitsi ryhtyä etsimään.
(20 % tuntuu itsestänikin paljolta, mutta omassa kuplassani se on ihan mahdollista. Meillä on pienessä yhdeksän hengen työyhteisössämme ollut samaan aikaan töissä kaksi julkisesti homoseksuaalista ihmistä, eikä ammattialamme liity mitenkään aiheeseen. Kaikkien nykyisten työkavereiden suuntautumista en tiedä eikä minun kuulukaan tietää.)