Lue keskustelun säännöt.
Kyllästynyt tasoteorioihin. Joten naiset kertokaa meille miehille.
28.06.2021 |
Alan oikeasti kyllästämään jokapäiväiseen tasoteoria keskusteluihin. Osa meistä miehistä on niin katkeria kun deittipalveluissa ei ole onnea.
Joten naiset voisitteko kertoa rehellisesti millaisen miehen kanssa olet suhteessa tai deittailette juuri nyt. Kun kerrotte miehestä, yrittäkää miettiä tätä kysymystä sekä häntä subjektiivisesti, miten muut näkisi hänet. Tietenkin jos olet parisuhteessa jo hänen kanssa, tiedämme että hän on lähes kympin mies juuri sinulle, mutta tuskin hän olisi sitä muille. Myös jos voisitte jakaa vielä missä tapasitte ja miten tutustuminen alkoi ja kumpi teki ensimmäiset liikkeet.
Kommentit (566)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on paljon universaaleja elementtejä ja niitähän tässä juuri yritetään metsästää, ei niillä henkilökohtaisilla preferensseillä ole mitään merkitystä kun yritetään ymmärtää pariutumista lajikäyttäytymisenä.
Mutta kun mikään niistä elementeistä ei ole oikeasti universaali siinä merkityksessä, että kaikki maailman naiset preferoisivat sitä. Ei yksikään.
Se, mitä jokin laskennallinen keskiarvonainen haluaa ei ole minulle mitään merkitystä. Sillä on merkitystä, mitä se nimenomainen nainen, josta olen kiinnostunut, haluaa.
Samoin ei ole mitään merkitystä sillä, mitä laskennallinen keskiarvomies haluaa. Sillä on merkitystä, mitä minä itse haluan.
100% naisista ottaa mieluummin pitkän kuin lyhyen miehen. 100% naisista ottaa mieluummin varakkaan kuin köyhän miehen. 100% naisista ottaa mieluummin sosiaalisesti arvostetussa asemassa olevan miehen, kuin tyypin jolla ei ole mitään valtaa mihinkään. 100% naisista ottaa mieluummin komean kuin rujon miehen. (Näistä voi miinustaa sen yhden Raijan Iisalmelta, jolla on fetissi lyhyisiin miehiin.) Ja niin edelleen. Tästä voimme päätellä, että mitä enemmän noita ominaisuuksia miehellä on, sitä suuremmasta naisten joukosta hänellä on varaa valita. Vaikka nainen ei painottaisi esimerkiksi varakkuutta, ei siitä haittaakaan ole. Näiden puuttumisesta taas on selkeästi haittaa, vaikka luonteeltaan olisi mitä mainioin.
Näin olisi jos pariutuminen olisi kuin ostoksilla käyntiä jossa hyllyssä on vapaasti valittavia tuotteita josta vain ottaa sen minkä haluaa. Mutta eihän se näin mene. Oikeassa elämässä ihmiselle tulee eteen yleensä kerrallaan vain yksi potentiaalinen kumppani josta sitten pitää miettiä että olisiko hän sopiva. Harvoin siinä vierellä on heti kärkkymässä sitä hieman pidempää, hieman rikkaampaa tai hiukan komeampaa vaihtoehtoa. Se on joko juuri tämä tai sitten pitää odottaa tuleeko jotain muuta joskus tarjolle. Ja sen seuraavan laadusta et voi koskaan tietää. Se voi olla parempi mutta myös huonompi.
Mitä tasokkaampi nainen on, sitä enemmän valinnan varaa ja sitä vähemmän tarvetta joustaa.
Kouluarvosanoilla joku kutosen nainen voi ottaa 6½ tai 6-miehen jos sattuu olemaan sopiva, koska ei ole varaa odotella josko löytyisi sopiva ja 5cm pidempi tai hieman naamakomeampi. Mutta paljon tuota enempää tasoluokissa ei jousteta.
Siinä vaiheessa kun naisella alkaa olemaan haluttavia ominaisuuksia (johon ei nykyään paljoa vaadita, esim. normaalipainoinen + mukava riittää todella pitkälle), ei nainen ota sitä lyhyttä miestä vaan jää odottelemaan pidempää.
Onko sinulla jokin kompleksi tai fetissi tuon pituuden kanssa? Esimerkki elävästä elämästä. Olen 180cm pitkä hoikka nainen. Ihastuin järjettömästi 175cm pitkään minua pienikokoisempaan mieheen. Olin aivan musertunut kun hän ei tuntenut samoin. Tällä miehellä sattui olemaan just sellaiset nappisilmät, joista pidin ja oli vielä todella älykäs ja kiltti. Pariuduin itseäni pitemmän miehen kanssa, mutta ei hänellä ole samanlaisia nappisilmiä kuin ihastuksellani ja muutenkin tämä mahdoton ihastus on edelleen minusta paremman näköinen kuin mieheni. En ikinä vaihtaisi miestäni tähän lyhyeen nappisilmään, koska mieheni on paras asia mitä minulle on koskaan tapahtunut. Minä siis olin todella ihastunut itseäni lyhyempään mieheen ja olisin seurustellut hänen kanssaan enemmän kuin mielelläni. Onneksi tapasin kuitenkin nykyisen mieheni kun hän on minulle sopivampi. Jos tämä sääntö, että 100% naisista valitsee pitkän miehen, pitää paikkansa niin miten on mahdollista, että ihastuin itseäni 5cm lyhyempään mieheen ja pidän edelleen tätä miestä todella kuumana? Hänhän ei siis halunnut minua.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies alko juttelemaan minulle deittipalvelussa, ensin ajattelin että ei tää oikein lähe mutta hän sitten sai jotenkin jään rikottua. Tykkäsin että jaksoi viestitellä niin tuli luottavainen olo ja sit teki mieli tavatakin.
Mies on aika lyhyt ja pyöreä, minua melkein 10 vuotta vanhempi. Ollaan monessa asiassa samanlaisia, parisuhde- ja seksiasioissa samaa mieltä ja aika perinteisiä. Mulla ei aiempaa kokemusta ja miehelläkin vaan vähän.Hyi v*ttu! Rupesit sitten omaishoitajaksi.
Mitä? 😂😂 kyllä osaa ihan kävellä ja tehdä kaiken itse. Pyöreä ei tarkoita liikuntakyvytöntä.
Kyllä täällä palstalla on ainakin tähän asti 10v vanhempi mies tarkoittanut melkeinpä sitä, että nainen sitoutuu olemaan omaishoitaja eläkeukolle. Siis kun mies on kysynyt 10v ikäeron sopivuutta. Mutta jospa naisilla on eri standardit...
Kolmekymppinen on aika kaukana eläkeukosta :D kysy, ennenkuin oletat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kannalta tuo on ainoa tapa saada nainen pysymään. Jos naiselle paljastuu että mies on varma nakki, hän kyllästyy ja vaihtaa miestä. Naista täytyy koko ajan pitää vähän varpaillaan. Harmi, että minä en sitä osaa.
Annan nyt sinulle parhaan parisuhdevinkin, jota tulet koskaan elämäsi aikana saamaan:
Pysy pois internetin "red pill" -palstoilta.
Syy: palstojen ohjeilla pilaat kaikki pidemmät ihmissuhteesi, ja sen lisäksi ehdollistat itsesi halveksimaan kaikkia naisia. Sen jälkeen olet tuomittu saamaan vain satunnaisia seksisuhteita, jotka sitten vuosien kuluessa tulevat yhä harvemmiksi ja harvemmiksi, ja lopuksi olet kotonasi ihan yksin vihaamassa naisia.
No mutta jos omat tapani eivät ole pidemmän päälle toimineet, niin lienee ihan loogista kokeilla välillä jotain muuta? Vai onko minulla vain sattunut olemaan huono tuuri parinvalinnassa?
Suunnattomassa loogisuudessasi et kykene keksimään mitään muuta?
Jos keksit jonkun tahon jolla on parempia ehdotuksia, kuin isolla joukolla miehiä joilla on samankaltaisia kokemuksia elämästä naisten kanssa, kerro ihmeessä. Ai niin, naisilta pitäisi kysyä. Mutta kun se ei tunnu pitävän paikkaansa, naisten sanomiset ja toiminta eivät kohtaa. Johtunee juuri siitä, että he haluavat pitää yllä enkelimäistä mielikuvaa itsestään eivätkä halua kohdata raadollisia puoliaan rehellisesti. Tämä näkyy mm. tasoteorian täydellisenä torjumisena. Tähänkin on tietysti evoluutioon liittyviä syitä, naiselle mahdollisimman monen heimon jäsenen hyväksyntä on ollut elinehto joten on pakko ylläpitää enkelin illuusiota.[/quote
Olisi kiinnostavaa kuulla
-miten tasoteoria auttaa miestä pariutumisessa käytännössä
-mitkä ovat niitä asioita joita naiset pimittävät, jos heiltä kysyy neuvoa?Epäilen että tasoteoria ei sinänsä auta miehiä pariutumisessa yhtään mitenkään, mutta sen avulla saa vertaistukiyhteisön muista miehistä jotka jauhavat samoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Jos keksit jonkun tahon jolla on parempia ehdotuksia, kuin isolla joukolla miehiä joilla on samankaltaisia kokemuksia elämästä naisten kanssa, kerro ihmeessä.
Ovat miehiä, jotka väittävät, että parisuhde paranee, jos pitää naista löysässä hirressä (=dread game).
Ei se parane, sillä kun sitä on jonkin aikaa jatkunut, niin nainen lähtee.
Ai niin, naisilta pitäisi kysyä. Mutta kun se ei tunnu pitävän paikkaansa, naisten sanomiset ja toiminta eivät kohtaa.
Tästähän on se noiden piirien vaalima sanonta: "Kannattaako kalalta kysyä, miten kalastetaan?"
Relevantimpi kysymys on: Kuka kalastaja paljastaa toiselle kalastajalle parhaat kalapaikkansa?
Minua naurattaa nämä tasoteoriat. Toivoisin, että ihmiset heittäisivät tällä ajattelulla vesilintua. Minä olen varmasti ulkonäöltäni kaikkea muuta kuin "tasokas", vaikka ihan normaalipainoinen olenkin. En jaksa siitä stressata, koska se ei ole tärkeää minulle eikä ole ollut miehillenikään. Söpö luonne tekee ulkonäöstäkin söpön, mikään kaunotar ei kenenkään tarvitse ollakaan. Koskee myös miehiä. Mutta minä olen korkeasti koulutettu, aika fiksu, lojaali ystävä, hyvä ja lempeä äiti, huumorintajuinen ja rento ihminen, melko varakas, hoidan hommani jämptisti ja omaan uteliaan ja aktiivisen elämänasenteen. Pidän itseäni todella hyvänä ihmisenä, se riittää minulle. Tuntuu riittävän tarpeeksi monelle muullekin ihmiselle, miehille ja naisille. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on paljon universaaleja elementtejä ja niitähän tässä juuri yritetään metsästää, ei niillä henkilökohtaisilla preferensseillä ole mitään merkitystä kun yritetään ymmärtää pariutumista lajikäyttäytymisenä.
Mutta kun mikään niistä elementeistä ei ole oikeasti universaali siinä merkityksessä, että kaikki maailman naiset preferoisivat sitä. Ei yksikään.
Se, mitä jokin laskennallinen keskiarvonainen haluaa ei ole minulle mitään merkitystä. Sillä on merkitystä, mitä se nimenomainen nainen, josta olen kiinnostunut, haluaa.
Samoin ei ole mitään merkitystä sillä, mitä laskennallinen keskiarvomies haluaa. Sillä on merkitystä, mitä minä itse haluan.
100% naisista ottaa mieluummin pitkän kuin lyhyen miehen. 100% naisista ottaa mieluummin varakkaan kuin köyhän miehen. 100% naisista ottaa mieluummin sosiaalisesti arvostetussa asemassa olevan miehen, kuin tyypin jolla ei ole mitään valtaa mihinkään. 100% naisista ottaa mieluummin komean kuin rujon miehen. (Näistä voi miinustaa sen yhden Raijan Iisalmelta, jolla on fetissi lyhyisiin miehiin.) Ja niin edelleen. Tästä voimme päätellä, että mitä enemmän noita ominaisuuksia miehellä on, sitä suuremmasta naisten joukosta hänellä on varaa valita. Vaikka nainen ei painottaisi esimerkiksi varakkuutta, ei siitä haittaakaan ole. Näiden puuttumisesta taas on selkeästi haittaa, vaikka luonteeltaan olisi mitä mainioin.
Näin olisi jos pariutuminen olisi kuin ostoksilla käyntiä jossa hyllyssä on vapaasti valittavia tuotteita josta vain ottaa sen minkä haluaa. Mutta eihän se näin mene. Oikeassa elämässä ihmiselle tulee eteen yleensä kerrallaan vain yksi potentiaalinen kumppani josta sitten pitää miettiä että olisiko hän sopiva. Harvoin siinä vierellä on heti kärkkymässä sitä hieman pidempää, hieman rikkaampaa tai hiukan komeampaa vaihtoehtoa. Se on joko juuri tämä tai sitten pitää odottaa tuleeko jotain muuta joskus tarjolle. Ja sen seuraavan laadusta et voi koskaan tietää. Se voi olla parempi mutta myös huonompi.
Mitä tasokkaampi nainen on, sitä enemmän valinnan varaa ja sitä vähemmän tarvetta joustaa.
Kouluarvosanoilla joku kutosen nainen voi ottaa 6½ tai 6-miehen jos sattuu olemaan sopiva, koska ei ole varaa odotella josko löytyisi sopiva ja 5cm pidempi tai hieman naamakomeampi. Mutta paljon tuota enempää tasoluokissa ei jousteta.
Siinä vaiheessa kun naisella alkaa olemaan haluttavia ominaisuuksia (johon ei nykyään paljoa vaadita, esim. normaalipainoinen + mukava riittää todella pitkälle), ei nainen ota sitä lyhyttä miestä vaan jää odottelemaan pidempää.
Ymmärrä nyt, että se taso ei välttämättä ole lainkaan ratkaiseva tekijä siinä, onko valinnanvaraa vai ei. Jos esimerkiksi asuu pienellä paikkakunnalla ja työskentelee naisvaltaisessa työpaikassa eikä käytä tinderiä, se kympin nainen tapaa paljon vähemmän ihmisiä kuin esimerkiksi suuremmassa kaupungissa vähän eri työyhteisössä tai tinderiä käyttäen. Ei kai se täsmälleen sama nainen yhtäkkiä nosta pisteitään pelkästään sen takia, että muutti suurempaan kaupunkiin tai jos hänen veljensä keräsi uudenlaisen kaveriporukan ja sieltä löytyy enemmän uusia miestuttavuuksia. Niin, onko tässä enää kyse tasosta vai olosuhteista vai muodostuuko suuri osa tasosta niistä olosuhteista?
Näitä ketjuja lukiessa tuntuu siltä kuin olisi olemassa erillisiä todellisuuksia, joissa eri ihmiset elävät. Minä en kerta kaikkiaan tunnista ilmiötä, jossa tavallisen näköisillä naisilla olisi silmiinpistävän komeita miehiä. Miten tämä edes olisi tilastollisesti mahdollista? Suurin osa tuntemistani ja tietämistäni pariskunnista on samanhenkisen oloisia keskenään. Harvoin tulee kiinnittäneeksi huomiota siihen, että toinen osapuoli olisi merkittävästi "tasokkaampi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen töiden kautta. Hän oli asiakkaallani työharjoittelussa ja minä kävin ko. asiakkaalla tekemässä töitä 1-2 päivää viikossa. Jaoimme tuona aikana työhuoneen miehen kanssa. Miehellä oli mennyt terveys tapaturman takia ja hän oli kouluttautumassa uudelle alalle. Hänellä oli takana usean vuoden kuntoutuminen, uusi sairastuminen, eläkejakso sekä avioero.
Lääkkeet olivat turvottaneet miehen aika pahasti (ovat edelleen), hiukset tippuneet päästä ja kroppa melko toimimaton. Muuten mies oli ihan puhdasta kultaa ja meillä synkkasi heti. Löytyi yhteiset arvot, huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa. Siitä homma lähti hiljalleen rullaamaan. Kävimme ensin yksillä töiden jälkeen ja tästä muodostui perinne, kunnes lopulta päädyimme yhteen.
Nyt takana on seitsemän vuotta yhteistä elämää. Mies on edelleen sairas ja tulee aina olemaan. Minä olen hyväksynyt sen, ettei miehestä ole koskaan lenkkipoluille tai salille treenikaveriksi. Minä olen edennyt urallani sen verran hyvin, että pystyn kustantamaan meille ihan mukavan elintason ja arki rullaa näin sujuvasti. Miehen terveys on aina huolen aihe, mutta onneksi rakkautta riittää.
Kuulostat ns. yksisarviselta. Se on mystinen naisolento, joka legendan mukaan kykenee ihan aitoon rakkauteen miestä kohtaan. Kunpa teitä olisi enemmän.
Huuto/itkunaurua! Tämmöinen kommentti oletettavasti mieheltä - olennolta, joka ei osaa rakastaa, tai edes tiedä siitä yhtään mitään :D
Mies on se romanttisempi sukupuoli, tiedämme siitä yleensä enemmän. Tietysti meissäkin on viallisia yksilöitä ja sitten on paljon niitä, joista on elämä ja pettymykset naisten kanssa koulineet tunteettomia panoheikkejä. Se on iso mullistus, kun tajuaa ettei nainen osaa rakastaa sillä tavalla kuin kaikki romanttinen hölynpöly on pienestä asti saanut uskomaan.
Näkyykös se miesten romanttisuus kuinka hyvin esimerkiksi pakkoavioliittojen maissa?
Näkyy varmasti, eihän se estä romanttista ajattelua vaikka puoliso sinulle määrätäänkin. Eri asia on sitten nämä kriisialueet joissa puolisoja ei valita kahden suvun kesken neuvottelemalla, vaan mieselukat ottavat pikkutyttöjä itselleen miten haluavat.
Juuri missään ei kyllä miehille määrätä puolisoja, vaan nainen on se jolle määrätään. Pakkoavioliitoissa on kyse pakosta naiselle. Käytännössä se menee niin, että mies haluaa vaimoksi jonkun ja tekee sitten kaupat tämän isän kanssa. Vähän niin kuin ostaisi lehmän.
Sellaista romantiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
100% naisista ottaa mieluummin pitkän kuin lyhyen miehen. 100% naisista ottaa mieluummin varakkaan kuin köyhän miehen. 100% naisista ottaa mieluummin sosiaalisesti arvostetussa asemassa olevan miehen, kuin tyypin jolla ei ole mitään valtaa mihinkään. 100% naisista ottaa mieluummin komean kuin rujon miehen. (Näistä voi miinustaa sen yhden Raijan Iisalmelta, jolla on fetissi lyhyisiin miehiin.)
Älä pilaa elämääsi.
Käy vaikka redditin exredpill-sivustolla lukemassa, miten muut kaltaisesi miehet ovat päässeet siitä kultista eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju!
Lopettaakohan naiset itkemisen ettei miehille kelpaa kuin instabeibit?
Tuskin
Eiköhän meistä suurimmalla osalla ole kotona mies.
N58
Tällä palstalla ei siis ole koskaan keskustelua sinkkunaisten haasteista löytää hyvää miestä?
Ihana kuulla!
Ihana myös kuulla ettei suomessa ole yhtään keski-ikäistä naista jolla olisi kiinnostusta miehiin esimerkiksi eron jälkeen. Tehän onnistutte miesvalinnassa aina nappiin jo ekalla kierroksella :D
Olin 51 tavatessani nykyisen puolisoni. Tiedän siis oikein hyvin, ettei ole helppoa löytää keski-ikäisenä helsinkiläisenä akateemisena työssäkäyvänä naisena vapaata saman ikäistä miestä. Kertaakaan en silti itkenyt tällä tai millään muullakaan palstalla asiaa, koska tiesin itsekin, etten jaksanut olla kovin aktiivinen. Miehille minulla oli tasan ne kaksi tasoa, mitkä tällä palstallakin on kerrottu: kiinnostaa tai ei kiinnosta. Mitään muita tasonumeroita en laskenut sen paremmin heille kuin itselleni.
Ja taas kerran nainen jättää kertomatta asioita.
"Tiedän siis oikein hyvin, ettei ole helppoa löytää keski-ikäisenä helsinkiläisenä akateemisena työssäkäyvänä naisena vapaata saman ikäistä miestä."
Mitä jätit sanomatta:
"Tiedän siis oikein hyvin, ettei ole helppoa löytää keski-ikäisenä helsinkiläisenä akateemisena työssäkäyvänä naisena vapaata saman ikäistä miestä joka on myös akateeminen ja jonka sosioekonominen status ja tulotaso ovat vähintään vastaavat kuin minulla."
Melkoista soopaa taas kerran. Hyviä miehiä on vaikea löytää. Kukaan ei halua sinun kaltaistesi ihmistä. Hyvä mies geneettisesti ilman minkään sortin filtteriä jota yritit tuohon tunkea. Siis ylipäätään kelvollista VAPAATA miestä.
Kelvolliset eli ei tasoteoreetikot, anti-feministit, alkoholistit tai päihde tai mt ongelmainen. Väkivaltaisista, mustasukkaisista tai persuista puhumattakaan.
Ei tarvitse edes olla työssäkäyvä eikä akateemisuus kiinnosta pätkääkään.
Miksi se on vaikeaa? Koska miksi hyvä mies olisi 50 vuotiaana vapaana? Ottajia kun löytyy. Ellei satu löytämään juuri eronnutta, niin helppoa ei ole.
Jos 50v mies on sinkku niin syy löytyy lähes poikkeuksetta korvien välistä ja se on asia jonka voi korjata jos haluaa. Toki on poikkeuksia joilla vain käy huono onni. Sille ei voi mitään.
Kunnollisen 50v miehen on helpompi löytää nainen kuin 50v naisen miestä. Ainakin isossa kaupungissa. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän miehille on tarjontaa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri missään ei kyllä miehille määrätä puolisoja, vaan nainen on se jolle määrätään. Pakkoavioliitoissa on kyse pakosta naiselle. Käytännössä se menee niin, että mies haluaa vaimoksi jonkun ja tekee sitten kaupat tämän isän kanssa. Vähän niin kuin ostaisi lehmän.
Sellaista romantiikkaa.
Yleensä järjestetyt avioliitot solmitaan sen verran nuorena, että ei sillä miehelläkään täyttä päätäntävaltaa asiaan ole, vaan vanhemmat sen järjestävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen töiden kautta. Hän oli asiakkaallani työharjoittelussa ja minä kävin ko. asiakkaalla tekemässä töitä 1-2 päivää viikossa. Jaoimme tuona aikana työhuoneen miehen kanssa. Miehellä oli mennyt terveys tapaturman takia ja hän oli kouluttautumassa uudelle alalle. Hänellä oli takana usean vuoden kuntoutuminen, uusi sairastuminen, eläkejakso sekä avioero.
Lääkkeet olivat turvottaneet miehen aika pahasti (ovat edelleen), hiukset tippuneet päästä ja kroppa melko toimimaton. Muuten mies oli ihan puhdasta kultaa ja meillä synkkasi heti. Löytyi yhteiset arvot, huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa. Siitä homma lähti hiljalleen rullaamaan. Kävimme ensin yksillä töiden jälkeen ja tästä muodostui perinne, kunnes lopulta päädyimme yhteen.
Nyt takana on seitsemän vuotta yhteistä elämää. Mies on edelleen sairas ja tulee aina olemaan. Minä olen hyväksynyt sen, ettei miehestä ole koskaan lenkkipoluille tai salille treenikaveriksi. Minä olen edennyt urallani sen verran hyvin, että pystyn kustantamaan meille ihan mukavan elintason ja arki rullaa näin sujuvasti. Miehen terveys on aina huolen aihe, mutta onneksi rakkautta riittää.
Kuulostat ns. yksisarviselta. Se on mystinen naisolento, joka legendan mukaan kykenee ihan aitoon rakkauteen miestä kohtaan. Kunpa teitä olisi enemmän.
Huuto/itkunaurua! Tämmöinen kommentti oletettavasti mieheltä - olennolta, joka ei osaa rakastaa, tai edes tiedä siitä yhtään mitään :D
Mies on se romanttisempi sukupuoli, tiedämme siitä yleensä enemmän. Tietysti meissäkin on viallisia yksilöitä ja sitten on paljon niitä, joista on elämä ja pettymykset naisten kanssa koulineet tunteettomia panoheikkejä. Se on iso mullistus, kun tajuaa ettei nainen osaa rakastaa sillä tavalla kuin kaikki romanttinen hölynpöly on pienestä asti saanut uskomaan.
Näkyykös se miesten romanttisuus kuinka hyvin esimerkiksi pakkoavioliittojen maissa?
Näkyy varmasti, eihän se estä romanttista ajattelua vaikka puoliso sinulle määrätäänkin. Eri asia on sitten nämä kriisialueet joissa puolisoja ei valita kahden suvun kesken neuvottelemalla, vaan mieselukat ottavat pikkutyttöjä itselleen miten haluavat.
Juuri missään ei kyllä miehille määrätä puolisoja, vaan nainen on se jolle määrätään. Pakkoavioliitoissa on kyse pakosta naiselle. Käytännössä se menee niin, että mies haluaa vaimoksi jonkun ja tekee sitten kaupat tämän isän kanssa. Vähän niin kuin ostaisi lehmän.
Sellaista romantiikkaa.
romantiikkaan en ota kantaa, mutta tähän kyllä huomauttaisin, että on kyllä maailmankolkkia, joissa miehillekin määrätään puolisot, esimerkiksi Intiassa.
Vähän asian vierestä mutta osaa kommenteista sivuten. Joskus nuorena likkana työkavereina oli kaksi huomattavan kaunista/komeaa miestä. Molemmat malliainesta ja toinen olikin aikanaan tunnettu miesmalli. Tulin kummankin kanssa hyvin juttuun, ihan työkaverina ilman taka-ajatuksia. Itsehän olen tavis enkä mikään missi. Yksi työkaveri katkerana tölväs kerran, että kuvittelenko iskeväni "ton XX:n". Ei kuulemma mitään saumaa. Hoomoilasena tuijotin takas enkä osannut mitään oikein vastata. Kaipa se sitten oli muille eukoille paha paikka, että tämmönen tavis vei huomion ja tyypit hakeutui mun seuraan. Todennäköisesti osittain myös siksi, etten minä kiinnostanut heitä. Ei siis turhia paineita mihinkään suuntaan XD
Mitäs tässä osaisi sitten miehenaluille sanoa. Itseeni vetoaa äly ja huumorintaju. Harjoitelkaa peilin edessä rentoa hymyä, sellaista josta paistaa huumorintaju ja lämpö läpi. Sellainen kuva pysäyttää ja herättää kiinnostuksen. Ja tosiaan, kertokaa nyt vähän enemmän jotain itsestänne kuin "oon Rane, mulla on -05 Skoda". Jos ei ole mitään harrastuksia (kuin sen Skodan ropaaminen) niin kokeilkaa erilaisia asioita. Moni löytää kumppanin harrastuksen parista yhä edelleen. Ja kehittäkää itseänne, antakaa itsestänne jotain jos tapaatte uuden ihmisen. Yhden urahduksen lauseet ei ole keskustelua! Seuratkaa päivän tapahtumia, politiikkaa yms. jotta teillä riittää puheenaihetta ettekä ole ihna sivistymättömiä tampioita. Niin ja antakaa myös niille vähemmän kauniille, ehkä ylipainoisillekin tytöille mahdollisuus. Aina voi laihduttaa ja vähän meikkiä (edes ripsaria) ja uudet vaatteet niin ei sitä tiedä mikä kaunotar tytöstä muotoutuu. Älkääkä kiinnittäkö kavereitten nälvintään ja kuittailuun huomiota. Se kun on yleensä pelkkää kateutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju!
Lopettaakohan naiset itkemisen ettei miehille kelpaa kuin instabeibit?
Tuskin
Eiköhän meistä suurimmalla osalla ole kotona mies.
N58
Tällä palstalla ei siis ole koskaan keskustelua sinkkunaisten haasteista löytää hyvää miestä?
Ihana kuulla!
Ihana myös kuulla ettei suomessa ole yhtään keski-ikäistä naista jolla olisi kiinnostusta miehiin esimerkiksi eron jälkeen. Tehän onnistutte miesvalinnassa aina nappiin jo ekalla kierroksella :D
Olin 51 tavatessani nykyisen puolisoni. Tiedän siis oikein hyvin, ettei ole helppoa löytää keski-ikäisenä helsinkiläisenä akateemisena työssäkäyvänä naisena vapaata saman ikäistä miestä. Kertaakaan en silti itkenyt tällä tai millään muullakaan palstalla asiaa, koska tiesin itsekin, etten jaksanut olla kovin aktiivinen. Miehille minulla oli tasan ne kaksi tasoa, mitkä tällä palstallakin on kerrottu: kiinnostaa tai ei kiinnosta. Mitään muita tasonumeroita en laskenut sen paremmin heille kuin itselleni.
Ja taas kerran nainen jättää kertomatta asioita.
"Tiedän siis oikein hyvin, ettei ole helppoa löytää keski-ikäisenä helsinkiläisenä akateemisena työssäkäyvänä naisena vapaata saman ikäistä miestä."
Mitä jätit sanomatta:
"Tiedän siis oikein hyvin, ettei ole helppoa löytää keski-ikäisenä helsinkiläisenä akateemisena työssäkäyvänä naisena vapaata saman ikäistä miestä joka on myös akateeminen ja jonka sosioekonominen status ja tulotaso ovat vähintään vastaavat kuin minulla."
Melkoista soopaa taas kerran. Hyviä miehiä on vaikea löytää. Kukaan ei halua sinun kaltaistesi ihmistä. Hyvä mies geneettisesti ilman minkään sortin filtteriä jota yritit tuohon tunkea. Siis ylipäätään kelvollista VAPAATA miestä.
Kelvolliset eli ei tasoteoreetikot, anti-feministit, alkoholistit tai päihde tai mt ongelmainen. Väkivaltaisista, mustasukkaisista tai persuista puhumattakaan.
Ei tarvitse edes olla työssäkäyvä eikä akateemisuus kiinnosta pätkääkään.
Miksi se on vaikeaa? Koska miksi hyvä mies olisi 50 vuotiaana vapaana? Ottajia kun löytyy. Ellei satu löytämään juuri eronnutta, niin helppoa ei ole.
Jos 50v mies on sinkku niin syy löytyy lähes poikkeuksetta korvien välistä ja se on asia jonka voi korjata jos haluaa. Toki on poikkeuksia joilla vain käy huono onni. Sille ei voi mitään.
Kunnollisen 50v miehen on helpompi löytää nainen kuin 50v naisen miestä. Ainakin isossa kaupungissa. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän miehille on tarjontaa.
Täyttä asiaa.
Näin viiskymppisenä, sinkkunaisena allekirjoitan täysin. Ja koska mulla ei ole mmitään pakkoa pariutua niin elän sinkkuna jatkossakin.
Ihminen joka on tyytyväinen elämänsä ja itseensä on yleensä hyvä kumppani. Kannattaa elää sellaista elämää kuin itse haluaa ja koettaa olla kiva ihminen muille. Sillä pääsee pidemmälle kuin millään muulla. Nykyään sivistys on aliarvostettua. Ole sivistynyt ja avarakatseinen mies, niin sinulla on pakka jo hyvin kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri missään ei kyllä miehille määrätä puolisoja, vaan nainen on se jolle määrätään. Pakkoavioliitoissa on kyse pakosta naiselle. Käytännössä se menee niin, että mies haluaa vaimoksi jonkun ja tekee sitten kaupat tämän isän kanssa. Vähän niin kuin ostaisi lehmän.
Sellaista romantiikkaa.
Yleensä järjestetyt avioliitot solmitaan sen verran nuorena, että ei sillä miehelläkään täyttä päätäntävaltaa asiaan ole, vaan vanhemmat sen järjestävät.
Ei. Tyypillisesti mies on näissä huomattavasti naista vanhempi avioituessaan ja järjestää avioliittonsa itse. Nainen/tyttö on se, jonka mieltä ei kysytä.
Yksi konkreettinen neuvo parisuhteesta haaveileville miehille minulla on. Pahin turn off on miehestä erottuva naisvihamielisyys, mikä näkyy vaikkapa siinä, että naiset jaetaan "tasoihin". Erotan heti, ja monet muutkin naiset erottavat varmasti, ollaanko minulle ystävällisiä ihan tavanomaisen kohteliaisuuden vuoksi vai siksi, että minulta halutaan jotain. Esimerkiksi on vastenmielistä, jos mies kohtelee hyvin vain niitä seurueen naisia, joita pitää puoleensavetävinä, riippumatta siitä, kuulunko itse tähän joukkoon. Samoin se, jos mies osoittamalla tavanomaista ystävällisyyttä kuvittelee naisen olevan tälle jotain velkaa, erottuu helposti.
Ap:n tyyppisille tasojankkaajille on tosi tavallista, että he salaa kuvittelevat olevansa parempia kuin ne naiset, joita he lähestyvät, ja kuvittelevat, että saavat peitettyä tämän ylimielisyyden ja halveksunnan imartelulla. Kun taktiikka ei vetoa naisiin, tasojankkaaja katkeroituu ja syyttää naisia siitä, että he tavoittelevat liian tasokkaita miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Relevantimpi kysymys on: Kuka kalastaja paljastaa toiselle kalastajalle parhaat kalapaikkansa?
Tai: "Uskotko kaiken, mitä kalastaja kertoo saaliistaan?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
100% naisista ottaa mieluummin pitkän kuin lyhyen miehen. 100% naisista ottaa mieluummin varakkaan kuin köyhän miehen. 100% naisista ottaa mieluummin sosiaalisesti arvostetussa asemassa olevan miehen, kuin tyypin jolla ei ole mitään valtaa mihinkään. 100% naisista ottaa mieluummin komean kuin rujon miehen. (Näistä voi miinustaa sen yhden Raijan Iisalmelta, jolla on fetissi lyhyisiin miehiin.)
Älä pilaa elämääsi.
Käy vaikka redditin exredpill-sivustolla lukemassa, miten muut kaltaisesi miehet ovat päässeet siitä kultista eroon.
TÄMÄ.
Jos lähdet kokeilemaan red pill -sivustojen ohjeita, niin lopputulos on se, että ehdollistat itsesi halveksimaan kaikkia naisia ellet onnistu hyppäämään junasta pois ajoissa.
Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin sivustoilla jankutetaan jankuttamastä päästyäänkin siitä, että kaikki naiset ovat samanlaisia ja eroa on ainoastaan ulkonäössä. Jos sisäistät tuon ja alat oikeasti uskoa siihen, niin sen jälkeen yleistät kaikki naisiin liittyvät pettymyksesi koskemaan kaikkia naisia. Tämä yhdistyy vielä erittäin vahvasti sen ohjeen kanssa, että aina pakit saatuaan täytyy haukkua pakit antanut nainen.
Toinen syy on sitten se, että sivustoilla noin yleisesti ottaen haukutaan naisia jatkuvasti sekä toistetaan hatusta revittyjä "biologisia totuuksia". Ajan myötä se ei voi olla vaikuttamatta sinuun.