Voiko joku selittää tasoteorian?
Monissa ketjuissa puhutaan tasoteoriasta, mutta yhdessäkään ei selitetä, mikä se on. Rivien välistä tulkitsemalla myös vaikuttaa, että eri kommentoijilla on eri käsitys siitä, mikä on tasoteoria. Osaako joku selittää sen?
Kommentit (631)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletus, että jokaisella on se ikioma yksikäsitteinen tasonsa, on tasoteorian suurin heikkous.
Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä jokin hypoteettinen keskiarvonainen ajattelee minusta?
Jos miljoonaa satunnaisesti valittua naista pyydetään pisteyttämään miesten ominaisuudet jollain numeerisella skaalalla ja sitten verrataan skaalan tuloksia minun ominaisuuksiini, niin minulle saadaan ihan varmasti jokin hyvin tarkka numeroarvo, jota voidaan verrata muille miehille laskettuihin arvoihin.
Mutta kun minä en yritä iskeä miljoonaa satunnaisesti valittua naista.
Itseasiassa en yritä iskeä yhtään satunnaisesti valittua naista, koska olen ollut jo yli 20 vuotta samassa yksiavioisessa suhteessa. Jos suhde jostain syystä päättyisi, niin en kuitenkaan lähtisi etsimään satunnaista naista. Yrittäisin löytää naisen, jolla on kanssani yhteensopiva luonne ja yhteensopivat harrastukset. Oleellisempaa on, mitä tällaiset naiset ajattelevat minusta kuin mitä joku abstrakti keskiarvonainen ajattelee.
Vastaavasti ei ole mitään merkitystä sillä, mitä miljoona satunnaisesti valittua miestä ajattelee noista minun kanssani yhteensopivista naisista. Oleellista on se, mitä minä ajattelen.
Olet tietenkin oikeassa, mutta samanaikaisesti tasoteoria on viesti nykyajan deittailusta, joka poikkeaa aika paljon meidän vanhempien ajasta. Kyllä minä uskon, että miehille tulee tykkäyksiä hyvin vähän tindereissä, jolloin heitä on alkanut kiinnostaa millä perusteella sydämiä laitetaan. Jos saat vain muutamia tykkäyksiä naisilta jotka eivät kiinnosta, niin veikkaan, ettei se sinullekaan merkityksetöntä olisi.
Itse en ainakaan koskaan menisi tindereihin. En ikinä löytäisi sieltä sopivaa, se on varma. Jos kuolema tai ero kohtaa, niin uusi puoliso löytyy normaalista elämästä, jos se siinä vaiheessa tuntuu ajankohtaiselta. Meidän on helppo kentän laidalta huudella, jotka parisuhteessa ovat ja lapset tehty.
Tuo (boldattu) on se, mitä minun ja ilmeisesti muidenkaan naisten on todella vaikea ymmärtää. En ole koskaan Tinderiä käyttänyt (enkä käyttäisi vaikka sinkuksi jäisin), mutta minun ymmärtääkseni tykkäykset näkyvät vain kun tulee match. Enkä ihan oikeasti pysty ymmärtämään, miksi kukaan tykkäisi itse naisista, joita ei oikeasti pidä kiinnostavina.
Maksullisessa versiossa kai voi nähdä itsestään tykänneitä, mutta kai siitäkin kannattaisi vetää johtopäätöksensä ja lopettaa maksaminen, jos se kerran ei toimi.
En tiedä miksi tykätään, onko kyse maksullisista sovelluksista vai ajatellaanko, että laitetaan sydän kaikille ja katsotaan lopputulos.
En minäkään tuota ymmärrä. Sitten valitetaan että saa tykkäyksiä niiltä siiderivalailta, joista on itse ensin tykännyt, koska...? Beats me. Noilta leikkipalstoilta on parempi pysyä poissa, ei niillä logiikka loista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.
Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut.
Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.
En allekirjoita. Ainoastaan korona rajoittaa baaritapaamisia, muutoin ihmiset käyttävät edelleen alkoholia ja tutustuvat toisiinsa ihan kuten ennenkin. Ja puhuvat toisilleen. Jos oikeasti koet, että kanssasi puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena, kehotan ihan vilpittömästi pohtimaan, mistä se johtuu. Minä puhun ventovieraiden ihmisten kanssa usein liikkuessani "ihmisten ilmoilla" enkä koskaan saa sellaista reaktiota, että vastapuoli olisi peloissaan tai pitäisi minua outona.
Siihen auttanee, jos lähestyy ihmistä ihan vaan ystävällisesti ihmisenä. Ei minään iskukohteena tai lihanpalana, jolloin näkee jo ensisilmäyksellä että toinen on liikkeellä "tasot" mielessä. Mikään ei ole luotaantyöntävämpää. Tähän kaatuu deittipalstojen toiminta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.
Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut.
Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.
Tässä taas yksi vastaus josta todellinen syy paistaa läpi. No-life mies. Ei ole harrastuksia, ei ole ystäviä, ei verkostoja työn ulkopuolella.
Olen nainen ja tarkastelin tilannetta tyttärieni ikäluokan silmin. Ovat korkeakoulutettuja, tasokkaita naisia, jotka eivät enää käytä tinderiä, ovat pettyneitä siihen. Käsittääkseni se on hyvin yleistä. Yksikään heistä ei harrasta mitään yhden illan juttuja eikä ole sellaisista kiinnostunut.
Mikähän pakkomielle se on, että jokainen kommentti pitää koettaa vääntää siihen muottiin, missä toista saa haukkua ja solvata. Mietipä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en edelleenkään ole saanut vastausta siihen, mikä on tasoni ja millainen olisi siihen sopiva mies, niin yritetään täysin yleisellä esimerkillä: Mikä on keski-ikäisen, normaalipainoisen mutta kasvoiltaan ei kauniin naisen taso? Varmasti tiedät, että sellaisia naisia on olemassa. Nyt olen oppinut, että vain ulkonäöllä on merkitystä, ei esimerkiksi työssäkäynnillä tai edes päihteettömyydellä. Pidetään tämä täysin kuvitteellisena esimerkkinä, kuvittele mielessäsi tällainen nainen. Mikä on hänen tasonsa ja millaista miestä sillä tasolla kannattaisi etsiä? Vai meneekö tämä enää edes kategoriaan "naiset"?
Miksi tähän vastaaminen on niin mahdotonta, koska luulisi, että se olisi suht yksinkertaista sen perusteella mitä olen tasoteoriasta lukenut?
Ei sitä tasoa tarvitse numerontarkasti antaa, ihan vain suunnilleen riittää.
Koita nyt uskoa, ettei ole olemassa mitään tasoja tai edes teoriaa. Yhtään vertaisarvioitua julkaisua ei ole.
Tämän avauksen arvosanaksi annan miinus viisi asteikolla yhdestä kolmeen.
Minä toivoisinkin tähän vastauksia niiltä miehiltä, joiden mielestä se teoria on ehdottomasti oikea ja toimiva.
En muuten ole tämän ketjun aloittaja.
Et toista ilman toista saa...
Miksi haluat vastauksia vain hömpän kannattajilta - saatko jotain kiksejä siitä?
Minä olen utelias ihminen kuten olen jo sanonutkin ja minä haluaisin nähdä miten minun tilanteeni selitettäisiin tällä teorialla. Minusta on todella erikoista, että joku ihmisryhmä julistaa oppiaan tällä palstalla vuodesta toiseen, selittää kuinka eivät vain miehet, vaan myös me naiset hyötyisimme tämän teorian hyväksymisestä ja että me naiset hyötyisimme erityisesti siitä, että yrittäisimme tutustua niihin omantasoisiin miehiin, mutta kuitenkin kieltäytyy tarkemmin selittämästä, mikä olisi kullekin se oma taso.
Anyone? Täytyy sanoa, että olen nyt erittäin pettynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.
Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut.
Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.
En allekirjoita. Ainoastaan korona rajoittaa baaritapaamisia, muutoin ihmiset käyttävät edelleen alkoholia ja tutustuvat toisiinsa ihan kuten ennenkin. Ja puhuvat toisilleen. Jos oikeasti koet, että kanssasi puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena, kehotan ihan vilpittömästi pohtimaan, mistä se johtuu. Minä puhun ventovieraiden ihmisten kanssa usein liikkuessani "ihmisten ilmoilla" enkä koskaan saa sellaista reaktiota, että vastapuoli olisi peloissaan tai pitäisi minua outona.
Minkä ikäinen olet? Minä puhun nyt reippaasti alle kolmekyppisistä ihmisistä, jotka eivät juuri käytä alkoholia ja baareissa käyminen vähäistä jo ennen koronaakin. Korkeakoulutettuja naisia, jotka ovat sosiaalisesti taitavia, työskentelevät hyvissä ammateissa, osa vielä opiskelee työn ohjessa. Osa tästä porukasta myös seurustelee, pitkiä seurustelusuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.
Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut.
Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.
Tässä taas yksi vastaus josta todellinen syy paistaa läpi. No-life mies. Ei ole harrastuksia, ei ole ystäviä, ei verkostoja työn ulkopuolella.
Olen nainen ja tarkastelin tilannetta tyttärieni ikäluokan silmin. Ovat korkeakoulutettuja, tasokkaita naisia, jotka eivät enää käytä tinderiä, ovat pettyneitä siihen. Käsittääkseni se on hyvin yleistä. Yksikään heistä ei harrasta mitään yhden illan juttuja eikä ole sellaisista kiinnostunut.
Mikähän pakkomielle se on, että jokainen kommentti pitää koettaa vääntää siihen muottiin, missä toista saa haukkua ja solvata. Mietipä sitä.
En kyllä pidä sivusta tuota omaa analyysiasi kovin todenmukaisena. Olen nuorehko nainen, ja kyllä minun tuttavapiirissäni parisuhteet edelleen syntyvät pääosin ihan muualla kuin Tinderissä. Tinderissä on tietty porukka, tietty porukka ei. MInua sinne ei saisi korveelläkään ja aina on seuraa löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.
Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut.
Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.
Tässä taas yksi vastaus josta todellinen syy paistaa läpi. No-life mies. Ei ole harrastuksia, ei ole ystäviä, ei verkostoja työn ulkopuolella.
Ja se elämättömyys tulee myös ilmi seuranhakuprofiilista tai satunnaisessa baarijutustelussa kolmen lauseen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.
Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut.
Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.
Tässä taas yksi vastaus josta todellinen syy paistaa läpi. No-life mies. Ei ole harrastuksia, ei ole ystäviä, ei verkostoja työn ulkopuolella.
Olen nainen ja tarkastelin tilannetta tyttärieni ikäluokan silmin. Ovat korkeakoulutettuja, tasokkaita naisia, jotka eivät enää käytä tinderiä, ovat pettyneitä siihen. Käsittääkseni se on hyvin yleistä. Yksikään heistä ei harrasta mitään yhden illan juttuja eikä ole sellaisista kiinnostunut.
Mikähän pakkomielle se on, että jokainen kommentti pitää koettaa vääntää siihen muottiin, missä toista saa haukkua ja solvata. Mietipä sitä.
En usko että olet nainen tai että sinulla olisi tyttäriä. Jos oikeasti olisi, et selittäisi ensin että Tinder on ainoa soveliaana pidettävä lähestymistapa mikä on ihan puppua, ja seuraavassa viestissä ollaankin jo pettyneitä Tinderiin. Etköhän sinä ole yksi niistä palstan satusedistä joilla ei ole mitään ongelmaa esiintyä toisena ihmisenä kuin on. Mun lähipiirissä on nuoria ihmisiä ja mitään ongelmaa ei näytä olevan löytää kumppaneita kummallakaan sukupuolella. Seurustelusuhteet löytyy joko opintojen tai KAVERISUHTEIDEN kautta. Kirjoitat juurikin niin kuin se ulkopuolinen tyyppi joka seisoo yksin baarin nurkassa miettimässä että nykyään baareissa ollaan vain kavereiden kanssa, ei pariutumassa. Väärin, ne pariutumisen löytyy juurikin kaveripiirien kautta. Joku tuntee jonkun jotain kautta ja moikataan ja siitä se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitaan vaimoa? Seksiä saa netistä sekä leluilta. Ruokaa voi tilata, pyykit pestä kuivaavassa pesukoneessa kuten tiskitkin.
Imuroinnin hoitaa robotti.
Vaimo ON valinta.
Olen muista kohdista samaa mieltä, mutta seksitarpeiden hoitaminen pornon kautta ei ole kovin tervettä. Puhun siis kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.
Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut.
Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.
En allekirjoita. Ainoastaan korona rajoittaa baaritapaamisia, muutoin ihmiset käyttävät edelleen alkoholia ja tutustuvat toisiinsa ihan kuten ennenkin. Ja puhuvat toisilleen. Jos oikeasti koet, että kanssasi puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena, kehotan ihan vilpittömästi pohtimaan, mistä se johtuu. Minä puhun ventovieraiden ihmisten kanssa usein liikkuessani "ihmisten ilmoilla" enkä koskaan saa sellaista reaktiota, että vastapuoli olisi peloissaan tai pitäisi minua outona.
Siihen auttanee, jos lähestyy ihmistä ihan vaan ystävällisesti ihmisenä. Ei minään iskukohteena tai lihanpalana, jolloin näkee jo ensisilmäyksellä että toinen on liikkeellä "tasot" mielessä. Mikään ei ole luotaantyöntävämpää. Tähän kaatuu deittipalstojen toiminta.
Nähtävästi palstalle on syntynyt sellainen käsitys, että vain miehet, joita saa vapaasti solvata valittavat tindereistä ja muista vastaavista deittipalveluista. Mutta kun se ei ole totta. Ei se että toista lähestytään ihan vain ihmisenä ja tuloksena on parisuhde ole enää sitä mitä se ennen oli, vaikka niinkin kyllä parisuhteita syntyy. Ne parhaimmat mitä nuoressa polvessa olen nähnyt syntyvät juuri noin.
Olen monta kertaa ehdottanut että eikö voisi tavata kuten ennenkin ja saanut täystyrmäyksen näistä poikkeusesimerkeistä huolimatta. Kaikki kuulemma ovat tavanneet tinderissä ja sitä ei haluta enää käyttää. Mieluummin ollaan yksin, mikä on ikävää, jos kuitenkin perhettä haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.
Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut.
Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.
Tässä taas yksi vastaus josta todellinen syy paistaa läpi. No-life mies. Ei ole harrastuksia, ei ole ystäviä, ei verkostoja työn ulkopuolella.
Olen nainen ja tarkastelin tilannetta tyttärieni ikäluokan silmin. Ovat korkeakoulutettuja, tasokkaita naisia, jotka eivät enää käytä tinderiä, ovat pettyneitä siihen. Käsittääkseni se on hyvin yleistä. Yksikään heistä ei harrasta mitään yhden illan juttuja eikä ole sellaisista kiinnostunut.
Mikähän pakkomielle se on, että jokainen kommentti pitää koettaa vääntää siihen muottiin, missä toista saa haukkua ja solvata. Mietipä sitä.
En usko että olet nainen tai että sinulla olisi tyttäriä. Jos oikeasti olisi, et selittäisi ensin että Tinder on ainoa soveliaana pidettävä lähestymistapa mikä on ihan puppua, ja seuraavassa viestissä ollaankin jo pettyneitä Tinderiin. Etköhän sinä ole yksi niistä palstan satusedistä joilla ei ole mitään ongelmaa esiintyä toisena ihmisenä kuin on. Mun lähipiirissä on nuoria ihmisiä ja mitään ongelmaa ei näytä olevan löytää kumppaneita kummallakaan sukupuolella. Seurustelusuhteet löytyy joko opintojen tai KAVERISUHTEIDEN kautta. Kirjoitat juurikin niin kuin se ulkopuolinen tyyppi joka seisoo yksin baarin nurkassa miettimässä että nykyään baareissa ollaan vain kavereiden kanssa, ei pariutumassa. Väärin, ne pariutumisen löytyy juurikin kaveripiirien kautta. Joku tuntee jonkun jotain kautta ja moikataan ja siitä se lähtee.
Kyllä minä olen se mitä sanon olevani. Ja olen monta kertaa sanonut nuo asiat mitä sinä olet sanonut saaden täystyrmäyksen. Pakko kai se on uskoa, että noin on. Tai ainakin he itse siihen vakaasti uskovat, mikä puolestaan vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.
Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut.
Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.
En allekirjoita. Ainoastaan korona rajoittaa baaritapaamisia, muutoin ihmiset käyttävät edelleen alkoholia ja tutustuvat toisiinsa ihan kuten ennenkin. Ja puhuvat toisilleen. Jos oikeasti koet, että kanssasi puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena, kehotan ihan vilpittömästi pohtimaan, mistä se johtuu. Minä puhun ventovieraiden ihmisten kanssa usein liikkuessani "ihmisten ilmoilla" enkä koskaan saa sellaista reaktiota, että vastapuoli olisi peloissaan tai pitäisi minua outona.
Minkä ikäinen olet? Minä puhun nyt reippaasti alle kolmekyppisistä ihmisistä, jotka eivät juuri käytä alkoholia ja baareissa käyminen vähäistä jo ennen koronaakin. Korkeakoulutettuja naisia, jotka ovat sosiaalisesti taitavia, työskentelevät hyvissä ammateissa, osa vielä opiskelee työn ohjessa. Osa tästä porukasta myös seurustelee, pitkiä seurustelusuhteita.
Lähipiirissäni on 15-30+ ikäisiä nuoria ja nuoria aikuisia. Maalla ja kaupungissa asuvia. Peruskoululaisista akateemisesti koulutettuihin. Yhdestä nuoresta pojasta en tiedä, onko hänellä opiskelukaupungissaan sosiaalisia suhteita, tyttöystävää tai muutenkaan mitä hänelle kuuluu, koska hän on niin hiljainen ja tapaamme niin harvoin, etten viitsi pitää kolmannen asteen kuulustelua. Muut sen sijaan seurustelevat, joskus eroavat ja löytävät uuden. Nuorin on ollut kohta vuoden poikaystävänsä kanssa, toiseksi nuorin erosi äskettäin parin vuoden seurustelusuhteestaan mutta poikia on kavereina vaikka kuinka paljon ja osa ilmeisesti haluaisi olla enemmänkin. Oma poikani ja hänen kavereistaan ne, jotka minäkin tunnen, ovat kaikki parisuhteissa. En tiedä, missä kaverit ovat puolisonsa tavanneet, oma lapseni tutustui kumppaniinsa yhteisen kaveripiirin kautta.
Ei vaikuta minusta mitenkään erilaiselta kuin pariutuminen omassa nuoruudessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.
Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut.
Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.
En allekirjoita. Ainoastaan korona rajoittaa baaritapaamisia, muutoin ihmiset käyttävät edelleen alkoholia ja tutustuvat toisiinsa ihan kuten ennenkin. Ja puhuvat toisilleen. Jos oikeasti koet, että kanssasi puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena, kehotan ihan vilpittömästi pohtimaan, mistä se johtuu. Minä puhun ventovieraiden ihmisten kanssa usein liikkuessani "ihmisten ilmoilla" enkä koskaan saa sellaista reaktiota, että vastapuoli olisi peloissaan tai pitäisi minua outona.
Siihen auttanee, jos lähestyy ihmistä ihan vaan ystävällisesti ihmisenä. Ei minään iskukohteena tai lihanpalana, jolloin näkee jo ensisilmäyksellä että toinen on liikkeellä "tasot" mielessä. Mikään ei ole luotaantyöntävämpää. Tähän kaatuu deittipalstojen toiminta.
Nähtävästi palstalle on syntynyt sellainen käsitys, että vain miehet, joita saa vapaasti solvata valittavat tindereistä ja muista vastaavista deittipalveluista. Mutta kun se ei ole totta. Ei se että toista lähestytään ihan vain ihmisenä ja tuloksena on parisuhde ole enää sitä mitä se ennen oli, vaikka niinkin kyllä parisuhteita syntyy. Ne parhaimmat mitä nuoressa polvessa olen nähnyt syntyvät juuri noin.
Olen monta kertaa ehdottanut että eikö voisi tavata kuten ennenkin ja saanut täystyrmäyksen näistä poikkeusesimerkeistä huolimatta. Kaikki kuulemma ovat tavanneet tinderissä ja sitä ei haluta enää käyttää. Mieluummin ollaan yksin, mikä on ikävää, jos kuitenkin perhettä haluaisi.
No sitten ei varmaan oikein ole hyvää ratkaisua jos kumpikaan tapa ei kelpaa. Omat viimeiset miessuhteeni ovat syntyneet ulkoilualueen nuotiopaikalla ja työkuvioissa. Ja olen kolmikymppinen nainen. Nykyinen, toivottavasti todellakin pitkäaikainen mies löytyi kuntosalilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.
Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut.
Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.
Tässä taas yksi vastaus josta todellinen syy paistaa läpi. No-life mies. Ei ole harrastuksia, ei ole ystäviä, ei verkostoja työn ulkopuolella.
Olen nainen ja tarkastelin tilannetta tyttärieni ikäluokan silmin. Ovat korkeakoulutettuja, tasokkaita naisia, jotka eivät enää käytä tinderiä, ovat pettyneitä siihen. Käsittääkseni se on hyvin yleistä. Yksikään heistä ei harrasta mitään yhden illan juttuja eikä ole sellaisista kiinnostunut.
Mikähän pakkomielle se on, että jokainen kommentti pitää koettaa vääntää siihen muottiin, missä toista saa haukkua ja solvata. Mietipä sitä.
En kyllä pidä sivusta tuota omaa analyysiasi kovin todenmukaisena. Olen nuorehko nainen, ja kyllä minun tuttavapiirissäni parisuhteet edelleen syntyvät pääosin ihan muualla kuin Tinderissä. Tinderissä on tietty porukka, tietty porukka ei. MInua sinne ei saisi korveelläkään ja aina on seuraa löytynyt.
Niin, nämä eivät enää palaa Tinderiin ja kokevat, että muualta seuran saaminen on mahdotonta. Sivusta seuraten niin varmaan onkin, koska liikkuvat hyvin pienessä piirissä töistä ja opinnoista johtuen. Eivät käy baareissa ja tapaa uusia ihmisiä riittävästi, koska kiire. En kuitenkaan lähde kyseenalaistamaan heidän näkemyksiään, koska se olisi ilkeää. On heidän oma asiansa miten toimivat tai ovat toimimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.
Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut.
Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.
Tässä taas yksi vastaus josta todellinen syy paistaa läpi. No-life mies. Ei ole harrastuksia, ei ole ystäviä, ei verkostoja työn ulkopuolella.
Ja se elämättömyys tulee myös ilmi seuranhakuprofiilista tai satunnaisessa baarijutustelussa kolmen lauseen jälkeen.
Tämä. Jos elämässä ei ole mitään "intohimoja", ei harrastuksia, ei kavereita, ei menoja, ei mitään muuta kuin työ ja ehkä joku yksinäinen urheiluharrastus ja/tai tietokoneella olo ja/tai pelaaminen, niin eipä se enää ihmetytä, että jotkut täällä ovat sitä mieltä, ettei sen jälkeen enää kannata viestitellä, kun tapaaminen on sovittu, jotta jää tapaamisellekin jotain puhuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.
Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut.
Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.
Tässä taas yksi vastaus josta todellinen syy paistaa läpi. No-life mies. Ei ole harrastuksia, ei ole ystäviä, ei verkostoja työn ulkopuolella.
Olen nainen ja tarkastelin tilannetta tyttärieni ikäluokan silmin. Ovat korkeakoulutettuja, tasokkaita naisia, jotka eivät enää käytä tinderiä, ovat pettyneitä siihen. Käsittääkseni se on hyvin yleistä. Yksikään heistä ei harrasta mitään yhden illan juttuja eikä ole sellaisista kiinnostunut.
Mikähän pakkomielle se on, että jokainen kommentti pitää koettaa vääntää siihen muottiin, missä toista saa haukkua ja solvata. Mietipä sitä.
En kyllä pidä sivusta tuota omaa analyysiasi kovin todenmukaisena. Olen nuorehko nainen, ja kyllä minun tuttavapiirissäni parisuhteet edelleen syntyvät pääosin ihan muualla kuin Tinderissä. Tinderissä on tietty porukka, tietty porukka ei. MInua sinne ei saisi korveelläkään ja aina on seuraa löytynyt.
Niin, nämä eivät enää palaa Tinderiin ja kokevat, että muualta seuran saaminen on mahdotonta. Sivusta seuraten niin varmaan onkin, koska liikkuvat hyvin pienessä piirissä töistä ja opinnoista johtuen. Eivät käy baareissa ja tapaa uusia ihmisiä riittävästi, koska kiire. En kuitenkaan lähde kyseenalaistamaan heidän näkemyksiään, koska se olisi ilkeää. On heidän oma asiansa miten toimivat tai ovat toimimatta.
Toki on. Mutta jos ei juuri missään liiku, niin seuraa ei saa. Se ei ole maailman vika vaan oma vika.
Vierailija kirjoitti:
Sä et ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään ihmisten sosiaalisesta kanssakäymisestä..
Ei ketään vaan päätä ottaa ja ihastua x deittiin. Siihen tarvitaan muutakin 🙄
Etkä sinä tunnu tajuavan mitään suomen kielestä. Se on "ei kukaan", ei "ei ketään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä et ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään ihmisten sosiaalisesta kanssakäymisestä..
Ei ketään vaan päätä ottaa ja ihastua x deittiin. Siihen tarvitaan muutakin 🙄Etkä sinä tunnu tajuavan mitään suomen kielestä. Se on "ei kukaan", ei "ei ketään".
Noni. Helpottiko? Tällä saakin seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko todella olla niin, että yksikään tutkija ei ole saanut tästä tasoteoriasta yhteenkään vertaisarvioituun journaaliin yhtäkään julkaisua? Ja kuitenkin puhumme tästä kuin kyseessä olisi tieteellinen teoria? Olen hämmentynyt.
Niin. Olisi mielenkiintoista yrittää vaikkapa rekisteröidä sanapari "tasoteoria" ja katsoa onko sen käyttö jo niin vakiintunutta ettei estettä käytölle ole...
Riittää kun pistää sanan vaikka vähimmillään Google Scholariin. Mitä saa vastaukseksi?
Se siitä "teoriasta".
Kokeile vaikka mating preferences
Eikä.. Toikin on kulttuurisidonnaista. Köyhissä valtioissa haetaan nimenomaan taloudellisesti vakaata kumppania joka pysyisi uskollisena yhdelle naiselle. Länsimaissa mieltymykset vaihtelee johtuen siitä ettei täällä tarvitse ripustautua yhteen ihmiseen.
Suomessa 51% miehistä tienaa lapsettomissa parisuhteissa merkittävästi enemmän kuin nainen.
29% on suht tasa-arvoisia
Miten se eroaakaan köyhän valtion toiminnasta? Sillä ettei se 51% ole 100% ?
M i n k ä t a k i a n e m i e h e t r a k a s t u v a t i t s e ä ä n p i e n i t u l o i s e m p i i n n a i s i i n ?
Jokin tähän kysymykseen vastaamisessa on sinulle ilmeisen vaikeaa ja/tai vastenmielistä.
Koska naiset ansaitsevat keskimäärin vähemmän. Jos miehet vaatisivat naiselta laajasti omaa tulotasoaan korkeampaa tulotasoa niin potentiaalisia pareja olisi miehille paljon vähemmän. Lähes jokainen mies siis tajuaa että tulotasoa ei kannata pitää kovin tärkeänä jos haluaa löytää jonkun.
Jos maailma olisi erilainen ja naiset yleisesti olisivat miehiä hyvätuloisempia niin preferenssit saattaisivat tässäkin suhtessa olla erilaisia. Todellisuus siis myös luo käytösmalleja jotka eivät siis ole mitään kiveenhakattuja vaan saattavat muuttua maailman mukana.
Jokaiselle miehelle löytyisi omalta tulotasolta nainen.
Kyse on naisten preferenssistä ja siihen on sitten kuultu monestakin suusta syyt: naisen saadessa lapsia toisen tulee yksin kyetä takaamaan naisen toivoma elintaso joten on vain luonnollista että mies tienaa enemmän.
Samasta suusta sitten kerrotaan ettei rahalla ole väliä koska naisetkin käyvät töissä eikä tuo liity suomalaiseen kulttuuriin mitenkään.
Miksi miehet eivät sitten valitse puolisoa omalta tulotasoltaan? Se moneen kertaan toistamani kysymys ei muutu miksikään, yhä edelleen niihin parisuhteisiin tarvitaan kaksi eli myös mies, jolle tuloero ei ole ongelma. Mies voi ihastua naiseen ja silti todeta, että ei halua jatkaa tutustumista/ei halua sitoutua, koska naisen tulot ovat hänelle ongelma.
Toistelemasi kysymys on pöljyys. Naisten tulotaso on keskimäärin alhaisempi kuin miesten ja siksi myös parisuhteissa. Siksi on ymmärrettävä realiteetti, että naiset näyttävät päätyvän suhteeseen isompituloisen miehen kanssa ja miehet vastaavasti pienempituloisen naisen kanssa. Se kertoo yhtä vähän kummankaan pyrkimyksestä valita puoliso vähässäkään määrin tulotason perusteella.
Tuo väite on kuin väittäisi suomalaisten haluavan asua lumessa ja pakkasessa. Olosuhteet nyt vaan sattuvat olemaan sellaiset eikä se ole mikään preferenssi useimmille.
Kaikissa tuloluokissa paitsi korkeimmassa kymmenyksessä riittää naisille miehiä. Se ei ole mikään selitys että miehet tienaavat enemmän koska eroa miesten eduksi on eniten ja vähiten tienaavissa.
Ryhtykää miljonääreiksi niin se korjaantuu
Sä et ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään ihmisten sosiaalisesta kanssakäymisestä..
Ei ketään vaan päätä ottaa ja ihastua x deittiin. Siihen tarvitaan muutakin 🙄Sinäkö se jankkaat miksi mies rakastuu köyhään?
Keskustelukumppanisi on tosiaan vähän hakoteillä tuon kysymyksensä kanssa. Näiden keskustelujen perusteella ainakaan teille tasomiehille ei sellainen käsite kuin rakkaus ole millään lailla tuttu, joten ihan turhaa jankata jostain tunteista muka, kun kyseessä on raaka pariutuminen. (🤭)
En allekirjoita. Ainoastaan korona rajoittaa baaritapaamisia, muutoin ihmiset käyttävät edelleen alkoholia ja tutustuvat toisiinsa ihan kuten ennenkin. Ja puhuvat toisilleen. Jos oikeasti koet, että kanssasi puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena, kehotan ihan vilpittömästi pohtimaan, mistä se johtuu. Minä puhun ventovieraiden ihmisten kanssa usein liikkuessani "ihmisten ilmoilla" enkä koskaan saa sellaista reaktiota, että vastapuoli olisi peloissaan tai pitäisi minua outona.