Voiko joku selittää tasoteorian?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletus, että jokaisella on se ikioma yksikäsitteinen tasonsa, on tasoteorian suurin heikkous.

Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä jokin hypoteettinen keskiarvonainen ajattelee minusta?

Jos miljoonaa satunnaisesti valittua naista pyydetään pisteyttämään miesten ominaisuudet jollain numeerisella skaalalla ja sitten verrataan skaalan tuloksia minun ominaisuuksiini, niin minulle saadaan ihan varmasti jokin hyvin tarkka numeroarvo, jota voidaan verrata muille miehille laskettuihin arvoihin.

Mutta kun minä en yritä iskeä miljoonaa satunnaisesti valittua naista.

Itseasiassa en yritä iskeä yhtään satunnaisesti valittua naista, koska olen ollut jo yli 20 vuotta samassa yksiavioisessa suhteessa. Jos suhde jostain syystä päättyisi, niin en kuitenkaan lähtisi etsimään satunnaista naista. Yrittäisin löytää naisen, jolla on kanssani yhteensopiva luonne ja yhteensopivat harrastukset. Oleellisempaa on, mitä tällaiset naiset ajattelevat minusta kuin mitä joku abstrakti keskiarvonainen ajattelee.

Vastaavasti ei ole mitään merkitystä sillä, mitä miljoona satunnaisesti valittua miestä ajattelee noista minun kanssani yhteensopivista naisista. Oleellista on se, mitä minä ajattelen.

Olet tietenkin oikeassa, mutta samanaikaisesti tasoteoria on viesti nykyajan deittailusta, joka poikkeaa aika paljon meidän vanhempien ajasta. Kyllä minä uskon, että miehille tulee tykkäyksiä hyvin vähän tindereissä, jolloin heitä on alkanut kiinnostaa millä perusteella sydämiä laitetaan. Jos saat vain muutamia tykkäyksiä naisilta jotka eivät kiinnosta, niin veikkaan, ettei se sinullekaan merkityksetöntä olisi. 

Itse en ainakaan koskaan menisi tindereihin. En ikinä löytäisi sieltä sopivaa, se on varma. Jos kuolema tai ero kohtaa, niin uusi puoliso löytyy normaalista elämästä, jos se siinä vaiheessa tuntuu ajankohtaiselta. Meidän on helppo kentän laidalta huudella, jotka parisuhteessa ovat ja lapset tehty.

Sehän nyt on ihan matemaattinen mahdottomuus, että miehille riittäisi roppakaupalla tykkäyksiä naisilta, kun naisia on palvelussa paljon vähemmän kuin miehiä.

Jos naiset taas ovat vääränlaisia, sille ei mikään tasoteoria mitään mahda - itse olet tarjokkaasi valinnut. Tykkäle vaan ”varalta” kaikista, mutta, älä sitten hämmästy, kun tinder tekee päätelmänsä tasostasi ja näyttää sinun profiilisi tykkäystesi perusteella valikoidulle porukalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.

Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut. 

Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.

Tässä taas yksi vastaus josta todellinen syy paistaa läpi. No-life mies. Ei ole harrastuksia, ei ole ystäviä, ei verkostoja työn ulkopuolella.

Olen nainen ja tarkastelin tilannetta tyttärieni ikäluokan silmin. Ovat korkeakoulutettuja, tasokkaita naisia, jotka eivät enää käytä tinderiä, ovat pettyneitä siihen. Käsittääkseni se on hyvin yleistä. Yksikään heistä ei harrasta mitään yhden illan juttuja eikä ole sellaisista kiinnostunut. 

Mikähän pakkomielle se on, että jokainen kommentti pitää koettaa vääntää siihen muottiin, missä toista saa haukkua ja solvata. Mietipä sitä. 

En kyllä pidä sivusta tuota omaa analyysiasi kovin todenmukaisena. Olen nuorehko nainen, ja kyllä minun tuttavapiirissäni parisuhteet edelleen syntyvät pääosin ihan muualla kuin Tinderissä. Tinderissä on tietty porukka, tietty porukka ei. MInua sinne ei saisi korveelläkään ja aina on seuraa löytynyt.

Niin, nämä eivät enää palaa Tinderiin ja kokevat, että muualta seuran saaminen on mahdotonta. Sivusta seuraten niin varmaan onkin, koska liikkuvat hyvin pienessä piirissä töistä ja opinnoista johtuen. Eivät käy baareissa ja tapaa uusia ihmisiä riittävästi, koska kiire. En kuitenkaan lähde kyseenalaistamaan heidän näkemyksiään, koska se olisi ilkeää. On heidän oma asiansa miten toimivat tai ovat toimimatta.

Toki on. Mutta jos ei juuri missään liiku, niin seuraa ei saa. Se ei ole maailman vika vaan oma vika.

En ole sanonut, etteivät liikkuisi missään, onko tämä väärinlukeminen tahallista? En myöskään pidä tuosta "oma vika" -asenteesta, siis syyllistämisestä eivätkä he enkä minä tässä heidän puolestaan ole maailmaa syyttämässä. Vain kertomassa sitä, että nämä iänikuiset neuvot "mene ulos ja tutustu ihmisiin" eivät enää tänä päivänä toimi kuten ennen. Jos olisin sinkku, niin ärsyttäisi minuakin tuollainen neuvominen kuin olisin imbesilli. Olen itse syyllistynyt samaan ja huomasin, että se ärsyttää, neuvominen, jos ja kun asia on arka. 

Sitä en ole ollut väittämässäkään, että pariutuminen olisi mahdotonta. Suurin osa näistä tuskailijoista pariutuu varmasti aikanaan ja en tod. ole ehdottamassa riman laskemista. Päinvastoin sehän tässä juuri on mielestäni ongelmana ollutkin että rima ei ole ihan tarpeeksi korkealla. Se on riski, jos vaikkapa koulutustaso on aivan erilainen. Siitä seuraa ongelmia pitkällä tähtäimellä ja olen niitä nähnytkin. Siksi heidän tulee ehdottomasti pitää tiukasti omasta viiteryhmästään kiinni, vaikka se sitten johtaisi pitempään sinkkuuteen, ihan sukupuolta katsomatta. Ei kannata perustaa parisuhdetta ennen kuin kaikki natsaa ja jos sellaista ei löydy on parempi olla yksin. Huono parisuhde johtaa vain huonoon elämään kaikille eikä siihen kannata lapsia tehdä. Sitä paitsi sinkkuna elämisessä ei mun mielestä ole mitään vikaa. Hyvää elämää voi elää monin tavoin ja muotoilla sitä mieleisekseen. 

Sinkkujen ongelmia ja asioita on yhtä paljon kuin sinkkujakin. Mutta yksi ongelma selvästi on se, että tinderöinti häiritsee tavanomaista deittailua, jossa tavataan ihmisiä oman viiteryhmän sisältä. Siellä tavataan laajalla skaalalla ja pettymyksiä tulee. Esimerkiksi takertuvuus ja mustasukkaisuus ilmenevät aivan ok:lta vakuttavassa ihmisessä vasta kun on tavattu, kun taas jos hänet olisi tiennyt jo ennalta, olisi voinut arvata millainen hän on. Tuleva tutkimus varmasti tulee selvittämään näitä asioita, sillä alhainen syntyvyys on yhteiskunnallisesti iso ongelma. Ilman muualta tulevia kuolisimme sukupuuttoon.

En ymmärrä tätä tinderin demonisointia. Se on vain väline ihmisten tapaamiseen. Ihan niiden samojen ihmisten, joita tuolla oikeassa maailmassa liikkuu. Se ei muuta hyvää ihmistä pervoksi pettäjäksi. Se ei myöskään sulje pois sitä tavanomaista deittailua. 

Sieltä ei tavoita oman viiteryhmän ihmisiä, vaan kasvokuvan ja muutaman lauseen perusteella valitseminen on kuin lottoamista. Siksi minusta on parempi tavata ihan normaalielämän ympyröissä, uskon, että lopputulos on parempi. 

Miten niin ei tavoita oman viiteryhmän ihmisiä? Ei kai se siellä sen vaikeampaa ole kuin livenäkään. 

Hyvä, jos itse olet löytänyt helposti, mutta kaikille se ei ole yhtä helppoa. Kuten jo mainitsin, niin mielestäni parisuhteen onnistumiselle on tärkeää samantyyppiset taustat, ajatukset elämästä, koulutus, työ ja myös se paljon puhuttu varallisuus. Itse olen sitä mieltä, koska olen nähnyt, ettei kovin suuret erot noissa vain pitkän päälle toimi, vaikka toinen olisikin kuinka mukava, kiva yms. Maailmat vain ovat liian erilaiset.

Mutta tosiaan itse en ole sinkku, vaan "vanhus", mutta ymmärrän hyvin tuonkaltaiset ongelmat, koska itse aikoinaan jätin ekat poikaystävät erilaisten taustojen ja tulevaisuudennäkymien takia, vaikkei Tinderiä ollut olemassakaan. Ja kun tutustuminen käy työstä, niin parin lauseen ja kuvan mukaisesti valitseminen tekee hommasta turhan työlästä. Ymmärrän siis ihan täysin, miksi Tinderistä kieltäydytään. Jos kokee löytävänsä sieltä sopivia helposti, niin sittenhän tämä näkökulma on aivan vieras. 

Ei sinun näitä tarvitse selittää. Minä puhun nyt siitä, miten tinder olisi este sopivan ihmisen löytymiselle. Ihan samoja ihmisiä siellä on kuin reaalimaailmassakin ja tavalla siellä tutustutaan ihmisiin kuin livenäkin. Sielläkin ihmisillä on taustoja, ajatuksia elämästä, koulutus ja työ. Et sinä livekohtaamisessakaan ensinäkemältä sitä ihmistä voi tuntea. Mistä ihmeestä olet saanut käsityksen, että tinder-ihmisistä ei voisi saada tietää mitään muuta kuin onko hän "kiva"? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletus, että jokaisella on se ikioma yksikäsitteinen tasonsa, on tasoteorian suurin heikkous.

Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä jokin hypoteettinen keskiarvonainen ajattelee minusta?

Jos miljoonaa satunnaisesti valittua naista pyydetään pisteyttämään miesten ominaisuudet jollain numeerisella skaalalla ja sitten verrataan skaalan tuloksia minun ominaisuuksiini, niin minulle saadaan ihan varmasti jokin hyvin tarkka numeroarvo, jota voidaan verrata muille miehille laskettuihin arvoihin.

Mutta kun minä en yritä iskeä miljoonaa satunnaisesti valittua naista.

Itseasiassa en yritä iskeä yhtään satunnaisesti valittua naista, koska olen ollut jo yli 20 vuotta samassa yksiavioisessa suhteessa. Jos suhde jostain syystä päättyisi, niin en kuitenkaan lähtisi etsimään satunnaista naista. Yrittäisin löytää naisen, jolla on kanssani yhteensopiva luonne ja yhteensopivat harrastukset. Oleellisempaa on, mitä tällaiset naiset ajattelevat minusta kuin mitä joku abstrakti keskiarvonainen ajattelee.

Vastaavasti ei ole mitään merkitystä sillä, mitä miljoona satunnaisesti valittua miestä ajattelee noista minun kanssani yhteensopivista naisista. Oleellista on se, mitä minä ajattelen.

Olet tietenkin oikeassa, mutta samanaikaisesti tasoteoria on viesti nykyajan deittailusta, joka poikkeaa aika paljon meidän vanhempien ajasta. Kyllä minä uskon, että miehille tulee tykkäyksiä hyvin vähän tindereissä, jolloin heitä on alkanut kiinnostaa millä perusteella sydämiä laitetaan. Jos saat vain muutamia tykkäyksiä naisilta jotka eivät kiinnosta, niin veikkaan, ettei se sinullekaan merkityksetöntä olisi. 

Itse en ainakaan koskaan menisi tindereihin. En ikinä löytäisi sieltä sopivaa, se on varma. Jos kuolema tai ero kohtaa, niin uusi puoliso löytyy normaalista elämästä, jos se siinä vaiheessa tuntuu ajankohtaiselta. Meidän on helppo kentän laidalta huudella, jotka parisuhteessa ovat ja lapset tehty.

Sehän nyt on ihan matemaattinen mahdottomuus, että miehille riittäisi roppakaupalla tykkäyksiä naisilta, kun naisia on palvelussa paljon vähemmän kuin miehiä.

Jos naiset taas ovat vääränlaisia, sille ei mikään tasoteoria mitään mahda - itse olet tarjokkaasi valinnut. Tykkäle vaan ”varalta” kaikista, mutta, älä sitten hämmästy, kun tinder tekee päätelmänsä tasostasi ja näyttää sinun profiilisi tykkäystesi perusteella valikoidulle porukalle.

En ole koskaan ollut Tinderissä ja olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.

Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut. 

Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.

Tässä taas yksi vastaus josta todellinen syy paistaa läpi. No-life mies. Ei ole harrastuksia, ei ole ystäviä, ei verkostoja työn ulkopuolella.

Olen nainen ja tarkastelin tilannetta tyttärieni ikäluokan silmin. Ovat korkeakoulutettuja, tasokkaita naisia, jotka eivät enää käytä tinderiä, ovat pettyneitä siihen. Käsittääkseni se on hyvin yleistä. Yksikään heistä ei harrasta mitään yhden illan juttuja eikä ole sellaisista kiinnostunut. 

Mikähän pakkomielle se on, että jokainen kommentti pitää koettaa vääntää siihen muottiin, missä toista saa haukkua ja solvata. Mietipä sitä. 

En kyllä pidä sivusta tuota omaa analyysiasi kovin todenmukaisena. Olen nuorehko nainen, ja kyllä minun tuttavapiirissäni parisuhteet edelleen syntyvät pääosin ihan muualla kuin Tinderissä. Tinderissä on tietty porukka, tietty porukka ei. MInua sinne ei saisi korveelläkään ja aina on seuraa löytynyt.

Niin, nämä eivät enää palaa Tinderiin ja kokevat, että muualta seuran saaminen on mahdotonta. Sivusta seuraten niin varmaan onkin, koska liikkuvat hyvin pienessä piirissä töistä ja opinnoista johtuen. Eivät käy baareissa ja tapaa uusia ihmisiä riittävästi, koska kiire. En kuitenkaan lähde kyseenalaistamaan heidän näkemyksiään, koska se olisi ilkeää. On heidän oma asiansa miten toimivat tai ovat toimimatta.

Toki on. Mutta jos ei juuri missään liiku, niin seuraa ei saa. Se ei ole maailman vika vaan oma vika.

En ole sanonut, etteivät liikkuisi missään, onko tämä väärinlukeminen tahallista? En myöskään pidä tuosta "oma vika" -asenteesta, siis syyllistämisestä eivätkä he enkä minä tässä heidän puolestaan ole maailmaa syyttämässä. Vain kertomassa sitä, että nämä iänikuiset neuvot "mene ulos ja tutustu ihmisiin" eivät enää tänä päivänä toimi kuten ennen. Jos olisin sinkku, niin ärsyttäisi minuakin tuollainen neuvominen kuin olisin imbesilli. Olen itse syyllistynyt samaan ja huomasin, että se ärsyttää, neuvominen, jos ja kun asia on arka. 

Sitä en ole ollut väittämässäkään, että pariutuminen olisi mahdotonta. Suurin osa näistä tuskailijoista pariutuu varmasti aikanaan ja en tod. ole ehdottamassa riman laskemista. Päinvastoin sehän tässä juuri on mielestäni ongelmana ollutkin että rima ei ole ihan tarpeeksi korkealla. Se on riski, jos vaikkapa koulutustaso on aivan erilainen. Siitä seuraa ongelmia pitkällä tähtäimellä ja olen niitä nähnytkin. Siksi heidän tulee ehdottomasti pitää tiukasti omasta viiteryhmästään kiinni, vaikka se sitten johtaisi pitempään sinkkuuteen, ihan sukupuolta katsomatta. Ei kannata perustaa parisuhdetta ennen kuin kaikki natsaa ja jos sellaista ei löydy on parempi olla yksin. Huono parisuhde johtaa vain huonoon elämään kaikille eikä siihen kannata lapsia tehdä. Sitä paitsi sinkkuna elämisessä ei mun mielestä ole mitään vikaa. Hyvää elämää voi elää monin tavoin ja muotoilla sitä mieleisekseen. 

Sinkkujen ongelmia ja asioita on yhtä paljon kuin sinkkujakin. Mutta yksi ongelma selvästi on se, että tinderöinti häiritsee tavanomaista deittailua, jossa tavataan ihmisiä oman viiteryhmän sisältä. Siellä tavataan laajalla skaalalla ja pettymyksiä tulee. Esimerkiksi takertuvuus ja mustasukkaisuus ilmenevät aivan ok:lta vakuttavassa ihmisessä vasta kun on tavattu, kun taas jos hänet olisi tiennyt jo ennalta, olisi voinut arvata millainen hän on. Tuleva tutkimus varmasti tulee selvittämään näitä asioita, sillä alhainen syntyvyys on yhteiskunnallisesti iso ongelma. Ilman muualta tulevia kuolisimme sukupuuttoon.

En ymmärrä tätä tinderin demonisointia. Se on vain väline ihmisten tapaamiseen. Ihan niiden samojen ihmisten, joita tuolla oikeassa maailmassa liikkuu. Se ei muuta hyvää ihmistä pervoksi pettäjäksi. Se ei myöskään sulje pois sitä tavanomaista deittailua. 

Sieltä ei tavoita oman viiteryhmän ihmisiä, vaan kasvokuvan ja muutaman lauseen perusteella valitseminen on kuin lottoamista. Siksi minusta on parempi tavata ihan normaalielämän ympyröissä, uskon, että lopputulos on parempi. 

Miten niin ei tavoita oman viiteryhmän ihmisiä? Ei kai se siellä sen vaikeampaa ole kuin livenäkään. 

Hyvä, jos itse olet löytänyt helposti, mutta kaikille se ei ole yhtä helppoa. Kuten jo mainitsin, niin mielestäni parisuhteen onnistumiselle on tärkeää samantyyppiset taustat, ajatukset elämästä, koulutus, työ ja myös se paljon puhuttu varallisuus. Itse olen sitä mieltä, koska olen nähnyt, ettei kovin suuret erot noissa vain pitkän päälle toimi, vaikka toinen olisikin kuinka mukava, kiva yms. Maailmat vain ovat liian erilaiset.

Mutta tosiaan itse en ole sinkku, vaan "vanhus", mutta ymmärrän hyvin tuonkaltaiset ongelmat, koska itse aikoinaan jätin ekat poikaystävät erilaisten taustojen ja tulevaisuudennäkymien takia, vaikkei Tinderiä ollut olemassakaan. Ja kun tutustuminen käy työstä, niin parin lauseen ja kuvan mukaisesti valitseminen tekee hommasta turhan työlästä. Ymmärrän siis ihan täysin, miksi Tinderistä kieltäydytään. Jos kokee löytävänsä sieltä sopivia helposti, niin sittenhän tämä näkökulma on aivan vieras. 

Ei sinun näitä tarvitse selittää. Minä puhun nyt siitä, miten tinder olisi este sopivan ihmisen löytymiselle. Ihan samoja ihmisiä siellä on kuin reaalimaailmassakin ja tavalla siellä tutustutaan ihmisiin kuin livenäkin. Sielläkin ihmisillä on taustoja, ajatuksia elämästä, koulutus ja työ. Et sinä livekohtaamisessakaan ensinäkemältä sitä ihmistä voi tuntea. Mistä ihmeestä olet saanut käsityksen, että tinder-ihmisistä ei voisi saada tietää mitään muuta kuin onko hän "kiva"? 

Livekohtaamisissa on aina jokin yhteinen nimittäjä ja useampikin, jos kyse on samasta ystäväpiiristä tai työpaikasta. Lisäksi näkee omin silmin, kuulee ja haistaa ihmisen, joka kiinnostaa tai sitten ei. Tuskinpa nämä valitukset tinderistä ovat tyhjästä syntyneet, kun tavattu ihminen ei yhtään vastaa odotuksia.

Siinä on liian vähän mahdollisuuksia onnistua, näin itse ajattelen, mutta kyllähän sieltä monet parinsa löytävät myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.

Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut. 

Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.

Tässä taas yksi vastaus josta todellinen syy paistaa läpi. No-life mies. Ei ole harrastuksia, ei ole ystäviä, ei verkostoja työn ulkopuolella.

Olen nainen ja tarkastelin tilannetta tyttärieni ikäluokan silmin. Ovat korkeakoulutettuja, tasokkaita naisia, jotka eivät enää käytä tinderiä, ovat pettyneitä siihen. Käsittääkseni se on hyvin yleistä. Yksikään heistä ei harrasta mitään yhden illan juttuja eikä ole sellaisista kiinnostunut. 

Mikähän pakkomielle se on, että jokainen kommentti pitää koettaa vääntää siihen muottiin, missä toista saa haukkua ja solvata. Mietipä sitä. 

En kyllä pidä sivusta tuota omaa analyysiasi kovin todenmukaisena. Olen nuorehko nainen, ja kyllä minun tuttavapiirissäni parisuhteet edelleen syntyvät pääosin ihan muualla kuin Tinderissä. Tinderissä on tietty porukka, tietty porukka ei. MInua sinne ei saisi korveelläkään ja aina on seuraa löytynyt.

Niin, nämä eivät enää palaa Tinderiin ja kokevat, että muualta seuran saaminen on mahdotonta. Sivusta seuraten niin varmaan onkin, koska liikkuvat hyvin pienessä piirissä töistä ja opinnoista johtuen. Eivät käy baareissa ja tapaa uusia ihmisiä riittävästi, koska kiire. En kuitenkaan lähde kyseenalaistamaan heidän näkemyksiään, koska se olisi ilkeää. On heidän oma asiansa miten toimivat tai ovat toimimatta.

Toki on. Mutta jos ei juuri missään liiku, niin seuraa ei saa. Se ei ole maailman vika vaan oma vika.

En ole sanonut, etteivät liikkuisi missään, onko tämä väärinlukeminen tahallista? En myöskään pidä tuosta "oma vika" -asenteesta, siis syyllistämisestä eivätkä he enkä minä tässä heidän puolestaan ole maailmaa syyttämässä. Vain kertomassa sitä, että nämä iänikuiset neuvot "mene ulos ja tutustu ihmisiin" eivät enää tänä päivänä toimi kuten ennen. Jos olisin sinkku, niin ärsyttäisi minuakin tuollainen neuvominen kuin olisin imbesilli. Olen itse syyllistynyt samaan ja huomasin, että se ärsyttää, neuvominen, jos ja kun asia on arka. 

Sitä en ole ollut väittämässäkään, että pariutuminen olisi mahdotonta. Suurin osa näistä tuskailijoista pariutuu varmasti aikanaan ja en tod. ole ehdottamassa riman laskemista. Päinvastoin sehän tässä juuri on mielestäni ongelmana ollutkin että rima ei ole ihan tarpeeksi korkealla. Se on riski, jos vaikkapa koulutustaso on aivan erilainen. Siitä seuraa ongelmia pitkällä tähtäimellä ja olen niitä nähnytkin. Siksi heidän tulee ehdottomasti pitää tiukasti omasta viiteryhmästään kiinni, vaikka se sitten johtaisi pitempään sinkkuuteen, ihan sukupuolta katsomatta. Ei kannata perustaa parisuhdetta ennen kuin kaikki natsaa ja jos sellaista ei löydy on parempi olla yksin. Huono parisuhde johtaa vain huonoon elämään kaikille eikä siihen kannata lapsia tehdä. Sitä paitsi sinkkuna elämisessä ei mun mielestä ole mitään vikaa. Hyvää elämää voi elää monin tavoin ja muotoilla sitä mieleisekseen. 

Sinkkujen ongelmia ja asioita on yhtä paljon kuin sinkkujakin. Mutta yksi ongelma selvästi on se, että tinderöinti häiritsee tavanomaista deittailua, jossa tavataan ihmisiä oman viiteryhmän sisältä. Siellä tavataan laajalla skaalalla ja pettymyksiä tulee. Esimerkiksi takertuvuus ja mustasukkaisuus ilmenevät aivan ok:lta vakuttavassa ihmisessä vasta kun on tavattu, kun taas jos hänet olisi tiennyt jo ennalta, olisi voinut arvata millainen hän on. Tuleva tutkimus varmasti tulee selvittämään näitä asioita, sillä alhainen syntyvyys on yhteiskunnallisesti iso ongelma. Ilman muualta tulevia kuolisimme sukupuuttoon.

En ymmärrä tätä tinderin demonisointia. Se on vain väline ihmisten tapaamiseen. Ihan niiden samojen ihmisten, joita tuolla oikeassa maailmassa liikkuu. Se ei muuta hyvää ihmistä pervoksi pettäjäksi. Se ei myöskään sulje pois sitä tavanomaista deittailua. 

Sieltä ei tavoita oman viiteryhmän ihmisiä, vaan kasvokuvan ja muutaman lauseen perusteella valitseminen on kuin lottoamista. Siksi minusta on parempi tavata ihan normaalielämän ympyröissä, uskon, että lopputulos on parempi. 

Miten niin ei tavoita oman viiteryhmän ihmisiä? Ei kai se siellä sen vaikeampaa ole kuin livenäkään. 

Hyvä, jos itse olet löytänyt helposti, mutta kaikille se ei ole yhtä helppoa. Kuten jo mainitsin, niin mielestäni parisuhteen onnistumiselle on tärkeää samantyyppiset taustat, ajatukset elämästä, koulutus, työ ja myös se paljon puhuttu varallisuus. Itse olen sitä mieltä, koska olen nähnyt, ettei kovin suuret erot noissa vain pitkän päälle toimi, vaikka toinen olisikin kuinka mukava, kiva yms. Maailmat vain ovat liian erilaiset.

Mutta tosiaan itse en ole sinkku, vaan "vanhus", mutta ymmärrän hyvin tuonkaltaiset ongelmat, koska itse aikoinaan jätin ekat poikaystävät erilaisten taustojen ja tulevaisuudennäkymien takia, vaikkei Tinderiä ollut olemassakaan. Ja kun tutustuminen käy työstä, niin parin lauseen ja kuvan mukaisesti valitseminen tekee hommasta turhan työlästä. Ymmärrän siis ihan täysin, miksi Tinderistä kieltäydytään. Jos kokee löytävänsä sieltä sopivia helposti, niin sittenhän tämä näkökulma on aivan vieras. 

Ei sinun näitä tarvitse selittää. Minä puhun nyt siitä, miten tinder olisi este sopivan ihmisen löytymiselle. Ihan samoja ihmisiä siellä on kuin reaalimaailmassakin ja tavalla siellä tutustutaan ihmisiin kuin livenäkin. Sielläkin ihmisillä on taustoja, ajatuksia elämästä, koulutus ja työ. Et sinä livekohtaamisessakaan ensinäkemältä sitä ihmistä voi tuntea. Mistä ihmeestä olet saanut käsityksen, että tinder-ihmisistä ei voisi saada tietää mitään muuta kuin onko hän "kiva"? 

Livekohtaamisissa on aina jokin yhteinen nimittäjä ja useampikin, jos kyse on samasta ystäväpiiristä tai työpaikasta. Lisäksi näkee omin silmin, kuulee ja haistaa ihmisen, joka kiinnostaa tai sitten ei. Tuskinpa nämä valitukset tinderistä ovat tyhjästä syntyneet, kun tavattu ihminen ei yhtään vastaa odotuksia.

Siinä on liian vähän mahdollisuuksia onnistua, näin itse ajattelen, mutta kyllähän sieltä monet parinsa löytävät myös.

Niin? Kyllä sen tinder-tuttavuudenkin treffeillä sitten näkee omin silmin, kuulee ja haistaa. Ei se tinder näitä asioita mihinkään poista. Ei aina vastaa odotuksia, mutta entä sitten? Eihän jokainen livekohtaaminenkaan tai kaikki ystäväpiirissä tai työpaikkatuttavuudet johda parisuhteeseen, joten.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletus, että jokaisella on se ikioma yksikäsitteinen tasonsa, on tasoteorian suurin heikkous.

Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä jokin hypoteettinen keskiarvonainen ajattelee minusta?

Jos miljoonaa satunnaisesti valittua naista pyydetään pisteyttämään miesten ominaisuudet jollain numeerisella skaalalla ja sitten verrataan skaalan tuloksia minun ominaisuuksiini, niin minulle saadaan ihan varmasti jokin hyvin tarkka numeroarvo, jota voidaan verrata muille miehille laskettuihin arvoihin.

Mutta kun minä en yritä iskeä miljoonaa satunnaisesti valittua naista.

Itseasiassa en yritä iskeä yhtään satunnaisesti valittua naista, koska olen ollut jo yli 20 vuotta samassa yksiavioisessa suhteessa. Jos suhde jostain syystä päättyisi, niin en kuitenkaan lähtisi etsimään satunnaista naista. Yrittäisin löytää naisen, jolla on kanssani yhteensopiva luonne ja yhteensopivat harrastukset. Oleellisempaa on, mitä tällaiset naiset ajattelevat minusta kuin mitä joku abstrakti keskiarvonainen ajattelee.

Vastaavasti ei ole mitään merkitystä sillä, mitä miljoona satunnaisesti valittua miestä ajattelee noista minun kanssani yhteensopivista naisista. Oleellista on se, mitä minä ajattelen.

Olet tietenkin oikeassa, mutta samanaikaisesti tasoteoria on viesti nykyajan deittailusta, joka poikkeaa aika paljon meidän vanhempien ajasta. Kyllä minä uskon, että miehille tulee tykkäyksiä hyvin vähän tindereissä, jolloin heitä on alkanut kiinnostaa millä perusteella sydämiä laitetaan. Jos saat vain muutamia tykkäyksiä naisilta jotka eivät kiinnosta, niin veikkaan, ettei se sinullekaan merkityksetöntä olisi. 

Itse en ainakaan koskaan menisi tindereihin. En ikinä löytäisi sieltä sopivaa, se on varma. Jos kuolema tai ero kohtaa, niin uusi puoliso löytyy normaalista elämästä, jos se siinä vaiheessa tuntuu ajankohtaiselta. Meidän on helppo kentän laidalta huudella, jotka parisuhteessa ovat ja lapset tehty.

Sehän nyt on ihan matemaattinen mahdottomuus, että miehille riittäisi roppakaupalla tykkäyksiä naisilta, kun naisia on palvelussa paljon vähemmän kuin miehiä.

Jos naiset taas ovat vääränlaisia, sille ei mikään tasoteoria mitään mahda - itse olet tarjokkaasi valinnut. Tykkäle vaan ”varalta” kaikista, mutta, älä sitten hämmästy, kun tinder tekee päätelmänsä tasostasi ja näyttää sinun profiilisi tykkäystesi perusteella valikoidulle porukalle.

En ole koskaan ollut Tinderissä ja olen nainen.

En minäkään saa vain muutamia tykkäyksiä naisilta, mikä toki olisi minulle ihan merkityksetöntä, toisin kuin väitit, koska olen itsekin nainen.

Olisimmeko me molemmat nyt sortuneet käyttämään tuot kielellisesti arveluttavaa sinä-passiivia? Kumma juttu että vain minun käyttämänäni se sinua häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.

Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut. 

Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.

Tässä taas yksi vastaus josta todellinen syy paistaa läpi. No-life mies. Ei ole harrastuksia, ei ole ystäviä, ei verkostoja työn ulkopuolella.

Olen nainen ja tarkastelin tilannetta tyttärieni ikäluokan silmin. Ovat korkeakoulutettuja, tasokkaita naisia, jotka eivät enää käytä tinderiä, ovat pettyneitä siihen. Käsittääkseni se on hyvin yleistä. Yksikään heistä ei harrasta mitään yhden illan juttuja eikä ole sellaisista kiinnostunut. 

Mikähän pakkomielle se on, että jokainen kommentti pitää koettaa vääntää siihen muottiin, missä toista saa haukkua ja solvata. Mietipä sitä. 

En kyllä pidä sivusta tuota omaa analyysiasi kovin todenmukaisena. Olen nuorehko nainen, ja kyllä minun tuttavapiirissäni parisuhteet edelleen syntyvät pääosin ihan muualla kuin Tinderissä. Tinderissä on tietty porukka, tietty porukka ei. MInua sinne ei saisi korveelläkään ja aina on seuraa löytynyt.

Niin, nämä eivät enää palaa Tinderiin ja kokevat, että muualta seuran saaminen on mahdotonta. Sivusta seuraten niin varmaan onkin, koska liikkuvat hyvin pienessä piirissä töistä ja opinnoista johtuen. Eivät käy baareissa ja tapaa uusia ihmisiä riittävästi, koska kiire. En kuitenkaan lähde kyseenalaistamaan heidän näkemyksiään, koska se olisi ilkeää. On heidän oma asiansa miten toimivat tai ovat toimimatta.

Toki on. Mutta jos ei juuri missään liiku, niin seuraa ei saa. Se ei ole maailman vika vaan oma vika.

En ole sanonut, etteivät liikkuisi missään, onko tämä väärinlukeminen tahallista? En myöskään pidä tuosta "oma vika" -asenteesta, siis syyllistämisestä eivätkä he enkä minä tässä heidän puolestaan ole maailmaa syyttämässä. Vain kertomassa sitä, että nämä iänikuiset neuvot "mene ulos ja tutustu ihmisiin" eivät enää tänä päivänä toimi kuten ennen. Jos olisin sinkku, niin ärsyttäisi minuakin tuollainen neuvominen kuin olisin imbesilli. Olen itse syyllistynyt samaan ja huomasin, että se ärsyttää, neuvominen, jos ja kun asia on arka. 

Sitä en ole ollut väittämässäkään, että pariutuminen olisi mahdotonta. Suurin osa näistä tuskailijoista pariutuu varmasti aikanaan ja en tod. ole ehdottamassa riman laskemista. Päinvastoin sehän tässä juuri on mielestäni ongelmana ollutkin että rima ei ole ihan tarpeeksi korkealla. Se on riski, jos vaikkapa koulutustaso on aivan erilainen. Siitä seuraa ongelmia pitkällä tähtäimellä ja olen niitä nähnytkin. Siksi heidän tulee ehdottomasti pitää tiukasti omasta viiteryhmästään kiinni, vaikka se sitten johtaisi pitempään sinkkuuteen, ihan sukupuolta katsomatta. Ei kannata perustaa parisuhdetta ennen kuin kaikki natsaa ja jos sellaista ei löydy on parempi olla yksin. Huono parisuhde johtaa vain huonoon elämään kaikille eikä siihen kannata lapsia tehdä. Sitä paitsi sinkkuna elämisessä ei mun mielestä ole mitään vikaa. Hyvää elämää voi elää monin tavoin ja muotoilla sitä mieleisekseen. 

Sinkkujen ongelmia ja asioita on yhtä paljon kuin sinkkujakin. Mutta yksi ongelma selvästi on se, että tinderöinti häiritsee tavanomaista deittailua, jossa tavataan ihmisiä oman viiteryhmän sisältä. Siellä tavataan laajalla skaalalla ja pettymyksiä tulee. Esimerkiksi takertuvuus ja mustasukkaisuus ilmenevät aivan ok:lta vakuttavassa ihmisessä vasta kun on tavattu, kun taas jos hänet olisi tiennyt jo ennalta, olisi voinut arvata millainen hän on. Tuleva tutkimus varmasti tulee selvittämään näitä asioita, sillä alhainen syntyvyys on yhteiskunnallisesti iso ongelma. Ilman muualta tulevia kuolisimme sukupuuttoon.

En ymmärrä tätä tinderin demonisointia. Se on vain väline ihmisten tapaamiseen. Ihan niiden samojen ihmisten, joita tuolla oikeassa maailmassa liikkuu. Se ei muuta hyvää ihmistä pervoksi pettäjäksi. Se ei myöskään sulje pois sitä tavanomaista deittailua. 

Sieltä ei tavoita oman viiteryhmän ihmisiä, vaan kasvokuvan ja muutaman lauseen perusteella valitseminen on kuin lottoamista. Siksi minusta on parempi tavata ihan normaalielämän ympyröissä, uskon, että lopputulos on parempi. 

Miten niin ei tavoita oman viiteryhmän ihmisiä? Ei kai se siellä sen vaikeampaa ole kuin livenäkään. 

Hyvä, jos itse olet löytänyt helposti, mutta kaikille se ei ole yhtä helppoa. Kuten jo mainitsin, niin mielestäni parisuhteen onnistumiselle on tärkeää samantyyppiset taustat, ajatukset elämästä, koulutus, työ ja myös se paljon puhuttu varallisuus. Itse olen sitä mieltä, koska olen nähnyt, ettei kovin suuret erot noissa vain pitkän päälle toimi, vaikka toinen olisikin kuinka mukava, kiva yms. Maailmat vain ovat liian erilaiset.

Mutta tosiaan itse en ole sinkku, vaan "vanhus", mutta ymmärrän hyvin tuonkaltaiset ongelmat, koska itse aikoinaan jätin ekat poikaystävät erilaisten taustojen ja tulevaisuudennäkymien takia, vaikkei Tinderiä ollut olemassakaan. Ja kun tutustuminen käy työstä, niin parin lauseen ja kuvan mukaisesti valitseminen tekee hommasta turhan työlästä. Ymmärrän siis ihan täysin, miksi Tinderistä kieltäydytään. Jos kokee löytävänsä sieltä sopivia helposti, niin sittenhän tämä näkökulma on aivan vieras. 

Ei sinun näitä tarvitse selittää. Minä puhun nyt siitä, miten tinder olisi este sopivan ihmisen löytymiselle. Ihan samoja ihmisiä siellä on kuin reaalimaailmassakin ja tavalla siellä tutustutaan ihmisiin kuin livenäkin. Sielläkin ihmisillä on taustoja, ajatuksia elämästä, koulutus ja työ. Et sinä livekohtaamisessakaan ensinäkemältä sitä ihmistä voi tuntea. Mistä ihmeestä olet saanut käsityksen, että tinder-ihmisistä ei voisi saada tietää mitään muuta kuin onko hän "kiva"? 

Livekohtaamisissa on aina jokin yhteinen nimittäjä ja useampikin, jos kyse on samasta ystäväpiiristä tai työpaikasta. Lisäksi näkee omin silmin, kuulee ja haistaa ihmisen, joka kiinnostaa tai sitten ei. Tuskinpa nämä valitukset tinderistä ovat tyhjästä syntyneet, kun tavattu ihminen ei yhtään vastaa odotuksia.

Siinä on liian vähän mahdollisuuksia onnistua, näin itse ajattelen, mutta kyllähän sieltä monet parinsa löytävät myös.

Niin? Kyllä sen tinder-tuttavuudenkin treffeillä sitten näkee omin silmin, kuulee ja haistaa. Ei se tinder näitä asioita mihinkään poista. Ei aina vastaa odotuksia, mutta entä sitten? Eihän jokainen livekohtaaminenkaan tai kaikki ystäväpiirissä tai työpaikkatuttavuudet johda parisuhteeseen, joten.. 

Me ihmiset olemme erilaisia. Ymmärrän hyvin niitä, jotka eivät jaksa selata Tinder-kuvastoa ja tavata loputtomasti ihmisiä, joista saattaa tulla millaisia riippakiviä tahansa, ellei ole varovainen. Ihmisiä, jotka eivät puhu totta ja jotka eivät millään tavalla sovellu itselle. Joku saattaa kokea tuollaisen virkistävänä ja jännittävänä, mutta jos elämä on muutenkin kiireistä ja haasteita riittää, niin ei sellaiseen ryhdytä. En voisi kuvitella yhdenkään tuttavapiirini omanikäiseni ihmisen ryhtyvän tuollaiseen, mutta eivät näköjään nuoretkaan kaikki.

Oikeastaan viestissäsi näkyy juuri se mitä aiemmin yritin  kuvata, että Tinder on se tärkein väylä tavata uusia ihmisiä, kun kaikki ovat ikään kuin samalla asialla varmuudella toisin kuin live-tilanteissa, jolloin et voi tietää etsiikö toinen ketään vai ei tai onko hän varattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletus, että jokaisella on se ikioma yksikäsitteinen tasonsa, on tasoteorian suurin heikkous.

Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä jokin hypoteettinen keskiarvonainen ajattelee minusta?

Jos miljoonaa satunnaisesti valittua naista pyydetään pisteyttämään miesten ominaisuudet jollain numeerisella skaalalla ja sitten verrataan skaalan tuloksia minun ominaisuuksiini, niin minulle saadaan ihan varmasti jokin hyvin tarkka numeroarvo, jota voidaan verrata muille miehille laskettuihin arvoihin.

Mutta kun minä en yritä iskeä miljoonaa satunnaisesti valittua naista.

Itseasiassa en yritä iskeä yhtään satunnaisesti valittua naista, koska olen ollut jo yli 20 vuotta samassa yksiavioisessa suhteessa. Jos suhde jostain syystä päättyisi, niin en kuitenkaan lähtisi etsimään satunnaista naista. Yrittäisin löytää naisen, jolla on kanssani yhteensopiva luonne ja yhteensopivat harrastukset. Oleellisempaa on, mitä tällaiset naiset ajattelevat minusta kuin mitä joku abstrakti keskiarvonainen ajattelee.

Vastaavasti ei ole mitään merkitystä sillä, mitä miljoona satunnaisesti valittua miestä ajattelee noista minun kanssani yhteensopivista naisista. Oleellista on se, mitä minä ajattelen.

Olet tietenkin oikeassa, mutta samanaikaisesti tasoteoria on viesti nykyajan deittailusta, joka poikkeaa aika paljon meidän vanhempien ajasta. Kyllä minä uskon, että miehille tulee tykkäyksiä hyvin vähän tindereissä, jolloin heitä on alkanut kiinnostaa millä perusteella sydämiä laitetaan. Jos saat vain muutamia tykkäyksiä naisilta jotka eivät kiinnosta, niin veikkaan, ettei se sinullekaan merkityksetöntä olisi. 

Itse en ainakaan koskaan menisi tindereihin. En ikinä löytäisi sieltä sopivaa, se on varma. Jos kuolema tai ero kohtaa, niin uusi puoliso löytyy normaalista elämästä, jos se siinä vaiheessa tuntuu ajankohtaiselta. Meidän on helppo kentän laidalta huudella, jotka parisuhteessa ovat ja lapset tehty.

Sehän nyt on ihan matemaattinen mahdottomuus, että miehille riittäisi roppakaupalla tykkäyksiä naisilta, kun naisia on palvelussa paljon vähemmän kuin miehiä.

Jos naiset taas ovat vääränlaisia, sille ei mikään tasoteoria mitään mahda - itse olet tarjokkaasi valinnut. Tykkäle vaan ”varalta” kaikista, mutta, älä sitten hämmästy, kun tinder tekee päätelmänsä tasostasi ja näyttää sinun profiilisi tykkäystesi perusteella valikoidulle porukalle.

En ole koskaan ollut Tinderissä ja olen nainen.

En minäkään saa vain muutamia tykkäyksiä naisilta, mikä toki olisi minulle ihan merkityksetöntä, toisin kuin väitit, koska olen itsekin nainen.

Olisimmeko me molemmat nyt sortuneet käyttämään tuot kielellisesti arveluttavaa sinä-passiivia? Kumma juttu että vain minun käyttämänäni se sinua häiritsee.

Koetan jättää jatkossa viestisi huomiotta.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen olennainen seikka mikä jää tämän palstan naisilta huomaamatta on se ettei naisilla ole olemassa ATM-kategoriaa. Jos nainen ei kelpaa parisuhteeseen, hän kelpaa kuitenkin seksiin. Ja sitten itkee kun saa vain huonoa seksiä, vaikka ATM-mies ei saa seksiä ollenkaan.

YTM-miehet kelpaavat parisuhteeseen ja seksiin, KTM-miehet kelpaavat vain parisuhteeseen, ja ATM-miehet eivät kelpaa mihinkään. Tässähän se tasoteoria on tiivistettynä.

Ei vain tunnu menevän tajuntaan, että se, että kelpaa pelkkään (huonoon) seksiin, ei todellakaan ole jotain mitä kukaan nainen haluaa. Sinäkö halaisit tulla jonkun hyväksikäyttämäksi? Täälle on teillä palstamiehillä kivoja nimiäkin: patja, m•lliränni, sp•ermaviemäri jne. Siispä ”vain seksiin kelpaavan naisen” saama seksi on yhtä haluttua kuin heteromiehelle ruman vanhan homon tarjoama seksi. Sellaistahan saa mies kuin mies, miksi ei kelpaa?

Eli ei ole olemassa ryhmää ATM, jos se on perusteena että kelpaa kuitenkin seksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.

Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut. 

Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.

Tässä taas yksi vastaus josta todellinen syy paistaa läpi. No-life mies. Ei ole harrastuksia, ei ole ystäviä, ei verkostoja työn ulkopuolella.

Olen nainen ja tarkastelin tilannetta tyttärieni ikäluokan silmin. Ovat korkeakoulutettuja, tasokkaita naisia, jotka eivät enää käytä tinderiä, ovat pettyneitä siihen. Käsittääkseni se on hyvin yleistä. Yksikään heistä ei harrasta mitään yhden illan juttuja eikä ole sellaisista kiinnostunut. 

Mikähän pakkomielle se on, että jokainen kommentti pitää koettaa vääntää siihen muottiin, missä toista saa haukkua ja solvata. Mietipä sitä. 

En kyllä pidä sivusta tuota omaa analyysiasi kovin todenmukaisena. Olen nuorehko nainen, ja kyllä minun tuttavapiirissäni parisuhteet edelleen syntyvät pääosin ihan muualla kuin Tinderissä. Tinderissä on tietty porukka, tietty porukka ei. MInua sinne ei saisi korveelläkään ja aina on seuraa löytynyt.

Niin, nämä eivät enää palaa Tinderiin ja kokevat, että muualta seuran saaminen on mahdotonta. Sivusta seuraten niin varmaan onkin, koska liikkuvat hyvin pienessä piirissä töistä ja opinnoista johtuen. Eivät käy baareissa ja tapaa uusia ihmisiä riittävästi, koska kiire. En kuitenkaan lähde kyseenalaistamaan heidän näkemyksiään, koska se olisi ilkeää. On heidän oma asiansa miten toimivat tai ovat toimimatta.

Toki on. Mutta jos ei juuri missään liiku, niin seuraa ei saa. Se ei ole maailman vika vaan oma vika.

En ole sanonut, etteivät liikkuisi missään, onko tämä väärinlukeminen tahallista? En myöskään pidä tuosta "oma vika" -asenteesta, siis syyllistämisestä eivätkä he enkä minä tässä heidän puolestaan ole maailmaa syyttämässä. Vain kertomassa sitä, että nämä iänikuiset neuvot "mene ulos ja tutustu ihmisiin" eivät enää tänä päivänä toimi kuten ennen. Jos olisin sinkku, niin ärsyttäisi minuakin tuollainen neuvominen kuin olisin imbesilli. Olen itse syyllistynyt samaan ja huomasin, että se ärsyttää, neuvominen, jos ja kun asia on arka. 

Sitä en ole ollut väittämässäkään, että pariutuminen olisi mahdotonta. Suurin osa näistä tuskailijoista pariutuu varmasti aikanaan ja en tod. ole ehdottamassa riman laskemista. Päinvastoin sehän tässä juuri on mielestäni ongelmana ollutkin että rima ei ole ihan tarpeeksi korkealla. Se on riski, jos vaikkapa koulutustaso on aivan erilainen. Siitä seuraa ongelmia pitkällä tähtäimellä ja olen niitä nähnytkin. Siksi heidän tulee ehdottomasti pitää tiukasti omasta viiteryhmästään kiinni, vaikka se sitten johtaisi pitempään sinkkuuteen, ihan sukupuolta katsomatta. Ei kannata perustaa parisuhdetta ennen kuin kaikki natsaa ja jos sellaista ei löydy on parempi olla yksin. Huono parisuhde johtaa vain huonoon elämään kaikille eikä siihen kannata lapsia tehdä. Sitä paitsi sinkkuna elämisessä ei mun mielestä ole mitään vikaa. Hyvää elämää voi elää monin tavoin ja muotoilla sitä mieleisekseen. 

Sinkkujen ongelmia ja asioita on yhtä paljon kuin sinkkujakin. Mutta yksi ongelma selvästi on se, että tinderöinti häiritsee tavanomaista deittailua, jossa tavataan ihmisiä oman viiteryhmän sisältä. Siellä tavataan laajalla skaalalla ja pettymyksiä tulee. Esimerkiksi takertuvuus ja mustasukkaisuus ilmenevät aivan ok:lta vakuttavassa ihmisessä vasta kun on tavattu, kun taas jos hänet olisi tiennyt jo ennalta, olisi voinut arvata millainen hän on. Tuleva tutkimus varmasti tulee selvittämään näitä asioita, sillä alhainen syntyvyys on yhteiskunnallisesti iso ongelma. Ilman muualta tulevia kuolisimme sukupuuttoon.

En ymmärrä tätä tinderin demonisointia. Se on vain väline ihmisten tapaamiseen. Ihan niiden samojen ihmisten, joita tuolla oikeassa maailmassa liikkuu. Se ei muuta hyvää ihmistä pervoksi pettäjäksi. Se ei myöskään sulje pois sitä tavanomaista deittailua. 

Sieltä ei tavoita oman viiteryhmän ihmisiä, vaan kasvokuvan ja muutaman lauseen perusteella valitseminen on kuin lottoamista. Siksi minusta on parempi tavata ihan normaalielämän ympyröissä, uskon, että lopputulos on parempi. 

Miten niin ei tavoita oman viiteryhmän ihmisiä? Ei kai se siellä sen vaikeampaa ole kuin livenäkään. 

Hyvä, jos itse olet löytänyt helposti, mutta kaikille se ei ole yhtä helppoa. Kuten jo mainitsin, niin mielestäni parisuhteen onnistumiselle on tärkeää samantyyppiset taustat, ajatukset elämästä, koulutus, työ ja myös se paljon puhuttu varallisuus. Itse olen sitä mieltä, koska olen nähnyt, ettei kovin suuret erot noissa vain pitkän päälle toimi, vaikka toinen olisikin kuinka mukava, kiva yms. Maailmat vain ovat liian erilaiset.

Mutta tosiaan itse en ole sinkku, vaan "vanhus", mutta ymmärrän hyvin tuonkaltaiset ongelmat, koska itse aikoinaan jätin ekat poikaystävät erilaisten taustojen ja tulevaisuudennäkymien takia, vaikkei Tinderiä ollut olemassakaan. Ja kun tutustuminen käy työstä, niin parin lauseen ja kuvan mukaisesti valitseminen tekee hommasta turhan työlästä. Ymmärrän siis ihan täysin, miksi Tinderistä kieltäydytään. Jos kokee löytävänsä sieltä sopivia helposti, niin sittenhän tämä näkökulma on aivan vieras. 

Ei sinun näitä tarvitse selittää. Minä puhun nyt siitä, miten tinder olisi este sopivan ihmisen löytymiselle. Ihan samoja ihmisiä siellä on kuin reaalimaailmassakin ja tavalla siellä tutustutaan ihmisiin kuin livenäkin. Sielläkin ihmisillä on taustoja, ajatuksia elämästä, koulutus ja työ. Et sinä livekohtaamisessakaan ensinäkemältä sitä ihmistä voi tuntea. Mistä ihmeestä olet saanut käsityksen, että tinder-ihmisistä ei voisi saada tietää mitään muuta kuin onko hän "kiva"? 

Livekohtaamisissa on aina jokin yhteinen nimittäjä ja useampikin, jos kyse on samasta ystäväpiiristä tai työpaikasta. Lisäksi näkee omin silmin, kuulee ja haistaa ihmisen, joka kiinnostaa tai sitten ei. Tuskinpa nämä valitukset tinderistä ovat tyhjästä syntyneet, kun tavattu ihminen ei yhtään vastaa odotuksia.

Siinä on liian vähän mahdollisuuksia onnistua, näin itse ajattelen, mutta kyllähän sieltä monet parinsa löytävät myös.

Niin? Kyllä sen tinder-tuttavuudenkin treffeillä sitten näkee omin silmin, kuulee ja haistaa. Ei se tinder näitä asioita mihinkään poista. Ei aina vastaa odotuksia, mutta entä sitten? Eihän jokainen livekohtaaminenkaan tai kaikki ystäväpiirissä tai työpaikkatuttavuudet johda parisuhteeseen, joten.. 

Me ihmiset olemme erilaisia. Ymmärrän hyvin niitä, jotka eivät jaksa selata Tinder-kuvastoa ja tavata loputtomasti ihmisiä, joista saattaa tulla millaisia riippakiviä tahansa, ellei ole varovainen. Ihmisiä, jotka eivät puhu totta ja jotka eivät millään tavalla sovellu itselle. Joku saattaa kokea tuollaisen virkistävänä ja jännittävänä, mutta jos elämä on muutenkin kiireistä ja haasteita riittää, niin ei sellaiseen ryhdytä. En voisi kuvitella yhdenkään tuttavapiirini omanikäiseni ihmisen ryhtyvän tuollaiseen, mutta eivät näköjään nuoretkaan kaikki.

Oikeastaan viestissäsi näkyy juuri se mitä aiemmin yritin  kuvata, että Tinder on se tärkein väylä tavata uusia ihmisiä, kun kaikki ovat ikään kuin samalla asialla varmuudella toisin kuin live-tilanteissa, jolloin et voi tietää etsiikö toinen ketään vai ei tai onko hän varattu.

Se on sitten eri asia, jos ei jaksa selata tinderiä. En silti vieläkään hahmota pointtia, mitä siellä tinderissä muka tapahtuu sellaista pelottavaa ja haastavaa, mikä ei ole lähtöisin ihmisistä. Niistä samoista ihmisistä, joita tuolla tapaa livenäkin.

Ja mihin ihmeeseen siinä mielestäsi "ryhdytään"? 

Ja miten tuo kuvauksesi näkyy viestissäni? Pointtini on ihan koko ajan se, että kaikki mitä tapahtuu tinderissä, voi tapahtua livekohtaamisissakin ja päinvastoin. Molemmissa voi tutustua ihmisiin, molemmissa voi pettyä, molemmissa voi löytää mukavia ihmisiä, molemmat voivat tuoda mielenkiintoisia keskusteluita. Ainoa, mikä tinderistä puuttuu on se, että ihmiset ovat jonkun kaverisi tai tuttavasi "hyväksymiä" ja jotain iki-ihanaa sisäpiiriä. Itse en ainakaan tee tällaisella ominaisuudella yhtään mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.

Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut. 

Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.

Tässä taas yksi vastaus josta todellinen syy paistaa läpi. No-life mies. Ei ole harrastuksia, ei ole ystäviä, ei verkostoja työn ulkopuolella.

Olen nainen ja tarkastelin tilannetta tyttärieni ikäluokan silmin. Ovat korkeakoulutettuja, tasokkaita naisia, jotka eivät enää käytä tinderiä, ovat pettyneitä siihen. Käsittääkseni se on hyvin yleistä. Yksikään heistä ei harrasta mitään yhden illan juttuja eikä ole sellaisista kiinnostunut. 

Mikähän pakkomielle se on, että jokainen kommentti pitää koettaa vääntää siihen muottiin, missä toista saa haukkua ja solvata. Mietipä sitä. 

En kyllä pidä sivusta tuota omaa analyysiasi kovin todenmukaisena. Olen nuorehko nainen, ja kyllä minun tuttavapiirissäni parisuhteet edelleen syntyvät pääosin ihan muualla kuin Tinderissä. Tinderissä on tietty porukka, tietty porukka ei. MInua sinne ei saisi korveelläkään ja aina on seuraa löytynyt.

Niin, nämä eivät enää palaa Tinderiin ja kokevat, että muualta seuran saaminen on mahdotonta. Sivusta seuraten niin varmaan onkin, koska liikkuvat hyvin pienessä piirissä töistä ja opinnoista johtuen. Eivät käy baareissa ja tapaa uusia ihmisiä riittävästi, koska kiire. En kuitenkaan lähde kyseenalaistamaan heidän näkemyksiään, koska se olisi ilkeää. On heidän oma asiansa miten toimivat tai ovat toimimatta.

Toki on. Mutta jos ei juuri missään liiku, niin seuraa ei saa. Se ei ole maailman vika vaan oma vika.

En ole sanonut, etteivät liikkuisi missään, onko tämä väärinlukeminen tahallista? En myöskään pidä tuosta "oma vika" -asenteesta, siis syyllistämisestä eivätkä he enkä minä tässä heidän puolestaan ole maailmaa syyttämässä. Vain kertomassa sitä, että nämä iänikuiset neuvot "mene ulos ja tutustu ihmisiin" eivät enää tänä päivänä toimi kuten ennen. Jos olisin sinkku, niin ärsyttäisi minuakin tuollainen neuvominen kuin olisin imbesilli. Olen itse syyllistynyt samaan ja huomasin, että se ärsyttää, neuvominen, jos ja kun asia on arka. 

Sitä en ole ollut väittämässäkään, että pariutuminen olisi mahdotonta. Suurin osa näistä tuskailijoista pariutuu varmasti aikanaan ja en tod. ole ehdottamassa riman laskemista. Päinvastoin sehän tässä juuri on mielestäni ongelmana ollutkin että rima ei ole ihan tarpeeksi korkealla. Se on riski, jos vaikkapa koulutustaso on aivan erilainen. Siitä seuraa ongelmia pitkällä tähtäimellä ja olen niitä nähnytkin. Siksi heidän tulee ehdottomasti pitää tiukasti omasta viiteryhmästään kiinni, vaikka se sitten johtaisi pitempään sinkkuuteen, ihan sukupuolta katsomatta. Ei kannata perustaa parisuhdetta ennen kuin kaikki natsaa ja jos sellaista ei löydy on parempi olla yksin. Huono parisuhde johtaa vain huonoon elämään kaikille eikä siihen kannata lapsia tehdä. Sitä paitsi sinkkuna elämisessä ei mun mielestä ole mitään vikaa. Hyvää elämää voi elää monin tavoin ja muotoilla sitä mieleisekseen. 

Sinkkujen ongelmia ja asioita on yhtä paljon kuin sinkkujakin. Mutta yksi ongelma selvästi on se, että tinderöinti häiritsee tavanomaista deittailua, jossa tavataan ihmisiä oman viiteryhmän sisältä. Siellä tavataan laajalla skaalalla ja pettymyksiä tulee. Esimerkiksi takertuvuus ja mustasukkaisuus ilmenevät aivan ok:lta vakuttavassa ihmisessä vasta kun on tavattu, kun taas jos hänet olisi tiennyt jo ennalta, olisi voinut arvata millainen hän on. Tuleva tutkimus varmasti tulee selvittämään näitä asioita, sillä alhainen syntyvyys on yhteiskunnallisesti iso ongelma. Ilman muualta tulevia kuolisimme sukupuuttoon.

En ymmärrä tätä tinderin demonisointia. Se on vain väline ihmisten tapaamiseen. Ihan niiden samojen ihmisten, joita tuolla oikeassa maailmassa liikkuu. Se ei muuta hyvää ihmistä pervoksi pettäjäksi. Se ei myöskään sulje pois sitä tavanomaista deittailua. 

Sieltä ei tavoita oman viiteryhmän ihmisiä, vaan kasvokuvan ja muutaman lauseen perusteella valitseminen on kuin lottoamista. Siksi minusta on parempi tavata ihan normaalielämän ympyröissä, uskon, että lopputulos on parempi. 

Miten niin ei tavoita oman viiteryhmän ihmisiä? Ei kai se siellä sen vaikeampaa ole kuin livenäkään. 

Hyvä, jos itse olet löytänyt helposti, mutta kaikille se ei ole yhtä helppoa. Kuten jo mainitsin, niin mielestäni parisuhteen onnistumiselle on tärkeää samantyyppiset taustat, ajatukset elämästä, koulutus, työ ja myös se paljon puhuttu varallisuus. Itse olen sitä mieltä, koska olen nähnyt, ettei kovin suuret erot noissa vain pitkän päälle toimi, vaikka toinen olisikin kuinka mukava, kiva yms. Maailmat vain ovat liian erilaiset.

Mutta tosiaan itse en ole sinkku, vaan "vanhus", mutta ymmärrän hyvin tuonkaltaiset ongelmat, koska itse aikoinaan jätin ekat poikaystävät erilaisten taustojen ja tulevaisuudennäkymien takia, vaikkei Tinderiä ollut olemassakaan. Ja kun tutustuminen käy työstä, niin parin lauseen ja kuvan mukaisesti valitseminen tekee hommasta turhan työlästä. Ymmärrän siis ihan täysin, miksi Tinderistä kieltäydytään. Jos kokee löytävänsä sieltä sopivia helposti, niin sittenhän tämä näkökulma on aivan vieras. 

Ei sinun näitä tarvitse selittää. Minä puhun nyt siitä, miten tinder olisi este sopivan ihmisen löytymiselle. Ihan samoja ihmisiä siellä on kuin reaalimaailmassakin ja tavalla siellä tutustutaan ihmisiin kuin livenäkin. Sielläkin ihmisillä on taustoja, ajatuksia elämästä, koulutus ja työ. Et sinä livekohtaamisessakaan ensinäkemältä sitä ihmistä voi tuntea. Mistä ihmeestä olet saanut käsityksen, että tinder-ihmisistä ei voisi saada tietää mitään muuta kuin onko hän "kiva"? 

Livekohtaamisissa on aina jokin yhteinen nimittäjä ja useampikin, jos kyse on samasta ystäväpiiristä tai työpaikasta. Lisäksi näkee omin silmin, kuulee ja haistaa ihmisen, joka kiinnostaa tai sitten ei. Tuskinpa nämä valitukset tinderistä ovat tyhjästä syntyneet, kun tavattu ihminen ei yhtään vastaa odotuksia.

Siinä on liian vähän mahdollisuuksia onnistua, näin itse ajattelen, mutta kyllähän sieltä monet parinsa löytävät myös.

Niin? Kyllä sen tinder-tuttavuudenkin treffeillä sitten näkee omin silmin, kuulee ja haistaa. Ei se tinder näitä asioita mihinkään poista. Ei aina vastaa odotuksia, mutta entä sitten? Eihän jokainen livekohtaaminenkaan tai kaikki ystäväpiirissä tai työpaikkatuttavuudet johda parisuhteeseen, joten.. 

Me ihmiset olemme erilaisia. Ymmärrän hyvin niitä, jotka eivät jaksa selata Tinder-kuvastoa ja tavata loputtomasti ihmisiä, joista saattaa tulla millaisia riippakiviä tahansa, ellei ole varovainen. Ihmisiä, jotka eivät puhu totta ja jotka eivät millään tavalla sovellu itselle. Joku saattaa kokea tuollaisen virkistävänä ja jännittävänä, mutta jos elämä on muutenkin kiireistä ja haasteita riittää, niin ei sellaiseen ryhdytä. En voisi kuvitella yhdenkään tuttavapiirini omanikäiseni ihmisen ryhtyvän tuollaiseen, mutta eivät näköjään nuoretkaan kaikki.

Oikeastaan viestissäsi näkyy juuri se mitä aiemmin yritin  kuvata, että Tinder on se tärkein väylä tavata uusia ihmisiä, kun kaikki ovat ikään kuin samalla asialla varmuudella toisin kuin live-tilanteissa, jolloin et voi tietää etsiikö toinen ketään vai ei tai onko hän varattu.

Se on sitten eri asia, jos ei jaksa selata tinderiä. En silti vieläkään hahmota pointtia, mitä siellä tinderissä muka tapahtuu sellaista pelottavaa ja haastavaa, mikä ei ole lähtöisin ihmisistä. Niistä samoista ihmisistä, joita tuolla tapaa livenäkin.

Ja mihin ihmeeseen siinä mielestäsi "ryhdytään"? 

Ja miten tuo kuvauksesi näkyy viestissäni? Pointtini on ihan koko ajan se, että kaikki mitä tapahtuu tinderissä, voi tapahtua livekohtaamisissakin ja päinvastoin. Molemmissa voi tutustua ihmisiin, molemmissa voi pettyä, molemmissa voi löytää mukavia ihmisiä, molemmat voivat tuoda mielenkiintoisia keskusteluita. Ainoa, mikä tinderistä puuttuu on se, että ihmiset ovat jonkun kaverisi tai tuttavasi "hyväksymiä" ja jotain iki-ihanaa sisäpiiriä. Itse en ainakaan tee tällaisella ominaisuudella yhtään mitään

Kuten sanoin, me ihmiset olemme erilaisia, ja elämme joskus hyvinkin erilaista elämää, arvostamme erilaisia asioita jne. Tämä palsta on siitä itselleni opettanut todella paljon. 

Ja mitä vaarallisuuteen tulee, niin tottahan se on, että jokainen tuntematon mies on naiselle uhka. Myös tuttavamies voi olla uhka, mutta hänestä sentään tietää oikean nimen, jos jotain sattuu, jolloin rikoksen selvittäminen on helpompaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.

Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut. 

Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.

Tässä taas yksi vastaus josta todellinen syy paistaa läpi. No-life mies. Ei ole harrastuksia, ei ole ystäviä, ei verkostoja työn ulkopuolella.

Olen nainen ja tarkastelin tilannetta tyttärieni ikäluokan silmin. Ovat korkeakoulutettuja, tasokkaita naisia, jotka eivät enää käytä tinderiä, ovat pettyneitä siihen. Käsittääkseni se on hyvin yleistä. Yksikään heistä ei harrasta mitään yhden illan juttuja eikä ole sellaisista kiinnostunut. 

Mikähän pakkomielle se on, että jokainen kommentti pitää koettaa vääntää siihen muottiin, missä toista saa haukkua ja solvata. Mietipä sitä. 

En kyllä pidä sivusta tuota omaa analyysiasi kovin todenmukaisena. Olen nuorehko nainen, ja kyllä minun tuttavapiirissäni parisuhteet edelleen syntyvät pääosin ihan muualla kuin Tinderissä. Tinderissä on tietty porukka, tietty porukka ei. MInua sinne ei saisi korveelläkään ja aina on seuraa löytynyt.

Niin, nämä eivät enää palaa Tinderiin ja kokevat, että muualta seuran saaminen on mahdotonta. Sivusta seuraten niin varmaan onkin, koska liikkuvat hyvin pienessä piirissä töistä ja opinnoista johtuen. Eivät käy baareissa ja tapaa uusia ihmisiä riittävästi, koska kiire. En kuitenkaan lähde kyseenalaistamaan heidän näkemyksiään, koska se olisi ilkeää. On heidän oma asiansa miten toimivat tai ovat toimimatta.

Toki on. Mutta jos ei juuri missään liiku, niin seuraa ei saa. Se ei ole maailman vika vaan oma vika.

En ole sanonut, etteivät liikkuisi missään, onko tämä väärinlukeminen tahallista? En myöskään pidä tuosta "oma vika" -asenteesta, siis syyllistämisestä eivätkä he enkä minä tässä heidän puolestaan ole maailmaa syyttämässä. Vain kertomassa sitä, että nämä iänikuiset neuvot "mene ulos ja tutustu ihmisiin" eivät enää tänä päivänä toimi kuten ennen. Jos olisin sinkku, niin ärsyttäisi minuakin tuollainen neuvominen kuin olisin imbesilli. Olen itse syyllistynyt samaan ja huomasin, että se ärsyttää, neuvominen, jos ja kun asia on arka. 

Sitä en ole ollut väittämässäkään, että pariutuminen olisi mahdotonta. Suurin osa näistä tuskailijoista pariutuu varmasti aikanaan ja en tod. ole ehdottamassa riman laskemista. Päinvastoin sehän tässä juuri on mielestäni ongelmana ollutkin että rima ei ole ihan tarpeeksi korkealla. Se on riski, jos vaikkapa koulutustaso on aivan erilainen. Siitä seuraa ongelmia pitkällä tähtäimellä ja olen niitä nähnytkin. Siksi heidän tulee ehdottomasti pitää tiukasti omasta viiteryhmästään kiinni, vaikka se sitten johtaisi pitempään sinkkuuteen, ihan sukupuolta katsomatta. Ei kannata perustaa parisuhdetta ennen kuin kaikki natsaa ja jos sellaista ei löydy on parempi olla yksin. Huono parisuhde johtaa vain huonoon elämään kaikille eikä siihen kannata lapsia tehdä. Sitä paitsi sinkkuna elämisessä ei mun mielestä ole mitään vikaa. Hyvää elämää voi elää monin tavoin ja muotoilla sitä mieleisekseen. 

Sinkkujen ongelmia ja asioita on yhtä paljon kuin sinkkujakin. Mutta yksi ongelma selvästi on se, että tinderöinti häiritsee tavanomaista deittailua, jossa tavataan ihmisiä oman viiteryhmän sisältä. Siellä tavataan laajalla skaalalla ja pettymyksiä tulee. Esimerkiksi takertuvuus ja mustasukkaisuus ilmenevät aivan ok:lta vakuttavassa ihmisessä vasta kun on tavattu, kun taas jos hänet olisi tiennyt jo ennalta, olisi voinut arvata millainen hän on. Tuleva tutkimus varmasti tulee selvittämään näitä asioita, sillä alhainen syntyvyys on yhteiskunnallisesti iso ongelma. Ilman muualta tulevia kuolisimme sukupuuttoon.

En ymmärrä tätä tinderin demonisointia. Se on vain väline ihmisten tapaamiseen. Ihan niiden samojen ihmisten, joita tuolla oikeassa maailmassa liikkuu. Se ei muuta hyvää ihmistä pervoksi pettäjäksi. Se ei myöskään sulje pois sitä tavanomaista deittailua. 

Sieltä ei tavoita oman viiteryhmän ihmisiä, vaan kasvokuvan ja muutaman lauseen perusteella valitseminen on kuin lottoamista. Siksi minusta on parempi tavata ihan normaalielämän ympyröissä, uskon, että lopputulos on parempi. 

Miten niin ei tavoita oman viiteryhmän ihmisiä? Ei kai se siellä sen vaikeampaa ole kuin livenäkään. 

Hyvä, jos itse olet löytänyt helposti, mutta kaikille se ei ole yhtä helppoa. Kuten jo mainitsin, niin mielestäni parisuhteen onnistumiselle on tärkeää samantyyppiset taustat, ajatukset elämästä, koulutus, työ ja myös se paljon puhuttu varallisuus. Itse olen sitä mieltä, koska olen nähnyt, ettei kovin suuret erot noissa vain pitkän päälle toimi, vaikka toinen olisikin kuinka mukava, kiva yms. Maailmat vain ovat liian erilaiset.

Mutta tosiaan itse en ole sinkku, vaan "vanhus", mutta ymmärrän hyvin tuonkaltaiset ongelmat, koska itse aikoinaan jätin ekat poikaystävät erilaisten taustojen ja tulevaisuudennäkymien takia, vaikkei Tinderiä ollut olemassakaan. Ja kun tutustuminen käy työstä, niin parin lauseen ja kuvan mukaisesti valitseminen tekee hommasta turhan työlästä. Ymmärrän siis ihan täysin, miksi Tinderistä kieltäydytään. Jos kokee löytävänsä sieltä sopivia helposti, niin sittenhän tämä näkökulma on aivan vieras. 

Ei sinun näitä tarvitse selittää. Minä puhun nyt siitä, miten tinder olisi este sopivan ihmisen löytymiselle. Ihan samoja ihmisiä siellä on kuin reaalimaailmassakin ja tavalla siellä tutustutaan ihmisiin kuin livenäkin. Sielläkin ihmisillä on taustoja, ajatuksia elämästä, koulutus ja työ. Et sinä livekohtaamisessakaan ensinäkemältä sitä ihmistä voi tuntea. Mistä ihmeestä olet saanut käsityksen, että tinder-ihmisistä ei voisi saada tietää mitään muuta kuin onko hän "kiva"? 

Livekohtaamisissa on aina jokin yhteinen nimittäjä ja useampikin, jos kyse on samasta ystäväpiiristä tai työpaikasta. Lisäksi näkee omin silmin, kuulee ja haistaa ihmisen, joka kiinnostaa tai sitten ei. Tuskinpa nämä valitukset tinderistä ovat tyhjästä syntyneet, kun tavattu ihminen ei yhtään vastaa odotuksia.

Siinä on liian vähän mahdollisuuksia onnistua, näin itse ajattelen, mutta kyllähän sieltä monet parinsa löytävät myös.

Niin? Kyllä sen tinder-tuttavuudenkin treffeillä sitten näkee omin silmin, kuulee ja haistaa. Ei se tinder näitä asioita mihinkään poista. Ei aina vastaa odotuksia, mutta entä sitten? Eihän jokainen livekohtaaminenkaan tai kaikki ystäväpiirissä tai työpaikkatuttavuudet johda parisuhteeseen, joten.. 

Me ihmiset olemme erilaisia. Ymmärrän hyvin niitä, jotka eivät jaksa selata Tinder-kuvastoa ja tavata loputtomasti ihmisiä, joista saattaa tulla millaisia riippakiviä tahansa, ellei ole varovainen. Ihmisiä, jotka eivät puhu totta ja jotka eivät millään tavalla sovellu itselle. Joku saattaa kokea tuollaisen virkistävänä ja jännittävänä, mutta jos elämä on muutenkin kiireistä ja haasteita riittää, niin ei sellaiseen ryhdytä. En voisi kuvitella yhdenkään tuttavapiirini omanikäiseni ihmisen ryhtyvän tuollaiseen, mutta eivät näköjään nuoretkaan kaikki.

Oikeastaan viestissäsi näkyy juuri se mitä aiemmin yritin  kuvata, että Tinder on se tärkein väylä tavata uusia ihmisiä, kun kaikki ovat ikään kuin samalla asialla varmuudella toisin kuin live-tilanteissa, jolloin et voi tietää etsiikö toinen ketään vai ei tai onko hän varattu.

Se on sitten eri asia, jos ei jaksa selata tinderiä. En silti vieläkään hahmota pointtia, mitä siellä tinderissä muka tapahtuu sellaista pelottavaa ja haastavaa, mikä ei ole lähtöisin ihmisistä. Niistä samoista ihmisistä, joita tuolla tapaa livenäkin.

Ja mihin ihmeeseen siinä mielestäsi "ryhdytään"? 

Ja miten tuo kuvauksesi näkyy viestissäni? Pointtini on ihan koko ajan se, että kaikki mitä tapahtuu tinderissä, voi tapahtua livekohtaamisissakin ja päinvastoin. Molemmissa voi tutustua ihmisiin, molemmissa voi pettyä, molemmissa voi löytää mukavia ihmisiä, molemmat voivat tuoda mielenkiintoisia keskusteluita. Ainoa, mikä tinderistä puuttuu on se, että ihmiset ovat jonkun kaverisi tai tuttavasi "hyväksymiä" ja jotain iki-ihanaa sisäpiiriä. Itse en ainakaan tee tällaisella ominaisuudella yhtään mitään

Kuten sanoin, me ihmiset olemme erilaisia, ja elämme joskus hyvinkin erilaista elämää, arvostamme erilaisia asioita jne. Tämä palsta on siitä itselleni opettanut todella paljon. 

Ja mitä vaarallisuuteen tulee, niin tottahan se on, että jokainen tuntematon mies on naiselle uhka. Myös tuttavamies voi olla uhka, mutta hänestä sentään tietää oikean nimen, jos jotain sattuu, jolloin rikoksen selvittäminen on helpompaa. 

Tottakai olemme erilaisia. Minusta tuo väitteesi vain on kummallinen, että tinderistä olisi jotenkin mahdotonta löytää samanhenkistä ihmistä. Ehkä sinulle voi olla, jos haluat sen ihmisen nimenomaan tuttavapiiristäsi ja jos entuudestaan vieraampi tai jopa vieraspaikkakuntalainen on sinulle kauhistus. Itse ajattelen, että tuo on paljon hankalampaa kuin tinderissä ihmisten tapaaminen. 

Turvallisuus on sitten eri asia. Eipä se sovellus sinun päällesi käy vaan livekohtaamisissahan se uhka yleensä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei saa tykkäyksiä Tinderissä ja ratkaisu on juhannuksen viettäminen tasojankaten. Vissiin kukaan ei meinaakaan kehitellä teoriaa jossa pitäisi mennä ulos asunnosta ja hankkia ystäviä ja verkostoja ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä.

Ei ole kovin helppoa niillekään, joilla on erinomaiset sosiaaliset taidot, koska samanaikaisesti kun tinder on vaikea, sitä pidetään myös ainoana soveliaana tapana lähestyä. Baarissa ei kuulemma enää voi mennä iskemään ketään, sitä pidetään epäsopivana. Ja koska nykynuoriso ei enää käytä alkoholiakaan niin työpaikat ja opinnot ovat niitä harvoja paikkoja missä uusiin ihmisiin tutustuu ja sielläkään ei välttämättä ole soveliasta etsiä rakastettua, ainakaan työpaikalla. Moni asia on muuttunut. 

Jos olen aivan rehellinen, minusta pariutuminen ei tunnu onnistuvan niin hyvin nyt sopivuudenkaan kannalta. Ulkonäkö on merkittävä, pariutuminen on vaikeaa, jolloin parin sopivuus toisilleen on heikoissa kantimissa verrattuna entisaikoihin, jolloin pariutumista oli soveliasta yrittää missä tahansa. Nykyisin sitä pidetään ahdisteluna, ihmisten kanssa puhumista pidetään outona ja potentiaalisesti vaarallisena. Sopiva keino on tinder, mutta se on mahdoton, joten ollaan pattitilanteessa.

Tässä taas yksi vastaus josta todellinen syy paistaa läpi. No-life mies. Ei ole harrastuksia, ei ole ystäviä, ei verkostoja työn ulkopuolella.

Olen nainen ja tarkastelin tilannetta tyttärieni ikäluokan silmin. Ovat korkeakoulutettuja, tasokkaita naisia, jotka eivät enää käytä tinderiä, ovat pettyneitä siihen. Käsittääkseni se on hyvin yleistä. Yksikään heistä ei harrasta mitään yhden illan juttuja eikä ole sellaisista kiinnostunut. 

Mikähän pakkomielle se on, että jokainen kommentti pitää koettaa vääntää siihen muottiin, missä toista saa haukkua ja solvata. Mietipä sitä. 

En kyllä pidä sivusta tuota omaa analyysiasi kovin todenmukaisena. Olen nuorehko nainen, ja kyllä minun tuttavapiirissäni parisuhteet edelleen syntyvät pääosin ihan muualla kuin Tinderissä. Tinderissä on tietty porukka, tietty porukka ei. MInua sinne ei saisi korveelläkään ja aina on seuraa löytynyt.

Niin, nämä eivät enää palaa Tinderiin ja kokevat, että muualta seuran saaminen on mahdotonta. Sivusta seuraten niin varmaan onkin, koska liikkuvat hyvin pienessä piirissä töistä ja opinnoista johtuen. Eivät käy baareissa ja tapaa uusia ihmisiä riittävästi, koska kiire. En kuitenkaan lähde kyseenalaistamaan heidän näkemyksiään, koska se olisi ilkeää. On heidän oma asiansa miten toimivat tai ovat toimimatta.

Toki on. Mutta jos ei juuri missään liiku, niin seuraa ei saa. Se ei ole maailman vika vaan oma vika.

En ole sanonut, etteivät liikkuisi missään, onko tämä väärinlukeminen tahallista? En myöskään pidä tuosta "oma vika" -asenteesta, siis syyllistämisestä eivätkä he enkä minä tässä heidän puolestaan ole maailmaa syyttämässä. Vain kertomassa sitä, että nämä iänikuiset neuvot "mene ulos ja tutustu ihmisiin" eivät enää tänä päivänä toimi kuten ennen. Jos olisin sinkku, niin ärsyttäisi minuakin tuollainen neuvominen kuin olisin imbesilli. Olen itse syyllistynyt samaan ja huomasin, että se ärsyttää, neuvominen, jos ja kun asia on arka. 

Sitä en ole ollut väittämässäkään, että pariutuminen olisi mahdotonta. Suurin osa näistä tuskailijoista pariutuu varmasti aikanaan ja en tod. ole ehdottamassa riman laskemista. Päinvastoin sehän tässä juuri on mielestäni ongelmana ollutkin että rima ei ole ihan tarpeeksi korkealla. Se on riski, jos vaikkapa koulutustaso on aivan erilainen. Siitä seuraa ongelmia pitkällä tähtäimellä ja olen niitä nähnytkin. Siksi heidän tulee ehdottomasti pitää tiukasti omasta viiteryhmästään kiinni, vaikka se sitten johtaisi pitempään sinkkuuteen, ihan sukupuolta katsomatta. Ei kannata perustaa parisuhdetta ennen kuin kaikki natsaa ja jos sellaista ei löydy on parempi olla yksin. Huono parisuhde johtaa vain huonoon elämään kaikille eikä siihen kannata lapsia tehdä. Sitä paitsi sinkkuna elämisessä ei mun mielestä ole mitään vikaa. Hyvää elämää voi elää monin tavoin ja muotoilla sitä mieleisekseen. 

Sinkkujen ongelmia ja asioita on yhtä paljon kuin sinkkujakin. Mutta yksi ongelma selvästi on se, että tinderöinti häiritsee tavanomaista deittailua, jossa tavataan ihmisiä oman viiteryhmän sisältä. Siellä tavataan laajalla skaalalla ja pettymyksiä tulee. Esimerkiksi takertuvuus ja mustasukkaisuus ilmenevät aivan ok:lta vakuttavassa ihmisessä vasta kun on tavattu, kun taas jos hänet olisi tiennyt jo ennalta, olisi voinut arvata millainen hän on. Tuleva tutkimus varmasti tulee selvittämään näitä asioita, sillä alhainen syntyvyys on yhteiskunnallisesti iso ongelma. Ilman muualta tulevia kuolisimme sukupuuttoon.

En ymmärrä tätä tinderin demonisointia. Se on vain väline ihmisten tapaamiseen. Ihan niiden samojen ihmisten, joita tuolla oikeassa maailmassa liikkuu. Se ei muuta hyvää ihmistä pervoksi pettäjäksi. Se ei myöskään sulje pois sitä tavanomaista deittailua. 

Sieltä ei tavoita oman viiteryhmän ihmisiä, vaan kasvokuvan ja muutaman lauseen perusteella valitseminen on kuin lottoamista. Siksi minusta on parempi tavata ihan normaalielämän ympyröissä, uskon, että lopputulos on parempi. 

Miten niin ei tavoita oman viiteryhmän ihmisiä? Ei kai se siellä sen vaikeampaa ole kuin livenäkään. 

Hyvä, jos itse olet löytänyt helposti, mutta kaikille se ei ole yhtä helppoa. Kuten jo mainitsin, niin mielestäni parisuhteen onnistumiselle on tärkeää samantyyppiset taustat, ajatukset elämästä, koulutus, työ ja myös se paljon puhuttu varallisuus. Itse olen sitä mieltä, koska olen nähnyt, ettei kovin suuret erot noissa vain pitkän päälle toimi, vaikka toinen olisikin kuinka mukava, kiva yms. Maailmat vain ovat liian erilaiset.

Mutta tosiaan itse en ole sinkku, vaan "vanhus", mutta ymmärrän hyvin tuonkaltaiset ongelmat, koska itse aikoinaan jätin ekat poikaystävät erilaisten taustojen ja tulevaisuudennäkymien takia, vaikkei Tinderiä ollut olemassakaan. Ja kun tutustuminen käy työstä, niin parin lauseen ja kuvan mukaisesti valitseminen tekee hommasta turhan työlästä. Ymmärrän siis ihan täysin, miksi Tinderistä kieltäydytään. Jos kokee löytävänsä sieltä sopivia helposti, niin sittenhän tämä näkökulma on aivan vieras. 

Ei sinun näitä tarvitse selittää. Minä puhun nyt siitä, miten tinder olisi este sopivan ihmisen löytymiselle. Ihan samoja ihmisiä siellä on kuin reaalimaailmassakin ja tavalla siellä tutustutaan ihmisiin kuin livenäkin. Sielläkin ihmisillä on taustoja, ajatuksia elämästä, koulutus ja työ. Et sinä livekohtaamisessakaan ensinäkemältä sitä ihmistä voi tuntea. Mistä ihmeestä olet saanut käsityksen, että tinder-ihmisistä ei voisi saada tietää mitään muuta kuin onko hän "kiva"? 

Livekohtaamisissa on aina jokin yhteinen nimittäjä ja useampikin, jos kyse on samasta ystäväpiiristä tai työpaikasta. Lisäksi näkee omin silmin, kuulee ja haistaa ihmisen, joka kiinnostaa tai sitten ei. Tuskinpa nämä valitukset tinderistä ovat tyhjästä syntyneet, kun tavattu ihminen ei yhtään vastaa odotuksia.

Siinä on liian vähän mahdollisuuksia onnistua, näin itse ajattelen, mutta kyllähän sieltä monet parinsa löytävät myös.

Niin? Kyllä sen tinder-tuttavuudenkin treffeillä sitten näkee omin silmin, kuulee ja haistaa. Ei se tinder näitä asioita mihinkään poista. Ei aina vastaa odotuksia, mutta entä sitten? Eihän jokainen livekohtaaminenkaan tai kaikki ystäväpiirissä tai työpaikkatuttavuudet johda parisuhteeseen, joten.. 

Me ihmiset olemme erilaisia. Ymmärrän hyvin niitä, jotka eivät jaksa selata Tinder-kuvastoa ja tavata loputtomasti ihmisiä, joista saattaa tulla millaisia riippakiviä tahansa, ellei ole varovainen. Ihmisiä, jotka eivät puhu totta ja jotka eivät millään tavalla sovellu itselle. Joku saattaa kokea tuollaisen virkistävänä ja jännittävänä, mutta jos elämä on muutenkin kiireistä ja haasteita riittää, niin ei sellaiseen ryhdytä. En voisi kuvitella yhdenkään tuttavapiirini omanikäiseni ihmisen ryhtyvän tuollaiseen, mutta eivät näköjään nuoretkaan kaikki.

Oikeastaan viestissäsi näkyy juuri se mitä aiemmin yritin  kuvata, että Tinder on se tärkein väylä tavata uusia ihmisiä, kun kaikki ovat ikään kuin samalla asialla varmuudella toisin kuin live-tilanteissa, jolloin et voi tietää etsiikö toinen ketään vai ei tai onko hän varattu.

Se on sitten eri asia, jos ei jaksa selata tinderiä. En silti vieläkään hahmota pointtia, mitä siellä tinderissä muka tapahtuu sellaista pelottavaa ja haastavaa, mikä ei ole lähtöisin ihmisistä. Niistä samoista ihmisistä, joita tuolla tapaa livenäkin.

Ja mihin ihmeeseen siinä mielestäsi "ryhdytään"? 

Ja miten tuo kuvauksesi näkyy viestissäni? Pointtini on ihan koko ajan se, että kaikki mitä tapahtuu tinderissä, voi tapahtua livekohtaamisissakin ja päinvastoin. Molemmissa voi tutustua ihmisiin, molemmissa voi pettyä, molemmissa voi löytää mukavia ihmisiä, molemmat voivat tuoda mielenkiintoisia keskusteluita. Ainoa, mikä tinderistä puuttuu on se, että ihmiset ovat jonkun kaverisi tai tuttavasi "hyväksymiä" ja jotain iki-ihanaa sisäpiiriä. Itse en ainakaan tee tällaisella ominaisuudella yhtään mitään

Kuten sanoin, me ihmiset olemme erilaisia, ja elämme joskus hyvinkin erilaista elämää, arvostamme erilaisia asioita jne. Tämä palsta on siitä itselleni opettanut todella paljon. 

Ja mitä vaarallisuuteen tulee, niin tottahan se on, että jokainen tuntematon mies on naiselle uhka. Myös tuttavamies voi olla uhka, mutta hänestä sentään tietää oikean nimen, jos jotain sattuu, jolloin rikoksen selvittäminen on helpompaa. 

Tulee vanhoillinen olo tosta että puolison pitäisi olla samoista piireistä.

"Karl, tässä on Aino hän on x suvusta kuten sinäkin"

Ihan kuin jostain 1960-luvun Suomi elokuvasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin tarvitaan vaimoa? Seksiä saa netistä sekä leluilta. Ruokaa voi tilata, pyykit pestä kuivaavassa pesukoneessa kuten tiskitkin.

Imuroinnin hoitaa robotti.

Vaimo ON valinta.

Olen muista kohdista samaa mieltä, mutta seksitarpeiden hoitaminen pornon kautta ei ole kovin tervettä. Puhun siis kokemuksesta.

Sori mutta saako puoliso sitten päättää koska ne seksitarpeet täytetään?

Ai ei saa... 

Pornolla mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä et ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään ihmisten sosiaalisesta kanssakäymisestä..

Ei ketään vaan päätä ottaa ja ihastua x deittiin. Siihen tarvitaan muutakin 🙄

Etkä sinä tunnu tajuavan mitään suomen kielestä. Se on "ei kukaan", ei "ei ketään". 

Noni. Helpottiko? Tällä saakin seuraa.

Helpotti. Ja lisäksi mä en tarvitse seuraa, kun elän avoliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä et ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään ihmisten sosiaalisesta kanssakäymisestä..

Ei ketään vaan päätä ottaa ja ihastua x deittiin. Siihen tarvitaan muutakin 🙄

Etkä sinä tunnu tajuavan mitään suomen kielestä. Se on "ei kukaan", ei "ei ketään". 

Itse asiassa tässä voisi tulkita niinkin, että sanavalinta on oikea. Jos puhutaan siitä, ketä ollaan ottamassa, eikä siitä, kuka ottaa, tuo on oikein huomioimatta lauseen yleistä puhelielisyyttä. Sivusta.

Tasoteoriafanaatikon jokelluksella ei ole enää edes viihdearvoa.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tässä voisi tulkita niinkin, että sanavalinta on oikea. Jos puhutaan siitä, ketä ollaan ottamassa, eikä siitä, kuka ottaa, tuo on oikein huomioimatta lauseen yleistä puhelielisyyttä. Sivusta.

Ei se ole mitenkään päin väänneltynä ja käänneltynä oikein. Jos lause olisi muodossa "ei ketään vaan päätetä ottaa..." niin se olisi oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tässä voisi tulkita niinkin, että sanavalinta on oikea. Jos puhutaan siitä, ketä ollaan ottamassa, eikä siitä, kuka ottaa, tuo on oikein huomioimatta lauseen yleistä puhelielisyyttä. Sivusta.

Ei se ole mitenkään päin väänneltynä ja käänneltynä oikein. Jos lause olisi muodossa "ei ketään vaan päätetä ottaa..." niin se olisi oikein. 

Puhuinkin nimenomaan sanavalinnasta, en koko lauseesta, joka on joka tapauksessa huonosti muotoiltu. Joku vaan nillitti nimenomaan ketä-sanan käyttämisestä mielestäni turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria on luonnevikaisten selitys omalle kelpaamattomuudelleen. Defensiivistä ajattelua.

Paremmin ei voi tiivistää.

Imbesillit esim kuvittelevat kaikkien juoksevan rahan perässä.

Vielä suuremmat imbesillit kuvittelevat joidenkin olkiukkomielikuviensa kuvittelevan kaikkien juoksevan rahan perässä (vaikka aika monihan tässä maailmassa kyllä juokseekin, mutta ei toki kategorisesti)

Käyppä nämä keskustelut uudestaan läpi ja laske kuinka monta kertaa miehet sanovat varallisuuden ja lompakon paksuuden vaikuttavan menestykseen parisuhdemarkkinoilla. Vastaus: Todella monta kertaa.

Käyppä ihan itse vaan läpi omia kirjoituksiasi ja kerro missä kohtaa joku on väittänyt, että "kaikki(kategorisesti) (naiset)juoksevat rahan perässä"?

Tottahan taas on se, että aika hemmetin monelle sillä on merkitystä, vaikka suomessa ei niin monelle kuin naisille jossain muissa maissa ja kulttuureissa.

Tulihan se sieltä!!

Jos ei suomessa niin sitten jossain muualla!!!

Eiköhän tässä nyt puhuta vain ja ainoastaan suomesta. Ei tarvitse mennä kuin itä-naapuriin niin kaikki on täysin eri tavalla kuin täällä.

SUOMESSA aika hemmetin monella sillä EI OLE väliä.

Enkä väittänyt että kategorisesti vaan jokaisessa listauksessa missä mies kuvittelee listaavansa asioita joita naiset haluavat on mukana varallisuus/menestys.

Kunpi on parempi parisuhde vai hyvä parisuhde? Saavuttaakseen jälkimmäisen on ymmärrettävä ettei siihen vaikuta kenenkään taso. Kun kaksi oikeaa ihmistä kohtaa niin siinä on kemiaa mitä ei pysty teorioilla selittämään. Se on täysin 100% satunnaista.

Millä siis selität sen että 51% miehistä tienaa huomattavasti/merkitävästi naista enemmän ja vain 29% on taloudellisesti samalla tasolla?

Sattumaa? 

Miksi sinulle pitää selittää samat asiat aina udelleen? Mitä teet työksesi kun aivokapasiteetti on tuota luokkaa?

Kokeile selittää jollain asialla joka menee läpi.

Se että selität porkkanan siniseksi ja myrkylliseksi ei tee sitä totuutta.