Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19874)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
työn hedelmät tarvitaan eläkkeiden kustantamiseen.
Miten 7,15 % palkasta voi olla joillekin näin massiivinen, kaiken muun alleen peittävä ongelma? Kun kuitenkin hyvin tiedetään, että kaikki saavat eläkettä noin kaksi kertaa sen määrän mitä ovat maksuja makselleet.
Siis hetkinen. Eläkemaksu on 7.5% palkasta.
Jos tienaa keskimäärin vuodessa 100 000€ ja on työelämässä 45 vuotta, ehtii maksaa työeläkemaksuja 337 500€.
Eläkettä kertyy 1.5% vuosipalkasta.
Toisin sanoen 1500€/vuosi.
45 vuodessa eläkettä kertyy siis 67500€/vuosi.
Eli periaatteessa maksamansa työeläkemaksut saa takaisin 5:ssä vuodessa.
Käytännössä kuitenkin verotus pidentää aikaa.
Esimerkkieläkkeestä menee veroina noin kolmasosa, joten käteen jää 45000€ vuodessa eli kestää 7.5 vuotta saada omansa takaisin?Paitsi, että kestää pitempään. Laskelmat ei huomioi inflaatiota. Jos oletetaan maltillinen 1% inflaatio/vuosi, on yhden nykyeuron arvo ollut 45 vuotta sitten nykyrahassa noin 0.64€.
Keskimääräinen inflaatio on siis 18% eli kestää 1.56 kertaa pidempään tienata omansa takaisin.
Tästä saadaan jo 11.7 vuotta.
Inflaatio vaikuttaa myös eläkkeen maksun aikana. Eläkkeet ei tyypillisesti nouse elinkustannusten kanssa samaa tahtia. Arvioidaan tämä vaje puolikkaalla vuosittaisella inflaatiolla. Tästä seuraa, että 11.7 pyöristyy 12 vuoteen.
Esimerkkihenkilömme täytyy siis olla 12 vuotta eläkkeellä ennen kuin alkaa kuluttaa muiden rahoja.
Jos henkilö jäi eläkkeelle 65-vuotiaana tänä vuonna, hän oli siis syntynyt 1956, joten hänen elinajanodotteensa on noin 65, jos hän on mies ja 72, jos hän on nainen.
Tästä seuraa, että suurin osa ei ehdi saada aikoinaan maksamiaan työeläkemaksuja takaisin eläkkeinä.
Hienossa laskelmassasi on aikamoinen virhe. Vuonna 1956 syntynyt ei ole maksanut eläkemaksua 7,15% vaan huomattavasti vähemmän.
Se oli vain suuntaa antava ja täynnä likiarvoistuksia, mutta sinä huomasit vain yhden?
Annettua prosenttia käytin, koska sitä oli käytetty esimerkkinä edellä.
Jos käännetään tilanne niin, että esim vuonna 2000 syntynyt jää 45 vuoden työuran jälkeen eläkkeelle 68-vuotiaana.
Laskelma pätee, koska eläke alkaa kertyä vasta 23. ikävuoden jälkeen.
Jos hän on mies on hänellä keskimäärin 6 vuotta aikaa nauttia eläkkeestään. Jos nainen niin eläkevuosia on odotettavissa keskimäärin 13.
Siis valtaosa miehistä on nettomaksajia, mutta vähän yli puolet naisista saa enemmän eläkettä kuin on maksanut eläkemaksuja.
Tästä seuraa, että suurin osa ihmisistä ei saa takaisin maksamiaan työeläkemaksuja eläkkeen muodossa.
Kuitenkin edellä oli väitetty, että kaikki saavat eläkettä kaksi kertaa sen, mitä ovat maksaneet, joten tämä väite on jälleen kumottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on että se jännite on aina sukupolvien välillä, mutta sympatiaa löytyy kun mennään isovanhempiin. Esimerkiksi itselläni on hieman kankeat välit vanhempiini, suuria ikäluokkia, mutta isovanhempiini suhteet olivat lämpimät ja läheiset. Kopea äitini ei paljon sylissä pidellyt, mummo ei sen sijaan muuta tehnytkään. Tai siltä se tuntui. Ukkikin oli semmoinen mukava kalasteleva ukko, joka ei paljoa kommentoinut, mutta oli omalla tavallaan turvallinen. Olin lapsena paljon heidän luonaan maalla, kun vanhempani olivat töissä tai reissussa. No ehkä tämä nyt menee aiheen vierestä, mutta olisi kiva tietää onko nykypäivänä samaa meininkiä että isovanhemmat ovat kivoja, mutta vanhemmat eivät ehdi tai halua? Lapsia ei itselläni ole niin en tiedä.
Minä en kyllä juurikaan isovanhemmistanikaan pitänyt. Tai no, isoäiti toiselta puolelta ja isoisä toiselta puolelta olivat ihan okei; joskus oli jopa mukava viettää heidän kanssaan aikaas. Jäljellejääneet kaksi, isoäiti ja isoisä eri vanhempien puolilta, olivat sen sijaan sadistisia ja julmia ja itsekkäitä ihmisiä. Kai sen voi heiltä ymmärtää, kun olivat eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa 30-luvun pula-aikana ja sota-aikana, ja rintamallakin käväissyt toinen lyhyesti. Ei se heidän ilkeydestään sen parempaa tee, mutta heillä oli sentään hyvä syy siihen, toisin kuin suurilla ikäluokilla.
Kaipa se ihmisen luonteessakin on, vaikka kokemukset tietysti muokkaa. Omat isovanhempani olivat myös sodan kokenutta sukupolvea, ukki sodassa monta vuotta ja mummolta kaatui parikin veljeä. Muutenkin aika kovat ajat olleet silloin heidän nuoruudessaan ja sodan jälkeenkin. Ukki oli jossakin metsätöissä ja teki hirveitä viikkoja, mummo hoiteli sitten lapsiaan yksin siellä maalla. Mutta vaikka ne lähtokohdat olivat kovat, olivat he molemmat luontevia ja ystävällisiä ihmisiä. Tiedän kyllä että kaikki eivät olleet samanlaisia, mutta minulle sallittiin mummolassa kaikki lapselliset höpsötyksetkin, mitkä eivät vanhemmilleni sopineet, kun piti olla muodollinen.
Vierailija kirjoitti:
Nauttisivat niistä eduistaan mutta pitäisivät turpansa kiinni nuorempien asioista.
Mutta kun he nauttimisen lisäksi ovat pelanneet heidän lapsilleen myös paremmat edut! Moni 60-70 -luvun aikana syntynyt jäi 90-luvun laman jalkoihin, kun vastavalmistuneet heitettiin ensimmäisinä firmoista ulos. Lapsilisiä yms. heikennettiin, moni päätyi asuntolainojen vuoksi velkavankeuteen, ja kun lama oli ohi, niin nämä suuremmat ikäpolvet jotka pitivät töistään kiinni koko ajan, yllätys yllätys tarjosivat ne työpaikat lapsilleen, eli 80-luvun kieppeillä syntyneille. Nyt myös eläkeuudistukset on tehty niin, että tämä välisukupolvi kärsii myös niistä. Moni on korkeastikin koulutettu, mutta aina vain pätkätöissä, ja 50-60 -vuotiaana alkaa vitsit olemaan vähissä, etenkin jos on työsuhde loppunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä he vielä oppivat, usko pois
10 vuoden päästä ei ole enää yksikään suuren ikäluokan edustaja elossa ja silloin mässäillään perinnoillä
Millä perinnöllä kun ne on ryypätty ja rällätty?
Minä itte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauttisivat niistä eduistaan mutta pitäisivät turpansa kiinni nuorempien asioista.
Mutta kun he nauttimisen lisäksi ovat pelanneet heidän lapsilleen myös paremmat edut! Moni 60-70 -luvun aikana syntynyt jäi 90-luvun laman jalkoihin, kun vastavalmistuneet heitettiin ensimmäisinä firmoista ulos. Lapsilisiä yms. heikennettiin, moni päätyi asuntolainojen vuoksi velkavankeuteen, ja kun lama oli ohi, niin nämä suuremmat ikäpolvet jotka pitivät töistään kiinni koko ajan, yllätys yllätys tarjosivat ne työpaikat lapsilleen, eli 80-luvun kieppeillä syntyneille. Nyt myös eläkeuudistukset on tehty niin, että tämä välisukupolvi kärsii myös niistä. Moni on korkeastikin koulutettu, mutta aina vain pätkätöissä, ja 50-60 -vuotiaana alkaa vitsit olemaan vähissä, etenkin jos on työsuhde loppunut.
1982 syntyneenä, ja paljon +/-3 vuotta omasta iästäni porukkaa tuntevana, voin kertoa, että olet absoluuttisen väärässä. 80-luvulla syntyneissä on toki pieni porukka, jolle vanhemmat tms. on hankkineet mukavat ensiaskeleet toimistoduuniin jo parikymppisenä, ja siitä sitten on päästy jollain amistutkinnolla tai aiheeseen liittymättömällä yo-tutkinnolla nyt jo päällikkötasolle, tekemättä paljon mitään. Tunnen minä muutaman tällaisenkin ihmisen.
Paljon yleisempi 80-lukulaisen elämäntarina sisältää kuitenkin pitkiä jaksoja pätkätyötä, työttömyyttä, alanvaihtoa, jumittelua alipalkatuissa ja koulutustasoa vastaamattomissa hommissa jne. 80-luvulla syntyneet ovat eka sukupolvi, jossa on valtava määrä ihmisiä joilla ei ole oikein mitään. Ei työtä, ei kumppania, ei koulutusta ( ainakaan ei koulutusta jolla saisi mitään työtä), joillain ei edes ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä he vielä oppivat, usko pois
10 vuoden päästä ei ole enää yksikään suuren ikäluokan edustaja elossa ja silloin mässäillään perinnoillä
Millä perinnöllä kun ne on ryypätty ja rällätty?
Ai yksikään ei ole silloin elossa. Onkohan tuon kirjoittajalla ymmärrystä että minkä ikäisistä on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Minä itte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauttisivat niistä eduistaan mutta pitäisivät turpansa kiinni nuorempien asioista.
Mutta kun he nauttimisen lisäksi ovat pelanneet heidän lapsilleen myös paremmat edut! Moni 60-70 -luvun aikana syntynyt jäi 90-luvun laman jalkoihin, kun vastavalmistuneet heitettiin ensimmäisinä firmoista ulos. Lapsilisiä yms. heikennettiin, moni päätyi asuntolainojen vuoksi velkavankeuteen, ja kun lama oli ohi, niin nämä suuremmat ikäpolvet jotka pitivät töistään kiinni koko ajan, yllätys yllätys tarjosivat ne työpaikat lapsilleen, eli 80-luvun kieppeillä syntyneille. Nyt myös eläkeuudistukset on tehty niin, että tämä välisukupolvi kärsii myös niistä. Moni on korkeastikin koulutettu, mutta aina vain pätkätöissä, ja 50-60 -vuotiaana alkaa vitsit olemaan vähissä, etenkin jos on työsuhde loppunut.
1982 syntyneenä, ja paljon +/-3 vuotta omasta iästäni porukkaa tuntevana, voin kertoa, että olet absoluuttisen väärässä. 80-luvulla syntyneissä on toki pieni porukka, jolle vanhemmat tms. on hankkineet mukavat ensiaskeleet toimistoduuniin jo parikymppisenä, ja siitä sitten on päästy jollain amistutkinnolla tai aiheeseen liittymättömällä yo-tutkinnolla nyt jo päällikkötasolle, tekemättä paljon mitään. Tunnen minä muutaman tällaisenkin ihmisen.
Paljon yleisempi 80-lukulaisen elämäntarina sisältää kuitenkin pitkiä jaksoja pätkätyötä, työttömyyttä, alanvaihtoa, jumittelua alipalkatuissa ja koulutustasoa vastaamattomissa hommissa jne. 80-luvulla syntyneet ovat eka sukupolvi, jossa on valtava määrä ihmisiä joilla ei ole oikein mitään. Ei työtä, ei kumppania, ei koulutusta ( ainakaan ei koulutusta jolla saisi mitään työtä), joillain ei edes ystäviä.
Sama kokemus, laman jälkimainingeissa oli miltei mahdotonta löytää kesätöitä tai harjoittelupaikkoja niin silloin nuorten työelämäkokemus jäi ohueksi. Opintorahan reaaliarvo romahti 2000-luvun alussa ja moni opiskelija ottikin velkaa. Työelämään kiinni pääsy oli finanssikriisin vuoksi vaikeaa ja asuntojen hinnat katossa. Korotkin tällä hetkellä katsottuna korkeat, eli 7-8% Itselle elämä aukesi oikeastaan vasta kun finanssikriisistä oli toivuttu, mutta ikääkin oli silloin jo yli 30. Olen hyvässä työssä nykyään, mutta omaisuutta on päässyt karttumaan vähemmän kuin muutamaa vuotta nuoremmilla tai vanhemmilla. Arpapeliähän elämä paljon on, olen onneksi terve ja sosiaaliset suhteet hyvät, mutta toki olisin halunnut omalle jälkikasvulle pedata hyvän taloudellisen selkänojan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
työn hedelmät tarvitaan eläkkeiden kustantamiseen.
Miten 7,15 % palkasta voi olla joillekin näin massiivinen, kaiken muun alleen peittävä ongelma? Kun kuitenkin hyvin tiedetään, että kaikki saavat eläkettä noin kaksi kertaa sen määrän mitä ovat maksuja makselleet.
Siis hetkinen. Eläkemaksu on 7.5% palkasta.
Jos tienaa keskimäärin vuodessa 100 000€ ja on työelämässä 45 vuotta, ehtii maksaa työeläkemaksuja 337 500€.
Eläkettä kertyy 1.5% vuosipalkasta.
Toisin sanoen 1500€/vuosi.
45 vuodessa eläkettä kertyy siis 67500€/vuosi.
Eli periaatteessa maksamansa työeläkemaksut saa takaisin 5:ssä vuodessa.
Käytännössä kuitenkin verotus pidentää aikaa.
Esimerkkieläkkeestä menee veroina noin kolmasosa, joten käteen jää 45000€ vuodessa eli kestää 7.5 vuotta saada omansa takaisin?Paitsi, että kestää pitempään. Laskelmat ei huomioi inflaatiota. Jos oletetaan maltillinen 1% inflaatio/vuosi, on yhden nykyeuron arvo ollut 45 vuotta sitten nykyrahassa noin 0.64€.
Keskimääräinen inflaatio on siis 18% eli kestää 1.56 kertaa pidempään tienata omansa takaisin.
Tästä saadaan jo 11.7 vuotta.
Inflaatio vaikuttaa myös eläkkeen maksun aikana. Eläkkeet ei tyypillisesti nouse elinkustannusten kanssa samaa tahtia. Arvioidaan tämä vaje puolikkaalla vuosittaisella inflaatiolla. Tästä seuraa, että 11.7 pyöristyy 12 vuoteen.
Esimerkkihenkilömme täytyy siis olla 12 vuotta eläkkeellä ennen kuin alkaa kuluttaa muiden rahoja.
Jos henkilö jäi eläkkeelle 65-vuotiaana tänä vuonna, hän oli siis syntynyt 1956, joten hänen elinajanodotteensa on noin 65, jos hän on mies ja 72, jos hän on nainen.
Tästä seuraa, että suurin osa ei ehdi saada aikoinaan maksamiaan työeläkemaksuja takaisin eläkkeinä.
Hienossa laskelmassasi on aikamoinen virhe. Vuonna 1956 syntynyt ei ole maksanut eläkemaksua 7,15% vaan huomattavasti vähemmän.
Kaikkien teidän laskelmissa on virhe. Suurimman osan eläkemaksuista maksaa työnantaja.
Nyt en enää pysty olemaan kommentoimatta...
Jako työnantajan ja työntekijän maksamiin tyel -maksuihin on yksi älykäs huijaus, jolla peitetään tyel -maksujen todellista suuruutta ihmisiltä. Totuus on, että maksoi maksun kuka tahansa, kyseinen raha lasketaan työntekijän palkasta. Näin ollen työnantaja laskee sen työntekijästä johtuvaksi palkkakuluksi, eli se on ns. työntekijän kulua/rahaa. T. 10 ihmistä työllistävä yrittäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä he vielä oppivat, usko pois
10 vuoden päästä ei ole enää yksikään suuren ikäluokan edustaja elossa ja silloin mässäillään perinnoillä
Millä perinnöllä kun ne on ryypätty ja rällätty?
Ai yksikään ei ole silloin elossa. Onkohan tuon kirjoittajalla ymmärrystä että minkä ikäisistä on kyse?
Mikä harmi että elinikä nousee, kehittyneet hoidot, lääkkeet ja aiempaa korkeampi elintaso tekee tehtävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Minä itte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauttisivat niistä eduistaan mutta pitäisivät turpansa kiinni nuorempien asioista.
Mutta kun he nauttimisen lisäksi ovat pelanneet heidän lapsilleen myös paremmat edut! Moni 60-70 -luvun aikana syntynyt jäi 90-luvun laman jalkoihin, kun vastavalmistuneet heitettiin ensimmäisinä firmoista ulos. Lapsilisiä yms. heikennettiin, moni päätyi asuntolainojen vuoksi velkavankeuteen, ja kun lama oli ohi, niin nämä suuremmat ikäpolvet jotka pitivät töistään kiinni koko ajan, yllätys yllätys tarjosivat ne työpaikat lapsilleen, eli 80-luvun kieppeillä syntyneille. Nyt myös eläkeuudistukset on tehty niin, että tämä välisukupolvi kärsii myös niistä. Moni on korkeastikin koulutettu, mutta aina vain pätkätöissä, ja 50-60 -vuotiaana alkaa vitsit olemaan vähissä, etenkin jos on työsuhde loppunut.
1982 syntyneenä, ja paljon +/-3 vuotta omasta iästäni porukkaa tuntevana, voin kertoa, että olet absoluuttisen väärässä. 80-luvulla syntyneissä on toki pieni porukka, jolle vanhemmat tms. on hankkineet mukavat ensiaskeleet toimistoduuniin jo parikymppisenä, ja siitä sitten on päästy jollain amistutkinnolla tai aiheeseen liittymättömällä yo-tutkinnolla nyt jo päällikkötasolle, tekemättä paljon mitään. Tunnen minä muutaman tällaisenkin ihmisen.
Paljon yleisempi 80-lukulaisen elämäntarina sisältää kuitenkin pitkiä jaksoja pätkätyötä, työttömyyttä, alanvaihtoa, jumittelua alipalkatuissa ja koulutustasoa vastaamattomissa hommissa jne. 80-luvulla syntyneet ovat eka sukupolvi, jossa on valtava määrä ihmisiä joilla ei ole oikein mitään. Ei työtä, ei kumppania, ei koulutusta ( ainakaan ei koulutusta jolla saisi mitään työtä), joillain ei edes ystäviä.
Lähde? Itse olen pari vuotta vanhempi enkä tunnista tuosta vuodatuksesta mitään. Ihan yhtä lailla ne 1982 syntyneet on kouluttautuneet kuin muutkin, samat yliopistot, lukiot, ammattikoulut ja ammattikorkeakoulut opintososiaalisine etuineen. Samat työmarkkinat kuin muillakin. Perheenkin on tuon ikäisistä enemmistö perustanut.
En jaksa kahlata ketjua ja en edes kuulu suuriin ikäluokkiin. Mutta synniseni tunnustan, että lapsilleni sanoin aina, että töitä löytyy, jos haluaa tehdä. Ja kaikki neljä töitä ovat löytäneet. Lapsenvahdista metsänraivaukseen ja renkaiden vaihdosta heselle. Kaikkea mahdollista ovat tehneet ja ammatin lukivat, missä on hyvät työnäkymät. Muuttivat myös kotipaikkakunnalla pois, vaikka olisivat halunneet asua täällä. Mutta mieluummin halusivat tehdä töitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä he vielä oppivat, usko pois
10 vuoden päästä ei ole enää yksikään suuren ikäluokan edustaja elossa ja silloin mässäillään perinnoillä
Millä perinnöllä kun ne on ryypätty ja rällätty?
Ai yksikään ei ole silloin elossa. Onkohan tuon kirjoittajalla ymmärrystä että minkä ikäisistä on kyse?
Ei ainakaan elinajanodotteesta ole kuullutkaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauttisivat niistä eduistaan mutta pitäisivät turpansa kiinni nuorempien asioista.
Mutta kun he nauttimisen lisäksi ovat pelanneet heidän lapsilleen myös paremmat edut! Moni 60-70 -luvun aikana syntynyt jäi 90-luvun laman jalkoihin, kun vastavalmistuneet heitettiin ensimmäisinä firmoista ulos. Lapsilisiä yms. heikennettiin, moni päätyi asuntolainojen vuoksi velkavankeuteen, ja kun lama oli ohi, niin nämä suuremmat ikäpolvet jotka pitivät töistään kiinni koko ajan, yllätys yllätys tarjosivat ne työpaikat lapsilleen, eli 80-luvun kieppeillä syntyneille. Nyt myös eläkeuudistukset on tehty niin, että tämä välisukupolvi kärsii myös niistä. Moni on korkeastikin koulutettu, mutta aina vain pätkätöissä, ja 50-60 -vuotiaana alkaa vitsit olemaan vähissä, etenkin jos on työsuhde loppunut.
1982 syntyneenä, ja paljon +/-3 vuotta omasta iästäni porukkaa tuntevana, voin kertoa, että olet absoluuttisen väärässä. 80-luvulla syntyneissä on toki pieni porukka, jolle vanhemmat tms. on hankkineet mukavat ensiaskeleet toimistoduuniin jo parikymppisenä, ja siitä sitten on päästy jollain amistutkinnolla tai aiheeseen liittymättömällä yo-tutkinnolla nyt jo päällikkötasolle, tekemättä paljon mitään. Tunnen minä muutaman tällaisenkin ihmisen.
Paljon yleisempi 80-lukulaisen elämäntarina sisältää kuitenkin pitkiä jaksoja pätkätyötä, työttömyyttä, alanvaihtoa, jumittelua alipalkatuissa ja koulutustasoa vastaamattomissa hommissa jne. 80-luvulla syntyneet ovat eka sukupolvi, jossa on valtava määrä ihmisiä joilla ei ole oikein mitään. Ei työtä, ei kumppania, ei koulutusta ( ainakaan ei koulutusta jolla saisi mitään työtä), joillain ei edes ystäviä.
Lähde? Itse olen pari vuotta vanhempi enkä tunnista tuosta vuodatuksesta mitään. Ihan yhtä lailla ne 1982 syntyneet on kouluttautuneet kuin muutkin, samat yliopistot, lukiot, ammattikoulut ja ammattikorkeakoulut opintososiaalisine etuineen. Samat työmarkkinat kuin muillakin. Perheenkin on tuon ikäisistä enemmistö perustanut.
Elät kuplassa. Olen toki tämän huomannutkin, ne meidän ikäisistä, joilla on mennyt asiat koko ajan putkeen, elävät kuplassa ja kieltäytyvät oikeastaan edes tuntemasta niitä, joilla ei mennyt niin putkeen. Mennyt kai suurten ikäluokkien menestyspakotus ja kulissit pystyssä -ajattelu perille.
Niin ja itse olen siitä välistä. Olen kokenut varsin kovia, mutta toisaalta minulla on asiat suht okei nyt. Sitä teidän kuplaelämää minulla tosin ei tule ikinä olemaan. Ja toisaalta, tunnen paljon ikäisiäni ihmisiä, joilla on asiat minua huonommin. Korkeakouluissa opiskelleita, sinänsä ihan päteviä ja tervejärkisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä he vielä oppivat, usko pois
10 vuoden päästä ei ole enää yksikään suuren ikäluokan edustaja elossa ja silloin mässäillään perinnoillä
Millä perinnöllä kun ne on ryypätty ja rällätty?
Ai yksikään ei ole silloin elossa. Onkohan tuon kirjoittajalla ymmärrystä että minkä ikäisistä on kyse?
Mikä harmi että elinikä nousee, kehittyneet hoidot, lääkkeet ja aiempaa korkeampi elintaso tekee tehtävänsä.
Tehän voitte luopua näistä, niin ette ole tulevien sukupolvien harmina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä he vielä oppivat, usko pois
10 vuoden päästä ei ole enää yksikään suuren ikäluokan edustaja elossa ja silloin mässäillään perinnoillä
Millä perinnöllä kun ne on ryypätty ja rällätty?
Harmi, jos sinun vanhempasi ovat tehneet näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauttisivat niistä eduistaan mutta pitäisivät turpansa kiinni nuorempien asioista.
Mutta kun he nauttimisen lisäksi ovat pelanneet heidän lapsilleen myös paremmat edut! Moni 60-70 -luvun aikana syntynyt jäi 90-luvun laman jalkoihin, kun vastavalmistuneet heitettiin ensimmäisinä firmoista ulos. Lapsilisiä yms. heikennettiin, moni päätyi asuntolainojen vuoksi velkavankeuteen, ja kun lama oli ohi, niin nämä suuremmat ikäpolvet jotka pitivät töistään kiinni koko ajan, yllätys yllätys tarjosivat ne työpaikat lapsilleen, eli 80-luvun kieppeillä syntyneille. Nyt myös eläkeuudistukset on tehty niin, että tämä välisukupolvi kärsii myös niistä. Moni on korkeastikin koulutettu, mutta aina vain pätkätöissä, ja 50-60 -vuotiaana alkaa vitsit olemaan vähissä, etenkin jos on työsuhde loppunut.
1982 syntyneenä, ja paljon +/-3 vuotta omasta iästäni porukkaa tuntevana, voin kertoa, että olet absoluuttisen väärässä. 80-luvulla syntyneissä on toki pieni porukka, jolle vanhemmat tms. on hankkineet mukavat ensiaskeleet toimistoduuniin jo parikymppisenä, ja siitä sitten on päästy jollain amistutkinnolla tai aiheeseen liittymättömällä yo-tutkinnolla nyt jo päällikkötasolle, tekemättä paljon mitään. Tunnen minä muutaman tällaisenkin ihmisen.
Paljon yleisempi 80-lukulaisen elämäntarina sisältää kuitenkin pitkiä jaksoja pätkätyötä, työttömyyttä, alanvaihtoa, jumittelua alipalkatuissa ja koulutustasoa vastaamattomissa hommissa jne. 80-luvulla syntyneet ovat eka sukupolvi, jossa on valtava määrä ihmisiä joilla ei ole oikein mitään. Ei työtä, ei kumppania, ei koulutusta ( ainakaan ei koulutusta jolla saisi mitään työtä), joillain ei edes ystäviä.
Lähde? Itse olen pari vuotta vanhempi enkä tunnista tuosta vuodatuksesta mitään. Ihan yhtä lailla ne 1982 syntyneet on kouluttautuneet kuin muutkin, samat yliopistot, lukiot, ammattikoulut ja ammattikorkeakoulut opintososiaalisine etuineen. Samat työmarkkinat kuin muillakin. Perheenkin on tuon ikäisistä enemmistö perustanut.
Elät kuplassa. Olen toki tämän huomannutkin, ne meidän ikäisistä, joilla on mennyt asiat koko ajan putkeen, elävät kuplassa ja kieltäytyvät oikeastaan edes tuntemasta niitä, joilla ei mennyt niin putkeen. Mennyt kai suurten ikäluokkien menestyspakotus ja kulissit pystyssä -ajattelu perille.
Niin ja itse olen siitä välistä. Olen kokenut varsin kovia, mutta toisaalta minulla on asiat suht okei nyt. Sitä teidän kuplaelämää minulla tosin ei tule ikinä olemaan. Ja toisaalta, tunnen paljon ikäisiäni ihmisiä, joilla on asiat minua huonommin. Korkeakouluissa opiskelleita, sinänsä ihan päteviä ja tervejärkisiä ihmisiä.
Kysyin lähdettä, sitä ei tullut. Tuli sen sijaan syyttelyä kuplassa elämisestä. Aivan kuin sinä tuntisit koko ikäluokan yhtään paremmin kuin minä.
Jotta voi uskottavasti väittää tuon ikäisten voivan erityisen huonosti, pitäisi olla jokin muu lähde kuin se, että omaan tuttavapiiriin kuuluu ihmisiä, joilla menee huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä he vielä oppivat, usko pois
10 vuoden päästä ei ole enää yksikään suuren ikäluokan edustaja elossa ja silloin mässäillään perinnoillä
Millä perinnöllä kun ne on ryypätty ja rällätty?
Eikös heillä nyt olekaan hallussa ne suurimmat varallisuudet, oikein tilastokin oli esillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
työn hedelmät tarvitaan eläkkeiden kustantamiseen.
Miten 7,15 % palkasta voi olla joillekin näin massiivinen, kaiken muun alleen peittävä ongelma? Kun kuitenkin hyvin tiedetään, että kaikki saavat eläkettä noin kaksi kertaa sen määrän mitä ovat maksuja makselleet.
Siis hetkinen. Eläkemaksu on 7.5% palkasta.
Jos tienaa keskimäärin vuodessa 100 000€ ja on työelämässä 45 vuotta, ehtii maksaa työeläkemaksuja 337 500€.
Eläkettä kertyy 1.5% vuosipalkasta.
Toisin sanoen 1500€/vuosi.
45 vuodessa eläkettä kertyy siis 67500€/vuosi.
Eli periaatteessa maksamansa työeläkemaksut saa takaisin 5:ssä vuodessa.
Käytännössä kuitenkin verotus pidentää aikaa.
Esimerkkieläkkeestä menee veroina noin kolmasosa, joten käteen jää 45000€ vuodessa eli kestää 7.5 vuotta saada omansa takaisin?Paitsi, että kestää pitempään. Laskelmat ei huomioi inflaatiota. Jos oletetaan maltillinen 1% inflaatio/vuosi, on yhden nykyeuron arvo ollut 45 vuotta sitten nykyrahassa noin 0.64€.
Keskimääräinen inflaatio on siis 18% eli kestää 1.56 kertaa pidempään tienata omansa takaisin.
Tästä saadaan jo 11.7 vuotta.
Inflaatio vaikuttaa myös eläkkeen maksun aikana. Eläkkeet ei tyypillisesti nouse elinkustannusten kanssa samaa tahtia. Arvioidaan tämä vaje puolikkaalla vuosittaisella inflaatiolla. Tästä seuraa, että 11.7 pyöristyy 12 vuoteen.
Esimerkkihenkilömme täytyy siis olla 12 vuotta eläkkeellä ennen kuin alkaa kuluttaa muiden rahoja.
Jos henkilö jäi eläkkeelle 65-vuotiaana tänä vuonna, hän oli siis syntynyt 1956, joten hänen elinajanodotteensa on noin 65, jos hän on mies ja 72, jos hän on nainen.
Tästä seuraa, että suurin osa ei ehdi saada aikoinaan maksamiaan työeläkemaksuja takaisin eläkkeinä.
Hienossa laskelmassasi on aikamoinen virhe. Vuonna 1956 syntynyt ei ole maksanut eläkemaksua 7,15% vaan huomattavasti vähemmän.
Kaikkien teidän laskelmissa on virhe. Suurimman osan eläkemaksuista maksaa työnantaja.
Nyt en enää pysty olemaan kommentoimatta...
Jako työnantajan ja työntekijän maksamiin tyel -maksuihin on yksi älykäs huijaus, jolla peitetään tyel -maksujen todellista suuruutta ihmisiltä. Totuus on, että maksoi maksun kuka tahansa, kyseinen raha lasketaan työntekijän palkasta. Näin ollen työnantaja laskee sen työntekijästä johtuvaksi palkkakuluksi, eli se on ns. työntekijän kulua/rahaa. T. 10 ihmistä työllistävä yrittäjä.
Totta maar yrittäjä näin laskee.
Mites esim. Tanskassa, yrittäjä maksaa lähes kokonaan, eli n.30% palkasta työntekijän eläkemaksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauttisivat niistä eduistaan mutta pitäisivät turpansa kiinni nuorempien asioista.
Mutta kun he nauttimisen lisäksi ovat pelanneet heidän lapsilleen myös paremmat edut! Moni 60-70 -luvun aikana syntynyt jäi 90-luvun laman jalkoihin, kun vastavalmistuneet heitettiin ensimmäisinä firmoista ulos. Lapsilisiä yms. heikennettiin, moni päätyi asuntolainojen vuoksi velkavankeuteen, ja kun lama oli ohi, niin nämä suuremmat ikäpolvet jotka pitivät töistään kiinni koko ajan, yllätys yllätys tarjosivat ne työpaikat lapsilleen, eli 80-luvun kieppeillä syntyneille. Nyt myös eläkeuudistukset on tehty niin, että tämä välisukupolvi kärsii myös niistä. Moni on korkeastikin koulutettu, mutta aina vain pätkätöissä, ja 50-60 -vuotiaana alkaa vitsit olemaan vähissä, etenkin jos on työsuhde loppunut.
1982 syntyneenä, ja paljon +/-3 vuotta omasta iästäni porukkaa tuntevana, voin kertoa, että olet absoluuttisen väärässä. 80-luvulla syntyneissä on toki pieni porukka, jolle vanhemmat tms. on hankkineet mukavat ensiaskeleet toimistoduuniin jo parikymppisenä, ja siitä sitten on päästy jollain amistutkinnolla tai aiheeseen liittymättömällä yo-tutkinnolla nyt jo päällikkötasolle, tekemättä paljon mitään. Tunnen minä muutaman tällaisenkin ihmisen.
Paljon yleisempi 80-lukulaisen elämäntarina sisältää kuitenkin pitkiä jaksoja pätkätyötä, työttömyyttä, alanvaihtoa, jumittelua alipalkatuissa ja koulutustasoa vastaamattomissa hommissa jne. 80-luvulla syntyneet ovat eka sukupolvi, jossa on valtava määrä ihmisiä joilla ei ole oikein mitään. Ei työtä, ei kumppania, ei koulutusta ( ainakaan ei koulutusta jolla saisi mitään työtä), joillain ei edes ystäviä.
Lähde? Itse olen pari vuotta vanhempi enkä tunnista tuosta vuodatuksesta mitään. Ihan yhtä lailla ne 1982 syntyneet on kouluttautuneet kuin muutkin, samat yliopistot, lukiot, ammattikoulut ja ammattikorkeakoulut opintososiaalisine etuineen. Samat työmarkkinat kuin muillakin. Perheenkin on tuon ikäisistä enemmistö perustanut.
Elät kuplassa. Olen toki tämän huomannutkin, ne meidän ikäisistä, joilla on mennyt asiat koko ajan putkeen, elävät kuplassa ja kieltäytyvät oikeastaan edes tuntemasta niitä, joilla ei mennyt niin putkeen. Mennyt kai suurten ikäluokkien menestyspakotus ja kulissit pystyssä -ajattelu perille.
Niin ja itse olen siitä välistä. Olen kokenut varsin kovia, mutta toisaalta minulla on asiat suht okei nyt. Sitä teidän kuplaelämää minulla tosin ei tule ikinä olemaan. Ja toisaalta, tunnen paljon ikäisiäni ihmisiä, joilla on asiat minua huonommin. Korkeakouluissa opiskelleita, sinänsä ihan päteviä ja tervejärkisiä ihmisiä.
Kysyin lähdettä, sitä ei tullut. Tuli sen sijaan syyttelyä kuplassa elämisestä. Aivan kuin sinä tuntisit koko ikäluokan yhtään paremmin kuin minä.
Jotta voi uskottavasti väittää tuon ikäisten voivan erityisen huonosti, pitäisi olla jokin muu lähde kuin se, että omaan tuttavapiiriin kuuluu ihmisiä, joilla menee huonosti.
Minun tuttavapiiriin kuuluu myös teitä kuplaihmisiä. Sinun tuttavapiiriisi ei kuulu muita kuin kuplaihmisiä.
Minulla ei ollut nuorena aikaa istua iltaisin baareissa, hillua joka viikonloppu tansseissa, matkustaa lomalla pitkin Suomea ja viipyä kaverien luona.
60-luvulla nuoren huvittelivat paljon enemmän. Ammattikoulun käyminen älyttömine aikatauluineen alle 16-vuotiaana ei olisi äidiltä onnistunut.
Isä sen sijaan hoiti hiipuvaa tilaa jo alle 20-vuotiaana.
T. Nainen synt. 1972