Isovanhemmat ärsyttää!
Aaargh. Pakko purkaa tää nyt jonnekin.
Minun vanhempani ovat varmasti syyllistämisen mestareita! Niin turhauttavaa. He eivät pidä mitään, eivät siis oma-alotteisesti MITÄÄN yhteyttä lapsenlapsiinsa. Ei ainuttakaan puhelua, käyntiä tapaamaan lapsia, ei mitään.
Ja sitten syyllistetään siitä miksen minä tuo lapsia mökille. Kun sinne sitten päästään jatkavat isovanhemmat omissa puuhissaan, hokevat LAPSILLE koko ajan, että on kiire hoitaa rikkaruohot, maalata pihakeinu tms, minulla ja lapsilla on todella epämukava olo olla "tiellä" jatkuvasti, mutta jos ei mennä, niin siitä vasta syyllistetään!
On se nyt perk kun täytyy pilata toistenkin juhannus käytöksellään.
Ja ei, minä en odota minkäänlaista lastenhoitopalvelua, esikoinen on 10v, eikä sinä aikana isovanhemmat ole hoitaneet lapsia kuin tunneissa laskettavan määrän. Ei ainuttakaan yökyläilyä tms. Mutta mikä siinä on, että lapsenlapset täytyy saada paikalle aivan kuin sitä varten, että näytetään mökkinaapureille, että ollaan "hyviä" isovanhempia....
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että teillä on täällä niin paljon töitä ettemme viitsi häiritä kauempaa.
Tätä olen miettinyt monta kertaa. Kun se on niin TYLYÄ, kun lapset yrittävät puhua jotain "mummi, mummi, katso perhonen!" Ja mummi vastaa "mummilla on nyt kiire tehdä sitä ja tätä..."
Täytyy ehkä ensi kerralla sanoa, että tullaan seuraavan kerran, kun heillä ei ole niin kiire koko aikaa.
Mummi on aikamoisen itsekäs jos ei lasta näe eikä perhosta huomaa. Lapsiparka. Lapset tarvitsevat läsnäoloa ja huomiota. Surullista jos ei olla ns. paikalla kun lapsella on asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on ongelma: isovanhemmuus ei ole synonyymi lastenhoitajalle. Yhdenkään isovanhemmat ei tarvitse hoitaa yhtäkään lapsenlasta.
Syyllistyminen on sinun päässäsi, olet itse sen kehittänyt. Isovanhemmat eivät halunneet lapsia mökille, he vain esittivät kohteliaan kysymyksen "tuleeko lapset kesällä mökillä käymään" tarkoittaen, että ei ole pakko eikä tarvetta saapua, mutta kysymme, koska se kuuluu asiaan.
Mökkinaapurit ei kurki aidan yli kakaroita, korkeintaan etsivät korvatulpat, kun naapurin valtaa kakaralauma.
Isovanhemmuus ei siis tarkoita edes lasten näkemistä, kuulumisten kysymistä tai heidän elämäänsä kuulumista? Koska sitä vanhempani eivät tee. Minä en tarvitse heiltä mitään hoitopalveluita, ne on hankittu ostopalveluna jo sen 10 vuotta, joten turha sunkin on yrittää syyllistää.
Ja jos ei mennä siitä mainitaan kaikille sukulaisille, miten kiittämätön olen ym, kun en tuo lapsia heidän mökilleen, lapsenlapsia vartenhan he sitä pitävät, kaiken tekevät lapsenlapsia varten blaablaa. Siis marttyyriviitta sujahtaa sillä sekunnilla ylle, jos en ole heti menossa.
Isovanhemmuus ei tarkoita sitä, että murrosikäisen tasolle jäänytta aikuista lasta ja tämän jatkuvaa valitusta on pakko kuunnella päivästä toiseen. Isovanhemmuus ei tarkoita sitäkään, että pitää kuulla valheita "kaikista sukulaisista", koska esimerkiksi ap:n vanhemmat tietävät, että ap ei ole tekemisissä yhdenkään sukulaisen kanssa vai pitäisikö sanoa niin, että sukulaiset eivät ole tekemisissä hänen kanssaan.
Miksi valehtelet itsellesi ap? Olet ollut riidoissa vanhempiesi kanssa reilusti yli 15 vuotta, moittinut heitä, haukkunut julkisesti, tehnyt aikoinaan sukujuhlissa selväksi, miten heitä vihaat ja silti selität meille, että ne nyt ei vaan välitä. Ja totta se onkin, eivät vanhempasi välitä, koska sinä olet tehnyt heille mahdottomaksi edes yrittää rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että teillä on täällä niin paljon töitä ettemme viitsi häiritä kauempaa.
Tätä olen miettinyt monta kertaa. Kun se on niin TYLYÄ, kun lapset yrittävät puhua jotain "mummi, mummi, katso perhonen!" Ja mummi vastaa "mummilla on nyt kiire tehdä sitä ja tätä..."
Täytyy ehkä ensi kerralla sanoa, että tullaan seuraavan kerran, kun heillä ei ole niin kiire koko aikaa.
Et sä mitään tule sanomaan. Jos sinusta ei ole ottamaan sitä todellista vastuuta sinun pitää oppia elämään sen kanssa.
Saattaa olla ihan mahdollista. En ole koskaan ollut sellainen tyly töksäyttelijä, vaan yleisesti yritän tasapainoilla erilaisten ihmisten kanssa. Nyt meinaa vaan taas pinna kiristyä, mutta tuskin sanon mitään ainakaan kovin pahasti.
Tuollaisia oli ennen vanhaan kaikki isovanhemmat ja varsinkin omat vanhemmat. Ei meidän lasten kanssa oltu, omia hommia tekivät arjen ja lomat. Tuttua on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on ongelma: isovanhemmuus ei ole synonyymi lastenhoitajalle. Yhdenkään isovanhemmat ei tarvitse hoitaa yhtäkään lapsenlasta.
Syyllistyminen on sinun päässäsi, olet itse sen kehittänyt. Isovanhemmat eivät halunneet lapsia mökille, he vain esittivät kohteliaan kysymyksen "tuleeko lapset kesällä mökillä käymään" tarkoittaen, että ei ole pakko eikä tarvetta saapua, mutta kysymme, koska se kuuluu asiaan.
Mökkinaapurit ei kurki aidan yli kakaroita, korkeintaan etsivät korvatulpat, kun naapurin valtaa kakaralauma.
Isovanhemmuus ei siis tarkoita edes lasten näkemistä, kuulumisten kysymistä tai heidän elämäänsä kuulumista? Koska sitä vanhempani eivät tee. Minä en tarvitse heiltä mitään hoitopalveluita, ne on hankittu ostopalveluna jo sen 10 vuotta, joten turha sunkin on yrittää syyllistää.
Ja jos ei mennä siitä mainitaan kaikille sukulaisille, miten kiittämätön olen ym, kun en tuo lapsia heidän mökilleen, lapsenlapsia vartenhan he sitä pitävät, kaiken tekevät lapsenlapsia varten blaablaa. Siis marttyyriviitta sujahtaa sillä sekunnilla ylle, jos en ole heti menossa.
Isovanhemmuus ei tarkoita sitä, että murrosikäisen tasolle jäänytta aikuista lasta ja tämän jatkuvaa valitusta on pakko kuunnella päivästä toiseen. Isovanhemmuus ei tarkoita sitäkään, että pitää kuulla valheita "kaikista sukulaisista", koska esimerkiksi ap:n vanhemmat tietävät, että ap ei ole tekemisissä yhdenkään sukulaisen kanssa vai pitäisikö sanoa niin, että sukulaiset eivät ole tekemisissä hänen kanssaan.
Miksi valehtelet itsellesi ap? Olet ollut riidoissa vanhempiesi kanssa reilusti yli 15 vuotta, moittinut heitä, haukkunut julkisesti, tehnyt aikoinaan sukujuhlissa selväksi, miten heitä vihaat ja silti selität meille, että ne nyt ei vaan välitä. Ja totta se onkin, eivät vanhempasi välitä, koska sinä olet tehnyt heille mahdottomaksi edes yrittää rakastaa.
No nyt tuli sellainen kasa sontaa, että:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että teillä on täällä niin paljon töitä ettemme viitsi häiritä kauempaa.
Tätä olen miettinyt monta kertaa. Kun se on niin TYLYÄ, kun lapset yrittävät puhua jotain "mummi, mummi, katso perhonen!" Ja mummi vastaa "mummilla on nyt kiire tehdä sitä ja tätä..."
Täytyy ehkä ensi kerralla sanoa, että tullaan seuraavan kerran, kun heillä ei ole niin kiire koko aikaa.
Mummi on aikamoisen itsekäs jos ei lasta näe eikä perhosta huomaa. Lapsiparka. Lapset tarvitsevat läsnäoloa ja huomiota. Surullista jos ei olla ns. paikalla kun lapsella on asiaa.
Ja se on vanhemman loputon tehtävä olla lasten puolella, eikä laittaa heitä tuollaiseen asemaan. Tavallaan ap omaa itsekyyttään ( hän ei kestä arvostelua) altistaa lapsensa huonolle käytökselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistämisestä selviää kuuntelemalla. Ja kuten yllä sanottiin oppia ikä kaikki. Ensi kerralla olet menemättä ja annat heidän kiutella ihan yksinään.
Kun se ei tosiaan pääty siihen, ettei mennä. Minut haukutaan kaikille sukulaisille. Varsinkin isäni haukkuu minut äidilleen (minun mummolleni siis) ja mummo soittaa taas hädissään miksen käy mökillä🤯
Mitä mummo on siihen sanonut kun olet avoimesti hänelle kertonut miksi et käy?
Tähän voisi vielä lisätä mitä ne vanhemmat on sanonut, kun heidän kanssa on keskusteltu?
Lapset (eli vaikkapa sinä) eivät ole vanhemmilleen mistään velkaa. Itse olen jo aikuistuneiden lasten vanhempi. Lapsenlapsikin jo on. Lapset saavat tulla kylään silloin, kun haluavat ja omilta menoiltaan ehtivät. Halu kyläillä syntyy siitä, että yhdessäolo on mukavaa. Että vietetään aikaa yhdessä, kysellään kuulumisia ja tehdään jotain kivaa. Kotityöt voin tehdä silloin, kun lapset eivät ole paikalla.
Mielestäni sinulla ei ole mitään velvollisuutta kyläillä vanhemmillasi, jos he kohtelevat sinua ja lapsiasi noin ikävästi. Haittaisiko se, jos he sitten moittisivat sinua sukulaisille? Luultavasti koko suku tietää joka tapauksessa, miten he itse käyttäytyvät, joten moni ei varmasti ota heidän juttujaan edes tosissaan. Mummollesi voit kertoa tilanteen rehellisesti. Voit vetää omat rajasi ja laatia säännöt sille, miten sinua saa kohdella. Kenenkään ei tarvitse kuunnella aiheettomia moitteita. Voimia sinulle!
Ymmärrän sinua, ap!
Mun appivanhemmat on ihan samanlaisia. Ei paljoa houkuta vierailemaan, kun annetaan ymmärtää että häiritään työntekoa. Luetellaan miten on niin kamala kiire siivota, keittää ruokaa ja silittää. Kitkeä ja lämmittää taloa yms. Kun lapset oli siinä iässä että ne esim. tukeutui huonekaluihin kävellessään puita pitkin anoppi kulki niiden perässä rätti kädessä pyyhkien sormenjälkiä. Isommat lapset sanoivatkin, että eivät halua mennä mummolaan, kun "mummo sanoo että me ollaan vaan tiellä ja siivoaa koko ajan".
Ja ei, ei odoteta isovanhemmilta lastenhoitopalvelua. Tarjoudutaan avuksi mm. ruoanvalmistuksessa, pöydän kattamisessa ja tiskien hoidossa.
Odota 10 vuotta niin isovanhempasi ovat matojen ruokana kirkkomaan mullissa. Sitten voit alkaa odottelemaan omaa vuoroasi.
Tunnistan tämän mieheni vanhemmista. Eivät osaa olla normaalisti saatika lämpimästi vuorovaikutuksessa oikeastaan kenenkään kanssa. Etäistä, syyllistävää, välttelevää olemisen tapaa jopa suhteessa omiin lapsiin. Ei vaan osata näyttää välittpmistä Tämä korvataan hääräämisellä, häsäämisellä ja työllä. Yritetään tekemisen kautta yhteyttä muihin? Myös valokuvat tärkeitä näyttää naapureille ja sukulaisille. Meille tulee vihjailuja, kuinka "Pirjon ja Reinonkin lapset perheineen on taas siellä käyneet puuhommissa/pihaa laittamassa/käpyjen keruutalkoissa. Kun yritämme kysyä ja kertoa kuulumisia ja antaa mahdollisuuksia olla aidosti yhteydessä meihin, niin se on selvästi heille kiusallista.
Olemme ratkaisseet asian niin, että käymme kyllä lyhyitä vierailuita. Annamme heidän ottaa kuvia, emme ryhdy raatamaan näön vuoksi mutta voimme auttaa jos kysymyksessä on jotain tarpeellista ja heille hankalaa, lapsille olemme kertoneet että isovanhemmat eivät ole pieninä.oppineet olemaan ihmisten kanssa kun ovat tehneet vain työtä, niin ehkä pystyvät paremmin ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että teillä on täällä niin paljon töitä ettemme viitsi häiritä kauempaa.
Tätä olen miettinyt monta kertaa. Kun se on niin TYLYÄ, kun lapset yrittävät puhua jotain "mummi, mummi, katso perhonen!" Ja mummi vastaa "mummilla on nyt kiire tehdä sitä ja tätä..."
Täytyy ehkä ensi kerralla sanoa, että tullaan seuraavan kerran, kun heillä ei ole niin kiire koko aikaa.
Et sä mitään tule sanomaan. Jos sinusta ei ole ottamaan sitä todellista vastuuta sinun pitää oppia elämään sen kanssa.
Saattaa olla ihan mahdollista. En ole koskaan ollut sellainen tyly töksäyttelijä, vaan yleisesti yritän tasapainoilla erilaisten ihmisten kanssa. Nyt meinaa vaan taas pinna kiristyä, mutta tuskin sanon mitään ainakaan kovin pahasti.
Eli tilanne jatkuu kunnes isovanhemmat päätyy hautaan. Oletko ajatellut yhtään mihin asemaan lapsesi laitat omaa saamattomuuttasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että teillä on täällä niin paljon töitä ettemme viitsi häiritä kauempaa.
Tätä olen miettinyt monta kertaa. Kun se on niin TYLYÄ, kun lapset yrittävät puhua jotain "mummi, mummi, katso perhonen!" Ja mummi vastaa "mummilla on nyt kiire tehdä sitä ja tätä..."
Täytyy ehkä ensi kerralla sanoa, että tullaan seuraavan kerran, kun heillä ei ole niin kiire koko aikaa.
Et sä mitään tule sanomaan. Jos sinusta ei ole ottamaan sitä todellista vastuuta sinun pitää oppia elämään sen kanssa.
Saattaa olla ihan mahdollista. En ole koskaan ollut sellainen tyly töksäyttelijä, vaan yleisesti yritän tasapainoilla erilaisten ihmisten kanssa. Nyt meinaa vaan taas pinna kiristyä, mutta tuskin sanon mitään ainakaan kovin pahasti.
Et uskalla tulla pois omalta mukavuus alueeltasi ja hinnan siitä maksaa sinun lapsesi.
Vierailija kirjoitti:
Odota 10 vuotta niin isovanhempasi ovat matojen ruokana kirkkomaan mullissa. Sitten voit alkaa odottelemaan omaa vuoroasi.
Jaa, missäs on sanottu, että ap elää vanhempiaan kauemmin? Niinpä niin, ei missään, ja kun tuon totuuden muistaa saattaa tule mieleen, että jospa yritän lempeästi puhua tästä aiheesta omien vanhempien kanssa, koska tämä päivä voi olla viimeinen mahdollisuus puhua. Jopa ne lapset voivat olla huomenna poissa. Ihan j9kaista pikku ärsytystä ei kannattaisi vaahdota ilmoille. Tuskin apkään kovin kiva tyyppi on, ei ainakaan kirjoituksensa perusteella.
Vierailija kirjoitti:
En oppinut mitään. Onko sinulla antaa vinkkejä?
Ap
Olen eri mutta meillä MOLEMMAT isovanhemmat on tollasia. Eivät soita, eivät käy, eivät osoita mitään kiinnostusta, eivät huomioi lapsia esim jouluna/synttärinä, eivät kysele kuulumisia, meidän perhe on evvk. Sanomatta selvää että eivät ikinä ole hoitaneet sekuntiakaan, kummatkin ilmoitti jo raskausaikana että emme ala auttamaan, kukin hoitaa omansa.(hah mikä vitsi, he hoidatti itse lapsensa omilla vanhemmilla).
Jos joskus harvoin kerta vuoteen tavattiin niin ei mitään huomiota lapsiin, eivät puhuneet lapsille tai edes katsoneet. Omia asioitaan touhottivat ja just tota samaa että kitketään pihaa kun olimme käymässä.
Mun ainoa vinkki on: luovuta, älä yritä enää. Mäkin tein noin, ja nyt elämme sitten ilman isovanhempia. Lopetin sen että minä yksin kannattelen suhdetta ja minä yksin soittelen jne. Nyt on mennyt toisten kanssa kolme vuotta ja toisten kanssa viisi vuotta ilman MITÄÄN KONTAKTIA. Yhtä ainoaa kertaa heitä ei ole kiinnostanut soittaa tai nähdä.
Tuo kertoo kaiken olennaisen, ovat täysin välinpitämättömiä ja rakkaudettomia. Olen varautunut jopa siihen että emme näe enää koskaan. He eivät yhteyttä ota joten olkoot sitten itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota 10 vuotta niin isovanhempasi ovat matojen ruokana kirkkomaan mullissa. Sitten voit alkaa odottelemaan omaa vuoroasi.
Jaa, missäs on sanottu, että ap elää vanhempiaan kauemmin? Niinpä niin, ei missään, ja kun tuon totuuden muistaa saattaa tule mieleen, että jospa yritän lempeästi puhua tästä aiheesta omien vanhempien kanssa, koska tämä päivä voi olla viimeinen mahdollisuus puhua. Jopa ne lapset voivat olla huomenna poissa. Ihan j9kaista pikku ärsytystä ei kannattaisi vaahdota ilmoille. Tuskin apkään kovin kiva tyyppi on, ei ainakaan kirjoituksensa perusteella.
TÄMÄ!
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia oli ennen vanhaan kaikki isovanhemmat ja varsinkin omat vanhemmat. Ei meidän lasten kanssa oltu, omia hommia tekivät arjen ja lomat. Tuttua on.
Totta. Tämä on niin suomalainen tapa. Kun asuin hetken italialaisessa perheessä vaihtovuotena näin toisenlaisen tavan olla, enkä ole siitä "toipunut" ikinä. Siellä lapset ovat koko suvun rakkauden kohteena ja heille annetaan tärkeä rooli, pusujen ja halien kera! Ei ihme että itsetunto kehittyy. Joillain ehkä liikaakin. Mutta suomalainen lapsivihamielisyys ja suorittajayhteiskunta poikii tällaista. Ei yleistetä mutta kovin on yleistä.
Tavattoman ylelstä. Monella on sama tilanne. Täälläkin. Asia on vaan niin tabu että kukaan ei omalla naamalla kehtaa kertoa.
Meillä tuo johti lopulta täydelliseen välirikkoon. Välinpitämättömyys muuttui suorastaan pssiivis-aggressiiviseen ilkeyteen ja pahansuopuuteen. Siinä vaiheessa kun vanhempani alkoivat v*ttuilla lapsilleni laitoin pelin poikki ja lopetin olemasta itse se ainoa osapuoli joka soittelee ja pitää suhdetta yllä. Tässä on nyt 10v ajan eletty ilman kontaktia vanhempiini.
Erikoisinta se että meille on syntynyt tänä aikana 2 lasta joita vanhempani ei ole nähneet ikinä. Eivät tulleet ristiäisiin. Eivät ole halunneet nähdä.
Uskallan veikata että monella joilla tällaiset vanhemmat on, ne vanhemmat on SUURTA IKÄLUOKKAA tai ainakin siis 65+ iältään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota 10 vuotta niin isovanhempasi ovat matojen ruokana kirkkomaan mullissa. Sitten voit alkaa odottelemaan omaa vuoroasi.
Jaa, missäs on sanottu, että ap elää vanhempiaan kauemmin? Niinpä niin, ei missään, ja kun tuon totuuden muistaa saattaa tule mieleen, että jospa yritän lempeästi puhua tästä aiheesta omien vanhempien kanssa, koska tämä päivä voi olla viimeinen mahdollisuus puhua. Jopa ne lapset voivat olla huomenna poissa. Ihan j9kaista pikku ärsytystä ei kannattaisi vaahdota ilmoille. Tuskin apkään kovin kiva tyyppi on, ei ainakaan kirjoituksensa perusteella.
TÄMÄ!
Kuule. Ei tuollaisten kanssa voi puhua. Normaalien vanhempien kanssa voi. Mutta ei tuollaisten tunnevammaisten. Ne ei osaa keskustella, ne ei suostu keskustelemaan. Jos itse yrität sitä, siitä tulee martyyrikohtaus tai raivokohtaus. Pahimmillaan joudut mukiloiduksi, näin kävi itselleni kun yritin ottaa kerran asiaa puheeksi. Henkeni on kallis joten voit olla varma että en enää ikinä ota asiaa puheeksi.
Et sä mitään tule sanomaan. Jos sinusta ei ole ottamaan sitä todellista vastuuta sinun pitää oppia elämään sen kanssa.