Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..

Markus Zusak-Kirjavaras

Kertoo toisesta maailmansodasta saksalaisen tytön näkökulmasta.Kirjaan perustuva samanniminen elokuva on myös loistava.

Lues tämä kirjoitti:

Lasi maitoa, kiitos

Hyvä kirja mutta tosi rankka aihe.Luin joskus 15-vuotiaana ja traumat jäi.

The Girl Without a Voice: The true story of a terrified child whose silence spoke volumes, kirjoittanut Casey Watson

Varmaan kääneety myös suomeksi. Luin jo vuosia sitten, aika hurja tarina. Suosittelen.

Poikani Kevin, kauhea, lohduton. Elokuva myös harvinaisen onnistunut. Kun siis kirjan jälkeen näin, usein pettymyksiä.

Lukekaa, te jotka ihmettelette Jokelan tai Kauhajoen tapauksia.

Papillon - ainoa kirja, jonka olen lukenut kolmeen kertaan. Elokuva oli totaalinen pettymys.

Juuret - katsoin TV -sarjan noin kymmen vuotiaana. En tiedä miksi ylipäätään sain katsoa. Olin järkyttynyt. Kirjan luin vasta viitisen vuotta sitten. Olin ikäisekseni hyvin järkyttynyt. Matkustin sitten entiselle James Islandille, nykyiselle Kunta Kinten orjasaarelle. En pysty kuvailemaan, kuinka järkyttynyt olin siellä ja orjamuseossa. Olen vieläkin.

Sinuhe aikoinaan ja uudestaan useamman kerran. Äskettäin lukemani John Irving: Oman elämänsä sankari

Vierailija kirjoitti:

- Margaret Atwoodin Oryx ja Crake

- Matt Haigin Keskiyön kirjasto

- Chris Cleaven Poikani ääni

Atwood ei petä! Oryxiin ja Crakeen liittyvät myös Herran tarhurit ja Uusi maa. Nautinnollisia lukuhetkiä tiedossa mikäli et ole vielä lukenut niitä.

Vierailija kirjoitti:

Poikani Kevin, kauhea, lohduton. Elokuva myös harvinaisen onnistunut. Kun siis kirjan jälkeen näin, usein pettymyksiä.

Lukekaa, te jotka ihmettelette Jokelan tai Kauhajoen tapauksia.

Poikani Kevin on todella huonosti kirjoitettu romaani, hahmoton, juoneton, sinne tänne haahuileva, selvästikin kirjoitettu sillä otteella, ettei tekijä tiedä aluksi itsekään, mitä kirjoittaisi. Hahmottmuus tekee kirjasta myös pitkäpiimäisen luettavan. KIrja on fiktiota, eräänlainen tekijänsä "toiveuni" siitä, millainen hui paha lapsi voisi olla, ja koska kyseessä pelkkä mielikuvittelu, kokonaisuus on todella epäuskottava ja yksiselitteisen huono jopa kaunokirjallisesti. Tästä kirjasta ei paljon tosiaankaan kannata tehdä johtopäätöksiä todellisten Jokeloiden ja Kauhajokien suhteen. MIten  te ihmiset oikein luette fiktiota? Fiktio = mielikuvittelu, fantasia, keksitty tarina

Vierailija kirjoitti:

Papillon - ainoa kirja, jonka olen lukenut kolmeen kertaan. Elokuva oli totaalinen pettymys.

Juuret - katsoin TV -sarjan noin kymmen vuotiaana. En tiedä miksi ylipäätään sain katsoa. Olin järkyttynyt. Kirjan luin vasta viitisen vuotta sitten. Olin ikäisekseni hyvin järkyttynyt. Matkustin sitten entiselle James Islandille, nykyiselle Kunta Kinten orjasaarelle. En pysty kuvailemaan, kuinka järkyttynyt olin siellä ja orjamuseossa. Olen vieläkin.

Juuret-romaanin kirjoittaja joutui oikeuteen valehdeltuaan omista Juuristaan ja varastettuaan ideoita kirjaansa. Lopulta joutui maksamaan aimo summat näistä kirjallisista rötöksistään. Googlettamalla englanniksi löytää lisätietoa.

Petina Gabbah: Muistojen kirja.

Loppuratkaisu tuli viimeisillä sivuilla ja jäin miettimään kirjan juonta pitkään sen jälkeenkin. Hyvä kirja, suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Papillon - ainoa kirja, jonka olen lukenut kolmeen kertaan. Elokuva oli totaalinen pettymys.

Juuret - katsoin TV -sarjan noin kymmen vuotiaana. En tiedä miksi ylipäätään sain katsoa. Olin järkyttynyt. Kirjan luin vasta viitisen vuotta sitten. Olin ikäisekseni hyvin järkyttynyt. Matkustin sitten entiselle James Islandille, nykyiselle Kunta Kinten orjasaarelle. En pysty kuvailemaan, kuinka järkyttynyt olin siellä ja orjamuseossa. Olen vieläkin.

Juuret-romaanin kirjoittaja joutui oikeuteen valehdeltuaan omista Juuristaan ja varastettuaan ideoita kirjaansa. Lopulta joutui maksamaan aimo summat näistä kirjallisista rötöksistään. Googlettamalla englanniksi löytää lisätietoa.

Tämä. Kirja oli hyvä mutta muistan kuinka pettynyt teininä olin kun tajusin että fiktiotahan se olikin. Petyin valehteluun, en kirjaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Papillon - ainoa kirja, jonka olen lukenut kolmeen kertaan. Elokuva oli totaalinen pettymys.

Juuret - katsoin TV -sarjan noin kymmen vuotiaana. En tiedä miksi ylipäätään sain katsoa. Olin järkyttynyt. Kirjan luin vasta viitisen vuotta sitten. Olin ikäisekseni hyvin järkyttynyt. Matkustin sitten entiselle James Islandille, nykyiselle Kunta Kinten orjasaarelle. En pysty kuvailemaan, kuinka järkyttynyt olin siellä ja orjamuseossa. Olen vieläkin.

Juuret-romaanin kirjoittaja joutui oikeuteen valehdeltuaan omista Juuristaan ja varastettuaan ideoita kirjaansa. Lopulta joutui maksamaan aimo summat näistä kirjallisista rötöksistään. Googlettamalla englanniksi löytää lisätietoa.

Ei se poista sitä seikkaa, että A.Haley kuvasi kuitenkin raadollisen loistavast sen aikuista elämää mm. orjaplantaaseilla. Olipa hänellä sitten minkälaiset omat juuret tahansa. Oikeasti, kirja tarvittiin kipeästi. Vasta sen ilmestyttyä monien silmät aukenivat lopullisesti, mitä Atlantillisessa orjakaupassa oikein tapahtui.

Olen siis käynyt Kunta Kinten saarella. Pieni ja vähäpätöinen saari nostaa ihokarvat pystyyn, varsinkin kun menimme sinne paikallisten nuorten kanssa. Yksi heistä seisoi rauniomuurin päällä, vittasi jonnekin horisonttiin ja sanoi, että hänenkin sukulaisiaan on jossain tuolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Papillon - ainoa kirja, jonka olen lukenut kolmeen kertaan. Elokuva oli totaalinen pettymys.

Juuret - katsoin TV -sarjan noin kymmen vuotiaana. En tiedä miksi ylipäätään sain katsoa. Olin järkyttynyt. Kirjan luin vasta viitisen vuotta sitten. Olin ikäisekseni hyvin järkyttynyt. Matkustin sitten entiselle James Islandille, nykyiselle Kunta Kinten orjasaarelle. En pysty kuvailemaan, kuinka järkyttynyt olin siellä ja orjamuseossa. Olen vieläkin.

Juuret-romaanin kirjoittaja joutui oikeuteen valehdeltuaan omista Juuristaan ja varastettuaan ideoita kirjaansa. Lopulta joutui maksamaan aimo summat näistä kirjallisista rötöksistään. Googlettamalla englanniksi löytää lisätietoa.

Ei se poista sitä seikkaa, että A.Haley kuvasi kuitenkin raadollisen loistavast sen aikuista elämää mm. orjaplantaaseilla. Olipa hänellä sitten minkälaiset omat juuret tahansa. Oikeasti, kirja tarvittiin kipeästi. Vasta sen ilmestyttyä monien silmät aukenivat lopullisesti, mitä Atlantillisessa orjakaupassa oikein tapahtui.

Olen siis käynyt Kunta Kinten saarella. Pieni ja vähäpätöinen saari nostaa ihokarvat pystyyn, varsinkin kun menimme sinne paikallisten nuorten kanssa. Yksi heistä seisoi rauniomuurin päällä, vittasi jonnekin horisonttiin ja sanoi, että hänenkin sukulaisiaan on jossain tuolla.

Varmaan se henkilö, jolta kirjailija varasti ideoita, olisi sinun kanssasi samaa mieltä. Olisitko siinäkin tapauksessa, että omat ideasi varastettaisiin? Varmastiko olisit?

Tosi nuorena luetuista kirjoista monet ravisutti.

Leon Uriksen Exodus 16-vuotiaana. Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Idiootti, 14 - 17-vuotiaana. Utrion Eevan tyttäret joskus 25-v ja Doris Lessingin Shikasta ( ja Avioliitot vyöhykkeiden välillä, Siriuksen kokeet ja Planeetta 8) 24-vuotiaana. Stanislav Lemin Solaris ja Zimmer-Bradleyn Avalonin usvat tuli myös luetuksi nuorena, ja vaikuttivat.

Joku varmaan luulee The Day of the Triffids -kirjaa joksikin scifi-moskaksi, mutta se on oikeastaan paljonkin pohdintaa sisältävä ja aiheuttava kirja.

Suosittelen kuuntelemaan sen äänikirjana Youtubesta.

Vierailija kirjoitti:

Peter Hoeg ja Lumen taju. Mystinen, unenomainen tunnelma. Luin kirjan keskikesällä, joten kirjan talvinen ja hyinen tunnelma loi myös kivaa kontrastia.

Mulla on tuo, silloin kun ilmestyi niin hankin, en enää kunnolla muista, mutta johtoajatus karkasi jossain vaiheessa minulta. Pitäisi lukea uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Joku varmaan luulee The Day of the Triffids -kirjaa joksikin scifi-moskaksi, mutta se on oikeastaan paljonkin pohdintaa sisältävä ja aiheuttava kirja.

Suosittelen kuuntelemaan sen äänikirjana Youtubesta.

Scifi ei ole moskaa. Onpa sivistymätöntä mitätöidä kokonainen genre. Et ole paljon tainnut lukea, etenkään scifiä?

Vierailija kirjoitti:

Tosi nuorena luetuista kirjoista monet ravisutti.

Leon Uriksen Exodus 16-vuotiaana. Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Idiootti, 14 - 17-vuotiaana. Utrion Eevan tyttäret joskus 25-v ja Doris Lessingin Shikasta ( ja Avioliitot vyöhykkeiden välillä, Siriuksen kokeet ja Planeetta 8) 24-vuotiaana. Stanislav Lemin Solaris ja Zimmer-Bradleyn Avalonin usvat tuli myös luetuksi nuorena, ja vaikuttivat.

Jatkan. Atwoodit löysin vasta viisikymppisenä, ja ne kolahtivat. Sinuhe on vaikuttanut, ei ensilukemalta mutta varsinkin sen jälkeen kun itse valmistuin lääkäriksi (26 v).

Yksi lempikirjani on Carrolin Liisa Ihmemaassa. Semmoinen tunnen olevani edelleen, 55 iässä. Maailma osaa totisesti aina yllättää, mutta tärkeintä on tietysti pysyä järkevänä ja muistaa kissansa (kuten Liisa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi nuorena luetuista kirjoista monet ravisutti.

Leon Uriksen Exodus 16-vuotiaana. Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Idiootti, 14 - 17-vuotiaana. Utrion Eevan tyttäret joskus 25-v ja Doris Lessingin Shikasta ( ja Avioliitot vyöhykkeiden välillä, Siriuksen kokeet ja Planeetta 8) 24-vuotiaana. Stanislav Lemin Solaris ja Zimmer-Bradleyn Avalonin usvat tuli myös luetuksi nuorena, ja vaikuttivat.

Jatkan. Atwoodit löysin vasta viisikymppisenä, ja ne kolahtivat. Sinuhe on vaikuttanut, ei ensilukemalta mutta varsinkin sen jälkeen kun itse valmistuin lääkäriksi (26 v).

Yksi lempikirjani on Carrolin Liisa Ihmemaassa. Semmoinen tunnen olevani edelleen, 55 iässä. Maailma osaa totisesti aina yllättää, mutta tärkeintä on tietysti pysyä järkevänä ja muistaa kissansa (kuten Liisa).

Matemaatikko Carrol oli pe dof iili, joka pyysi n. 12-vuotiaan serkkunsa kättä tämän vanhemmilta ja otti todella äklöjä valokuvia tästä. Nykypäivänä joutuisi siitä linnaan. Tämä Carrolin lapsi-ihastus oli Liisan esikuva ja innoitti hänet tekemään kirjan. Tätä koskeva artikkeli oli kauan sitten Helsingin Sanomissa. Mua kuvottaa toi stoori joka kerta, etenkin, kun jengi ihailee tätä kirjailijaa. Vähän vastaavan henkinen kirjailija oli Peter Panin taustalla

Tamara McKinley Matildan viimeinen valssi. Kertakaikkiaan sykähdyttävä lukukokemus. Kuten suurin osa hänen kirjoistaan on, mutta tuo varsinkin oli sitä.