Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..

kirjat alpo ruuthin kämppä mikä kuvasi helsinkiä 50 lopulta. pullot allan tamlerin saman aikakauden kuvaus tampereelta. aarne haunia joku huippu. viimeksi ja ihmettelin itseäni kun avasin sofia oksasen kirjan puhdistus jonka luin yhdeltä istumalta.  henry miller neksus .seksus tai pleksus yritin en ymmärtänyt mitään muuta kuin hikitipat tissistä. sippari ruispellossa en tajunnut ideaa mutta kaiketi olen ilmeisen tyhmä ihminen. myös martin gray kaikkien rakkaideni puolesta ti edit piaf jumalani kuinka olen elänyt jäivät muistoihini.

Luen joka ilta jotain uneen päästäkseni. Ken Folletin Neulansilmä jäi viimeksi mieleen. Kirjoista kokonaisuus ei jää usein mieleen, vaan yksityiskohdat. En pääse irti kiinalaiskirjailijan kuvausta uudenvuoden eläintorilta, kaupan oli eläviä apinanpoikasia ruokatavaraksi, joiden päälle myyjä kaatoi kiehuvaa vettä, jotta ne nyppivät itse karvat pois. Näin ei ostajan tarvitse kyniä niitä. Minä en pääse tästä yli.

Donna Tartt Jumalat juhlivat öisin. Mahtava lukukokemus.

Golding Kärpästen herra. Koulukiusatulle oli piinallista luettavaa.

stephen king pitkä marssi, muistaakseni noin 500 sivua tosi yksinkertaista marssia kunnes kuolo korjasi, piti sekin kuitenkin lukea, rumps rumps jäi mieleeni. rumps.

Vierailija kirjoitti:

Eva Illoinen: Iltapäivällä tuli levottomuus

Mullakin tämä. Erittäin hyvin kirjoitettu naisalkoholistin tunne maailmasta ja elämästä.

Patricia Highsmithin koko tuotanto…kuvailee ihmisen vinksahtanutta mieltä erikoisella tavalla.

Toinen paha lukukokemus oli turkkilaisen kurdiperheen tarinaa. Perheen tytär oli seurustellut amerikkalaisen pojan kanssa ja tuli kai raskaaksi. Tytär teki itsemurhan hyppäämällä sillalta veteen. Isä tuli etsimään tyttöä veneellä ja huomasi, että tuolta hän tulee uimalla. Siinä meni kuitenkin risteilijäalus, minkä potkuri oli silponut tytön ruumiin ja isä näki tytön yläruumiin ja irronneet jalat vedessä. 

Vierailija kirjoitti:

Näitä on, lastenkirjahyllystä Richard Adamsin "Ruohometsän kansa" joka todellakaan ei ole lastenkirja. Astrid Lindgrenin "Veljeni, Leijonamieli" oli myös kova kokemus.

Veljeni, Leijonamieli sai minutkin itkemään ensimmäisellä lukukerralla. Harva kirja menee niin tunteisiin. Jo aiemmin tässä ketjussa mainittu Hanya Yanagiharan A little life upposi myös syvälle, ahmin sen yhden pitkän lento- ja junamatkan aikana käytännössä yhdeltä istumalta.

Antti Holman Kaikki elämästä oli myös oudolla tavalla puhutteleva ja viisas kirja, joka jäi useammaksi päiväksi mieleen pyörimään. 

- Margaret Atwoodin Oryx ja Crake

- Matt Haigin Keskiyön kirjasto

- Chris Cleaven Poikani ääni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, eikö ne ole ihan hirveintä tuubaa?

En ole muita Coelhon kirjoja lukenut mutta tuo oli kyllä ihan täyttä tuubaa. Mukasyvällinen liian pitkäksi venytetty satu.

Ja vastaan että Juokse poika juokse, tosin varmaan sen takia kun luin sen liian nuorena. Sekä Ajan lyhyt historia.

Turhaan olet lukenut, kun et mitään ole oppinut tai edes lieväti oivaltanut!

Katsos, joillekin kirja on henkilökohtainen kokemus.  Ihan oikeasti, he eivät tavallasi pyri snobbailemaan, tekemään vaikutusta lähes epätoivoisesti muihin.

Ressukoilla on kauhea tarve tuomita Coelhon kirjat, kun eivät ymmärrä.   Eivät ole minuunkaan sen suurempaa vaikutusta tehneet, mutta olen todella iloinen, että ne ovat olemassa, koska ovat antaneet niin valtavan monille niin valtavan paljon.

En älykkäänä ihmisenä ymmärrä myöskään sitä, miten voit väittää toisen ihmisen aitoa kokemusta "vääräksi".

Onhaan se absurdia, jos joku toteaa jonkun kirjan olleen hänelle käänteen tekevä, järisyttävä kokemus ja sinä sitten tulet arrogantisti väittämään, ettei muka ollut.    Pientä nöyryyttä sentään elämän edessä.

Sofi Oksasen Puhdistus oli sellainen, jota pystyi lukemaan muutamia sivuja kerrallaan, ja sitten piti pitää taukoa. Seksuaal. ja muu väkivalta kirjassa oli niin ahdistavaa ja jäi mieleen pyörimään pitkäksi aikaa.

Hieno teos kylläkin.

Henry kirjoitti:

Luen joka ilta jotain uneen päästäkseni. Ken Folletin Neulansilmä jäi viimeksi mieleen. Kirjoista kokonaisuus ei jää usein mieleen, vaan yksityiskohdat. En pääse irti kiinalaiskirjailijan kuvausta uudenvuoden eläintorilta, kaupan oli eläviä apinanpoikasia ruokatavaraksi, joiden päälle myyjä kaatoi kiehuvaa vettä, jotta ne nyppivät itse karvat pois. Näin ei ostajan tarvitse kyniä niitä. Minä en pääse tästä yli.

Ihminen on julmin peto. 😥

Anthony DeMello: Havahtuminen

Suon villi laulu.

lopetin iltalukemiset kun Millennium-trilogia jäi pyörimään uniin kuukausiksi. kun katoin leffan niin 

taas mentiin yökaudet Lisbethin mukana.

sci-fi yleisesti... Asimov, Banks ja monet muut.

Minulle jää aina parhaiten mieleen toteen perustuvat kirjat. Seitsemän nimen tyttö, Hyeonseo Lee, on yksi. Valkoista maasaita en varmaan unohda myöskään. Aapo Rönkön Jalat ilmassa on kuin omasta elämästä.

Pitäisi varmaan alkaa listaa pitää, kun monen kirjan nimi on hukassa. Mieleen on jäänyt sellainen kirja, joka käsitteli arabimaita. Siinä eräällä kauhealla miehellä oli ensin yksi vaimo ja sitten otti toisen. Tämä mies pahoinpiteli molempia. Ensin vaimot olivat toisiaan vastaan, mutta myöhemmin tukivat toisiaan. Mies oli lopulta niin julma, että muistaakseni toinen vaimoista tappoi tämän. Ehkä nuorempi heistä jos muistan oikein. Tämä vanhempi otti syyt niskoilleen ja auttoi nuoremman pakoon. Hänet tuomittiin kuolemaan ja ehkä hirtettiin. Kirjan nimeä en muista ja luin sen joskus 2011-2013.

Veikkauskratia. Kirja jonka jälkeen loppui veikkauksen asiakkuus omalta kohdalta.

Lasi maitoa, kiitos

Vierailija kirjoitti:

Aikuisiällä Aavetyttö. Teininä, koulukiusattuna ja masentuneena kirja Älä usko, älä toivo, älä rakasta.

Minulle myös molemmat. Jälkimmäistä luin yläkoulussa ja muistan, kun 9:llä luokalla istuin kirja kädessä koulussakin ja luin sitä. Olin silloin vähän kiusattu ja yksinäinen. Olin vaihtanut koulua 7-luokan jälkeen (olin kiusattu sielläkin) ja huomasin jo 8-luokan aikana kuinka jäin porukasta ja uusi luokka oli aika ikävä ja jotkut ilkeitäkin. Minulla meni toivo kasiluokan keväällä ja ysiluokka raskas. Olin yksinäinen ja kiusattu lukioon saakka. Sori ohis, mutta en unohda kirjaa koskaan ja sitä, kun luin sitä "salaa" koulussa niin, ettei kukaan olisi kantta nähnyt. En ihan muista erään toisen kirjan nimeä, mutta ehkä se on Totuus vai tehtävä. Käsitteli samaa aihetta.