Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..

Anteeksi, eikö ne ole ihan hirveintä tuubaa?

Tshernobylistä nousee rukous oli järkyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, eikö ne ole ihan hirveintä tuubaa?

En ole muita Coelhon kirjoja lukenut mutta tuo oli kyllä ihan täyttä tuubaa. Mukasyvällinen liian pitkäksi venytetty satu.

Ja vastaan että Juokse poika juokse, tosin varmaan sen takia kun luin sen liian nuorena. Sekä Ajan lyhyt historia.

Ne on Live, love Lauhg (sic) -porukan kirjoja.

Minä olen lukenut viime vuosina ihan nolottavan vähän. Viimeksi kirja on saanut minut sellaiseen euforiaan, joka oli nuorena tuttu tunne, kun luin Leijapojat. 

Donna Tartt, The Secret History.

Peter Hoeg ja Lumen taju. Mystinen, unenomainen tunnelma. Luin kirjan keskikesällä, joten kirjan talvinen ja hyinen tunnelma loi myös kivaa kontrastia.

Pieni elämä oli hyvin kirjoitettu ja niin järkyttävä tarina, että tärisin, olin jotenkin ylivireä, enkä saanut nukuttua kunnolla.

Sieppari ruispellossa

Kärpästen herran jälkeen en nukkunut minuuttiakaan, ja seuraavana päivänä äidinkielen tunnin jälkeen itkin opettajalle silmät päästäni.

Jokin tehtävähän tuohon teokseen liittyi, mutta sain vapautuksen.

Yritin lukea Paulo Coelhon kirjaa Alef, joka on ilmeisesti vähän omaelämäkerrallinen. Siinä Coelhon kaltainen henkinen guru matkustaa Trans-Siberian rautatietä ja hän kumppaneineen pysähtyy johonkin venäläiseen kaupunkiin, jossa he menevät kerjäämään kouluttaakseen egoaan tai jotain. Eli joku rikas, hengellinen äijä menee kerjäämään, jotta hän jotenkin kehittyisi taas henkisesti, ja samalla hän todennäköisesti vie rahat joltain oikeasti köyhältä, joka olisi tarvinnut ne rahat elämiseen.

Se kirja jäi minulta siihen ja vannoin, etten enää koskaan lue mitään tuollaista. Tulee mieleen, että hengelliset ihmiset ovat aika usein juuri tuollaisia itsekkäitä minä-minä-ihmisiä, joille se oma perse on oikeasti tärkein, vaikka esitetään, että halutaan toisille hyvää.

Tuulen viemää joskus pikkuteininä. Tuntui koko kropassa jotkut kohtaukset, ahmin koko ison kirjan tosi nopeasti. Sitten sain tietää että siitä on "jatko-osa", ja petyin hirveästi sen luettuani, koska tuntui että se toinen kirjailija vain yritti huonosti matkia Mitchelliä.

Martin Pistoriuksen Mykkä huuto. Kertoo pojasta, joka oli koomassa muistaakseni kymmenisen vuotta ja oli koko ajan tajuissaan ja tiedosto/kuuli mitä ympärillä tapahtuu, muttei kyennyt liikuttamaan edes sormen päätään. Ihan kamala kohtalo :( toipui kuitenkin sellaiseen kuntoon että pystyy elämään suht. normaalia elämää, jopa kävelemään.

Bim Mustakorva. Olin ehkä jotain 10-vuotias ja itkin lukiessani.

Vierailija kirjoitti:

Bim Mustakorva. Olin ehkä jotain 10-vuotias ja itkin lukiessani.

Meinasin just laittaa tämän saman.

Ilmestyskirjan enkelit . Niitä on paljon . Sitten ainakin 3 kohtaa miten väärät profeetat heitetään tulikivijärveen . Sekin selvisi että Kreetan peto on juutalainen ja ilkeä myös Juudas oli .

Huumeasema zoo vaikutti ja vaikuttaa vieläkin vuosikymmenien jälkeen. En koske koviin aineisiin vaikka ilmaiseksi saisi. Suosittelen lukemaan sen kirjan. Tehokkaampaa kuin mikään huumevalistus.

Tuntematon sotilas . Sattui sitten että Viipurissa on muistomerkitön tuhottu suomalaisten hautausmaa . Siellä oli sekä katoliset että luterilaiset kirkot suomeksi ruotsiksi ja katolisen kirkon voisi ehkä museoida jos katoliset saa sen takaisin ja sielläkin on hautausmaa sekä kirkossa että pihalla . Nämä voi varmaan hoitaa sivistyneesti . Katolisen kirkon torni on valkoinen pelastetaan se.Myös tuntematon on auennut uudestaan siten että siellä oikeasti kuoli tuntemattomia koska molemmin puolin kuoli siviilejä lapsia ja eri maalaisia joita ei ole voitu tunnistaa.

Kahlil Gibranin kirjat

Lionel Shriverin Poikani Kevin, joka herätti paljon kysymyksiä antamatta vastauksia.