Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

Kirja sijoittuu toisen maailmansodan aikaan ja siinä on muutama rinnakkaistarina. Kirjasta jäi ristiriitaisia ajatuksia ja myös ahdistava tunne sellaisista ihmiskohtaloista jollaisia tuona aikana moni oikeastikin koki.

Linda Lay Shuler- Vain aurinko muistaa

Mielenkiintoinen ja raju kuvaus Amerikan anasazi-intiaaneista ja päähenkilö Kwani yrittää selviytyä vihollisista sekä tutkia henkistä puoltaan. Löytää rakkautta ja kärsii, näkijän lahjoja jne.

Kirja oli kuin aikamatka menneisiin aikoihin ja Kwani tuntuu aidolta henkilöltä, joka olisi joskus voinut olla olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan nyt rehellisesti, vaikka ensin mietin etten laita sitä mikä tuli ensimmäisenä mieleen. Olen nimittäin oikeasti aika snobi kirjojen suhteen ja jos jossain, niin kirjallisuudessa puolustan aina laatua ja uuden luomista.

Mutta ensimmäinen kirja mikä tuli itsellä mieleen on Daniella Steelin "Viestejä Saigonista". Luin sen joskus ala-asteella ja se kyllä ruokki sodan romantisointia ja sanakritarinoita mielessäni moniksi vuosiksi.

Ihanaa kun joku on rehellinen ❤️ Snobbailu on tyydyttävää, mutta kaikilla meillä on guilty pleasure-hetkemme. Harvoin ne teknisesti taiturimaisimmat suoritukset ovat niitä aidosti koskettavimpia, oli kyseessä sitten kirjat, musiikki tai elokuvat.

T. Se Luolakarhun klaanista tykännyt

Kutsu minua nimelläsi. Luin kirjan 3 kertaa peräkkäin, en vain halunnut päästää irti kirjan maailmasta. Päähenkilön pään sisäinen neuroottinen vatvonta oli hyvin samaistuttavaa.

Minullakin Donna Tartt: The Secret History / Jumalat juhlivat öisin. Luin ensimmäisen kerran lukioikäisenä ja upposi aivan täysillä. Sen jälkeen olen lukenut kirjan uudelleen parin vuoden välein ja aina ihmettelen miten se onkaan niin hyvin kirjoitettu, joka kerta tuntuu iskevän lähes yhtä kovaa kuin ensimmäinen lukukerta.

Reko ja Tiina Lundan: Viikkoja, kuukausia. Perustuu pariskunnan omiin kokemuksiin siitä kun Reko Lundan sairastui syöpään ja lopulta menehtyi. Raastava ja koskettava tarina.

Helena Jouppila-Sanna Wallenius Neloset

Helena muistelee lapsuuttaan kolmen veljensä kanssa, ymmärtämättömän äidin ja herkän isän kanssa..myöhemmin syntyi vielä sisar, jonka äiti omi itselleen.

Koskettava kirja syvästi ja hienosti analysoitu.Romanttinen yli-ihailu nelosiin 1950- luvulla saa oikean todellisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Luin 8-vuotiaana tyttö vailla nimeä -kirjan, joka teki silloin lähtemättömän vaikutuksen.

Tyttö vailla nimeä oli myös minun suosikki suurinpiirtein saman ikäisenä. En ole kuullut kenenkään muun lukeneen sitä lukuunottamatta siskoani, jolta perin kirjan.

Sofi Oksasen Puhdistus

Antti tuuri - pohjanmaa, ameriikan raitti.

 musta raamattu.

Ohler: Hitlerin tabut

Auttoi ymmärtämään miksi kaikki tapahtui kuten tapahtui

Amanda Lindhoutin kirja A House in the Sky. Herättää vaikeita tunteita ja jäi pitkäksi aikaa mieleen pyörimään. Voin suositella kirjaa, mutta kannattaa ottaa sisällöstä hieman selvää ennen kuin alkaa lukemaan, sillä se todella järkyttää.

Kirja kertoo siis tositarinan Amandasta, joka reissasi pitkin maailma, päätyi lopulta Somaliaan ja joutui siellä kidnapatuksi, ja oli vankina muistaakseni vuoden...

Jonathan Littel- Hyväntahtoiset

Sellainen kirja ettei voi edes oikein sanoin kuvailla. Hyvin kirjoitettu mutta aika iljettävää tekstiä monin paikoin. Silti hyvin mukaansatempaava, en pystynyt lopettamaan sen lukemista.

Järkytyin siitä kyllä aika pitkäksi aikaa.

Näitä on, lastenkirjahyllystä Richard Adamsin "Ruohometsän kansa" joka todellakaan ei ole lastenkirja. Astrid Lindgrenin "Veljeni, Leijonamieli" oli myös kova kokemus.

Fay Weldonin "Naispaholaisen elämä ja rakkaudet" sai katsomaan ihmissuhteita, fyysistä kauneutta ja yhteiskunnan odotuksia naisten kiltteydestä eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi joku alapeukuttaa toisten mieltymyksiä ja valintoja? Eihän ole olemassa mitään absoluuttisia totuuksia, kysyttiin mikä kirja on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen kehenkin.

Laitoin pelkkiä yläpeukkuja tai ei mitään,.mutta joku tarjosi jotain salaliittoeeposta jossa lopputulema oli että muu uskonto vainoaa kristittyjä, niin saatoin vahingossa painaa alapeukkua. Tällaisilla saduilla on perusteltu sotia ja kansanmurhia.

Eva Illoinen: Iltapäivällä tuli levottomuus

Linnan pohjantähti oli hyvä näkökulma itsenäisen Suomen historiaan. Toki myös Tuntematon ja Sinuhe on olleet lukukokemuksia.

Risto Isomäen teokset - mm. Sarasvatin hiekat - on opettanut että maapallon herkkä tasapainotila voi hetkessä muuttua ja löytää uuden tasapianotilan, tämä voi tapahtua omia aikojaan ja ilman ihmisen syytä, mutta veneen keikuttaminen ei ole fiksua sekään.

Vierailija kirjoitti:

Pieni elämä oli hyvin kirjoitettu ja niin järkyttävä tarina, että tärisin, olin jotenkin ylivireä, enkä saanut nukuttua kunnolla.

Mulla myös tämä. Luen tosi paljon ja monet kirjat jää mieleen pitkäksikin aikaa, mutta tässä oli jotain sellaista, mistä en pääse eroon.

Ensimmäisenä tulee mieleen Lionel Shriverin Syntymäpäivän jälkeen. Se kuvaa sitä miten valtava vaikutus elämään yhdellä pienellä päätöksellä voi olla, mutta toisaalta miten kumpikaan vaihtoehto ei ole yksiselitteisesti parempi tai huonompi. Vain erilainen. Kirja oli erityisen lohduttava koska luin sitä juuri pohtiessani avioeroa.

Alkupään kommentoineille: Älkää olko niin kamalan ilkeitä. Jos jokin kirja on jonkun sisintä ravisuttanut, niin kunnioittakaa kokemusta.

Riittäisi varmaan, että kertoisi ketjuun oman kokemuksensa, eikä tulisi irvailemaan muiden kirjoille. Vai?