Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..

Vierailija kirjoitti:

Se murhaava vatsastapuhujanukke-kirja ei ole Bradburya vaan William Goldmanin Magic, tehty myös elokuva jossa pääosassa Anthony Hopkins.

Mistä tiedät kumpaa kysyjä tarkoitti?

Vierailija kirjoitti:

Annakun minä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuhe. Luin sen ekakerran n. 11-12-vuotiaana, himolukija kun aina olen ollut. Sen jälkeen olen lukenut sen suunilleen viiden vuoden välein uudestaan ja aina löydän siitä jotain uutta ja ymmärrän sen eritavalla.

Komppaan. Itse luin ja kokoajan mielessä mitä oli mitä on Waltari syönyt kun tämä on aikasen hyvä? 

Siihen aikaan ja suomalaisen kirjoittamana  aivan yliveto. Ja kirjana? Jos et tätä lue et ole lukenut.

Sinuhesta olen kuullut sellaista, että Waltari, joka ei ollut koskaan edes käynyt Egyptissä, kirjoitti Sinuhen automaattikirjoituksella, siis jotenkin transsitilassa.  Ja että hän olisi itse tämän kertonut, että Sinuhe ikään kuin väijyi hänen elämässään koko ajan ja laittoi hänet kirjoittamaan ko. teoksen.

Kirjassa on niin autenttista tietoa sen ajan Egyptistä, että sitä on käytetty jopa Kairon yliopistossa oppikirjana.

Miten Waltari kykeni kirjoittamaan aiheesta ja niin täydellisesti?  Muitakin historiallisia romaaneja häneltä ilmestyi, oliko hänellä jollain lailla yliluonnollisia kykyjä ja hän pystyi kanavoimaan ne sillä tavoin kirjallisen lahjakkuutensa ansiosta?

Useinhan kirjoittajasta tuntuu, että tarina tulee jostain ulkopuolelta, ikään kuin saneluna. Siinä ei ole mitään yliluonnollista, se vain tulee alitajunnasta.

Suon villi huuto

Vierailija kirjoitti:

Ajattelemisen aihetta kirjoitti:

Robert M. Pirsig

Zen ja moottoripyörän kunnossapito

Niin tuo nimi Zen ja moottoripyörän kunnossapito on erittäin hämäävä ja varmaan joku on pettynyt luullessaan että kyseessä moottoripyörän korjausopas.

Epäilen että olen oivaltanut jotakin zenistä, koska pidän enemmän siitä moottoripyörän kunnossapito-osastosta.

Deborah Spungenin, Nancy

Keltinkangas-Järvisen, Tunne itsesi suomalainen

Sofi Oksasen, Puhdistus

Nelson Mandelan elämänkerta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amistead Maupin - Yön kuuntelijat. Luin joskus 18 vuotiaana ja on mielessä vielä näin nelinymppisenäkin. Muistaakseni kertoja oli nuori poika, jota oli käytetty seksuaalisesti hyväksi, vanhemmat olivat tehneet hänet vain sitä varten. Asui jossain kellarissa ja vieraat miehet kävivät raiskaamassa. Hän sairasti aidsia ja taisi kuollakin siihen.

En kyllä koskaan tarttuisi tuollaiseen kirjaan. Ei sillä, etteikö tuota tapahtuisi, mutta jos koko teos on kurjuudessa rypemistä, niin kaunokirjalliset ansiot jäävät vähälle.

Ja ei, en ole se ketjun alkupään avautuja enkä täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Siinä ehkä, että jonkinlaisesta sosiaalipornosta näissä saattaa olla kyse (en toki tiedä, kun en ole kirjaa lukenut enkä tiedä vaikutteita, miksi jotkut valitsevat tuollaista luettava).

Pahoittelut, jos jotakuta loukkasin.

Yön kuuntelijat on tahattomaan koomisuuteen asti huono kirja. Todella kehnosti kirjoitettu! Eikä se ole tositarina vaan ikääntyneen homokirjailijan tyypillinen fantasia, jossa: nuori, hehkeä poika (kirjan muka seks. hyv. käytetty uhri ) joutuu kuuntelemaan tämän papparaisen jaarituksia ja opetuksia elämästä niin että koko asetelma kääntyy päälaelleen: päähenkilö ei olekaan se uhri vaan tämä itseensä rakastunut jaarittelijapappa. Ei kyllä lukijana tiedä, itkeäkö vai nauraa. Ja lopultahan tarinassa on käänne, joka lässäyttää koko kokonaisuudeen. HIrveää. TÄmä jaaritteleva omahyväinen pappa on kirjassa mitä ilmeisimmin kirjailijan idealisoitu omakuva, vain vähän naamioituna - kuten niin usein miesten kirjoittamissa kirjoissa on. On teillä surkea kirjallinen maku, kun tällaista ihkutatte. En tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vielä alkuperäinen viestini kokonaisuudessaan, lihavoinnit uusia:

"Siis minkä vääryyden Haley tarkalleen teki? "

Onko sisälukutaito niin onneton, ettet osaa ymmärrä lukemaasi. Sanoin jo aiemmin kommentissani, että "Haley ei ainoastaan hyväksikäyttänyt muiden yleisiä tarinoita vaan varasti tyyliin jonkin romaanikässäristä osia"

eli siis varasti jonkun ihan nimellä mainitun henkilön kässäristä. Sama kuin itse kirjoittaisit kirjaa ja joku pöllisi sinulta. TAjuatko, miltä se varkauden kohteesta tuntuu. Miksi kirjallinen varkaus on eri asia kuin mikä tahansa muu varkaus. Joutui maksamaan kovat korvaukset, ja oikein. Häpeä, että tuollainen pas ka kasa sai kuitenkin kaiken maineen ja kunnian.

Vierailija kirjoitti:

Elossa kertoakseen : Jumala ilmestyi Ruandan kansanmurhan keskellä

(Ilibagiza, Immaculée ; Erwin, Steve ; Lehtinen, Sini A.)

Alle sadassa päivässä lähes miljoona ihmistä surmattiin. Kahdeksan naista eli 91 tuhon päivää kätkettyinä ahtaaseen kylpyhuoneeseen. Samanaikaisesti heidän perheensä teurastettiin ja heidän kotinsa ja omaisuutensa tuhottiin.

Ja sosiaalipornoon addiktoituneet akat silmät kiiluen lukee näistä muiden kohtaamista tragedioista toinen käsi housuissa ja päivittelee samalla, että kun lapset pelaa väkivaltaisia (fiktiivisiä) videopelejä XD Vaikea, vaikea tajuta teitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Humiseva harju vavisutti minua nuorena ja yksinäisenä. Kai se teroitti sitä, että on olemassa suuria tunteita, melodraamaan asti yltävää rakkautta ja tunteiden voima voi jopa tuhota elämiä. Mutta kun on yksin ja pelokas ja ei osaa luoda suhteita muihin, voi ainoastaan lukea sellaisesta kirjoista... Ja oli se muutenkin minusta hirveän hyvä kirja, ihanan överi.

Minusta tuolla kirjalla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, pikemminkin käsitellyt tunteet ovat pakkomielteistä omistamishalua. Mutta niin meitä on erilaisia lukijoita ja hyvä niin.

Itselläni on kolahtanut enemmän Marion Zimmer Bradleyn Darkover -sarja, etenkin Thendara House ja muut Renounciates-teemaiset kirjat. Tämä oli kauan ennen häntä kohtaan esitettyjä hyväksikäyttösyytöksiä. En oikein välitä cancel-kulttuurista ja mielestäni kuolleet kirjailijat voisi jättää rauhaan ja antaa teosten puhua puolestaan.

Minusta on myös tosi pelottavaa, miten moni ns. ”Suuri rakkaustarina” on oikeasti kertomus kontrolloinnista ja muista synkistä asioista. Ja miten moneen ”ihanaan rakkaustarinaan” sisältyy esim. raiskauskohtaus.

Onko syynä yksisilmäinen miesnäkökulma? Mikä vaikutus tällä on oikeaan perheväkivaltaan, että kulttuurimme ”ihanimmat tarinat” ovat melko painajaismaisia?

Jos ja kun puhutaan vanhemmasta kirjallisuudesta, voi pohtia tarkoittivatko kirjailijat nuo kirjat esimerkeiksi vai varoituksiksi. Ainakaan he eivät aina erityisesti ihaile henkilöhahmojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vielä alkuperäinen viestini kokonaisuudessaan, lihavoinnit uusia:

"Siis minkä vääryyden Haley tarkalleen teki? "

Onko sisälukutaito niin onneton, ettet osaa ymmärrä lukemaasi. Sanoin jo aiemmin kommentissani, että "Haley ei ainoastaan hyväksikäyttänyt muiden yleisiä tarinoita vaan varasti tyyliin jonkin romaanikässäristä osia"

eli siis varasti jonkun ihan nimellä mainitun henkilön kässäristä. Sama kuin itse kirjoittaisit kirjaa ja joku pöllisi sinulta. TAjuatko, miltä se varkauden kohteesta tuntuu. Miksi kirjallinen varkaus on eri asia kuin mikä tahansa muu varkaus. Joutui maksamaan kovat korvaukset, ja oikein. Häpeä, että tuollainen pas ka kasa sai kuitenkin kaiken maineen ja kunnian.

Tuo kässärikohta kerrottiin vasta myöhemmässä viestissä. Tyypillistä, että kommentoit tarkistamatta. Ja tyypillistä, että taas olet poistanut edeltävät viestit, vain jotta pääsisit riehumaan.

Ja kysehän ei oikeasti ollut mistään romaanikässäristä, vaan ihan julkaistusta teoksesta. Tuonkin voi tarkistaa, ennen kuin alkaa riehua.

Karzan potenssi lähteellä. Loistavien Karzan teosten kenties terävin huipentuma. Hieman syvällisempää tavaraa kuin muuten sinänsä oikein hienot Karzan Lontoossa tai Karzan ja raiskaus viidakossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vielä alkuperäinen viestini kokonaisuudessaan, lihavoinnit uusia:

 Ja tyypillistä, että taas olet poistanut edeltävät viestit, vain jotta pääsisit riehumaan.

Ja kysehän ei oikeasti ollut mistään romaanikässäristä, vaan ihan julkaistusta teoksesta. Tuonkin voi tarkistaa, ennen kuin alkaa riehua.

off-topic, mutta pätkin viestejä, koska Yli-Viikari-ketjussa joku äkäinen tantta käski tehdä niin, kun pitkiä sitattiketjuja on kännyköillä raskasta lukea niin kuin itse asiassa onkin. Tarkoitus ei ole sensuroida, eikä viesteissäsi ole mitään niin argumentaarisesti olennaista tai terävää, että niitä kukaan vaivautuisi sen takia leikkaamaan. Kertoo kyllä luonneviasta tuollaine suuruusharhainen kuvitelma xD

Raamattu.

Lukekaa!

Lolitan toinen kirja oli inhottavaa luettavaa, mutta halusin saada selville, että pääseekö tyttö koskaan pakoon siltä pedofiililta.

Ja monta kertaa tuli oksennus suuhun, kun luin kirjan päähahmon sairaita ajatuksia nuorista tytöistä ja seksistä sieppaamansa tytön kanssa.

Vieläkin puistattaa, kun yhdessä kohtaa tyttö kertoo miehelle, että tämä tuhosi tämän elämän ja mies ei registeröi tätä asiaa...

Jumalasta seuraava ja Miksi se ei vaan lähde? Osui lukuhetkellä täysin omaan elämän tilanteeseen ja siksi vahvahduttanut ja jäänyt mieleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vielä alkuperäinen viestini kokonaisuudessaan, lihavoinnit uusia:

"Siis minkä vääryyden Haley tarkalleen teki? "

Onko sisälukutaito niin onneton, ettet osaa ymmärrä lukemaasi. Sanoin jo aiemmin kommentissani, että "Haley ei ainoastaan hyväksikäyttänyt muiden yleisiä tarinoita vaan varasti tyyliin jonkin romaanikässäristä osia"

eli siis varasti jonkun ihan nimellä mainitun henkilön kässäristä. Sama kuin itse kirjoittaisit kirjaa ja joku pöllisi sinulta. TAjuatko, miltä se varkauden kohteesta tuntuu. Miksi kirjallinen varkaus on eri asia kuin mikä tahansa muu varkaus. Joutui maksamaan kovat korvaukset, ja oikein. Häpeä, että tuollainen pas ka kasa sai kuitenkin kaiken maineen ja kunnian.

Ei mikään häpeä.  Kirja oli hyvä.  Ilman sitä olisi suuri aukko kirjallisuudessa ja elämässä.

 Maja Lunden Mehiläisten historia. 

Aika lohduton tulevaisuuden skenaario- olen tyytyväinen ettei minulla ole lapsia jotka joutuisivat

elämään tuhoutuvan luonnon armoilla.

Jäähyväiset Einolle. Luin tämän ennen kuin minusta tuli äiti, enää en varmaan pystyisi edes lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Deborah Spungenin Nancy, Luin sen ensimmäisen kerran teininä, mutta kunnolla iski vasta kun luin sen uudelleen kolmekymppisenä, erityislapsen äitinä.

En tajua, mikä siinä kirjassa on. Olen lukenut monia kirjallisesti taidokkaampia opuksia - mut tän tarina toimii aina vain, vaikka ensimmäisen kerran luin sen noin 11-vuotiaana...nyt keski-ikäinen.

Ramayana, hieno teos.