Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..
Paulo Coelho - Alkemisti sai alkuun henkisen heräämisen.
Kommentit (1325)
Annakun minä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe. Luin sen ekakerran n. 11-12-vuotiaana, himolukija kun aina olen ollut. Sen jälkeen olen lukenut sen suunilleen viiden vuoden välein uudestaan ja aina löydän siitä jotain uutta ja ymmärrän sen eritavalla.
Komppaan. Itse luin ja kokoajan mielessä mitä oli mitä on Waltari syönyt kun tämä on aikasen hyvä?
Siihen aikaan ja suomalaisen kirjoittamana aivan yliveto. Ja kirjana? Jos et tätä lue et ole lukenut.
Sinuhesta olen kuullut sellaista, että Waltari, joka ei ollut koskaan edes käynyt Egyptissä, kirjoitti Sinuhen automaattikirjoituksella, siis jotenkin transsitilassa. Ja että hän olisi itse tämän kertonut, että Sinuhe ikään kuin väijyi hänen elämässään koko ajan ja laittoi hänet kirjoittamaan ko. teoksen.
Kirjassa on niin autenttista tietoa sen ajan Egyptistä, että sitä on käytetty jopa Kairon yliopistossa oppikirjana.
Miten Waltari kykeni kirjoittamaan aiheesta ja niin täydellisesti? Muitakin historiallisia romaaneja häneltä ilmestyi, oliko hänellä jollain lailla yliluonnollisia kykyjä ja hän pystyi kanavoimaan ne sillä tavoin kirjallisen lahjakkuutensa ansiosta?
Lassie palaa kotiin, 45 vuotta sitten. Edelleen olen sitä mieltä, että lapset tulee kasvattaa ja koirat kouluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkäsin lapsena lukea Laura Ingalsin kirjoja. Aikuisena tajusin, että niissä suhtauduttiin aika rasistisesti alkuasukkaisiin ja mustiin. Toisaalta se on ajan kuvausta ja historiaa valkoisista siirotolaisista Amerikan maalla.
En ole löytänyt niistä kyllä mitään rasistista, vaikka olen kuinka yrittänyt etsiä. Muistatko jonkin esimerkin rasismista?
En pysty suoraan lainaamaan, mutta pelkäsihän se äiti niitä intiaaneja siellä preerialla. Niissä ensimmäisissä kirjoissa varmaan oli kuvaus.
Ahhah. Käsittääkseni Pieni talo preerialla sijoittuu aikaan jolloin USA oli sodassa useiden heimojen kanssa. Se mitä USA teki alkuperäisasukkaille on eittämättä kansanm**ha ja vieläpä yksi historian hirveimpiä, mutta ei ne intiaanit aina mitään sympaattisia avuttomia uhreja olleet. Osa pisti vastaan ihan huolella ja heitä todellakin sieti pelätä jos rajaseudulla pyöri. Aika outoa nykyisestä intersektionaalisesta turvallisesta näkökulmasta jeesustella, että 1800-luvulla ei olisi saanut pelätä ihmisiä, jotka saattoivat todellakin halukkaasti ottaa hengen tai vähintään hevoset ja karjan.
Annakun minä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä yritin lukea sofi oksasen kirjaa puhdistus en pystynyt
minulla on paljon virolaisia ystäviä ja he kertoivat samoista asioista
en voinut käsittää että minun elinaikana voi tapahtua sellaista
miksi meille ei kerrottu
toinen aino räsäsen kirja soita minulle helena ai miten romanttinen ja viaton
helsingissä asuessa luin moneen kertaan nyt kun asun maalla ei ole
tarvetta enää
Puhdistus on hirveän hyvä kirja, mutta valitettavasti hiukan sekava. Mun piti lukea se kahteen kertaan, ennen kuin kykenin kunnolla hahmottamaan, mutta oikeastaan vasta siitä tehty elokuva kertoi selkeämmin tapahtumat. Yleensäkin kirjat, joissa liikutaan monilla tasoilla ja eri ajoissa, on hankalia silloin, kun ei ihan heti tajua, että kuka ja mitä nyt.
Mutta kyllä pidän Sofi Oksasta ihan mielettömän hyvänä kirjailijana. Jo Baby Jane oli minulle lukuelämys.
En pitänyt että Sofi on sekoittanut valtavan määrän eri aikojen juttuja keskenään ja kirja tulee sekavaksi. Tuli tunne että tässä nyt laitetaan peliin kaikki Esson baarin jutut ja se pitäisi uskoa kun Sofi sen kirjoittaa. Ei ollut uskottava. vallankin kun olen lukenut kuinka halukkaasti virolaiset ilmiantoivat juutalaisia ja sen vuoksi heitä sodan jälkeen jahdattiin Siberiaan.
Onko multa puolestani jäänyt jotain huomaamatta? Mun mielestä kirjassa ei kerrottu juutalaisista, vaan kansallismielisistä virolaisista, metsäveljistä ja luopioista.
Ja hei, se on Siperia.... anteeksi että sanoin.
Sekava se oli munkin mielestä kyllä, mutta kyllä siitä selvän sai kun luki ajatuksella. Ja kyllähän se Venäjän mafia polkaistiin pystyyn samantien kun Neukkula hajosi. Voi vain ihmetellä, että mistä se niin äkkiä ilmestyi.
Siskoni päiväkirja. Oli ihastunut koulukiusaajaani.
Viola Wallenius: Koti Keniassa
Vierailija kirjoitti:
Annakun minä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe. Luin sen ekakerran n. 11-12-vuotiaana, himolukija kun aina olen ollut. Sen jälkeen olen lukenut sen suunilleen viiden vuoden välein uudestaan ja aina löydän siitä jotain uutta ja ymmärrän sen eritavalla.
Komppaan. Itse luin ja kokoajan mielessä mitä oli mitä on Waltari syönyt kun tämä on aikasen hyvä?
Siihen aikaan ja suomalaisen kirjoittamana aivan yliveto. Ja kirjana? Jos et tätä lue et ole lukenut.
Sinuhesta olen kuullut sellaista, että Waltari, joka ei ollut koskaan edes käynyt Egyptissä, kirjoitti Sinuhen automaattikirjoituksella, siis jotenkin transsitilassa. Ja että hän olisi itse tämän kertonut, että Sinuhe ikään kuin väijyi hänen elämässään koko ajan ja laittoi hänet kirjoittamaan ko. teoksen.
Kirjassa on niin autenttista tietoa sen ajan Egyptistä, että sitä on käytetty jopa Kairon yliopistossa oppikirjana.
Miten Waltari kykeni kirjoittamaan aiheesta ja niin täydellisesti? Muitakin historiallisia romaaneja häneltä ilmestyi, oliko hänellä jollain lailla yliluonnollisia kykyjä ja hän pystyi kanavoimaan ne sillä tavoin kirjallisen lahjakkuutensa ansiosta?
No höpöä.
Sinuhe on hyvä kirja ja Waltari teki pohjatyönsä kunnolla.
Ei siinä mitään yliluonnollista tarvita.
Ykä yksinäisestä vielä.
Juu, Lappiin sijoittuu.
Minusta hyvin oli päästy mukaan 80-luvun yläasteikäisen ajatusmaailmaan.
Itse olen pohjoiselta maaseudulta, vaikka en Lapista ja jotenkin oli samaistuttava tuo kirjan nuorten maailma.
Pitäne joskus lukea aikuisen silmin.
Ishmael Beah, Leikin loppu: lapsisotilaan muistelmat
Unelma vapaudesta, lapsuuteni haaremissa (Fatima Mernissi) on yksi lempikirjoistani jonka luen säännöllisesti. En ole muuten tippaakaan kiinnostunut Marokon kulttuurista, ruoasta tms. mutta tämä kirja on osattu kirjoittaa niin, että kaikki tavallaan herää eloon ja moni asia tuntuu jopa taianomaiselta. Kirja on kertomus kirjailijan lapsuusvuosista, jotka sijoittuvat jonnekin 1940-luvulle, Ranskan miehityksen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Annakun minä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä yritin lukea sofi oksasen kirjaa puhdistus en pystynyt
minulla on paljon virolaisia ystäviä ja he kertoivat samoista asioista
en voinut käsittää että minun elinaikana voi tapahtua sellaista
miksi meille ei kerrottu
toinen aino räsäsen kirja soita minulle helena ai miten romanttinen ja viaton
helsingissä asuessa luin moneen kertaan nyt kun asun maalla ei ole
tarvetta enää
Puhdistus on hirveän hyvä kirja, mutta valitettavasti hiukan sekava. Mun piti lukea se kahteen kertaan, ennen kuin kykenin kunnolla hahmottamaan, mutta oikeastaan vasta siitä tehty elokuva kertoi selkeämmin tapahtumat. Yleensäkin kirjat, joissa liikutaan monilla tasoilla ja eri ajoissa, on hankalia silloin, kun ei ihan heti tajua, että kuka ja mitä nyt.
Mutta kyllä pidän Sofi Oksasta ihan mielettömän hyvänä kirjailijana. Jo Baby Jane oli minulle lukuelämys.
En pitänyt että Sofi on sekoittanut valtavan määrän eri aikojen juttuja keskenään ja kirja tulee sekavaksi. Tuli tunne että tässä nyt laitetaan peliin kaikki Esson baarin jutut ja se pitäisi uskoa kun Sofi sen kirjoittaa. Ei ollut uskottava. vallankin kun olen lukenut kuinka halukkaasti virolaiset ilmiantoivat juutalaisia ja sen vuoksi heitä sodan jälkeen jahdattiin Siberiaan.
Onko multa puolestani jäänyt jotain huomaamatta? Mun mielestä kirjassa ei kerrottu juutalaisista, vaan kansallismielisistä virolaisista, metsäveljistä ja luopioista.
Ja hei, se on Siperia.... anteeksi että sanoin.
Sekava se oli munkin mielestä kyllä, mutta kyllä siitä selvän sai kun luki ajatuksella. Ja kyllähän se Venäjän mafia polkaistiin pystyyn samantien kun Neukkula hajosi. Voi vain ihmetellä, että mistä se niin äkkiä ilmestyi.
Tarkoitin että sodan jälkeen NL halusi kiinni nämä saksalaisten kanssa yhteistyössä olleet virolaiset ja mustanpörssin kauppaa käyneet. Heitähän jahdattiin 60 luvulle asti. Hehän olivat näitä metsäveljiä jotka pakoilivat Neuvostoliiton salaista poliisia.
Stephen King: Cujo
(En edes muista kirjan ihmisiä - eläinrakkaana minua järisytti koiran kohtalo.)
Josh Malerman: Lintuhäkki
(Imaisi totaalisesti mukaansa. En voi verrata juonta mihinkään aiempaan lukemaani.)
Vihreitten hallitus tavoiteet. Alkoi hirvittää
Justine. Sai voimaan todella pahoin.
John Steinbeck Taivaan laitumet. Tulee luettua aina uudestaan ja uudestaan.
Raamattu oli mielenkiintoinen ja herättävä. Ei olisi uskonut. Siihen palasin luettuani muita hengellisiä kirjoja. Raamatussa on toivo ja totuus.
Anteeksi, en muista kirjottajia!
Tie- vakavasti sairas isä ja pieni poika vaeltavat läpi amerikan maailmassa jossa aurinko ei enää nouse, isän tuska ja ahdistus oli käsinkosketeltavaa "Jumala, saanko lopussa nähdä sinut? Onko sinulla niskat jotka vääntää nurin?"
Lintuhäkki-nuori raskaana oleva nainen tempastaan uuteen arkeen, jossa ulkona on kuljettava silmät kiinni ellei halua seota. Yliluonnollisista elementeistä huolimatta kyseessä ei mielestäni ole (pelkkä) kauhukirja vaan sitä voi suositella myös niille, jotka eivät kauhusta pidä.
Se murhaava vatsastapuhujanukke-kirja ei ole Bradburya vaan William Goldmanin Magic, tehty myös elokuva jossa pääosassa Anthony Hopkins.
Täällä Pohjantähden alla. Ihan tajuttoman hieno kirjasarja. Pitäiskin lukea taas uudestaan.
Uljas uusi maailma, pakkoluettuna koulussa, mutta mieleen jäi ne ennusteet, jotka nyt toteutuneet...teki mieli lukea uudelleen, mutta liian raskasta soutua..