Lue keskustelun säännöt.
Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..
Paulo Coelho - Alkemisti sai alkuun henkisen heräämisen.
Kommentit (1325)
Vierailija kirjoitti:
Miljoonia sirpaleita, James Frey
Päihderiippuvaisen 23-vuotiaan elämästä, joka päättää lähteä itse "päihdekuntoutukseen" kun on ensin kokeillut kaikki päihteet läpi ja tietää, ettei enää kestä ja kohta kuolee jos vielä jatkaa. Fyysinen kunto lopussa. Kertoo omasta elämästään hyvin rehellisesti. Myös kirjan muut henkilöt hyvin kuvattu. Kirjalla hyvä loppu.Toinen Tuulten poika, Henning Mankell. Hyvä kertomus. Tosin hyvin traaginen. Tuokio tuulessa kirja myös (en muista kirjoittajaa nyt) tosin sen loppu itselle vähän epäselvä vieläkin.
Tuokio tuulessa on Andre Brinkin kirja, tosi hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miljoonia sirpaleita, James Frey
Päihderiippuvaisen 23-vuotiaan elämästä, joka päättää lähteä itse "päihdekuntoutukseen" kun on ensin kokeillut kaikki päihteet läpi ja tietää, ettei enää kestä ja kohta kuolee jos vielä jatkaa. Fyysinen kunto lopussa. Kertoo omasta elämästään hyvin rehellisesti. Myös kirjan muut henkilöt hyvin kuvattu. Kirjalla hyvä loppu.Toinen Tuulten poika, Henning Mankell. Hyvä kertomus. Tosin hyvin traaginen. Tuokio tuulessa kirja myös (en muista kirjoittajaa nyt) tosin sen loppu itselle vähän epäselvä vieläkin.
Tuokio tuulessa on Andre Brinkin kirja, tosi hyvä!
En oikein koskaan päässyt siihen sisälle, kun teininä kuin vain ne seksikohdat.
Kuulostaa ehkä hassulta mutta Harry potterit ovat elämäni tärkeimpiä kirjoja. Niitä olen lukenut kaikkein suurimmalla innolla ja kasvoin suunnilleen samaan tahtiin kuin Harryn tarina eteni.
David Wilkersonin Risti ja Linkkuveitsi. Nicky Cruzin Juokse poika juokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te muistatte kirjojen nimet niin hyvin? Olen lukenut niin paljon ravisurtavia kirjoja, että en muista niiden nimiä enkä aina kirjoittajiakaan, mutta saatan osata kuvailla joistakin sen, miksi ne vaikuttivat. Jos nyt heti saan kirjan edes mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkäsin lapsena lukea Laura Ingalsin kirjoja. Aikuisena tajusin, että niissä suhtauduttiin aika rasistisesti alkuasukkaisiin ja mustiin. Toisaalta se on ajan kuvausta ja historiaa valkoisista siirotolaisista Amerikan maalla.
Toisaalta esim. intiasnirn kohtaaminen oli vaarallista, oli syyt mitkä hyvänsä. Kovin erilaiset kulttuurit ja elämänkatsomukset kuitenkin. Siinä mielessä ihan ymmärrettävää ja jopa pakollista tietty ennakkoluuloiluus ja välttely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diilerit. Kertovat vaietusta voimailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ville Kivimäen Särkyneet mielet. Sodassa traumatisoituneiden tarinat olivat niin ahdistavaa luettavaa, että kirja jäi kesken.
Synnøve Søen Isä. Olin kai 14- vuotias lukiessani teoksen ja sen raadollisuus, rumuus ja lohduttomuus saivat voimaan pahoin.
Eeva Kilven Se mitä ei koskaan sanota. Luin tämän ensimmäisen kerran teininä ja kerronnan soljuvuus, kauneus sekä viisaus teki valtavan vaikutuksen.
Christy Brownin Jonnekin päivästä pois. Upea tarina, hyvä rakenne ja herätti sekä ajatuksia että tunteita siitä, miten näemme erilaiset ihmiset. Jos joku ei siis tunne ko. kirjailijaa, hän oli vammainen.
Leo Buscaglian Tie paratiisiin. Löysin tämän helmen teininä kirjastosta ja ahmin sen kerralla. Teos on viisas, lempeä ja rakastava opas hengelliseen elämään, kuten muutkin kirjailijan teokset.
J.R.R Tolkienin Taru sormusten herrasta. Välttelin tätä viimeiseen asti, mutta eräs kesäloma oli kohtalokas. Kirjan alku oli mielestäni tylsääkin tylsempi, mutta jossakin välissä aloin innostua ja luin sen nopeasti loppuun. Sen jälkeen olen lukenut kirjan kahdesti vuodessa, nähnyt elokuvatkin monta kertaa ja kalunnut läpi muutkin Tolkienin teokset.
Mika Waltarin Valtakunnan salaisuus
Ferenc Molnarin Koulupojat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Macleanin Saattue Murmanskiin
tositapahtumiin perustuva väkevä ja traaginenkin kuvaus sota-ajan laivasaattueesta. Ei tarvitse pitää sotakirjallisuudesta pitääkseen tästä kirjasta.
Stephen Kingin Musta Torni-sarja. Koukutti pahasti ja odotin jatkoa aina kieli pitkällä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Åsne Seierstad - Yksi meistä. Tämä oli jostain syystä todella vaikea saada käsiin ainakin silloin kun sen itse luin useita vuosia sitten. Mutta karmeudessaan erittäin mieleenpainunut ja silmiä avaava lukukokemus. Kertoo Utøyan terrori-iskusta ja Breivikin nuoruudesta. Lopussa kerrotaan myös itse iskuista ja nuorten kokemuksista. Loppu olikin hyvin ahdistava. Ennen tätä olin tutkinut jihadismia ja ääri-islamilaisuudesta kumpuavaa terrorismia, jonka vastapainoksi koin että minun on luettava tämä kirja. Breivikin teot kun kumpusivat äärioikeistolaisuudesta.
Kahlasin koko ketjun läpi ja yksi hyvä jota ei mainittu on John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä. Kirja ei ole edes paksu, joten sen lukee helöosti yhdesdä illassa. Itse luin tämän 14 vuotiaana ja itkin aivan hillittömästi luettuani.
Kyllä se mainittiin, samassa yhteydessä kun mainittiin myös Edenistä itään ;)
Minäkin kahlasin
Vierailija kirjoitti:
Yritin lukea Paulo Coelhon kirjaa Alef, joka on ilmeisesti vähän omaelämäkerrallinen. Siinä Coelhon kaltainen henkinen guru matkustaa Trans-Siberian rautatietä ja hän kumppaneineen pysähtyy johonkin venäläiseen kaupunkiin, jossa he menevät kerjäämään kouluttaakseen egoaan tai jotain. Eli joku rikas, hengellinen äijä menee kerjäämään, jotta hän jotenkin kehittyisi taas henkisesti, ja samalla hän todennäköisesti vie rahat joltain oikeasti köyhältä, joka olisi tarvinnut ne rahat elämiseen.
Se kirja jäi minulta siihen ja vannoin, etten enää koskaan lue mitään tuollaista. Tulee mieleen, että hengelliset ihmiset ovat aika usein juuri tuollaisia itsekkäitä minä-minä-ihmisiä, joille se oma perse on oikeasti tärkein, vaikka esitetään, että halutaan toisille hyvää.
Coelho on yliarvostettu, pitkäveteistä ja muka syvällistä.
Herman Hesse: Siddhartha. Kirjahyllystäni löytyy neljällä eri kielellä.
Miljoonia sirpaleita, James Frey
Päihderiippuvaisen 23-vuotiaan elämästä, joka päättää lähteä itse "päihdekuntoutukseen" kun on ensin kokeillut kaikki päihteet läpi ja tietää, ettei enää kestä ja kohta kuolee jos vielä jatkaa. Fyysinen kunto lopussa. Kertoo omasta elämästään hyvin rehellisesti. Myös kirjan muut henkilöt hyvin kuvattu. Kirjalla hyvä loppu.
Toinen Tuulten poika, Henning Mankell. Hyvä kertomus. Tosin hyvin traaginen. Tuokio tuulessa kirja myös (en muista kirjoittajaa nyt) tosin sen loppu itselle vähän epäselvä vieläkin.