Akateemisen kumppanin haluavat, riittääkö maisteri vai pitääkö olla arvostetumpi kuten DI tai lääkäri?

Mieluummin humanistisesta, valtsikasta tai taidekorkeakoulusta - DI ja lääkäri eivät kuulosta yhtään samanhenkisiltä, ja ainakin tuntemani lääkärin kanssa naimisissa oleva joutuu tosi paljon joustamaan kumppaninsa työaikoje  vuoksi. Se kuulostaa kohtalaisen rasittavalta. Joten itse mieluusti en ottaisi juuri näitä mainitsemiasi.

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta miksi pitäisi rajoittaa kumppaniehdokkaat akateemisiin? Saako siitä suhteesta jotain extraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valtiotieteiden maisteri ja neitsyt. Ei näytä ketään kiinnostavan:D

M25

Valtsikassahan on vaikka kuinka paljon naisia suhteessa miehiin. Ei millään pahalla, mutta sinussa on pakostikin jotain outoa kun olet noiden opintojen jälkeen vieläkin ilman naiskontaktia

Kyllä mä niiden opiskelijatyttöjen kanssa tulin hyvin juttuun, mutta naisystävää en heistä saanut. Mun mielestä ne taisi olla melkein kaikki varattuja muutenkin. Yliopiston ulkopuolella ketään ei ole koskaan kiinnostanut tutkintoni.

Taitaa mennä offtopiciksi..

M25

Taidat olla vähän kiltti. Tai ruma ja lyhyt. Tai molempia.

Niin olen 

M25

Vierailija kirjoitti:

Yksittäiset FM alat voi olla vaikeita, esim luonnontieteet. Mutta toisaalta DI puolella pitää osata samat asiat ja vielä soveltaa niitä käytännössä.

Moni FM myös humanisti ja siellä vaikka kuinka paljon huuhaa aloja.

KTM taas sellainen että kunhan edes vähän viitsii yrittää niin kaikki pääsee läpi. DI puolella helposti puolet keskeyttää ja vaihtaa helpompaan kuten kauppapuoleen.

Mitä tarkoitat samojen asioiden osaamisella? DI-aloja on laidasta laitaan kuten myös luonnontieteitä. Biologilla on kenttäkursseja ja fyysikolla kokeellisia töitä. Eikö näitä lasketa käytäntöön soveltamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta miksi pitäisi rajoittaa kumppaniehdokkaat akateemisiin? Saako siitä suhteesta jotain extraa?

Älyllistä keskustelua omalla tasollaan.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta miksi pitäisi rajoittaa kumppaniehdokkaat akateemisiin? Saako siitä suhteesta jotain extraa?

Jokainen järkevä näin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta miksi pitäisi rajoittaa kumppaniehdokkaat akateemisiin? Saako siitä suhteesta jotain extraa?

Niin tai pikemminkin että miksi kukaan haluaisi kumppanin, joka arvottaa toisia tutkintojen perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi FM olisi tusinatutkinto?

Koska filosofian opiskeleminen nykymaailmassa on ihan turhaa.

Olen FM, enkä ole opiskellut päivääkään filosofiaa.

En minäkään. Siksi minä tuon kirjoitinkin, mutta tämä ikivanha vitsi ei mennyt perille ainakaan kolmelletoista alapeukuttelijalle. :D

FM, kommentin numero 14 kirjoittaja

Niin, no, olen minäkin MA, Master of Arto, mutta taiteita en ole opiskellut päivääkään. Filosofiaa tuli kyllä opiskeltua ihan perusopintojen verran =)

Hetkinen...olenhan minä muutaman päivän katsellut filosofian peruskurssia, mutta turhauduin siihen jossitteluun ja otin tilalle julkishallintoa. Mieleen on jäänyt suuri hämmennys siitä, miten paljon aikaa käytettiin luolavertauksen selittämiseen ja ymmärtämiseen. Olen varmasti tosi huono filosofian maisteri. Muistan muuten tarkastelleeni lähemmin ja aika useastikin erästä Artoa, joten ehkä esittelen tittelini tästedes englanniksi.

FM, kommentin numero 14 kirjoittaja

Jos sulle ajatukset näyttäytyisi suoraan arkkitehtuurina, jonka läpi virtaa vesi, ymmärtäisit filosofiaa ja mm tuon luolavertauksen läpikäymistä paremmin.

Se on vähän kuin musiikillisuus, on tai sitten ei ole, ja jonkun alkeen voi plebeijikin oppia jne. Mutta siis, yliopistofilosofia niinq lähtee tosta, sit platskussa historiallinen taso kans.

Vastaan kyssäriin: Kuuma DI-nainen on paras, koska, noh, älykkyys on sexikästä ja rahalla saa hyvät brekkerströmit. Teoreettinen fysiikka vois toimia kans, mutta tieteen puolella ihmiset on poikkeuksetta...erittäin omalaatuisia.

Sibismuusikko kelpaa myös ja kauppislainen, mut se vain ja ainoastaan pano-hommiin. Hardline.

Vai niin. Pystytkö sinä sanomaan muutaman rivin perusteella, että ajatukset eivät näyttäytyisi minulle suoraan arkkitehtuurina, jonka läpi virtaa vesi?

Päättelin tosta luolavertauskummastelusta ei-pääaineopiskelijoille suunnatun johdannon keskeyttämisen yhteydessä esitettynä.

Eli joo, pystyn.

Kerropa sitten perusteita johtopäätöksillesi.

Niin, siis tuota, ne perustelut ovat tuossa lainaamassasi viestissä ▪️

Eivät ole. Osaisitko kertoa ihan omin sanoin? Ei mielellään tuolla höpsön ylirennolla kielellä sitten.

En voi opettaa sinulle asiayhteyksien muodostamista, eikä muuten voi kukaan muukaan.

Ei sinun tarvitsekaan opettaa minulle mitään, kunhan vain selität tuon keksimäsi kielikuvan. Vai onko se sinun keksimäsi?

En arvosta "et sinä sitä kuitenkaan ymmärrä" -asennetta. Siinä piilee kaksi motiivia: joko asiaa ei edes osata selittää - ja siis halutaan irti kiusallisesta tilanteeesta - tai sitä ei vain haluta selittää. Kummasta nyt on kyse?

Implikaatio voi olla esim ramppi.

Siitä vielä matkaa funktionaaliseen rakennukseen.

Vedellä voit testailla, viskositeettia voi muuttaa. Tarttis pystyä näkemään tämä samaan aikaan käytettävän kielen ja sen assosiaatiohorisonttien (ajattele näitä matriiseina) kanssa, projisoimaan päälle kuin kartta.

Kuten sanoin, toisille tämä on helppoa ja toisille mahdotonta, suurin osa voi oppia alkeet. Samoin kuin absoluuttinen sävelkorva.

Hapanta kuraa filosofian johdannostaja seuraavassa lauseessa leulu- ja leikkikoululla flexaava vauvapostaaja ei varmuudella kuulu ensin mainittuun ryhmään.

Olisin itse päässyt opiskelemaan dippainssiksi suoraan papereilla. Valitsin FM-tien pääsykokeen kautta. Kumppanit valitsen ihan muilla kuin tutkintoperusteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta miksi pitäisi rajoittaa kumppaniehdokkaat akateemisiin? Saako siitä suhteesta jotain extraa?

Niin tai pikemminkin että miksi kukaan haluaisi kumppanin, joka arvottaa toisia tutkintojen perusteella?

Miksei? Kyllähän tutkinto kertoo toisesta enemmän kuin reisiluun pituus tai kasvojen luusto.

eri

Noh, mun oma FM ei ole tusinatutkinto. Päinvastoin oikeastaan, oli aikanaan suhteellisen vaikeatasoinen pääsykoe, ja sivuaineenikin valitsin toisesta tiedekunnasta. Joten en tee oletuksia suuntaan enkä toiseen sen suhteen, mikä tutkinto kyseessä. Ja oikeastaan, nykyään, en enää pidä sitä tutkintoakaan kovinkaan tärkeänä. Edelleen pidän lukeneista ihmisistä, mutta viehättävyyden kannalta mulle tärkeää on sivistys ja hyvä keskustelutaito ja vaikka yleisesti ottaen usein toki korkeasti koulutettu tietää maailmasta enemmän kuin kouluttamaton, on myös paljon fiksuja ja lukeneita ihmisiä, joilla koulutusta ei syystä tai toisesta ole. Minäkin olen kiinnostavimmat keskusteluni sitten kuitenkin käynyt yliopistomaailman ulkopuolella.

Itsellä tuli nuorempana treffailtua lähinnä teekkareita, kauppislaisia ja lääkisläisiä. Humanistia en halunnut, olivat usein liian homsuisia ja opiskelijamittapuullakin persaukisia. Jos nyt lähtisin etsimään puolisoa niin mieluiten saisi olla kyllä tohtoriksi opiskellut (esim. tekniikka, lääkis, kauppatieteet) niin olisi varmaan paremmin ymmärrystä omalle arjelle.

Rakastava, tasapainoinen, rehellinen (korostan rehellisyyttä, toisia syyttävä, paskaa puhuva on niin turn off kuin olla voi) ihminen on sellainen, jolla on avain mun elämään, titteleillä ei ole merkitystä.

Mieluummin joku sivistynyt.

DI on sama kuin maisteri. Teknisillä aloilla ei käytetä tekniikan maisteri vaan DI.

Vierailija kirjoitti:

Fysiikan maisterin tai tohtorin tutkinto ei ole kyllä vedonnut vielä kehenkään. Korkeintaan pidetään outona.

Ota huumorin kannalta. Sisareni vitsaili tyttärelleni, joka on kemisti. Sanoi tytölle "Niin sinähän luit kemiaa. Sinä olitkin sillä lailla kummallinen. "

Pyh. Minäkin olen maisteri, ammattikorkeakoulusta. Ei se ole mikään akateemisuuden kriteeri. Tohtori pitää olla, tai minimissään DI.

Mulle vain tuplatutkinto ja järkevältä alalta. Jos on lääkäri aka aivoamis, erikoistuminen saattaa riittää. Hyvä liksa kompensoi. Oikislaisilla osakkuus hyvämaineisessa firmassa tai realistinen polku tuomariksi ok.

Sopivia multiclasseja:

-Arkkitehti/humanisti (filosofi tai sosiologi)

-Psykologi/KTM (rahoitus ainoa vaihtoehto)

-DI/KTM/oikis

Huonoja multiclasseja:

-Taide/humanisti

-Mat.lt. tuplana (fiksu mut munaton, poikkeukset harvassa)

-KTM/mikä tahansa muu kuin DI/lääkis/oikis

No-go-zone:

-AMK ja siitä alaspäin. Maksimissaan häpeäpano/huumorihuoraus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teknisten alojen korkeakouluihin on helpoin päästä, ei todellakaan mikään "laatututkinto".

Kyllä humanistisista löytyvät helpommin sisään päästävät koulutukset; esim. albanialainen filologia tms. Tekniikan puolella on vaikeita (esim. tuta) ja helpompia (esim. kemia) koulutusohjelmia, kuten muissakin tieteissä.

Edelleenkään koulutusohjelman helppous ei korreloi sisäänpääsyn helppouden kanssa. Ihan totta että tutalle on vaikeampi päästä kuin kemialle, mutta itse opinnoissa onkin sitten toisin päin. Tuta pitkälti käsienheiluttelua ja peruskursseja, ja on käsittämätöntä miksi se on niin arvostettu ala.

Vierailija kirjoitti:

Tite kirjoitti:

DI-tutkinto on 180ov ja FM 160ov. Siinä yksi peruste, miksi DI on arvostetumpi. Se on myös muuten suuritöisempi, "noppia" ei saa ollenkaan niin helposti. Tämän olen itse todistanut opiskeltuani samaa alaa sekä humanistisessa yliopistossa että teknillisessä.

tuo 20 opintoviikkoa ei ole nyt kovinkaan suuri saavutus. Minulla on maisterin tutkinto ja opintoja on yli tuo 160 runsaasti. Tuo 160 on minimi. 

Siinä on sellainen ero, että teknillisen kurssit ovat todella haastavia. Tampereella jokainen teekkari tuli naurussa suin humanistisen yliopiston kursseilta, koska humanistien kurssien taso oli naurettavan helppo.