Akateemisen kumppanin haluavat, riittääkö maisteri vai pitääkö olla arvostetumpi kuten DI tai lääkäri?
Eli kelpaako myös tusinatutkinnot kuten FM tai KTM vai haluatteko arvostetumman ja vaativamman tutkinnon kuten DI tai lääkäri?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Itse kelpuutan vain elämäm kovan koulun käyneitä. Jos on pelkästään "elämänkoulu" ja kirjoitettu oikein niin ei kelpaa.
Näille tyypeille muuten akateeminen koulutus on punainen vaate. On tyhjääkin huonompi ja indikoi heille että ihminen ei ole oppinut käytännössä mitään. Sisältyy myös ajatus että teoria on tieteen yhteydessä (ja ylipäätään) samanlainen kuin se käsite on puhekielessä: "no teoriassa kyllä, mutta..." eli teoria on olemassa vain kirjoissa mutta ei koskaan ikinä missään tapauksessa oikeasti pidä paikkaansa. Kirjaviisaus pätee ainoastaan yliopiston tentissä, muualla se on hyödytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kumppanin tutkinnolla ei ole väliä, mutta monille vähemmän kouluja käyneille tyypillistä akateemisten tutkintojen dissaamista ja ”maisterit ei ymmärrä oikeasta elämästä mitään” -lässytystä en jaksa.
Toi on oikeasti tosi rasittavaa. Vielä kun maisteri on yleensä oppinut sekä teoriasta että elämän tuomista kokemuksista. Ihan kuin ainoat oikeat tavat oppia olisi syrjäytyminen, alkoholismi, ja lastensuojelulaitokset.
Eikä tuo elämän kova koulukaan tunnu paljoa noita tyyppejä kouluttavan kun eivät ota niistä elämän kolhuista opikseen, samoja virheitä toistellaan jo yli sukupolvien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen KTM ja tienaan vuodessa melkein 200 000, moni paljon enemmän. Ei siis niinkään turha tutkinto. Tässä ohella voi sitten pohtia filosofisia kysymyksiä. Siitä ei vain kukaan maksa mitään.
Täällä toinen KTM ja olin tulossa kommentoimaan ihan samaa. Itse olen ollut tutkintooni oikein tyytyväinen: oman alan töitä löytyi jo ennen valmistumista, päivääkään en ole ollut työttömänä ja palkka on noussut tasaisesti. Vuosipalkkani on ollut kuusinumeroinen summa jo pitkään.
Minulle kumppanin tutkinnolla ei ole väliä, mutta monille vähemmän kouluja käyneille tyypillistä akateemisten tutkintojen dissaamista ja ”maisterit ei ymmärrä oikeasta elämästä mitään” -lässytystä en jaksa. Jokainen työ ob omalla tavallaan tärkeää eikä tutkinto määritä ihmisen arvoa, mutta jos ei itse aikanaan viitsinyt opiskella tai ehdoin tahdoin kouluttautui matalapalkka-alalle, ihan turha lässyttää niille, jotka valitsivat toisin ja nyt voivat hyvin toimeentulevina nauttia omien valintojensa positiivisista puolista.
Juujuu ja maailmam_rikkaim_äiä_o_juskkova... Ei toi nyt liity siihen mitenkään, että kauppiksesta kaikki rahoitus-kansisakselien matikan ulkopuolinen on apukoulutasoista diipadaapaa.
Kyl sä sen itsekin tiedät, eikä kukaan ole väittänyt ettei kaupallinen ala olisi fiksu vaihtoehtoehto rahan ja työn kannalta. Sisällötöntä paskaa se silti on, eikä siitä konvehtia saa edes ”luii trettoniin” dippaamalla...
KTM naisia voi panna, miehet juoppoja
DI naiset tykkää tytöistä, miehet on nörttejä
FM/kovat tieteet - naisia ei juuri ole, miehet on omituisia
FM/pehmeät tieteet - naisia voi panna, miehet on homoja
OTM - naisia voi panna, miehet on setiä
TM - naisia voi panna, miehet on juoppoja
Vierailija kirjoitti:
KTM naisia voi panna, miehet juoppoja
DI naiset tykkää tytöistä, miehet on nörttejä
FM/kovat tieteet - naisia ei juuri ole, miehet on omituisia
FM/pehmeät tieteet - naisia voi panna, miehet on homoja
OTM - naisia voi panna, miehet on setiä
TM - naisia voi panna, miehet on juoppoja
Asiaa.
Yst.DI_chadwick
Tite kirjoitti:
DI-tutkinto on 180ov ja FM 160ov. Siinä yksi peruste, miksi DI on arvostetumpi. Se on myös muuten suuritöisempi, "noppia" ei saa ollenkaan niin helposti. Tämän olen itse todistanut opiskeltuani samaa alaa sekä humanistisessa yliopistossa että teknillisessä.
Sama kokemus täällä!
Mä en arvosta ketään akateemisesti koulutettua ei sellainen tieto sovellu arkeen ja oikeaan elämään. Kirjasta opittu kelpaa vaan toiseen kirjaan, tällaiset miehet on aina olleet tylsiä ja sitten käytännön asioissa ihan uskomattomia tumpeloita! Ja hemmoteltuja, veikkaan että akateemisilla menee sormi suuhun heti kun tulee oikeita vastoinkäymisiä ja elämällä on tapana niitä heitellä eteen...
Minulla on melko laaja otanta arkkitehtimiehistä. Ovat siellä luovemmassa ja tasa-arvoisemmassa päässä spektriä, voin suositella. Miinuksena kaikki lomat arkkitehtonisesti kiinnostavissa paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä niinkään se tutkinto. Ennemminkin työ.
T. Työttömän ja laiskan työnhakija-DI:n kanssa deittaillut
Oletko rahan vai statuksen perään? Etkö pärjää omillasi vai yrittikö mies kukkarollesi?
Vierailija kirjoitti:
Mä en arvosta ketään akateemisesti koulutettua ei sellainen tieto sovellu arkeen ja oikeaan elämään. Kirjasta opittu kelpaa vaan toiseen kirjaan, tällaiset miehet on aina olleet tylsiä ja sitten käytännön asioissa ihan uskomattomia tumpeloita! Ja hemmoteltuja, veikkaan että akateemisilla menee sormi suuhun heti kun tulee oikeita vastoinkäymisiä ja elämällä on tapana niitä heitellä eteen...
Ja heti ku näkee otsikossa sanan "akateeminen", elämäm koulun priimus ilmoittautuu disauttamaan korkeakoulutettuja ja jakamaan viisauttaan! 💪 Oletko käynyt elämänkoulun vai elämäm kovan koulun? Mikä koulutuslinja - työnvieroksuja, weetee, vai realitybimbo?
Ei se akateemisuus sydämen sivistystä ja kemiaa takaa, oli sitten DI, lääkäri tai vaikka presidentti. Tunnen paljon akateemisia ja olen käynyt treffeillä useamman kanssa sinkkuaikoinani. Kenenkään kanssa ei kipinät lennelleet. Lääkisläisellä oli huonoimmat käytöstavat.
Itse opiskelin vuoden yliopistossa ja kyllä meidän laitoksella oli tapauksia laidasta laitaan. Mukavimmat ja fiksuimmat ihmiset ja ystävät olen saanut sairaanhoitajakoulusta.
Siis eihän DI riitä mihinkään.... pitäisi olla tohtorintutkinto, että voi katsoa opintojen päättyneen.
Tästä keskustelusta tulee mieleen eräs pohjoispohjanmaalainen, joka ylpeilee ”rivien välissä” ja sivulauseessa itsekehulle voimakkaasti haisten kuinka ”hänen kolme lastaan opiskelevat DI”. ”Pääsivät niin helposti lukioon lumalinjalle (ka-vaatimus ko. linjalle 9,4), ja niin helposti Tampereelle..”
Lapsista saa olla ylpeä, mutta mikä tarve kehua on tutkinnoilla? Ko. tyyppi on jättänyt aikoinaan yliopiston kesken. Sanoisin, että ihmiset, jotka korostavat eniten oppiarvoja ja kilpailevat ”vaativuudesta”, ovat nousukkaita ja kateellisia.
Jään myös odottamaan keskustelua, missä vertaillaan Suomen parasta yliopistoa. Kuten esim. ”meidän Patrik/Sofia opiskelee Aallossa; ai teidän Joni Lappeenrannassa...”. ”Meidän Iida aloitti just Joensuussa yhteiskuntatieteiden opinnot”. ”Ai Joensuussa; onko siellä jokin korkeakoulu?”. ”Meidän Antti pääsi Helsingin valtiotieteelliseen”.
Toki yliopistovertailua voi laajentaa ulkomaille, ”meidän Viivi aloittaa Stanfordissa tai Cambridgessa”, jne.
Yksittäiset FM alat voi olla vaikeita, esim luonnontieteet. Mutta toisaalta DI puolella pitää osata samat asiat ja vielä soveltaa niitä käytännössä.
Moni FM myös humanisti ja siellä vaikka kuinka paljon huuhaa aloja.
KTM taas sellainen että kunhan edes vähän viitsii yrittää niin kaikki pääsee läpi. DI puolella helposti puolet keskeyttää ja vaihtaa helpompaan kuten kauppapuoleen.
NurseBetty kirjoitti:
Ei se akateemisuus sydämen sivistystä ja kemiaa takaa, oli sitten DI, lääkäri tai vaikka presidentti. Tunnen paljon akateemisia ja olen käynyt treffeillä useamman kanssa sinkkuaikoinani. Kenenkään kanssa ei kipinät lennelleet. Lääkisläisellä oli huonoimmat käytöstavat.
Itse opiskelin vuoden yliopistossa ja kyllä meidän laitoksella oli tapauksia laidasta laitaan. Mukavimmat ja fiksuimmat ihmiset ja ystävät olen saanut sairaanhoitajakoulusta.
Ei mikään koulutus takaa sydämen sivistystä tai edes tervettä mieltä. Itse tapailin sairaanhoitajamiestä, joka pahoinpiteli niin henkisesti että fyysisesti. Tuskin liittyi ammattiin kuitenkaan. Enkä viitsisi lähteä yleistämään tämän perusteella muualle.
Ja toisaalta, omat parhaat ystävät on usein oman koulutusalan piiristä. Ehkä ne yhteiset mielenkiinnon kohteet yhdistää tasolla tai toisella, eikä kyse ole mistään yhden koulutusalan paremmuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen kaikki yliopiston käyneet tietää että FM ja KTMiä valmistuu liukuhihnalta eikä vaatimstasoa voi mitenkään pitää korkealla. Lääkäri ja DI ehkä niitä harvoja tutkintoja jossa vielä korkeat standardit.
Itse DI ja KTM, oikeasti yllätyin kuinka helppo kauppapuoli oli tekniikkaan verrattuna.
Kumma juttu kuitenkin, että noihin koulutuksiin valmistaviin yliopistoihin / korkeakouluihin aika moni sinne halunnut ei kuitenkaan pääse opiskelemaan alaa. Kumpikaan ei ole liukuhihnatutkinto, vaan suuri valmistuneiden määrä voi myös kertoa siitä, että tarvetta tämän alan valmistuneille on paljon. Mutta näitä jotakin koulutusta halventavia heittojahan on aina niin helppo vain laukoa, ja yleensä kertoo enemmän sanoja omasta itsetunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Mä en arvosta ketään akateemisesti koulutettua ei sellainen tieto sovellu arkeen ja oikeaan elämään. Kirjasta opittu kelpaa vaan toiseen kirjaan, tällaiset miehet on aina olleet tylsiä ja sitten käytännön asioissa ihan uskomattomia tumpeloita! Ja hemmoteltuja, veikkaan että akateemisilla menee sormi suuhun heti kun tulee oikeita vastoinkäymisiä ja elämällä on tapana niitä heitellä eteen...
Yksi akateemisen koulutuksen hyvä puoli on se, että on riittävä tietopohja, jota voi ja pitääkin osaa soveltaa käytännön elämään. Tätä voi tietty olla vaikea ymmärtää, jos on vain päättänyt ottaa asenteen, että akateemisuus on shaibaa.
Itse ihan mielellään käyn vaikka lääkärillä, joka omaa laajan tietopohjan ihmisen elimistöstä ja eri sairauksien hoidosta, tai käytän juristin palveluita, joka osaa lain pykälät. Kukin toki tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi FM olisi tusinatutkinto?
Koska filosofian opiskeleminen nykymaailmassa on ihan turhaa.
Olen FM, enkä ole opiskellut päivääkään filosofiaa.
En minäkään. Siksi minä tuon kirjoitinkin, mutta tämä ikivanha vitsi ei mennyt perille ainakaan kolmelletoista alapeukuttelijalle. :D
FM, kommentin numero 14 kirjoittaja
Niin, no, olen minäkin MA, Master of Arto, mutta taiteita en ole opiskellut päivääkään. Filosofiaa tuli kyllä opiskeltua ihan perusopintojen verran =)
Hetkinen...olenhan minä muutaman päivän katsellut filosofian peruskurssia, mutta turhauduin siihen jossitteluun ja otin tilalle julkishallintoa. Mieleen on jäänyt suuri hämmennys siitä, miten paljon aikaa käytettiin luolavertauksen selittämiseen ja ymmärtämiseen. Olen varmasti tosi huono filosofian maisteri. Muistan muuten tarkastelleeni lähemmin ja aika useastikin erästä Artoa, joten ehkä esittelen tittelini tästedes englanniksi.
FM, kommentin numero 14 kirjoittaja
Jos sulle ajatukset näyttäytyisi suoraan arkkitehtuurina, jonka läpi virtaa vesi, ymmärtäisit filosofiaa ja mm tuon luolavertauksen läpikäymistä paremmin.
Se on vähän kuin musiikillisuus, on tai sitten ei ole, ja jonkun alkeen voi plebeijikin oppia jne. Mutta siis, yliopistofilosofia niinq lähtee tosta, sit platskussa historiallinen taso kans.
Vastaan kyssäriin: Kuuma DI-nainen on paras, koska, noh, älykkyys on sexikästä ja rahalla saa hyvät brekkerströmit. Teoreettinen fysiikka vois toimia kans, mutta tieteen puolella ihmiset on poikkeuksetta...erittäin omalaatuisia.
Sibismuusikko kelpaa myös ja kauppislainen, mut se vain ja ainoastaan pano-hommiin. Hardline.
Vai niin. Pystytkö sinä sanomaan muutaman rivin perusteella, että ajatukset eivät näyttäytyisi minulle suoraan arkkitehtuurina, jonka läpi virtaa vesi?
Päättelin tosta luolavertauskummastelusta ei-pääaineopiskelijoille suunnatun johdannon keskeyttämisen yhteydessä esitettynä.
Eli joo, pystyn.
Kerropa sitten perusteita johtopäätöksillesi.
Niin, siis tuota, ne perustelut ovat tuossa lainaamassasi viestissä ▪️
Eivät ole. Osaisitko kertoa ihan omin sanoin? Ei mielellään tuolla höpsön ylirennolla kielellä sitten.
En voi opettaa sinulle asiayhteyksien muodostamista, eikä muuten voi kukaan muukaan.
Ei sinun tarvitsekaan opettaa minulle mitään, kunhan vain selität tuon keksimäsi kielikuvan. Vai onko se sinun keksimäsi?
En arvosta "et sinä sitä kuitenkaan ymmärrä" -asennetta. Siinä piilee kaksi motiivia: joko asiaa ei edes osata selittää - ja siis halutaan irti kiusallisesta tilanteeesta - tai sitä ei vain haluta selittää. Kummasta nyt on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen kaikki yliopiston käyneet tietää että FM ja KTMiä valmistuu liukuhihnalta eikä vaatimstasoa voi mitenkään pitää korkealla. Lääkäri ja DI ehkä niitä harvoja tutkintoja jossa vielä korkeat standardit.
Itse DI ja KTM, oikeasti yllätyin kuinka helppo kauppapuoli oli tekniikkaan verrattuna.
On ihan luonnollista, että toinen tutkinto tuntuu helpolta verrattuna ensimmäiseen / siihen alaan, jonka opinnot on aloittanut nuorempana. Toki kauppatietiessä ei usein vaadita yhtä paljon työtä opintopisteitä varten kuin monilla muilla aloilla (esim. pelkästä luentotentistä saa 5 op, ja parhaimman arvosanan voi saada avaamatta kurssikirjaa). Jos taas lääkikseen pääsee sisään, sieltä kyllä talutetaan kädestä pitäen opintoputken läpi, vaikka olisit esim. täysin alkoholisoitunut ja näin ollen työkyvytön. DI-tutkinnon arvostus liittyy lähinnä siihen, että ala on miesvaltainen - opinnoissa sinänsä ei ole mitään erikoista verrattuna muihin aloihin.
Täällä toinen KTM ja olin tulossa kommentoimaan ihan samaa. Itse olen ollut tutkintooni oikein tyytyväinen: oman alan töitä löytyi jo ennen valmistumista, päivääkään en ole ollut työttömänä ja palkka on noussut tasaisesti. Vuosipalkkani on ollut kuusinumeroinen summa jo pitkään.
Minulle kumppanin tutkinnolla ei ole väliä, mutta monille vähemmän kouluja käyneille tyypillistä akateemisten tutkintojen dissaamista ja ”maisterit ei ymmärrä oikeasta elämästä mitään” -lässytystä en jaksa. Jokainen työ ob omalla tavallaan tärkeää eikä tutkinto määritä ihmisen arvoa, mutta jos ei itse aikanaan viitsinyt opiskella tai ehdoin tahdoin kouluttautui matalapalkka-alalle, ihan turha lässyttää niille, jotka valitsivat toisin ja nyt voivat hyvin toimeentulevina nauttia omien valintojensa positiivisista puolista.