Lue keskustelun säännöt.
Heräät ja on 90-luku. Mitä teet?
Minä menisin varmaan johonkin yökerhoon vetämään röökiä ja tanssimaan jalat irti!
Kommentit (459)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin rauhoittelisin lapsia jotka huutaisi paniikissa kun tabletit ja kännykät olisi kadonneet :D Itsekin varmaan koettaisin mennä Facebookiin katsomaan, että mikä on homman nimi kunnes tajuaisin että ei hitto, ei onnistu! Mutta jos lapset eivät muistaisi mitään ja olisivat tyytyväisiä, alkaisin sopeutua arkeen ysärin perheenäitinä lankapuhelimella soitellen ja ruskeaa kastiketta vääntäen.
Jos taas heräisin teininä omassa huoneessani, sekoaisin kun miettisin lapsiani!
Ruskeaa kastiketta vääntäen? En muista 90-luvulla sitä enää syöneeni, se jäi jonnekin 1970-luvulle. Tuossa vaiheessa tehtiin lihapullia niin, että lisättiin jauhelihaan pussillinen sipulikeittoaineksia.
Kyllä meillä oli ruskeaa kastiketta lapsuudessa. Juurikin esimerkiksi niiden lihapullien kanssa. Äitini tosin osasi maustaa ne ilman pussikeittoa.
N37
Varmasti osasi, olihan äitisi syntynyt joskus 1940-luvulla ja käynyt emäntäkoulun. Ruskea kastike ei ollut enää 90-luvulla samanlainen perusruoka kuin se oli 20 vuotta aikaisemmin. Jotenkin olisi olettanut perheenäidin tehneen tonnikalasalaattia tai pizzapellillistä muinaisten aikojen kastikkeen sijaan.
40-luvulla? No ei edes lähellä sitä, jos lapsi on syntynyt -84 tai -85. Todennäköisesti hänen äitinsä on syntynyt 50-luvun lopulla tai 60-luvun alussa. Ysärillä harvemmin tehtiin lapsia nelikymppisenä niin kuin nykyään. On muuten aika kummallinen ajatusmalli, että vain emäntäkoulussa oppii tekemään ruokaa ja suoriutumaan niinkin "vaikeasta" asiasta kuin ruskean kastikkeen maustaminen :D Minunkin tuttavapiirissäni syötiin kyllä usein lihapullia ruskealla kastikkeella. Pizza oli lähinnä lomaruokaa ja tonnikalaa en muista syöneeni kertaakaan lapsuudessani. Olen syntynyt 1982.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottaisin pari vuotta että ammattilukio keksitään. Kävin ekana lukion mutta yliopisto ei napannut yhtään niin menin sitten ammattikouluun. Pistin vuoden päästä olisin voinut käydä ammattilukion niin olisi säästynyt paljolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin rauhoittelisin lapsia jotka huutaisi paniikissa kun tabletit ja kännykät olisi kadonneet :D Itsekin varmaan koettaisin mennä Facebookiin katsomaan, että mikä on homman nimi kunnes tajuaisin että ei hitto, ei onnistu! Mutta jos lapset eivät muistaisi mitään ja olisivat tyytyväisiä, alkaisin sopeutua arkeen ysärin perheenäitinä lankapuhelimella soitellen ja ruskeaa kastiketta vääntäen.
Jos taas heräisin teininä omassa huoneessani, sekoaisin kun miettisin lapsiani!
Ruskeaa kastiketta vääntäen? En muista 90-luvulla sitä enää syöneeni, se jäi jonnekin 1970-luvulle. Tuossa vaiheessa tehtiin lihapullia niin, että lisättiin jauhelihaan pussillinen sipulikeittoaineksia.
Kyllä meillä oli ruskeaa kastiketta lapsuudessa. Juurikin esimerkiksi niiden lihapullien kanssa. Äitini tosin osasi maustaa ne ilman pussikeittoa.
N37
Varmasti osasi, olihan äitisi syntynyt joskus 1940-luvulla ja käynyt emäntäkoulun. Ruskea kastike ei ollut enää 90-luvulla samanlainen perusruoka kuin se oli 20 vuotta aikaisemmin. Jotenkin olisi olettanut perheenäidin tehneen tonnikalasalaattia tai pizzapellillistä muinaisten aikojen kastikkeen sijaan.
Metsään meni arviosi. Äitini on syntynyt vuonna 1955 eikä ole mitään emäntäkoulua käynyt, vaan ihan itse opetellut ruuanlaiton. Meillä ei ikinä syöty eineksiä tai edes puolivalmisteita. Äiti teki aina ruuat alusta saakka itse. Ruskea kastike ja lihapullat oli myös kavereideni perheessä ja koulussa yleinen ruoka, joten todellakin oli perusruokaa. Pizza oli erikoisherkkua, ei todellakaan viikottaista arkiruokaa.
Riippuu siitä olisiko sama elämäntilanne kuin nyt vai sitten palaisinko siihen ikään ja elämäntilanteeseen kuin silloin oli.
Jos olisi tämä elämäntilanne niin olisin ainakin tosi onnellinen, että somea ei enää olisi. Nauttisin rakkaitten ihmisten kanssa yhdessä olosta, niin että KELLÄÄN ei olisi puhelinta kourassa. Luultavasti pelaisimme jotain peliä tai lukisimme sarjakuvia tai kirjoja. Kameralla ottaisin ainutlaatuisia kuvia. Eli luultavasti muutamia vähän epäonnistuneita, mutta silti ne olisivat tärkeitä ja niissä olisi aitoa tunnelmaa.
Jos palaisin sinne lapsuuteen, niin painuisin ulos leikkimään mehtään, heikkalaatikolle tai leikkimökkiin vailla minkäänlaista murhetta.
Mutta jos tietäisin tulevasta niin pitäisin erityistä huolta veljestäni, että hän ei tekisi koskaan itselleen sitä mitä hän teki. Olisin lempeämpi myös itselleni jo lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Ysärin alku- vai loppupuoli?
Ja kävisikö se niin, että palaisin siihen asuntoon, jossa silloin asuin? Tätä nykyistäni ei nimittäin olisi silloin edes rakennettu vielä, eli heräisin keskeltä puistoa...
Nuku sinä spuge vaan puistossa juu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräisin ensinnäkin pellolta, kun näitä rivareita ei oltu vielä rakennettu :D Herättäisin myös varmasti usean tatuointini kanssa melkoista huomioita ja lopulta minut kärrättäisiin pöpilään kodittomana hulluna, joka höpisee jostain instasta.
Lauantai eli kuuntelisin radiosta diskonttia valmiina nauhoittamaan hyvän biisin toivoen, ettei Harppa-setä puhu biisien päälle (#vainmikkelijutut). Lauantai oli myös se päivä jolloin äiti leipoi pitsaa joten söisin pitsaa päivälliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistäisin Aquan soimaan ja siitä sitten pussikaljalle :D <3
Jatkaisin siitä mihin silloin jäin. Elämäni parasta aikaa, lapsuuden kesälomat <3 menisin heti lapsuudenkotiini, pukisin shortsit ja ison t-paidan, vyölaukku vyötärölle, pyörän jopparille pyyhe ja uimapuku ja matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostan Nokiata.
Tätä minäkin tekisin.
Suosittelen ostamaan myös Microsoftin ja Applen osakkeita. Suomen idänkaupan varaan ei kannata liikaa panostaa.
Ostaisin anopille risteilylahjakortin Estonialle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1980 eli vähän riippuisi olisinko 10 vai 20vuotias! Jos olisin lapsi, heittäisin uimapuvun päälle ja lippiksen päähän ja pyöräilisin rannalle hyppäämään uimahyppytornista. Jos olisin aikuinen, kömpisin karmeassa krapulassa röökille.
Eikös nuo kastikkeet valko/ruskeakastike ole oikeastaan aika hienoja? Ranskalaista perimää ja pohjakastiketta vaikka mille muunnoksille?Peruskastike siis. Jos ympättiin mukaan nakkeja niin kyllähän taso laskee. Lapsena nuo toki maistui ja itsellä köyhinä kausina. Mausteita mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin pirusti töitä ollakseni täysillä mukana tekno-kuplassa.
Riennän innoissani postilaatikolle katsomaan, onko kirjekavereilta tullut kirjettä 😄
Vuonna 1991 vietän kesälomaa ja vuonna 1999 olen työelämässä
Riippuu siitä, muistanko sinne palattuani elämääni tähän asti, vai palaanko myös henkisesti ja elämänkokemuksellisesti siihen, missä oikeasti olin 90-luvulla.
Huomenta, sehän on 20.6.1991 ja laitoin Commodore 64:n tulille lähettääkseni viestin tähän purkkiin. Ajattelin kohta rueta videoita katselemaan, tällä kertaa kaivelin Ritari Ässä vhs -kasetteja kaapista sunnuntain ratoksi katseltavaksi. No pitää lopettaa, muuten puhelinlaskut kasvaa liian suuriksi ja vanhemmat ei tykkää jos eivät pääse puhelimessa lätisemään modeemin takia.
Voi kammottavaa, putoaisin painajaiseen jossa joka oven takana on vain uusia uhkia. Ei, minulle ysäri ei ollut leppoisaa radion kuuntelua. Toivoin hampaat kirskuen että vuosituhat vaihtuu ja saisin olla täysi-ikäinen, jotta maailma aukeaisi. Aukesihan se.
Puhelinta ei ollut, radioasemakaan ei aina osunut ja pysynyt kohdallaan, mankka sylttäsi kasetit. Lisäksi uskoin kaiken haukkumisen mitä elämään kyllästynyt perheeni keksi ja olin vakuuttunut että olen täysin arvoton ja irvokkaan ruma.
En edelleenkään tiedä mitä voisin tehdä toisin. Olin elämän vanki pienessä kylässä. Koulubussilla pääsi koulupäivinä 8:20 pois. Koko kesä oltiin taas jumissa tupakan ja kaljan käryssä.