Harkisenko yhteenmuuttoa tai perheenperustamista pihin miehen kanssa? ov

Olispa kiva tietää miten mies pärjää tuolaisella luonteella työelämässä. Tuollainen tarkkuus on sairaalloista ja vie pääroolin lopulta kaikessa, millään muulla ei ole enää merkitytä kun tarkasta jakamisesta tulee itsetarkoitus.

Huomioiko mies ruokaostosten jakamisessa että hän mahdollisesti syö enemmän? Entä jos ostatte puoliksi pussilakanasetin, niin maksaako mies enemmän, koska on suurempi ja painavampi ja näin ollen kuluttaa lakanaa ja peitto enemmän ja myös tarvii niistä suuremman osan käyttönsä?

Voi hyvin olla että lapsen kuluista tulee äkkiä sinun kulujasi, koska miehestä lapsi voisi käyttää ihan hyvin viimetalvisia kenkiä. Haluatko joutua aina perustelemaan jokaisen oston hänelle?

Kiitän luojaani että ajauduimme vaimon kanssa yhteisiin rahoihin jo 25 vuotta sitten kun olimme köyhiä opiskelijoita. Ei ole koskaan tapeltu rahasta, sen puutetta on joskus surkuteltu.

t. mies

nallekarkit ei mene aina tasan. Mitenköhän sitten käy?

"Tätä mä naisena en oikein sitten ymmärrä: Miksi ( muut) naiset ei sitten toimi niin? Miksi valitaan se elätin osa ja ollaan siitä marttyreita? Miksi ei tavoitella muuta kuin sitä hikistä lähärin tutkintoa, ja sitten itketään, kun miehet tienaa enemmän?

Newsflash: nainenkin voi hankkia koulutuksen ja hyvän työpaikan. Ja siitäkin on ihan turha itkeä, että sitten on lapset ihan heitteillä, jos äiti on jotain muuta kuin kaupan kassa. Päin vastoin: kun on työuraa tehtynä ja uralla edettynä, voi paljon helpommin pitää niitä etäpäiviä ja työaikakin on helpommin joustava kuin sellaisissa ammateissa, joissa läsnä on oltava klo 8-16.

Että naiset: ottakaa vastuuta elämästänne ja taloudestanne, älkääkä pusatko niitä lapsia silloin kun ette oikein tiiiiiiä mikä ny kiinnostais ja töitäkään ei huvittaisi tehdä.

PS. Tämä EI tarkoita sitä, etteikö perheen isän pitäisi käyttää ihan samaa määrää rahojaan lapsiinsa ja perheeseensä mitä nainen käyttää. Ja äitiysloman aikaan enemmän."

Joo, varmasti kuka tahansa voi hommata koulutuksen ja hyvän työpaikan, se nyt vaan on niin, että kyllä tässä maassa tarvitaan niitä lähihoitajia ja duunareitakin, luojankiitos jotkut ihmiset viitsivät hoitaa meitä muita kun ollaan sairaana.

Nykyään on myös asiat niin, että kaikki eivät pääse opiskelemaan jotain "hienoa" josta sitten suoraan työllistyy hyvään työpaikkaan. Työpaikkoja ei ole kaikille, eikä tule koskaan enää olemaankaan. Tuolileikki pyörii, ja aina joku jää ilman tuolia, ja kun kerran olet leikistä jäänyt pois, et saa pelata enää samojen pelaajien kanssa, vaan menet pyörimään yhden tuolin ympärillä 20 muun luuserin kanssa, ja se tuoli ei olekaan enää yhtä hieno kuin siellä ensimmäisessä leikissä.

Kaikilla ihmisillä ei myöskään ole taipumusta niillä hyväpalkkaisille aloille, kaikkia ihmisiä ei kiinnosta lukea lakia tai lääketiedettä tms. on paljon ihmisiä jotka ovat hyviä asiakaspalvelussa, ja haluavat sitä työtä tehdä. On myös ihmisiä joille on suotu kädentaitoja, ja tottakai niitä pitää hyödyntää.

Duunareita tarvitaan, ja yleensä tavallisessa duunariperheessä mies tienaa enemmän, miesvaltaisilla aloilla on paremmat palkat, siitä nyt ei päästä mihinkään.

Perheessä molemmat vanhemmat tuovat perheeseen kykynsä mukaan rahaa ja tekevät kotitöitä ja huolehtivat lapsista kykyjensä mukaan, sekä rahat että kotityöt jaetaan jokaiselle perheelle sopivalla tavalla.

Kukaan ei varmaankaan tykkäisi sellaisesta tarkasta työnjaostakaan että toinen puoliso tekisi listan montako kuppia ja lautasta kummankin pitää tiskata, ja montako neliötä huoneistosta imuroida, montako vaatetta pitää kummankin pestä että on varmasti tasan puolet töistä tehty, sehän olisi yhtä naurettavaa kuin se karkkien jako tasan.

Älä harkitse.

Tunnistan tekstistäsi mieheni yhteisiltä seurusteluajoilta. Ikävä kyllä piirteet hänessä ovat vain voimistuneet iän ja varsinkin perheen perustamisen myötä.

Kaikki toimi niin kauan kuin molempien tulotaso oli suurin piirtein sama, yhteiset talousmenot oli helposti ennakoitavissa ja "extrat" yhdessä sovittuja ja kulutettuja (esim. yhteistä vapaa-aikaa).

Tilanne jotenkin riistäytyi siinä vaiheessa, kun saimme lapsia. Lapset ovat todella suuri kuluerä, ja mies ahdistui jokaisesta vähänkään isommasta lapsia koskevasta hankinnasta. Esim. turvaistuinta ei olisi saanut ostaa uutena, talvihaalari pitäisi saada alle 20 eurolla, lapsi ei tarvitse joka vuosi uusia kenkiä jne. Jossain vaiheessa huomasin maksavani suurimman osan lasten hankinnoista itse, vaikkakin hoitovapaalla, koska en jaksanut asiasta kehkeytyviä riitoja. Kotona ollessa jos tein lasten kanssa jotain extraa, niin minun piti tietenkin kustantaa ne yksin, koska hän työssä ollessaan ei päässyt mukaan osallistumaan.

Koko kotonaoloni ajan pystyin lyhentämään oman osuuteni asuntolainasta (säästöjen avulla), mutta koska rahani ei riittänyt enää pakollisiin remontteihin ja huoltotöihin, niin näistäpä sitten kirjoittettiin kahdenkeskisiä velkakirjoja. Eli kaiken lisäksi kotona ollessani velkaannuin koko ajan miestäni kohtaan! Remontithan nostattivat molempien omaisuuden arvoa, eikä hän voinut antaa minulle sellaista lahjaa, jota en ollut ansainnut.

Suurimman osan juoksevista menoista hän kyllä maksoi, koska ymmärsi etten pystynyt niihin enää omien lainanlyhennyekseni ja lasten hankintojen jälkeen osallistumaan 50-50-periaatteella. Mutta tätä hän kantoi marttyyri-asenteella, kun HÄN käy työssä ja HÄN maksaa kaiken. Oli ihan normikamaa että ruokakaupasta tullessaan hänen päivänsä oli pilalla, kun taas paloin niin ja niin paljon rahaa, ja kuka ne maksoikaan.

Loppujen lopuksi minä, koulutettu nainen, jolla oli säästöjä ja kykyjä lyhentää omat lainani, tunsin itseni kuitenkin täysin nollaksi ja loiseksi. En tiedä yhtään, mitä tapahtuisi, jos minua kohtaisi pitkäaikainen työttömyys tai sairaus.

Ja sanomattakin on selvää, että noiden muutaman pikkulapsivuoden aikana miehen ura meni hurjasti eteenpäin ja palkka tuplaantui, kun taas minun työlleni kotona ei annettu mitään painoarvoa, sitä kun ei voinut mitata rahassa (vaikka yritin kyllä, näytin laskelmani menetetyistä palkoista ja eläkkeistä, mistä mies vaan raivostui.)

Summa summarum: jos ajatuksena on DINK-elämä ilman lapsia, ja tulotaso on suurin piirtein sama, niin voi tomiakin. Jos taas suunnittelet lapsia, niin...

Olen tarkka rahoista. Emäntä ei. Tilanne on päätynyt siihen, että makselen hänen velkojaan koko ajan. Minulla on rahaa millä maksaa, hänellä ei. Vaikka ansaitsen vain puolet mitä hän.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 12:39"]

Olen tarkka rahoista. Emäntä ei. Tilanne on päätynyt siihen, että makselen hänen velkojaan koko ajan. Minulla on rahaa millä maksaa, hänellä ei. Vaikka ansaitsen vain puolet mitä hän.

[/quote]

Niin, no teillä on ihan eri tilanne kuin ap:llä.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 09:39"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 21:05"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 21:00"]

Luulen, että mies ei osta ap:n kanssa yhteistä asuntoa, koska ap ei kykene maksamaan lainoja ja toisaalta odottaa, että mies maksaa kaiken.

[/quote]Minulle ei ainakaan tullut sellaista käsitystä että tämä pihi mies olisi varakas tai edes ap:ta paremmin tienaava. Vaikea uskoa että tuollainen saivartelija olisi kovin hyvässä työssä.

[/quote]

Minä ja mies tienataan suurin piirtein saman verran, molemmilla hyvä työ. Pystyn ihan itse lyhentämään asuntolainaa, teen niin tälläkin hetkellä. 

Kuten jo aiemmin kerroin pihi-sana ei ole hyvä häntä kuvaamaan. Mies ei ole pihi, hankkii kaiken tarpeellisen, käy leffoissa, ravintoloissa jne. Mutta ongelmana on kaiken maksaminen tasan. Joku jo heittikin että mitä sitten kun saadaan lapsia ja minä olen hoitamassa lasta ja kotia äitiyslomalla. Maksaako mies minulle palkkaa koska minä maksaisin puolet kaikesta mutta hoidan pääosan lapsesta ja kodista? Entä jos jotain tapahtuu ja tippuu kelan rahalle loppuelämäksi?

ap

[/quote]

Ihme ketju.

Nyt ap ja mies seurustelevat. Seurustelu on seurustelua.

Yhteen muutto on avoliitto. Ja sitten ehkä naimisiin ja lapsia. Eli muodostetaan yksi taloudellinen yksikkö. Syödään samasta jääkaapista. Harrastetaan seksiä ja tehdään ehkä lapsiakin. Ollaan perhe.

Nämä talousasiat ja yhteiset visiot pitää KESKUSTELLA ja sopia ennen kuin sitoudutte toisiinne.

- miten kulut jaetaan tilanteessa, jossa tulot ovat erisuuruisia

- elätättääkö mies äidin ja lapset äitiyslomalla?

- kuka käyttää lapsilisät?

- miten paljon rahaa pistetään yhteisiin kuluihin?

- yhteinen tili vai kuittisulkeiset joka päivä?

- mitkä ovat omia kuluja ja mitkä yhteisiä?

- tehdäänkö avioehto ja millä kulunjakoehdoilla kumpikin voi kerätä omaa omaisuutta?

- miten yhteinen asunto rahoitetaan? miten äitiysloman aikana?

Mieshän vaikuttaa kaikin puolin kunnolliselta. Jos vastoin ap:n antamia tietoja miehen järkevyystasosta em. asioista ei voi sopia tai miehen ehdot yllättävät, niin eiköhän se vastaus suhteen tulevaisuudelle tule selväksi.