Lue keskustelun säännöt.
Harkisenko yhteenmuuttoa tai perheenperustamista pihin miehen kanssa? ov
09.06.2014 |
Olen nyt seurustellut 7kk ja suhteessa eteneminen on tullut ajankohtaiseksi. Mies on muuten ihana mutta äärimmäisen tarkka rahasta. Pihi -sana on ehkä vääränlaisesti sanottu, pikemminkin hyvin tarkka siitä että kaikki tulee puoliksi tai kumpikin maksaa omansa. Esim. ostetaan karkkipussi leffailtaa varten, karkit jaetaan ennen leffan alkua tasan puoliksi. Leffavuokra maksetaan aina vuorotellen. Ravintolassa katsoo tarkkaan että hänen laskussaan on vain hänen eväänsä. Kerran kävimme kahvilla ja mies unohti lompakon autoon. Löysi taskun pohjalta pari kolikkoa joilla maksoi paljaan kahvinsa, ei antanut minun tarjota edes leivosta. Nyt joku tietysti miettii mikä tässä on ongelmana tai pitää minua siipeilijänä. Siitä ei ole kyse, olen omalla palkalla toimeentuleva nainen. Minua enemmmänkin häiritsee se että jos muutamme yhteen, perustamme perheen, laitetaanko kaikki menot edelleen pikkutarkasti puoliksi? Jos esim. hän hakee äitini lentoasemalta autollaan, pitääkö hänelle maksaa bensaraha metrilleen ja ylimääräistä renkaidenkulumisen vuoksi? Entä jos jotain tapahtuu, toinen vaikka joutuu työttömäksi tai sairastuu vakavasti ja tulot tippuvat reilusti. Kirjataanko jokainen leipäpala muistiin ja sitten maksetaan kun on enemmän rahaa? Tai eletäänkö perheessä kahta elintasoa jos toisen tulot nousevat ylenemisen vuoksi?
Vai olenko minä ihan tyhmä kun mietin näitä?
Kommentit (108)
Kumpikin maksaa omat menot ja yhteiset puolitetaan. Karkkeja en ala jakamaan. OOn reilu tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 19:19"]
Näin juhannuksen alla on hyvä kertoa tarina narsistisesta ex-avopuolisostani!
Mentiin juhannukseksi mökille ja tietenkin kaupan kautta. Yhdessä iloisesti työnneltiin kärryjä ja poimittiin mukaan patongit, tuorejuustot, salaatit sekä nakit. Kassoille kun mentiin, tasattiin ruuat kärrystä liukuhihnalle kuta kuinkin puoliksi. Sanottakoot että minä maksoin 70e ja hän 55e.
Juhannuksen jälkeen saavuttiin takaisin kaupunkiin ja ensimmäinen asia mitä aloin tehdä oli purkaa märkiä pyyhkeitä mökkikasseista. Hänen ensimmäinen asia oli vetäistä hänen maksamien ostoksien (55e) kuitti taskusta ja alkaa yliviivaamaan huomiotussilla kuitista ruokia joita hän ei ollut syönyt (esim. yhdessä tuumin päätettiin ostaa syötäväksi patonkia, mutta hänelle ei sitten mökillä patonki maistunutkaan). Alkoi aivan pokkana penäämään minulta näiden ruokien yhteenlaskettua summaa!
Tämä tarina on vain yksi surullinen esimerkki meidän suhteesta jossa olin pitkään ahdistunut ja onneton ennenkuin uskalsin pakata kamppeeni ja etsiä uuden kodin. Olin suhteessa miehelleni vain hyödyke (yritti vielä 2vuotta eron jälkeen periä minulta rahaa hänen Kelalaskuihinsa, koska olimme kuulemma siihen aikaan asuneet yhdessä mitä takaisin perintä koski). Tutut varmaan tunnistaa joten terveisiä Espooseen!
AP, en epäile ettet rakasta miestäsi, mutta ennen kuin hänellä on terve suhde rahaan, älä muuta! Jos hän tulee olemaan tuollainen aina, älä muuta koskaan.
[/quote]
Kaamean kylmäävää, mutta minä tiedän erään toisenkin (ex-)pariskunnan jossa mies oli narsisti ja käyttäytyi järkyttävästi vaimoaan kohtaan. Onneksi ovat jo eronneet. Mies oli juuri tuollainen, laski jokaisen pennin ja pienituloinen vaimo maksoi myös varakkaamman miehensä menoja. Tämä tosin oli heidän parisuhteensa pienimpiä ongelmia.
Ei se sinua rakasta! Juokse jo karkuun! Ihan painajasmies!!!
Jo saatte vauvan, niin miten mies laskee lastenhoidolle arvoa, kun olet äityslomalla / hoitovapaalla. Tuntipalkalla vai miten, jotta voi sitten antaa sinulle palkkaa lapsensa hoidosta ansionmenetyksesi takia?
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 19:21"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 18:59"]
No en kyllä nähnyt aloituksessa mitään sairaalloista nuukuutta. :) Tosi nuukat eivät käy kahviloissa eivätkä maksa mistään videonvuokrauksesta, kun kahvia voi keittää kotonakin ja leffoja saa kirjastosta ihan ilmaiseksikin.
Ennemminkin miehesi on tarkka vastavuoroisuudesta ja tasapuolisuudesta tai jotain sellaista. Saita ihminen ei myöskään tulisi omalla kustannuksellaan pyyteettömästi auttamaan muita.
Ehkä miehesi käytös on hänen mielestään reiluutta. Tai ehkä hänellä on ikävä kokemus edellisestä parisuhteesta, jossa on joutunut lypsettäväksi.
En myöskään tekisi kovin pitkälle meneviä päätelmiä mahdollisesta tulevasta perhe-elämästä sen perusteella, että mies jakaa karkkipussin namit tasan. :D Toki niistä raha-asioista pitää ja kannattaa puhua. Ja ei ole kovin vaikeaa ehdottaa, että mitä jos jatkossa toinen aina maksaisi vuorovedoin KOKO kahvilakäynnin.
Jossain määrin voin kyllä samaistua aloituksen mieheen. Olen itse varakas ja isotuloinen (nainen tosin), ja kyllä mulla olisi suuri kynnys tarjota uudelle puolisoehdokkaalle mitään lounasta enempää. Ei se silti tarkoita sitä, ettenkö voisi maksaa yksin kokonaan perheen yhteistä asuntoa tai lomamatkaa. Näkisin tuossa siis tosi iso eron treffikumppanin ja puolison välillä.
Ap:n miesystävä vaikuttaa rationaaliselta tyypiltä, joka varmaan mielelläänkin puhuu raha-asioista ja budjetista. Ehdottomasti kannustan puhumaan rahankäytöstä, eikä missään nimessä tekemään hassuja päätelmiä siitä, "kuinka kierre syvenee syvenemistään".
[/quote]
Mutta sinä kuitenkin tarjoaisit sen lounaan? Ap:n mies ei tarjoaisi.
[/quote]
Kyllä minä lounaan ja kahvit tarjoaisivat milloin vain. :D Ei se nyt niin pilkuntarkkaa ole. Mutta jos toinen ei koskaan vastavuoroisesti tarjoutuisi maksamaan, niin olettaisin hänen kyllä olevan ketjussa käytetyn termin mukaisesti olevan silkka narsisti. ;)
Tää ketju on oikeesti ihan älytön... Ap ei ole antanut mitään muuta esimerkkejä kuin nuo kahvilat ja karkkipussit, eikä ole edes avannut suutaan siitä, että asia häntä hiertää. Silti täällä on tehty vaikka ja mitä ennustuksia ja diagnooseja - miehen sairaudesta ja poikkeavuudesta, ei edes nyhveröstä ap:sta. :D
[/quote]
Tähän mennessä olemme asuneet molemmat omassa asunnossa, jolloin molemmat tietysti maksavat omat menonsa. Jos suhde tulisi loppuelämän olemaan seukkaillaan ja asutaan erillään -suhde, minulle olisi aivan sama näille raha-asioille. Mutta nyt kun yhteenmuutosta on ollut puhetta, asia on alkanut mietityttämään. Moni on jo vastannutkin ettei ole tyhmää miettiä näitä asioita ennen vakavempaan suhteeseen ryhtymistä.
ap
Kyllähän rahan käyttö tyyli vaikuttaa koko perheeseen. Mulla ja puolisolla on sama tyyli ja se melko rento.
Kummallakin on oma tili. Laskujen tullessa maksetaan siltä tililtä millä on rahaa miettimättä onko Se mun vai miehen tili.
Ruuat ostetaan tarpeen mukaan ja sen mukaan kumpi käy kaupassa.
Isommat hankinnat mietitään yhdessä ja pohditaan onko nyt järkevää ostaa vai odotetaanko esim. alennusmyyntiä. Ei todellakaan lasketa kummanko menoihin on mennyt rahaa enemmän.
Oikeastaan tärkeysjärjestys on sellainen että laskut, ruoka,lapsen tarvikkeet ja vaatteet. Sitten perheen yhteisiin menoihin ja lopuksi omaan käyttöön jos jotain jää.
Ei teidänkään suhteenne ole tuhoon tuomittu jos päätätte yhdessä pelisäännöt ja miten erikoistilanteissa rahojen käyttö menee.Ja kyllä sen rahojen käytön pitää olla suurinpiirtein saman tasoista. Ei silleen että toinen on pihi ja toinen tuhlaa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksua että mietit tätä nyt, itse olin tyhmempi enlä alkuhuumassa miettinyt. Ex-avomies unohteli usein lompakkoaan kotiin/autoon tai oli hävittänyt tunnuksensa nettipankkiin. Yhteisellä kauppareissulla hän ei suostunut maksamaan fetaa, tomaatteja tai hedelmiä kun ei niitä edes syö. Silti oli napsimassa niitä seuraavana päivänä. Kaikki laitettiin sentilleen puoliksi. Tarkkaan oli kuitteja tarkistamassa että mitä mun pitää maksaa takaisin. Hänellä oli jopa taulukko johon laski kaiken. Erossa yritti vaatia multa vielä noin 300 euroa kun olin kuulemma ajanut hänen bensoillaan enkä maksanut yhteisiä ruokaostoksia taepweksi tai maksanut omaa osuuttaani hänen kaverinsa synttärilahjasta.
PILKUNTARKASTi miehen on oltava kotona puolet mutta myös tehtävä lapsista puolet. ei ole tarkasta jaettu jos nainen tekee kaikki lapset. ja jos mies ei pysty niin sen täytyy antaa tasinkoa tai kompensoida muuten.mieshän saa biologisia geneettisiä jälkeläisiä vähällä vaivalla. sen takia tuo kaiken tarkasti jakaminen ei toimi , pitäisi olla kaksi naista tai miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaveri joka haluaa elää hyvin ylellistä elämää ja mies taas on tavallinen rahan käyttäjä.
Ja siitä seuraa ongelmia ja ärtymystä kummallekin. Naisen mielestä äijä on kireä ja nipo paskiainen. Ja miehen mielestä nainen on hullu tuhlari.
Yksi hyvä esimerkki oli kun viime jouluna mies oli sanonut että heidän 2 pojalleen riittää lahjoihin yht.500euroa.
Mun kaveri ei uskonut vaan käytti 1500euroa kahden. Pojan lahjoihin.
Kun näin ulkopuolisena seuraa tuota vuodesta toiseen tuota taistelua rahasta, se alkaa ahdistaa.
Mulla on kaveri joka haluaa elää hyvin ylellistä elämää ja mies taas on tavallinen rahan käyttäjä.
Ja siitä seuraa ongelmia ja ärtymystä kummallekin. Naisen mielestä äijä on kireä ja nipo paskiainen. Ja miehen mielestä nainen on hullu tuhlari.
Yksi hyvä esimerkki oli kun viime jouluna mies oli sanonut että heidän 2 pojalleen riittää lahjoihin yht.500euroa.
Mun kaveri ei uskonut vaan käytti 1500euroa kahden. Pojan lahjoihin.
Kun näin ulkopuolisena seuraa tuota vuodesta toiseen tuota taistelua rahasta, se alkaa ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet fiksu nuori nainen. Myös minun neuvoni on: tiedän että mielesi tekisi muuttaa rakastamasi miehen kanssa yhteen ja aloittaa hänen kanssaan yhteinen elämä. Mutta päässäsi soi hälytyskellot. Ole kiltti ja kuuntele niitä ja mieti, todella mieti. Minulla on kokemusta tästä aiheesta ja se ei päättynyt hyvin!
Minun eksäni oli siis myös todella pihi ja se ilmeni juuri tuollaisena että kaikki piti jakaa puoliksi. Laitoimme esim. saman määrän rahaa käytettäväksi ruokaan joka kuukausi, josta ostettiin ruoat. Käytännössä minä maksoin ruoasta siis enemmän, kuin mitä yksinasuvana, koska mieshän söi enemmän kuin minä.
Asumiskulut meni myös puoliksi, silloinkin kun olin työttömänä, äitiyslomalla (kyllä, hänen lapsensa siis kyseessä), tai töissä mutta pienemmällä palkalla.
Pahimmillaan tilanne oli se, että mies ei voinut ostaa lapselle talvihaalaria, kun kylmät ilmat yllättäen tulivat, kun "tämä on odottamaton meno, en ole ehtinyt valmistautua tähän". Ja itselleen oli ostellut juuri sillä viikolla yhtä jos toista kallista n. 200 eurolla. Lopputulos: minä maksoin lapselle YKSIN koko repertuaarin talvivaatteita ja olin itse ollut yhtä varautumaton siihen että todella kylmä ilma tulisi jo lokakuussa. Yli sata euroahan siihen meni, mun pienituloisen taskuista. Olin vielä äitiyslomalla silloin. Voin sanoa että katkeruus alkoi kasvaa sisällä, olisin tarvinnut mieheltä vähän apua.
Perheessämme myös syötiin epätasapainoisesti. Mulle jäi paljon vähemmän rahaa ostaa mitään hyvää syötävää esim. parempaa rahkaa tai kylmäsavustettua kalaa joka on kallista (näihin ei saanut ottaa rahaa siitä meidän yhteisestä ruokarahastosta) kun miehellä oli yllinkyllin rahaa ostaa mitä mieli teki syödä. joskus jos oli anteliaalla päällä, saatoin itsekin saada lapsen kanssa lusikallisen maistaa jotain miehen ostamaa herkkua mutta ei kovin usein, ehkä kerran kolmessa kuukaudessa.
Nyt olemme eronneet ja juuri eksäni hehkutti minulle "musta on tullut paljon anteliaampi rahan kanssa. Ostin lapselle jopa kirjan kaupasta kun hän pyysi sitä". Sallikaa mun nauraa! Nykyinen poikaystäväni ostelee lapselleni ruokaa ja on antanut lapselle tablettitietokoneen leikkikäyttöön. Eikä pyydä rahaa siitä hyvästä, leiki martyyria eikä edes odota kehuja.
Jos olisin tiennyt miten sairas ihminen eksä oli saituutensa takia, en olisi ikinä alkanut hänen kanssaan suhteeseen. Mutta olin 21-vuotias ja korvia myöten rakastunut, kyllä olin tyhmä. Olen myös sitä mieltä, että tuollainen äärimmäisyyksiin menevä saituus on todella merkki jonkinlaisesta arvomaailman häiriöstä tai psykologisesta ongelmasta.
Piheys alkoi myös seurustelun aikana näkyä vähitellen eksässäni, ja yhteenasuminen pahensi sitä. Vika tikki oli kuitenkin lapsenhankinta, silloin ongelmat oikeasti repesivät käsiin.
Ap, mieti vielä mihin olet ryhtymässä. Minulla on sellainen olo, että ansaitset jotain paljon parempaa, ja sellaista varmasti tulet saamaan.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 18:59"]No en kyllä nähnyt aloituksessa mitään sairaalloista nuukuutta. :) Tosi nuukat eivät käy kahviloissa eivätkä maksa mistään videonvuokrauksesta, kun kahvia voi keittää kotonakin ja leffoja saa kirjastosta ihan ilmaiseksikin.
Ennemminkin miehesi on tarkka vastavuoroisuudesta ja tasapuolisuudesta tai jotain sellaista. Saita ihminen ei myöskään tulisi omalla kustannuksellaan pyyteettömästi auttamaan muita.
Ehkä miehesi käytös on hänen mielestään reiluutta. Tai ehkä hänellä on ikävä kokemus edellisestä parisuhteesta, jossa on joutunut lypsettäväksi.
En myöskään tekisi kovin pitkälle meneviä päätelmiä mahdollisesta tulevasta perhe-elämästä sen perusteella, että mies jakaa karkkipussin namit tasan. :D Toki niistä raha-asioista pitää ja kannattaa puhua. Ja ei ole kovin vaikeaa ehdottaa, että mitä jos jatkossa toinen aina maksaisi vuorovedoin KOKO kahvilakäynnin.
Jossain määrin voin kyllä samaistua aloituksen mieheen. Olen itse varakas ja isotuloinen (nainen tosin), ja kyllä mulla olisi suuri kynnys tarjota uudelle puolisoehdokkaalle mitään lounasta enempää. Ei se silti tarkoita sitä, ettenkö voisi maksaa yksin kokonaan perheen yhteistä asuntoa tai lomamatkaa. Näkisin tuossa siis tosi iso eron treffikumppanin ja puolison välillä.
[/quote]No tässä on kyllä järkeviä ajatuksia! Huomionarvoinen juttu on tuo vapaaehtoinen auttaminen. Hieno piirre puolisossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opettanut lapsilleni, että toisen varaan ei ikinä jättäydytä, ei edes parisuhteessa eikä nimenomaan parisuhteessa. Kannattaa tarkkailla seurustelukumppania ja sitä, miten tämä suhtautuu toisen rahoihin: olettaako tyttö, että mies maksaa kaiken (tulee olettamaan samaa myös parisuhteessa, joten juokse karkuun) tai unohtaako mies aina lompakon tai pankkikortin tai kännykän (sama juttu, ei kannata jäädä maksajaksi).
Olen neuvonut, että parisuhteeseen mennään toisen ihmisen eikä hänen pankkitilinsä kanssa. Jos toinen haluaa jakaa rahat, kannattaa kysyä, mikä kaikki muu jaetaan eli onko toinen valmis siihen, että myös kotityöt jaetaan samalla tavalla eli se maksaa, jolla on rahaa ja se tekee, jolla on aikaa VAI jaetaanko sekä ne työssäkäyvän tulot että yhteiset kotityöt niin, että vain toiselle kuuluu vastuu.
Ei ihme, että yh-äitien talous on jatkuvasti kuralla, kun parisuhteeseen on menty rahankiilto silmissä.
"Kuulustele" miestä, kysy kuuluuko hänestä miehen elättää lapsensa äitiä äitiysloman aikana? Entä sairauden ja työttömyyden? Jos ostaisitte asunnon, voitteko joskus tuhlata yhdessä ja käydä ravintolassa, matkalla... vai pitääkö hänestä vetää lainaerät tappiin asti, jotta saadaan mahdollisimman nopeasti asunto maksettua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 20:55"]
"Kuulustele" miestä, kysy kuuluuko hänestä miehen elättää lapsensa äitiä äitiysloman aikana? Entä sairauden ja työttömyyden? Jos ostaisitte asunnon, voitteko joskus tuhlata yhdessä ja käydä ravintolassa, matkalla... vai pitääkö hänestä vetää lainaerät tappiin asti, jotta saadaan mahdollisimman nopeasti asunto maksettua?
[/quote]
Luulen, että mies ei osta ap:n kanssa yhteistä asuntoa, koska ap ei kykene maksamaan lainoja ja toisaalta odottaa, että mies maksaa kaiken.
Olen aina sanonut että kannattaa naida samasta sosioekonomisesta lokerosta. Jos parilla on kovin erinlaisia tottumuksia, niin ongelmiahan siitä tulee ja se on aika merkittävä asia palkansaajalle että miten on tottunut rahansa käyttämään.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 20:49"]
Ap, olet fiksu nuori nainen. Myös minun neuvoni on: tiedän että mielesi tekisi muuttaa rakastamasi miehen kanssa yhteen ja aloittaa hänen kanssaan yhteinen elämä. Mutta päässäsi soi hälytyskellot. Ole kiltti ja kuuntele niitä ja mieti, todella mieti. Minulla on kokemusta tästä aiheesta ja se ei päättynyt hyvin!
Minun eksäni oli siis myös todella pihi ja se ilmeni juuri tuollaisena että kaikki piti jakaa puoliksi. Laitoimme esim. saman määrän rahaa käytettäväksi ruokaan joka kuukausi, josta ostettiin ruoat. Käytännössä minä maksoin ruoasta siis enemmän, kuin mitä yksinasuvana, koska mieshän söi enemmän kuin minä.
Asumiskulut meni myös puoliksi, silloinkin kun olin työttömänä, äitiyslomalla (kyllä, hänen lapsensa siis kyseessä), tai töissä mutta pienemmällä palkalla.
Pahimmillaan tilanne oli se, että mies ei voinut ostaa lapselle talvihaalaria, kun kylmät ilmat yllättäen tulivat, kun "tämä on odottamaton meno, en ole ehtinyt valmistautua tähän". Ja itselleen oli ostellut juuri sillä viikolla yhtä jos toista kallista n. 200 eurolla. Lopputulos: minä maksoin lapselle YKSIN koko repertuaarin talvivaatteita ja olin itse ollut yhtä varautumaton siihen että todella kylmä ilma tulisi jo lokakuussa. Yli sata euroahan siihen meni, mun pienituloisen taskuista. Olin vielä äitiyslomalla silloin. Voin sanoa että katkeruus alkoi kasvaa sisällä, olisin tarvinnut mieheltä vähän apua.
Perheessämme myös syötiin epätasapainoisesti. Mulle jäi paljon vähemmän rahaa ostaa mitään hyvää syötävää esim. parempaa rahkaa tai kylmäsavustettua kalaa joka on kallista (näihin ei saanut ottaa rahaa siitä meidän yhteisestä ruokarahastosta) kun miehellä oli yllinkyllin rahaa ostaa mitä mieli teki syödä. joskus jos oli anteliaalla päällä, saatoin itsekin saada lapsen kanssa lusikallisen maistaa jotain miehen ostamaa herkkua mutta ei kovin usein, ehkä kerran kolmessa kuukaudessa.
Nyt olemme eronneet ja juuri eksäni hehkutti minulle "musta on tullut paljon anteliaampi rahan kanssa. Ostin lapselle jopa kirjan kaupasta kun hän pyysi sitä". Sallikaa mun nauraa! Nykyinen poikaystäväni ostelee lapselleni ruokaa ja on antanut lapselle tablettitietokoneen leikkikäyttöön. Eikä pyydä rahaa siitä hyvästä, leiki martyyria eikä edes odota kehuja.
Jos olisin tiennyt miten sairas ihminen eksä oli saituutensa takia, en olisi ikinä alkanut hänen kanssaan suhteeseen. Mutta olin 21-vuotias ja korvia myöten rakastunut, kyllä olin tyhmä. Olen myös sitä mieltä, että tuollainen äärimmäisyyksiin menevä saituus on todella merkki jonkinlaisesta arvomaailman häiriöstä tai psykologisesta ongelmasta.
Piheys alkoi myös seurustelun aikana näkyä vähitellen eksässäni, ja yhteenasuminen pahensi sitä. Vika tikki oli kuitenkin lapsenhankinta, silloin ongelmat oikeasti repesivät käsiin.
Ap, mieti vielä mihin olet ryhtymässä. Minulla on sellainen olo, että ansaitset jotain paljon parempaa, ja sellaista varmasti tulet saamaan.
[/quote]
Miksi et sanonut miehelle ihan suoraa, että haluat vain hänen rahansa? Olet aika kamala materialisti, jos näet miehessä vain sen, paljonko hän sinuun tai lapseen sijoittaa. Talvikamppeiden osto on lokakuussa jo monin eri tavoin myöhäistä, joten et ehkä koskaan käynyt edes kaupassa vai?
Tyhmä on se joka ei mieti ja keskustele näitä asioita selviksi ennen suhteen vakiinnuttamista. Onneksi olkoon ap, olet fiksu.
erilleen voi aina muuttaa jos ei suju mutta lapsen teko kannattaa miettiä tarkkaan
Kokemukseni mukaan pihit ovat usein ihan hyvintoimeentulevista perheistä. Vanhemmilla usein kovat arvot, joskus myös toinen vanhemmista on pihi, mutta ei aina, vaan ihminen voi olla syntyjään saita. Pihiys johtuu harvemmin traumasta - ja jos johtuu, niin kuka haluaa ottaa ristikseen miehen, jonka edellinen suhde on vielä nin pahasti käsittelemättä?
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 21:38"]
Minun mieheni on aivan samanlainen! Olemme olleet kuusi vuotta yhdessä ja asumme yhdessä ja kihloissa, kohta naimisissa. Edelleen jaamme kaiken, erikseen kaikki voipaketit,leivät,KAIKKI. Ihan senteistä on kyse, jos olen velkaa vaikka neljä euroa jos pyysin vaikka jäätelöä kun mies oli kaupassa, hän pyytää rahan HETI kaupasta tultua, ja jos minulla on esim 3,90 antaa hän sanoo "hei tästä puuttuu kymmenen senttiä!" Sanon että ei nyt ole enempää käteistä, sitten hän kirjaa sen kymmenen senttiä johonkin lapulle ettei se vaan unohdu! :D
onhan tämä aika rasittavaa mutta muuten meillä menee niin hyvin. Jos hän heittää minut johonkin niin bensakulut laskee tarkasti ja joudun ne aina maksamaan, ei poikkeuksia. vaikka olen ollut joskus hyvin sairaana ja sairaalaan ajanut niin alkaa heti niistä bensakuluista puhumaan... Aina joudun ne maksamaan, oli tilanne mikä vaan, ja vaikka kulut olisi vaivainen euro.
ravintoloissa aina kumpikin maksaa omat, hän on tästä hyvin tarkka. Ja joululahjat, synttärilahjat jne hän sanoo että niiden kuuluu maksaa tasan saman verran, joten aina hänen toiveestaan sovimme etukäteen summan jonka lahjan täytyy maksaa, esim 20 tai 40€, ja jos lahjani on esim ollut 18 tai 38€ joudun vielä lisäksi antamaan sen 2€ kolikon :D!
hän on siis ihan hyvässä työssä, ei rikas mutta ihan perus hyvä ok palkka. Hän on sanonut että jos ja kun lapsi/a tulee niin ei aijo maksaa niille mitään!! Hän sanoo että ostaa pelkkää halpisnäkkäriä niille ja sillä saa elää. ollaan tästä ihan vakavasti keskusteltu ja hän ei muuta ruokaa kustantaisi, eikä yhtäkään lelua ja max yksi asu per lapsi (jonka kulut tietysti jakaisimme:D) ja lapsiraukka joutuisi tätä samaa asua käyttämään AINA, paitsi kun se on pesussa niin alasti odottavat sitä yhtä halpisasua! Näin hänen mukaan. Ei kuulemma lapset tartte mitään leluja, muuta vaatetta, harrastuksia, pesuvehkeitä (pelkkä vesi lapsille..) tai edes pyyhettä (kuivattelevat ilkosillaan).
Kestän kyllä tämän että me kaksi jaamme kaiken, mutta tuo lapsiasia on ihan sairas! Minun pitäisi olla aika rikas että voisin olla sitten rahallisesti Yh...Hän on siis terve kolmekymppinen mies, ei mikään esiteini tai teini. Ja hänen vanhempansa ovat hyvin toimeen tulevia, lähes rikkaita ja hänellä ollut hieno lapsuus sisarensa kanssa matkoilla jne, joten en tiedä mistä tämä hänen ajattelunsa tulee! Vanhemmat ja sisarus ihania normaaleja ihmisiä, hän hullu tämän raha asian kanssa...
Joten jos päätät muuttaa yhteen miehen kanssa, niin kysy häneltä miten lasten kanssa toimitaan :)!
[/quote]
Herttileijaa, tällaisen ihanuuden kanssa olet menossa naimisiin ja hymyilyttääkin vielä! Hassu pikku provo. Pointtiasi en tajua. Miksi kirjoitit tämän?