Harkisenko yhteenmuuttoa tai perheenperustamista pihin miehen kanssa? ov

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 16:22"]Tottakai noudatan noita ap:n ohjeita!

[/quote]

Puhelin teki kepposen. Vastaus väärässä ketjussa...

Mietihän vielä. Säästäväisyys on hyve mutta pihiys on sairautta. Mielestäni perhe on yksikkö, siinä ei ole sun ja mun rahoja. Perhe-elämä vie rahaa, oli lapsia tai ei. Aikuisuuteen kuuluu taito ajatella yhteistä hyvää ilman että miettii onko plussan vai miinuksen puolella.

Kannattaisi keskustella miehen kanssa siitä, miten hän haluaisi taloutta hoitaa, jos joskus perustatte perheen. Sillä se selviää, ei palstalla.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:54"]

En lähtisi tuohon kelkkaan. Elämässä tulee tilanteita, joissa parisuhteessa elävät ovat toistensa varassa ( äitiysloma, hoitovapaa, pitkät sairauslomat, työttömyys ja lasten elättäminen). Tuollaisen pihin kanssa koko elämä pyörii rahan ympärillä.

[/quote]

Niin, ja tuskin vain rahan ympärillä, vaan niitä vääryydentunteita saattaa nousta vaikka mistä, jos on ylikehittynyt oikeudenmukaisuudenkaipuu.

Saati sitten se, että jos mies ei ole ollenkaan aikuistunut asian suhteen, onko kuitenkin muitakin ongelmia luvassa, jotka johtuvat mahdollisesti pysyvästä keskenkasvuisuudesta. Voihan olla, että ongelma ei vain ole vielä ilmennyt kaikissa muodoissaan.

Tunnen erään raha-asioissa tosi tarkan miehen. Kuuluu lähipiiriini. Siis laskee tarkkaan rahankäytön. Mutta muuten on erittäin hyvä mies, huolehtii perheestään (takana jo 40 vuoden avioliitto), on huumorintajuinen, viihdyttää vieraitaan herkuilla ja ohjelmalla, uskollinen, taitava monessa asiassa, tutustuu helposti uusiin ihmisiin jne. Hänen kohdallaan sanoisin, että tarkkuus raha-asioissa on pieni paha sen rinnalla, mitä kaikkea hyvää hänessä on.

Siskoni erehtyi perustamaan perheen pihin miehen kanssa, ja kyllä se raskasta oli, ja on vielä nyt eron jälkeenkin. Siskolla meni todellakin hermo miehen säästäväisyyteen. Ja tuo että mies ei edes seurusteluvaiheessa "tarjoa" naiselle mitään treffeillä, saa kyllä mulla kaikki mahdolliset hälytyskellot soimaan, jotain on todella pahasti vialla.

Siskon lapset on jo koululaisia, ja ex tuli käymään ja sanoi että voi viedä lapset vaikka mäkkäriin, mutta kävikin niin, että istuivat siskon talon pihassa exän autossa katsomassa auton telkkarista pikku kakkosen, eikä mies vienytkään lapsiaan mäkkäriin, ja miehellä oikeasti on paljon omaisuutta, ei ole rahan vähyydestä kiinni.

Minä itse olen antelias luonne, samoin siskoni, minä en olisi siskoni miehen kanssa tullut toimeen viikkoakaan, todella ihme että sisko kesti kaikki ne vuodet.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:46"]Olen nyt seurustellut 7kk ja suhteessa eteneminen on tullut ajankohtaiseksi. Mies on muuten ihana mutta äärimmäisen tarkka rahasta. Pihi -sana on ehkä vääränlaisesti sanottu, pikemminkin hyvin tarkka siitä että kaikki tulee puoliksi tai kumpikin maksaa omansa. Esim. ostetaan karkkipussi leffailtaa varten, karkit jaetaan ennen leffan alkua tasan puoliksi. Leffavuokra maksetaan aina vuorotellen. Ravintolassa katsoo tarkkaan että hänen laskussaan on vain hänen eväänsä. Kerran kävimme kahvilla ja mies unohti lompakon autoon. Löysi taskun pohjalta pari kolikkoa joilla maksoi paljaan kahvinsa, ei antanut minun tarjota edes leivosta. Nyt joku tietysti miettii mikä tässä on ongelmana tai pitää minua siipeilijänä. Siitä ei ole kyse, olen omalla palkalla toimeentuleva nainen. Minua enemmmänkin häiritsee se että jos muutamme yhteen, perustamme perheen, laitetaanko kaikki menot edelleen pikkutarkasti puoliksi? Jos esim. hän hakee äitini lentoasemalta autollaan, pitääkö hänelle maksaa bensaraha metrilleen ja ylimääräistä renkaidenkulumisen vuoksi? Entä jos jotain tapahtuu, toinen vaikka joutuu työttömäksi tai sairastuu vakavasti ja tulot tippuvat reilusti. Kirjataanko jokainen leipäpala muistiin ja sitten maksetaan kun on enemmän rahaa? Tai eletäänkö perheessä kahta elintasoa jos toisen tulot nousevat ylenemisen vuoksi?

Vai olenko minä ihan tyhmä kun mietin näitä?

[/quote]

Kysy mieheltäsi.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 16:03"]Mun äitini seurusteli äärimmäisen pihin ihmisen kanssa ja ei siitä mitään tullut pidemmän päälle. Äidillä ok eläke ja säästöjä. Miehellä myös,äitini olisi halunnut nauttia eläkepäivistään,ei onnistunut. Mihinkään matkalle ei voinut lähteä koska Se maksoi,ei konsertteihin,teatteriin yms. Kaikki asiat pyörii sen rahan ympärillä ja miten paljon mikäkin maksaa,tosi raskasta ja erittäin yxtoikkoista ja tylsää elämää.

[/quote] tällä samaisella miehellä oli jo aiemmat seurustelusuhteet päätyneet saman asian vuoksi ja vanhemmiten luonteenpiirteet vielä kärjistyy.

Olet fiksu kun ajattelet tuota etukäteen.

Mun kokemukseni mukaan ei se piheys katoa lastenkaan myötä. Jatkossakin luvassa on joka ikisen kauppalaskun puolittamista sentilleen. Puolison työttömyys olisi pihille paha paikka. Voisi vaatia silti kulujen puolitusta, mikä tarkoittaisi sitä että työttömän koko tuki menisi laskuihin ja ruokiin kun samaan aikaan pihillä itsellään olisi rahaa vaikkapa uusiin vaatteisiin.

Entäs sitten asunnon osto? Tuttu pihistelijä vaati 3 lasta + 2 aikuista asumaan kaksiossa kunnes asunto oli kokonaan maksettu. Sitten ostivat isomman.

Mä juoksisin kauas pakoon. En siksi ettenkö voisi itsekin maksaa omia kulujani vaan siksi, että en siedä tuonluonteisia miehiä. Mä jättäisin miehen välittömästi.

Perheessä ei voida elää sen mukaan, että kaikki tasataan 50-50. Pitää pysytyä joustamaan tilanteen mukaan ja ajatella asioita yhteisestä vinkkelistä - ei "mun rahat -sun rahat" periaatteella. Piheys on huolestuttavaa, mutta myös sen mukanaantuoma ehdottomuus ja kyvyttömyys tehdä kompromisseja yhteisen hyvän eteen. Todennäköisesti huomaat itse maksavasi koko ajan kaikesta, kun toinen hautoo "pesämunaansa", katkeroidut, koska suhde on vuorovaikutusta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Et voi itse pysyä anteliaana ja joviaalina ihmisenä tuollaisen visukintun vaikutuspiirissä. Alat vääjäämättä kokea itsesi hyväksikäytetyksi, jos toinen vain kerää itselleen antamatta mitään=Liian itsekäs mies perustamaan perhettä.

50-50 on huono asia. Mieluummin níin että molemmat laittaa vaikka 50-70 PROSENTTIA omista tuloistaan yhteiseen hyvään ja loput saa käyttää miten haluaa. Eli kykyjen mukaan yhteiseen osallistutaan, ei tasan tarkkaan puolet/puolet.

Mutta juu ap, en lähtisi tuohon, ahdistais ajatuskin noin tarkasta miehestä. Hyviä pohdintoja sinulla hoitovapaista yms.

up

Jos se ei vaadi uhrauksia, asu mokoman kanssa hiukan aikaa. Sitten näet miten lusikat jakautuu. Puhukaa asiasta. Ehkäpä hän on vielä koulutuskelpoinen.

Kyllä mulla on tuttava perhe jossa lasketaan kaikki kauppakuitit puoliksi. Perheessä lapsiakin. Ei oteta huomioon toisen pienempiä tuloja. En ymmärrä miten jaksavat.

Minä kyllä katsoisin tilannetta vielä hetken. Oma mieheni oli myös tuollainen seurustelun alkuaikona, ja vähän yhä - mutta ei läheskään yhtä tiukasti. Hänet vain on satuttu kasvattamaan perheessä, jossa rahan kanssa oltiin äärimmäisen tarkkoja ja mitään ei saanut ilmaiseksi (siis omilta vanhemmilta saatuihin rahalahjoihin yms. liittyi aina jokin henkinen paine tai velvoite). Oli myös ollut vuosia huonopalkkainen freelancer, ja elätti itsensä yhden isomman hyväpalkkaisen projektin palkalla useitakin huonompia vuosia.

Minä olen perheestä, jossa euroja ei niin laskettu, ja toiseen panostamansa tietää saavansa korkojen kanssa jossain vaiheessa takaisin. Aluksi miehen asenne oli siis vaikea kestää, ja koin jääväni "häviölle", kun kuitenkin mielelläni välillä hänelle tarjosin tms. - koska olin sen tavan oppinut.

Nykyään sujuu kuitenkin molempien mielestä hyvin. Jokaista pennosta ei enää kytätä, eikä mieskään stressaa vaikka maksaisi pari euroa enemmän tai vähemmän. Toisaalta itse olen alkanut pitää paremmin "puoliani" niin, että panostaessani yhteisiin asioihin selkeästi enemmän, laadin minäkin post-it lapulle velkakirjan ja katson, että saan osani takaisin. Tällä hetkellä mieheni tulotaso on omaani hieman korkeampi, ja esim. yhteisten matkojen kohdalla teen selväksi, että jos hän haluaa tehdä jotain, mikä menee yli oman budjettini, saa mennä yksin tai maksaa myös minun osani. Olemme myös keskustelleet siitä, jos minä jäisin työttömäksi, ja mies elättäisi minut kyllä mukisematta. Jos haluaisin opiskella uuden tutkinnon, pitäisi minun kustantaa tulotason lasku silloin itse, mutta tämä on toisaalta reilua, koska olen nyt työssä ja pystyn maksamaan puolet elämästämme - olisi minulta tietoinen valinta jäädä silloin pienelle palkalle, joten voin olla siitä itse vastuussakin.

Meillä ei ole vielä lapsia tai lemmikkejä, mutta en kyllä sellaista ikinä kenenkään miehen kanssa hommaisi (tai yrittäisi hommata, lapsen ollessa kyseessä), ilman vakavaa keskustelua siitä, että molemmat seisovat päätöksen takana ja jakavat tulevat uuden asukkaan kulut puoliksi (tai maksukyvyn mukaan, jos toinen on työtön/hoitaa lasta). Tämä nyt mielestäni on selvää muutenkin.

Sairaalloisen pihi ihminen kyllä hyväksikäyttää puolisonsa lisäksi myös ystäviään, eikä siinä ole väliä, onko kyseessä mies vai nainen. Tässäkin ketjussa oli jollain käsityksenä, että jos perheessä on lapsia ja äiti vielä lasten kanssa kotona, kyseessä on hirveä miehen hyväksikäyttö. Ei ole.

Minulla oli työkaverina sinkkumies, joka oli hirveän pihi. Ainoa, mihin hän tuhlasi, oli auto. Se piti vaihtaa vuosittain uusimpaan malliin. Muutamalla oli töissä työajoja, joista työnantaja maksoi normaalit kilometrikorvaukset. Jos mukana oli kyyditettäviä, auton omistaja sai niistä ne lisäsentit. Pihi kyllä kuskasi työkavereitaan mielellään, mutta hän vaati heitä maksamaan saamiensa km-korvausten lisäksi eri korvauksia auton kulumisesta ajokilometrien mukaan. Muiden autossa istuessaan hänen ei olisi tarvinnut, sillä heidän autonsa olivat halvempia eikä niihin tullut samalla tavalla arvonalenemaa. Pahinta tuossa oli, että mies oli ihan tosissaan.

Et ole tyhmä. Nuo asiat sinun on selvitettävä miehen kanssa etukäteen miten hän haluaa toimia. Minä en lähtisi siihen että eläisin pelkällä äitiyspäivärahalla tai kotihoidontuella joista maksaisin puolet kuluista jne.

Rakastunut mies on antelias. Enkä nyt tarkoita, että ostelee kalliita lahjoja ja maksaa kaiken, mutta esim. tuo kaupasta pikku ylläreitä ja maksaa kahvilassa molempien ostokset sen kummemmin neuvottelematta. Ei siis laske jokaista euroa, saati pyydä ostamistaan jutuista maksua jälkeenpäin. Sellainen kertoo kyllä väistämättä ihmisen tärkeysjärjestyksestä. Jos toista rakastaa, niin haluaa ilahduttaa silloin tällöin. Usein siihen kuluu jopa muutama euro. On kyllä aika ankeaa, jos ei voi spontaanisti tuoda kumppanille kaupasta edes Pätkistä, kun sitten olisi 40 senttiä miinuksella! Tämä pätee siis molempiin sukupuoliin. Joku raja tasapuolisuudellakin. Mutta tietty, jos ei haittaa suunnitella jokaista pikkuostosta ja menoa tarkasti etukäteen ja kaivella kuitteja esiin ja päivitellä excel-taulukkoja kauppareissun jälkeen, niin mikäs siinä. Itse en jaksaisi. Vastavuoroisuus on se juttu. Ja kumpikin antaa oman varallisuutensa mukaan, siis ei saa.

Kummitätini sanoi aikoinaan minulle, että mitä tahansa elämässä teenkiin niin "Kunhan et pihiä miestä ota". 

Mun mies oli nuoreana juuri tuollainen! Exceliin kirjasi kaikki ja kaikki maksettiin tasan puoliksi (kuitit otettiin talteen jne.). Yhteen muutettuamme huomasi itsekin, että proseduuri vie liikaa aikaa eikä yhteistaloudessa enää niin hyvin toimi tai ole tarpeenkaan - eihän meillä kuitenkaan jääkaapissa mitään omia hyllyjä ollut kuten kämppiksillä.

Perustimme siis yhteisen tilin, jonne laitoimme kumpikin yhtä paljon kk rahaa ja sieltä ostimme kaikki ruuat, maksoimme asunnon jne. Edelleen menot siis puoliksi ainakin suunnilleen. Ei mies mitenkään minua enempää kytännyt menoja, mutta olimme sopineet että vain omaan käyttöön tulevat asiat ostetaan vain omalla rahalla (esim. meikit) mutta yhteiseen käyttöön tulevat voi ostaa tuolta (ravintola, shampoo, pesuaine jne.). Olimme molemmat töissä ja molemmilla kohtuullinen palkka, mies tienasi tosin hiukan enemmän.

Sitten mulle tarjoutui tilaisuus lähteä vielä opiskelemaan. Elintasoni tietysti romahti ja mietin tosi tosi paljon etukäteen onko mulla opiskeluun varaa. Yllättäen mies kannustikin opiskelemaan ja sanoi ettei mun tarvitse huolehtia elintasosta, hän kyllä maksaa mielellään nyt enemmän! Koska asia oli hänellekin tärkeä (että saan haluamani ammatin), ei pihiys vaikuttanutkaan enää niin pahalta. Sittemmin sain hyvän työpaikan ja mies jäi puolestaan hetkeksi tyttömäksi, jolloin minä puolestani sain maksella vuorostani yhteisiä menoja enemmän. Olen ollut myös kahdesti hoitovapaalla, jolloin mies on maksanut enemmän jne. Toki mies oli myös tietoinen, että tilanne on väliaikainen eli tuskin olisi suvainnut, että jään useaksi vuodeksi kotiäidiksi (en olisi halunnutkaan).

Sekavan sepustukseni pointti on se, että mies voi vuosien mittaan muuttua! Monesti voi olla raha-asioissa tosi tarkka suhteen alkuvaiheessa, kun ei ole varma suhteen jatkuvuudesta, kuinka vakavissanne olette, oletko vain rahan perään jne. Sitten, kun hän tajuaa että olet hänen elämänsä rakkaus, menette naimisiin, teette ehkä lapsia jne. todennäköisesti alkaa haluta tarjoamaan sinulle kivoja juttuja, arvostaa sinua puolisona, ostaa lahjoja ja alkaa luottamaan siihen, ettet ainakaan rahasta häntä ole nainut. Aika moni mies tuntuu suhtautuvan vaimoon kuin jonkun kalliimman tavaran hankintaan (onko rahan arvoinen vai ei).