Työpaikkakiusaaminen - kokemuksia

Tehtävien huononeminen äitiysloman jälkeen. Tämän takana erityisesti lapseton kateellinen pikkupomo. Etsin uutta työtä.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 14:56"]Laita firman nimi tänne. Pääse yli asiasta. Lupaa itsellesi että et altista itseäsi enää ikinä moiselle työpaikan takia.

[/quote]

En laita. Kyse on kunnan alaisuudessa olevasta työpaikasta. Ja tiedän, että jos ko paikan nimem julkaisisin niin joku tunnistaisi minut ja olisin vielä pahemmassa liemessä kuin nyt jo olen.

[/quote]

Hoitoala?

.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:47"]

Mua kiinnostaisi miten kiusaaminen konkreettisesti tapahtui? Mitä esimies teki tai jätti tekemättä työssään? Oliko ongelma tehtävissä, työvuoroissa, työvälineissä, tiedonkulussa? Mistä asiasta sinua haukuttiin, siis mikä on sen haukkumisen sisältö?

[/quote]

Työympäristöstäni tehtiin ikävä ja sotkuinen (sinne tuotiin pahvilaatikoita ja sälää), minulle niputettiin kaikki paskahommat, jotka eivät vaadi mitään kognitiivisia taitoja ainoastaan rutiinitehtäviä vaikka olen enemmänkin teoreettinen. Olen tiimini ainoa jolla oli yliopistotutkinto, mutta tehtävät joihin minut laitettiin, eivät vastanneet mitenkään vahvuuksiani. Niin ja ennen äitiyslomaa minulla oli oma huone, mutta sen menettäminen oli pienin murhe. Ei ole helppoa lähteä kävelemään kun on päälle vuotias lapsi :P

2

2

2

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 16:07"]Tehtävien huononeminen äitiysloman jälkeen. Tämän takana erityisesti lapseton kateellinen pikkupomo. Etsin uutta työtä.
[/quote] Tämän vuoksi naisten euro on 80 centtiä. Nainen on naiselle susi, etenkin jos oot nättikin.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 17:18"]

Mulla on työpaikkakiusaamiskokemus kaupan kassalta!

hieman taustojani: Olin nuorempana käynyt vuoden lukiota ja vuoden mittaisen atk-alan koulutuksen. Olin nörtti, oikeastaan jonkinlainen tietokonenero ja tykkäsin rassailla pc-koneita, mm rakentaa omat koneeni. Silloin oli it-huuma kuumimmillaan, niin sain helposti erilaisia töitä it-osaamisellani. Mm. mikrotukihenkilönä, ATK-opettajana, mekaanikkona ja web-sivujen tekijänä. Näin meni noin 10 vuotta, kunnes tulin siihen tulokseen, että ei ole töitä ja olen muutenkin täysin kyllästynyt tietokoneisiin. Ahdisti ajatuskin että  joutuisin korjaaman enää yhdenkin tietokoneen aaargh!

Joten ei kun koulun penkille kolmekymppisenä. Halusin käydä lukion loppuun ja hakea sitten yliopistoon, mutta iltalukion käyminen ei vaan jotenkin yhtään napannut. Päätin rohkeasti alkaa kokopäiväiseksi opiskelijaksi, vaikka sitten opintolainan turvin. Sehän on ihan sama onko lukio vai amis, kunhan on kolmivuotinen tutkinto taustalla, niin voi hakea ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Kävin sitten merkonomikoulun opintolainan turvin.

Monet nuorista opiskelutovereistani työskentelivät kaupan kassana, joten minäkin rohkaistun hakemaan ensimmäisen kerran elämässäni hanttihommiin kassalle! Olin todella innoissani, koska olen hyvin sosiaalinen ja ihmisten kanssa toimeentuleva ihminen, joten kassahomma vaikutti todella hyvältä, vaikka pienipalkkaista työtä onkin. Tarkoituksenani oli elää hanttihomilla vuoden verran ja maksaa siinä samalla opintolaina takaisin. Hieno suunnitelmani oli, että haen sitten amk:hon tai yliopistoon ja teen opintojen ohessa kaupankassan hommia, niin ei enää tarvitse ottaa lainaa.

Olin onnekas, koska sainkin heti töitä ja vieläpä kävelymatkan päästä, läheisestä ostoskesuksesta. Olin ollut kyseisellä ostarilla aiemmin talvella muutaman kuukauden Alkon myyjänä ja mua pyydettiin sinne kesätöihin. Menin kuitenkin mieluummin viereiseen ruokamarkettiin, josta tarjottiin vakituista työsuhdetta.

Aloitin työn pari päivää ennen valmistumista toukokuussa 2010 hommat aupan kassana. Ekana duunipäivänä mulle selvis, etten olekaan pelkkä kassatäti, vaan joku ihmeen kassavastaava. Ei ollut mitään hajua mitä se tarkoittaa, mutta kyl se mulle sopi. Ilmeisesti oli sitten enemmän opeteltavaa ja vähän enemmän vastuuta, eli vähän niin kuin lähiesimiehen hommaa.

Kävi ilmi, että kassavastaava huolehtii muiden tauotuksista ja tekee erilaiset korjaustoimenpiteet kassa-aivaimen kanssa. Myös kassakaapin laskeminen kuului hommaan. Periaatteeessa siis todella yksinkertaista ja helppoa työtä. Ne korjauksetkin olivat sellaisia muutaman näppäilyn juttuja, jotka pieni lapsikin oppii parissa päivässä ulkoa ja näppäilemään vaikka silmät kiinni ja kädet sidottuina. Ja mulla oli koodaamisesta hyvä sorminäppäryys ;)

No kyseessä olis sellainen isompi marketti jossa useita kassapisteitä, joten kassavastaaviakin tarvittiin useita. Heti ensimmäisenä päivänä kun eräs kassavastaaja alkoi kouluttaa minua tehtävään, hän suhtautui minuun äärettömän vihamielisesti. Siis oli aivan kuin raivon partaalla. Tuijotti mua suu viivana ja kädet nyrkissä että pelkäsin että se hyökkää mun päälle. Kuulin myös ohimennen kun hän haukkui mua jollekin työtoverilleen.

Mun pääkiusaajat tossa marketissa olivat kaksi naista, joita kutsun ohukaiseksi ja paksukaiseksi. Heti ekalla viikolla he tekivät selväksi, etteivät hyväksy sitä, että tulin siihen markettiin töihin ja ilmeisesti hedän mielestään änkesin heidän valtakuntaansa kassavastaavaksi. Tiesin heti, että he aikovat savustaa mut ulos sieltä.

En nyt jaksa selittää koko 3,5 kuukauden kiusaamista yksityiskohtaisesti tässä, mutta pähkinänkuoressa meni näin: he mustamaalasivat mua selän takana muille työtovereille aivopesivät pikkuhiljaa yksitellen sen marketin työntekijöitä uskomaan, että olen huono työntekijä ja teen jatkuvasti muka virheitä. He mm. lavastivat mut tilanteisiin, joissa olin muka tehnyt virheitä, lietsoivat musta kuvaa tyhmänä bimbona joka ei ole koskaan koskenutkaan tietokoneeseen eikä osaa tehdä yksinkertaisia kuitinkorjauksia. tyypillistä oli, että valehtelivat mun kassavastaavavuoron jäljiltä "kaiken olevan sekaisin" ja mun tehneen täysin väärin kaikki korjaukset. SE OLI KAIKKI TÄYTTÄ VALETTA.

Kun eräs tosi kiva tyyppi, kassavastaava, joutui tällaisen ai opesun kohteeksi ja hirveän vihan vallassa tuli pitämään mulle puhetta "Ehkä meidän pitää kouluttaa sut uudestaan jos olet noin avuton! Ehkä tästä pitää nyt mennä juttelemaan marketipäällikölle". Muta valtasi hirvee helpotus kun tajusin, että tulee puhuttelu marketpäällikölle!

Mä sanoin sille naiselle, että vihdoin! Mä olen itse halunnut niin paljon mennä puhumaan ja mulla onkin kerrottavaa niistä parista tyypistä. Kyseinen nainen näki mun ilmeen ja tiesi että olen rehellinen ja tosissani ja hän poistui. Tuli sitten takaisin ja oli todella ystävällinen mua kohtaan. Tajusin, että hänellä lamppu syttyi ja hän tajusi tulleensa huijatuksi. Mun ei edes tarvinnut selittää mitään, hän tajus että mä olinkin uhri ja mua yritetään mustamaalata ja savustaa ulos sieltä työpaikasta.

Seuraavana päivänä mun piti vihdoin puhua marketpäällikön kanssa, mutta hän ei ollutkaan sovittuna aikana paikalla. Tulin töihin tuntia aiemmin koska meillä oli sovittu tapaaminen, mutta marketpäällikkö olikin häipynyt???!!! Okei, tämmöstä toimintaa, ajattelin.

Multa otettiin palkastani useta kymppejä pois toisen ihmisen tekemän virheen vuoksi. Mutta se ei ollut vielä mitään. Kiusaajani pakottivat mun antamaan salasanan kassaani ja annoin sen, koska he olisivat kostaneet jos en olisi sitä tehnyt. Kassoihin tehtiin sellainen alasajo kerran viikossa, että kassat käynnistettiin uudestaan. Kiusaajanni pakottivat mut aina tauolle ja sen jälkeen jäivät yksin mun kassan kanssa ja heillähän siis oli myös se mun salasana!

no, voitte arvata, että kassaeroja alkoi sen jälkeen tulla. Ainakin viisi 10-20 (siis tasaisia, pyöreitä summia) kassaeroa. Normaalisti kassaerot ovat tyyliin 7,35., mutta nämä olivat siis täysin pyöreitä summia Ja mulla ei ollut tullut aiemmin ekan harjoitteluviikon jälkeen YHTÄÄN kassaeroa. 

Eräänä päivänä toine kiusaajistani naureskeli mulle omituisen näköisenä. Outoa, koska kyseinen tyyppi oli normaalisti todella vihamielisen näköinen. Hän käski mun mennä pomon puheille ja siellä pomo piti mulle saarnan kuinka paska työtnekijä olin. Parin päivän päästä sama juttu, tämä samainen kiusaajani käski mut pomon puheille kesken päivän. Nyt hän ei vaan naureskellut, vaan todella näyttävästi tuijotti mua silmiin ja NAUROI MULLE  VAHINGONILOISENA PÄIN NAAMAA.

Pomo sanoi lakonisesti "Puran työsuhteesi koeaikana". Kysyin voiko kertoa syyn? Ei kuulemma voinut. Annoin avaimet, kävin hakemassa kamat ja lähdin. Olo oli epätodellinen. Työelämä on ollut aina mulle suuri onnistumisten, hyväksytyksi tulemisen ja itsetunnon lähde. Mä olen aina ollut ylpeä siitä, että teen työni hyvin ja mulle on ollut tärkeää onnistua työelämässä. Olin täysin shokissa. Olin tehnyt työni erinomaisesti ja ollut mukava kaikille. Sitten sain potkut. Ja vielä todella nöyryyttävästi kesken päivää, ihan kuin olisin tehnyt jotain hirveää.

Siellä marketissa oli monta todella kivaa tyyppiä, joihin olin ystävystynyt. Päätin, että annan savun vähän laskeutua ja stten otan Facebookissa yhteyttä,kyselen kuulumisia ja sitten kerron totuuden mitä siellä marketissa mulle tapahtui. Tiesi, että he varmaan kuulevat kiusaajieni mustamaalausversion, joten halusn kertoa totuuden. Kun lähetin "mitä kuuluu"-viestit niille kivoille tyypeille, he eivät koskaan vastanneet. Tuo vastaamattomuus oli tosi outoa ja tulin tulokseen, että jostain syystä he kokivat että täytyy olla solidaarinen sitä työpaikkaa ja kiusaajia kohtaan ja ei enää tällaisen kiusatun ja pois potkin kanss kannata kaveerata. Sattui todella paljon.

Aluksi olin muutaman päivän shokissa, mutta onnellinen. Ajattelin, että onneksi pääsin sieltä pois!! Luulin kestäväni psyykkisesti kiusaamisen ja jatkavani normaalia elämää, mutta eihän se niin mennytkään. Masennuin pahasti, itkin koko ajan, en päässyt ylös vuoteesta. Jäin yhteyteen yhden entisen työtoverin kanssa ja valehtelin tälle alkavani henkilökohtaiseksi avustajaksi. En vain kehdannut kertoa, että olin niin masentunut ja voimaton ja itkin koko ajan, etten pystynyt hakemaan uutta työtä.

Masennus kesti vuoden ja siitä oli rankka toipua. Tuo 3,5 kuukauden kiusaaminen jätti sellaiset traumat, että pelkään varmaan koko lopu elämääni työpaikkakiusatuksi tulemista. Se oli niin uskomaton kokemus. Tosi surrealistinen. Ajattele että menet iloisin mielin johonkin työhön, teet työn hyvin ja olet sosiaalinen ja ystävällinen ja sitten siellä pari tyyppiä, jotka ei edes tunne sua, eivät koskaan tutustu, päättävät mustamaalata sun maineen työntekijänä, leimata sut tyhmäksi bimboksi joka tekee liikaa virheitä, hankkivat sulle potkut. Ja onnistuva tuossa enemmän kuin hyvin. Eihän tommosessa ole mitään järkeä???!!! Tsiisus kraist miten sairaita ihmisiä tässä maailmassa on.

No loppu hyvin kaikki hyvin. nimittäin 1,5 vuotta potkujeni jälkeen lähdin opiskelemaan täysin uutta alaa ja mulla olikin elämäni onnellisimmat vuodet edessä ja kun pääsin vihdoin sekä it-alasta että kaupallisesta alasta eroon ja alalle, josta oikeasti nautin ja jossa mua arvostetaan.

[/quote]

Tietänet oikeutesi, että työsuhteen päättymisen syy on sanottava?

Aina nämä tarinat tuovat tuskallisia muistoja, vaikka sainkin uuden kivan työmaan jossa viihdyin.  Lähdettyäni sanoinkin että oli paras tähän astisista.

Ehkä väsymisesi johtui siitäkin kun tiedät pystyväsi parempaan, no hyvä että olet selviytynyt.

Tärkeintä on hakea heti apua kun menee liian pitkälle. 

2

,,,

2

Minua kiusattiin edellisessä työpaikassani jossa kestin 3kk. Esimieheni, minua 10v vanhempi nainen (n. 30v) kohteli minua niin ala-arvoisesti että en voi tänä päivänäkään käsittää, miten joku voi olla sellainen toiselle ihmiselle.

Teki kiusaa mm. viemällä asiakkaani minulta, ei antanut minun tehdä aamuvuoroja (10-18) joten jouduin tekemään vaan iltaa (12-20) ilman lisiä kun ei ollut tessiä.

Kailotti asiakkaiden kuullen miten en vieläkään osaa jotain jos kysyin neuvoa, vittuili ja tiuski, paiskoi tavaroita... Terrorisoi minun ja asiakkaideni keskusteluita komentamalla minut toisiin tehtäviin ja täten vei minulta asiakkaani. Puhui kassalla sitten asiakkaalle "kun tuo Liisa nyt ei ihan pysy aina kärryillä niin täytyy se jonkun tulla ohjaamaan".

Yhteisissä tapahtumissa firman kesken jätti minut ulkopuolelle, oli puhunut niin paljon selän takan musta työkavereillemme ettei kukaan vaivautunut juttelemaan kanssani.

Lopetin työt 3kk päästä, annoin palautetta. Kuulin 2vkoa lähtöni jälkeen että esimieheni oli itse irtisanoutunut myös tehtävästään.

Kävin pari kertaa psyaktrisella sh:lla juttelemassa ahdistuksestani. Nyt menee paremmin ja ihana työpaikka ja esimies.

N23

...

P

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 17:38"][quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 16:19"]Täällä yksi kiusattu. Kiusaajana esimies. Olen yrittänyt pääluottamysmiehen kautta hoitaa, mutta ei tapahdu mitään.
Annan asian olla ja kohtelen pomoa kylmän viileästi. Vastaan jos kysyy, en keskustele. Narsisti kun on ja en hyppinyt hän pillinsä mukaan , niin olen vaikuksiasa/silmätikkuna.
Ei näe omia virheitään, ainostaan mun "virheet" joita en ole tehnyt.
Odotan vielä viimeistä lotkautusra jonka jälkeen alan ajamaan asiaa toden teolla. Se kuspää on saatava pois, hunnalla millä hyvänsä.
[/quote]

Tiedän etten ole työpaikassa ainoa joka saa samaa lokas esimieheltään niskaan. Minä olin vain yksi muiden joukossa. Ko esimies ei näe omaa kyvyttömyyttään hoitaa hommiaan, vaan näkee omat vikansa muissa.

Sanotaan näin, että tässä muutaman viimepäivän aikana kun olen jutellut entisten työkavereideni kanssa asioista ja myös ulkopuolisten kanssa tästä asiasta alkaa päässäni hiljalleen asiat taas selkiytymään, kunnes joku pikku juttu laukasee kaiken takaisin.

Olen todellakin harkinnut vieväni asiaa eteenpäin, mutta valitettavasti sana sanaa vastaan tilanne on hankala ja mitäänhän ei paperilla ole. :( Suurin lohtu mitä mulle tähän tilanteeseen toisi olisi anteeksi pyyntö näiltä ihmisltä. Tiedän, etten ikinä tule sitä saamaan, mutta toiveitahan voi aina elätellä kuitenkin.

Kiitos teille jotka laitoitte rohlaisevaa viestiä! Ne sanat tuntuu tällä hetkellä ihanilta ja lämpimiltä. Tänää ollut taas päivä täynnä kyyneleitä. Ehkäpä tämä tästä. Asiaa meinaan kyllä viedä eteenpäin; mutta miten. Se on vielä pohdinnan alla. Sanotaanko näin, et mulla on pokkaa olla se joka laittaa lumipallon liikkeelle rinteeseen. Kasvaako se isoksi vai pysähtyykö vauhti samantien en tiedä, mutta tällä hetkellä olen valmis katsomaan seuraukset.
Huoh, tää tunteiden vuoristorata on jotain ihan kamalaa!!!
[/quote]

Et kyllä vaikuta ihan terveeltä... Aina syytellään esimiestä ja luullaan, että alaisille on kaikki sallittua ja kritiikki on heti kiusaamista.

Uliuliuliuliuliuli.

Tsemppiä sinne, työpaikkakiusaamisesta ei varmasti pääse ikinä yli. Itse aloitin kiusaajieni kanssa samaan aikaan uudessa työpaikassa. Ensimmäinen vuosi meni hyvin ja kuvittelin meidän olevan hyviäkin kavereita keskenään. Minut vakinaistettiin ensimmäisenä meistä ja tämän jälkeen toinen suuttui siitä niin paljon, että eristi minut kokonaan kaveriporukasta (meitä oli siis neljä samaan aikaan aloittanutta). Minua ei huolittu enää lounaalle, kahvitauolle, eikä missään työpaikan sosiaalisissa tapahtumissa haluttu viettää aikaa kanssani. Tätä kiusaamista jatkui reilun vuoden, pomot huomasivat sen, mutta kiusaajat kiistivät kaiken. Samaa kiusaamista jatkui monta vuotta. Nyt olemme olleet reilu 10 vuotta samassa työpaikassa, enkä ole edelleenkään missään väleissä kiusaajieni kanssa. Ajattelen vieläkin usein, mitä olisn voinut tehdä toisin ja miten kiusaaminen olisi vältetty, mutta en ole tullut yhtään viisaammaksi. Itselläni meni monta vuotta, kun yritin päästä yli kiusaamisesta. Ajattelin sitä töissä lähes koko ajan, sekä vapaalla. Monta valvottua yötä on takana ja jossain vaiheessa tunsin valtavasti katkeruutta ja vihaa kiusaajiani (ja sitä pahinta, kaiken aloittanutta) kohtaan. Olin ja olen myös niin pettynyt näihin kahteen muuhun, että he menivät kiusaamiseen mukaan. Onneksi aika parantaa haavat ja enää en ajattele heitä niin paljoa. Olisi paljon helpompaa päästä asian yli, jos ei oltaisi samalla työpaikalla. Ollaan onneksi eri osastolla ja olen saanut vuosien myötä uusia mukavia työkavereita.

Mä olisin voinut kirjoittaa ton. En tiedä itkeä vai huokata helpotuksesta kun luen että muilla on ihan sama tilanne. Missä tilanteessa olet nyt? 

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 16:01"]Muakin kiinnostais tietää mitä todella on tapahtunut.

Tässä on vain yksi totuus. Tuskin kukaan pomo suoraan haukkuu päin naamaa. Osa työntekijöistä on niin herkkänahkaisia että eivät ymmärrä kritiikkiä ja hienovaraista vihjailua jolla sais työt sujumaan paremmin. Kuvittelevat kritiikin olevan haukkumista.

Toki osa pomoista ei välttämättä osaa ilmaista asiaa niin hienovaraisesti ettei työntekijä loukkaantuisi.

[/quote]

Minulle esimies sanoin ihan suoraan päin naamaa miten laiskottelen ja delegoin työtehtäviäni toisille (joskus kiireen keskellä en edes taukoja ehtiny pitämään ja penkkiä eniten pääsääntöisesti kulutin työmatkoilla), hän myös teki erittäin selväksi miten kaikki haukkuvat minua joka käänteessä (vaikka tähänkin totuuden tiedän olevan muuta, kaikki eivät todellakaan haukkuneet), olen töykeä ihmisille (kerran sanoin vastaan pahimmalle öykkäröijälle, kun tämä minut suureen ääneen haukkui pystyyn ja sanoin asiallisesti ja ääntäni korottamatta). Tuossa nyt muutama esimerkki ja esimieheni mielestä AINOA mitä tein oikein oli se, että olen tullut töihin. Mitään muuta hyvää hän ei keksinyt sanoa.

-ap