Vauva tulossa ja mies ei kosi

Sinulla on siinä mielessä outo  maailmankatsomus, että avoliito käy kyllä, mutta lapsi ei ennen aviota. Onko sinulla joku tietty uskonnollinen tai moraalinen tausta, kun avioliiton ulkopuolella syntyvä lapsi on niin suuri kynnyskysymys. Eiköhän nykyään noin puolet lapsista synny aviottomina. Ei seole enää pitkiin aikoihin ollut mikään häpeä. Terv. avioton suurten ikäluokkien edustaja, jolle kävi hyvin

Noh, vaikuttaa, että teillä on vähän elämän prioriteettiasiat vielä kesken ja puhumatta. Tuollaisessa tilanteessa lapsen saaminen ei ehkä ole kaikista fiksuin veto? Vahinkolapsia ei ole pakko saada, junou.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää mennä naimisiin? Lapsi saa sinun sukunimesi - kummallisen usein miehet eivät tätä muuten edes hoksaa - ja sinä 100% huoltajuuden, jos mies ei tajua tunnustaa isyyttään.

Pakkohan se on tunnustaa ja maksaa eron jälkeen elarit lapselle, jolla on äidin sukunimi. 

Jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Öh.. kysy mieheltä haluaako mennä naimisiin vai ei. Jos ei, niin se siitä. Jos joo, niin mietitte miten. Ei oo päätös minkä voisit vaan ite tehdä, ja tuskin kuitenkaan haluisit että toinenkaan vastentahtoisesti naimisiin menisi. Nimiasiat varmaankin saatte kyllä sujumaan, voihan lapsi olla miehenkin nimellä jos et omasta tykkää. Tai vaihdat oman nimesi ennen lapsen syntymää joksikin muuksi. Naimisiin saa haluta myös 2021, mutta eiköhän se ole pariskunnan osapuolien yhteinen päätös ja olisi todella huonolla tolalla parisuhde ihan alkuunsa jos se olisi vaan toisen sanelema juttu. Myöskin joku kiristys/manipulointi juttu on kyl super turn off. Keskustelulla selviää mitä kumpainenkin haluaa ja sitten keskustellen etsitään se yhteinen kompromissi . Jos tämä ei onnistu, niin kandeeko edes miettiä mitään avioliittoa kun yhteistaival tuskin mikään kauheen iso success.. 

Kiristyksestä ja manipuloinnista puhuminen on vastenmielistä. Itsehän mies seurustelee ja n*ssii naista vuosikausia, jonka tahdon kyllä tietää. Kosiminen on miehen tehtävä, ei naisen. Moni väittää vastaan ja alapeukuttaa, koska on joutunut itse kosimaan laiskamatomiestään.

Lapselle tietty sinun sukunimesi, ap. Jos siis pidät lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Outoja nämä neuvot abortista. Ymmärsin aloituksesta, että lapsi on toivottu. Jos olisin mies ja nainen painostaisi naimisiin abortilla uhaten, niin todellakin miettisin pari kertaa haluanko olla missään tekemisissä sellaisen naisen kanssa joka tuollaista asiaa käyttää aseenaan päästäkseen tavoitteeseensa.

AP:lle ehkä perhe on haluttu, avioliitto, jossa on lapsia. Ei lapsia sinne tänne avoliittoihin. Mitä painostusta se edes on, naisella on täysi oikeus päättää kehostaan ja kenelle tekee lapsia. Ap haluaa lapsen aviomiehelle, ei pelkälle miehelle.

Ja mieshän se tuossa kuviossa kiristää. Naisella ei ole vuosikausia miettiä ja arpoa perusasioita, kuten meneekö naimisiin puolisonsa kanssa vai ei. Vastenmielisiä te AP:n arvotelijat. Hyi hitto.

Ihme uskonnollista touhotusta täällä. Kukin tulee autuaaksi tavallaan, usko ei tee kenestäkään parempaa ihmistä tai vanhempaa. Kavereistani ainoa, joka toistaiseksi on eronnut, oli se joka välttämättä halusi neitsyenä naimisiin. Hän oli alun perin ihan tavallinen tapakristitty luterilainen, mutta liittyi avioliiton myötä helluntaiseurakuntaan kun mies oli helluntailainen. Ei kukaan täysijärkinen mies varmaan muuten olisi neljää vuotta suostunut odottamaan seksiä, ellei olisi uskonut, että avioliiton ulkopuolinen seksi on syntiä. Menivätkin naimisiin suunnilleen viikon päästä sen jälkeen kun hän valmistui luokanopettajaksi. Jossain vaiheessa alkoivat ongelmat, nyt jo aikuiset lapset menivät erossa isälle kun nyttemmin entinen kaverini luopui vapaaehtoisesti lasten huoltajuudesta. Sen jälkeen hän on ollut ainakin kaksi kertaa uudestaan naimisissa, mutta en tiedä sen tarkemmin, koska hän jossain vaiheessa pisti välit poikki kaikkiin entisiin kavereihinsa.

Olin 8 kuulla kun mentiin maistraatissa naimisiin, todistajina siskoni ja kälyni, vieraina vain vanhemmat ja appivanhemmat sekä anopin silloinen miesystävä/nykyinen aviomies. Kosintaa ei varsinaisesti ollut, totesin vain yhtenä päivänä, että olisi kiva olla naimisissa ennen lapsen syntymää, mies oli samaa mieltä ja ryhtyi saman tien varaamaan aikaa maistraatista. Häissä söimme ammattikoulun konditoriasta hankittua suolaista ja makeaa, ja ihan kivat ja mielestäni tarpeeksi juhlavat häät saimme.

Kumpikaan meistä ei koskaan ole unelmoinut isoista häistä. Kukaan kavereistanikaan, jotka itse järjestivät isot häät, ei ihmetellyt miksi menimme "salaa" naimisiin, kun kerran olin raskaana. Minulla tosin on fiksut kaverit, joten ei ne välttämättä muutenkaan olisi mitään sanoneet.

Aika paha, ansa petti. Myös avioehtoa saattaa ehdottaa, jos ekasta esteestä selviät...

[img]content://com.android.chrome.FileProvider/images/screenshot/16239324106042019883282.jpg[/img]

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on siinä mielessä outo  maailmankatsomus, että avoliito käy kyllä, mutta lapsi ei ennen aviota. Onko sinulla joku tietty uskonnollinen tai moraalinen tausta, kun avioliiton ulkopuolella syntyvä lapsi on niin suuri kynnyskysymys. Eiköhän nykyään noin puolet lapsista synny aviottomina. Ei seole enää pitkiin aikoihin ollut mikään häpeä. Terv. avioton suurten ikäluokkien edustaja, jolle kävi hyvin

Mitä ihmeellistä tuossa on? On selvää, että haluaa sitoutua tiukemmin lapsen tullessa. Jos mies vielä tuossa vaiheessa epäröi, ei se kerro mitään hyvää. Eri asia, jos päätös naimattomuudesta on yhteinen. Kuten ilmeisesti sinun vanhemmillasi oli.

Oma avovaimo jätti pillerit pois asiasta kertomatta 8 vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Ei tullu häitä, tuli ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoja nämä neuvot abortista. Ymmärsin aloituksesta, että lapsi on toivottu. Jos olisin mies ja nainen painostaisi naimisiin abortilla uhaten, niin todellakin miettisin pari kertaa haluanko olla missään tekemisissä sellaisen naisen kanssa joka tuollaista asiaa käyttää aseenaan päästäkseen tavoitteeseensa.

AP:lle ehkä perhe on haluttu, avioliitto, jossa on lapsia. Ei lapsia sinne tänne avoliittoihin. Mitä painostusta se edes on, naisella on täysi oikeus päättää kehostaan ja kenelle tekee lapsia. Ap haluaa lapsen aviomiehelle, ei pelkälle miehelle.

Ja mieshän se tuossa kuviossa kiristää. Naisella ei ole vuosikausia miettiä ja arpoa perusasioita, kuten meneekö naimisiin puolisonsa kanssa vai ei. Vastenmielisiä te AP:n arvotelijat. Hyi hitto.

Lapsi toivottu, mut naps tapetaan pois jos avoliitossa? Ihminen kun toivotaan, möykky kun ei toivota, näinhän se on pakko defensoida jotta mieli kestää. Niin rumaa :/

Vierailija kirjoitti:

Ihme uskonnollista touhotusta täällä. Kukin tulee autuaaksi tavallaan, usko ei tee kenestäkään parempaa ihmistä tai vanhempaa. Kavereistani ainoa, joka toistaiseksi on eronnut, oli se joka välttämättä halusi neitsyenä naimisiin. Hän oli alun perin ihan tavallinen tapakristitty luterilainen, mutta liittyi avioliiton myötä helluntaiseurakuntaan kun mies oli helluntailainen. Ei kukaan täysijärkinen mies varmaan muuten olisi neljää vuotta suostunut odottamaan seksiä, ellei olisi uskonut, että avioliiton ulkopuolinen seksi on syntiä. Menivätkin naimisiin suunnilleen viikon päästä sen jälkeen kun hän valmistui luokanopettajaksi. Jossain vaiheessa alkoivat ongelmat, nyt jo aikuiset lapset menivät erossa isälle kun nyttemmin entinen kaverini luopui vapaaehtoisesti lasten huoltajuudesta. Sen jälkeen hän on ollut ainakin kaksi kertaa uudestaan naimisissa, mutta en tiedä sen tarkemmin, koska hän jossain vaiheessa pisti välit poikki kaikkiin entisiin kavereihinsa.

Olin 8 kuulla kun mentiin maistraatissa naimisiin, todistajina siskoni ja kälyni, vieraina vain vanhemmat ja appivanhemmat sekä anopin silloinen miesystävä/nykyinen aviomies. Kosintaa ei varsinaisesti ollut, totesin vain yhtenä päivänä, että olisi kiva olla naimisissa ennen lapsen syntymää, mies oli samaa mieltä ja ryhtyi saman tien varaamaan aikaa maistraatista. Häissä söimme ammattikoulun konditoriasta hankittua suolaista ja makeaa, ja ihan kivat ja mielestäni tarpeeksi juhlavat häät saimme.

Kumpikaan meistä ei koskaan ole unelmoinut isoista häistä. Kukaan kavereistanikaan, jotka itse järjestivät isot häät, ei ihmetellyt miksi menimme "salaa" naimisiin, kun kerran olin raskaana. Minulla tosin on fiksut kaverit, joten ei ne välttämättä muutenkaan olisi mitään sanoneet.

Kristinuskon perusteet hukassa, kukin EI tule autuaaksi tavallaan..

Mutta onpa outoa et piti odottaa häitä siihen kunnes valmistuu :D Raamatussa ei sanota, et pitää on tutkinto ennenkuin voi mennä naimisiin. Yleensä uskovaiset ei odota noin kauaa, tavallisin aika meidän piireissä n. vuosi seurustelua, me jaksettiin vain 8kk... Aikuinen tietää kyllä nopeammin kuin neljässä vuodessa, haluaako toisen kanssa elää. Itse en todellakaan olisi odottanut noin kauaa.

ps. tuo kaverisihan ei ollut uskovainen vaan kuten sanoit, tapakristitty joka liittyi hellareihin miehensä mieliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on siinä mielessä outo  maailmankatsomus, että avoliito käy kyllä, mutta lapsi ei ennen aviota. Onko sinulla joku tietty uskonnollinen tai moraalinen tausta, kun avioliiton ulkopuolella syntyvä lapsi on niin suuri kynnyskysymys. Eiköhän nykyään noin puolet lapsista synny aviottomina. Ei seole enää pitkiin aikoihin ollut mikään häpeä. Terv. avioton suurten ikäluokkien edustaja, jolle kävi hyvin

Mitä ihmeellistä tuossa on? On selvää, että haluaa sitoutua tiukemmin lapsen tullessa. Jos mies vielä tuossa vaiheessa epäröi, ei se kerro mitään hyvää. Eri asia, jos päätös naimattomuudesta on yhteinen. Kuten ilmeisesti sinun vanhemmillasi oli.

Avioliitto on yhteiskunnallinen sopimus, jossa yhdellä yksinkertaisella transaktiolla pannaan perheen perusta kuntoon. Olisi huomattavasti helpompaa ensin mennä naimisiin ja saada siihen avioliittoon sitten ne lapset. Väärin päin tehden joutuisi paikkaamaan ja parsimaan ja tekemään monia papereita, että saisi samat asiat järjestykseen. 

Ap:n housuissa sanoisin tämän miehelle ja myös, että haluan lapsen syntyvän avioliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Kirjoitin tosi asiallisen kommentin ja se ei mennyt läpi? Oli vielä pitkäkin.

No, tässä perustelut miehelle:

Leskeneläke ja taloudellinen turva

Hääpäivä palkallinen vapaa

Arvottomuuden tunne, kun ei kelpaa vaimoksi

Häpeä au-lapsesta

Yksinkertaisuus: lasta ei tarvitse tunnustaa

Lapsi saa joka tapauksessa äidin sukunimen

Lopuksi viimeisenä keinona voit unohtaa sen neuvolan isyyden tunnustuksen ja laittaa miehen hoitamaan asiat sos tstossa, jos siitä on miestä siihenkään. Voit jopa kieltäytyä nimeämistä lapsen isää ja saat yksinhuoltajuuden.

Lapsi ei saa äidin sukunimeä, jos vanhemmat sopivat, että ei saa. Tämä ei liity siihen, ollaanko naimisissa vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Kirjoitin tosi asiallisen kommentin ja se ei mennyt läpi? Oli vielä pitkäkin.

No, tässä perustelut miehelle:

Leskeneläke ja taloudellinen turva

Hääpäivä palkallinen vapaa

Arvottomuuden tunne, kun ei kelpaa vaimoksi

Häpeä au-lapsesta

Yksinkertaisuus: lasta ei tarvitse tunnustaa

Lapsi saa joka tapauksessa äidin sukunimen

Lopuksi viimeisenä keinona voit unohtaa sen neuvolan isyyden tunnustuksen ja laittaa miehen hoitamaan asiat sos tstossa, jos siitä on miestä siihenkään. Voit jopa kieltäytyä nimeämistä lapsen isää ja saat yksinhuoltajuuden.

Lapsi ei saa äidin sukunimeä, jos vanhemmat sopivat, että ei saa. Tämä ei liity siihen, ollaanko naimisissa vai ei. 

Eikun saapas, uups. 

Tämä päättyi iloisesti, nyt on hääpäivä sovittu. Vähän painostusta vaati, mutta.. mies on jääräpäinen, ei menisi pakottamalla eli kai itsekin haluaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Kirjoitin tosi asiallisen kommentin ja se ei mennyt läpi? Oli vielä pitkäkin.

No, tässä perustelut miehelle:

Leskeneläke ja taloudellinen turva

Hääpäivä palkallinen vapaa

Arvottomuuden tunne, kun ei kelpaa vaimoksi

Häpeä au-lapsesta

Yksinkertaisuus: lasta ei tarvitse tunnustaa

Lapsi saa joka tapauksessa äidin sukunimen

Lopuksi viimeisenä keinona voit unohtaa sen neuvolan isyyden tunnustuksen ja laittaa miehen hoitamaan asiat sos tstossa, jos siitä on miestä siihenkään. Voit jopa kieltäytyä nimeämistä lapsen isää ja saat yksinhuoltajuuden.

Lapsi ei saa äidin sukunimeä, jos vanhemmat sopivat, että ei saa. Tämä ei liity siihen, ollaanko naimisissa vai ei. 

Eikun saapas, uups. 

Onko tämä asia muuttunut? 

Vierailija kirjoitti:

Tämä päättyi iloisesti, nyt on hääpäivä sovittu. Vähän painostusta vaati, mutta.. mies on jääräpäinen, ei menisi pakottamalla eli kai itsekin haluaa. Ap

Ihanaa, onnea <3 Ja hyvää odotusta myös <3

Vierailija kirjoitti:

Eikö sitä voisi jutella asiasta miehen kanssa, että mitä mieltä hän on. Aikuisten ihmisten pitäisi kyetä keskustelemaan keskenään, ja aloitteen voi tehdä kumpi vain. Jos se on itselle tärkeää, niin pitäisi saada se suu auki, eikä odottaa että toinen tekee jotain.

  en halunnut puhua koska vähän epäilinkin ettei mahdollisesti halua. Itse halusin 100 %. Eikä ollut aikaa enää ihmetellä.