Lue keskustelun säännöt.
Surettaa ja masentaa niin paljon lapseni puolesta
07.06.2021 |
joka on tehnyt koko vuoden hillittömästi töitä opintojensa eteen. Samalla hän on joutunut käymään tutkimuksissa mahdollisen neurologisen poikkeavuutensa takia. Hän on saanutkin hienoja numeroita kokeista, mutta tuntityöskentelyssä on vielä haasteita juurikin tuon mahdollisen neurologisen pikkeaavuuden takia - hänellä on esimerkiksi vaikeus aloittaa tehtäviä ja kertoa avoimesti omista asioistaan. Kokeista tulee kuitenkin kiitettäviä jatkuvasti.
Opettaja on kuitenkin päättänyt ottaa huomioon tuon lapseni osittaisen passiivisuuden (joka johtuu juurikin hänen erityisyydestään). Numero 8 todistuksessa siitä ilosta, että lapsi on tehnyt hirveästi töitä, saanut kymppejä ja ysejä kokeista, on opettajalta täyttä kettuilua. Noh, siltä se tuntuu. Hän täysin hyvin tietää, että lapsella on tutkimukset käynnissä. Miksi ihmeessä hän ei anna lapselle kiitosta yrittämisestä ja koemenestyksestä? Miksi pitää lyödä lyötyä? Kaikista pahinta tässä on se, että lapsi on kärsinyt koulussa yksinäisyydestä ja kiusaamisesta. Minkä ihmeen takia hänen pitää näyttää jotain erityistemppuja kiitettävän todistusnumeronsa eteen? Eikö opettajalla ole tullut mieleen, että ehkä hän on hiljaa koska ei tunne itseään luokassa hyväksytyksi?
Olen jotenkin niin raivoissani ja suruissani ollut tästä tänään, että en ole saanut mitään tehdyksi. Olen keskustellut tästä opettajan kanssa, mutta hän pysyy kannassaan - lapselle ei kuulu hänen mielestään kuin numero 8.
Eniten pelottaa se, miten tämä vaikuttaa tulevaisuuteen. Lapsi on tehnyt kaikkensa, ollut sisukas eikä ole luovuttanut, vaikka on joutunut kiusatuksi ja ollut yksinäinen. Olen koko viikonlopun kuullut lapselta kuinka hän on huono, eikä hänen kannata enää yrittää. Sydämeni on jotenkin aivan palasina asian takia. Ja lapsi on myös ahdistunut.
Miksi te opettajat olette toisinaan – anteeksi nyt vain – ajattelemattomia mulkeroita, joilla ei ole kykyä katsoa asioita laajemmassa mittakaavassa? Eikö sellaista taitoa opeteta luokanopettajakoulutuksessa? Miksi te ette ymmärrä sitä, että kaikki eivät tee asioita samalta viivalta? Miksi on mahdollista tiputtaa numeroa 8, vaikka kokeiden keskiarvoksi muodostuu pyöristettynä 10? Missä ymmärrys erilaisuutta kohtaan? Missä ihmisyys?
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuuden painottaminen on persoonallisuuspiirteisiin kohdistuvaa syrjintää. Voi hyvin olla, että muutaman kymmenen vuoden tai jo 20 vuodenkin kuluttua pidämme sitä yhtä pöyristyttävänä kuin rotusyrjintää Etelä-Afrikassa aikoinaan.
Jos saa kokeesta kympin, osaa asiat. Oppivelvollisuus on siis täytetty ihan tappiinsa.
Sitten on vielä tämä, että opettajat huomaavat tietyt oppilaat helpommin kuin toiset. Jos satut olemaan olemukseltasi semmoinen opettajalle huomaamaton, on aivan samantekevää, paljonko viittaat tai paljonko edes olet äänessä. Se ei jää opelle mieleen, ja on siksi riittämätöntä. Sitä paitsi äänessähän saa olla vain, jos ope antaa vastata kysymykseen. Jos sinulle ei anneta puheenvuoroa, aktiivisuutesi on matala, vaikka miten viittaisit.
Sitten voi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä olla niinkin, että kohtaat konmunikointikyvyttömiä ihmisiä vaikkapa mennessäsi kauppaan, lääkärille, sosiaalitoimistoon jne. Varaudu siihen, että poliisi ei sano sinulle mitään rikosilmoitusta tehdessä eikä ota katsekontaktia, ja sinulle jää epäselväksi, ymmärsinkö hän asiasi vai ei. Se on vain hänen persoonallisuuspiirteensä, ettei hän ota kontaktia sinuun.
Koska ei elämässä voi vaatia asioita, joita ei ole koulussa opetettu.
Voihan se olla, että siinä vaiheessa asioidaan tekoälyn ja robottien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jotenkin aivan liikuttavaa, miten nykypäivän koulusta koskevaan keskusteluun tunkee aina näitä viime vuosituhannella yliopistoa käyneitä ihmisiä kertomaan tietävinä, että millaista se koulu ja yliopisto oikeasti on.
Ihmettelemme vain, että missä se suvaitsevaisuus ja hyväksyntä introverttisiä ihmisiä kohtaan piileksii? Arvosteluperiaatteet nimenomaan kertovat siitä millaiset luonnetyypit ovat enemmistönä määrittelemässä pedagogisia periaatteita ja kriteereitä. Pyritään pikemminkin pakottamaan tiettyyn muottiin.
Toisin päin voisi miettiä, että jos koko tutkinto tai merkittäviä osia siitä on suoritettavissa ilmoittautumalla kansliassa tenttiin ja käymässä istumassa sen, millaiset luonnetyypit, sic, ovat määritelleet pedagogiset periaatteet. Tai käytännönläheisemmin: millainen on se ammatillinen osaaminen ja identiteetti, joka introvertille opiskelijalle tuollaisten opiskeluvuosien aikana muodostuu? Nykypäivänä on erittäin vähän ammatteja, joihin tuollaisella tutkinnolla työllistyisi.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi lapsellasi on tuota sisukkuutta. Hän pääsee kyllä näyttämään taitojaan myöhemmin sen avulla. Esim. lukiossa ei enää niin painoteta tuota tuntiaktiivisuutta. Kasin numerolla pääsee kyllä lukioon ja jos hän oikeasti osaa 10 tasoisesti, se on loistava pohja jonka varaan rakentaa koska monet alisuoriutuu yläkoulussa kun murrosikä on päällä. Myös sosiaaliset taidot hioutuvat ajan myötä yleensä vaikka olisikin diagnoosi ja siihen voi saada kuntoutusta/ terapiaa tueksi. T. Kolmen pojan äiti
Katsotaan nyt ensin, mitä lapsi itse haluaa.
Sitten voi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä olla niinkin, että kohtaat konmunikointikyvyttömiä ihmisiä vaikkapa mennessäsi kauppaan, lääkärille, sosiaalitoimistoon jne. Varaudu siihen, että poliisi ei sano sinulle mitään rikosilmoitusta tehdessä eikä ota katsekontaktia, ja sinulle jää epäselväksi, ymmärsinkö hän asiasi vai ei. Se on vain hänen persoonallisuuspiirteensä, ettei hän ota kontaktia sinuun.
Koska ei elämässä voi vaatia asioita, joita ei ole koulussa opetettu.
Tuo kommunikointikyvyttömyyshän on jo arkipäivää. Johtuu kielitaidonpuutteesta useimmiten. Lääkärissä käyt ja Omakannasta luet, että mitä ihmettä nyt taas...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuuden painottaminen on persoonallisuuspiirteisiin kohdistuvaa syrjintää. Voi hyvin olla, että muutaman kymmenen vuoden tai jo 20 vuodenkin kuluttua pidämme sitä yhtä pöyristyttävänä kuin rotusyrjintää Etelä-Afrikassa aikoinaan.
Jos saa kokeesta kympin, osaa asiat. Oppivelvollisuus on siis täytetty ihan tappiinsa.
Sitten on vielä tämä, että opettajat huomaavat tietyt oppilaat helpommin kuin toiset. Jos satut olemaan olemukseltasi semmoinen opettajalle huomaamaton, on aivan samantekevää, paljonko viittaat tai paljonko edes olet äänessä. Se ei jää opelle mieleen, ja on siksi riittämätöntä. Sitä paitsi äänessähän saa olla vain, jos ope antaa vastata kysymykseen. Jos sinulle ei anneta puheenvuoroa, aktiivisuutesi on matala, vaikka miten viittaisit.
Sitten voi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden p
Suomessahan sosiaalinen normi on, ettei häiritä ellei ole asiaa. Tuntiaktiivisuuden puute yksistään ei ole epäsosiaalisuuden merkki. Sitten kannattaa pistää merkille, jos joku ei pysty esimerkiksi esitelmää pitämään liiallisen jännityksen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee siitä, miten hyvin pärjää koulussa. Se on sen idea. Mitä hyötyä koko arvioinnista olisi jos kaikki saisivat kympin yrittämisestä? Niinpä. Ei mitään.
No entäs sitten kun kutosia jatkuvasti saava kuitenkin viittaa tunneilla vaikkei vastausta tiedäkään ja osallistuu ahkerasti, ja saa sitten todistukseen 8:n, onko se oikein?
Aivan. On sellaisiakin oppilaita, jotka viittaavat aina ja kun opettaja sattuu heiltä kysymään, vastaus on useimmiten väärä. Ja tämä jatkuva viittaaminen on ko. oppilailta aika ovela strategia: ainahan voi viitata, koska väärä vastaus on tietysti sallittua, mutta viittaaminen on se, mikä jää opettajan mielikuvaksi ko. oppilaista.
Vierailija kirjoitti:
Puhuisin myös rehtorin kanssa. Eikö nimenomaan nykyisin inkluusio tarkoita, että oppilaiden eri tilanteet otetaan paremmin huomioon. Mutta ilmeisesti päinvastoin toimitaan käytännössä... Onko opettaja edes valmis auttamaan ja kannustamaan lasta aktiivisemmaksi? Onhan tuo vähän typerääkin, että kasin saa kympin oppilas, joka ei uskalla puhua tunnilla ja sitten kasin saa kutosen oppilas, joka on "aktiivinen". Itselläni oli opettaja joka auttoi minut (vähän ujon kympin oppilaan) aktiiviseksi myös tunnilla.
Nykyisin tunneilla voi olla levottomampaa kuin ennen (osasyynä mainitsemasi inkluusio), jonka takia opettaja ei välttämättä ehdi auttaa kaikkia oppilaita, vaikka pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee siitä, miten hyvin pärjää koulussa. Se on sen idea. Mitä hyötyä koko arvioinnista olisi jos kaikki saisivat kympin yrittämisestä? Niinpä. Ei mitään.
No entäs sitten kun kutosia jatkuvasti saava kuitenkin viittaa tunneilla vaikkei vastausta tiedäkään ja osallistuu ahkerasti, ja saa sitten todistukseen 8:n, onko se oikein?
Aivan. On sellaisiakin oppilaita, jotka viittaavat aina ja kun opettaja sattuu heiltä kysymään, vastaus on useimmiten väärä. Ja tämä jatkuva viittaaminen on ko. oppilailta aika ovela strategia: ainahan voi viitata, koska väärä vastaus on tietysti sallittua, mutta viittaaminen on se, mikä jää opettajan mielikuvaksi ko. oppilaista.
Peruskoulu ja etenkin alakoulu on niin helppoa, että jos näkee viittaamisen vaivan antaakseen opettajalle miellyttävän kuvan itsestään, oppii kyllä ne asiatkin. Ja kyllä jatkuva väärin vastaaminen on niin harvinaista, että se varmasti jää opettajan mieleen.
Erikseen ovat sitten sellaiset innokkaat oppilaat, jotka viittaavat ja vastaavat vaikka eivät ole varmoja oikeasta vastauksesta. Mutta sekin on harjoittelemista, eikä taatusti oveluutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jotenkin aivan liikuttavaa, miten nykypäivän koulusta koskevaan keskusteluun tunkee aina näitä viime vuosituhannella yliopistoa käyneitä ihmisiä kertomaan tietävinä, että millaista se koulu ja yliopisto oikeasti on.
Ihmettelemme vain, että missä se suvaitsevaisuus ja hyväksyntä introverttisiä ihmisiä kohtaan piileksii? Arvosteluperiaatteet nimenomaan kertovat siitä millaiset luonnetyypit ovat enemmistönä määrittelemässä pedagogisia periaatteita ja kriteereitä. Pyritään pikemminkin pakottamaan tiettyyn muottiin.
Toisin päin voisi miettiä, että jos koko tutkinto tai merkittäviä osia siitä on suoritettavissa ilmoittautumalla kansliassa tenttiin ja käymässä istumassa sen, millaiset luonnetyypit, sic, ovat määritelleet pedagogiset periaatteet. Tai käytännönläheisemmin: millainen on se a
Ehkä teoriakurssit eivät ole koko opintokokonaisuus, vaan alle puolet koko opintomäärästä? Loppuu koostuu erilaisista käytännön harjoitustöistä. Mutta ei niitäkään arvostella aktiivisuuden, nopeuden tai mielipiteiden perusteella, vaan osaamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee sen perusteella, miten hyvin opiskelija on saavuttanut opetussuunnitelman tavoitteet. Kokeet mittaavat vain yhden puolen osaamisesta.
Ja se tuntityöskentely on toinen - tiedetään. Mutta kun tilanne on se, että lapsella on puutteelliset sosiaaliset taidot. Vi**u teitä ihmisiä kun te ette ymmärrä mitään.
Toivon, että teille syntyy joskus erityislapsi.
Niin? Oppilailla jotka eivät saa kymppejä on aina puutteita jossain, miksi sun lapsesi kohdalla näitä pitäisi katsoa sormien läpi? Vai ansaitseeko kaikki kympin kuhan vain yrittävät äitiensä mielestä tarpeeksi?
"Sitten voi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä olla niinkin, että kohtaat konmunikointikyvyttömiä ihmisiä vaikkapa mennessäsi kauppaan, lääkärille, sosiaalitoimistoon jne. Varaudu siihen, että poliisi ei sano sinulle mitään rikosilmoitusta tehdessä eikä ota katsekontaktia, ja sinulle jää epäselväksi, ymmärsinkö hän asiasi vai ei. Se on vain hänen persoonallisuuspiirteensä, ettei hän ota kontaktia sinuun.
Koska ei elämässä voi vaatia asioita, joita ei ole koulussa opetettu."
Siis arvelet, että tunnilla viittaamattomuus kertoisi siitä, ettei ko. tavalla käyttäytyvä henkilö osaisi kommunikoida, ei olla empaattinen jne. Noinhan asia ei ole. Olen itse ujo ja se vaikutti siihen, etten ollut tunneilla aktiivinen. Olen kuitenkin empaattinen ja vuorovaikutustaitoinen.
Ja toiseksi esim. matematiikan numeron pitää kertoa siitä, osaako oppilas matematiikkaa. Sen ei pidä kertoa siitä, mitä opettaja arvelee oppilaan kommunikointikyvyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan tuttua kauraa. Tuo tasapäistävä peruskoulusysteemi ei valitettavasti näe kauhean monimuotoisesti ihmisyyttä. Siellä helposti lahjakkuudet katoaa. Sinun tehtävä lapsesi vanhempana on taistella. Joka ikinen päivä päätät taistella ja valaa uskoa lapseesi, että hän on mahtava tyyppi. Jätä luokanopettajat omaan arvoonsa. Niinhän sitä sanotaan: ei helmiä sioille.
Ei ap:n tapauksessa ole kyse tasapäistämisestä.
Onnekseni minulta ei vaadittu tuntiaktiivisuutta. Riitti, että kokeiden keskiarvo oli 10. Osallistuminen oli niitä varten, jotka korottivat numeroitaan väärillä vastauksilla, osoittaen, että olivat jopa koenumeroita ymmärtämättömämpiä. Oli turhauttavaa kuluttaa tunnin opetusaikaa itsestäänselvien asioiden jauhamiseen aina uudestaan ja uudestaan. Sen ajan saattoi ratkoa uusia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on varsin tavanomainen syy, ettei lahjakas oppilas halua ehdoin tahdoin herättää huomiota, koska häntä syrjitään ellei jopa kiusata nykyiselläänkin. Opettaja on niin tomppeli ettei tajua tekevänsä hänen elämästään entistä hankalampaa. Ei kusipäiden ystäväksi pääse olemalla kiva, vaan olemalla samanlainen kusipää kuin hekin ovat.
Zeta-polvi ja tonnin seteli-ilme.
Vastassa kaikkialla, totesi Vauva-raati.
Vierailija kirjoitti:
"Sitten voi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä olla niinkin, että kohtaat konmunikointikyvyttömiä ihmisiä vaikkapa mennessäsi kauppaan, lääkärille, sosiaalitoimistoon jne. Varaudu siihen, että poliisi ei sano sinulle mitään rikosilmoitusta tehdessä eikä ota katsekontaktia, ja sinulle jää epäselväksi, ymmärsinkö hän asiasi vai ei. Se on vain hänen persoonallisuuspiirteensä, ettei hän ota kontaktia sinuun.
Koska ei elämässä voi vaatia asioita, joita ei ole koulussa opetettu."
Siis arvelet, että tunnilla viittaamattomuus kertoisi siitä, ettei ko. tavalla käyttäytyvä henkilö osaisi kommunikoida, ei olla empaattinen jne. Noinhan asia ei ole. Olen itse ujo ja se vaikutti siihen, etten ollut tunneilla aktiivinen. Olen kuitenkin empaattinen ja vuorovaikutustaitoinen.
Ja toiseksi esim. matematiikan numeron pitää kertoa siitä, osaako oppilas matematiikkaa. Sen ei pidä kertoa siitä, mitä opetta
Kyllä, oppilas voi olla sekä ujo että vuorovaikutustaitoinen. Mutta tällöin ujous ei ole niin voimakasta, että se estäisi vuorovaikutusta, kuten juuri sitä viittaamista. Koulussa ei voida arvioida sellaisia taitoja, jotka eivät mitenkään näy.
Ja kyllä, matematiikan kymppiin ainakin meillä päin vaaditaan, että oppilas esimerkiksi auttaa toisia siinä vaiheessa kun omat tehtävät ovat valmiit. Tiedän, koska minulla on kaksi kympin matematiikasta saanutta lasta. Molemmilla oli lisäksi ylöspäin eriytetyt kokeet.
Vierailija kirjoitti:
Sama tullut itselle vastaan. Ei ne opettajat osaa ajatella lapsia ollenkaan yksilöinä. Meidän lapset aikuisia jo, mutta koulussa olivat tosi ujoja ja viittaaminen tunnilla oli tosi vaikeaa. Opettajilla on se linja, että joku prosentti numerosta tulee tuntiaktiivisuudesta. Vaikka olivat hyviä koulussa ja kokeista tuli ysejä, se alennettiin usein kasiin todistuksessa, koska ei kuulemma tunneilla osallistunut tarpeeksi. Koitin itse kertoa opettajille lasten ujoudesta ja kannustin lapsia, joko sitten viittaamaan vaikka väkisin tai kertomaan itse opettajalle, että puhuminen luokan edessä on vaikeaa. Ei auttanut.
Arvostelukriteerit ovat kaikille samat ja hyvä niin. Jotkut ovat ujoja, toiset eivät pidä lukemisesta, osa ei muista tai jaksa tehdä läksyjä jne. Samaan pitää silti kaikkien pystyä, jos haluavat saman arvosanan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitten voi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä olla niinkin, että kohtaat konmunikointikyvyttömiä ihmisiä vaikkapa mennessäsi kauppaan, lääkärille, sosiaalitoimistoon jne. Varaudu siihen, että poliisi ei sano sinulle mitään rikosilmoitusta tehdessä eikä ota katsekontaktia, ja sinulle jää epäselväksi, ymmärsinkö hän asiasi vai ei. Se on vain hänen persoonallisuuspiirteensä, ettei hän ota kontaktia sinuun.
Koska ei elämässä voi vaatia asioita, joita ei ole koulussa opetettu."
Siis arvelet, että tunnilla viittaamattomuus kertoisi siitä, ettei ko. tavalla käyttäytyvä henkilö osaisi kommunikoida, ei olla empaattinen jne. Noinhan asia ei ole. Olen itse ujo ja se vaikutti siihen, etten ollut tunneilla aktiivinen. Olen kuitenkin empaattinen ja vuorovaikutustaitoinen.
Ja toiseksi esim. matematiikan numeron pitää kertoa siitä, osaako oppilas mat
Itse toivoisin ettei yhdenkään lapsen tarvitsisi koulumaailmassa tehdä enää kuin minä ja alkaa polttamaan ja käyttämään alkoholia vain nostaakseen sosiaalista statusta ja saadakseen olla kiusaamiselta rauhassa. Nuorten ryhmässä pärjätään vähän toisilla säännöillä kuin viittaamalla tunnilla.
Hyviä uutisia koulumaailmasta. Kiusaaminen on jatkuvasti vähentynyt, samoin nuorten päihteiden käyttö. Uutisissa kerrotaan usein siitä ääripäästä, jolla menee huonosti, mutta valtaosalla nuorista menee hyvin.
Minua itseasiassa opettaja yritti nostaa väkisin tikunnokkaan, koska luokka oli levoton. Kuvitteli, sen auttavan että edes jotkut olisivat aktiivisia tunnilla.