Lue keskustelun säännöt.
Surettaa ja masentaa niin paljon lapseni puolesta
07.06.2021 |
joka on tehnyt koko vuoden hillittömästi töitä opintojensa eteen. Samalla hän on joutunut käymään tutkimuksissa mahdollisen neurologisen poikkeavuutensa takia. Hän on saanutkin hienoja numeroita kokeista, mutta tuntityöskentelyssä on vielä haasteita juurikin tuon mahdollisen neurologisen pikkeaavuuden takia - hänellä on esimerkiksi vaikeus aloittaa tehtäviä ja kertoa avoimesti omista asioistaan. Kokeista tulee kuitenkin kiitettäviä jatkuvasti.
Opettaja on kuitenkin päättänyt ottaa huomioon tuon lapseni osittaisen passiivisuuden (joka johtuu juurikin hänen erityisyydestään). Numero 8 todistuksessa siitä ilosta, että lapsi on tehnyt hirveästi töitä, saanut kymppejä ja ysejä kokeista, on opettajalta täyttä kettuilua. Noh, siltä se tuntuu. Hän täysin hyvin tietää, että lapsella on tutkimukset käynnissä. Miksi ihmeessä hän ei anna lapselle kiitosta yrittämisestä ja koemenestyksestä? Miksi pitää lyödä lyötyä? Kaikista pahinta tässä on se, että lapsi on kärsinyt koulussa yksinäisyydestä ja kiusaamisesta. Minkä ihmeen takia hänen pitää näyttää jotain erityistemppuja kiitettävän todistusnumeronsa eteen? Eikö opettajalla ole tullut mieleen, että ehkä hän on hiljaa koska ei tunne itseään luokassa hyväksytyksi?
Olen jotenkin niin raivoissani ja suruissani ollut tästä tänään, että en ole saanut mitään tehdyksi. Olen keskustellut tästä opettajan kanssa, mutta hän pysyy kannassaan - lapselle ei kuulu hänen mielestään kuin numero 8.
Eniten pelottaa se, miten tämä vaikuttaa tulevaisuuteen. Lapsi on tehnyt kaikkensa, ollut sisukas eikä ole luovuttanut, vaikka on joutunut kiusatuksi ja ollut yksinäinen. Olen koko viikonlopun kuullut lapselta kuinka hän on huono, eikä hänen kannata enää yrittää. Sydämeni on jotenkin aivan palasina asian takia. Ja lapsi on myös ahdistunut.
Miksi te opettajat olette toisinaan – anteeksi nyt vain – ajattelemattomia mulkeroita, joilla ei ole kykyä katsoa asioita laajemmassa mittakaavassa? Eikö sellaista taitoa opeteta luokanopettajakoulutuksessa? Miksi te ette ymmärrä sitä, että kaikki eivät tee asioita samalta viivalta? Miksi on mahdollista tiputtaa numeroa 8, vaikka kokeiden keskiarvoksi muodostuu pyöristettynä 10? Missä ymmärrys erilaisuutta kohtaan? Missä ihmisyys?
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ymmärsin oikein, lapsella ei ole vielä diagnoosia neurologisesta poikkeavuudesta. Jos ja kun tällainen saadaan, lapselle tehdään henkilökohtainen opetussuunnitelma, jossa tuo poikkeavuus otetaan huomioon.
Tuntiaktiivisuutta painotetaan mielestäni liikaa. Kun itse tein opettajan töitä, ajattelin, että tuntiaktiivisuutta on myös se, että tekee hienosti tunnilla tehtäviä, tekee kotitehtävät, kuuntelee keskittyneesti opetusta. Ymmärrän, että ujoille lapsille aktiivinen osallistuminen voi olla hankalaa. Olen itse aineenopettaja, en tunne luokan dynamiikkaa välttämättä kovin hyvin, koska en näe opetusryhmää kuin pari tuntia viikossa. Taustalla voi olla kiusaamista tms. (Ja siis totta kai puutun kiusaamiseen aina, kun sitä näen tai kuulen!)
Peruskoulu tähtää siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. Sosiaaliset - j
Kyllä on koulu muuttunut omista ajoista! Silloin mitattiin osaamista, eikä mitään käytöstä. Onko siellä nykyään jotain sosiaaliset- ja vuorovaikutus tuntejakin? Onko valinnaisia vai pakollisia? =D
Hih hih
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä uutisia koulumaailmasta. Kiusaaminen on jatkuvasti vähentynyt, samoin nuorten päihteiden käyttö. Uutisissa kerrotaan usein siitä ääripäästä, jolla menee huonosti, mutta valtaosalla nuorista menee hyvin.
Heh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee sen perusteella, miten hyvin opiskelija on saavuttanut opetussuunnitelman tavoitteet. Kokeet mittaavat vain yhden puolen osaamisesta.
Ja se tuntityöskentely on toinen - tiedetään. Mutta kun tilanne on se, että lapsella on puutteelliset sosiaaliset taidot. Vi**u teitä ihmisiä kun te ette ymmärrä mitään.
Toivon, että teille syntyy joskus erityislapsi.
Minä ymmärrän pointtisi, mutta en siltikään toivo kenellekään erityislasta. Meidän kohdalla opettajat ymmärsivät tyttärellemme puhjenneen ahdistuneisuushäiriön ja sen mukanaan tuomat ongelmat. Yhteisessä palaverissa rehtori ja luokanvalvoja kehoittivat kaikkia opettajia olemaan ottamatta huomioon viimeistä lukukautta, jolloin tilanne oli pahimmillaan. Tämän ansiosta tyttäemme sai ne arvosanat, jotka kaikkien mielestä ansaitsi. Hän pääsi haluamaansa erikoislukioon ja on kirjoittanut sieltä jo vuosi sitten. Toivon myös, että opettajat ainakin yrittävät ymmärtää erilaisuutta!
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, 8 on hyvä numero. Toiseksi, tuntiaktiivisuus ja esiintyminen kuuluu myös arviointiin. Jos sitä ei syystä tai toisesta tee, ei numero voi olla 10, vaikka kokeesta kympin saisikin. Minkä numeron sitten antaisit sille, joka paiskii töitä, saa kokeista kympin ja lisäksi osallistuu aktiivisesti opetukseen? Eipä olisi reilua häntä kohtaan antaa samaa kymppiä.
Olisiko se tältä ahkeralta kympin saajalta pois, jos toinenkin saisi kympin, vaikka ei eityisyytensä vuoksi voi tehdä kaikkea samaa. Ei kai kukaan voi olla kateellinen eirtyislapselle/nuorelle? en ole ap, mutta ymmärtäväinen kaikkia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee sen perusteella, miten hyvin opiskelija on saavuttanut opetussuunnitelman tavoitteet. Kokeet mittaavat vain yhden puolen osaamisesta.
Ja se tuntityöskentely on toinen - tiedetään. Mutta kun tilanne on se, että lapsella on puutteelliset sosiaaliset taidot. Vi**u teitä ihmisiä kun te ette ymmärrä mitään.
Toivon, että teille syntyy joskus erityislapsi.
Jos lapsella on puutteelliset kognitiiviset taidot, eli on suomeksi tyhmä, ja saa huonoja numeroita kokeissa, se saa huonon numeron, vaikka olisi tunnilla kuinka reipas, iloinen ja aktiivinen. Tämän varmaan sinäkin ymmärrät? Joten miksi se, että tuntitaidot ovat lapsellasi huonot, olisi jotenkin sellainen ominaisuus, mikä pitäisi opettajan antaa anteeksi?
Itse olet epäonnistunut kasvatuksessasi jos lapsesi luulee, että asioita opiskellaan hyvien numeroiden takia. Ei. Niitä opiskellaan siksi, että osaisi ne. Se, mikä on numero, on täysin irrelevanttia.
Itse alisuoriuduin koko kouluajan, koska koulu oli minulle helppoa. Tiesin aina, että pääsen kokeista läpi lukematta ja vähän sitten tuurista riippui muistinko jonkun nippelitiedon vai en. Joten numerot sitten heittelehti aika paljon, toki tälläkin strategialla keskiarvo oli joskus yli 9. Ymmärsin ihan itse jo nuorena, että oleellista ei ole se numero, vaan se, että olen sisäistänyt asian riittävällä tarkkuudella. Äitini jaksoi lässyttää että "pitäisi tehdä niitä läksyjä että oppii tekemään työtä".
Hyvin olen elämässä pärjännyt läksyjä tekemättä...
Ja kyllä, olen itsekin neurodivergentti. Ja arvaa mitä. Ne sosiaaliset taidot on nimenomaan taitoja. Kaikki taidot ovat opittavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun ei joka mamman joka mussukalle voi antaa sitä kymppiä, vaikka se mamman mielestä mussukalle ehdottomasti kuuluisikin.
Tämä. Numerot tulee antaa niin, että tulos on normaalijakauman mukainen. Jollain sitä sitten täytyy päättää, kuka on huonompi, kuka on parempi.
Minusta tuo systeemi, että tuntiaktiivisuuskin vaikuttaa, on ihan hyvä. Pelkkä koe mittaa osaamista niin kapea-alaisesti. Se, että tuntikäytös huomioidaan, myös kannustaa lapsia kuuntelemaan tunneilla, mistä seuraa parempi oppiminen. Ylipäänsä osallistuminen saa ihmisen oppimaan paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, 8 on hyvä numero. Toiseksi, tuntiaktiivisuus ja esiintyminen kuuluu myös arviointiin. Jos sitä ei syystä tai toisesta tee, ei numero voi olla 10, vaikka kokeesta kympin saisikin. Minkä numeron sitten antaisit sille, joka paiskii töitä, saa kokeista kympin ja lisäksi osallistuu aktiivisesti opetukseen? Eipä olisi reilua häntä kohtaan antaa samaa kymppiä.
Olisiko se tältä ahkeralta kympin saajalta pois, jos toinenkin saisi kympin, vaikka ei eityisyytensä vuoksi voi tehdä kaikkea samaa. Ei kai kukaan voi olla kateellinen eirtyislapselle/nuorelle? en ole ap, mutta ymmärtäväinen kaikkia kohtaan.
Kun kymppi ei ole palkka siitä, että yrittää kovasti. Se on varattu niille, jotka normaalijakauman mukaisesti ovat parhaita siinä "akateemisessa suoriutumisessa", mikä nykytulkinnan mukaan sisältää kokeiden lisäksi tuntikäytöksen.
Miksi ihmeessä lapselle pitäisi antaa hyvä numero, jos se de facto tämänhetkisten arvostelukriteereiden perusteella on huonompi kuin toinen? Oli syy huonouteen mikä hyvänsä?
Ihan sama kuin sanoisit, että lapsesi täytyy saada kymppi, koska se olisi kyllä tiennyt kirjoittaa Pähkinäsaaren rauhasta, mutta tyhmä opettaja meni ja kysyi Oolannin sodasta, mistä lapsesi ei tiennyt mitään.
Jos tahtoo kympin, on oltava hyvä kaikessa siinä, mikä arvostelukriteereihin kuuluu. Liikunnassa ei riitä, että on hyvä yksilölajeissa, täytyy osata joukkuelaleja myös, jos kympin tahtoo. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vaan AP kestätte peruskoulun loppuun. Ahkeruudesta kyllä sitten palkitaan lukiossa, AMK:ssa ja yliopistossa. Siellä, kun numerot tulevat ihan rajusti vain kokeiden tai tehtävien mukaan. Tuntiaktiivisuudella ei väliä.
Vierailija kirjoitti:
Onko se sitten reilua vai ei, että meillä on käytössä sellainen arviontisysteemi, missä kaikille ei ole mitenkään mahdollista saavuttaa kymppiä. Osalla on ihan diagnoosi, osalla persoonallisuudenpiirre, mikä estää tarvittavan tuntiaktiivisuuden. Nämä oppilaat eivät voi asialle yhtään mitään. Tietysti opettajat eivät voi alkaa sooloilemaan. Jos pelkkien kokeiden perusteella ei voi antaa arvosanaa, niin sitten ei voi. Jotkut opet toki sooloilee, mutta yleensä ottaen.
Eikö tuntiaktiivisuudelle voi keksiä jotain korvaavaa vaihtoehtoa? Jos oikeasti osaamisen taso on kymppi, mutta tuntiaktiivisuus jää vaikka diagnoosin takia vajaaksi, niin onhan se vähän epäreilua saada todistukseen 8.
Kaikilla ei ole koskaan mahdollisuutta saavuttaa kymppiä, koska arvosanat annetaan normaalijakauman mukaisesti. Joten suurimmalle osalle annetaan aina keskitason numeroita. Kaikki ei voi olla parhaita, eikä olekaan.
Ja osa on tiedätkö ihan vaan niin tyhmiä, että eivät siksi voi saada kymppiä, miten ajattelit tämän heille kompensoida? Eihän tyhmyyskään ole lapsen oma vika sen enempää kuin erityisyyskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama tullut itselle vastaan. Ei ne opettajat osaa ajatella lapsia ollenkaan yksilöinä. Meidän lapset aikuisia jo, mutta koulussa olivat tosi ujoja ja viittaaminen tunnilla oli tosi vaikeaa. Opettajilla on se linja, että joku prosentti numerosta tulee tuntiaktiivisuudesta. Vaikka olivat hyviä koulussa ja kokeista tuli ysejä, se alennettiin usein kasiin todistuksessa, koska ei kuulemma tunneilla osallistunut tarpeeksi. Koitin itse kertoa opettajille lasten ujoudesta ja kannustin lapsia, joko sitten viittaamaan vaikka väkisin tai kertomaan itse opettajalle, että puhuminen luokan edessä on vaikeaa. Ei auttanut.
Teidän takia opettajilla on vaikeaa, koska jokaista tulisi ajatella ja paapoa yksilönä. Kasvattakaa ne lapset noudattamaan sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, 8 on hyvä numero. Toiseksi, tuntiaktiivisuus ja esiintyminen kuuluu myös arviointiin. Jos sitä ei syystä tai toisesta tee, ei numero voi olla 10, vaikka kokeesta kympin saisikin. Minkä numeron sitten antaisit sille, joka paiskii töitä, saa kokeista kympin ja lisäksi osallistuu aktiivisesti opetukseen? Eipä olisi reilua häntä kohtaan antaa samaa kymppiä.
Olisiko se tältä ahkeralta kympin saajalta pois, jos toinenkin saisi kympin, vaikka ei eityisyytensä vuoksi voi tehdä kaikkea samaa. Ei kai kukaan voi olla kateellinen eirtyislapselle/nuorelle? en ole ap, mutta ymmärtäväinen kaikkia kohtaan.
Jos kaikki saa kympin, se on sama kuin kukaan ei saisi. Kymppi on arvokas numero siksi, että sitä ei saa oikein millään. Sehän koko arvostelujärjestelmän tarkoitus on, asettaa lapset paremmuusjärjestykseen. Koska kymppiä on vaikea saada, sitä kannattaa ehkä jopa tavoitella, jos on glorian perään.
Jos sitten joku saa kympin tekemättä samaa kuin joku toinen, ihan vaan siksi että on niin maan erityinen, kymppi kärsii inflaation.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt vaan AP kestätte peruskoulun loppuun. Ahkeruudesta kyllä sitten palkitaan lukiossa, AMK:ssa ja yliopistossa. Siellä, kun numerot tulevat ihan rajusti vain kokeiden tai tehtävien mukaan. Tuntiaktiivisuudella ei väliä.
Aika monella menee koulutus hukkaan kun äly ei riitä kuin siihen koulutukseen. Jos sattuu pääsemään töihin niin uppuu. Kaikista ei ole kaikkeen, se vihervasommistolainen harha hukkaa aika paljon rahaa tässä maassa.
Peruskoulussa tuntiaktiivisuus vaikuttaa arvosanoihin merkittävästi. Siksi itselläkin oli keskiarvo 8 tienoilla peruskoulussa. Mutta jo lukiossa voi saada hyvät arvosanat pelkällä koeosaamisella. Minulla arvosanat nousivat lukiossa, koska olin hirvittävän ujo nuorena, ja arvosanojani laskettiin sen takia peruskoulussa. Ja varsinkin korkeakoulussa kukaan ei vaatinut tuntiaktiivisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsesi uniikki lumihiutale?
Jos on oppilaissa, vanhemmissa niin myös opettajissa paratamisen varaa. Elämänkertojen mukaan moni opettajakoulutukseen hakeutunut vain, koska toiveammattiin ei ole päässyt. Haastattelujen mukaan monella ammattialalle ajautuneet toivoneet näyttelijän ammattia. Tätähän voi toteuttaa opettajana, pappina ym. Seisot yleisön edessä ja yleisö seuraa esitystäsi.
Jos olisin opettaja, antaisin kyllä todistuksen numeron pääasiassa koenumeroiden perusteella sillä se on mitattavissa ja läpinäkyvä tapa arvostella. Ainoastaan jos on vaikka 8 niin voisi tuntiaktiivisuutta tai muuta harkintaa käyttäen antaa 8 tai 9. Muuten menee liian epämääräiseksi ja arvelluttavaksi ja helposti voisi pärstäkertoimen perusteella alkaa arvostelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin opettaja, antaisin kyllä todistuksen numeron pääasiassa koenumeroiden perusteella sillä se on mitattavissa ja läpinäkyvä tapa arvostella. Ainoastaan jos on vaikka 8 niin voisi tuntiaktiivisuutta tai muuta harkintaa käyttäen antaa 8 tai 9. Muuten menee liian epämääräiseksi ja arvelluttavaksi ja helposti voisi pärstäkertoimen perusteella alkaa arvostelemaan.
* jos on 8 ja puoli...
Älä kannusta ja opeta lastasi uhriutumaan. Selitä hänelle neutraalisti, miksi ei saa kymppiä todistukseen, kun tuntiosallistuminen jää puutteelliseksi. Kannusta jatkamaan opiskelua ja palkitse vaikka itse hyvistä koenumeroista. Ei lapsesi tule olemaan ikuisesti saman opettajan luokalla, joten jo opiskelutaidot ja hyvä (koe)menestys opinnoissa ovat jatkoa ajatellen hyvä asia. Jatkossa voi tulla opettajia, jotka arvioivat hieman eri tavalla.
Se onko arvosana 8, 9 vai peräti 10 ei ole ratkaisevaa tulevaisuuden menestymisen kannalta. Aivan muut tekijät tulevat sen ratkaisemaan.
Vaadimme kananugetteja ja huoneenlämpöistä nuudelia!! Vaadimme omia välitunteja sänkyineen! Vaadimme muita oppilaita jälki-istuntoon ja käytöskouluun!! Vaadimme jokaviikkoista palaveria ja omaa lukkariaaaa! Vaadimme ysejä ja kymppejä koska erityisyyyyyyysssss!!!!
terveisiä suomalaisesta alakoulusta:/