Lue keskustelun säännöt.
Surettaa ja masentaa niin paljon lapseni puolesta
07.06.2021 |
joka on tehnyt koko vuoden hillittömästi töitä opintojensa eteen. Samalla hän on joutunut käymään tutkimuksissa mahdollisen neurologisen poikkeavuutensa takia. Hän on saanutkin hienoja numeroita kokeista, mutta tuntityöskentelyssä on vielä haasteita juurikin tuon mahdollisen neurologisen pikkeaavuuden takia - hänellä on esimerkiksi vaikeus aloittaa tehtäviä ja kertoa avoimesti omista asioistaan. Kokeista tulee kuitenkin kiitettäviä jatkuvasti.
Opettaja on kuitenkin päättänyt ottaa huomioon tuon lapseni osittaisen passiivisuuden (joka johtuu juurikin hänen erityisyydestään). Numero 8 todistuksessa siitä ilosta, että lapsi on tehnyt hirveästi töitä, saanut kymppejä ja ysejä kokeista, on opettajalta täyttä kettuilua. Noh, siltä se tuntuu. Hän täysin hyvin tietää, että lapsella on tutkimukset käynnissä. Miksi ihmeessä hän ei anna lapselle kiitosta yrittämisestä ja koemenestyksestä? Miksi pitää lyödä lyötyä? Kaikista pahinta tässä on se, että lapsi on kärsinyt koulussa yksinäisyydestä ja kiusaamisesta. Minkä ihmeen takia hänen pitää näyttää jotain erityistemppuja kiitettävän todistusnumeronsa eteen? Eikö opettajalla ole tullut mieleen, että ehkä hän on hiljaa koska ei tunne itseään luokassa hyväksytyksi?
Olen jotenkin niin raivoissani ja suruissani ollut tästä tänään, että en ole saanut mitään tehdyksi. Olen keskustellut tästä opettajan kanssa, mutta hän pysyy kannassaan - lapselle ei kuulu hänen mielestään kuin numero 8.
Eniten pelottaa se, miten tämä vaikuttaa tulevaisuuteen. Lapsi on tehnyt kaikkensa, ollut sisukas eikä ole luovuttanut, vaikka on joutunut kiusatuksi ja ollut yksinäinen. Olen koko viikonlopun kuullut lapselta kuinka hän on huono, eikä hänen kannata enää yrittää. Sydämeni on jotenkin aivan palasina asian takia. Ja lapsi on myös ahdistunut.
Miksi te opettajat olette toisinaan – anteeksi nyt vain – ajattelemattomia mulkeroita, joilla ei ole kykyä katsoa asioita laajemmassa mittakaavassa? Eikö sellaista taitoa opeteta luokanopettajakoulutuksessa? Miksi te ette ymmärrä sitä, että kaikki eivät tee asioita samalta viivalta? Miksi on mahdollista tiputtaa numeroa 8, vaikka kokeiden keskiarvoksi muodostuu pyöristettynä 10? Missä ymmärrys erilaisuutta kohtaan? Missä ihmisyys?
Kommentit (126)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koita valittaa rehtorille. Jos ei auta, tyytykää tai vaihtakaa luokkaa. Kyllä yläkoulu tasaa numerot, alakoulun arviot on aina mitä sattuu.
Tasaako? Oman kokemukseni mukaan syrjintä jatkuu ja jatkuu muuten vielä työelämässäkin.
Kyllä se ahkerointi huomioidaan. Mitä arvelet että se numero olis jos tuntiaktiivisuus eli tunneilla osaamisen näyttö olis 5 ja kokeesta tulis kaseja???
Kasi ei ole huono numero, mutta toi sun asenteesi on. Älä itse lyttää lastasi, sillä että kasi ei riitä.
ja näin erityislasten vahempana. Osallistuminen ja aktiivisuus on ihan harjoiteltavia asioita. Haasteellisia kyllä, mutta niitä voi harjoitella siinä missä pianonsoittoa. Ja harjoittelun myötä sitä sit taidot karttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuuden painottaminen on persoonallisuuspiirteisiin kohdistuvaa syrjintää. Voi hyvin olla, että muutaman kymmenen vuoden tai jo 20 vuodenkin kuluttua pidämme sitä yhtä pöyristyttävänä kuin rotusyrjintää Etelä-Afrikassa aikoinaan.
Jos saa kokeesta kympin, osaa asiat. Oppivelvollisuus on siis täytetty ihan tappiinsa.
Sitten on vielä tämä, että opettajat huomaavat tietyt oppilaat helpommin kuin toiset. Jos satut olemaan olemukseltasi semmoinen opettajalle huomaamaton, on aivan samantekevää, paljonko viittaat tai paljonko edes olet äänessä. Se ei jää opelle mieleen, ja on siksi riittämätöntä. Sitä paitsi äänessähän saa olla vain, jos ope antaa vastata kysymykseen. Jos sinulle ei anneta puheenvuoroa, aktiivisuutesi on matala, vaikka miten viittaisit.
Muistanko oikein, että Liisa Keltikangas-Järvinen on puhunut tuosta, että tuntiaktiivisuuden painottaminen on persoonallisuuteen kohdistuvaa syrjintää.
Kyllä muistat. Hän sen perustelikin hyvin, että miksi näin. Ainakin jossain haastattelussa puhui asiasta, mutta en nyt ehdi etsiä sitä, ehkä Google löytää?
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuuden painottaminen on persoonallisuuspiirteisiin kohdistuvaa syrjintää. Voi hyvin olla, että muutaman kymmenen vuoden tai jo 20 vuodenkin kuluttua pidämme sitä yhtä pöyristyttävänä kuin rotusyrjintää Etelä-Afrikassa aikoinaan.
Jos saa kokeesta kympin, osaa asiat. Oppivelvollisuus on siis täytetty ihan tappiinsa.
Sitten on vielä tämä, että opettajat huomaavat tietyt oppilaat helpommin kuin toiset. Jos satut olemaan olemukseltasi semmoinen opettajalle huomaamaton, on aivan samantekevää, paljonko viittaat tai paljonko edes olet äänessä. Se ei jää opelle mieleen, ja on siksi riittämätöntä. Sitä paitsi äänessähän saa olla vain, jos ope antaa vastata kysymykseen. Jos sinulle ei anneta puheenvuoroa, aktiivisuutesi on matala, vaikka miten viittaisit.
Sitten voi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä olla niinkin, että kohtaat konmunikointikyvyttömiä ihmisiä vaikkapa mennessäsi kauppaan, lääkärille, sosiaalitoimistoon jne. Varaudu siihen, että poliisi ei sano sinulle mitään rikosilmoitusta tehdessä eikä ota katsekontaktia, ja sinulle jää epäselväksi, ymmärsinkö hän asiasi vai ei. Se on vain hänen persoonallisuuspiirteensä, ettei hän ota kontaktia sinuun.
Koska ei elämässä voi vaatia asioita, joita ei ole koulussa opetettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee sen perusteella, miten hyvin opiskelija on saavuttanut opetussuunnitelman tavoitteet. Kokeet mittaavat vain yhden puolen osaamisesta.
Periaatteessa kyllä, mutta tuon arvioiminen voi olla vaikeaa. Inhimillisiä virheitä tapahtuu. Kaikille on lisäksi varmasti tuttu pärstäkerroinarviointi. Se ei valitettavasti ole historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee siitä, miten hyvin pärjää koulussa. Se on sen idea. Mitä hyötyä koko arvioinnista olisi jos kaikki saisivat kympin yrittämisestä? Niinpä. Ei mitään.
No entäs sitten kun kutosia jatkuvasti saava kuitenkin viittaa tunneilla vaikkei vastausta tiedäkään ja osallistuu ahkerasti, ja saa sitten todistukseen 8:n, onko se oikein?
Taitaa olla aika harvinaista, että joku tekisi ahkerasti töitä peruskoulussa eikä oppisi siinä sivussa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tullut itselle vastaan. Ei ne opettajat osaa ajatella lapsia ollenkaan yksilöinä. Meidän lapset aikuisia jo, mutta koulussa olivat tosi ujoja ja viittaaminen tunnilla oli tosi vaikeaa. Opettajilla on se linja, että joku prosentti numerosta tulee tuntiaktiivisuudesta. Vaikka olivat hyviä koulussa ja kokeista tuli ysejä, se alennettiin usein kasiin todistuksessa, koska ei kuulemma tunneilla osallistunut tarpeeksi. Koitin itse kertoa opettajille lasten ujoudesta ja kannustin lapsia, joko sitten viittaamaan vaikka väkisin tai kertomaan itse opettajalle, että puhuminen luokan edessä on vaikeaa. Ei auttanut.
Ja lisätäkseni vielä, homma toimi silti toiseen suuntaan. Luokalla oli myös lapsia, joilla oli paljon koejännitystä, joten koe meni sen takia heillä usein penkin alle. Näiden lasten kohdalla kuitenkin opettajat suureen ääneen ylistivät, että näiden lasten arvosanat voidaan pyöristää y
Niimpä. Meilläkin oli koulussa yks tyyppi joka viittasi joka kysymykseen vaikka ei edes tiennyt vastausta. Sitten sai parempia arvosanoja kuin ne jotka oikeasti tiesivät ja pärjäsivät kokeissa, ihan vaan sillä perusteella että oli kovin aktiivinen. Ihme pas kaa opettajilta.
Erityislapsi on erityislapsi, ja se näkyy mm. koulumenestyksessä. Olisi ehkä kannattanut miettiä ennen kuin keksi Pirkkapetterille jonkun meemidiagnoosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opintojen? Kyseessä taitaa kuitenkin olla peruskoululainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuuden painottaminen on persoonallisuuspiirteisiin kohdistuvaa syrjintää. Voi hyvin olla, että muutaman kymmenen vuoden tai jo 20 vuodenkin kuluttua pidämme sitä yhtä pöyristyttävänä kuin rotusyrjintää Etelä-Afrikassa aikoinaan.
Jos saa kokeesta kympin, osaa asiat. Oppivelvollisuus on siis täytetty ihan tappiinsa.
Sitten on vielä tämä, että opettajat huomaavat tietyt oppilaat helpommin kuin toiset. Jos satut olemaan olemukseltasi semmoinen opettajalle huomaamaton, on aivan samantekevää, paljonko viittaat tai paljonko edes olet äänessä. Se ei jää opelle mieleen, ja on siksi riittämätöntä. Sitä paitsi äänessähän saa olla vain, jos ope antaa vastata kysymykseen. Jos sinulle ei anneta puheenvuoroa, aktiivisuutesi on matala, vaikka miten viittaisit.
Tuntiaktiivisuuden arvioinnin voisi toteuttaa reilumminkin huomioimalla erilaiset persoonallisuusty
Nykyään etsitään jatkuvaa ja monimuotoista näyttöä. Se arvosana 10 vaatii juurikin ekstratekemistä. Mutta opettajan on välillä vaikea erottaa oppilaan tekemistä tämän vanhemman tekemisestä, jos tekeminen ei tapahdu koulussa. Esimerkiksi huikean suuret kasviot biologiassa muuten varsin vähän tekevillä oppilailla ovat usein vanhempien kätten töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuuden painottaminen on persoonallisuuspiirteisiin kohdistuvaa syrjintää. Voi hyvin olla, että muutaman kymmenen vuoden tai jo 20 vuodenkin kuluttua pidämme sitä yhtä pöyristyttävänä kuin rotusyrjintää Etelä-Afrikassa aikoinaan.
Jos saa kokeesta kympin, osaa asiat. Oppivelvollisuus on siis täytetty ihan tappiinsa.
Sitten on vielä tämä, että opettajat huomaavat tietyt oppilaat helpommin kuin toiset. Jos satut olemaan olemukseltasi semmoinen opettajalle huomaamaton, on aivan samantekevää, paljonko viittaat tai paljonko edes olet äänessä. Se ei jää opelle mieleen, ja on siksi riittämätöntä. Sitä paitsi äänessähän saa olla vain, jos ope antaa vastata kysymykseen. Jos sinulle ei anneta puheenvuoroa, aktiivisuutesi on matala, vaikka miten viittaisit.
Sitten voi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä olla niinkin, että kohtaat konmunikointikyvyttömiä ihmisiä vaikkapa mennessäsi kauppaan, lääkärille, sosiaalitoimistoon jne. Varaudu siihen, että poliisi ei sano sinulle mitään rikosilmoitusta tehdessä eikä ota katsekontaktia, ja sinulle jää epäselväksi, ymmärsinkö hän asiasi vai ei. Se on vain hänen persoonallisuuspiirteensä, ettei hän ota kontaktia sinuun.
Koska ei elämässä voi vaatia asioita, joita ei ole koulussa opetettu.
Opetetaanko kommunikointitaitoja yms. koulussa nykyään? 2000- luvun alkupuolella ei ainakaan opetettu muuta kuin sanomaan päivää, kiitos jne. Vasta lukiossa opetettiin argumentaatiotaitoja, mutta ei esim. esiintymistä tms. Jos kommunikaatiota arvioidaan kai sitä sitten myös opetetaan oppilaille?
8 tyttö on ihan kyllin hyvä. Älä pilaa sitä lastasi kympintytön vaatimuksilla. Suurin osa lapsista on keskinkertaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ymmärsin oikein, lapsella ei ole vielä diagnoosia neurologisesta poikkeavuudesta. Jos ja kun tällainen saadaan, lapselle tehdään henkilökohtainen opetussuunnitelma, jossa tuo poikkeavuus otetaan huomioon.
Tuntiaktiivisuutta painotetaan mielestäni liikaa. Kun itse tein opettajan töitä, ajattelin, että tuntiaktiivisuutta on myös se, että tekee hienosti tunnilla tehtäviä, tekee kotitehtävät, kuuntelee keskittyneesti opetusta. Ymmärrän, että ujoille lapsille aktiivinen osallistuminen voi olla hankalaa. Olen itse aineenopettaja, en tunne luokan dynamiikkaa välttämättä kovin hyvin, koska en näe opetusryhmää kuin pari tuntia viikossa. Taustalla voi olla kiusaamista tms. (Ja siis totta kai puutun kiusaamiseen aina, kun sitä näen tai kuulen!)
Puhuisin myös rehtorin kanssa. Eikö nimenomaan nykyisin inkluusio tarkoita, että oppilaiden eri tilanteet otetaan paremmin huomioon. Mutta ilmeisesti päinvastoin toimitaan käytännössä... Onko opettaja edes valmis auttamaan ja kannustamaan lasta aktiivisemmaksi? Onhan tuo vähän typerääkin, että kasin saa kympin oppilas, joka ei uskalla puhua tunnilla ja sitten kasin saa kutosen oppilas, joka on "aktiivinen". Itselläni oli opettaja joka auttoi minut (vähän ujon kympin oppilaan) aktiiviseksi myös tunnilla.
Miksi te äidit vaaditte lapsiltanne kympin suorituksia?
yhyy, mun lumihiutalelapseni vaatii erityiskohtelua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee siitä, miten hyvin pärjää koulussa. Se on sen idea. Mitä hyötyä koko arvioinnista olisi jos kaikki saisivat kympin yrittämisestä? Niinpä. Ei mitään.
No entäs sitten kun kutosia jatkuvasti saava kuitenkin viittaa tunneilla vaikkei vastausta tiedäkään ja osallistuu ahkerasti, ja saa sitten todistukseen 8:n, onko se oikein?
Taitaa olla aika harvinaista, että joku tekisi ahkerasti töitä peruskoulussa eikä oppisi siinä sivussa asioita.
Viitata voi helposti seuraamatta lainkaan opetusta.
73: Esimerkiksi ryhmätyötaitoja opetellaan jo päiväkodissa. Samoin tervehtimiset ja kiitokset oppii toivottavasti jokainen jo kotonaan ja viimeistään päiväkodissa. Kenenkään temperamentti ei saa estää yhdessä työskentelyä.
Silmiin ei ole pakko katsoa, nykyään tiedämme, että se on osalle meistä vaikeaa, mutta jokaisen tulee käydä vähäsen epämukavuusalueellaan. Jos sitä ei tee nuorena, on se vaikeaa vanhempana. Minä sain paniikkikohtauksia esitelmää pitäessäni yläkoulussa, ja nykyään esiinnyn työni puolesta ja pidän siitä.
Nykyisin on vaikea saada 10. Siihen tarvitaan jotain extraa. Kahden numeron pudotus on kyllä paljon.