Lue keskustelun säännöt.
Surettaa ja masentaa niin paljon lapseni puolesta
07.06.2021 |
joka on tehnyt koko vuoden hillittömästi töitä opintojensa eteen. Samalla hän on joutunut käymään tutkimuksissa mahdollisen neurologisen poikkeavuutensa takia. Hän on saanutkin hienoja numeroita kokeista, mutta tuntityöskentelyssä on vielä haasteita juurikin tuon mahdollisen neurologisen pikkeaavuuden takia - hänellä on esimerkiksi vaikeus aloittaa tehtäviä ja kertoa avoimesti omista asioistaan. Kokeista tulee kuitenkin kiitettäviä jatkuvasti.
Opettaja on kuitenkin päättänyt ottaa huomioon tuon lapseni osittaisen passiivisuuden (joka johtuu juurikin hänen erityisyydestään). Numero 8 todistuksessa siitä ilosta, että lapsi on tehnyt hirveästi töitä, saanut kymppejä ja ysejä kokeista, on opettajalta täyttä kettuilua. Noh, siltä se tuntuu. Hän täysin hyvin tietää, että lapsella on tutkimukset käynnissä. Miksi ihmeessä hän ei anna lapselle kiitosta yrittämisestä ja koemenestyksestä? Miksi pitää lyödä lyötyä? Kaikista pahinta tässä on se, että lapsi on kärsinyt koulussa yksinäisyydestä ja kiusaamisesta. Minkä ihmeen takia hänen pitää näyttää jotain erityistemppuja kiitettävän todistusnumeronsa eteen? Eikö opettajalla ole tullut mieleen, että ehkä hän on hiljaa koska ei tunne itseään luokassa hyväksytyksi?
Olen jotenkin niin raivoissani ja suruissani ollut tästä tänään, että en ole saanut mitään tehdyksi. Olen keskustellut tästä opettajan kanssa, mutta hän pysyy kannassaan - lapselle ei kuulu hänen mielestään kuin numero 8.
Eniten pelottaa se, miten tämä vaikuttaa tulevaisuuteen. Lapsi on tehnyt kaikkensa, ollut sisukas eikä ole luovuttanut, vaikka on joutunut kiusatuksi ja ollut yksinäinen. Olen koko viikonlopun kuullut lapselta kuinka hän on huono, eikä hänen kannata enää yrittää. Sydämeni on jotenkin aivan palasina asian takia. Ja lapsi on myös ahdistunut.
Miksi te opettajat olette toisinaan – anteeksi nyt vain – ajattelemattomia mulkeroita, joilla ei ole kykyä katsoa asioita laajemmassa mittakaavassa? Eikö sellaista taitoa opeteta luokanopettajakoulutuksessa? Miksi te ette ymmärrä sitä, että kaikki eivät tee asioita samalta viivalta? Miksi on mahdollista tiputtaa numeroa 8, vaikka kokeiden keskiarvoksi muodostuu pyöristettynä 10? Missä ymmärrys erilaisuutta kohtaan? Missä ihmisyys?
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuuden painottaminen on persoonallisuuspiirteisiin kohdistuvaa syrjintää. Voi hyvin olla, että muutaman kymmenen vuoden tai jo 20 vuodenkin kuluttua pidämme sitä yhtä pöyristyttävänä kuin rotusyrjintää Etelä-Afrikassa aikoinaan.
Jos saa kokeesta kympin, osaa asiat. Oppivelvollisuus on siis täytetty ihan tappiinsa.
Sitten on vielä tämä, että opettajat huomaavat tietyt oppilaat helpommin kuin toiset. Jos satut olemaan olemukseltasi semmoinen opettajalle huomaamaton, on aivan samantekevää, paljonko viittaat tai paljonko edes olet äänessä. Se ei jää opelle mieleen, ja on siksi riittämätöntä. Sitä paitsi äänessähän saa olla vain, jos ope antaa vastata kysymykseen. Jos sinulle ei anneta puheenvuoroa, aktiivisuutesi on matala, vaikka miten viittaisit.
Tuntiaktiivisuuden arvioinnin voisi toteuttaa r
Nykyään etsitään jatkuvaa ja monimuotoista näyttöä. Se arvosana 10 vaatii juurikin ekstratekemistä. Mutta opettajan on välillä vaikea erottaa oppilaan tekemistä tämän vanhemman tekemisestä, jos tekeminen ei tapahdu koulussa. Esimerkiksi huikean suuret kasviot biologiassa muuten varsin vähän tekevillä oppilailla ovat usein vanhempien kätten töitä.
Tuo on kyllä paha. Ehkä arvioitavat työt pitäisi tehdä koulussa tai olla sellaisia, joista erottaa, onko oppilaan itse tekemä. Nykyään tosin tekoäly alkaa olemaan suurempi apuri kuin vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ymmärsin oikein, lapsella ei ole vielä diagnoosia neurologisesta poikkeavuudesta. Jos ja kun tällainen saadaan, lapselle tehdään henkilökohtainen opetussuunnitelma, jossa tuo poikkeavuus otetaan huomioon.
Tuntiaktiivisuutta painotetaan mielestäni liikaa. Kun itse tein opettajan töitä, ajattelin, että tuntiaktiivisuutta on myös se, että tekee hienosti tunnilla tehtäviä, tekee kotitehtävät, kuuntelee keskittyneesti opetusta. Ymmärrän, että ujoille lapsille aktiivinen osallistuminen voi olla hankalaa. Olen itse aineenopettaja, en tunne luokan dynamiikkaa välttämättä kovin hyvin, koska en näe opetusryhmää kuin pari tuntia viikossa. Taustalla voi olla kiusaamista tms. (Ja siis totta kai puutun kiusaamiseen aina, kun sitä näen tai kuulen!)
Peruskoulu tähtää siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. Sosiaaliset - ja vuorovaikutustaidot, kyky tulla toimeen muiden kanssa, yms ovat tärkeimpiä taitoja elämässä, kuin ulkoa opetellut asiat. Piin 50 ensimmäistä desimaalia, en ole esim työelämässä tarvinnut, mutta aktiivisuutta vuorovaikutustilanteissa senkin edestä.
Vähän on tunteiden säätelyssä ongelmaa ap:llä, kandeis myös hakeutua nepsy-tutkimuksiin. 🙈
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee siitä, miten hyvin pärjää koulussa. Se on sen idea. Mitä hyötyä koko arvioinnista olisi jos kaikki saisivat kympin yrittämisestä? Niinpä. Ei mitään.
No entäs sitten kun kutosia jatkuvasti saava kuitenkin viittaa tunneilla vaikkei vastausta tiedäkään ja osallistuu ahkerasti, ja saa sitten todistukseen 8:n, onko se oikein?
Taitaa olla aika harvinaista, että joku tekisi ahkerasti töitä peruskoulussa eikä oppisi siinä sivussa asioita.
Viitata voi helposti seuraamatta lainkaan opetusta.
Miksi kukaan tekisi niin? Yleensä ne, jotka haluavat viitata, haluavat myös oppia.
Jos viittaamalla saa numeroa nostettua hyvin vähällä vaivalla (ei tarvitse vastata oikein), niin varmasti löytyy halukkaita.
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee sen perusteella, miten hyvin opiskelija on saavuttanut opetussuunnitelman tavoitteet. Kokeet mittaavat vain yhden puolen osaamisesta.
Naurettavaa sontaa, ellei kaikki ole muuttunut -90-luvusta. Jos olet aktiivinen tunnilla ja sait kokeista kutosen, niin kyllä se kutonen todistukseen tuli! Muulla ei ollut merkitystä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskoulu tarvitsee vain päästä läpi. Sitten lukio ja yo-kirjoitukset missä ei millään tuntiosallistumisella ole väliä. Lapsi osaa opiskella ja on ahkera niin loistaa sitten vain vähän myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ymmärsin oikein, lapsella ei ole vielä diagnoosia neurologisesta poikkeavuudesta. Jos ja kun tällainen saadaan, lapselle tehdään henkilökohtainen opetussuunnitelma, jossa tuo poikkeavuus otetaan huomioon.
Tuntiaktiivisuutta painotetaan mielestäni liikaa. Kun itse tein opettajan töitä, ajattelin, että tuntiaktiivisuutta on myös se, että tekee hienosti tunnilla tehtäviä, tekee kotitehtävät, kuuntelee keskittyneesti opetusta. Ymmärrän, että ujoille lapsille aktiivinen osallistuminen voi olla hankalaa. Olen itse aineenopettaja, en tunne luokan dynamiikkaa välttämättä kovin hyvin, koska en näe opetusryhmää kuin pari tuntia viikossa. Taustalla voi olla kiusaamista tms. (Ja siis totta kai puutun kiusaamiseen aina, kun sitä näen tai kuulen!)
Peruskoulu tähtää siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. Sosiaaliset - ja vuorovaikutustaidot, kyky tulla toimeen muiden kan
Kyllä on koulu muuttunut omista ajoista! Silloin mitattiin osaamista, eikä mitään käytöstä. Onko siellä nykyään jotain sosiaaliset- ja vuorovaikutus tuntejakin? Onko valinnaisia vai pakollisia? =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee sen perusteella, miten hyvin opiskelija on saavuttanut opetussuunnitelman tavoitteet. Kokeet mittaavat vain yhden puolen osaamisesta.
Naurettavaa sontaa, ellei kaikki ole muuttunut -90-luvusta. Jos olet aktiivinen tunnilla ja sait kokeista kutosen, niin kyllä se kutonen todistukseen tuli! Muulla ei ollut merkitystä!
Kyllä opsit ovat muuttuneet aika paljon 1990-luvusta. Kannattaa käydä vaikkapa lukemassa niitä, jos haluaa pystyä osallistumaan keskusteluun.
-ohis.
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulu tarvitsee vain päästä läpi. Sitten lukio ja yo-kirjoitukset missä ei millään tuntiosallistumisella ole väliä. Lapsi osaa opiskella ja on ahkera niin loistaa sitten vain vähän myöhemmin.
Lapsi voi myös valita ammatillisen koulutuksen. Mutta kyllä elämässä olisi jossakin vaiheessa hyvä oppia sosiaalisia taitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuus on osa kokonaisuutta
Onneksi yliopistoissa ei tällaisia naurettavuuksia enää tunnisteta. Tuntiaktiivisuus on itseasiassa yksi sairaalloisen vallankäytön muoto, jos opettaja kykenee havaitsemaan että oppilas hallitsee aihealueen kiitettävällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuus on osa kokonaisuutta
Onneksi yliopistoissa ei tällaisia naurettavuuksia enää tunnisteta. Tuntiaktiivisuus on itseasiassa yksi sairaalloisen vallankäytön muoto, jos opettaja kykenee havaitsemaan että oppilas hallitsee aihealueen kiitettävällä tavalla.
Totta ihmeessä yliopistossakin tulee olla aktiivinen. Ei ehkä täysin tuolla nimellä, mutta sielläkin on alasta riippuen enemmän tai vähemmän harjoitteluja ja esityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuus on osa kokonaisuutta
Onneksi yliopistoissa ei tällaisia naurettavuuksia enää tunnisteta. Tuntiaktiivisuus on itseasiassa yksi sairaalloisen vallankäytön muoto, jos opettaja kykenee havaitsemaan että oppilas hallitsee aihealueen kiitettävällä tavalla.
Totta ihmeessä yliopistossakin tulee olla aktiivinen. Ei ehkä täysin tuolla nimellä, mutta sielläkin on alasta riippuen enemmän tai vähemmän harjoitteluja ja esityksiä.
Ne on määrtielty. Vaivattomimmat kolmoset vanhalla arvosteluasteikolla tulivat ilmoittautumalla kansliassa kurssille ja menemällä tenttiin. Luennoitsijaa ei tullut edes tavattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuus on osa kokonaisuutta
Onneksi yliopistoissa ei tällaisia naurettavuuksia enää tunnisteta. Tuntiaktiivisuus on itseasiassa yksi sairaalloisen vallankäytön muoto, jos opettaja kykenee havaitsemaan että oppilas hallitsee aihealueen kiitettävällä tavalla.
Totta ihmeessä yliopistossakin tulee olla aktiivinen. Ei ehkä täysin tuolla nimellä, mutta sielläkin on alasta riippuen enemmän tai vähemmän harjoitteluja ja esityksiä.
Saitko ekstrapisteitä tekemällä kysymyksiä muiden esityksistä? Se vastaisi viittaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on jotenkin aivan liikuttavaa, miten nykypäivän koulusta koskevaan keskusteluun tunkee aina näitä viime vuosituhannella yliopistoa käyneitä ihmisiä kertomaan tietävinä, että millaista se koulu ja yliopisto oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jotenkin aivan liikuttavaa, miten nykypäivän koulusta koskevaan keskusteluun tunkee aina näitä viime vuosituhannella yliopistoa käyneitä ihmisiä kertomaan tietävinä, että millaista se koulu ja yliopisto oikeasti on.
Ihmettelemme vain, että missä se suvaitsevaisuus ja hyväksyntä introverttisiä ihmisiä kohtaan piileksii? Arvosteluperiaatteet nimenomaan kertovat siitä millaiset luonnetyypit ovat enemmistönä määrittelemässä pedagogisia periaatteita ja kriteereitä. Pyritään pikemminkin pakottamaan tiettyyn muottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuus on osa kokonaisuutta
Onneksi yliopistoissa ei tällaisia naurettavuuksia enää tunnisteta. Tuntiaktiivisuus on itseasiassa yksi sairaalloisen vallankäytön muoto, jos opettaja kykenee havaitsemaan että oppilas hallitsee aihealueen kiitettävällä tavalla.
Totta ihmeessä yliopistossakin tulee olla aktiivinen. Ei ehkä täysin tuolla nimellä, mutta sielläkin on alasta riippuen enemmän tai vähemmän harjoitteluja ja esityksiä.
Saitko ekstrapisteitä tekemällä kysymyksiä muiden esityksistä? Se vastaisi viittaamista.
Ei opponoinnista tai ryhmäkeskusteluum osallistumisesta ekstrapisteitä tule, se on homma, joka on tehtävä jos meinaa läpäistä kurssin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuus on osa kokonaisuutta
Onneksi yliopistoissa ei tällaisia naurettavuuksia enää tunnisteta. Tuntiaktiivisuus on itseasiassa yksi sairaalloisen vallankäytön muoto, jos opettaja kykenee havaitsemaan että oppilas hallitsee aihealueen kiitettävällä tavalla.
Totta ihmeessä yliopistossakin tulee olla aktiivinen. Ei ehkä täysin tuolla nimellä, mutta sielläkin on alasta riippuen enemmän tai vähemmän harjoitteluja ja esityksiä.
Saitko ekstrapisteitä tekemällä kysymyksiä muiden esityksistä? Se vastaisi viittaamista.
Ei opponoinnista tai ryhmäkeskusteluum osallistumisesta ekstrapisteitä tule, se on homma, joka on tehtävä jos meinaa läpäistä kurssin
Haiskahtaa humanistilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuus on osa kokonaisuutta
Onneksi yliopistoissa ei tällaisia naurettavuuksia enää tunnisteta. Tuntiaktiivisuus on itseasiassa yksi sairaalloisen vallankäytön muoto, jos opettaja kykenee havaitsemaan että oppilas hallitsee aihealueen kiitettävällä tavalla.
Totta ihmeessä yliopistossakin tulee olla aktiivinen. Ei ehkä täysin tuolla nimellä, mutta sielläkin on alasta riippuen enemmän tai vähemmän harjoitteluja ja esityksiä.
Ne on määrtielty. Vaivattomimmat kolmoset vanhalla arvosteluasteikolla tulivat ilmoittautumalla kansliassa kurssille ja menemällä tenttiin. Luennoitsijaa ei tullut edes tavattua.
1900-luku soitti ja haluaa kansliansa takaisin.
Onneksi lapsellasi on tuota sisukkuutta. Hän pääsee kyllä näyttämään taitojaan myöhemmin sen avulla. Esim. lukiossa ei enää niin painoteta tuota tuntiaktiivisuutta. Kasin numerolla pääsee kyllä lukioon ja jos hän oikeasti osaa 10 tasoisesti, se on loistava pohja jonka varaan rakentaa koska monet alisuoriutuu yläkoulussa kun murrosikä on päällä. Myös sosiaaliset taidot hioutuvat ajan myötä yleensä vaikka olisikin diagnoosi ja siihen voi saada kuntoutusta/ terapiaa tueksi. T. Kolmen pojan äiti
Miksi kukaan tekisi niin? Yleensä ne, jotka haluavat viitata, haluavat myös oppia.