Lue keskustelun säännöt.
Surettaa ja masentaa niin paljon lapseni puolesta
07.06.2021 |
joka on tehnyt koko vuoden hillittömästi töitä opintojensa eteen. Samalla hän on joutunut käymään tutkimuksissa mahdollisen neurologisen poikkeavuutensa takia. Hän on saanutkin hienoja numeroita kokeista, mutta tuntityöskentelyssä on vielä haasteita juurikin tuon mahdollisen neurologisen pikkeaavuuden takia - hänellä on esimerkiksi vaikeus aloittaa tehtäviä ja kertoa avoimesti omista asioistaan. Kokeista tulee kuitenkin kiitettäviä jatkuvasti.
Opettaja on kuitenkin päättänyt ottaa huomioon tuon lapseni osittaisen passiivisuuden (joka johtuu juurikin hänen erityisyydestään). Numero 8 todistuksessa siitä ilosta, että lapsi on tehnyt hirveästi töitä, saanut kymppejä ja ysejä kokeista, on opettajalta täyttä kettuilua. Noh, siltä se tuntuu. Hän täysin hyvin tietää, että lapsella on tutkimukset käynnissä. Miksi ihmeessä hän ei anna lapselle kiitosta yrittämisestä ja koemenestyksestä? Miksi pitää lyödä lyötyä? Kaikista pahinta tässä on se, että lapsi on kärsinyt koulussa yksinäisyydestä ja kiusaamisesta. Minkä ihmeen takia hänen pitää näyttää jotain erityistemppuja kiitettävän todistusnumeronsa eteen? Eikö opettajalla ole tullut mieleen, että ehkä hän on hiljaa koska ei tunne itseään luokassa hyväksytyksi?
Olen jotenkin niin raivoissani ja suruissani ollut tästä tänään, että en ole saanut mitään tehdyksi. Olen keskustellut tästä opettajan kanssa, mutta hän pysyy kannassaan - lapselle ei kuulu hänen mielestään kuin numero 8.
Eniten pelottaa se, miten tämä vaikuttaa tulevaisuuteen. Lapsi on tehnyt kaikkensa, ollut sisukas eikä ole luovuttanut, vaikka on joutunut kiusatuksi ja ollut yksinäinen. Olen koko viikonlopun kuullut lapselta kuinka hän on huono, eikä hänen kannata enää yrittää. Sydämeni on jotenkin aivan palasina asian takia. Ja lapsi on myös ahdistunut.
Miksi te opettajat olette toisinaan – anteeksi nyt vain – ajattelemattomia mulkeroita, joilla ei ole kykyä katsoa asioita laajemmassa mittakaavassa? Eikö sellaista taitoa opeteta luokanopettajakoulutuksessa? Miksi te ette ymmärrä sitä, että kaikki eivät tee asioita samalta viivalta? Miksi on mahdollista tiputtaa numeroa 8, vaikka kokeiden keskiarvoksi muodostuu pyöristettynä 10? Missä ymmärrys erilaisuutta kohtaan? Missä ihmisyys?
Kommentit (126)
Onko se sitten reilua vai ei, että meillä on käytössä sellainen arviontisysteemi, missä kaikille ei ole mitenkään mahdollista saavuttaa kymppiä. Osalla on ihan diagnoosi, osalla persoonallisuudenpiirre, mikä estää tarvittavan tuntiaktiivisuuden. Nämä oppilaat eivät voi asialle yhtään mitään. Tietysti opettajat eivät voi alkaa sooloilemaan. Jos pelkkien kokeiden perusteella ei voi antaa arvosanaa, niin sitten ei voi. Jotkut opet toki sooloilee, mutta yleensä ottaen.
Eikö tuntiaktiivisuudelle voi keksiä jotain korvaavaa vaihtoehtoa? Jos oikeasti osaamisen taso on kymppi, mutta tuntiaktiivisuus jää vaikka diagnoosin takia vajaaksi, niin onhan se vähän epäreilua saada todistukseen 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän äitiä, mutta opettajallakin on työnteon ohjeistukset ja opettaja noudattaa omaa moraaliaan työssään. Jos lapsesi on normiluokalla, arvioinnissa on kehykset ja opettaja ei jaa pisteitä ja arvosanoja vanhempien pyynnöstä. MIulla oli veli, joka oli erityisluolalla ja siellä otettiin huomioon hänen erityistarpeet, ei ollut siltikään hyvä todistus, vaikka äo oli normia parempi.
Arviointi tulee siitä, miten hyvin pärjää koulussa. Se on sen idea. Mitä hyötyä koko arvioinnista olisi jos kaikki saisivat kympin yrittämisestä? Niinpä. Ei mitään.
Koita valittaa rehtorille. Jos ei auta, tyytykää tai vaihtakaa luokkaa. Kyllä yläkoulu tasaa numerot, alakoulun arviot on aina mitä sattuu.
Kyllä noilla spekseillä pitäisi antaa kymppi kurssista. Jos koetulokset ei vaikuta sen vertaa, niin miksi sitten testeillä mitataan yhtään mitään. Kerro asiasta rehtorille ja pyydä kertomaan mitkä ovat tarkat arvosteluperusteet, joista kurssiarvosana muodostuu, ja onko arvostelu linjassa muiden oppilaiden ja ryhmien kanssa. Mainitsi vaikka aluehallintovirasto, jotta rehtori ymmärtää hoitaa asian sisäisesti vähin äänin, mikäli hänellä on auktoriteettia ja on tehtäviensä tasalla.
Minulla oli kokeista ysejä ja kymppejä, mutta käytösnumero 6, joka näkyi myös kurssiarvioinneissa, ja kasipuolen keskiarvossa Virallinen diagnoosi lapsena oli pakko-oireinen häiriö. Olin myös sekä kiusaaja, että kiusattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntiaktiivisuuden painottaminen on persoonallisuuspiirteisiin kohdistuvaa syrjintää. Voi hyvin olla, että muutaman kymmenen vuoden tai jo 20 vuodenkin kuluttua pidämme sitä yhtä pöyristyttävänä kuin rotusyrjintää Etelä-Afrikassa aikoinaan.
Jos saa kokeesta kympin, osaa asiat. Oppivelvollisuus on siis täytetty ihan tappiinsa.
Sitten on vielä tämä, että opettajat huomaavat tietyt oppilaat helpommin kuin toiset. Jos satut olemaan olemukseltasi semmoinen opettajalle huomaamaton, on aivan samantekevää, paljonko viittaat tai paljonko edes olet äänessä. Se ei jää opelle mieleen, ja on siksi riittämätöntä. Sitä paitsi äänessähän saa olla vain, jos ope antaa vastata kysymykseen. Jos sinulle ei anneta puheenvuoroa, aktiivisuutesi on matala, vaikka miten viittaisit.
Kai tämä on vitsi? Suksi nyt ap suolle sen kersasi kanssa valittamaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko pojalla myös jännenpiä tyttöjä kavereina...
Hyppää kaivoon kusipää!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän äitiä, mutta opettajallakin on työnteon ohjeistukset ja opettaja noudattaa omaa moraaliaan työssään. Jos lapsesi on normiluokalla, arvioinnissa on kehykset ja opettaja ei jaa pisteitä ja arvosanoja vanhempien pyynnöstä. MIulla oli veli, joka oli erityisluolalla ja siellä otettiin huomioon hänen erityistarpeet, ei ollut siltikään hyvä todistus, vaikka äo oli normia parempi.
Minä olen opettaja, en tosin peruskoulun opettaja. Kyllähän arvioinnin tulee perustua osaamiseen myös peruskoulussa. Miten ihmeessä luotettavasti voi arvioida, kuka työskenteli vaikkapa seiskan, kuka kympin arvoisesti. Usein tunneilla kysytään pari kysymystä. Ne ovat tasoltaan paljon helpompia kuin koekysymykset. Tai kuin helpoimmat koekysymykset. Jos luokasta 10 viittaa ja kaksi saa vastata tunnilla, miten muut arvioidaan. Kokeissa vastaukset ovat harkittuja ja jäsenneltyjä. Osaa peruskouluikäisistä jännittää kaikki puhuminen. He eivät koskaan viittaa tai alisuoriutuvat. Ymmärrän, että kokeiden lisäksi on muitakin kirjallisia näyttöjä, portfoliota jne. Ja ne vaikuttavat arviointiin. Mutta tuo tuntiaktiivisuuden objektiivinen mittaaminen on mahdottomuus. Se ei kerro todellisesta osaamisesta. Arviointi ei voi mennä niin, että opettaja harusta vetelee jonkun arvion, ja sillä ladketaan hyviä suorituksia. Lukiossakin oppilaat arvioidaan ylioppiladtutkinnossa kirjallisin kokein. Samoin yliopistossa kirjallisin tentein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin sain pelkkää paskaa niskaan koko peruskoulun ja lukion. Olin liian ujo, liian hiljainen, liian sitä, liian tätä. Et ole tarpeeksi hyvä, koska puhut niin hiljaa. No, noilla papereilla pystyi onneksi pyyhkimään perseensä, kun kourassa komeili L-pitoinen yo-todistus. Tuli sitten vielä väiteltyä tohtoriksikin. Siinä vaiheessa kukaan ei enä käynyt viťtuilemaan, että onnea nyt vaan, vaikka oletkin noin ujo.
Ymmärrän kyllä molempia, ap:tä ja opettajaa.
Mutta. Numeroidenhan täytyy antaa kokonainen kuva opiskelijan työn tasosta. Eikös se tuntityöskentely kuulu siihen.
Ja jos ap:n pojalle annetaan osallistumisvaje anteeksi niin onko se oikein niitä kohtaan jotka sai kymppejä ja osallistui.
Vastaavasti jatko-opinnoissa olisi tärkeää erottaa näiden kahden ero. Ja se tapahtuu niillä selkeillä arvosanoilla ja suorituksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeita voisi kyllä painottaa yleensäkin enemmän, koska niissä osaaminen oikeasti mitataan.
Minä en kouluaikana paljonkaan osallistunut tunneilla ja näkyihän se todistuksessa. Kokeiden keskiarvo oli monessa aineessa noin 10, mutta todistuksessa oli 8. Lukion viimeisellä luokalla sain hinattua lähes kaikki numerot ysiin. Opettajat suhtautuivat minuun muutenkin huonosti, kuten pyrkivät nolaamaan koko luokan kuullen. Eivät penaalin terävimpiä kyniä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuuden painottaminen on persoonallisuuspiirteisiin kohdistuvaa syrjintää. Voi hyvin olla, että muutaman kymmenen vuoden tai jo 20 vuodenkin kuluttua pidämme sitä yhtä pöyristyttävänä kuin rotusyrjintää Etelä-Afrikassa aikoinaan.
Jos saa kokeesta kympin, osaa asiat. Oppivelvollisuus on siis täytetty ihan tappiinsa.
Sitten on vielä tämä, että opettajat huomaavat tietyt oppilaat helpommin kuin toiset. Jos satut olemaan olemukseltasi semmoinen opettajalle huomaamaton, on aivan samantekevää, paljonko viittaat tai paljonko edes olet äänessä. Se ei jää opelle mieleen, ja on siksi riittämätöntä. Sitä paitsi äänessähän saa olla vain, jos ope antaa vastata kysymykseen. Jos sinulle ei anneta puheenvuoroa, aktiivisuutesi on matala, vaikka miten viittaisit.
Muistanko oikein, että Liisa Keltikangas-Järvinen on puhunut tuosta, että tuntiaktiivisuuden painottaminen on persoonallisuuteen kohdistuvaa syrjintää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuuden painottaminen on persoonallisuuspiirteisiin kohdistuvaa syrjintää. Voi hyvin olla, että muutaman kymmenen vuoden tai jo 20 vuodenkin kuluttua pidämme sitä yhtä pöyristyttävänä kuin rotusyrjintää Etelä-Afrikassa aikoinaan.
Jos saa kokeesta kympin, osaa asiat. Oppivelvollisuus on siis täytetty ihan tappiinsa.
Sitten on vielä tämä, että opettajat huomaavat tietyt oppilaat helpommin kuin toiset. Jos satut olemaan olemukseltasi semmoinen opettajalle huomaamaton, on aivan samantekevää, paljonko viittaat tai paljonko edes olet äänessä. Se ei jää opelle mieleen, ja on siksi riittämätöntä. Sitä paitsi äänessähän saa olla vain, jos ope antaa vastata kysymykseen. Jos sinulle ei anneta puheenvuoroa, aktiivisuutesi on matala, vaikka miten viittaisit.
Tämä. Meillä kyllä taidettiin nostaa joidenkin puheliaiden oppilaiden numeroa ihan kaverien kanssa höpöttelystä, eivät he juuri viittailleet tai muuten oppituntiin osallistuneet. Opettaja muistaa oppilaan puhuneen eli "olleen aktiivinen", ei väliä oliko vastaus oikein tai liittyikö puhe edes oppituntiin. Jos kyseinen oppilas oli vielä opettajalle mukava, niin tämä tulkinta oli todennäköisempi. Lintsaajat sai sitten sääli vitosia ja kutosia, jos edes joskus vaivautuivat paikalle ja kokeeseen jotain raapustivat (koenumero max 5 1/2).
Ei jeesus. Ei se arvosana ole mikään tsemppitarra.
Kaltaisesi vanhemmat ajavat varmaan opettajat alanvaihdon partaalle.
Voiko oikeasti joissain kouluissa pudottaa (tai korottaa) numeroa kahdella tuntiaktiivisuuden takia? Useammassa koulussa opiskelleena aina on ollut enintään +- 0,75. Ehkä ymmärrän, jos oppilas ei tee tunnilla yhtään mitään. Ei viittaa, ei osallistu keskusteluihin, ei tee annettuja tehtäviä, ei seuraa opetusta.
Merkillinen aloitus. Kasi oli ainakin ennen hyvä numero. Kymppiä ei saanut kuin virheettömästä suorituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Tuntiaktiivisuuden painottaminen on persoonallisuuspiirteisiin kohdistuvaa syrjintää. Voi hyvin olla, että muutaman kymmenen vuoden tai jo 20 vuodenkin kuluttua pidämme sitä yhtä pöyristyttävänä kuin rotusyrjintää Etelä-Afrikassa aikoinaan.
Jos saa kokeesta kympin, osaa asiat. Oppivelvollisuus on siis täytetty ihan tappiinsa.
Sitten on vielä tämä, että opettajat huomaavat tietyt oppilaat helpommin kuin toiset. Jos satut olemaan olemukseltasi semmoinen opettajalle huomaamaton, on aivan samantekevää, paljonko viittaat tai paljonko edes olet äänessä. Se ei jää opelle mieleen, ja on siksi riittämätöntä. Sitä paitsi äänessähän saa olla vain, jos ope antaa vastata kysymykseen. Jos sinulle ei anneta puheenvuoroa, aktiivisuutesi on matala, vaikka miten viittaisit.
Tuntiaktiivisuuden arvioinnin voisi toteuttaa reilumminkin huomioimalla erilaiset persoonallisuustyypit, kiusatut jne. eli antamalla nykyistä enemmän vaihtoehtoja osoittaa aktiivisuus ja osaaminen oppitunnin aikana. Mutta kun se pärstäkerroinsyrjintä tuntuu olevan monelle opettajalle sydämen asia. Sen seurauksena voi olla esim. kaksi osaamiseltaan kasin tasoa olevaa oppilasta arvosanoilla 7 ja 9, pahimmillaan 6 ja 10. Osaamattomampi nappaa sitten opiskelupaikan ja osaavampi jää pahimmassa tapauksessa kokonaan ilman. Reilua?
Vierailija kirjoitti:
Arviointi tulee siitä, miten hyvin pärjää koulussa. Se on sen idea. Mitä hyötyä koko arvioinnista olisi jos kaikki saisivat kympin yrittämisestä? Niinpä. Ei mitään.
No entäs sitten kun kutosia jatkuvasti saava kuitenkin viittaa tunneilla vaikkei vastausta tiedäkään ja osallistuu ahkerasti, ja saa sitten todistukseen 8:n, onko se oikein?
Vaihda luokkaa. Sama kuin jos sattuu pee esimies kannattaa lähteä samantien, se ei muuksi muutu. Opettajien arvioinnit on mitä on, usein subjektiivisia ja pörstäkerroin ennen kaikkea kunhan muistaa hymyillä oikeassa kohtaa ja mielummin vielä ihqut vanhemmatkin niin kyllä kiitettävää pukkaa.