Lue keskustelun säännöt.
Seiskaluokkalaiset eivät ymmärrä lausetta: Itä-Aasiassa on taiffuuneja erityisesti syyskuussa.
06.06.2021 |
Ope turhautuu, kun oppilaat eivät enää tunnu oppivan mitään. Mitä muistamiselle ja mieleen painamiselle on tapahtunut! Ennen oppilaat osasivat keskeisimmät käsitteet yläkouluun tullessaan. Oppilaistani kahdella on oppimisvaikeus, joka tekee oppimisesta hyvin vaikeaa. Muilla ei mitään esteitä ole. He eivät vain ole halunneet oppia.
Puolet oppilaistani ei tiedä mihin ilmansuuntaan on itä. Tätä on harjoiteltu monessa yhteydessä alakoulussa ja myös yläkoulun puolella.
Jokaisesta luokasta löytyy muutama, jotka eivät osaa sanoa missä kartalla on Aasia.
Taiffuuneista puhuimme pitkään, katselimme videoita ja kävimme syntyä läpi. Silti kokeessa useampi selosti taiffuuneja käsittelevässä kysymyksessä tornadoista.
Jokaisella luokalla on useampi oppilas, joka ei osaa kuukausia. He tietävät syyskuun, mutta eivät osaa sanoa milloin se on.
Näitä asioita pitäisi osata saadakseen edes arvosanan viisi uusien kriteerien mukaan!
Joku kohta keksii, että osaamattomuus johtuisi taustasta. Niin se johtuukin: Osaamattomat oppilaat ovat ihan kotimaista tekoa.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiinko keskustella ihan aiheesta?
ap
ps: lukihäiriölle vittuilevat ovat pohjasakkaa.
Hei, älä välitä typeristä vastauksista, muistakaa että lomat alkoivat ja tämäkin palsta on täynnä niitä kakaroita tällä hetkellä, mukana varmasti vähän vanhempiakin hidasälyisiä.
Kyllähän se on näkynyt jo jonkin aikaa että älykkyys on laskenut ja roimasti ja uudemmat sukupolvet ovat rehdisti sanottuina, tyhmiä. Asiat joita meille opetettiin (ja osattiin) tyyliin jossain esikoulussa ovat nykyajan yläasteelaisille silmien pyörityksen aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet huolissasi siitä, ettei oppilaasi tunne taifuunien syntyä? Olisin paljon enemmän huolissani, jos seiskaluokkalainen ei tunne ilmansuuntia, mantereita eikä kuukausia. Osaako ne kirjottaa nimensä?
Onko kyse suomalaisesta peruskoulusta? Sano, että tää on vaan tylsä trolli.
Hurrikaanit, taifuunit ja trooppiset syklonit käydään seiskalla ilma ja ilmasto aiheen alla. Nimikirjoitusta ei ole juuri kenelläkään. Kun pitäisi allekirjoittaa jotain, kirjoitetaan nimi tikulla tai tekstaten. Omaa sotuaan he eivät yleensä tiedä. Osoitekin teettää vaikeuksia. Esimerkiksi yhteishakua varten opon ja huoltajien pitää huolehtia, että oppilaan sotut ja osoitteet ovat oikein.
Sään ääri-ilmiöiden terminologia ei nähdäkseni ole ihan sellainen asia, jonka jokaisen seiskaluokkalaisen voisi odottaa innolla mieleensä painavan ja suvereenesti hallitsevan. Nimitykset ja määritelmät eivät todellakaan ole sieltä altaan intuitiivisimmasta tai fundamentaalisimmasta päästä.
Eurooppa-Aasia-jaolla on jotain kulttuurillista ja poliittista merkitystä, mutta en nyt sanoisi, että Euroopa-Aasia jaon hyväksyminen ja käyttö ovat ihan ihailtavan maailmankuvan peruspilareita. Jako ei taaskaan ole ihan siltä kriittisimmältä ja perinpohjaisimmalta hyllyltä.
Kuukaudet ovat myös melko mielivaltaisia, mutta niitä tosin sen verran käytetään, että ne ehkä voisi jokaisen olla hyvä oppia. Ilmansuuntia ei ehkä käytännössä tarvitse yhtä usein kuin kuukausia, mutta nekin ovat kyllä mielestäni ihan perusteltavasti tärkeä käsite.
Onko järkevää käyttää pitkä aika taifuunien synnyn selittämiseen, jos suuri osa oppilaista ei tiedä, missä on itä tai Aasia? Voisiko oppitunnit tällöin käyttää järkevämmin?
Ja täytyy sanoa, että olen itse onnistunut kirjoittamaan kuuden laudaturin ylioppilaaksi ja väittelemään tohtoriksi ilman, että olen koskaan kuullut, mikä on taifuunin ja tornadon tarkka ero. Sitä ei taatusti opetettu minun kouluaikanani.
Vierailija kirjoitti:
Onko järkevää käyttää pitkä aika taifuunien synnyn selittämiseen, jos suuri osa oppilaista ei tiedä, missä on itä tai Aasia? Voisiko oppitunnit tällöin käyttää järkevämmin?
Ja täytyy sanoa, että olen itse onnistunut kirjoittamaan kuuden laudaturin ylioppilaaksi ja väittelemään tohtoriksi ilman, että olen koskaan kuullut, mikä on taifuunin ja tornadon tarkka ero. Sitä ei taatusti opetettu minun kouluaikanani.
Kyllä se on sinullekin opetettu. Nykyään reissataan niin paljon, että taiffuunin/trooppisen syklonin/hurrikaanin (sama asia eri merillä) tunteminen voi olla ihan olennaista hengissä selviämisen kannalta. Katsoimme aiheesta havainnollistavia videoitakin.
Thaimaan tsunamista pelastui uimarannallinen porukaa. Joukossa oli koululainen, joka oli juuri oppinut tsunameista. Muistaakseni tyttö oli 10v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä on kotona 6-8 luokkalaisia, niin testatkaa itse. Osaavatko he ilmansuunnat, maanosat, kuukaudet ja viikonpäivät.
Joillekin saattaa tulla yllätyksenä oman lapsen osaamattomuus.
No, enpä olisi ilman tarkistamista tiennyt, että taifuuneiksi sanotaan vain läntisen Tyynenmeren trooppisia hirmumyrskyjä. Olisin luullut, että Intian valtameren myrskyjä myös. Mutta ne ovatkin trooppisia sykloneja, näemmä. Sen, että Atlantin länsiosan myrskyt ovat hurrikaaneja tiesin kyllä. Ja sen, että tornadot ja trombit ovat pienempiä pyörremuodostelmia.
Aina oppii jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kemikaaliali kirjoitti:
Kuukaudet, kellonajat, vuodenajat, ilmansuunnat, maantiede, matematiikka, liikunta, uskonto ovat hakusessa suurimmalla osalla. Vain pieni osa selviää kiitettävin arvosanoin asioista.
- Kuri löystynyt.
- Vähemmän läksyjä
- tunnilla tehdään vähemmän
- kirjoitustaito ja nopeus hävinneet mikä hidastaa oppimista.
- digitaalisuuden varaan lasketaan aivan liikaa. Kyllä lapset ja nuoret oppii käyttämään tekniikkaa. Perinteisille opetusmetodeilla oppisi edelleen paremmin.
Miksi uskontoa opiskellaan, kun siihen pitää vain uskoa. Ei kuulu kouluohin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko järkevää käyttää pitkä aika taifuunien synnyn selittämiseen, jos suuri osa oppilaista ei tiedä, missä on itä tai Aasia? Voisiko oppitunnit tällöin käyttää järkevämmin?
Ja täytyy sanoa, että olen itse onnistunut kirjoittamaan kuuden laudaturin ylioppilaaksi ja väittelemään tohtoriksi ilman, että olen koskaan kuullut, mikä on taifuunin ja tornadon tarkka ero. Sitä ei taatusti opetettu minun kouluaikanani.
Kyllä se on sinullekin opetettu. Nykyään reissataan niin paljon, että taiffuunin/trooppisen syklonin/hurrikaanin (sama asia eri merillä) tunteminen voi olla ihan olennaista hengissä selviämisen kannalta. Katsoimme aiheesta havainnollistavia videoitakin.
Thaimaan tsunamista pelastui uimarannallinen porukaa. Joukossa oli koululainen, joka oli juuri oppinut tsunameista. Muistaakseni tyttö oli 10v.
Oletko ihan varma, että tiedät, mitä peruskoulun 7. luokan maantiedossa opetettiin vuonna 1979, kun minä olin seiskalla? Oletko koskaan kuullut, että opseja muutetaan muutaman vuoden välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitään kasvatustieteistä. Oma näkemykseni on kuitenkin, että ei tietoa päntätä joka ikisen yksityiskohdan muistamisen takia, vaan sen takia, että aivot ylipäätään tottuisivat käsittelemään tietoa ja vieläpä kehittyisivät siinä.
Jos ei osaa käsitellä tietoa, ei nykyajan työelämässä osaa mitään.
Sen muistan, että 80-luvulla ala-asteella päntättiin kaikenlaisia sijamuotoja ja lauseenjäseniä yms aivan loputtomasti. Essiivi ja translatiivi, predikaatti ja partikkeli. Heti kun matematiikka alkoi, se aloitettiin joukko-opilla. Mielestäni se kaikki oli todella vaativaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitään kasvatustieteistä. Oma näkemykseni on kuitenkin, että ei tietoa päntätä joka ikisen yksityiskohdan muistamisen takia, vaan sen takia, että aivot ylipäätään tottuisivat käsittelemään tietoa ja vieläpä kehittyisivät siinä.
Jos ei osaa käsitellä tietoa, ei nykyajan työelämässä osaa mitään.
Sen muistan, että 80-luvulla ala-asteella päntättiin kaikenlaisia sijamuotoja ja lauseenjäseniä yms aivan loputtomasti. Essiivi ja translatiivi, predikaatti ja partikkeli. Heti kun matematiikka alkoi, se aloitettiin joukko-opilla. Mielestäni se kaikki oli todella vaativaa.
Nyt on tapahtunut jokin muutos, eivätkä oppilaiden aivot enää käsittele tai talleta informaatiota samalla tavalla. Näistä nuorista ei koskaan ole kovin vaativiin töihin, koska he eivät pysty muistamaan työssään välttämättömiä asioita. Onneksi oppilaiden joukossa on yksittäisiä huippuja, joiden taidot ovat paljon entisaikoja paremmat. Heitä on valitettavasti aivan liian vähän esimerkiksi teknologiateollisuuden tarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä kuin yksi aikaisempi kommentoija, syy on ensisijaisesti älylaitteissa ja somessa. Ne opettavat aivot välittömään mielihyvään ja käsittelemään hyvin lyhyitä tekstinpätkiä. Vaivannäkö ja asioiden mieleen painaminen siten olennaisesti vaikeutuvat. Miten monesti tälläkin palstalla joku aikuinen on ihmetellyt miten yhtäkkiä pidempien kirjojen lukeminen on muuttunut mahdottomaksi, vaikka nuoruudessaan luki sellaisia koko ajan. Sama ilmiö kyseessä ja tästä todellakin pitäisi puhua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitään kasvatustieteistä. Oma näkemykseni on kuitenkin, että ei tietoa päntätä joka ikisen yksityiskohdan muistamisen takia, vaan sen takia, että aivot ylipäätään tottuisivat käsittelemään tietoa ja vieläpä kehittyisivät siinä.
Jos ei osaa käsitellä tietoa, ei nykyajan työelämässä osaa mitään.
Sen muistan, että 80-luvulla ala-asteella päntättiin kaikenlaisia sijamuotoja ja lauseenjäseniä yms aivan loputtomasti. Essiivi ja translatiivi, predikaatti ja partikkeli. Heti kun matematiikka alkoi, se aloitettiin joukko-opilla. Mielestäni se kaikki oli todella vaativaa.
Jos opiskelumateriaalin mahdollinen mielivaltaisuus ei ole epätoivottavaa, tai on jopa tarkoituksellista, niin olisi tämä asia varmaan ihan hyvä selventää oppilaillekin. Itselleni päinvastoin koulunkin puolelta kehotettiin suhtautumaan materiaaliin kriittisesti, ja materiaalin annettin olevan itsessään tärkeä osa maailmankuvan muodostamista.
Eli siis jos opiskelumateriaalin on tarkoitus toimia vain muistitreeninä tai vastaavana, kannattaisi opiskelijoitakin varmaan ohjeistaa suhtautumaan siihen sellaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kemikaaliali kirjoitti:
Kuukaudet, kellonajat, vuodenajat, ilmansuunnat, maantiede, matematiikka, liikunta, uskonto ovat hakusessa suurimmalla osalla. Vain pieni osa selviää kiitettävin arvosanoin asioista.
- Kuri löystynyt.
- Vähemmän läksyjä
- tunnilla tehdään vähemmän
- kirjoitustaito ja nopeus hävinneet mikä hidastaa oppimista.
- digitaalisuuden varaan lasketaan aivan liikaa. Kyllä lapset ja nuoret oppii käyttämään tekniikkaa. Perinteisille opetusmetodeilla oppisi edelleen paremmin.
Miksi uskontoa opiskellaan, kun siihen pitää vain uskoa. Ei kuulu kouluohin.
Uskonnossa kuuluisi opettaa nimenomaan niitä ihmisten eri kulttuureja ja tapoja uskoa. Ei sitä, mikä on oikea uskonto, vaan sitä, että niitä on useita ja kaikissa on heikkoutensa ja vahvuutensa. Olen käynyt peruskoulun 90-luvulla, ja silloin opetettiin noita. Se oli kuin kulttuurimaantietoa.
Ilmeisesti tiedonhakua pitäisi opettaa, ja kirjoittamista ja lukemista vielä sitäkin enemmän. Jos oppilas ei jaksa lukea lyhyttäkään tekstiä eikä osaa poimia siitä tärkeimpiä kohtia tai analysoida lukemaansa, ollaan hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemikaaliali kirjoitti:
Kuukaudet, kellonajat, vuodenajat, ilmansuunnat, maantiede, matematiikka, liikunta, uskonto ovat hakusessa suurimmalla osalla. Vain pieni osa selviää kiitettävin arvosanoin asioista.
- Kuri löystynyt.
- Vähemmän läksyjä
- tunnilla tehdään vähemmän
- kirjoitustaito ja nopeus hävinneet mikä hidastaa oppimista.
- digitaalisuuden varaan lasketaan aivan liikaa. Kyllä lapset ja nuoret oppii käyttämään tekniikkaa. Perinteisille opetusmetodeilla oppisi edelleen paremmin.
Miksi uskontoa opiskellaan, kun siihen pitää vain uskoa. Ei kuulu kouluohin.
Uskonnossa kuuluisi opettaa nimenomaan niitä ihmisten eri kulttuureja ja tapoja uskoa. Ei sitä, mikä on oikea uskonto, vaan sitä, että niitä on useita ja kaikissa on heikkoutensa ja vahvuutensa. Olen käynyt peruskoulun 90-luvulla, ja silloin opetettiin noita. Se oli kuin kulttuurimaantietoa.
Ilmeisesti tiedonhakua pitäisi opettaa, ja kirjoittamista ja lukemista vielä sitäkin enemmän. Jos oppilas ei jaksa lukea lyhyttäkään tekstiä eikä osaa poimia siitä tärkeimpiä kohtia tai analysoida lukemaansa, ollaan hukassa.
Nyt ollaan jo ihan hukassa. Suuri osa yläkoululaisista ei pysty eikä halua lukea tekstiä. Kokonaisen kirjan lukeminen on osalle jo mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko järkevää käyttää pitkä aika taifuunien synnyn selittämiseen, jos suuri osa oppilaista ei tiedä, missä on itä tai Aasia? Voisiko oppitunnit tällöin käyttää järkevämmin?
Ja täytyy sanoa, että olen itse onnistunut kirjoittamaan kuuden laudaturin ylioppilaaksi ja väittelemään tohtoriksi ilman, että olen koskaan kuullut, mikä on taifuunin ja tornadon tarkka ero. Sitä ei taatusti opetettu minun kouluaikanani.
Kyllä se on sinullekin opetettu. Nykyään reissataan niin paljon, että taiffuunin/trooppisen syklonin/hurrikaanin (sama asia eri merillä) tunteminen voi olla ihan olennaista hengissä selviämisen kannalta. Katsoimme aiheesta havainnollistavia videoitakin.
Thaimaan tsunamista pelastui uimarannallinen porukaa. Joukossa oli koululainen, joka oli juuri oppinut tsunameista. Muistaakseni tyttö oli 10v.
Kyllä meillä ainakin opetettiin syklonit ja hurrikaanit, mutta nyt olikin puhe tornadojen eli trombien sekä pyörremyrskyjen eroista. Muistatko?
Rutkutuksesi on ikiaikaista "nykynuoriso on pilalla" -valitusta, sitä harjoittivat jo antiikin kreikkalaiset satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Ei mitään uutta siinä.
Vähän tosin turhauttavaa, että te kansankynttilät kritiikittä harjoitatte tuota, kun kumminkin ihan tiedontasomittausten mukaan nykyajan nuoret tietää asioita ENEMMÄN kuin me vanhemmat!
Se kyllä tosin on totta, että erot ovat isoja. Osa lapsista on pihalla, osa taas pärjää hyvin. Alueelliset ja koulukohtaiset erotkin ovat todennäköisesti kasvaneet.
Ihan vaan yksi fakta ilmentää silti kehityssuuntaa. Vielä 1990-luvulla kouluun tulevista lapsista vain 10 prosenttia osasi lukea. Nykyään kolmasosa koulunsa aloittavista on sujuvia lukijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko järkevää käyttää pitkä aika taifuunien synnyn selittämiseen, jos suuri osa oppilaista ei tiedä, missä on itä tai Aasia? Voisiko oppitunnit tällöin käyttää järkevämmin?
Ja täytyy sanoa, että olen itse onnistunut kirjoittamaan kuuden laudaturin ylioppilaaksi ja väittelemään tohtoriksi ilman, että olen koskaan kuullut, mikä on taifuunin ja tornadon tarkka ero. Sitä ei taatusti opetettu minun kouluaikanani.
Kyllä se on sinullekin opetettu. Nykyään reissataan niin paljon, että taiffuunin/trooppisen syklonin/hurrikaanin (sama asia eri merillä) tunteminen voi olla ihan olennaista hengissä selviämisen kannalta. Katsoimme aiheesta havainnollistavia videoitakin.
Thaimaan tsunamista pelastui uimarannallinen porukaa. Joukossa oli koululainen, joka oli juuri oppinut tsunameista. Muistaakseni tyttö oli 10v.Kyllä meillä ainakin opetettiin syklonit ja hurrikaanit, mutta nyt olikin puhe tornadojen eli trombien sekä pyörremyrskyjen eroista. Muistatko?
Rutkutuksesi on ikiaikaista "nykynuoriso on pilalla" -valitusta, sitä harjoittivat jo antiikin kreikkalaiset satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Ei mitään uutta siinä.
Vähän tosin turhauttavaa, että te kansankynttilät kritiikittä harjoitatte tuota, kun kumminkin ihan tiedontasomittausten mukaan nykyajan nuoret tietää asioita ENEMMÄN kuin me vanhemmat!
Se kyllä tosin on totta, että erot ovat isoja. Osa lapsista on pihalla, osa taas pärjää hyvin. Alueelliset ja koulukohtaiset erotkin ovat todennäköisesti kasvaneet.
Ihan vaan yksi fakta ilmentää silti kehityssuuntaa. Vielä 1990-luvulla kouluun tulevista lapsista vain 10 prosenttia osasi lukea. Nykyään kolmasosa koulunsa aloittavista on sujuvia lukijoita.
"Mitä lukutaidolle tapahtuu koulussa? Suuri osa lapsista lukee jo 6-vuotiaina, mutta monet 10 vuotta vanhemmat eivät ymmärrä yksinkertaistakaan tekstiä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko järkevää käyttää pitkä aika taifuunien synnyn selittämiseen, jos suuri osa oppilaista ei tiedä, missä on itä tai Aasia? Voisiko oppitunnit tällöin käyttää järkevämmin?
Ja täytyy sanoa, että olen itse onnistunut kirjoittamaan kuuden laudaturin ylioppilaaksi ja väittelemään tohtoriksi ilman, että olen koskaan kuullut, mikä on taifuunin ja tornadon tarkka ero. Sitä ei taatusti opetettu minun kouluaikanani.
Kyllä se on sinullekin opetettu. Nykyään reissataan niin paljon, että taiffuunin/trooppisen syklonin/hurrikaanin (sama asia eri merillä) tunteminen voi olla ihan olennaista hengissä selviämisen kannalta. Katsoimme aiheesta havainnollistavia videoitakin.
Thaimaan tsunamista pelastui uimarannallinen porukaa. Joukossa oli koululainen, joka oli juuri oppinut tsunameista. Muistaakseni tyttö oli 10v.Kyllä meillä ainakin opetettiin syklonit ja hurrikaanit, mutta nyt olikin puhe tornadojen eli trombien sekä pyörremyrskyjen eroista. Muistatko?
Rutkutuksesi on ikiaikaista "nykynuoriso on pilalla" -valitusta, sitä harjoittivat jo antiikin kreikkalaiset satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Ei mitään uutta siinä.
Vähän tosin turhauttavaa, että te kansankynttilät kritiikittä harjoitatte tuota, kun kumminkin ihan tiedontasomittausten mukaan nykyajan nuoret tietää asioita ENEMMÄN kuin me vanhemmat!
Se kyllä tosin on totta, että erot ovat isoja. Osa lapsista on pihalla, osa taas pärjää hyvin. Alueelliset ja koulukohtaiset erotkin ovat todennäköisesti kasvaneet.
Ihan vaan yksi fakta ilmentää silti kehityssuuntaa. Vielä 1990-luvulla kouluun tulevista lapsista vain 10 prosenttia osasi lukea. Nykyään kolmasosa koulunsa aloittavista on sujuvia lukijoita.
Jotakin on tapahtunut nyt ihan viimeisten vuosien aikana. Lukutaito ei kehity ja asioiden oppiminen ja osaaminen ovat vähentyneet. Oppilaiden väliset erot ovat revenneet valtaviksi. Parhaat yksittäiset yläkoululaiset pärjäisivät jo ylioppilaskokeissa. Samaan aikaan heikoimpien taso on jossain alakoulun ensimmäisten luokkien tasolla. Lukemisen määrä on romahtanut, eivätkä lapset enää katso televisiotakaan. He eivät pysty keskittymään. Ennen jokainen ulkomaisia sarjoja katsonut tuli lukeneeksi tekstityksiä, nyt tämäkin treeni jää pois.
Vierailija kirjoitti:
Työelämän osaamisvaatimukset kasvavat tulevaisuudessa merkittävästi. Samaan aikaan osaaminen vähenee.
Ei ja kyllä. Työelämässä pitää tulevaisuudessa olla "maailman paras" jollakin kapealla alalla, vaikka sitten pelihahmojen haarniskoiden piirtäjänä. Kaiken muun voi googlettaa. Tai voi ruveta yrittäjäksi jolloin osaamattomuuden voi kompensoida pitkillä päivillä tai verojen kierrolla. Sosiaalipummistakin on tulossa kovaa vauhtia ihan hyväksyttävä ammatti
Istuin kerran iltaa kälyni kanssa. Katsoimme dokkaria Kuuban vallankumouksesta.
Yritin keskustella aiheesta, mutta keskustelukumppanini ei tuntenut Castroa, Guevaraa, eikä Batistaa niim, että olisi osannut heidät tapahtumien kulkuun sijoittaa, ei oikein keskustelusta tullut mitään.
Keskiluokkainen työ hänellä, koulutus lukio + AMK.