Seiskaluokkalaiset eivät ymmärrä lausetta: Itä-Aasiassa on taiffuuneja erityisesti syyskuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko järkevää käyttää pitkä aika taifuunien synnyn selittämiseen, jos suuri osa oppilaista ei tiedä, missä on itä tai Aasia? Voisiko oppitunnit tällöin käyttää järkevämmin?

Ja täytyy sanoa, että olen itse onnistunut kirjoittamaan kuuden laudaturin ylioppilaaksi ja väittelemään tohtoriksi ilman, että olen koskaan kuullut, mikä on taifuunin ja tornadon tarkka ero. Sitä ei taatusti opetettu minun kouluaikanani.

Kyllä se on sinullekin opetettu. Nykyään reissataan niin paljon, että taiffuunin/trooppisen syklonin/hurrikaanin (sama asia eri merillä) tunteminen voi olla ihan olennaista hengissä selviämisen kannalta. Katsoimme aiheesta havainnollistavia videoitakin.

Thaimaan tsunamista pelastui uimarannallinen porukaa. Joukossa oli koululainen, joka oli juuri oppinut tsunameista. Muistaakseni tyttö oli 10v.

Kyllä meillä ainakin opetettiin syklonit ja hurrikaanit, mutta nyt olikin puhe tornadojen eli trombien sekä pyörremyrskyjen eroista. Muistatko?

Rutkutuksesi on ikiaikaista "nykynuoriso on pilalla" -valitusta, sitä harjoittivat jo antiikin kreikkalaiset satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Ei mitään uutta siinä.

Vähän tosin turhauttavaa, että te kansankynttilät kritiikittä harjoitatte tuota, kun kumminkin ihan tiedontasomittausten mukaan nykyajan nuoret tietää asioita ENEMMÄN kuin me vanhemmat!

Se kyllä tosin on totta, että erot ovat isoja. Osa lapsista on pihalla, osa taas pärjää hyvin. Alueelliset ja koulukohtaiset erotkin ovat todennäköisesti kasvaneet.

Ihan vaan yksi fakta ilmentää silti kehityssuuntaa. Vielä 1990-luvulla kouluun tulevista lapsista vain 10 prosenttia osasi lukea. Nykyään kolmasosa koulunsa aloittavista on sujuvia lukijoita.

"Mitä lukutaidolle tapahtuu koulussa? Suuri osa lapsista lukee jo 6-vuotiaina, mutta monet 10 vuotta vanhemmat eivät ymmärrä yksinkertaistakaan tekstiä"

https://yle.fi/uutiset/3-10290355

On tosiaan jännä, että on kauhea kiire opettaa lapset lukemaan (osa tosin oppii varsin itsekseenkin), mutta sillä ei olekaan väliä, mitä sillä lukutaidolla tehdään. En vierittäisi syytä vain koteihin, kuten usein tehdään, sillä kyllä omina kouluaikoinani 80-l. myös koulussa luettiin romaaneja. Mielestäni hekin osasivat lukea, jotka eivät sitä harrastaneet. Ei muitakaan kouluaineita kauheasti edellytetä harrastettavan kotona paitsi nyt ehkä liikuntaa. Tuossa Ylen jutussa sanottiin, että nykyisin arvostetaan matematiikkaa ja luonnontieteitä, mutta ei se minusta niinkään ole. Etenkin tytöt ovat perinteisesti hihitelleet, että he vihaavat matikkaa ja apua en mä osaa tätä laskea, kikati kikati. En suoraan sanoen enää tiedä, mitä aloja Suomessa arvostetaan. Lähinnä varmaan ilmiöitä ja digiä. Sivistys ja oppiminen on so last season.

Oma lapseni pääsi juuri seiskalta ja selvisi hyvin esimerkkivirkkeestä, mutta sanoi, että se kirjoitetaan taifuuni. Mutta kyllä hän sanoi, että hänen luokallaankin on paljon heitä, jotka eivät olisi selvinneet.

Itse kyllä vierittäisin. Kyllä se malli olemiseen ja oppimiseen tulee todella vahvasti kotoa. Jos kotona luetaan kirjoja ja keskustellaan maailmasta ja ajankohtaisista tapahtumista niin se tarttuu yleensä lapsiinkin. Enkä tarkoita että vain vanhemmat keskustelevat keskenään vaan että näistä asioista keskustellaan lastenkin kanssa niin että heitä pidetään myös älykkäinä ja asioita ymmärtävinä ihmisinä.

Näin annetaan se malli että asioita kuuluukin oppia ja ymmärtää ja että se on normaali osa elämää ja kasvamista.

Meillä lapset muistivat 7-vuotiaina kaikkien silloisen hallituksen ministerit ja se oli tullut ihan vain siitä että katsottiin yhdessä uutisia ja keskusteltiin niistä.

Niin sitä on erilaisia kokemuksia. Itse opettanut yläasteella vuodesta 1988 ja juuri peruskoulunsa päättäneet yhdeksäsluokkalaiset olivat luultavasti tasoltaan parhaimmat mitä tähän asti tullut vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko järkevää käyttää pitkä aika taifuunien synnyn selittämiseen, jos suuri osa oppilaista ei tiedä, missä on itä tai Aasia? Voisiko oppitunnit tällöin käyttää järkevämmin?

Ja täytyy sanoa, että olen itse onnistunut kirjoittamaan kuuden laudaturin ylioppilaaksi ja väittelemään tohtoriksi ilman, että olen koskaan kuullut, mikä on taifuunin ja tornadon tarkka ero. Sitä ei taatusti opetettu minun kouluaikanani.

Kyllä se on sinullekin opetettu. Nykyään reissataan niin paljon, että taiffuunin/trooppisen syklonin/hurrikaanin (sama asia eri merillä) tunteminen voi olla ihan olennaista hengissä selviämisen kannalta. Katsoimme aiheesta havainnollistavia videoitakin.

Thaimaan tsunamista pelastui uimarannallinen porukaa. Joukossa oli koululainen, joka oli juuri oppinut tsunameista. Muistaakseni tyttö oli 10v.

Kyllä meillä ainakin opetettiin syklonit ja hurrikaanit, mutta nyt olikin puhe tornadojen eli trombien sekä pyörremyrskyjen eroista. Muistatko?

Rutkutuksesi on ikiaikaista "nykynuoriso on pilalla" -valitusta, sitä harjoittivat jo antiikin kreikkalaiset satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Ei mitään uutta siinä.

Vähän tosin turhauttavaa, että te kansankynttilät kritiikittä harjoitatte tuota, kun kumminkin ihan tiedontasomittausten mukaan nykyajan nuoret tietää asioita ENEMMÄN kuin me vanhemmat!

Se kyllä tosin on totta, että erot ovat isoja. Osa lapsista on pihalla, osa taas pärjää hyvin. Alueelliset ja koulukohtaiset erotkin ovat todennäköisesti kasvaneet.

Ihan vaan yksi fakta ilmentää silti kehityssuuntaa. Vielä 1990-luvulla kouluun tulevista lapsista vain 10 prosenttia osasi lukea. Nykyään kolmasosa koulunsa aloittavista on sujuvia lukijoita.

"Mitä lukutaidolle tapahtuu koulussa? Suuri osa lapsista lukee jo 6-vuotiaina, mutta monet 10 vuotta vanhemmat eivät ymmärrä yksinkertaistakaan tekstiä"

https://yle.fi/uutiset/3-10290355

On tosiaan jännä, että on kauhea kiire opettaa lapset lukemaan (osa tosin oppii varsin itsekseenkin), mutta sillä ei olekaan väliä, mitä sillä lukutaidolla tehdään. En vierittäisi syytä vain koteihin, kuten usein tehdään, sillä kyllä omina kouluaikoinani 80-l. myös koulussa luettiin romaaneja. Mielestäni hekin osasivat lukea, jotka eivät sitä harrastaneet. Ei muitakaan kouluaineita kauheasti edellytetä harrastettavan kotona paitsi nyt ehkä liikuntaa. Tuossa Ylen jutussa sanottiin, että nykyisin arvostetaan matematiikkaa ja luonnontieteitä, mutta ei se minusta niinkään ole. Etenkin tytöt ovat perinteisesti hihitelleet, että he vihaavat matikkaa ja apua en mä osaa tätä laskea, kikati kikati. En suoraan sanoen enää tiedä, mitä aloja Suomessa arvostetaan. Lähinnä varmaan ilmiöitä ja digiä. Sivistys ja oppiminen on so last season.

Oma lapseni pääsi juuri seiskalta ja selvisi hyvin esimerkkivirkkeestä, mutta sanoi, että se kirjoitetaan taifuuni. Mutta kyllä hän sanoi, että hänen luokallaankin on paljon heitä, jotka eivät olisi selvinneet.

Itse kyllä vierittäisin. Kyllä se malli olemiseen ja oppimiseen tulee todella vahvasti kotoa. Jos kotona luetaan kirjoja ja keskustellaan maailmasta ja ajankohtaisista tapahtumista niin se tarttuu yleensä lapsiinkin. Enkä tarkoita että vain vanhemmat keskustelevat keskenään vaan että näistä asioista keskustellaan lastenkin kanssa niin että heitä pidetään myös älykkäinä ja asioita ymmärtävinä ihmisinä.

Näin annetaan se malli että asioita kuuluukin oppia ja ymmärtää ja että se on normaali osa elämää ja kasvamista.

Meillä lapset muistivat 7-vuotiaina kaikkien silloisen hallituksen ministerit ja se oli tullut ihan vain siitä että katsottiin yhdessä uutisia ja keskusteltiin niistä.

Totta kai on hienoa, että on vanhempia, jotka jaksavat kannustaa lapsia lukemaan, ruokkivat näiden uteliaisuutta jne. jne., tietysti. Mutta se, mikä on suomalaisen peruskoulun helmiä on se, että taustasta riippumatta jokainen on oppinut lukemaan ym. Eli jos kotona ei ole tehty sitä työtä, se tehdään koulussa, se on sen lapsen etu, lapsihan ei ole syypää kotitaustaansa. Ja se on myös yhteiskunnan etu. Eli vaikka on tärkeää, että vanhempia kannustetaan ja kyllä, velvoitetaan, huolehtimaan jälkikasvustaan, koulunkin kannattaa pyrkiä kantamaan oma vastuunsa. Tämä juuri on sen paljon parjatun tasapäistämisen hyvä kääntöpuoli, että heikommatkin on saatu pysymään mukana. Ei sitä kannata nyt rapauttaa. Mielestäni yhdeksänvuotisen peruskoulun ydintehtäviä voisi hyvin olla esim. opettaa kaikki lukemaan. Siirrytään sitten niihin ilmiöihin ja oman toiminnan reflektointiin, kun peruspalikat on kerätty. Vaikka vanhempia nyt kovaan ääneen syytetään, ei se auta niitä lapsia yhtään. Jos vanhempi ei kykene toimimaan, ei se toimintakyky huutelemalla parane. Ja pääasiallinen kärsijä on aina tilanteeseen syytön lapsi. Ne vanhemmat, jotka kykenevät, hoitavat nyt jo leiviskänsä.