Lue keskustelun säännöt.
Muita naisia, joita v*tuttaa oletus, että olet joku ehtoinen leipuriemäntä?
05.06.2021 |
Leipominen ja emännöinti ei ole mun juttu. Ei kiinnosta. Käytän sen ajan mieluummin muuten.
Vituttaa, jos kutsun kavereita oluelle niin eivät oikein innostu, vaan mieluummin pitäisi kotisohvalla kahvitella pullaa mussutellen. Muttakun minua ei kiinnosta leipoa sitä pullaa... argh.
Kommentit (488)
Vierailija kirjoitti:
Järjestän juhlia, joissa piiloudun vierailta esimerkiksi keittiöön. :D
Heh, kyllähän se käy näinkin! Minun pitäisi varmaan keksiä joko miten saan kaverit suostuteltua ravintolaan, tai sitten miten saan emännöinnistä jotenkin siedettävää. Keittiöön piiloutuminen ei toimi minun kohdalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun täytyy asua jossain pikkupaikkakunnalla tai tosi rajoittuneissa piireissä.
Kyllä, asun pikkupaikkakunnalla. Enkä oleta että jokaisella naisella on samanlaiset kokemukset, onneksi niin. :) Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun ainakin tekee mieli antaa huomiota ja gutaa naisille, joilta onnistuu ruoanlaitto alusta loppuun ja etenkin jälkiruoat ja leivokset, pullat yms. Se on jotenkin niin perustavanlaatuista naista joka vetoaa miehisiin miehiin.
Se on jalo taito naisella iästä riippumatta. Vielä jos osaa neuloa villasukat maakuntaväreillä niin she's a keeper this one! Naisen tulisi olla ylpeä jostain perinteisestä osaamisesta, aivan kuten miestenkin jossain omassa jutussaan...
Oletko nähnyt niitä villasukkamalleja, joissa on esim. joistain tutuista karkkipusseista otettu mallia? Tytär neuloi minulle sellaiset Kettukarkkien väriset villasukat. Todella söpöt.
Minä tykkään nallekuviosta villasukissa.
Onko kukaan kokeillut salmiakkikuviota? Eikös se ole juttu jossain pohjanmaalla. Näin joskus tosi hienot salmiakkikuvioiset sukat.
Mikä siinä on, että kun jostakin harmituksestaan täällä kertoo, niin nykyisin ei saa vastaukseksi kuin syyllistämistä: "mitäs asut siellä", "mitäs itse ajattelet noin".
Ja sitten tullaan kiillottamaan omaa kilpeä, että "kyllä minä vaan tykkään emmänöidä" tai "eivät kyllä minun kaverit". Hohhoijaa.
On täysin selvää, että kulttuurissa on hyvin syvällä sellainen naisille langetettu sosiaalinen vastuu. Siis jo pelkkä tuo ajatus "emännöinnistä" on ongelmallinen. Eipä tarvitse miesten sellaisesta paineita ottaa.
Me emme miehen kanssa kumpikaan ole mitään kokkeja tai leipureita. Kun tulee vieraita, mies ei uhraa ajatustakaan millekään tarjottaville. "Ei ne mitään tarvitse". Joo, mutta ei miehen tarvitse kokea sitä häpeää ja pyydellä anteeksi, että kun meillä ei nyt ole mitään tarjolla... kyllä esim. appiukkoni naisystävän ilmeestä näkee, että onpas täällä huono EMÄNTÄ. Ja vihjaillen sen toteaakin.
Ihan aidosti on tänäkin päivänä nuo paineet naisille olemassa. Voihan sitä tietysti yrittää olla välittämättä niistä ja elää kuin niitä ei olisi, mutta olemassa ne on ja naisen on paljon vaikeampi olla ajattelematta niitä kuin miehen. Vaikka SINÄ et näitä huomaisi, se ei tarkoita, ettei niitä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun täytyy asua jossain pikkupaikkakunnalla tai tosi rajoittuneissa piireissä.
Kyllä, asun pikkupaikkakunnalla. Enkä oleta että jokaisella naisella on samanlaiset kokemukset, onneksi niin. :) Ap
Aika ilkeästi olet täällä tyrmännyt ihmisiä, joilla ei samoja kokemuksia ole. Mutta hymiöllä kuitataan :)
-Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erakko, eikä minulla ole pahemmin kavereita. Perhe sen sijaan kyllä odottaa minulta leipomista. "Teetkö vaikka sen sun hyvän mansikkakakun Pirjon juhliin?" Leivon, koska he tekevät minulle vastavuoroisesti palveluksia ja leipominen on minulle ihan ok. Mutta jos ei olisi, niin olisin kyllä hieman outolintu.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että kun jostakin harmituksestaan täällä kertoo, niin nykyisin ei saa vastaukseksi kuin syyllistämistä: "mitäs asut siellä", "mitäs itse ajattelet noin".
Ja sitten tullaan kiillottamaan omaa kilpeä, että "kyllä minä vaan tykkään emmänöidä" tai "eivät kyllä minun kaverit". Hohhoijaa.
On täysin selvää, että kulttuurissa on hyvin syvällä sellainen naisille langetettu sosiaalinen vastuu. Siis jo pelkkä tuo ajatus "emännöinnistä" on ongelmallinen. Eipä tarvitse miesten sellaisesta paineita ottaa.
Me emme miehen kanssa kumpikaan ole mitään kokkeja tai leipureita. Kun tulee vieraita, mies ei uhraa ajatustakaan millekään tarjottaville. "Ei ne mitään tarvitse". Joo, mutta ei miehen tarvitse kokea sitä häpeää ja pyydellä anteeksi, että kun meillä ei nyt ole mitään tarjolla... kyllä esim. appiukkoni naisystävän ilmeestä näkee, että onpas täällä huono EMÄNTÄ. Ja vihjaillen sen toteaakin.
Ihan aidosti on tänäkin päivänä nuo paineet naisille olemassa. Voihan sitä tietysti yrittää olla välittämättä niistä ja elää kuin niitä ei olisi, mutta olemassa ne on ja naisen on paljon vaikeampi olla ajattelematta niitä kuin miehen. Vaikka SINÄ et näitä huomaisi, se ei tarkoita, ettei niitä olisi.
Juuri tätä samaa ihmettelen! Enkä myöskään usko, että nämä ihmiset tässäkään keskustelussa eivät oikeasti sitä huomaisi miten asiat ovat, esittävät vaan tyhmää koska ovat tässä keskustelussa ehkä ärsyyntyneet AP:n tyyliin vastata. Tai vastaavat kenties samalla tyylillä joka keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että kun jostakin harmituksestaan täällä kertoo, niin nykyisin ei saa vastaukseksi kuin syyllistämistä: "mitäs asut siellä", "mitäs itse ajattelet noin".
Ja sitten tullaan kiillottamaan omaa kilpeä, että "kyllä minä vaan tykkään emmänöidä" tai "eivät kyllä minun kaverit". Hohhoijaa.
On täysin selvää, että kulttuurissa on hyvin syvällä sellainen naisille langetettu sosiaalinen vastuu. Siis jo pelkkä tuo ajatus "emännöinnistä" on ongelmallinen. Eipä tarvitse miesten sellaisesta paineita ottaa.
Me emme miehen kanssa kumpikaan ole mitään kokkeja tai leipureita. Kun tulee vieraita, mies ei uhraa ajatustakaan millekään tarjottaville. "Ei ne mitään tarvitse". Joo, mutta ei miehen tarvitse kokea sitä häpeää ja pyydellä anteeksi, että kun meillä ei nyt ole mitään tarjolla... kyllä esim. appiukkoni naisystävän ilmeestä näkee, että onpas täällä huono EMÄNTÄ. Ja vihjaillen sen toteaakin.
Ihan aidosti on tänäkin päivänä nuo paineet naisille olemassa. Voihan sitä tietysti yrittää olla välittämättä niistä ja elää kuin niitä ei olisi, mutta olemassa ne on ja naisen on paljon vaikeampi olla ajattelematta niitä kuin miehen. Vaikka SINÄ et näitä huomaisi, se ei tarkoita, ettei niitä olisi.
Millä kivikaudella oikein elät? Aika moni nainen tässä keskustelussa on kertonut, ettei näitä paineita nimenomaan ole, vaan ihminen ihan itse asettaa ne paineet, kuten sinä tulkitsemalla jotain appiukkosi naisystävän ilmettä. Ei naisen ole yhtään vaikeampi olla ajattelematta, kuin miehenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivän "en ole kuin muut naiset" aloitus.
En kyllä usko olevani ainoa v*ttuuntunut. Oletkos itse innokas leipuri vai et ole törmännyt koko ilmiöön? Se kiinnostaisi enemmän, olisiko siis jotain annettavaa keskusteluun? Ap
Annettavani tähän keskuteluun oli alleviivata se, kuinka sinä ylennät itsesi oluen juonnilla ja alennat "muut" naiset sohvalla pullan mussuttajiksi. Tuo, että miehisiksi mielletyt stereotypiat naisissa ovat siistejä ja naisellisiksi mielletyt piirteet noloja, eivät ole tätä päivää, vaan noloja ja junttimaisia.
Pointtini välittyi onneksi valtaosalle tätä keskustelua lukeville. Tervetuloa sinullekin naiseksi nykyaikaan. On ihan yhtä ok olla omepeleva pullan mussuttaja tai sitten autoja rassaava oluen litkijä.
ä
Olet ymmärtänyt minut väärin. Ei ole ongelma, jos joku tykkää kahvitella kotisohvalla pullan kanssa, mutta koen paineita siitä että sitten minultakin odotetaan sitä että vuorostani hoidan emännöinnin. Kun mieluummin istuisin oluella, mutten löydä sopivaa seuraa. En pidä oluella istumista mitenkään hienona, lähinnä en keksi muuta vaihtoehtoa jossa voisin välttyä emännöinniltä.
Minä inhoan emännöintiä. Inhoan sitä tilannetta, oli emännöinnin syy mikä tahansa. Minulla ei ole mitään paineita leipomisesta, vaikka en mikään leipurimestari olekaan, mutta emännöinti ei minulta vain suju. Tunnen oloni epämukavaksi ja luultavasti se välittyy muillekin. Niinpä olen ratkaissut ongelman sillä, että en yksinkertaisesti emännöi. Leivon kyllä useinkin, mutta vain kotiväelle ja useimmiten leipää, sitä tarvitaan aina arjessa.
Ihanaa vihdoinkin joku keskustelee aiheesta! Ja ymmärtää mistä tässä on kysymys, emännöinti on nimanomaan se ongelma. Miten näet kavereitasi, oletteko aina kaverin luona, näettekö jossain "ulkona" vai etkö näe ollenkaan, jos saa kysyä? Ap
Itse päädyin siihen, että en kutsu ihmisiä enää kotiini. Olen yleensäkin hyvin introvertti, eli väsyn ihmisten seurassa. Emännöinti tuo vielä lisärasitetta ihmisten kanssa olemiseen. Tein sitä aikani, kunnes päätin, että en viitsi kiusata itseäni enää. Tapaan siis ihmisiä muualla. Käyn kävelyllä, kahvilla ja kylässä jos he haluavat. Ihmiset tuntevat tapani ja hyväksyvät minut. Jos olisin sinä, en lähtisi mukaan mihinkään itselle vieraaseen tapaan. Ne, jotka pitävät sinusta, istuvat vaikka kannon nokassa, kunhan saavat tavata sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että kun jostakin harmituksestaan täällä kertoo, niin nykyisin ei saa vastaukseksi kuin syyllistämistä: "mitäs asut siellä", "mitäs itse ajattelet noin".
Ja sitten tullaan kiillottamaan omaa kilpeä, että "kyllä minä vaan tykkään emmänöidä" tai "eivät kyllä minun kaverit". Hohhoijaa.
On täysin selvää, että kulttuurissa on hyvin syvällä sellainen naisille langetettu sosiaalinen vastuu. Siis jo pelkkä tuo ajatus "emännöinnistä" on ongelmallinen. Eipä tarvitse miesten sellaisesta paineita ottaa.
Me emme miehen kanssa kumpikaan ole mitään kokkeja tai leipureita. Kun tulee vieraita, mies ei uhraa ajatustakaan millekään tarjottaville. "Ei ne mitään tarvitse". Joo, mutta ei miehen tarvitse kokea sitä häpeää ja pyydellä anteeksi, että kun meillä ei nyt ole mitään tarjolla... kyllä esim. appiukkoni naisystävän ilmeestä näkee, että onpas täällä huono EMÄNTÄ. Ja vihjaillen sen toteaakin.
Ihan aidosti on tänäkin päivänä nuo paineet naisille olemassa. Voihan sitä tietysti yrittää olla välittämättä niistä ja elää kuin niitä ei olisi, mutta olemassa ne on ja naisen on paljon vaikeampi olla ajattelematta niitä kuin miehen. Vaikka SINÄ et näitä huomaisi, se ei tarkoita, ettei niitä olisi.
Oletukset ovat niin syvällä, että ihmiset eivät niitä edes enää näe. Minulla kulmat kohoaa, kun olemme yhdessä mieheni kanssa valmistaneet vieraille hyvät tarjottavat. Usein miehen idea, mitä tehdään jne. ei ole mikään "apulainen", vaan aidosti yhdessä teemme. Vieraat tuovat tuliaisina esim. "miehelle olutta ja emännälle keksejä pöytään laitettavaksi". Tarjoiluista antavat kunnian minulle, vaikka olen 10 kertaa toistellut miten ne on yhdessä tehty. Vastaavasti, jos tarjoilut olisivat huonot, vika olisi minun.
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla vanha nainen? Ei nuoret naiset ainakaan tuollaisiin oletuksiin törmää.
Tai sitten asuu joko EteläPohjanmaalla tai Itä-Suomen peräkylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivän "en ole kuin muut naiset" aloitus.
En kyllä usko olevani ainoa v*ttuuntunut. Oletkos itse innokas leipuri vai et ole törmännyt koko ilmiöön? Se kiinnostaisi enemmän, olisiko siis jotain annettavaa keskusteluun? Ap
Annettavani tähän keskuteluun oli alleviivata se, kuinka sinä ylennät itsesi oluen juonnilla ja alennat "muut" naiset sohvalla pullan mussuttajiksi. Tuo, että miehisiksi mielletyt stereotypiat naisissa ovat siistejä ja naisellisiksi mielletyt piirteet noloja, eivät ole tätä päivää, vaan noloja ja junttimaisia.
Pointtini välittyi onneksi valtaosalle tätä keskustelua lukeville. Tervetuloa sinullekin naiseksi nykyaikaan. On ihan yhtä ok olla omepeleva pullan mussuttaja tai sitten autoja rassaava oluen litkijä.
ä
Olet ymmärtänyt minut väärin. Ei ole ongelma, jos joku tykkää kahvitella kotisohvalla pullan kanssa, mutta koen paineita siitä että sitten minultakin odotetaan sitä että vuorostani hoidan emännöinnin. Kun mieluummin istuisin oluella, mutten löydä sopivaa seuraa. En pidä oluella istumista mitenkään hienona, lähinnä en keksi muuta vaihtoehtoa jossa voisin välttyä emännöinniltä.
Minä inhoan emännöintiä. Inhoan sitä tilannetta, oli emännöinnin syy mikä tahansa. Minulla ei ole mitään paineita leipomisesta, vaikka en mikään leipurimestari olekaan, mutta emännöinti ei minulta vain suju. Tunnen oloni epämukavaksi ja luultavasti se välittyy muillekin. Niinpä olen ratkaissut ongelman sillä, että en yksinkertaisesti emännöi. Leivon kyllä useinkin, mutta vain kotiväelle ja useimmiten leipää, sitä tarvitaan aina arjessa.
Ihanaa vihdoinkin joku keskustelee aiheesta! Ja ymmärtää mistä tässä on kysymys, emännöinti on nimanomaan se ongelma. Miten näet kavereitasi, oletteko aina kaverin luona, näettekö jossain "ulkona" vai etkö näe ollenkaan, jos saa kysyä? Ap
Itse päädyin siihen, että en kutsu ihmisiä enää kotiini. Olen yleensäkin hyvin introvertti, eli väsyn ihmisten seurassa. Emännöinti tuo vielä lisärasitetta ihmisten kanssa olemiseen. Tein sitä aikani, kunnes päätin, että en viitsi kiusata itseäni enää. Tapaan siis ihmisiä muualla. Käyn kävelyllä, kahvilla ja kylässä jos he haluavat. Ihmiset tuntevat tapani ja hyväksyvät minut. Jos olisin sinä, en lähtisi mukaan mihinkään itselle vieraaseen tapaan. Ne, jotka pitävät sinusta, istuvat vaikka kannon nokassa, kunhan saavat tavata sinua.
Tuo on kyllä totta. Ehkä minulla on tässä taustalla sellainen pelko, että ei osa sitten haluakkaan tavata tai puhuvat pahaa, halveksuvat. Mutta tuskin se oikeasti näin olisi, tai onko se nyt niin vakavaa jos joku vähä aikaa jaksaa jauhaa juoruja. Tässä on kyseessä vuosien vakiintuneet tavat, joten yhtäkkinen "en enää suostu tähän", tuntuisi vähän äkkinäiseltä. Ehkä pitää silti kokeilla. Olen kyllä selvästi kertonut, että haluaisin mieluummin nähdä muualla kuin kotonani! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että kun jostakin harmituksestaan täällä kertoo, niin nykyisin ei saa vastaukseksi kuin syyllistämistä: "mitäs asut siellä", "mitäs itse ajattelet noin".
Ja sitten tullaan kiillottamaan omaa kilpeä, että "kyllä minä vaan tykkään emmänöidä" tai "eivät kyllä minun kaverit". Hohhoijaa.
On täysin selvää, että kulttuurissa on hyvin syvällä sellainen naisille langetettu sosiaalinen vastuu. Siis jo pelkkä tuo ajatus "emännöinnistä" on ongelmallinen. Eipä tarvitse miesten sellaisesta paineita ottaa.
Me emme miehen kanssa kumpikaan ole mitään kokkeja tai leipureita. Kun tulee vieraita, mies ei uhraa ajatustakaan millekään tarjottaville. "Ei ne mitään tarvitse". Joo, mutta ei miehen tarvitse kokea sitä häpeää ja pyydellä anteeksi, että kun meillä ei nyt ole mitään tarjolla... kyllä esim. appiukkoni naisystävän ilmeestä näkee, että onpas täällä huono EMÄNTÄ. Ja vihjaillen sen toteaakin.
Ihan aidosti on tänäkin päivänä nuo paineet naisille olemassa. Voihan sitä tietysti yrittää olla välittämättä niistä ja elää kuin niitä ei olisi, mutta olemassa ne on ja naisen on paljon vaikeampi olla ajattelematta niitä kuin miehen. Vaikka SINÄ et näitä huomaisi, se ei tarkoita, ettei niitä olisi.
Millä kivikaudella oikein elät? Aika moni nainen tässä keskustelussa on kertonut, ettei näitä paineita nimenomaan ole, vaan ihminen ihan itse asettaa ne paineet, kuten sinä tulkitsemalla jotain appiukkosi naisystävän ilmettä. Ei naisen ole yhtään vaikeampi olla ajattelematta, kuin miehenkään.
Juu ja kyllä perheet ihan itse valitsevat, että naiset pitävät yli 90 % perhevapaista ja että naiset tekevät yhä edelleen suurimman osan kotitöistä. Mikään tällainenhan ei liity sukupuolistereotypioihin tai naisen heikompaan asemaan yhteiskunnassa. Eiei kyllä nämä jutut ovat vain ap:n ja muiden omassa päässä! Kyllä meilläkin Pertsa laittaa astiansa koneeseen ja pesee auton kerran kuussa! Ja nousee hetkeksi sohvalta, kun vieraita tulee. Niin urhoollinen arjen sankari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että kun jostakin harmituksestaan täällä kertoo, niin nykyisin ei saa vastaukseksi kuin syyllistämistä: "mitäs asut siellä", "mitäs itse ajattelet noin".
Ja sitten tullaan kiillottamaan omaa kilpeä, että "kyllä minä vaan tykkään emmänöidä" tai "eivät kyllä minun kaverit". Hohhoijaa.
On täysin selvää, että kulttuurissa on hyvin syvällä sellainen naisille langetettu sosiaalinen vastuu. Siis jo pelkkä tuo ajatus "emännöinnistä" on ongelmallinen. Eipä tarvitse miesten sellaisesta paineita ottaa.
Me emme miehen kanssa kumpikaan ole mitään kokkeja tai leipureita. Kun tulee vieraita, mies ei uhraa ajatustakaan millekään tarjottaville. "Ei ne mitään tarvitse". Joo, mutta ei miehen tarvitse kokea sitä häpeää ja pyydellä anteeksi, että kun meillä ei nyt ole mitään tarjolla... kyllä esim. appiukkoni naisystävän ilmeestä näkee, että onpas täällä huono EMÄNTÄ. Ja vihjaillen sen toteaakin.
Ihan aidosti on tänäkin päivänä nuo paineet naisille olemassa. Voihan sitä tietysti yrittää olla välittämättä niistä ja elää kuin niitä ei olisi, mutta olemassa ne on ja naisen on paljon vaikeampi olla ajattelematta niitä kuin miehen. Vaikka SINÄ et näitä huomaisi, se ei tarkoita, ettei niitä olisi.
Kyllä ne sosiaaliset paineet ovat tosiaan olemassa ja on kurja, kun rooli on itselle hyvin vieras ja toisilta tuntuu sujuvan niin luonnostaan. Leipoisin vaikka armeijalle, se ei ole ongelma, mutta en osaa luoda mukavaa ilmapiiriä ympärilleni, muuta kuin kaikkein läheisimmilleni. Läheisilleni olen juuri sellainen pullantuoksuinen "mamma", jolla on aina jotain liedellä tai uunissa. Muille en osaa sellainen olla.
Olen tuntenut vähän alemmuutta asian tiimoilta, mutta se helpotti, kun lakkasin emännöimästä. Ikävä kyllä kesti parikymmentä vuotta päästä tähän vaiheeseen, eli nyt kun kaikki lapset on lakitettu, ei ole enää mitään pakollista.
Vierailija kirjoitti:
Juu ja kyllä perheet ihan itse valitsevat, että naiset pitävät yli 90 % perhevapaista ja että naiset tekevät yhä edelleen suurimman osan kotitöistä. Mikään tällainenhan ei liity sukupuolistereotypioihin tai naisen heikompaan asemaan yhteiskunnassa. Eiei kyllä nämä jutut ovat vain ap:n ja muiden omassa päässä! Kyllä meilläkin Pertsa laittaa astiansa koneeseen ja pesee auton kerran kuussa! Ja nousee hetkeksi sohvalta, kun vieraita tulee. Niin urhoollinen arjen sankari. <3
Nämäkin ovat kyllä ihan totta, vaikka aiheen vierestä. Naurattaa vaalitenteissä ehdokkaat jotka haluavat antaa "peheiden itse päättää perhevapaista". Käytännössä siis haluavat, että naiset jäävät kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun ainakin tekee mieli antaa huomiota ja gutaa naisille, joilta onnistuu ruoanlaitto alusta loppuun ja etenkin jälkiruoat ja leivokset, pullat yms. Se on jotenkin niin perustavanlaatuista naista joka vetoaa miehisiin miehiin.
Se on jalo taito naisella iästä riippumatta. Vielä jos osaa neuloa villasukat maakuntaväreillä niin she's a keeper this one! Naisen tulisi olla ylpeä jostain perinteisestä osaamisesta, aivan kuten miestenkin jossain omassa jutussaan...
Oletko nähnyt niitä villasukkamalleja, joissa on esim. joistain tutuista karkkipusseista otettu mallia? Tytär neuloi minulle sellaiset Kettukarkkien väriset villasukat. Todella söpöt.
Minä tykkään nallekuviosta villasukissa.
Onko kukaan kokeillut salmiakkikuviota? Eikös se ole juttu jossain pohjanmaalla. Näin joskus tosi hienot salmiakkikuvioiset sukat.
Sellaiset olisivat hauskat, jos ulottuisivat polviin asti.
Osaan juoda bisseä, leipoa ylimakeita aleksanterinleivonnaisia ja emännöidä - vaan en tee mitään näistä asioista oletusten vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että kun jostakin harmituksestaan täällä kertoo, niin nykyisin ei saa vastaukseksi kuin syyllistämistä: "mitäs asut siellä", "mitäs itse ajattelet noin".
Ja sitten tullaan kiillottamaan omaa kilpeä, että "kyllä minä vaan tykkään emmänöidä" tai "eivät kyllä minun kaverit". Hohhoijaa.
On täysin selvää, että kulttuurissa on hyvin syvällä sellainen naisille langetettu sosiaalinen vastuu. Siis jo pelkkä tuo ajatus "emännöinnistä" on ongelmallinen. Eipä tarvitse miesten sellaisesta paineita ottaa.
Me emme miehen kanssa kumpikaan ole mitään kokkeja tai leipureita. Kun tulee vieraita, mies ei uhraa ajatustakaan millekään tarjottaville. "Ei ne mitään tarvitse". Joo, mutta ei miehen tarvitse kokea sitä häpeää ja pyydellä anteeksi, että kun meillä ei nyt ole mitään tarjolla... kyllä esim. appiukkoni naisystävän ilmeestä näkee, että onpas täällä huono EMÄNTÄ. Ja vihjaillen sen toteaakin.
Ihan aidosti on tänäkin päivänä nuo paineet naisille olemassa. Voihan sitä tietysti yrittää olla välittämättä niistä ja elää kuin niitä ei olisi, mutta olemassa ne on ja naisen on paljon vaikeampi olla ajattelematta niitä kuin miehen. Vaikka SINÄ et näitä huomaisi, se ei tarkoita, ettei niitä olisi.
Millä kivikaudella oikein elät? Aika moni nainen tässä keskustelussa on kertonut, ettei näitä paineita nimenomaan ole, vaan ihminen ihan itse asettaa ne paineet, kuten sinä tulkitsemalla jotain appiukkosi naisystävän ilmettä. Ei naisen ole yhtään vaikeampi olla ajattelematta, kuin miehenkään.
Juu ja kyllä perheet ihan itse valitsevat, että naiset pitävät yli 90 % perhevapaista ja että naiset tekevät yhä edelleen suurimman osan kotitöistä. Mikään tällainenhan ei liity sukupuolistereotypioihin tai naisen heikompaan asemaan yhteiskunnassa. Eiei kyllä nämä jutut ovat vain ap:n ja muiden omassa päässä! Kyllä meilläkin Pertsa laittaa astiansa koneeseen ja pesee auton kerran kuussa! Ja nousee hetkeksi sohvalta, kun vieraita tulee. Niin urhoollinen arjen sankari. <3
Vertaat jotain ”emännöintiä” synnyttämiseen. Hieno juttu. Yksi tasa-arvon ongelmista on, että naiset uhriutuvat ja syyttävät yhteiskuntaa asioista, jotka ovat oman pään sisällä. Noi Penat parisuhteissa alkaa olla katoava luonnonvara, kun naiset ovat tajunneet, että voi olla yksinkin, jos sopivaa kumppania ei löydy. Keinohedelmöitys on myös keksitty. Aika vanhakantainen käsitys sinulla on parisuhteista. Taidat olla vanhempaa ikäpolvea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että kun jostakin harmituksestaan täällä kertoo, niin nykyisin ei saa vastaukseksi kuin syyllistämistä: "mitäs asut siellä", "mitäs itse ajattelet noin".
Ja sitten tullaan kiillottamaan omaa kilpeä, että "kyllä minä vaan tykkään emmänöidä" tai "eivät kyllä minun kaverit". Hohhoijaa.
On täysin selvää, että kulttuurissa on hyvin syvällä sellainen naisille langetettu sosiaalinen vastuu. Siis jo pelkkä tuo ajatus "emännöinnistä" on ongelmallinen. Eipä tarvitse miesten sellaisesta paineita ottaa.
Me emme miehen kanssa kumpikaan ole mitään kokkeja tai leipureita. Kun tulee vieraita, mies ei uhraa ajatustakaan millekään tarjottaville. "Ei ne mitään tarvitse". Joo, mutta ei miehen tarvitse kokea sitä häpeää ja pyydellä anteeksi, että kun meillä ei nyt ole mitään tarjolla... kyllä esim. appiukkoni naisystävän ilmeestä näkee, että onpas täällä huono EMÄNTÄ. Ja vihjaillen sen toteaakin.
Ihan aidosti on tänäkin päivänä nuo paineet naisille olemassa. Voihan sitä tietysti yrittää olla välittämättä niistä ja elää kuin niitä ei olisi, mutta olemassa ne on ja naisen on paljon vaikeampi olla ajattelematta niitä kuin miehen. Vaikka SINÄ et näitä huomaisi, se ei tarkoita, ettei niitä olisi.
Millä kivikaudella oikein elät? Aika moni nainen tässä keskustelussa on kertonut, ettei näitä paineita nimenomaan ole, vaan ihminen ihan itse asettaa ne paineet, kuten sinä tulkitsemalla jotain appiukkosi naisystävän ilmettä. Ei naisen ole yhtään vaikeampi olla ajattelematta, kuin miehenkään.
Juu ja kyllä perheet ihan itse valitsevat, että naiset pitävät yli 90 % perhevapaista ja että naiset tekevät yhä edelleen suurimman osan kotitöistä. Mikään tällainenhan ei liity sukupuolistereotypioihin tai naisen heikompaan asemaan yhteiskunnassa. Eiei kyllä nämä jutut ovat vain ap:n ja muiden omassa päässä! Kyllä meilläkin Pertsa laittaa astiansa koneeseen ja pesee auton kerran kuussa! Ja nousee hetkeksi sohvalta, kun vieraita tulee. Niin urhoollinen arjen sankari. <3
Vertaat jotain ”emännöintiä” synnyttämiseen. Hieno juttu. Yksi tasa-arvon ongelmista on, että naiset uhriutuvat ja syyttävät yhteiskuntaa asioista, jotka ovat oman pään sisällä. Noi Penat parisuhteissa alkaa olla katoava luonnonvara, kun naiset ovat tajunneet, että voi olla yksinkin, jos sopivaa kumppania ei löydy. Keinohedelmöitys on myös keksitty. Aika vanhakantainen käsitys sinulla on parisuhteista. Taidat olla vanhempaa ikäpolvea?
Ihan nuorten parisuhteissa tätä näkyy, onneksi nuorempi polvi on vähän edistynyt. Kannattaa lukea tutkimuksia, jos aihe kiinnostaa muusta kuin sibjektiivisesta näkökulmasta.
Tämäkin keskustelu näyttää miten naiset itse luovat paineet toisille naisille ja aika ankarallakin kädellä pitävät toisiaan ruodussa. Tässäkin keskustelussa AP on leimattu jopa juopoksi usemman keskustelijan toimesta (tai sitten yksi ja sama on esittänyt useampaa), ihan vain siksi että tykkäisi käydä oluella kaverin kanssa. Ihan naurettavaa touhua.
Minä tykkään nallekuviosta villasukissa.