Lue keskustelun säännöt.
Millaisia on ne älykkäät keskustelut, joita osa haluaa käydä kavereidensa kesken?
Jotain skeidaa taiteesta? Väittelyä tieteen uusimmista saavutuksista?
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen kun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Vilkaise vaikka Ylen aamutelkkarista joskus, kun tieteilijät keskustelee. Ei siinä kukaan ketään opeta, ja silti keskustelu tuntuu älykkäältä ja on yleensä niin kiinnostava, että oikein harmittaa, kun aika loppuu aina kesken.
Kokoa siitä itsellesi esimerkkejä, jos kiinnostaa. En ole opettaja.
Mistähän aamutelkkarista puhut? Eikö ne ole haastatteluja ja nimenomaan siksi, että katsojat oppivat jotain?
Eikö keskustelijat voi oppia jotain myös toisiltaan, ei niissä opettaminen ole kuitenkaan keskiössä
Tottakai voivat, mutta minusta on nyt hölmöä verrata ennalta sovittua tv-esiintymistä spontaaniin keskusteluun. Telkkarissa on kuitenkin aihe valmiina ja keskustelijat ovat lupautuneet ja valmistautuneet kyseiseen keskusteluun. Kaverin kanssa ei yleensä sovita etukäteen, että hei, torstaina klo 17 jutellaan sitten taloudesta.
No ne ennaltasovitut keskustelut on kuitenkin mielenkiintoisia ja asiantuntijoiden tietämys vahvaa. Miksi ne eivät voisi olla älyllisiä keskusteluja. Paitsi jos ovat jotain vaaliväittelyjä. Kavereiden kanssa spontaanit keskustelut voi olla mitä vaan. Vaikka sitä keskustelua taloudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.
Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.
Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.
Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki.
No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.
Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta?
Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta.
Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus.
En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.
Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen kun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.
Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.
Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.
Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki.
No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.
Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta?
Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta.
Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus.
En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.
Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.
Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys. Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio.
Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen
Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut
Luepa kirja dialogisuudesta, niin ei tarvitse täällä esimerkkejä etsiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Vilkaise vaikka Ylen aamutelkkarista joskus, kun tieteilijät keskustelee. Ei siinä kukaan ketään opeta, ja silti keskustelu tuntuu älykkäältä ja on yleensä niin kiinnostava, että oikein harmittaa, kun aika loppuu aina kesken.
Kokoa siitä itsellesi esimerkkejä, jos kiinnostaa. En ole opettaja.
Mistähän aamutelkkarista puhut? Eikö ne ole haastatteluja ja nimenomaan siksi, että katsojat oppivat jotain?
Eikö keskustelijat voi oppia jotain myös toisiltaan, ei niissä opettaminen ole kuitenkaan keskiössä
Tottakai voivat, mutta minusta on nyt hölmöä verrata ennalta sovittua tv-esiintymistä spontaaniin keskusteluun. Telkkarissa on kuitenkin aihe valmiina ja keskustelijat ovat lupautuneet ja valmistautuneet kyseiseen keskusteluun. Kaverin kanssa ei yleensä sovita etukäteen, että hei, torstaina klo 17 jutellaan sitten taloudesta.
No ne ennaltasovitut keskustelut on kuitenkin mielenkiintoisia ja asiantuntijoiden tietämys vahvaa. Miksi ne eivät voisi olla älyllisiä keskusteluja. Paitsi jos ovat jotain vaaliväittelyjä. Kavereiden kanssa spontaanit keskustelut voi olla mitä vaan. Vaikka sitä keskustelua taloudesta.
Tottakai ne ovat älyllisiä keskusteluja. Ketjun otsikossa kuitenkin puhutaan kavereiden kesken käydyistä keskusteluista, joten minusta tv:n keskustelupaneeli on siitä tosi huono esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen
Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut
Okei. Minä ajattelin tässä siviilielämän ystäviä enkä työkavereita. Minun ystäväni ovat ihan eri alalla kuin minä, joten siksi ajattelin tässä sellaista täysin töistä irrallista keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen kun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Aihe voi lähteä siitä, että kuinka joku kuuli tai luki, jostain mielenkiintoisesta tutkimuksesta tai havainnosta. Ja sitten hän joko jättää asian ikään kuin avoimesti kommentoitavaks. Tai, että asia loki kiinnostaa häntä ja hän on nyt viettänyt jonkin aikaa perehtymiseen aiheeseen ja sitten tiivistää minkä käsityksen hän on saanut asiasta sekä että hän aikoo joko jatkaa tai jättää asian ajanpuutteen vuoksi tai aikoo palata siihen myöhemmin. Puheenvuoro toimii alustuksena keskustelulle, jonka jälkeen muut voivat kysellä tarkennuksia tai jos jollain muullakin on jotain lisättävää. Sen jälkeen yleensä kukin halutessaan esittää omia näkemyksiään ja keskustelu jatkuu niin kauan kun se aihe kiinnostaa, tai keskustelu saattaa polveilla asian ympärillä, siirtyä johonkin yksityiskohtaan ja palata sitten ehkä takaisin tai johonkin muuhun.
Joskus keskustelut on ammatillisia, joskus aivan muuta, mutta parhaat keskustelut olen käynyt jo eläköityneiden proffien porukoiden kanssa, ei-muodollisessa tilaisuuksissa ja vapaa-ajalla tavatessa, myös muualla kun Suomessa. En ole itsekään enää nuori :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen
Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut
Tämä ketju alunperin koski kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja. Toki työkaverinkin kanssa voi olla kaveri ja viettää aikaa myös työajan ulkopuolella, mutta itse käsitin ketjun käsittelevän kuitenkin ihan muuta kuin työasioita työäkavereiden kanssa.
- eri -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luepa kirja dialogisuudesta, niin ei tarvitse täällä esimerkkejä etsiä
Sinä olet ymmärtänyt kysymyksen väärin. Jos kysyn, mikä on palstalaisten mielestä hyvää musiikkia, en mene etsimään musiikin oppikirjoja.
Ai niin, anteeksi, lupasin olla käyttämättä vertauksia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen
Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut
Tämä ketju alunperin koski kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja. Toki työkaverinkin kanssa voi olla kaveri ja viettää aikaa myös työajan ulkopuolella, mutta itse käsitin ketjun käsittelevän kuitenkin ihan muuta kuin työasioita työäkavereiden kanssa.
- eri -
Näin minustakin. Eiköhän kuka tahansa työkavereiden kanssa osaa rakentaa älyllisen keskustelun koska tahansa, koska molemmilla on sen saman alan vahva osaaminen ja se aihekin löytyy sen kummemmin johdattelematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen
Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut
Tämä ketju alunperin koski kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja. Toki työkaverinkin kanssa voi olla kaveri ja viettää aikaa myös työajan ulkopuolella, mutta itse käsitin ketjun käsittelevän kuitenkin ihan muuta kuin työasioita työäkavereiden kanssa.
- eri -
Mitä väliä? Mun parhaat kaverit on työn kautta tuttuja, niiden kanssa keskustelut sivuaa usein myös työjuttuja ja muiden kanssa muita aiheita. Ihan yhtä älykkäitä tai älyvapaita. Käykö oikeaan kaverimääritelmään kaiken ikäiset kaverit?
Kuuntelemisen ja kyselemisen taito on arvokas. Silloin voi saada keskusteluista jotain uutta itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luepa kirja dialogisuudesta, niin ei tarvitse täällä esimerkkejä etsiä
Sinä olet ymmärtänyt kysymyksen väärin. Jos kysyn, mikä on palstalaisten mielestä hyvää musiikkia, en mene etsimään musiikin oppikirjoja.
Sinulle vain ei tunnu kelpaavan muiden määritelmät älykkäälle keskustelulle.
Ai niin, anteeksi, lupasin olla käyttämättä vertauksia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen
Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut
Tämä ketju alunperin koski kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja. Toki työkaverinkin kanssa voi olla kaveri ja viettää aikaa myös työajan ulkopuolella, mutta itse käsitin ketjun käsittelevän kuitenkin ihan muuta kuin työasioita työäkavereiden kanssa.
- eri -
No entäs, kun työkaverit on akateemisia samoin, kaverit ja useat läheiset sekä niiden kaverit. Istut usein syömässä ja aikaa viettämässä proffien ja tutkijoiden kanssa.
Niiden ihmisten mielipiteitä keskusteluista ei pidä huomioida, niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen kun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Aihe voi lähteä siitä, että kuinka joku kuuli tai luki, jostain mielenkiintoisesta tutkimuksesta tai havainnosta. Ja sitten hän joko jättää asian ikään kuin avoimesti kommentoitavaks. Tai, että asia loki kiinnostaa häntä ja hän on nyt viettänyt jonkin aikaa perehtymiseen aiheeseen ja sitten tiivistää minkä käsityksen hän on saanut asiasta sekä että hän aikoo joko jatkaa tai jättää asian ajanpuutteen vuoksi tai aikoo palata siihen myöhemmin. Puheenvuoro toimii alustuksena keskustelulle, jonka jälkeen muut voivat kysellä tarkennuksia tai jos jollain muullakin on jotain lisättävää. Sen jälkeen yleensä kukin halutessaan esittää omia näkemyksiään ja keskustelu jatkuu niin kauan kun se aihe kiinnostaa, tai keskustelu saattaa polveilla asian ympärillä, siirtyä johonkin yksityiskohtaan ja palata sitten ehkä takaisin tai johonkin muuhun.
Joskus keskustelut on ammatillisia, joskus aivan muuta, mutta parhaat keskustelut olen käynyt jo eläköityneiden proffien porukoiden kanssa, ei-muodollisessa tilaisuuksissa ja vapaa-ajalla tavatessa, myös muualla kun Suomessa. En ole itsekään enää nuori :)
Niin, eli kaikki tämä kertomasi liittyy työhösi. En nyt liittäisi työporukan sähköpostirinkiä tai eläkkeelle jääneitä kollegoita tähän keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen
Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut
Tämä ketju alunperin koski kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja. Toki työkaverinkin kanssa voi olla kaveri ja viettää aikaa myös työajan ulkopuolella, mutta itse käsitin ketjun käsittelevän kuitenkin ihan muuta kuin työasioita työäkavereiden kanssa.
- eri -Mitä väliä? Mun parhaat kaverit on työn kautta tuttuja, niiden kanssa keskustelut sivuaa usein myös työjuttuja ja muiden kanssa muita aiheita. Ihan yhtä älykkäitä tai älyvapaita. Käykö oikeaan kaverimääritelmään kaiken ikäiset kaverit?
Väliä siten kuten kommentoija nro 414 jo kirjoitti. Mutta jos olet vaikka itse laivanrakennusalalla ja kaverisi on hoitoalalla , niin miten silloin homma toimii? Siis nämä hyvät, älykkäät keskustelut?
Tästä tuli vielä mieleen, että onko ne kaverinkin kuulumiset jotenkin vähempiarvoisia, jos niihin liittyy esimerkiksi joku tiktok-video. Harva kai jauhaa kaverilleen mistään tiktok-videon spagetin keitosta, ellei ole itse sitä kokeillut. En ihan ymmärrä tuota aiempaa kommenttia, että "minua ei kiinnosta, että Kirsi teki marjapiirakkaa". Jos ystäväsi tekemiset eivät sinua yhtään kiinnosta, niin miksi edes puhut ystävillesi? Kukaan ei väitä sitä syvälliseksi keskusteluksi eikä sinun syvällisyytesi ja lumihiutalemaisuutesi katoa mihinkään, jos vaihdat pari sanaa arjen touhuista.