Lue keskustelun säännöt.
Millaisia on ne älykkäät keskustelut, joita osa haluaa käydä kavereidensa kesken?
Jotain skeidaa taiteesta? Väittelyä tieteen uusimmista saavutuksista?
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luepa kirja dialogisuudesta, niin ei tarvitse täällä esimerkkejä etsiä
Sinä olet ymmärtänyt kysymyksen väärin. Jos kysyn, mikä on palstalaisten mielestä hyvää musiikkia, en mene etsimään musiikin oppikirjoja.
Ai niin, anteeksi, lupasin olla käyttämättä vertauksia..
Sinulle vain ei tunnu kelpaavan muiden määritelmät älykkäälle keskustelulle.
Edelleenkään, ei kysytty määritelmää vaan kokemuksia ja esimerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Ei tietenkään voi olettaa, että kaikki ovat lukeneet saman asian. Ei se ole mikään edellytys keskustelulle. Ei sitä voi etukäteen tietää, miten keskustelu menee, kun keskustelun osapuolet voivat viedä sitä aivan eri suuntiin.
Jos keskustellaan esim. jostain teoriasta niin eihän se ole kirjasidonnainen, samaa teoriaa voi olla käsitelty eri lähteissä.
Mihinkäs tämä liittyi? Tuossahan puhuttiin nimenomaan siitä, että puhutaan kirjoista. Ei teorioista.
Itse olen kyllä lukenut niistä teorioista kirjoista.. että sikäli olen käsittääkseni asian ytimessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luepa kirja dialogisuudesta, niin ei tarvitse täällä esimerkkejä etsiä
Sinä olet ymmärtänyt kysymyksen väärin. Jos kysyn, mikä on palstalaisten mielestä hyvää musiikkia, en mene etsimään musiikin oppikirjoja.
Ai niin, anteeksi, lupasin olla käyttämättä vertauksia..
Sinulle vain ei tunnu kelpaavan muiden määritelmät älykkäälle keskustelulle.
Edelleenkään, ei kysytty määritelmää vaan kokemuksia ja esimerkkejä.
No, eipä ne esimerkitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Ei tietenkään voi olettaa, että kaikki ovat lukeneet saman asian. Ei se ole mikään edellytys keskustelulle. Ei sitä voi etukäteen tietää, miten keskustelu menee, kun keskustelun osapuolet voivat viedä sitä aivan eri suuntiin.
Jos keskustellaan esim. jostain teoriasta niin eihän se ole kirjasidonnainen, samaa teoriaa voi olla käsitelty eri lähteissä.
Mihinkäs tämä liittyi? Tuossahan puhuttiin nimenomaan siitä, että puhutaan kirjoista. Ei teorioista.
Itse olen kyllä lukenut niistä teorioista kirjoista.. että sikäli olen käsittääkseni asian ytimessä
Niin? Sitten puhut niistä lukemistasi kirjoista, oli niissä teorioita tai ei. Mikäs tässä nyt oli vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luepa kirja dialogisuudesta, niin ei tarvitse täällä esimerkkejä etsiä
Sinä olet ymmärtänyt kysymyksen väärin. Jos kysyn, mikä on palstalaisten mielestä hyvää musiikkia, en mene etsimään musiikin oppikirjoja.
Ai niin, anteeksi, lupasin olla käyttämättä vertauksia..
Sinulle vain ei tunnu kelpaavan muiden määritelmät älykkäälle keskustelulle.
Edelleenkään, ei kysytty määritelmää vaan kokemuksia ja esimerkkejä.
No, eipä ne esimerkitkään.
No ei tietenkään mene, jos ne esimerkit onkin työkeskusteluita tai tv-haastatteluita eikä kavereiden kesken käytyjä keskusteluja. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli onko nyt sittenkin niin, että niitä älykkäitä kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja ei sitten niin paljon käydäkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen
Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut
Tämä ketju alunperin koski kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja. Toki työkaverinkin kanssa voi olla kaveri ja viettää aikaa myös työajan ulkopuolella, mutta itse käsitin ketjun käsittelevän kuitenkin ihan muuta kuin työasioita työäkavereiden kanssa.
- eri -Mitä väliä? Mun parhaat kaverit on työn kautta tuttuja, niiden kanssa keskustelut sivuaa usein myös työjuttuja ja muiden kanssa muita aiheita. Ihan yhtä älykkäitä tai älyvapaita. Käykö oikeaan kaverimääritelmään kaiken ikäiset kaverit?
Väliä siten kuten kommentoija nro 414 jo kirjoitti. Mutta jos olet vaikka itse laivanrakennusalalla ja kaverisi on hoitoalalla , niin miten silloin homma toimii? Siis nämä hyvät, älykkäät keskustelut?
Ihan hyvin, pitää olla halua kertoa itseä kiinnostavista aiheesta, työstä tai hatårrastuksesta, josta haluaa keskustella ja toisen osapuolen pitää olla halua kuunnella siitä. Kiinnostua, kysellä ja motivoida keskustelijaa kertomaan lisää ja syventämään aiheeseen liittyviä seikkoja. Sen jälkeen kuulija esittää lyhyen tiivistelmän, "ymmärsinkö oikein että ... " jota kertoja tarkentaa tarvittaessa. Sen jälkeen kuulija kyselee lisää yksityiskohtia ja ehkä kommentoi asiaa ja kertoja vastaa, käyttää tarvittaessa vertauksia joiden avulla avaa asiaa toiselle. Sen jälkeen voi vaikka ensin kuunnellut kertoa omasta alastaan tai harrastuksestaan ja osat vaihtuvat.
Ei hyvään keskusteluun tarvita kun vähintään kaksi ihmistä ja halua keskustella, kohdella toista arvokkaasti ja yrittää ymmärtää toista sekä hieman myös kärsivällisyyttä toista kohtaan ja myös omaa kärsimättömyyttään kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu itsessään on oiva esimerkki. Moni kommenteissaan perustelee hyvin ja monipuolisesti käsitystään älykkäästä keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin on nyt pakko vähän ihmetellä, millaista keskustelua noista sitten syntyy. Kai on kiistatonta, että liikunnalla on terveysvaikutuksia ja joillakin on traumoja koululiikunnan epäonnistumisista. En vain ymmärrä, miksi se asia muuttuu keskustelulla tai mitä uusia näkökulmia voisin saada, keskustelemalla tällaisista asioista kaverin kanssa. Omakohtaisia kokemuksia toki on kiva vaihtaa, mutta onko se nyt sitten taas sitä älykästä keskustelua.
Tiedän, että tätä on nyt joidenkin todella vaikeaa ymmärtää, mutta en vain hahmota, mitä kiinnostavaa on keskustella itsestäänselvistä kaikkien tietämistä asioista . Minulle tuo kuulostaa vain sellaiselta taivastelulta ja hymistelyltä tai knoppitiedoilla brassailulta. Tai sitten se on ihan vain kokemuksien vaihtoa, mitä en miellä tällaiseksi "älykkääksi" keskusteluksi.
Kun niitä pyydettyjä esimerkkejäkin jo annettiin, niin imeisesti tilanne on nyt se, että ap ja muut asiaa ihmetelleet eivät vain saa kiinni siitä, miksi jotkut kokevat nk. älykkään keskustelun mielekkääksi.
Käytetäänpä vertausta: Jotkut ihmiset eivät voi sietää homejuustoa ja pitävät aivan käsittämättömänä, miten joku voi syödä sitä vapaaehtoisesti ja vielä nauttiakin siitä. Kun taas joillekin homejuusto on suurta herkkua, ja vuorostaan he ihmettelevät niitä toisia, jotka eivät "ymmärrä hyvän päälle".
Pointti on se, että meitä ihmisiä on erilaisia. Me tykätään eri jutuista - eli myös keskustella eri asioista ja eri tasoilla. Toisinaan voi olla vaikeaa yrittää ymmärtää jonkun täysin erilaista kokemusta jonkin asian suhteen. Vaikka kuinka pinnistelisi, välissä voi ikään kuin olla mentaalinen muuri, joka estää näkemästä asioita itselle niin täysin vieraasta näkökulmasta.
Kaikki ei voi tykätä älykkäistä keskusteluista, ja se on ihan okei. Keskustelunaiheita on onneksi moneksi, jokaiselle löytynee jotakin mieluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta alkaa tuntua, että keskustelutaitoa pitäisi alkaa opettamaan meillä koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luepa kirja dialogisuudesta, niin ei tarvitse täällä esimerkkejä etsiä
Sinä olet ymmärtänyt kysymyksen väärin. Jos kysyn, mikä on palstalaisten mielestä hyvää musiikkia, en mene etsimään musiikin oppikirjoja.
Ai niin, anteeksi, lupasin olla käyttämättä vertauksia..
Sinulle vain ei tunnu kelpaavan muiden määritelmät älykkäälle keskustelulle.
Edelleenkään, ei kysytty määritelmää vaan kokemuksia ja esimerkkejä.
Mä uskoisin ymmärtäväni, mistä on kyse. Hyvin monella tuntuu olevan ystävinä ja kavereina saman alan ihmisiä. Sen vuoksi - koska kaikilla on erinomainen tietämys kyseisen alan asioista - syntyy näitä nk älykkäitä keskusteluja. Ja johonkin aiheeseen päädytään helposti, koska muutenkin puhutaan työasioista. Toisaalat kyse ei ole välttämättä aina saman alan ihmisistäkään, mutta on joka tapauksessa erinomainen tietämys vaikkapa kirjallisuudesta, kirjallisuuden historiasta jne, joten älykkäitä keskusteluja syntyy, kun molemmat ovat keskusteltavan aiheen osalta tiedollisesti ja taidollisesti samalla tasolla.
Mä itse mietin, miten nk älykkään keskustelun saisin aikaseksi esim sellaisessa tilanteessa, jossa intohimoinen klassisen musiikin harrastaja kertoisi käyneensä konserttisalissa X kuuntelemassa orkesterin Y konsertin ja mä en kysyisikään häneltä musiikkiesityksestä vaan alkaisin puhua konserttisalin X akustiikasta ja rakenteiden ääniteknisistä ominaisuuksista. Eli tarttuisin orkesterin Y esityksen sijasta konserttisaliin X.
- eri -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen
Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut
Tämä ketju alunperin koski kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja. Toki työkaverinkin kanssa voi olla kaveri ja viettää aikaa myös työajan ulkopuolella, mutta itse käsitin ketjun käsittelevän kuitenkin ihan muuta kuin työasioita työäkavereiden kanssa.
- eri -Mitä väliä? Mun parhaat kaverit on työn kautta tuttuja, niiden kanssa keskustelut sivuaa usein myös työjuttuja ja muiden kanssa muita aiheita. Ihan yhtä älykkäitä tai älyvapaita. Käykö oikeaan kaverimääritelmään kaiken ikäiset kaverit?
Väliä siten kuten kommentoija nro 414 jo kirjoitti. Mutta jos olet vaikka itse laivanrakennusalalla ja kaverisi on hoitoalalla , niin miten silloin homma toimii? Siis nämä hyvät, älykkäät keskustelut?
Ihan hyvin, pitää olla halua kertoa itseä kiinnostavista aiheesta, työstä tai hatårrastuksesta, josta haluaa keskustella ja toisen osapuolen pitää olla halua kuunnella siitä. Kiinnostua, kysellä ja motivoida keskustelijaa kertomaan lisää ja syventämään aiheeseen liittyviä seikkoja. Sen jälkeen kuulija esittää lyhyen tiivistelmän, "ymmärsinkö oikein että ... " jota kertoja tarkentaa tarvittaessa. Sen jälkeen kuulija kyselee lisää yksityiskohtia ja ehkä kommentoi asiaa ja kertoja vastaa, käyttää tarvittaessa vertauksia joiden avulla avaa asiaa toiselle. Sen jälkeen voi vaikka ensin kuunnellut kertoa omasta alastaan tai harrastuksestaan ja osat vaihtuvat.
Ei hyvään keskusteluun tarvita kun vähintään kaksi ihmistä ja halua keskustella, kohdella toista arvokkaasti ja yrittää ymmärtää toista sekä hieman myös kärsivällisyyttä toista kohtaan ja myös omaa kärsimättömyyttään kohtaan.
Tämän ymmärrän. Tämä on kuitenkin nyt ristiriidassa sen vaatimuksen kanssa, että kumpikin tietää suunnilleen samat asiat ja että kummankaan ei tarvitse opettaa toista. Ei siinä mitään, tämä kelpaa kyllä minulle vastaukseksi, mutta tämä on vain muiden keskustelijoiden kommenttien kanssa vähän eri linjassa.
Siinä kohtaa kun joku alkaa ihmettelemään että mistä tänne on tultu - tai mihin täältä joudutaan, miksi universumi on niin tavattoman iso ettei yhdenkään ihmisen äly riitä sitä käsittämään, miten meissä voi olla vetyä joka on 13,8 miljardia vuotta vanhaa, mitä löytyy universumin reunan takaa - kiinnostun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen
Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut
Tämä ketju alunperin koski kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja. Toki työkaverinkin kanssa voi olla kaveri ja viettää aikaa myös työajan ulkopuolella, mutta itse käsitin ketjun käsittelevän kuitenkin ihan muuta kuin työasioita työäkavereiden kanssa.
- eri -Mitä väliä? Mun parhaat kaverit on työn kautta tuttuja, niiden kanssa keskustelut sivuaa usein myös työjuttuja ja muiden kanssa muita aiheita. Ihan yhtä älykkäitä tai älyvapaita. Käykö oikeaan kaverimääritelmään kaiken ikäiset kaverit?
Väliä siten kuten kommentoija nro 414 jo kirjoitti. Mutta jos olet vaikka itse laivanrakennusalalla ja kaverisi on hoitoalalla , niin miten silloin homma toimii? Siis nämä hyvät, älykkäät keskustelut?
Ihan hyvin, pitää olla halua kertoa itseä kiinnostavista aiheesta, työstä tai hatårrastuksesta, josta haluaa keskustella ja toisen osapuolen pitää olla halua kuunnella siitä. Kiinnostua, kysellä ja motivoida keskustelijaa kertomaan lisää ja syventämään aiheeseen liittyviä seikkoja. Sen jälkeen kuulija esittää lyhyen tiivistelmän, "ymmärsinkö oikein että ... " jota kertoja tarkentaa tarvittaessa. Sen jälkeen kuulija kyselee lisää yksityiskohtia ja ehkä kommentoi asiaa ja kertoja vastaa, käyttää tarvittaessa vertauksia joiden avulla avaa asiaa toiselle. Sen jälkeen voi vaikka ensin kuunnellut kertoa omasta alastaan tai harrastuksestaan ja osat vaihtuvat.
Ei hyvään keskusteluun tarvita kun vähintään kaksi ihmistä ja halua keskustella, kohdella toista arvokkaasti ja yrittää ymmärtää toista sekä hieman myös kärsivällisyyttä toista kohtaan ja myös omaa kärsimättömyyttään kohtaan.
Mutta onko silloin kyse nk älykkäästä keskustelusta, jos toinen kyselee ja toinen kertoo tietojaan? Ja sitäpaitsi sä palaat nyt taas takaisin sihen, että hyvä älykäs keskustelu voisi koskea vain työasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.
Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.
Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.
Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki.
No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.
Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta?
Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta.
Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus.
En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.
Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.
Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys. Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio.
Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa.
Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.
Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.
Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.
Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki.
No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.
Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta?
Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta.
Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus.
Se oli vain esimerkki siitä, kuinka minusta syvälliseen keskusteluun voi päätyä lähes heti. Esimerkki oli täysin fiktiivinen. Me emme tiedä oliko naapuri veemäinen, vanha tai juuri taloon muuttanut. Ehkä hän oli täysin alkoholisoitunut ja asui yksin. Tarkoitukseni ei siis ollut tuoda esimerkillä esiin oikeita tapoja reagoida, vaan miten keskustelu voi lähteä pinnalliseksi tai syvälliseksi riippuen tilanteesta, aiheesta ja ihmisistä.
Ehkä se ei ole älykkäintä keskustelua, mutta mitä tuollaisessa tilanteessa olisi älykästä keskustelua sinusta? Keskustella perinnöstä? Vaihtaa aihetta? Spekuloida mitä sukulaiset mahtavat tehdä? Hiljaisuus ei ole älykästä keskustelua, vaikka se voisi joistakin olla järkevä teko sillä hetkellä.
Totta, en tiedä voisiko kukaan reagoida aidossa tilanteessa noin, joten vaihda tuo kuolema johonkin toiseen asiaan. Vaikka siihen, että lähijokeen on kaadettu myrkkyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.
Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.
Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen kun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.
No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista?
Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista.
Aihe voi lähteä siitä, että kuinka joku kuuli tai luki, jostain mielenkiintoisesta tutkimuksesta tai havainnosta. Ja sitten hän joko jättää asian ikään kuin avoimesti kommentoitavaks. Tai, että asia loki kiinnostaa häntä ja hän on nyt viettänyt jonkin aikaa perehtymiseen aiheeseen ja sitten tiivistää minkä käsityksen hän on saanut asiasta sekä että hän aikoo joko jatkaa tai jättää asian ajanpuutteen vuoksi tai aikoo palata siihen myöhemmin. Puheenvuoro toimii alustuksena keskustelulle, jonka jälkeen muut voivat kysellä tarkennuksia tai jos jollain muullakin on jotain lisättävää. Sen jälkeen yleensä kukin halutessaan esittää omia näkemyksiään ja keskustelu jatkuu niin kauan kun se aihe kiinnostaa, tai keskustelu saattaa polveilla asian ympärillä, siirtyä johonkin yksityiskohtaan ja palata sitten ehkä takaisin tai johonkin muuhun.
Joskus keskustelut on ammatillisia, joskus aivan muuta, mutta parhaat keskustelut olen käynyt jo eläköityneiden proffien porukoiden kanssa, ei-muodollisessa tilaisuuksissa ja vapaa-ajalla tavatessa, myös muualla kun Suomessa. En ole itsekään enää nuori :)
Heeeeetkinen, mutta tuohan on se keskutelun malli, jota YLE:n pyöreä pöytä -ohjelmassa on harrastettu. Siinä oli (on?) kolme keskustelijaa ja Ylen toimittaja puheenjohtajana. Kukin kolmesta keskustelijasta kukin toi oman valitsemansa aiheen, jonka hän alusti ja sitten siitä keskusteltiin hetki.
Sitä taisi juontaa, Pauli Aalto-Setälä ja sitten Ruben Stiller. Vaikka keskustelu oli aika ajoin lennokasta, niin kyllä siinä sivistyneesti ja syvällisestikin keskusteltiin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin on nyt pakko vähän ihmetellä, millaista keskustelua noista sitten syntyy. Kai on kiistatonta, että liikunnalla on terveysvaikutuksia ja joillakin on traumoja koululiikunnan epäonnistumisista. En vain ymmärrä, miksi se asia muuttuu keskustelulla tai mitä uusia näkökulmia voisin saada, keskustelemalla tällaisista asioista kaverin kanssa. Omakohtaisia kokemuksia toki on kiva vaihtaa, mutta onko se nyt sitten taas sitä älykästä keskustelua.
Tiedän, että tätä on nyt joidenkin todella vaikeaa ymmärtää, mutta en vain hahmota, mitä kiinnostavaa on keskustella itsestäänselvistä kaikkien tietämistä asioista . Minulle tuo kuulostaa vain sellaiselta taivastelulta ja hymistelyltä tai knoppitiedoilla brassailulta. Tai sitten se on ihan vain kokemuksien vaihtoa, mitä en miellä tällaiseksi "älykkääksi" keskusteluksi.
Kun niitä pyydettyjä esimerkkejäkin jo annettiin, niin imeisesti tilanne on nyt se, että ap ja muut asiaa ihmetelleet eivät vain saa kiinni siitä, miksi jotkut kokevat nk. älykkään keskustelun mielekkääksi.
Käytetäänpä vertausta: Jotkut ihmiset eivät voi sietää homejuustoa ja pitävät aivan käsittämättömänä, miten joku voi syödä sitä vapaaehtoisesti ja vielä nauttiakin siitä. Kun taas joillekin homejuusto on suurta herkkua, ja vuorostaan he ihmettelevät niitä toisia, jotka eivät "ymmärrä hyvän päälle".
Pointti on se, että meitä ihmisiä on erilaisia. Me tykätään eri jutuista - eli myös keskustella eri asioista ja eri tasoilla. Toisinaan voi olla vaikeaa yrittää ymmärtää jonkun täysin erilaista kokemusta jonkin asian suhteen. Vaikka kuinka pinnistelisi, välissä voi ikään kuin olla mentaalinen muuri, joka estää näkemästä asioita itselle niin täysin vieraasta näkökulmasta.
Kaikki ei voi tykätä älykkäistä keskusteluista, ja se on ihan okei. Keskustelunaiheita on onneksi moneksi, jokaiselle löytynee jotakin mieluista.
Minusta tuntuu, että sinä olet nyt ymmärtänyt väärin. Minä voin kyllä ymmärtää, jos joku tykkää sellaisesta keskustelusta, missä minä en näe mitään järkeä ja iloa. mutta kun nyt vain saataisiin jonkinlainen konsensus sille, mitä se älykäs keskustelu on. Jollekin se on faktojen toistelua ja hymistelyä. Joillekin se on omasta elämästä kertomista. Jollekin se on kokemusten fiilistelyä. Jollekin se on faktojen googlaamista. Jollekin se on "mitä jos" -leikki. Jollekin se on jokin niin absrakti juttu, että sanat eivät riitä selittämään sitä säkenöivää ajatustenjuoksua. Ja kaikki nämä eri näkemykset ovat saaneet ketjussa kommentteja, että tällaista älykäs keskustelu ei ainakaan ole (eikä siis minulta).
On vaikea antaa esimerkkejä jos ei tiedä miten älykäs keskustelu määritellään. Tarkoittaako kaikki ko. käsitettä käyttävät samaa asiaa. Minä käyn kavereiden kanssa syvällisiä keskusteluja, ehkä joku niitäkin voisi kutsua älykkääksi. Minä en.
Sitten huomioit ainoastaan keskustelut, jotka eivät liity millään tavalla työhönne. Onko sellaisia?