Millaisia on ne älykkäät keskustelut, joita osa haluaa käydä kavereidensa kesken?

Vierailija kirjoitti:

Siinä kohtaa kun joku alkaa ihmettelemään että mistä tänne on tultu - tai mihin täältä joudutaan, miksi universumi on niin tavattoman iso ettei yhdenkään ihmisen äly riitä sitä käsittämään, miten meissä voi olla vetyä joka on 13,8 miljardia vuotta vanhaa, mitä löytyy universumin reunan takaa - kiinnostun.

Minä taas siinä vaiheessa, kun joku alkaa kertomaan mielipidettään asiasta.

Vierailija kirjoitti:

On vaikea antaa esimerkkejä jos ei tiedä miten älykäs keskustelu määritellään. Tarkoittaako kaikki ko. käsitettä käyttävät samaa asiaa. Minä käyn kavereiden kanssa syvällisiä keskusteluja, ehkä joku niitäkin voisi kutsua älykkääksi. Minä en.

Tästähän koko ketjun aloituksessa on ollut kyse. Ei mullekaan ole vielä selvinnyt, miten osa kanssapalstailijoista  asian määrittelee.  Mulla on itselläni oma käsitys asiasta,  mutta se on aika eri kuin monella muulla. 

Tämä täytyy siis olla tuulesta temmattu feikkikäsite, koko älykäs keskustelu. Sitä paitsi ihminen on kokonaisuus äly ilman tunnetta ei kosketa ihmisen sisintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikea antaa esimerkkejä jos ei tiedä miten älykäs keskustelu määritellään. Tarkoittaako kaikki ko. käsitettä käyttävät samaa asiaa. Minä käyn kavereiden kanssa syvällisiä keskusteluja, ehkä joku niitäkin voisi kutsua älykkääksi. Minä en.

Tästähän koko ketjun aloituksessa on ollut kyse. Ei mullekaan ole vielä selvinnyt, miten osa kanssapalstailijoista  asian määrittelee.  Mulla on itselläni oma käsitys asiasta,  mutta se on aika eri kuin monella muulla. 

No mikset kerro omaasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

Se oli vain esimerkki siitä, kuinka minusta syvälliseen keskusteluun voi päätyä lähes heti. Esimerkki oli täysin fiktiivinen. Me emme tiedä oliko naapuri veemäinen, vanha tai juuri taloon muuttanut. Ehkä hän oli täysin alkoholisoitunut ja asui yksin. Tarkoitukseni ei siis ollut tuoda esimerkillä esiin oikeita tapoja reagoida, vaan miten keskustelu voi lähteä pinnalliseksi tai syvälliseksi riippuen tilanteesta, aiheesta ja ihmisistä.

Ehkä se ei ole älykkäintä keskustelua, mutta mitä tuollaisessa tilanteessa olisi älykästä keskustelua sinusta? Keskustella perinnöstä? Vaihtaa aihetta? Spekuloida mitä sukulaiset mahtavat tehdä? Hiljaisuus ei ole älykästä keskustelua, vaikka se voisi joistakin olla järkevä teko sillä hetkellä.

Totta, en tiedä voisiko kukaan reagoida aidossa tilanteessa noin, joten vaihda tuo kuolema johonkin toiseen asiaan. Vaikka siihen, että lähijokeen on kaadettu myrkkyä.

Niin, se oli hyvä esimerkki siitä, että jos syvälliseen keskusteluun päädytään noin äkkiä, se kuulostaa todella omituiselta. Olkoot naapuri mikä tahansa alkoholisti. 

Tuollaisessa tilanteessa en kyllä edes keneltäkään odottaisi älykästä keskustelua.

Jos lähijokeen on kaadettu myrkkyä, minä tietysti mietin ensimmäiseksi, mitä sille tehdään ja kuka tekee. Sitten mietitään, mitä seurauksia sillä on omaan elämään ja pitääkö tehdä jotain muutoksia. Juu, siinäkään ei tule mieleen tilastot tai kuubalainen lääketeollisuus. Eikä välttämättä mikään älyllinen keskustelu vaan ainoastaan tiedonhaku ja toiminta. Kaikkien tilanteiden kun ei tarvitse päätyä älykkääseen keskusteluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

Se oli vain esimerkki siitä, kuinka minusta syvälliseen keskusteluun voi päätyä lähes heti. Esimerkki oli täysin fiktiivinen. Me emme tiedä oliko naapuri veemäinen, vanha tai juuri taloon muuttanut. Ehkä hän oli täysin alkoholisoitunut ja asui yksin. Tarkoitukseni ei siis ollut tuoda esimerkillä esiin oikeita tapoja reagoida, vaan miten keskustelu voi lähteä pinnalliseksi tai syvälliseksi riippuen tilanteesta, aiheesta ja ihmisistä.

Ehkä se ei ole älykkäintä keskustelua, mutta mitä tuollaisessa tilanteessa olisi älykästä keskustelua sinusta? Keskustella perinnöstä? Vaihtaa aihetta? Spekuloida mitä sukulaiset mahtavat tehdä? Hiljaisuus ei ole älykästä keskustelua, vaikka se voisi joistakin olla järkevä teko sillä hetkellä.

Totta, en tiedä voisiko kukaan reagoida aidossa tilanteessa noin, joten vaihda tuo kuolema johonkin toiseen asiaan. Vaikka siihen, että lähijokeen on kaadettu myrkkyä.

No mutta ainakin esimerkkisi tiesi, että hän oli sairastanut syöpää jo pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikea antaa esimerkkejä jos ei tiedä miten älykäs keskustelu määritellään. Tarkoittaako kaikki ko. käsitettä käyttävät samaa asiaa. Minä käyn kavereiden kanssa syvällisiä keskusteluja, ehkä joku niitäkin voisi kutsua älykkääksi. Minä en.

Tästähän koko ketjun aloituksessa on ollut kyse. Ei mullekaan ole vielä selvinnyt, miten osa kanssapalstailijoista  asian määrittelee.  Mulla on itselläni oma käsitys asiasta,  mutta se on aika eri kuin monella muulla. 

No mikset kerro omaasi?

Olen kertonut sen jo monta sivua sitten, mutta laitetaan uudelleen vielä tarkennettuna. Älykäs keskustelu mun mielestäni poikkeaa tavallisesta keskustelusta siten, että  - aiheesta rippuen - , aihetta käsitellään monelta eri kantilta, pohditaan sen syitä ja seurauksia, sen merkityksiä, sen historiaa, sen tulevaisuutta jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

En ymmärrä mitä tarkoitat korkeammalla sivistyksellä. Sivistys kuin sivistys. Itse puhuin laajasta yleissivistyksestä, voi olla myös suppeampi tai olematon. Mutta käsite yleissivistys siksi, että kattaa myös tietoa johon ei ole erikseen tarkoituksella perehtynyt esim. elämänkokemuksen, opintojen tai työn vuoksi. Se on sitten sitä omaa erikoistunutta osaamista ja tietoa. Yleissivistys eroaa juurikin siitä kokemustietämyksestä, mikä on kullakin omansa. Tietää asioista, joita ei ole tullut suoraan siihen nenän eteen välttämättä.

Ja knoppitiedosta sen erottaa käsittelyn syvällisyys, joko on jo pohtinut asiaa kun siitä on kuullut, tai pystyy lennostakin tuomaan siihen uudenlaisia tai omia näkökulmia. Itse pohdin aina asiaa keskustelun kuluessa ja tämä sitä viekin eteenpäin, koska toisella ehkä on ideani kumoavaa tietoa tai sitten johdattelemme asiaa eteenpäin. Sitten joko ymmärrän keksineeni hyvän pointin sinänsä vieraasta aiheesta tai opin keskustelukumppanilta jotain uutta. Kumpikin mielekästä, kiinnostavaa. Oikeastaan yleissivistykseen siis liittyy myös luovuus, muuten jää suppeaksi.

Korkeammalla sivistyksellä tarkoitan nyt sitä, mitä tässä kerrotaan tarvittavan älyllisessä keskustelussa. Sellaista, jota ei jokaisella ole. minulle on nyt ihan sama, millä nimellä sitä kutsutaan, mutta se on enemmän kuin yleissivistys.  Yleissivistys taas on yleistä, lähes kaikilla olevaa sivistystä. Suomessa yleissivistäviä kouluja ovat peruskoulu ja lukio. 

Tuosta knoppitiedosta vielä haluaisin sen verran vielä kommentoida, että tällä tarkoitan sellaista keskustelusta irrallista tietoa. Eli vaikka jollakulla olisikin soveltavaa ja syvällistä käsitystä siitä Kuuban lääketeollisuudesta, se on minun mielestäni knoppitietoa siinä vaiheessa, kun se heitetään tiskiin väärällä hetkellä. Siinä tilanteessa opitun tiedon soveltaminen ja syvällisyys on vain näennäistä, joka ehkä sekin on vain opeteltu etukäteen ulkoa. 

Käsitän yleissivistyksen laajaksi valmiudeksi keskustella lähes kenen kanssa vain monista eri aiheista. Tätä ei lukio-opetuskaan valitettavasti kovin hyvin takaa. Kuinka voi eri ikäisten, eri alojen, eri kulttuurien omaavien kanssa keskustella siten, että omaa jonkinlaista näkemystä toisen todellisuudesta. Kuten jos joku vaikka sanoo ammatikseen putkimies, ymmärtää mitä hän ehkä saattaa työkseen tehdä, alan tarve, palkkaus ja koulutus. Sitten voi suoraan kysellä niitä hlön kokemuksia työstään perustietojen sijaan. Tai joku tulee jostain kulttuurista ja auttavasti ymmärtää maan tilannetta tai historiaa. Tai ymmärtää miten ja miksi eri sukupolvien kokemukset voivat erota. Jos joku puhuu taloudesta, ymmärtää vaikkapa keskipalkan ja tuon ihmisen tilanteen suhteen siihen. Tai jos joku on ostanut kämpän, tietää mitä kannattaa kämpän ostossa huomioida. Tai jos joku on lukenut jonkin kirjan, pystyy suosittelemaan jotain mistä toinen voisi saatujen tietojen perusteella tykätä. Jos joku haluaa puhua politiikasta, pystyy itse keskustelemaan siitä. Jos tunteista, pystyy ymmärtämään erilaisia ihmisiä jne. Siitä on vain ihan valtava hyöty seurassa kuin seurassa että tietää hyvin monesta asiasta jotain ja voi liittää ne toisiin asioihin. Toimii myös ystävien kanssa, monet ovat hyvillään jos joku on "perehtynyt" heitä kiinnostaviin asioihin ja osuva kommentti on ikäänkuin kehotus kertoa lisää.

Siis millä perusteella väität, että yleissivistys on jotain paljon enemmän kuin se yleinen yleissivistävässä koululaitoksessa saatu sivistys. Yleissivistys on minun mielestäni aika yksiselitteisesti sellaisia asioita, joita kaikkien (aikuisten) voidaan olettaa tietävän. Mitä se sitten mielestäsi on, ellei yleissivistystä? Lähes nuo kaikki luettelemasi asiat liittyvät mielestäni tähän eikä se ole mitään erityisen saavuttamatonta. No, joku putkimiehen palkka ja kaikkien mahdollisten kirjojen tuntemus ovat vähän sellaisia, mitä ei mielestäni tarvitse tietää. En nyt kyllä ymmärrä, miksi putkimiehestä pitäisi tietää palkka tai alan työtilanne, että pystyisi keskustelemaan hänen kokemuksistaan töissä. 

Toisia kiinnostaa mitä, kuka, missä ja milloin. Toisia näiden lisäksi ja jopa näiden edellä miten ja miksi. Ja tämän kiinnostuksen pohjalta keskustellaan.

Miten ja miksi ovat ne kysymykset joilla aiheesta kuin aiheesta syntyy syvällisiä keskusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

Se oli vain esimerkki siitä, kuinka minusta syvälliseen keskusteluun voi päätyä lähes heti. Esimerkki oli täysin fiktiivinen. Me emme tiedä oliko naapuri veemäinen, vanha tai juuri taloon muuttanut. Ehkä hän oli täysin alkoholisoitunut ja asui yksin. Tarkoitukseni ei siis ollut tuoda esimerkillä esiin oikeita tapoja reagoida, vaan miten keskustelu voi lähteä pinnalliseksi tai syvälliseksi riippuen tilanteesta, aiheesta ja ihmisistä.

Ehkä se ei ole älykkäintä keskustelua, mutta mitä tuollaisessa tilanteessa olisi älykästä keskustelua sinusta? Keskustella perinnöstä? Vaihtaa aihetta? Spekuloida mitä sukulaiset mahtavat tehdä? Hiljaisuus ei ole älykästä keskustelua, vaikka se voisi joistakin olla järkevä teko sillä hetkellä.

Totta, en tiedä voisiko kukaan reagoida aidossa tilanteessa noin, joten vaihda tuo kuolema johonkin toiseen asiaan. Vaikka siihen, että lähijokeen on kaadettu myrkkyä.

Niin, se oli hyvä esimerkki siitä, että jos syvälliseen keskusteluun päädytään noin äkkiä, se kuulostaa todella omituiselta. Olkoot naapuri mikä tahansa alkoholisti. 

Tuollaisessa tilanteessa en kyllä edes keneltäkään odottaisi älykästä keskustelua.

Jos lähijokeen on kaadettu myrkkyä, minä tietysti mietin ensimmäiseksi, mitä sille tehdään ja kuka tekee. Sitten mietitään, mitä seurauksia sillä on omaan elämään ja pitääkö tehdä jotain muutoksia. Juu, siinäkään ei tule mieleen tilastot tai kuubalainen lääketeollisuus. Eikä välttämättä mikään älyllinen keskustelu vaan ainoastaan tiedonhaku ja toiminta. Kaikkien tilanteiden kun ei tarvitse päätyä älykkääseen keskusteluun. 

Eikö se juuri ole sitä kaikkein älykkäintä keskustelua, kun alettaisiin keskustelemaan mitä siinä tilanteessa olisi älykkäintä tehdä?

Jos keskustelu siirretään lähijokeen, niin sillon ei enää tietenkään puhuttaisi Kuuban lääketeollisuudesta, vaan ehkä keskustelu saattaisi löytää sivuhaaroja muista jokien saastuttamiskatastrofeista ja niiden puhdistamisprosesseista. Kyllä parin tunnin keskusteluun mahtuu vaikka millaista asiaa kyseisen aiheen ympäriltä.

Vierailija kirjoitti:

On vaikea antaa esimerkkejä jos ei tiedä miten älykäs keskustelu määritellään. Tarkoittaako kaikki ko. käsitettä käyttävät samaa asiaa. Minä käyn kavereiden kanssa syvällisiä keskusteluja, ehkä joku niitäkin voisi kutsua älykkääksi. Minä en.

Sitä määritelmäähän tässä oikeastaan ollankin hakemassa näiden esimerkkien kautta. Kysymys on esitetty sellaisille, jotka itse kertovat käyvänsä älykkäitä keskusteluita. Sellaisen henkilön pitää se myös osata jotenkin määritellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:

- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.

https://areena.yle.fi/audio/1-1811853

- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista

https://areena.yle.fi/audio/1-1517763

- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta

https://areena.yle.fi/audio/1-4586460

- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta

https://areena.yle.fi/audio/1-1877444

Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.

Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.

Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään. 

Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.

Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.

Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen

Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.

No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista? 

Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista. 

Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut

Tämä ketju alunperin koski kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja. Toki työkaverinkin kanssa voi olla kaveri ja viettää aikaa myös työajan ulkopuolella, mutta itse käsitin ketjun käsittelevän kuitenkin ihan muuta kuin työasioita työäkavereiden kanssa.

- eri - 

Mitä väliä? Mun parhaat kaverit on työn kautta tuttuja, niiden kanssa keskustelut sivuaa usein myös työjuttuja ja muiden kanssa muita aiheita. Ihan yhtä älykkäitä tai älyvapaita. Käykö oikeaan kaverimääritelmään kaiken ikäiset kaverit?

Väliä siten kuten kommentoija nro 414 jo kirjoitti. Mutta jos olet vaikka itse laivanrakennusalalla ja kaverisi on hoitoalalla , niin miten silloin homma toimii?  Siis nämä hyvät, älykkäät keskustelut?

Ihan hyvin, pitää olla halua kertoa itseä kiinnostavista aiheesta, työstä tai hatårrastuksesta, josta haluaa keskustella ja toisen osapuolen pitää olla halua kuunnella siitä. Kiinnostua, kysellä ja motivoida keskustelijaa kertomaan lisää ja syventämään aiheeseen liittyviä seikkoja. Sen jälkeen kuulija esittää lyhyen tiivistelmän, "ymmärsinkö oikein että ... " jota kertoja tarkentaa tarvittaessa. Sen jälkeen kuulija kyselee lisää yksityiskohtia ja ehkä kommentoi asiaa ja kertoja vastaa, käyttää tarvittaessa vertauksia joiden avulla avaa asiaa toiselle. Sen jälkeen voi vaikka ensin kuunnellut kertoa omasta alastaan tai harrastuksestaan ja osat vaihtuvat.

Ei hyvään keskusteluun tarvita kun vähintään kaksi ihmistä ja halua keskustella, kohdella toista arvokkaasti ja yrittää ymmärtää toista sekä hieman myös kärsivällisyyttä toista kohtaan ja myös omaa kärsimättömyyttään kohtaan.

Mutta onko silloin kyse nk älykkäästä keskustelusta, jos toinen kyselee ja toinen kertoo tietojaan?  Ja sitäpaitsi sä palaat nyt taas takaisin sihen, että hyvä älykäs keskustelu voisi koskea vain työasioita. 

Miksi sen pitäisi koskea vain työasioita, tunnen monia ihmisiä joilla on harrastuksia, joista riittää keskusteltava vaikka kuinka.

Ja jos kokee esteeksi, että ei voi(si) keskustella asioista joista toinen tietää enemmän ja kokee alentavaksi 'opettamisen', niin on parasta ryhtyä kohentamaan omaa heikkoa itsetuntoaan.

Kun elinpiiri on hieman omia kotinurkkia laajempi, väkisinkin tulee eteen tilanteita jossa ei osaa käytännössä mitään asiaa parhaiten, vaan on aina ihmisiä joilta voi oppia.

Itsetunnon ei kannata antaa asettua esteeksi, me opimme kaikki koko ajan uusia asioita toisilta. Keskustelu oppimisen merkeissä on älykästä ja syvällistä, viimeistään sillon kun siirrytään asiassa yleisistä pintapuolisista seikoista tarkemmin asiaa tai ilmiötä kuvaaviin tietoihin.

Esimerkiksi, minä olen nuorempana purjehtinut. Mutta se on jäänyt ja keskustelen hyvin mielelläni sen parissa pidempään harrastaneiden kanssa. Purjehtiminen ei ole minu tapauksessani mitenkään ammatillista, eikä niiden tapauksessa joiden kanssa yleensä aiheesta keskustelen. Muitakin vastaavia aiheita on, mm. vanhojen kameroiden huolto (CLA), kellonrakennus ja huolto. Tietotekniikka, tietojenkäsittelytiede, elektroniikka ja tietoliikenne ovat lähempänä omaa alaani. Niistä käyn ammatillisia keskusteluja, mutta myös ei-ammatillisia ja harrastusmielessä työ- ja ei-työkaverien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Toisia kiinnostaa mitä, kuka, missä ja milloin. Toisia näiden lisäksi ja jopa näiden edellä miten ja miksi. Ja tämän kiinnostuksen pohjalta keskustellaan.

Miten ja miksi ovat ne kysymykset joilla aiheesta kuin aiheesta syntyy syvällisiä keskusteluja.

Olen tästä pitkälti samaa mieltä, mutta lisäisin vielä joukkoon "miksi ei" - osan. Eli älykkäässä keskustelussa myös kyseenalaistetaan ja haastetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

Se oli vain esimerkki siitä, kuinka minusta syvälliseen keskusteluun voi päätyä lähes heti. Esimerkki oli täysin fiktiivinen. Me emme tiedä oliko naapuri veemäinen, vanha tai juuri taloon muuttanut. Ehkä hän oli täysin alkoholisoitunut ja asui yksin. Tarkoitukseni ei siis ollut tuoda esimerkillä esiin oikeita tapoja reagoida, vaan miten keskustelu voi lähteä pinnalliseksi tai syvälliseksi riippuen tilanteesta, aiheesta ja ihmisistä.

Ehkä se ei ole älykkäintä keskustelua, mutta mitä tuollaisessa tilanteessa olisi älykästä keskustelua sinusta? Keskustella perinnöstä? Vaihtaa aihetta? Spekuloida mitä sukulaiset mahtavat tehdä? Hiljaisuus ei ole älykästä keskustelua, vaikka se voisi joistakin olla järkevä teko sillä hetkellä.

Totta, en tiedä voisiko kukaan reagoida aidossa tilanteessa noin, joten vaihda tuo kuolema johonkin toiseen asiaan. Vaikka siihen, että lähijokeen on kaadettu myrkkyä.

No mutta ainakin esimerkkisi tiesi, että hän oli sairastanut syöpää jo pitkään. 

Kuinka pitkään? 2 vuotta vai 2 viikkoa? Kyseessä on täysin fiktiiviset hahmot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

Se oli vain esimerkki siitä, kuinka minusta syvälliseen keskusteluun voi päätyä lähes heti. Esimerkki oli täysin fiktiivinen. Me emme tiedä oliko naapuri veemäinen, vanha tai juuri taloon muuttanut. Ehkä hän oli täysin alkoholisoitunut ja asui yksin. Tarkoitukseni ei siis ollut tuoda esimerkillä esiin oikeita tapoja reagoida, vaan miten keskustelu voi lähteä pinnalliseksi tai syvälliseksi riippuen tilanteesta, aiheesta ja ihmisistä.

Ehkä se ei ole älykkäintä keskustelua, mutta mitä tuollaisessa tilanteessa olisi älykästä keskustelua sinusta? Keskustella perinnöstä? Vaihtaa aihetta? Spekuloida mitä sukulaiset mahtavat tehdä? Hiljaisuus ei ole älykästä keskustelua, vaikka se voisi joistakin olla järkevä teko sillä hetkellä.

Totta, en tiedä voisiko kukaan reagoida aidossa tilanteessa noin, joten vaihda tuo kuolema johonkin toiseen asiaan. Vaikka siihen, että lähijokeen on kaadettu myrkkyä.

Niin, se oli hyvä esimerkki siitä, että jos syvälliseen keskusteluun päädytään noin äkkiä, se kuulostaa todella omituiselta. Olkoot naapuri mikä tahansa alkoholisti. 

Tuollaisessa tilanteessa en kyllä edes keneltäkään odottaisi älykästä keskustelua.

Jos lähijokeen on kaadettu myrkkyä, minä tietysti mietin ensimmäiseksi, mitä sille tehdään ja kuka tekee. Sitten mietitään, mitä seurauksia sillä on omaan elämään ja pitääkö tehdä jotain muutoksia. Juu, siinäkään ei tule mieleen tilastot tai kuubalainen lääketeollisuus. Eikä välttämättä mikään älyllinen keskustelu vaan ainoastaan tiedonhaku ja toiminta. Kaikkien tilanteiden kun ei tarvitse päätyä älykkääseen keskusteluun. 

Eikö se juuri ole sitä kaikkein älykkäintä keskustelua, kun alettaisiin keskustelemaan mitä siinä tilanteessa olisi älykkäintä tehdä?

Jos keskustelu siirretään lähijokeen, niin sillon ei enää tietenkään puhuttaisi Kuuban lääketeollisuudesta, vaan ehkä keskustelu saattaisi löytää sivuhaaroja muista jokien saastuttamiskatastrofeista ja niiden puhdistamisprosesseista. Kyllä parin tunnin keskusteluun mahtuu vaikka millaista asiaa kyseisen aiheen ympäriltä.

Miksi ihmeessä siinä lähdettäisiin etsimään jotain muita saastuttamiskatastrofeja sen sijaan, että etsitään tietoja paikallisen ympäristöviranomaisen sivulta? Kyllä tämäkin on mielestäni jonkintasoista älykkyyttä, että osataan toimia oikeassa mittakaavassa ja etsiä apua oikeasta paikasta eikä lähdetä leikkimään jotain tiedemiestä silloin kun pitäisi toimia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:

- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.

https://areena.yle.fi/audio/1-1811853

- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista

https://areena.yle.fi/audio/1-1517763

- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta

https://areena.yle.fi/audio/1-4586460

- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta

https://areena.yle.fi/audio/1-1877444

Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.

Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.

Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään. 

Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.

Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.

Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen

Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.

No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista? 

Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista. 

Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut

Tämä ketju alunperin koski kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja. Toki työkaverinkin kanssa voi olla kaveri ja viettää aikaa myös työajan ulkopuolella, mutta itse käsitin ketjun käsittelevän kuitenkin ihan muuta kuin työasioita työäkavereiden kanssa.

- eri - 

No entäs, kun työkaverit on akateemisia samoin, kaverit ja useat läheiset sekä niiden kaverit. Istut usein syömässä ja aikaa viettämässä proffien ja tutkijoiden kanssa.

Niiden ihmisten mielipiteitä keskusteluista ei pidä huomioida, niinkö?

Sitten huomioit ainoastaan keskustelut, jotka eivät liity millään tavalla työhönne. Onko sellaisia? 

On toki, harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:

- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.

https://areena.yle.fi/audio/1-1811853

- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista

https://areena.yle.fi/audio/1-1517763

- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta

https://areena.yle.fi/audio/1-4586460

- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta

https://areena.yle.fi/audio/1-1877444

Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.

Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.

Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään. 

Totta kai ne on järjestettyjä keskusteluja, mutta ne eivät ole näyteltyä fiktiota vaan todellisia aitoja keskusteluja toimittajan valitsemista aiheista kutsuttujen keskustelijoiden kesken rajatulla ajalla.

Minä käyn kyllä tuon kaltaisia keskusteluja aivan spontaanisti, kun sopiva hekilökohtaisesti tai ryhmä henkilöitä on läsnä. Ei siinä puheenjohtajaa ja haastattelijaa, saati tallentamista, tarvita. Riittää että on kiinnostusta ja enemmän kun pintapuolista tietoa ainakin osalla keskustelijoista. Usein vielä palataan myöhemmin aiheeseen, jos nyt ei aivan ventovieraita oltu (harvoin terassilla lasin äärellä keskusteltu myös ja jäänyt yhteystiedot vaihtamatta), niin joskus siitä syntynyt myös uusien menetelmien tai tutkimuksen aiheita.

Mieluummin minä niitä käyn useammin kun hyvää-päivää-kirvesvartta -tyylin joutavanpäiväisiä juttelen. Jos muuta kun jälkimmäisiä ei ole tarjolla, mietin mieluummin iomia aiheita itsekseni hiljakseen

Minä taaskun jaksan vaivautua tyhjänpäiväiseen keskusteluun.

No kerrohan sinäkin, millaisia nuo tilanteet sitten ovat. Miten se porukka ja aihe valikoituu? Ja puhutko nyt kuitenkin jostain työhösi liittyvästä asiasta, kun puhut menetelmistä ja tutkimuksista? 

Minullekin tulee mieleen joitakin keskusteluja, joissa keskustellaan työhöni liittyvistä asioista, mutta ne ovatkin sellaisia henkilöitä, jotka liittyvät jollain tavalla työhöni. En nyt puhuisi tässä kuitenkaan työkeskusteluista. 

Minä taas puhuisin juuri työkavereiden kanssa käytävistä keskusteluista, yhteiset osaamisalueet mahdollistavat hyvät keskustelut

Tämä ketju alunperin koski kavereiden kanssa käytyjä keskusteluja. Toki työkaverinkin kanssa voi olla kaveri ja viettää aikaa myös työajan ulkopuolella, mutta itse käsitin ketjun käsittelevän kuitenkin ihan muuta kuin työasioita työäkavereiden kanssa.

- eri - 

Mitä väliä? Mun parhaat kaverit on työn kautta tuttuja, niiden kanssa keskustelut sivuaa usein myös työjuttuja ja muiden kanssa muita aiheita. Ihan yhtä älykkäitä tai älyvapaita. Käykö oikeaan kaverimääritelmään kaiken ikäiset kaverit?

Väliä siten kuten kommentoija nro 414 jo kirjoitti. Mutta jos olet vaikka itse laivanrakennusalalla ja kaverisi on hoitoalalla , niin miten silloin homma toimii?  Siis nämä hyvät, älykkäät keskustelut?

Ihan hyvin, pitää olla halua kertoa itseä kiinnostavista aiheesta, työstä tai hatårrastuksesta, josta haluaa keskustella ja toisen osapuolen pitää olla halua kuunnella siitä. Kiinnostua, kysellä ja motivoida keskustelijaa kertomaan lisää ja syventämään aiheeseen liittyviä seikkoja. Sen jälkeen kuulija esittää lyhyen tiivistelmän, "ymmärsinkö oikein että ... " jota kertoja tarkentaa tarvittaessa. Sen jälkeen kuulija kyselee lisää yksityiskohtia ja ehkä kommentoi asiaa ja kertoja vastaa, käyttää tarvittaessa vertauksia joiden avulla avaa asiaa toiselle. Sen jälkeen voi vaikka ensin kuunnellut kertoa omasta alastaan tai harrastuksestaan ja osat vaihtuvat.

Ei hyvään keskusteluun tarvita kun vähintään kaksi ihmistä ja halua keskustella, kohdella toista arvokkaasti ja yrittää ymmärtää toista sekä hieman myös kärsivällisyyttä toista kohtaan ja myös omaa kärsimättömyyttään kohtaan.

Mutta onko silloin kyse nk älykkäästä keskustelusta, jos toinen kyselee ja toinen kertoo tietojaan?  Ja sitäpaitsi sä palaat nyt taas takaisin sihen, että hyvä älykäs keskustelu voisi koskea vain työasioita. 

Miksi sen pitäisi koskea vain työasioita, tunnen monia ihmisiä joilla on harrastuksia, joista riittää keskusteltava vaikka kuinka.

Ja jos kokee esteeksi, että ei voi(si) keskustella asioista joista toinen tietää enemmän ja kokee alentavaksi 'opettamisen', niin on parasta ryhtyä kohentamaan omaa heikkoa itsetuntoaan.

Kun elinpiiri on hieman omia kotinurkkia laajempi, väkisinkin tulee eteen tilanteita jossa ei osaa käytännössä mitään asiaa parhaiten, vaan on aina ihmisiä joilta voi oppia.

Itsetunnon ei kannata antaa asettua esteeksi, me opimme kaikki koko ajan uusia asioita toisilta. Keskustelu oppimisen merkeissä on älykästä ja syvällistä, viimeistään sillon kun siirrytään asiassa yleisistä pintapuolisista seikoista tarkemmin asiaa tai ilmiötä kuvaaviin tietoihin.

Esimerkiksi, minä olen nuorempana purjehtinut. Mutta se on jäänyt ja keskustelen hyvin mielelläni sen parissa pidempään harrastaneiden kanssa. Purjehtiminen ei ole minu tapauksessani mitenkään ammatillista, eikä niiden tapauksessa joiden kanssa yleensä aiheesta keskustelen. Muitakin vastaavia aiheita on, mm. vanhojen kameroiden huolto (CLA), kellonrakennus ja huolto. Tietotekniikka, tietojenkäsittelytiede, elektroniikka ja tietoliikenne ovat lähempänä omaa alaani. Niistä käyn ammatillisia keskusteluja, mutta myös ei-ammatillisia ja harrastusmielessä työ- ja ei-työkaverien kanssa.

Aiemmassa kommentissasi kuitenkin (laivanrakennusala/hoitoala) kerroit, että ensin toinen kertoo omasta työstään ja toinen voi kysellä siitä, ja sitten vaihdetaan vuoroa ja toinen kertoo omasta työstään ja toinen voi kysellä siitä. Siksi mietin, että eikö muka voi käydä älyllistä keskustelua muusta kuin työstä. Mutta nyt vastauksesi olikin jo ihan hyvä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.

Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.

Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.

Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki. 

No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.

Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta? 

Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta. 

Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus. 

Se oli vain esimerkki siitä, kuinka minusta syvälliseen keskusteluun voi päätyä lähes heti. Esimerkki oli täysin fiktiivinen. Me emme tiedä oliko naapuri veemäinen, vanha tai juuri taloon muuttanut. Ehkä hän oli täysin alkoholisoitunut ja asui yksin. Tarkoitukseni ei siis ollut tuoda esimerkillä esiin oikeita tapoja reagoida, vaan miten keskustelu voi lähteä pinnalliseksi tai syvälliseksi riippuen tilanteesta, aiheesta ja ihmisistä.

Ehkä se ei ole älykkäintä keskustelua, mutta mitä tuollaisessa tilanteessa olisi älykästä keskustelua sinusta? Keskustella perinnöstä? Vaihtaa aihetta? Spekuloida mitä sukulaiset mahtavat tehdä? Hiljaisuus ei ole älykästä keskustelua, vaikka se voisi joistakin olla järkevä teko sillä hetkellä.

Totta, en tiedä voisiko kukaan reagoida aidossa tilanteessa noin, joten vaihda tuo kuolema johonkin toiseen asiaan. Vaikka siihen, että lähijokeen on kaadettu myrkkyä.

No mutta ainakin esimerkkisi tiesi, että hän oli sairastanut syöpää jo pitkään. 

Kuinka pitkään? 2 vuotta vai 2 viikkoa? Kyseessä on täysin fiktiiviset hahmot.

Jos on sairastanut syöpää vasta 2 viikkoa ja kuolee, se on silloin erittäin lyhyt aika. Ei siis ole todellakaan sairastanut pitkään. Pointtini kuitenkin aiemmassa oli, että jos tietää naapurin sairastaneen syöpää jo pitkään, niin jostainhan se tieto on saatu. Veemäinen alkoholisoitunut naapuri, joka on asunut talossa vasta lyhyen aikaa, tuskin avautuu tällaisesta asiasta ventovieraalle. Tai sitten se, joka asiasta esimerkissä tiesi, työskentelee terveydenhuollossa ja on työnsä kautta saanut tietää naapurin asiasta. Ja kertoessaan siitä kolmannelle naapurilleen, rikkoi vaitiolovelvollisuutensa. 

Monet älykkäimmistä tietämistäni ihmisistä juttelee ihan tavallisista aiheesta mutta pohdiskellen ja analysoiden ja uusia näkökulmia kokeillen. Monet eivät halua puhua vapaa-ajallaan erikoisalastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikea antaa esimerkkejä jos ei tiedä miten älykäs keskustelu määritellään. Tarkoittaako kaikki ko. käsitettä käyttävät samaa asiaa. Minä käyn kavereiden kanssa syvällisiä keskusteluja, ehkä joku niitäkin voisi kutsua älykkääksi. Minä en.

Sitä määritelmäähän tässä oikeastaan ollankin hakemassa näiden esimerkkien kautta. Kysymys on esitetty sellaisille, jotka itse kertovat käyvänsä älykkäitä keskusteluita. Sellaisen henkilön pitää se myös osata jotenkin määritellä. 

Kyllä tässä keskustelussa on jo esimerkkejä ollut vaikka kuinka monta. Tietysti pitää olla kykyä ja halua nähdä asioita muistakin näkökulmista kun siitä ahtaasta omasta nurkasta, jotta lamppu syttyisi pimeyteen korvien välissä. Valon näyttämisellä toiselle päästään vain niin pitkälle, että toisella pitää olla silmät millä katsoa.