Lue keskustelun säännöt.
Millaisia on ne älykkäät keskustelut, joita osa haluaa käydä kavereidensa kesken?
Jotain skeidaa taiteesta? Väittelyä tieteen uusimmista saavutuksista?
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi yliopiston fuksit, jotka ovat juuri oppineet liudan uusia hienolta kuulostavia sanoja ja haluavat päästä viljelemään niitä ympäriinsä.
Aika kyynistä ajattelua. Fuksit ovat saaneet juuri johdatuksen omaan tieteenalaansa, ja sä typistät innostuksen siitä johonkin termien käyttämiseen.
Innostuksen osoittaminen terminologisella snobismilla ei ole älykästä käytöstä, se on noloa.
MOT
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Ei tietenkään voi olettaa, että kaikki ovat lukeneet saman asian. Ei se ole mikään edellytys keskustelulle. Ei sitä voi etukäteen tietää, miten keskustelu menee, kun keskustelun osapuolet voivat viedä sitä aivan eri suuntiin.
Edelleen, niitä esimerkkejä haluaisin kuulla. Tämäkin kommenttisi on juuri tuota aiemmin mainitsemaani kiertelyä.
Yleensä aloitetaan jostakin kirjasta, jonka molemmat ovat lukeneet (sen ei tarvitse olla mikään uutuusteos) ja siitä valikoituu sitten joku teema (vaikka Baabelin kirjasto, jos molemmat ovat Borges-faneja, kutn vaikkapa tätini ja minä) tätä teemaa tarkastellaan sitten monilta kanteilta, kuten ottamalla esiin muita teoksia, jossa kirjastoa on käsitelty samalla tavalla (Pratchett, Fforde), ja kuinka kaikki mahdolliset kirjat sisältävä kirjasto käsittää suunnattoman määrän informaatiota, joka on järjetöntä (tässä voi koukata Toisen asteen demoniin Lemillä) ja siihen informaatiotulvaan, joka siinäkin tapauksessa että se koostuisi pelkistä faktoista olisi enimäkseen hyödytöntä, järjetöntä ja tarpeetonta (joskin välillä toki hauskaa ja kiinostavaa) jonkinlaisen konsistentin maailmankuvan raketamiseen, j siitä sitten kohti tekoaälyä, ja onko se ystävä vai vihollinen...
Keskustelen lisäksi äitini kanssa taiteen tekemisestä, sisareni kanssa eläinten kohtelusta apaikastaihmisten elämässä (samoin yhden serkkuni, joskin eri kulmasta), kasvatuksen ja koulutukse teoriasta ja käytännöstä toisen serkuni vaimon kanssa, politiikasta siitä kiinnostuneiden työtovereideni kanssa, Kolmannen serkkuni kanssa puhumme työelämän bisarreista käytännöistä ja mistä ne voivat johtua jne. Olen käynyt kouluikäisten sukulaisten kanssa pitkiä keskusteluja heidän tulevaisuuden toiveistaan, ja miten ne voisi saavuttaa, ja myös vaikka kuinka kirjoittaa hyviä kauhutarinoita (ja analysoinut "Miraculous: Tales of Ladybug and Cat Noir" -sarjaa). Ei syvälliseksi äityviä keskusteluja käydä kaikista aiheista kaikkien kanssa - eikä tosissaan aina tiedä mistä avautuu uusia ideoita ja näkymiä.
Juu, näitä vastauksia on nyt kuultu useita. En tarvitse listaa aiheista, joita käsitellään vaan ihan sitä sanallista tapaa, millä näitä aiheita käsitellään ja miten ne esimerkiksi alun perin otetaan puheeksi. Minusta tuossa sinunkin kommentissasi on käsittämätöntä tuo ilmaisu "yleensä aloitetaan jostain kirjasta". Siis millä tavalla aloitetaan. Istutaan pöydän ääreen ja sanotaan, keskusteltaisiinko tänään tästä? Vai miten se aloitus tapahtuu? Ja miten se teema valikoituu? Molemmat ovat lukeneet kirjan x. Onko aiemmin käsitelty muita tämän kirjan teemoja ja tällä kertaa otetaan eri teema? Vai lähteekö keskustelu vain ihan tyhjästä hiljaisuudesta tyyliin "kirjassa x on minusta mielenkiintoista aihe y"?
- Kuin muuten Kjell Weston Leijat Helsingin yllä, vähänkö oli hyvä. Ei ihme, että sitä on hehkutettu.
- Hei poks lukenut sen Kjell Weston Leijat Helsingin yllä?
- Ai niin, mää muuten luin nyt sen Leijat Helsingin yllä, sen mistä viimeksi oli puhetta.
Esimerkiksi jollain noista tavoista voi aloittaa keskustelun. Ihan samalla lailla ne keskustelut aloitetaan kuin muutkin keskustelut.
Ihan oikeastiko joku tarvitsee vuorosanat avukseen voidakseen aloittaa keskustelun oman ystävänsä kanssa?
Tässä ei ollut nyt kyse siitä, että tarvitaan vuorosanoja. Kyse oli siitä, kun olen tässä kysynyt, miten älykäs keskustelu toimii. Yksi niistä kysymyksistä oli, miten sellainen keskustelu alkaa ja siihen annettiin näitä "vuorosanoja". Tämä ei kuitenkaan minun mielestäni vielä vastaa kysymykseen, mutta hyvä yritys kuitenkin.
eri
Miksi sinä arvelet että älykäs keskustelu toimisi jotenkin eri tavalla kuin joku muu keskustelu (olettaen että oikeasti keskustellaan, eli vaihdetaan mielipiteitä, ajatuksia ja kokemuksia, eikä saarnata tai pidetä monologeja)?
Siksi, että minun on vaikeaa ymmärtää, mikä on se spontaani ajatuskulku ruoanlaittamisen ja 1800-luvun kirjallisuuden välillä. Itse olen tässä moneen kertaan sanonut, että minun mielestäni luontevimmat ja parhaat keskustelua ovat omakohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä eikä yleisten totuuksien toistelua. Monet tässä nyt kuitenkin kertovat että nämä yleiset totuudet juuri ovat niitä älyllisiä puheenaiheita.
Tämä on ensimmäinen viestini ketjuun...
Minä en ainakaan pystyisi tuollaista ajatuskulkua tekemään, kun en ruuanlaitosta keskustele. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta se että Kirsi tekee marjapiirakkaa niin en aiheesta keskustele. Tai no, jos Kirsi siitä kertoo niin kuuntelen ja nyökyttelen, mutta en osaa kysellä sen kummempia aiheesta.. okei se oli valhe, en viitsi kysellä enempiä. Mutta ei minulla ole kirsejä lähipiirissä. Työpaikan kahvihuoneessa joku saattaisi tuollaista puhua, mutta ei minun ystäviäni tai muitakaan läheisiä kiinnosta tuollaiset keskustelut.
Mitäkuuluut on samanlaisia fraaseja kuin hyvää päivää: niihin vastataan lyhyesti ja sitten keskustellaan jostain mikä oikeasti kiinnostaakaan.
Ja syy miksi en kirjoita tähän nyt esimerkkivuoropuhelua mitä voisin keskustella syvällisesti jutun lähtiessä Temppareista on se, että a) kirjoitan puhelimella joten tämäkin alkaa tuntua liian pitkältä viestiltä kirjoitettavaksi b) en ole kirjailija. Vaikka mielessäni pystyisin sen esimerkkikeskustelun käymään, en ole kirjallinen ilmaisija yhtään. Siitä ei kukaan saisi selvää. Samasta syystä ette varmaan tätäkään selitystä ymmärrä :D
Sen haluan vielä sanoa että en pidä siitä että täällä puhutaan älykkäästä ja syvällisestä synonyymeina. Itsellekin on vähän epäselvää mitä sillä älykkäällä keskustelulla tarkoitetaan. Sen sijaan koen olevani syvällinen keskustelija ja vetäisen helposti ne tempparitkin aika syville vesille. Sen tiedän siitä, että vähemmän syvälliset kaverit huomauttavat siitä, että haluaisivat keskustella kepeämmin. Siitä mitä tapahtui, missä, milloin, kuka teki jne. Heitä ei kiinnosta MIKSI.
Tämä nimenomaan on avain älykkäisiin/syvällisiin/mielenkiintoisiin keskusteluihin tai kohdallasi niiden puutteeseen: ”Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta”. Tuskinpa ikinä tulet kovin syvälle ajatustenvaihtoon pääsemään, jos sinua ei tippaakaan kiinnosta se, mistä keskustelukumppani puhuu.
Luontainen uteliaisuus toisten mielenkiinnon kohteisiin voi avata vaikka mitä maailmoja.
Juu, tätä minäkin ihmettelen, kun nämä "älykkäät keskustelijat" aina mainostavat sitä, että heitä ei kiinnosta aiheet x tai y, vaikka ne asiat ovat ihan tavallisia aiheita, joihin jokainen varmasti elämässään törmää. "Ei minua kiinnosta puhua mitä kuuluu, ei minua kiinnosta kenenkään lapset, ei minua kiinnosta sinun ammattisi, ei minua kiinnosta ruoanlaitto, ei minua kiinnosta sinun hääsi, ei minua kiinnosta sinun erosi." Okei, ehkä käytöstavat eivät sitten myöskään kiinnosta. Aika kylmiä ovat tällaiset kaverisuhteet ,jos toisesta ei tiedetä mitään muuta kuin lempikirjailija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Vilkaise vaikka Ylen aamutelkkarista joskus, kun tieteilijät keskustelee. Ei siinä kukaan ketään opeta, ja silti keskustelu tuntuu älykkäältä ja on yleensä niin kiinnostava, että oikein harmittaa, kun aika loppuu aina kesken.
Kokoa siitä itsellesi esimerkkejä, jos kiinnostaa. En ole opettaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Millaista keskustelua odotit? Itsellä kirjoista keskustellessa, jos toinen osapuoli ei ole lukenu ko. teosta, niin voi kysyä mielipidettä kirjasta, kertoa jos on omia oletuksia kirjasta, vaikkapa tarinaa siitä, minkä genren luettavaa itse harrastaa jos maku menee kovin kauas.
Ja sitten on niitä ihmisiä joiden kanssa keskustelu menee kuta kuonkin:
-Luin viime viikolla kirjan x.
-aha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Ei tietenkään voi olettaa, että kaikki ovat lukeneet saman asian. Ei se ole mikään edellytys keskustelulle. Ei sitä voi etukäteen tietää, miten keskustelu menee, kun keskustelun osapuolet voivat viedä sitä aivan eri suuntiin.
Edelleen, niitä esimerkkejä haluaisin kuulla. Tämäkin kommenttisi on juuri tuota aiemmin mainitsemaani kiertelyä.
Yleensä aloitetaan jostakin kirjasta, jonka molemmat ovat lukeneet (sen ei tarvitse olla mikään uutuusteos) ja siitä valikoituu sitten joku teema (vaikka Baabelin kirjasto, jos molemmat ovat Borges-faneja, kutn vaikkapa tätini ja minä) tätä teemaa tarkastellaan sitten monilta kanteilta, kuten ottamalla esiin muita teoksia, jossa kirjastoa on käsitelty samalla tavalla (Pratchett, Fforde), ja kuinka kaikki mahdolliset kirjat sisältävä kirjasto käsittää suunnattoman määrän informaatiota, joka on järjetöntä (tässä voi koukata Toisen asteen demoniin Lemillä) ja siihen informaatiotulvaan, joka siinäkin tapauksessa että se koostuisi pelkistä faktoista olisi enimäkseen hyödytöntä, järjetöntä ja tarpeetonta (joskin välillä toki hauskaa ja kiinostavaa) jonkinlaisen konsistentin maailmankuvan raketamiseen, j siitä sitten kohti tekoaälyä, ja onko se ystävä vai vihollinen...
Keskustelen lisäksi äitini kanssa taiteen tekemisestä, sisareni kanssa eläinten kohtelusta apaikastaihmisten elämässä (samoin yhden serkkuni, joskin eri kulmasta), kasvatuksen ja koulutukse teoriasta ja käytännöstä toisen serkuni vaimon kanssa, politiikasta siitä kiinnostuneiden työtovereideni kanssa, Kolmannen serkkuni kanssa puhumme työelämän bisarreista käytännöistä ja mistä ne voivat johtua jne. Olen käynyt kouluikäisten sukulaisten kanssa pitkiä keskusteluja heidän tulevaisuuden toiveistaan, ja miten ne voisi saavuttaa, ja myös vaikka kuinka kirjoittaa hyviä kauhutarinoita (ja analysoinut "Miraculous: Tales of Ladybug and Cat Noir" -sarjaa). Ei syvälliseksi äityviä keskusteluja käydä kaikista aiheista kaikkien kanssa - eikä tosissaan aina tiedä mistä avautuu uusia ideoita ja näkymiä.
Juu, näitä vastauksia on nyt kuultu useita. En tarvitse listaa aiheista, joita käsitellään vaan ihan sitä sanallista tapaa, millä näitä aiheita käsitellään ja miten ne esimerkiksi alun perin otetaan puheeksi. Minusta tuossa sinunkin kommentissasi on käsittämätöntä tuo ilmaisu "yleensä aloitetaan jostain kirjasta". Siis millä tavalla aloitetaan. Istutaan pöydän ääreen ja sanotaan, keskusteltaisiinko tänään tästä? Vai miten se aloitus tapahtuu? Ja miten se teema valikoituu? Molemmat ovat lukeneet kirjan x. Onko aiemmin käsitelty muita tämän kirjan teemoja ja tällä kertaa otetaan eri teema? Vai lähteekö keskustelu vain ihan tyhjästä hiljaisuudesta tyyliin "kirjassa x on minusta mielenkiintoista aihe y"?
- Kuin muuten Kjell Weston Leijat Helsingin yllä, vähänkö oli hyvä. Ei ihme, että sitä on hehkutettu.
- Hei poks lukenut sen Kjell Weston Leijat Helsingin yllä?
- Ai niin, mää muuten luin nyt sen Leijat Helsingin yllä, sen mistä viimeksi oli puhetta.
Esimerkiksi jollain noista tavoista voi aloittaa keskustelun. Ihan samalla lailla ne keskustelut aloitetaan kuin muutkin keskustelut.
Ihan oikeastiko joku tarvitsee vuorosanat avukseen voidakseen aloittaa keskustelun oman ystävänsä kanssa?
Tässä ei ollut nyt kyse siitä, että tarvitaan vuorosanoja. Kyse oli siitä, kun olen tässä kysynyt, miten älykäs keskustelu toimii. Yksi niistä kysymyksistä oli, miten sellainen keskustelu alkaa ja siihen annettiin näitä "vuorosanoja". Tämä ei kuitenkaan minun mielestäni vielä vastaa kysymykseen, mutta hyvä yritys kuitenkin.
eri
Miksi sinä arvelet että älykäs keskustelu toimisi jotenkin eri tavalla kuin joku muu keskustelu (olettaen että oikeasti keskustellaan, eli vaihdetaan mielipiteitä, ajatuksia ja kokemuksia, eikä saarnata tai pidetä monologeja)?
Siksi, että minun on vaikeaa ymmärtää, mikä on se spontaani ajatuskulku ruoanlaittamisen ja 1800-luvun kirjallisuuden välillä. Itse olen tässä moneen kertaan sanonut, että minun mielestäni luontevimmat ja parhaat keskustelua ovat omakohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä eikä yleisten totuuksien toistelua. Monet tässä nyt kuitenkin kertovat että nämä yleiset totuudet juuri ovat niitä älyllisiä puheenaiheita.
Tämä on ensimmäinen viestini ketjuun...
Minä en ainakaan pystyisi tuollaista ajatuskulkua tekemään, kun en ruuanlaitosta keskustele. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta se että Kirsi tekee marjapiirakkaa niin en aiheesta keskustele. Tai no, jos Kirsi siitä kertoo niin kuuntelen ja nyökyttelen, mutta en osaa kysellä sen kummempia aiheesta.. okei se oli valhe, en viitsi kysellä enempiä. Mutta ei minulla ole kirsejä lähipiirissä. Työpaikan kahvihuoneessa joku saattaisi tuollaista puhua, mutta ei minun ystäviäni tai muitakaan läheisiä kiinnosta tuollaiset keskustelut.
Mitäkuuluut on samanlaisia fraaseja kuin hyvää päivää: niihin vastataan lyhyesti ja sitten keskustellaan jostain mikä oikeasti kiinnostaakaan.
Ja syy miksi en kirjoita tähän nyt esimerkkivuoropuhelua mitä voisin keskustella syvällisesti jutun lähtiessä Temppareista on se, että a) kirjoitan puhelimella joten tämäkin alkaa tuntua liian pitkältä viestiltä kirjoitettavaksi b) en ole kirjailija. Vaikka mielessäni pystyisin sen esimerkkikeskustelun käymään, en ole kirjallinen ilmaisija yhtään. Siitä ei kukaan saisi selvää. Samasta syystä ette varmaan tätäkään selitystä ymmärrä :D
Sen haluan vielä sanoa että en pidä siitä että täällä puhutaan älykkäästä ja syvällisestä synonyymeina. Itsellekin on vähän epäselvää mitä sillä älykkäällä keskustelulla tarkoitetaan. Sen sijaan koen olevani syvällinen keskustelija ja vetäisen helposti ne tempparitkin aika syville vesille. Sen tiedän siitä, että vähemmän syvälliset kaverit huomauttavat siitä, että haluaisivat keskustella kepeämmin. Siitä mitä tapahtui, missä, milloin, kuka teki jne. Heitä ei kiinnosta MIKSI.
Tämä nimenomaan on avain älykkäisiin/syvällisiin/mielenkiintoisiin keskusteluihin tai kohdallasi niiden puutteeseen: ”Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta”. Tuskinpa ikinä tulet kovin syvälle ajatustenvaihtoon pääsemään, jos sinua ei tippaakaan kiinnosta se, mistä keskustelukumppani puhuu.
Luontainen uteliaisuus toisten mielenkiinnon kohteisiin voi avata vaikka mitä maailmoja.
Juu, tätä minäkin ihmettelen, kun nämä "älykkäät keskustelijat" aina mainostavat sitä, että heitä ei kiinnosta aiheet x tai y, vaikka ne asiat ovat ihan tavallisia aiheita, joihin jokainen varmasti elämässään törmää. "Ei minua kiinnosta puhua mitä kuuluu, ei minua kiinnosta kenenkään lapset, ei minua kiinnosta sinun ammattisi, ei minua kiinnosta ruoanlaitto, ei minua kiinnosta sinun hääsi, ei minua kiinnosta sinun erosi." Okei, ehkä käytöstavat eivät sitten myöskään kiinnosta. Aika kylmiä ovat tällaiset kaverisuhteet ,jos toisesta ei tiedetä mitään muuta kuin lempikirjailija.
Taisit ymmärtää väärin. Kaverin kuulumiset kiinnostaa kyllä, mutta ei jonkun tiktok-tähden uusi tapa keittää spagettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853
- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763
- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460
- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444
Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.
Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.
Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.
Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki.
No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.... Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen ... eh, mobiililaite korjasi, Kirkon ohjelma .....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Ei tietenkään voi olettaa, että kaikki ovat lukeneet saman asian. Ei se ole mikään edellytys keskustelulle. Ei sitä voi etukäteen tietää, miten keskustelu menee, kun keskustelun osapuolet voivat viedä sitä aivan eri suuntiin.
Edelleen, niitä esimerkkejä haluaisin kuulla. Tämäkin kommenttisi on juuri tuota aiemmin mainitsemaani
Jos keskustellaan esim. jostain teoriasta niin eihän se ole kirjasidonnainen, samaa teoriaa voi olla käsitelty eri lähteissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Vilkaise vaikka Ylen aamutelkkarista joskus, kun tieteilijät keskustelee. Ei siinä kukaan ketään opeta, ja silti keskustelu tuntuu älykkäältä ja on yleensä niin kiinnostava, että oikein harmittaa, kun aika loppuu aina kesken.
Kokoa siitä itsellesi esimerkkejä, jos kiinnostaa. En ole opettaja.
Mistähän aamutelkkarista puhut? Eikö ne ole haastatteluja ja nimenomaan siksi, että katsojat oppivat jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Se on vaan erilaista keskustella, jos osapuolilla on laaja yleissivistys. Laaja. Yleissivistys. Eli ei ole luettu mitään paria kirjaa, jolloin on sattuman kauppaa onko luettu just ne samat.
Usein toinen on kuullut vähintään kirjailijasta, vaikkei olisi tutustunut kys. kirjaan. Tai ymmärtää heti kun kuvaa tyylisuuntaa, että sen tyyppinen ja toinen on lukenut jotain vastaavaa. Ja sitten on kiinnostunut kuulemaan lisää, tai voi kertoa jostain vastaavasta. Silloin keskustelu soljuu, kun on kummallakin on jotain annettavaa ja voi keskustella mistä vain melko kivuttomasti ja toinen on nopeasti kärryillä. Vähintään saa varteenotettavia vinkkejä.
Se on vaikea sanoa mistä yleissivistys tulee. On jotenkin ainakin jotain etäistä ymmärrystä vähän kaikesta ja joka keskustelusta oppii lisää. Ainakin jos keskustelee ihmisten kanssa, joilla itsellään on laajasti tietoa. Monia ennestään vieraita asioita voi myös päätellä muihin kokemuksiin pohjaten, joten jotain voi usein kommentoida. Ainakin: kerro lisää.
Juu, nämä asiat on kerrottu tässä ketjussa jo moneen kertaan. Yleissivistystä on tässä myös jonkin verran esimerkeillä väläytelty eikä se loppujen lopuksi olekaan mitään kovin ihmeellistä. Yhdenkin kommentoijan mielestä vaatii laajempaa käsitystä ymmärtää, että pankkiautomaatista ei saa rahaa, jos sähköt on poikki.
No pitääpä lukea ketjua lisää. Mutta en ajattelisi yleissivistyksen olevan mitään perushuttua, kun niin harvoin tapaa laajasti yleissivistyneitä työelämässäkään, saati muualla. En tosiaan tarkoittanut tuollaista arkijärkeä, että sähköt eivät toimi jos sähköt ovat poikki. Kai se liittyy älykkyyteen, on niin utelias ja hyvämuistinen, että kaikki tarttuu ja loput selvitetään. Asiakokonaisuuksia tunnistetaan ja osataan soveltaakin, koska linkittyvät mielessä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, eivätkä jää irralliseksi knoppitietämykseksi.
Siis eikö yleissivistys ole se, mikä pitäisi olla kaikilla jotenkin hallussa ja korkeampi sivistys on sitten jotain muuta?
Nimenomaan, en minäkään ajatellut, että tuollainen arkijärki olisi sitä korkeampaa sivistystä, mutta sellaisen esimerkin joku tuolla antoi. Ja kyllä täällä viitattiin älykkääksi keskusteluksi myös keskustelua fossiilisen energian ja ydinvoiman paremmuudesta.
Tässä ketjussa tosiaan olen yrittänyt hahmottaa, missä menee se raja oikean keskustelun ja knoppitietämyksen jakamisen välillä. Itse ajattelen, että parasta keskustelua on sellainen, missä ei opeteta toiselle mitään tai argumentoida toisten esittämillä väitteillä vaan keskustelu syntyy aidosti siitä, että molemmat aidosti reagoivat toistensa sanomisiin. Tuossa oli tästä mielestäni hyvä esimerkki tämä naapurin syöpäkuolema. Minusta ei ole millään tavalla älykästä keskustelua, että toisen kuolemaan reagoidaan lyömällä tiskiin jokin tilasto ja lääketeollisuuden saavutus. Se ei mielestäni ole aito reaktio ja luonnollinen jatkumo keskustelun sävyä mukaillen vaan pelkkä ulkomuistista opeteltu knoppitieto, jolla brassailuun nyt tarjoutui tilaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Ei tietenkään voi olettaa, että kaikki ovat lukeneet saman asian. Ei se ole mikään edellytys keskustelulle. Ei sitä voi etukäteen tietää, miten keskustelu menee, kun keskustelun osapuolet voivat viedä sitä aivan eri suuntiin.
Edelleen, niitä esimerkkejä haluaisin kuulla. Tämäkin kommenttisi on juuri tuota aiemmin mainitsemaani kiertelyä.
Yleensä aloitetaan jostakin kirjasta, jonka molemmat ovat lukeneet (sen ei tarvitse olla mikään uutuusteos) ja siitä valikoituu sitten joku teema (vaikka Baabelin kirjasto, jos molemmat ovat Borges-faneja, kutn vaikkapa tätini ja minä) tätä teemaa tarkastellaan sitten monilta kanteilta, kuten ottamalla esiin muita teoksia, jossa kirjastoa on käsitelty samalla tavalla (Pratchett, Fforde), ja kuinka kaikki mahdolliset kirjat sisältävä kirjasto käsittää suunnattoman määrän informaatiota, joka on järjetöntä (tässä voi koukata Toisen asteen demoniin Lemillä) ja siihen informaatiotulvaan, joka siinäkin tapauksessa että se koostuisi pelkistä faktoista olisi enimäkseen hyödytöntä, järjetöntä ja tarpeetonta (joskin välillä toki hauskaa ja kiinostavaa) jonkinlaisen konsistentin maailmankuvan raketamiseen, j siitä sitten kohti tekoaälyä, ja onko se ystävä vai vihollinen...
Keskustelen lisäksi äitini kanssa taiteen tekemisestä, sisareni kanssa eläinten kohtelusta apaikastaihmisten elämässä (samoin yhden serkkuni, joskin eri kulmasta), kasvatuksen ja koulutukse teoriasta ja käytännöstä toisen serkuni vaimon kanssa, politiikasta siitä kiinnostuneiden työtovereideni kanssa, Kolmannen serkkuni kanssa puhumme työelämän bisarreista käytännöistä ja mistä ne voivat johtua jne. Olen käynyt kouluikäisten sukulaisten kanssa pitkiä keskusteluja heidän tulevaisuuden toiveistaan, ja miten ne voisi saavuttaa, ja myös vaikka kuinka kirjoittaa hyviä kauhutarinoita (ja analysoinut "Miraculous: Tales of Ladybug and Cat Noir" -sarjaa). Ei syvälliseksi äityviä keskusteluja käydä kaikista aiheista kaikkien kanssa - eikä tosissaan aina tiedä mistä avautuu uusia ideoita ja näkymiä.
Juu, näitä vastauksia on nyt kuultu useita. En tarvitse listaa aiheista, joita käsitellään vaan ihan sitä sanallista tapaa, millä näitä aiheita käsitellään ja miten ne esimerkiksi alun perin otetaan puheeksi. Minusta tuossa sinunkin kommentissasi on käsittämätöntä tuo ilmaisu "yleensä aloitetaan jostain kirjasta". Siis millä tavalla aloitetaan. Istutaan pöydän ääreen ja sanotaan, keskusteltaisiinko tänään tästä? Vai miten se aloitus tapahtuu? Ja miten se teema valikoituu? Molemmat ovat lukeneet kirjan x. Onko aiemmin käsitelty muita tämän kirjan teemoja ja tällä kertaa otetaan eri teema? Vai lähteekö keskustelu vain ihan tyhjästä hiljaisuudesta tyyliin "kirjassa x on minusta mielenkiintoista aihe y"?
- Kuin muuten Kjell Weston Leijat Helsingin yllä, vähänkö oli hyvä. Ei ihme, että sitä on hehkutettu.
- Hei poks lukenut sen Kjell Weston Leijat Helsingin yllä?
- Ai niin, mää muuten luin nyt sen Leijat Helsingin yllä, sen mistä viimeksi oli puhetta.
Esimerkiksi jollain noista tavoista voi aloittaa keskustelun. Ihan samalla lailla ne keskustelut aloitetaan kuin muutkin keskustelut.
Ihan oikeastiko joku tarvitsee vuorosanat avukseen voidakseen aloittaa keskustelun oman ystävänsä kanssa?
Tässä ei ollut nyt kyse siitä, että tarvitaan vuorosanoja. Kyse oli siitä, kun olen tässä kysynyt, miten älykäs keskustelu toimii. Yksi niistä kysymyksistä oli, miten sellainen keskustelu alkaa ja siihen annettiin näitä "vuorosanoja". Tämä ei kuitenkaan minun mielestäni vielä vastaa kysymykseen, mutta hyvä yritys kuitenkin.
eri
Miksi sinä arvelet että älykäs keskustelu toimisi jotenkin eri tavalla kuin joku muu keskustelu (olettaen että oikeasti keskustellaan, eli vaihdetaan mielipiteitä, ajatuksia ja kokemuksia, eikä saarnata tai pidetä monologeja)?
Siksi, että minun on vaikeaa ymmärtää, mikä on se spontaani ajatuskulku ruoanlaittamisen ja 1800-luvun kirjallisuuden välillä. Itse olen tässä moneen kertaan sanonut, että minun mielestäni luontevimmat ja parhaat keskustelua ovat omakohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä eikä yleisten totuuksien toistelua. Monet tässä nyt kuitenkin kertovat että nämä yleiset totuudet juuri ovat niitä älyllisiä puheenaiheita.
Tämä on ensimmäinen viestini ketjuun...
Minä en ainakaan pystyisi tuollaista ajatuskulkua tekemään, kun en ruuanlaitosta keskustele. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta se että Kirsi tekee marjapiirakkaa niin en aiheesta keskustele. Tai no, jos Kirsi siitä kertoo niin kuuntelen ja nyökyttelen, mutta en osaa kysellä sen kummempia aiheesta.. okei se oli valhe, en viitsi kysellä enempiä. Mutta ei minulla ole kirsejä lähipiirissä. Työpaikan kahvihuoneessa joku saattaisi tuollaista puhua, mutta ei minun ystäviäni tai muitakaan läheisiä kiinnosta tuollaiset keskustelut.
Mitäkuuluut on samanlaisia fraaseja kuin hyvää päivää: niihin vastataan lyhyesti ja sitten keskustellaan jostain mikä oikeasti kiinnostaakaan.
Ja syy miksi en kirjoita tähän nyt esimerkkivuoropuhelua mitä voisin keskustella syvällisesti jutun lähtiessä Temppareista on se, että a) kirjoitan puhelimella joten tämäkin alkaa tuntua liian pitkältä viestiltä kirjoitettavaksi b) en ole kirjailija. Vaikka mielessäni pystyisin sen esimerkkikeskustelun käymään, en ole kirjallinen ilmaisija yhtään. Siitä ei kukaan saisi selvää. Samasta syystä ette varmaan tätäkään selitystä ymmärrä :D
Sen haluan vielä sanoa että en pidä siitä että täällä puhutaan älykkäästä ja syvällisestä synonyymeina. Itsellekin on vähän epäselvää mitä sillä älykkäällä keskustelulla tarkoitetaan. Sen sijaan koen olevani syvällinen keskustelija ja vetäisen helposti ne tempparitkin aika syville vesille. Sen tiedän siitä, että vähemmän syvälliset kaverit huomauttavat siitä, että haluaisivat keskustella kepeämmin. Siitä mitä tapahtui, missä, milloin, kuka teki jne. Heitä ei kiinnosta MIKSI.
Tämä nimenomaan on avain älykkäisiin/syvällisiin/mielenkiintoisiin keskusteluihin tai kohdallasi niiden puutteeseen: ”Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta”. Tuskinpa ikinä tulet kovin syvälle ajatustenvaihtoon pääsemään, jos sinua ei tippaakaan kiinnosta se, mistä keskustelukumppani puhuu.
Luontainen uteliaisuus toisten mielenkiinnon kohteisiin voi avata vaikka mitä maailmoja.
Juu, tätä minäkin ihmettelen, kun nämä "älykkäät keskustelijat" aina mainostavat sitä, että heitä ei kiinnosta aiheet x tai y, vaikka ne asiat ovat ihan tavallisia aiheita, joihin jokainen varmasti elämässään törmää. "Ei minua kiinnosta puhua mitä kuuluu, ei minua kiinnosta kenenkään lapset, ei minua kiinnosta sinun ammattisi, ei minua kiinnosta ruoanlaitto, ei minua kiinnosta sinun hääsi, ei minua kiinnosta sinun erosi." Okei, ehkä käytöstavat eivät sitten myöskään kiinnosta. Aika kylmiä ovat tällaiset kaverisuhteet ,jos toisesta ei tiedetä mitään muuta kuin lempikirjailija.
Taisit ymmärtää väärin. Kaverin kuulumiset kiinnostaa kyllä, mutta ei jonkun tiktok-tähden uusi tapa keittää spagettia.
Eikö se ole silloin kaverin kuuluminen, jos hän on tätä tapaa kokeillut?
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kun alusta noin puoleen väliin kommentteja ja minulle tuli mieleen, ettekö te kuuntele YLEn Ykköstä, siellä käydään älykkäitä ja syvällisiä keskustelija monissa ohjelmissa, alla esimerkkejä muutamista:
- Mikä maksaa, Juho-Pekka Rantalan ohjelman keskustelut taloudesta.
https://areena.yle.fi/audio/1-1811853- Brysselin kone, Maija Elonheimon ohjelma EU-asioista
https://areena.yle.fi/audio/1-1517763- Maamme-kirja, Roman Schatzin ohjelma Suomalaisuudesta
https://areena.yle.fi/audio/1-4586460- Horisontti, EVlut Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelma uskosta
https://areena.yle.fi/audio/1-1877444Useita muitakin on, mutta nuo tulivat heti mieleen ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi siitä minusta voi kutsua sivistyneeksi syvälliseksi keskusteluksi ja joita itsekin mielelläni tilaisuuden tullen harrastan.
Kirkon ohjelma-etusivu ole tunnustuksellinen, kuuntelen sitä usein vaikka olen ollut ateisti jo vuosikymmeniä, haluan ymmärtää myös muulla tavalla ajattelevien tapaa nähdä asioita.
Tässä puhutaan spontaaneista keskusteluista kavereiden kesken eikä järjestetyistä keskustelupaneelitilaisuuksista. Kyllä minäkin voin puhua ummet lammet jostain valmiiksi annetusta aiheesta, mutta kaverin kanssa sellaiseen tilanteeseen harvemmin päädytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Vilkaise vaikka Ylen aamutelkkarista joskus, kun tieteilijät keskustelee. Ei siinä kukaan ketään opeta, ja silti keskustelu tuntuu älykkäältä ja on yleensä niin kiinnostava, että oikein harmittaa, kun aika loppuu aina kesken.
Kokoa siitä itsellesi esimerkkejä, jos kiinnostaa. En ole opettaja.
Mistähän aamutelkkarista puhut? Eikö ne ole haastatteluja ja nimenomaan siksi, että katsojat oppivat jotain?
Eikö keskustelijat voi oppia jotain myös toisiltaan, ei niissä opettaminen ole kuitenkaan keskiössä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Vilkaise vaikka Ylen aamutelkkarista joskus, kun tieteilijät keskustelee. Ei siinä kukaan ketään opeta, ja silti keskustelu tuntuu älykkäältä ja on yleensä niin kiinnostava, että oikein harmittaa, kun aika loppuu aina kesken.
Kokoa siitä itsellesi esimerkkejä, jos kiinnostaa. En ole opettaja.
Mistähän aamutelkkarista puhut? Eikö ne ole haastatteluja ja nimenomaan siksi, että katsojat oppivat jotain?
Eikö keskustelijat voi oppia jotain myös toisiltaan, ei niissä opettaminen ole kuitenkaan keskiössä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Millaista keskustelua odotit? Itsellä kirjoista keskustellessa, jos toinen osapuoli ei ole lukenu ko. teosta, niin voi kysyä mielipidettä kirjasta, kertoa jos on omia oletuksia kirjasta, vaikkapa tarinaa siitä, minkä genren luettavaa itse harrastaa jos maku menee kovin kauas.
Ja sitten on niitä ihmisiä joiden kanssa keskustelu menee kuta kuonkin:
-Luin viime viikolla kirjan x.
-aha.
Jos sanotaan, että keskustelen usein kirjallisuudesta (kyllä, tuossa viittaamassani tilanteessa käytettiin sanaa kirjallisuuskeskustelu) niin kyllä minä odotan, että siinä puhutaan muutakin kuin, että joku lainasi työkaverilta kirjan. Esimerkiksi siitä kirjasta eikä sen lainaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla:
- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin
- jakamaton ihmisarvo
- ilmastonmuutos
Miehillä:
- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat
- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme
En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa.
Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.
No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää.
Vilkaise vaikka Ylen aamutelkkarista joskus, kun tieteilijät keskustelee. Ei siinä kukaan ketään opeta, ja silti keskustelu tuntuu älykkäältä ja on yleensä niin kiinnostava, että oikein harmittaa, kun aika loppuu aina kesken.
Kokoa siitä itsellesi esimerkkejä, jos kiinnostaa. En ole opettaja.
Mistähän aamutelkkarista puhut? Eikö ne ole haastatteluja ja nimenomaan siksi, että katsojat oppivat jotain?
Eikö keskustelijat voi oppia jotain myös toisiltaan, ei niissä opettaminen ole kuitenkaan keskiössä
Tottakai voivat, mutta minusta on nyt hölmöä verrata ennalta sovittua tv-esiintymistä spontaaniin keskusteluun. Telkkarissa on kuitenkin aihe valmiina ja keskustelijat ovat lupautuneet ja valmistautuneet kyseiseen keskusteluun. Kaverin kanssa ei yleensä sovita etukäteen, että hei, torstaina klo 17 jutellaan sitten taloudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.
Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset.
Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.
"Luin viime viikolla kirjan x."
"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."
"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."
"Minä lainasin työkaverilta kirjan x."
Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta.
Ei tietenkään voi olettaa, että kaikki ovat lukeneet saman asian. Ei se ole mikään edellytys keskustelulle. Ei sitä voi etukäteen tietää, miten keskustelu menee, kun keskustelun osapuolet voivat viedä sitä aivan eri suuntiin.
Jos keskustellaan esim. jostain teoriasta niin eihän se ole kirjasidonnainen, samaa teoriaa voi olla käsitelty eri lähteissä.
Mihinkäs tämä liittyi? Tuossahan puhuttiin nimenomaan siitä, että puhutaan kirjoista. Ei teorioista.
Tämä nimenomaan on avain älykkäisiin/syvällisiin/mielenkiintoisiin keskusteluihin tai kohdallasi niiden puutteeseen: ”Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta”. Tuskinpa ikinä tulet kovin syvälle ajatustenvaihtoon pääsemään, jos sinua ei tippaakaan kiinnosta se, mistä keskustelukumppani puhuu.
Luontainen uteliaisuus toisten mielenkiinnon kohteisiin voi avata vaikka mitä maailmoja.