Olen rannalla ja seuraan sivusta lapsiperhehelvettiä.

Kerran katselin, kun suurperheen isä komensi lapset pois vedestä ja autoon. Joutui uudestaan komentamaan, kun sai vedestä rantaan vain pienimmän. Kun kolmas karjaisu ei saanut isompia lapsia tottelemaan, isä hyppäsi autoon ja lähti renkaat savuten rannalta.

Lopuille lapsille iski kauhea paniikki ja rynnivät rääkyen auton perään.

Oli siinä rannalla olijoilla ihmettelemistä. Isä peruutti takaisin, otti rääkyvät lapset autoon ja niin loppui se iloinen rantaretki.

Me oltiin juuri lasten kanssa rannalla ja oli ihanaa. Lapset leikki innoissaan hiekassa ja me miehen kanssa otettiin rennosti. Välillä käytiin vesirajassa kahlaamassa. Välillä syötiin vähän eväitä. Ennen lapsia en ikinä käynyt rannalla, liian tylsää makoilua ja en edes tykkää uimisesta. Lasten kanssa rannalla käyntikin on paljon hauskempaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No viikonloppuna pääsee isukki rentoutumaan salarakkaan kanssa "työmatkalla" 😘💋💋

Ollaan varattu luxus mökki paljulla 😁

Vai että luksusmökki paljulla. Yritä äkkiä treenata mahanröllykkäsi pois, se vie seksihalut, jos miehen napa näkyy ennen piliä.

Muutama vuosikymmen sitten oli luksusmökki vesisängyllä, nyt tilalle on tullut palju. Näköjään on päästävä aina lillumaan johonkin... 😉

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin juuri lasten kanssa rannalla ja oli ihanaa. Lapset leikki innoissaan hiekassa ja me miehen kanssa otettiin rennosti. Välillä käytiin vesirajassa kahlaamassa. Välillä syötiin vähän eväitä. Ennen lapsia en ikinä käynyt rannalla, liian tylsää makoilua ja en edes tykkää uimisesta. Lasten kanssa rannalla käyntikin on paljon hauskempaa :)

Kymmenen vuoden kuluttua polttavat tupakkaa ja potkivat mummuja.

Rannallahan oli just ihanaa lasten kanssa, kun saivat kahlailla ja lutrata. Joissain muissa tilanteissa ei sitten ollut niinkään rentoa, mutta voiton puolelle jäi. Nyt mulla on kaksi lähes aikuista superihanaa ihmistä elämässäni, joita ilman en elämääni voisi kuvitellakaan. 

Ja me, lapsen jo maailmalle saateltu pari, ollaan hilluttu päivä vaatteitta, saunottu, pössytelty, paneskeltu, syöty ja juotu kotona kahdestaan. Aikansa kutakin.

Vierailija kirjoitti:

Kerran katselin, kun suurperheen isä komensi lapset pois vedestä ja autoon. Joutui uudestaan komentamaan, kun sai vedestä rantaan vain pienimmän. Kun kolmas karjaisu ei saanut isompia lapsia tottelemaan, isä hyppäsi autoon ja lähti renkaat savuten rannalta.

Lopuille lapsille iski kauhea paniikki ja rynnivät rääkyen auton perään.

Oli siinä rannalla olijoilla ihmettelemistä. Isä peruutti takaisin, otti rääkyvät lapset autoon ja niin loppui se iloinen rantaretki.

Näin mekin joskus tehtiin. Toimi eikä sen koommin tarvinnut komentaa kolmea kertaa :D

Perheitäkin on erilaisia. Kyllä meidänkin perhe (2 pientä lasta) usein jossakin katselee kauhuissaan muita perheitä joissa on ihan hirveä älämölö ja kaikki rääkyy ja huutaa. Ei se niin mene, että vain sinkut katselee tuollaisia perheitä tyytyväisenä myhäillen. Myös minä myhäilin tyytyväisenä, että onneksi meillä lapset on sentään rauhallisia ja osaa käyttäytyä eikä meillä koskaan ole rääkymistä ja sekoilua.

Meillä oli usein tuollaistakin, kun lapset olivat pieniä, mutta ihanaa se oli silti. Antaisin paljon jos voisin mennä aikakoneella takaisin polskimaan lasten kanssa rannalle. Nyt lapset ovat jo teinejä. Parasta elämässäni.

Mä en sit tiedä miten onnellisia me pikkulapsettomar pöllöpalstailevat ollaan. Tämä palsta kun syö ihmisestä kaiken ilon.

Vierailija kirjoitti:

Satun olemaan ihminen, jolle avaudutaan. Niinpä olen kuullut tästäkin aiheesta vuosikymmenien ajan paljon. Kaiken sen vanhempien tuskan, pelon, väsymyksen, ahdistuksen, huolen, häpeän, stressin syyllisyyden kuin lasten tuoman ilon ja rakkauden. Olen lapseton ja ehkä siksi minulle on uskallettu kertoa kuinka ei lasta oikeasti olisi halunnut jne., mitä ei ehkä jollekin toiselle vanhemmalle uskaltaisi kertoa tai sen, että toinen lapsista ei ehkä ole miehen.

Tällä kokemuksella sanon, että lapsettomana jäin paljosta hyvästä paitsi, mutta jäin myös paljosta pahasta paitsi. Minulle on turha tulla suitsuttamaan kuinka lapsellisten elämä on parempaa kuin lapsettomien. Ei ole. Lapset tuo omat hyvät ja huonot asiat mukanaan ja samalla lailla myös lapsettoman elämässä on hyvät ja huonot puolet. En koe olevani lapsettomana parempi, mutta en todellakaan myöskään huonompi. Toivottavasti jokainen saa elämältä sen mitä itse toivoo. Minä olen saanut.

Niin, mutta olet kuitenkin lapseton. Käytät sitä ovelasti hyväksesi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli usein tuollaistakin, kun lapset olivat pieniä, mutta ihanaa se oli silti. Antaisin paljon jos voisin mennä aikakoneella takaisin polskimaan lasten kanssa rannalle. Nyt lapset ovat jo teinejä. Parasta elämässäni.

mullakin on hyvät muistot tuostakin ajasta. On ollut vaikeeta välillä toki mutta tänäänkin kesälomapöydässä istui tapaisilla mitä rakkain nuori mies mitä ihanimman puolisonsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Perheitäkin on erilaisia. Kyllä meidänkin perhe (2 pientä lasta) usein jossakin katselee kauhuissaan muita perheitä joissa on ihan hirveä älämölö ja kaikki rääkyy ja huutaa. Ei se niin mene, että vain sinkut katselee tuollaisia perheitä tyytyväisenä myhäillen. Myös minä myhäilin tyytyväisenä, että onneksi meillä lapset on sentään rauhallisia ja osaa käyttäytyä eikä meillä koskaan ole rääkymistä ja sekoilua.

Se on muuten jännä, että minä olen äärimmäisen harvoin nähnyt mitään hirveän rääkyviä ja huutavia perheitä missään. Varsinkaan semmoisia joissa vanhemmat huutaisi. Ehkä meidän perhe on sitten semmoinen kauhea älämölöperhe kun lapset aina välillä uhmaa ja tappelee keskenään, enimmäkseen meillä on kuitenkin oikein mukavaa. Omalla pihalla ne kiljuu ja huutaa kyllä, kun ovat nyt vaikka vesisotaa. Sori vaan jos riemusta kiljuvat lapset häiritsee, en aio pilata niiden riemua.

Juuri äsken tytär soitti ja kertoi kuinka paljon ikävöi.. soitellaan usein. Hän muutti opiskelujen perässä 4h matkan päähän.

Poika asuu vielä kotona, hän valmistuu vuoden päästä eläintenhoitajaksi.

Pikkulapsi aika on vaativa vaihe mutta myös todella lyhyt. Ei se ole sen kummempaa :)

Vierailija kirjoitti:

Kerran katselin, kun suurperheen isä komensi lapset pois vedestä ja autoon. Joutui uudestaan komentamaan, kun sai vedestä rantaan vain pienimmän. Kun kolmas karjaisu ei saanut isompia lapsia tottelemaan, isä hyppäsi autoon ja lähti renkaat savuten rannalta.

Lopuille lapsille iski kauhea paniikki ja rynnivät rääkyen auton perään.

Oli siinä rannalla olijoilla ihmettelemistä. Isä peruutti takaisin, otti rääkyvät lapset autoon ja niin loppui se iloinen rantaretki.

Ihan oikein, vanhemmat sanelee ehdot, ei lapset.

Ehkä ymmärtävät jatkossa totella.

Mista aina tuntuu että niin lapsiperheen elämää kauhistelevat kuin myös lapsettomuutta kritisoivat , ovat jotenkin epävarmoja valinnoistaan. Tai väsyneitä tilanteeseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ei käy kateeksi myöskään prismassa tänään mies ja nainen kahden adhd lapsen kanssa ja vauva vaunuissa kiljumassa.

Mies säälitti kyllä oli todella surullisen näköinen.

N 31v

Miksi nainen ei säälittänyt, mies vain oleilee ja vaimo tekee kaiken. Mies voi käyttää kortsua jos ei jaksa tehdä osaansa. Sinunlaiset naiset on yhteiskunnan pohjasakkaa, harmi kun nykyään ei teitä noita-akkoja voi hävittää nuotiossa.

Toivottavasti sulla sadistilla ei ole lapsia, sähän oikein ihannoit väkivaltaa.

Kyllä meidän itsellisten, vapaiden vanhojenpoikien kelpaa nauttia elämästä!

Lasten kanssa rannalla on just parasta. Yksin näin aikuisena ei ehkä kehtaisi läträtä vedessä, leikkiä uimapatjan kanssa tai sukeltaa pitkin rantavesiä. Välillä otetaan vähän evästä ja lämmitellään auringossa. Asutaan ihan rannan lähellä. Toki kaikki ei ole samanlaisia, mutta minä tykkään heittäytyä välillä leikkiin mukaan. Aikuisten maailma on tarpeeksi tylsä ja vastuuta on töissä ja kotonakin. Välillä on hyvä heittää vapaalle. Ei ne lapset parin vuoden päästä enää minua varmaan mukaansa kaipaa. Ja kun ovat joka toisen viikon isänsä kanssa, on kyllä omaakin aikaa ihan riittävästi. Silloin voi vain loikoilla siellä rannalla, tosin nopeasti sekin tylsäksi käy.

Minusta on jotenkin aina kuulunut elämään, että kivuttomasti päästetään irti nuoruuden hummailuista (kuten 4-kymppisenä nuorekas lippis päässä kaveriporukan kanssa kaljan kiskominen yleisellä uimarannalla) ja annetaan se tila sitten niille uusille nuorille.

Siis en sano tätä millään pahalla ja voihan aloittaja olla 20v nuori, mutta muuten herättää minussa ihmetystä nämä ikuista nuoruutta elävät 40 / 50 vuotiaat.

Kaljan sihauttelun ihannointi vain kuulostaa joltain, mistä 16 - 20 vuotiaat haaveilee.