Olen rannalla ja seuraan sivusta lapsiperhehelvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Katselehan tarkkaan kun vanhainkodissa lapsenlapset käy tervehtimässä ukkeja ja mummeja. Ilo sykähdyttää. Sillä on hintansa aikanaan - mutta se on sen arvoista.

No varmasti on iloa kun vaivautuvat jouluna ja äitienpäivänä käydä väkinäisellä piipahduksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä muakin usein säälittää perheiden isät.

Ikään kuin tajuavat liian myöhään, minkälainen paino sitä tulikaan laitettua jalkaan.

Minä säälin ikäisiäni lapsettomia

M37

Ei kannata, me nautitaan täysin lapsettomasta elämästä, siksihän me ollaankin se valittu :)

Miksi aina se mies säälittää? On todennäköisesti aika tossu jos äiti joutuu yksin huolehtimaan lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun kaltaisesi ihminen! Et tiedä edes mistä puhut ja mitä on kyseessä. Sinun kaltaisistasi ei voi puhua samana päivänäkään, kuin lapsiperheistä. Ja lapsen saaneista naisista. Siinä on kyseessä jotain niin paljon suurempaa, kuin sinun omahyväinen pikku pollasi pystyisi koskaan ymmärtämään. Maailma on lapsiperheillä ihan eri, kuin sinunkaltaisillasi itselleen elävillä hyypiöillä. Olet oksettava. Olen pahoillani, kun et ole mitään kokenut, muuta kuin itseäsi panettanut.  

No kyllä sä hyypiö teit ne kakarat ihan sua itseäs varten, jotta saisit oman sukus jatkumaan. Että kyllä sinä itsekkäämpi olet verrattuna lapsettomiin naisiin.

Kunpa et olis lisääntyny, ihan jo tekstistäs päätellen.

Kyllä tuo ajatusmaailma on aivan jostain käsittämättömästä maailmasta. Todella, todella lapsellista. Ja nainen elää tuollaisessa todellisuudessa. Uskomatonta. Ihan umpiperältä koko hela hoito.

Höh. Minua lähinnä kaduttaa, ettei tullut tehtyä yhtä lasta enempää. Nyt kun lapsi on jo teini niin kaikki mukavat lapsiperhejutut on auttamatta takana päin. Rannalle hän menee kavereineen ja minä joudun olemaan yksin tai ystävän kanssa. Haikeaa on katsella nuoria perheitä, mutta aika aikaansa kutakin kai

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä muakin usein säälittää perheiden isät.

Ikään kuin tajuavat liian myöhään, minkälainen paino sitä tulikaan laitettua jalkaan.

Jos lapset kiukuttelee niin mitäs siitä? Miksi sen pitää antaa oma mieli pahoittaa? Ja jos on epärealistisia odotuksia, niin kannattaisiko miettiä niinkuin oman elämän kannalta eikä muiden odotusten. Pakkoko sitä on vanhemman olla niin voimaton jonkun pikku kurahousuraivarin edessä, vai jotain somen sanelemaa epärealistista kriteeriäkö juostaan täyttämässä?

Omaan terveeseen järkeen luottaen on menty, ekan kerran tulin isäksi 24 vuotiaana, yhteensä meillä on kolme lasta. Enkä todellakaan ole katunut sitä päivääkään.

M42

Minäkin lähden rannalle kahden lapseni kanssa. Toinen on 16 ja toinen 18. Vanhempi saa ajaa sitä venettä ja mä korkkaan kaljan. Kiva kun ei tarvi lähteä yksin kyttäämään lapsiperheitä :)

Ai että velat on sitten lapsellisia ja tyhmiä. Mä en palkkaa yhtäkään velaa (käsieni läpi menee parisataa rekrytointeja vuodessa), inhottavin ihmisryhmä ikinä.

Ai että, miten hassuja ihmiset on. Jos aloittajallakin olisi edes jotain sisältöä elämässään, niin ei tarvitsisi täällä vinkua muiden elämästä. Hanki vaikka perhe.

Itse en ymmärrä tätä vastakkainasettelua. Itse elelen onnellisena puolison ja kolmen lapseni kanssa, enkä haikaile menneen sinkkuelämän perään. Myös puoliso kertoo lähes päivittäin olevansa onnellinen, vaikka lapsiperhearki välillä haastavaa onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ai että velat on sitten lapsellisia ja tyhmiä. Mä en palkkaa yhtäkään velaa (käsieni läpi menee parisataa rekrytointeja vuodessa), inhottavin ihmisryhmä ikinä.

#lääkkeet

Me ei raahattu lapsia esim. Marketteihin juuri koskaan, vanhemmista toinen jäi aina kotiin lasten kanssa ja toinen teki kauppareissut. Ei todellakaan venytetty mitään reissuja siihen asti, että pikkulapsien sietokyky olisi saavuttanut känkkäränkkävaiheen, parempi oli poistua aina ajoissa kotiin. Periaatteessa osasyynä oli myös oman jaksamisen tajuaminen.

Onpa täällä taas pimeät jutut. Eiköhän jokainen valitse ihan omalla kohdallaan, hankkiiko lapsia vai ei. Ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Mutta niinhän se tällä palstalla aina on, että monille on vaikea ymmärtää ihmisten olevan yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuvauksesi ei sovi 90% lapsiperheistä.

Se on kylläkin tutkittu, että tyytyväisyys elämään laskee, kun saa lapsia. Mutta on se tyytyväisyys muistaakseni sitten vähän lapsettomia korkeampi, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Eli lasten hankkiminen on ihan hyvä pitkän tähtäimen suunnitelma, jos tuntee pystyvänsä kasvattamaan lapset siten, että voi huoletta päästää heidät maailmalle. Syrjäytyneet lapset tuskin nostavat vanhempien onnellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas pimeät jutut. Eiköhän jokainen valitse ihan omalla kohdallaan, hankkiiko lapsia vai ei. Ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Mutta niinhän se tällä palstalla aina on, että monille on vaikea ymmärtää ihmisten olevan yksilöitä.

Valitsee valitsee, mutta ei tarvitse aina käydä lapsiperheiden kimppuun ilkkumaan ja ihmettelemään, vaikka sitä aikaa siihen näyttää riittävänkin, kun ei muuta näköjään elämässänsä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että velat on sitten lapsellisia ja tyhmiä. Mä en palkkaa yhtäkään velaa (käsieni läpi menee parisataa rekrytointeja vuodessa), inhottavin ihmisryhmä ikinä.

#lääkkeet

Kieltämättä omankin kokemus näistä veloista (aiemmin vanhatpiiat) on se, että heistä ei työyhteisössä muodostu kuin ongelmia. Eli mielummin perheellisiä ihmisiä kuin sinkkuja.   

Lapseton sinkkumies(iästä riippumatta) on lähes aina se paras työntekijä.

Käykö kateeksi perhe, jossa on 12 v, 14 v ja 16 v hyvin käyttäytyvät nuoret?

Minkä pirun takia ihmisiä kovin säälittää pelkästään isät?

Ei ne isät mitään uhreja ole. Moni väkivaltainen, valtaa käyttävä tai ainakin vähintään yhtälailla lusikkansa soppaan laittanut osapuoli. Mutta voi että, säälittää ihan. Äidit toki ihan paikkansa ansainneita. :D

Huvittavaa luettavaa! Ihmekään, kun macho-kulttuuri pitää niin kovasti valtaa kotimaassamme. Useimmat naiset ovat siinä jopa mukana.

Mä olen elänyt tuon sinkkuajan ja mä olen elänyt tän lapsiarjen. Elämää tää on. Kumpaakaan en vaihtaisi pois. Olisin ehkä mieluummin ollut vähemmän aikaa sinkku. Itsellä se oli jotenkin lopuksi aika turhauttavaa, kun se vaan venyi. Kyllä mä miestä ja perhettä olen toivonut. Olen aina tullut lasten kanssa hyvin toimeen ja lapset on mun mielestä rikkaus.

Mun elämä ei ole oikeastaan sellaista, että vain livun lainehilla. Tässä on kaikkea tapahtunut.

Elämässä.

Se, että lapsi kiukuttelee on ihan normaalia ja pidin kiljuminenkin. Kyllä tähän maailmaan tunteita mahtuu.

Pääasia, ettei satuta toisia.

Auttaakin voi.

Et sä aapee ole maailmasta irrallinen. Vai?

Vierailija kirjoitti:

Kasvatin lapset hyvin ja huutaa ei tarvinnut montakaan kertaa. Viikonloppuna taas nautitaan aikuisen tyttären kanssa kylmiä juomia rantasaunalla. Parasta seuraa <3 ehkä käydään myös veneilemässä.

Mua on aina kummastuttanut nämä kaveriäidit ja säälittänyt heidän lapsensa. Muutamaa olen seurannut niin läheltä, että olen todennut sen olevan varsin epätervettä ns. paremmissakin piireissä. Lapsi raukka saa toimia äidin terapeuttina ja yksinäisyyden lievittäjänä, eikä ole päässyt kunnolla itsenäistymään kolmekymppisenäkään.