Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Serkkuni osti tätimme asunnon alihintaan
30.05.2021 |
Mitä mieltä? Tätimme ~80v muuttamassa palvelutaloon. Asunto pitää myydä. Välittäjä arvioi asunnon ja asunto laitettiin myyntiin. Kuulin että serkkuni on tarjonnut asunnosta 70000€ vähemmän kuin alkuperäinen pyynti. Täti hyväksyi tarjouksen. Täti kärsii muistiongelmista ja ahdistuksesta. Pelkäsi ettei asunto mene kaupaksi. Muut ovat koittaneet rauhoitella, asunto hyvällä paikalla ja arvoasunto. Meitä serkkuja on 13. Täti lapseton. Tämä yksi joka teki tarjouksen teki sen kaikilta piilossa. Tädillä ei edunvalvojaa, mutta kohta on. Asunnon osalta myöhäistä.
Kommentit (636)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen asunnon hintapyyntö oli? Sillä on hieman merkitystä oliko se 300 000 vai 750 000.
Mutta onko ap kateellinen ja olisitko halunnut itse myöskin ostaa kämpän?
Verottaja hän hyväksyy asunnolle muunkin hinnan kaypäksi hinnaksi kuin kiinteistövälittäjän arvion järkevästä pyyntihinnasta. Eli tilanteessa ei välttämättä ole mitään muuta ajateltavaa kuin kateus ja sen aiheuttamat tunteet.Ei välttis ole kateellinen, vaan tilannehan on epätasa-arvoinen, jos toiselle lahjoitetaan omaisuutta, toisille ei.
Lapseton ja naimaton ihminen saa lahjoittaa, antaa rahaa ja testamentata omaisuutensa aivan kenelle haluaa.
Jos on 13 serkkua, ja omaisuus pieni, niin siitä tulee vain pikkuruinen osa itsekullekin, lähes ei mitään.
Parempi tehdä se testamentti tai antaa jo eläessään rahaa ja lahjoja, niille jotka perittävää miellyttää. Niitä voi olla vain yksi tai useampiakin.
Näin on eikä se lastenkaan olemassaolo vie oikeutta käyttää omaa omaisuuttaan ja tehdä testamentti.
Minkälainen vammapää ei haluaisi lastensa saavan kaikkea?
Monet tosi rikkaat eivät halua lastensa perivän läheskään kaikkea, koska tietävät ettei se ole ihmiselle hyväksi, ja haluavat että lapset opiskelevat ja tekevät uraa ihan itsekin.
Niin, osan omaisuudesta voi vaikka säätiöidä. Ja vaikka moni ketjussa sukulaistensa rahoja omisteleva ei sitä uskokaan, niin moni lapsi, ehkä jopa suurin osa perillisistä ei odottele sen kummemmin perintöä, vaan hankkii varallisuutensa itse. En rehellisesti sanottuna ole ikinä törmännyt ihmisiin, jotka ihan pokkana omistelevat jopa tätinsä omaisuutta ennen kuin tämä on edes kuollut. Mitä ihmettä, en todellakaan tiedä yhdenkään sukulaiseni asunnonostoista mitään, en edes vanhempieni. Enkä todellakaan kertoisi omien asuntojeni hinnoista sukulaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osti serkulta tai keneltä tahansa niin määrittelevä seikka on sijainti, talonkunto, onko miten iso tontti. Hyvä että serkku sai halvalla. Toivottavasti on tehnyt testamentin muille kun serkuille. Serkku ei peri enää automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen asunnon hintapyyntö oli? Sillä on hieman merkitystä oliko se 300 000 vai 750 000.
Mutta onko ap kateellinen ja olisitko halunnut itse myöskin ostaa kämpän?
Verottaja hän hyväksyy asunnolle muunkin hinnan kaypäksi hinnaksi kuin kiinteistövälittäjän arvion järkevästä pyyntihinnasta. Eli tilanteessa ei välttämättä ole mitään muuta ajateltavaa kuin kateus ja sen aiheuttamat tunteet.Ei välttis ole kateellinen, vaan tilannehan on epätasa-arvoinen, jos toiselle lahjoitetaan omaisuutta, toisille ei.
Lapseton ja naimaton ihminen saa lahjoittaa, antaa rahaa ja testamentata omaisuutensa aivan kenelle haluaa.
Jos on 13 serkkua, ja omaisuus pieni, niin siitä tulee vain pikkuruinen osa itsekullekin, lähes ei mitään.
Parempi tehdä se testamentti tai antaa jo eläessään rahaa ja lahjoja, niille jotka perittävää miellyttää. Niitä voi olla vain yksi tai useampiakin.
Näin on eikä se lastenkaan olemassaolo vie oikeutta käyttää omaa omaisuuttaan ja tehdä testamentti.
Minkälainen vammapää ei haluaisi lastensa saavan kaikkea?
Monet tosi rikkaat eivät halua lastensa perivän läheskään kaikkea, koska tietävät ettei se ole ihmiselle hyväksi, ja haluavat että lapset opiskelevat ja tekevät uraa ihan itsekin.
Harva on ”tosi rikas”. Ja onpa vammaista, meillä oli suvussa tosi rikas ihminen mun isoisovanhempana. Sen takia minäkin (ja serkkuni myös) sain edelleen miljoonaperinnön, jos hän ois ajatellut noin vammaisesti en ois perinyt vanhemmaltani käytännössä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.
Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.
Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.
Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.
Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.
Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.
Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.
No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.
Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.
Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.
No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.
No ei sisälly.
No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.
Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.
Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.
Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.
Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.
Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.
Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.
Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅
Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.
Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.
Meillä kävi niin, että mummovainaan arvoalueella kerrostalossa ollut asunto arvioitettiin välittäjällä. Tehtiin siis nimenomaan niin, että ostettiin pelkkä arvio, eikä annettu sitä välittäjälle myyntiin (sillä toimeksiannon myötä välittäjällä voisi olla motiiveja arvioida hinta epärealistisesti). Tätä arvoa käytettiin perunkirjoituksessa. Kun asunto sitten laitettiin myyntiin kyseisellä hinnalla, ei tullut puoleen vuoteen yhtään tarjousta. Vaihdettiin välittäjää, joka saman tien vaati laskemaan hintapyyntöä 100 000 €, näin myös tehtiin. Siltikin kiinnostus oli laimeaa, kaupat tuli lopulta 160 000 € alkuperäistä arviota alemmalla hinnalla. Eli käyvän arvon määritys on kyllä todella arpapeliä varsinkaan vähänkään arvokkaammissa kohteissa.
Tämä on totta. Mutta kyllä muakin v*t ut tais, jos joku suulainen menis ostamaan 160 000e alemmalla, kuin pyynti, MIKÄLI syynä olisi mummon muistisairaus.
Meillä pyydettiin mummin kodista muistaakseni ensin 750 000e mutta se meni lopulta 610 000e:lla. En ollut pesän osakas, vaan muistisairas isäni oli.
Eli iso pudotus tuossakin oli, mutta onneksi siitä ei ”hyötynyt” kukaan sukulainen. Silloin jäisi aina jossiteltavaa ihan eri lailla, kuin ulkopuolisen ostaessa
Ellei sitten ole niin, ettei asunto kertakaikkiaan mene kaupaksi.
Toki jos kaikki pesän osakkaat kaupan hyväksyvät, niin ok, mutta isänihän ei mitään pystynyt oikeasti arvioimaan. Hän odotti silloin juuri maistraatin päätöstä edunvalvonnasta ja päätös oli sittemmin myönteinen.. asianajajani mukaan tuon perinnönjaon voisi vielä avata isäni tilanteen takia uudelleen, jos siellä varsinkin epäiltäisiin häntä kusetetun.Eihän tässä ole kyse kenenkään mummosta.
Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki odottaa iäkkään kupsahtamista, jos jotain liikenis.Ihan kuin elokuvissa.
Entäs jos testamenttaakin löytöeläimille.En tajua tätä asennetta ollenkaan. Jos tädin varat ovat esim. peräisin hänen äidiltään, joka on ap:n mmmi, niin on hieman eri asia kokea, että saattaa periä niistä osan, kun jos tätiä ei edes tunne ja varat ovat hänen yritykseltään tai työnteostatai kuolleelta miehltään jne.
Minusta on ihan normaalia katsoa, että on perillisen asemassa jotakuta kohtaan, eihän se tarkoita minkään käytöksen muuttumista!!!!!! Siis miksi pitäisi teeskennellä, ettei ole perillinen, jos on ilman testamenttia perillinen?
On eri asia tietää perivänsä kuin se, että toimii niin, että perittävä kärsii.
Ap ei ole tässä aiheuttamassa tädilleen mitään taloudellista vahinkoa tai haittaa.
Meillä ainakin perinnöistä on sama asia puhua, kuin lahjoittamisesta....ja siis siinä ei ole koskaan ollut ok suosia ketään.
Ja kuka sen suosimisen määrittää? Sinäkö?
Yleinen moraalikäsitys. Tasapuolisuutta ei ole jos tässä käytettiin tädin muistisairautta hyväksi ja jos asunto ei ehtinyt olla riittävää aikaa myynnissä, jotta siitä oltaisiin voitu saada isompi hinta.
Näitä kun ei ole tiedossa, vaikea sanoa tarkemmin.
Mutta totta kai, jos ostaja on sukulainen tuollaisella alella perusteeton suosiminen on mahdollinen selitys.Se oli tädin asunto, ei suvun. Tädille ilmeisestikin oli nopea myynti tärkeämpää kuin maksimaalinen hinta, ja se on aivan ok. Perintöä kärttäville sukulaisille asia ei kuulu.
Täti saa myös halutessaan suosia ketä vain, eikä siihen tarvitaan mitään "perusteita".Mikä ihmeen oletus se on, että tädin pitäisi kohdella serkuksia tasaveroisesti? Ei tarvitse!
Jos kyse on muistisairauden pöhköyttäneestä päästä, niin heillehän aivan epäolennaiset asiat ovat tärkeitä. Ja joo, voidaan toki jeesustella,että annetaan vain kaikkien hyväksikäyttäjien käyttää hyväksi, ihmisen oma tahto! Mutta en vaan itse näe stä hyvänä asiana, vaan epäreiluna rehellisiä ihmisiä kohtaan.
Toki täti pitäisi saada ajoissa edunvalvonnan piiriin, mutta näin i valitettavasti todellakaan aina tapahdu. Siksi on väärin kannustaa itsekkäitä oman eduntavoittelijoita ahnehtimaan, vaan on ihan oikein luoda ryhmäpainetta heihin, että muut paheksuvat jos tosiaan on niin, että serkku lyhensi myyntiajan ja tädin arvioinikyky on kärsinyt.Siinä ei ole mitään epäreilua, että päättää omasta omaisuudestaan aivan kuten parhaaksi katsoo. Se olisi epäreilua, jos sukulaiset määräisivät mitä täti asunnolleen ja muulle omaisuudelleen tekee.
Minusta ei ole, jos täti ei ollut aloitteellinen serkulle myynnistä, vaan tämä itse ja käytti tädin pelkoja hyväkseen. Miten ainakin ap asian kuvailee.
No ei edes kuvaile.
Kuvailee: ” Pelkäsi ettei asunto mene kaupaksi. Muut ovat koittaneet rauhoitella, asunto hyvällä paikalla ja arvoasunto. Meitä serkkuja on 13.”
Missä kohtaa se hyväksikäyttö tuli esiin? Muut puhuivat, että kyllä se kaupaksi menee ja toinen sitten osti sen, että muori pääsi hyvillä mielin eteenpäin.
Siinä, että eipä mennytkään kaupaksi, vaan sukulainen polki hinnan. Kaupaksi olisi tarkoittanut sitä, että täti olisi rauhoittunut odottelemaan, että menee kaupaksi. Tietenkin jos ei ois vaan mennyt, asia toinen, mutta ap sanoi, että ois mennyt, tietämättä faktoja ei voi lähteä siitä, että tää serkun hinta ja osto nyt vaan oli kertakaikkiaan ainoa tapa eteenpäin.
Ja minkä ihmeen takia omaa kämppäänsä ei saisi myydä nopeasti, vaan pitäisi odottaa parempaa hintaa? Sukulaisten mieliksikö?
Tädillä ei selvästikään ole pikkurahasta puutetta, ja hän haluaa päästä nopeasti muuttamaan uuteen asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen asunnon hintapyyntö oli? Sillä on hieman merkitystä oliko se 300 000 vai 750 000.
Mutta onko ap kateellinen ja olisitko halunnut itse myöskin ostaa kämpän?
Verottaja hän hyväksyy asunnolle muunkin hinnan kaypäksi hinnaksi kuin kiinteistövälittäjän arvion järkevästä pyyntihinnasta. Eli tilanteessa ei välttämättä ole mitään muuta ajateltavaa kuin kateus ja sen aiheuttamat tunteet.Ei välttis ole kateellinen, vaan tilannehan on epätasa-arvoinen, jos toiselle lahjoitetaan omaisuutta, toisille ei.
Lapseton ja naimaton ihminen saa lahjoittaa, antaa rahaa ja testamentata omaisuutensa aivan kenelle haluaa.
Jos on 13 serkkua, ja omaisuus pieni, niin siitä tulee vain pikkuruinen osa itsekullekin, lähes ei mitään.
Parempi tehdä se testamentti tai antaa jo eläessään rahaa ja lahjoja, niille jotka perittävää miellyttää. Niitä voi olla vain yksi tai useampiakin.
Näin on eikä se lastenkaan olemassaolo vie oikeutta käyttää omaa omaisuuttaan ja tehdä testamentti.
Minkälainen vammapää ei haluaisi lastensa saavan kaikkea?
Monet tosi rikkaat eivät halua lastensa perivän läheskään kaikkea, koska tietävät ettei se ole ihmiselle hyväksi, ja haluavat että lapset opiskelevat ja tekevät uraa ihan itsekin.
Harva on ”tosi rikas”. Ja onpa vammaista, meillä oli suvussa tosi rikas ihminen mun isoisovanhempana. Sen takia minäkin (ja serkkuni myös) sain edelleen miljoonaperinnön, jos hän ois ajatellut noin vammaisesti en ois perinyt vanhemmaltani käytännössä mitään.
Oletpa vammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen asunnon hintapyyntö oli? Sillä on hieman merkitystä oliko se 300 000 vai 750 000.
Mutta onko ap kateellinen ja olisitko halunnut itse myöskin ostaa kämpän?
Verottaja hän hyväksyy asunnolle muunkin hinnan kaypäksi hinnaksi kuin kiinteistövälittäjän arvion järkevästä pyyntihinnasta. Eli tilanteessa ei välttämättä ole mitään muuta ajateltavaa kuin kateus ja sen aiheuttamat tunteet.Ei välttis ole kateellinen, vaan tilannehan on epätasa-arvoinen, jos toiselle lahjoitetaan omaisuutta, toisille ei.
Lapseton ja naimaton ihminen saa lahjoittaa, antaa rahaa ja testamentata omaisuutensa aivan kenelle haluaa.
Jos on 13 serkkua, ja omaisuus pieni, niin siitä tulee vain pikkuruinen osa itsekullekin, lähes ei mitään.
Parempi tehdä se testamentti tai antaa jo eläessään rahaa ja lahjoja, niille jotka perittävää miellyttää. Niitä voi olla vain yksi tai useampiakin.
Näin on eikä se lastenkaan olemassaolo vie oikeutta käyttää omaa omaisuuttaan ja tehdä testamentti.
Minkälainen vammapää ei haluaisi lastensa saavan kaikkea?
Monet tosi rikkaat eivät halua lastensa perivän läheskään kaikkea, koska tietävät ettei se ole ihmiselle hyväksi, ja haluavat että lapset opiskelevat ja tekevät uraa ihan itsekin.
Niin, osan omaisuudesta voi vaikka säätiöidä. Ja vaikka moni ketjussa sukulaistensa rahoja omisteleva ei sitä uskokaan, niin moni lapsi, ehkä jopa suurin osa perillisistä ei odottele sen kummemmin perintöä, vaan hankkii varallisuutensa itse. En rehellisesti sanottuna ole ikinä törmännyt ihmisiin, jotka ihan pokkana omistelevat jopa tätinsä omaisuutta ennen kuin tämä on edes kuollut. Mitä ihmettä, en todellakaan tiedä yhdenkään sukulaiseni asunnonostoista mitään, en edes vanhempieni. Enkä todellakaan kertoisi omien asuntojeni hinnoista sukulaisille.
Teillä ei olekaan suvussa ns. vanhaa rahaa. Se on jollain tavalla yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen asunnon hintapyyntö oli? Sillä on hieman merkitystä oliko se 300 000 vai 750 000.
Mutta onko ap kateellinen ja olisitko halunnut itse myöskin ostaa kämpän?
Verottaja hän hyväksyy asunnolle muunkin hinnan kaypäksi hinnaksi kuin kiinteistövälittäjän arvion järkevästä pyyntihinnasta. Eli tilanteessa ei välttämättä ole mitään muuta ajateltavaa kuin kateus ja sen aiheuttamat tunteet.Ei välttis ole kateellinen, vaan tilannehan on epätasa-arvoinen, jos toiselle lahjoitetaan omaisuutta, toisille ei.
Lapseton ja naimaton ihminen saa lahjoittaa, antaa rahaa ja testamentata omaisuutensa aivan kenelle haluaa.
Jos on 13 serkkua, ja omaisuus pieni, niin siitä tulee vain pikkuruinen osa itsekullekin, lähes ei mitään.
Parempi tehdä se testamentti tai antaa jo eläessään rahaa ja lahjoja, niille jotka perittävää miellyttää. Niitä voi olla vain yksi tai useampiakin.
Näin on eikä se lastenkaan olemassaolo vie oikeutta käyttää omaa omaisuuttaan ja tehdä testamentti.
Minkälainen vammapää ei haluaisi lastensa saavan kaikkea?
Monet tosi rikkaat eivät halua lastensa perivän läheskään kaikkea, koska tietävät ettei se ole ihmiselle hyväksi, ja haluavat että lapset opiskelevat ja tekevät uraa ihan itsekin.
Harva on ”tosi rikas”. Ja onpa vammaista, meillä oli suvussa tosi rikas ihminen mun isoisovanhempana. Sen takia minäkin (ja serkkuni myös) sain edelleen miljoonaperinnön, jos hän ois ajatellut noin vammaisesti en ois perinyt vanhemmaltani käytännössä mitään.
Mitä sitten, jos et olisi perinyt? Olitko sä jotenkin myötävaikuttamassa isovanhempasi omaisuuteen? Tai vanhempiesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osti serkulta tai keneltä tahansa niin määrittelevä seikka on sijainti, talonkunto, onko miten iso tontti. Hyvä että serkku sai halvalla. Toivottavasti on tehnyt testamentin muille kun serkuille. Serkku ei peri enää automaattisesti.
Toivottavasti serkku perii kaiken. Arvoasunnon ylläpito on kallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.
Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.
Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.
Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.
Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.
Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.
Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.
No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.
Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.
Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.
No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.
No ei sisälly.
No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.
Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.
Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.
Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.
Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.
Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.
Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.
Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅
Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.
Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.
Meillä kävi niin, että mummovainaan arvoalueella kerrostalossa ollut asunto arvioitettiin välittäjällä. Tehtiin siis nimenomaan niin, että ostettiin pelkkä arvio, eikä annettu sitä välittäjälle myyntiin (sillä toimeksiannon myötä välittäjällä voisi olla motiiveja arvioida hinta epärealistisesti). Tätä arvoa käytettiin perunkirjoituksessa. Kun asunto sitten laitettiin myyntiin kyseisellä hinnalla, ei tullut puoleen vuoteen yhtään tarjousta. Vaihdettiin välittäjää, joka saman tien vaati laskemaan hintapyyntöä 100 000 €, näin myös tehtiin. Siltikin kiinnostus oli laimeaa, kaupat tuli lopulta 160 000 € alkuperäistä arviota alemmalla hinnalla. Eli käyvän arvon määritys on kyllä todella arpapeliä varsinkaan vähänkään arvokkaammissa kohteissa.
Tämä on totta. Mutta kyllä muakin v*t ut tais, jos joku suulainen menis ostamaan 160 000e alemmalla, kuin pyynti, MIKÄLI syynä olisi mummon muistisairaus.
Meillä pyydettiin mummin kodista muistaakseni ensin 750 000e mutta se meni lopulta 610 000e:lla. En ollut pesän osakas, vaan muistisairas isäni oli.
Eli iso pudotus tuossakin oli, mutta onneksi siitä ei ”hyötynyt” kukaan sukulainen. Silloin jäisi aina jossiteltavaa ihan eri lailla, kuin ulkopuolisen ostaessa
Ellei sitten ole niin, ettei asunto kertakaikkiaan mene kaupaksi.
Toki jos kaikki pesän osakkaat kaupan hyväksyvät, niin ok, mutta isänihän ei mitään pystynyt oikeasti arvioimaan. Hän odotti silloin juuri maistraatin päätöstä edunvalvonnasta ja päätös oli sittemmin myönteinen.. asianajajani mukaan tuon perinnönjaon voisi vielä avata isäni tilanteen takia uudelleen, jos siellä varsinkin epäiltäisiin häntä kusetetun.Eihän tässä ole kyse kenenkään mummosta.
Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki odottaa iäkkään kupsahtamista, jos jotain liikenis.Ihan kuin elokuvissa.
Entäs jos testamenttaakin löytöeläimille.En tajua tätä asennetta ollenkaan. Jos tädin varat ovat esim. peräisin hänen äidiltään, joka on ap:n mmmi, niin on hieman eri asia kokea, että saattaa periä niistä osan, kun jos tätiä ei edes tunne ja varat ovat hänen yritykseltään tai työnteostatai kuolleelta miehltään jne.
Minusta on ihan normaalia katsoa, että on perillisen asemassa jotakuta kohtaan, eihän se tarkoita minkään käytöksen muuttumista!!!!!! Siis miksi pitäisi teeskennellä, ettei ole perillinen, jos on ilman testamenttia perillinen?
On eri asia tietää perivänsä kuin se, että toimii niin, että perittävä kärsii.
Ap ei ole tässä aiheuttamassa tädilleen mitään taloudellista vahinkoa tai haittaa.
Meillä ainakin perinnöistä on sama asia puhua, kuin lahjoittamisesta....ja siis siinä ei ole koskaan ollut ok suosia ketään.
Ja kuka sen suosimisen määrittää? Sinäkö?
Yleinen moraalikäsitys. Tasapuolisuutta ei ole jos tässä käytettiin tädin muistisairautta hyväksi ja jos asunto ei ehtinyt olla riittävää aikaa myynnissä, jotta siitä oltaisiin voitu saada isompi hinta.
Näitä kun ei ole tiedossa, vaikea sanoa tarkemmin.
Mutta totta kai, jos ostaja on sukulainen tuollaisella alella perusteeton suosiminen on mahdollinen selitys.Se oli tädin asunto, ei suvun. Tädille ilmeisestikin oli nopea myynti tärkeämpää kuin maksimaalinen hinta, ja se on aivan ok. Perintöä kärttäville sukulaisille asia ei kuulu.
Täti saa myös halutessaan suosia ketä vain, eikä siihen tarvitaan mitään "perusteita".Mikä ihmeen oletus se on, että tädin pitäisi kohdella serkuksia tasaveroisesti? Ei tarvitse!
Jos kyse on muistisairauden pöhköyttäneestä päästä, niin heillehän aivan epäolennaiset asiat ovat tärkeitä. Ja joo, voidaan toki jeesustella,että annetaan vain kaikkien hyväksikäyttäjien käyttää hyväksi, ihmisen oma tahto! Mutta en vaan itse näe stä hyvänä asiana, vaan epäreiluna rehellisiä ihmisiä kohtaan.
Toki täti pitäisi saada ajoissa edunvalvonnan piiriin, mutta näin i valitettavasti todellakaan aina tapahdu. Siksi on väärin kannustaa itsekkäitä oman eduntavoittelijoita ahnehtimaan, vaan on ihan oikein luoda ryhmäpainetta heihin, että muut paheksuvat jos tosiaan on niin, että serkku lyhensi myyntiajan ja tädin arvioinikyky on kärsinyt.Siinä ei ole mitään epäreilua, että päättää omasta omaisuudestaan aivan kuten parhaaksi katsoo. Se olisi epäreilua, jos sukulaiset määräisivät mitä täti asunnolleen ja muulle omaisuudelleen tekee.
Minusta ei ole, jos täti ei ollut aloitteellinen serkulle myynnistä, vaan tämä itse ja käytti tädin pelkoja hyväkseen. Miten ainakin ap asian kuvailee.
No ei edes kuvaile.
Kuvailee: ” Pelkäsi ettei asunto mene kaupaksi. Muut ovat koittaneet rauhoitella, asunto hyvällä paikalla ja arvoasunto. Meitä serkkuja on 13.”
Missä kohtaa se hyväksikäyttö tuli esiin? Muut puhuivat, että kyllä se kaupaksi menee ja toinen sitten osti sen, että muori pääsi hyvillä mielin eteenpäin.
Siinä, että eipä mennytkään kaupaksi, vaan sukulainen polki hinnan. Kaupaksi olisi tarkoittanut sitä, että täti olisi rauhoittunut odottelemaan, että menee kaupaksi. Tietenkin jos ei ois vaan mennyt, asia toinen, mutta ap sanoi, että ois mennyt, tietämättä faktoja ei voi lähteä siitä, että tää serkun hinta ja osto nyt vaan oli kertakaikkiaan ainoa tapa eteenpäin.
Ja minkä ihmeen takia omaa kämppäänsä ei saisi myydä nopeasti, vaan pitäisi odottaa parempaa hintaa? Sukulaisten mieliksikö?
Tädillä ei selvästikään ole pikkurahasta puutetta, ja hän haluaa päästä nopeasti muuttamaan uuteen asuntoon.
Sukulaisten olisi pitänyt saada päättää kenelle asunto myydään, milloin ja mihin hintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen asunnon hintapyyntö oli? Sillä on hieman merkitystä oliko se 300 000 vai 750 000.
Mutta onko ap kateellinen ja olisitko halunnut itse myöskin ostaa kämpän?
Verottaja hän hyväksyy asunnolle muunkin hinnan kaypäksi hinnaksi kuin kiinteistövälittäjän arvion järkevästä pyyntihinnasta. Eli tilanteessa ei välttämättä ole mitään muuta ajateltavaa kuin kateus ja sen aiheuttamat tunteet.Ei välttis ole kateellinen, vaan tilannehan on epätasa-arvoinen, jos toiselle lahjoitetaan omaisuutta, toisille ei.
Lapseton ja naimaton ihminen saa lahjoittaa, antaa rahaa ja testamentata omaisuutensa aivan kenelle haluaa.
Jos on 13 serkkua, ja omaisuus pieni, niin siitä tulee vain pikkuruinen osa itsekullekin, lähes ei mitään.
Parempi tehdä se testamentti tai antaa jo eläessään rahaa ja lahjoja, niille jotka perittävää miellyttää. Niitä voi olla vain yksi tai useampiakin.
Näin on eikä se lastenkaan olemassaolo vie oikeutta käyttää omaa omaisuuttaan ja tehdä testamentti.
Minkälainen vammapää ei haluaisi lastensa saavan kaikkea?
Monet tosi rikkaat eivät halua lastensa perivän läheskään kaikkea, koska tietävät ettei se ole ihmiselle hyväksi, ja haluavat että lapset opiskelevat ja tekevät uraa ihan itsekin.
Niin, osan omaisuudesta voi vaikka säätiöidä. Ja vaikka moni ketjussa sukulaistensa rahoja omisteleva ei sitä uskokaan, niin moni lapsi, ehkä jopa suurin osa perillisistä ei odottele sen kummemmin perintöä, vaan hankkii varallisuutensa itse. En rehellisesti sanottuna ole ikinä törmännyt ihmisiin, jotka ihan pokkana omistelevat jopa tätinsä omaisuutta ennen kuin tämä on edes kuollut. Mitä ihmettä, en todellakaan tiedä yhdenkään sukulaiseni asunnonostoista mitään, en edes vanhempieni. Enkä todellakaan kertoisi omien asuntojeni hinnoista sukulaisille.
Teillä ei olekaan suvussa ns. vanhaa rahaa. Se on jollain tavalla yhteistä.
No ei ole, ei millään tapaa. Toki suvuissa, joissa perintö valuu aluspäin, harvoin joku sukupolvi kaiken hassaa, mutta, jos hassaisi niin sit hassaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen asunnon hintapyyntö oli? Sillä on hieman merkitystä oliko se 300 000 vai 750 000.
Mutta onko ap kateellinen ja olisitko halunnut itse myöskin ostaa kämpän?
Verottaja hän hyväksyy asunnolle muunkin hinnan kaypäksi hinnaksi kuin kiinteistövälittäjän arvion järkevästä pyyntihinnasta. Eli tilanteessa ei välttämättä ole mitään muuta ajateltavaa kuin kateus ja sen aiheuttamat tunteet.Ei välttis ole kateellinen, vaan tilannehan on epätasa-arvoinen, jos toiselle lahjoitetaan omaisuutta, toisille ei.
Lapseton ja naimaton ihminen saa lahjoittaa, antaa rahaa ja testamentata omaisuutensa aivan kenelle haluaa.
Jos on 13 serkkua, ja omaisuus pieni, niin siitä tulee vain pikkuruinen osa itsekullekin, lähes ei mitään.
Parempi tehdä se testamentti tai antaa jo eläessään rahaa ja lahjoja, niille jotka perittävää miellyttää. Niitä voi olla vain yksi tai useampiakin.
Näin on eikä se lastenkaan olemassaolo vie oikeutta käyttää omaa omaisuuttaan ja tehdä testamentti.
Minkälainen vammapää ei haluaisi lastensa saavan kaikkea?
Monet tosi rikkaat eivät halua lastensa perivän läheskään kaikkea, koska tietävät ettei se ole ihmiselle hyväksi, ja haluavat että lapset opiskelevat ja tekevät uraa ihan itsekin.
Niin, osan omaisuudesta voi vaikka säätiöidä. Ja vaikka moni ketjussa sukulaistensa rahoja omisteleva ei sitä uskokaan, niin moni lapsi, ehkä jopa suurin osa perillisistä ei odottele sen kummemmin perintöä, vaan hankkii varallisuutensa itse. En rehellisesti sanottuna ole ikinä törmännyt ihmisiin, jotka ihan pokkana omistelevat jopa tätinsä omaisuutta ennen kuin tämä on edes kuollut. Mitä ihmettä, en todellakaan tiedä yhdenkään sukulaiseni asunnonostoista mitään, en edes vanhempieni. Enkä todellakaan kertoisi omien asuntojeni hinnoista sukulaisille.
Teillä ei olekaan suvussa ns. vanhaa rahaa. Se on jollain tavalla yhteistä.
Niinhän sinä luulet.
Terveisin sukulaisesi, jonka luulet periväsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.
Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.
Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.
Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.
Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.
Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.
Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.
No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.
Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.
Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.
No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.
No ei sisälly.
No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.
Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.
Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.
Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.
Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.
Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.
Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.
Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅
Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.
Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.
Meillä kävi niin, että mummovainaan arvoalueella kerrostalossa ollut asunto arvioitettiin välittäjällä. Tehtiin siis nimenomaan niin, että ostettiin pelkkä arvio, eikä annettu sitä välittäjälle myyntiin (sillä toimeksiannon myötä välittäjällä voisi olla motiiveja arvioida hinta epärealistisesti). Tätä arvoa käytettiin perunkirjoituksessa. Kun asunto sitten laitettiin myyntiin kyseisellä hinnalla, ei tullut puoleen vuoteen yhtään tarjousta. Vaihdettiin välittäjää, joka saman tien vaati laskemaan hintapyyntöä 100 000 €, näin myös tehtiin. Siltikin kiinnostus oli laimeaa, kaupat tuli lopulta 160 000 € alkuperäistä arviota alemmalla hinnalla. Eli käyvän arvon määritys on kyllä todella arpapeliä varsinkaan vähänkään arvokkaammissa kohteissa.
Tämä on totta. Mutta kyllä muakin v*t ut tais, jos joku suulainen menis ostamaan 160 000e alemmalla, kuin pyynti, MIKÄLI syynä olisi mummon muistisairaus.
Meillä pyydettiin mummin kodista muistaakseni ensin 750 000e mutta se meni lopulta 610 000e:lla. En ollut pesän osakas, vaan muistisairas isäni oli.
Eli iso pudotus tuossakin oli, mutta onneksi siitä ei ”hyötynyt” kukaan sukulainen. Silloin jäisi aina jossiteltavaa ihan eri lailla, kuin ulkopuolisen ostaessa
Ellei sitten ole niin, ettei asunto kertakaikkiaan mene kaupaksi.
Toki jos kaikki pesän osakkaat kaupan hyväksyvät, niin ok, mutta isänihän ei mitään pystynyt oikeasti arvioimaan. Hän odotti silloin juuri maistraatin päätöstä edunvalvonnasta ja päätös oli sittemmin myönteinen.. asianajajani mukaan tuon perinnönjaon voisi vielä avata isäni tilanteen takia uudelleen, jos siellä varsinkin epäiltäisiin häntä kusetetun.Eihän tässä ole kyse kenenkään mummosta.
Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki odottaa iäkkään kupsahtamista, jos jotain liikenis.Ihan kuin elokuvissa.
Entäs jos testamenttaakin löytöeläimille.En tajua tätä asennetta ollenkaan. Jos tädin varat ovat esim. peräisin hänen äidiltään, joka on ap:n mmmi, niin on hieman eri asia kokea, että saattaa periä niistä osan, kun jos tätiä ei edes tunne ja varat ovat hänen yritykseltään tai työnteostatai kuolleelta miehltään jne.
Minusta on ihan normaalia katsoa, että on perillisen asemassa jotakuta kohtaan, eihän se tarkoita minkään käytöksen muuttumista!!!!!! Siis miksi pitäisi teeskennellä, ettei ole perillinen, jos on ilman testamenttia perillinen?
On eri asia tietää perivänsä kuin se, että toimii niin, että perittävä kärsii.
Ap ei ole tässä aiheuttamassa tädilleen mitään taloudellista vahinkoa tai haittaa.
Meillä ainakin perinnöistä on sama asia puhua, kuin lahjoittamisesta....ja siis siinä ei ole koskaan ollut ok suosia ketään.
Ja kuka sen suosimisen määrittää? Sinäkö?
Yleinen moraalikäsitys. Tasapuolisuutta ei ole jos tässä käytettiin tädin muistisairautta hyväksi ja jos asunto ei ehtinyt olla riittävää aikaa myynnissä, jotta siitä oltaisiin voitu saada isompi hinta.
Näitä kun ei ole tiedossa, vaikea sanoa tarkemmin.
Mutta totta kai, jos ostaja on sukulainen tuollaisella alella perusteeton suosiminen on mahdollinen selitys.Se oli tädin asunto, ei suvun. Tädille ilmeisestikin oli nopea myynti tärkeämpää kuin maksimaalinen hinta, ja se on aivan ok. Perintöä kärttäville sukulaisille asia ei kuulu.
Täti saa myös halutessaan suosia ketä vain, eikä siihen tarvitaan mitään "perusteita".Mikä ihmeen oletus se on, että tädin pitäisi kohdella serkuksia tasaveroisesti? Ei tarvitse!
Jos kyse on muistisairauden pöhköyttäneestä päästä, niin heillehän aivan epäolennaiset asiat ovat tärkeitä. Ja joo, voidaan toki jeesustella,että annetaan vain kaikkien hyväksikäyttäjien käyttää hyväksi, ihmisen oma tahto! Mutta en vaan itse näe stä hyvänä asiana, vaan epäreiluna rehellisiä ihmisiä kohtaan.
Toki täti pitäisi saada ajoissa edunvalvonnan piiriin, mutta näin i valitettavasti todellakaan aina tapahdu. Siksi on väärin kannustaa itsekkäitä oman eduntavoittelijoita ahnehtimaan, vaan on ihan oikein luoda ryhmäpainetta heihin, että muut paheksuvat jos tosiaan on niin, että serkku lyhensi myyntiajan ja tädin arvioinikyky on kärsinyt.Siinä ei ole mitään epäreilua, että päättää omasta omaisuudestaan aivan kuten parhaaksi katsoo. Se olisi epäreilua, jos sukulaiset määräisivät mitä täti asunnolleen ja muulle omaisuudelleen tekee.
Minusta ei ole, jos täti ei ollut aloitteellinen serkulle myynnistä, vaan tämä itse ja käytti tädin pelkoja hyväkseen. Miten ainakin ap asian kuvailee.
No ei edes kuvaile.
Kuvailee: ” Pelkäsi ettei asunto mene kaupaksi. Muut ovat koittaneet rauhoitella, asunto hyvällä paikalla ja arvoasunto. Meitä serkkuja on 13.”
Missä kohtaa se hyväksikäyttö tuli esiin? Muut puhuivat, että kyllä se kaupaksi menee ja toinen sitten osti sen, että muori pääsi hyvillä mielin eteenpäin.
Siinä, että eipä mennytkään kaupaksi, vaan sukulainen polki hinnan. Kaupaksi olisi tarkoittanut sitä, että täti olisi rauhoittunut odottelemaan, että menee kaupaksi. Tietenkin jos ei ois vaan mennyt, asia toinen, mutta ap sanoi, että ois mennyt, tietämättä faktoja ei voi lähteä siitä, että tää serkun hinta ja osto nyt vaan oli kertakaikkiaan ainoa tapa eteenpäin.
Ja minkä ihmeen takia omaa kämppäänsä ei saisi myydä nopeasti, vaan pitäisi odottaa parempaa hintaa? Sukulaisten mieliksikö?
Tädillä ei selvästikään ole pikkurahasta puutetta, ja hän haluaa päästä nopeasti muuttamaan uuteen asuntoon.
Höpö höpö. Ois sitten myynyt - 70 000 eurolla oikotieltä. Mutta ei. Serkku puhui alennuksen sukulaisuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen asunnon hintapyyntö oli? Sillä on hieman merkitystä oliko se 300 000 vai 750 000.
Mutta onko ap kateellinen ja olisitko halunnut itse myöskin ostaa kämpän?
Verottaja hän hyväksyy asunnolle muunkin hinnan kaypäksi hinnaksi kuin kiinteistövälittäjän arvion järkevästä pyyntihinnasta. Eli tilanteessa ei välttämättä ole mitään muuta ajateltavaa kuin kateus ja sen aiheuttamat tunteet.Ei välttis ole kateellinen, vaan tilannehan on epätasa-arvoinen, jos toiselle lahjoitetaan omaisuutta, toisille ei.
Lapseton ja naimaton ihminen saa lahjoittaa, antaa rahaa ja testamentata omaisuutensa aivan kenelle haluaa.
Jos on 13 serkkua, ja omaisuus pieni, niin siitä tulee vain pikkuruinen osa itsekullekin, lähes ei mitään.
Parempi tehdä se testamentti tai antaa jo eläessään rahaa ja lahjoja, niille jotka perittävää miellyttää. Niitä voi olla vain yksi tai useampiakin.
Näin on eikä se lastenkaan olemassaolo vie oikeutta käyttää omaa omaisuuttaan ja tehdä testamentti.
Minkälainen vammapää ei haluaisi lastensa saavan kaikkea?
Monet tosi rikkaat eivät halua lastensa perivän läheskään kaikkea, koska tietävät ettei se ole ihmiselle hyväksi, ja haluavat että lapset opiskelevat ja tekevät uraa ihan itsekin.
Niin, osan omaisuudesta voi vaikka säätiöidä. Ja vaikka moni ketjussa sukulaistensa rahoja omisteleva ei sitä uskokaan, niin moni lapsi, ehkä jopa suurin osa perillisistä ei odottele sen kummemmin perintöä, vaan hankkii varallisuutensa itse. En rehellisesti sanottuna ole ikinä törmännyt ihmisiin, jotka ihan pokkana omistelevat jopa tätinsä omaisuutta ennen kuin tämä on edes kuollut. Mitä ihmettä, en todellakaan tiedä yhdenkään sukulaiseni asunnonostoista mitään, en edes vanhempieni. Enkä todellakaan kertoisi omien asuntojeni hinnoista sukulaisille.
Teillä ei olekaan suvussa ns. vanhaa rahaa. Se on jollain tavalla yhteistä.
Niinhän sinä luulet.
Terveisin sukulaisesi, jonka luulet periväsi
Kyllä mä perin isäni. Sata prossaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.
Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.
Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.
Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.
Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.
Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.
Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.
No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.
Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.
Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.
No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.
No ei sisälly.
No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.
Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.
Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.
Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.
Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.
Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.
Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.
Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅
Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.
Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.
Meillä kävi niin, että mummovainaan arvoalueella kerrostalossa ollut asunto arvioitettiin välittäjällä. Tehtiin siis nimenomaan niin, että ostettiin pelkkä arvio, eikä annettu sitä välittäjälle myyntiin (sillä toimeksiannon myötä välittäjällä voisi olla motiiveja arvioida hinta epärealistisesti). Tätä arvoa käytettiin perunkirjoituksessa. Kun asunto sitten laitettiin myyntiin kyseisellä hinnalla, ei tullut puoleen vuoteen yhtään tarjousta. Vaihdettiin välittäjää, joka saman tien vaati laskemaan hintapyyntöä 100 000 €, näin myös tehtiin. Siltikin kiinnostus oli laimeaa, kaupat tuli lopulta 160 000 € alkuperäistä arviota alemmalla hinnalla. Eli käyvän arvon määritys on kyllä todella arpapeliä varsinkaan vähänkään arvokkaammissa kohteissa.
Tämä on totta. Mutta kyllä muakin v*t ut tais, jos joku suulainen menis ostamaan 160 000e alemmalla, kuin pyynti, MIKÄLI syynä olisi mummon muistisairaus.
Meillä pyydettiin mummin kodista muistaakseni ensin 750 000e mutta se meni lopulta 610 000e:lla. En ollut pesän osakas, vaan muistisairas isäni oli.
Eli iso pudotus tuossakin oli, mutta onneksi siitä ei ”hyötynyt” kukaan sukulainen. Silloin jäisi aina jossiteltavaa ihan eri lailla, kuin ulkopuolisen ostaessa
Ellei sitten ole niin, ettei asunto kertakaikkiaan mene kaupaksi.
Toki jos kaikki pesän osakkaat kaupan hyväksyvät, niin ok, mutta isänihän ei mitään pystynyt oikeasti arvioimaan. Hän odotti silloin juuri maistraatin päätöstä edunvalvonnasta ja päätös oli sittemmin myönteinen.. asianajajani mukaan tuon perinnönjaon voisi vielä avata isäni tilanteen takia uudelleen, jos siellä varsinkin epäiltäisiin häntä kusetetun.Eihän tässä ole kyse kenenkään mummosta.
Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki odottaa iäkkään kupsahtamista, jos jotain liikenis.Ihan kuin elokuvissa.
Entäs jos testamenttaakin löytöeläimille.En tajua tätä asennetta ollenkaan. Jos tädin varat ovat esim. peräisin hänen äidiltään, joka on ap:n mmmi, niin on hieman eri asia kokea, että saattaa periä niistä osan, kun jos tätiä ei edes tunne ja varat ovat hänen yritykseltään tai työnteostatai kuolleelta miehltään jne.
Minusta on ihan normaalia katsoa, että on perillisen asemassa jotakuta kohtaan, eihän se tarkoita minkään käytöksen muuttumista!!!!!! Siis miksi pitäisi teeskennellä, ettei ole perillinen, jos on ilman testamenttia perillinen?
On eri asia tietää perivänsä kuin se, että toimii niin, että perittävä kärsii.
Ap ei ole tässä aiheuttamassa tädilleen mitään taloudellista vahinkoa tai haittaa.
Meillä ainakin perinnöistä on sama asia puhua, kuin lahjoittamisesta....ja siis siinä ei ole koskaan ollut ok suosia ketään.
Ja kuka sen suosimisen määrittää? Sinäkö?
Yleinen moraalikäsitys. Tasapuolisuutta ei ole jos tässä käytettiin tädin muistisairautta hyväksi ja jos asunto ei ehtinyt olla riittävää aikaa myynnissä, jotta siitä oltaisiin voitu saada isompi hinta.
Näitä kun ei ole tiedossa, vaikea sanoa tarkemmin.
Mutta totta kai, jos ostaja on sukulainen tuollaisella alella perusteeton suosiminen on mahdollinen selitys.Se oli tädin asunto, ei suvun. Tädille ilmeisestikin oli nopea myynti tärkeämpää kuin maksimaalinen hinta, ja se on aivan ok. Perintöä kärttäville sukulaisille asia ei kuulu.
Täti saa myös halutessaan suosia ketä vain, eikä siihen tarvitaan mitään "perusteita".Mikä ihmeen oletus se on, että tädin pitäisi kohdella serkuksia tasaveroisesti? Ei tarvitse!
Jos kyse on muistisairauden pöhköyttäneestä päästä, niin heillehän aivan epäolennaiset asiat ovat tärkeitä. Ja joo, voidaan toki jeesustella,että annetaan vain kaikkien hyväksikäyttäjien käyttää hyväksi, ihmisen oma tahto! Mutta en vaan itse näe stä hyvänä asiana, vaan epäreiluna rehellisiä ihmisiä kohtaan.
Toki täti pitäisi saada ajoissa edunvalvonnan piiriin, mutta näin i valitettavasti todellakaan aina tapahdu. Siksi on väärin kannustaa itsekkäitä oman eduntavoittelijoita ahnehtimaan, vaan on ihan oikein luoda ryhmäpainetta heihin, että muut paheksuvat jos tosiaan on niin, että serkku lyhensi myyntiajan ja tädin arvioinikyky on kärsinyt.Siinä ei ole mitään epäreilua, että päättää omasta omaisuudestaan aivan kuten parhaaksi katsoo. Se olisi epäreilua, jos sukulaiset määräisivät mitä täti asunnolleen ja muulle omaisuudelleen tekee.
Minusta ei ole, jos täti ei ollut aloitteellinen serkulle myynnistä, vaan tämä itse ja käytti tädin pelkoja hyväkseen. Miten ainakin ap asian kuvailee.
No ei edes kuvaile.
Kuvailee: ” Pelkäsi ettei asunto mene kaupaksi. Muut ovat koittaneet rauhoitella, asunto hyvällä paikalla ja arvoasunto. Meitä serkkuja on 13.”
Missä kohtaa se hyväksikäyttö tuli esiin? Muut puhuivat, että kyllä se kaupaksi menee ja toinen sitten osti sen, että muori pääsi hyvillä mielin eteenpäin.
Siinä, että eipä mennytkään kaupaksi, vaan sukulainen polki hinnan. Kaupaksi olisi tarkoittanut sitä, että täti olisi rauhoittunut odottelemaan, että menee kaupaksi. Tietenkin jos ei ois vaan mennyt, asia toinen, mutta ap sanoi, että ois mennyt, tietämättä faktoja ei voi lähteä siitä, että tää serkun hinta ja osto nyt vaan oli kertakaikkiaan ainoa tapa eteenpäin.
Ja minkä ihmeen takia omaa kämppäänsä ei saisi myydä nopeasti, vaan pitäisi odottaa parempaa hintaa? Sukulaisten mieliksikö?
Tädillä ei selvästikään ole pikkurahasta puutetta, ja hän haluaa päästä nopeasti muuttamaan uuteen asuntoon.Höpö höpö. Ois sitten myynyt - 70 000 eurolla oikotieltä. Mutta ei. Serkku puhui alennuksen sukulaisuudella.
Ja sä tiedät tän siitä että?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen asunnon hintapyyntö oli? Sillä on hieman merkitystä oliko se 300 000 vai 750 000.
Mutta onko ap kateellinen ja olisitko halunnut itse myöskin ostaa kämpän?
Verottaja hän hyväksyy asunnolle muunkin hinnan kaypäksi hinnaksi kuin kiinteistövälittäjän arvion järkevästä pyyntihinnasta. Eli tilanteessa ei välttämättä ole mitään muuta ajateltavaa kuin kateus ja sen aiheuttamat tunteet.Ei välttis ole kateellinen, vaan tilannehan on epätasa-arvoinen, jos toiselle lahjoitetaan omaisuutta, toisille ei.
Lapseton ja naimaton ihminen saa lahjoittaa, antaa rahaa ja testamentata omaisuutensa aivan kenelle haluaa.
Jos on 13 serkkua, ja omaisuus pieni, niin siitä tulee vain pikkuruinen osa itsekullekin, lähes ei mitään.
Parempi tehdä se testamentti tai antaa jo eläessään rahaa ja lahjoja, niille jotka perittävää miellyttää. Niitä voi olla vain yksi tai useampiakin.
Näin on eikä se lastenkaan olemassaolo vie oikeutta käyttää omaa omaisuuttaan ja tehdä testamentti.
Minkälainen vammapää ei haluaisi lastensa saavan kaikkea?
Monet tosi rikkaat eivät halua lastensa perivän läheskään kaikkea, koska tietävät ettei se ole ihmiselle hyväksi, ja haluavat että lapset opiskelevat ja tekevät uraa ihan itsekin.
Niin, osan omaisuudesta voi vaikka säätiöidä. Ja vaikka moni ketjussa sukulaistensa rahoja omisteleva ei sitä uskokaan, niin moni lapsi, ehkä jopa suurin osa perillisistä ei odottele sen kummemmin perintöä, vaan hankkii varallisuutensa itse. En rehellisesti sanottuna ole ikinä törmännyt ihmisiin, jotka ihan pokkana omistelevat jopa tätinsä omaisuutta ennen kuin tämä on edes kuollut. Mitä ihmettä, en todellakaan tiedä yhdenkään sukulaiseni asunnonostoista mitään, en edes vanhempieni. Enkä todellakaan kertoisi omien asuntojeni hinnoista sukulaisille.
Teillä ei olekaan suvussa ns. vanhaa rahaa. Se on jollain tavalla yhteistä.
Niinhän sinä luulet.
Terveisin sukulaisesi, jonka luulet periväsiKyllä mä perin isäni. Sata prossaa.
Ehkäpä isäsi päättää toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuossa ei kyllä ole ollut ammattitaitoinen välittäjä. Tuohan on selvä huijaus, sekä serkun että välittäjän puolelta.
Saan myydä asuntoni kenelle tahansa millä hinnalla tahansa, ei välittäjä siihen voi puuttua. Ainoa, mikä kaupassa häntä koskettaa, on oma palkkionsa ja sen hän saa sopimuksen mukaisesti.
Tässähän oli välittäjä tehnyt arvion, mikä yleensä on ilmainen.
"Välittäjä arvioi ja asunto laitettiin myyntiin" viittaa kyllä vahvasti siihen, että se meni asuntovälittäjän kautta myyntiin. Tietty on mahdollista, että se muistisairas täti teki myynti-ilmoitukset, hommasi isännöitsijätodistukset jne., mutta sitä on hankala uskoa.
Meillä välittäjä arvioi maalla olevan vanhempien talon myyntihinnaksi 120 000. Se saatiin lopulta myytyä 75 000 eurolls.
Joten välittäjän arvioilla ei ole väliä. Saahan sitä pyytää, mutta hullu maksaa. Tali toki oli hyväkuntoinen, mutta hevonjeerassa.
Ostaja ei joutunut mitään lahjaveroja maksamaan. Hyvä kun saatiin edes myytyä pois
Ehkä tämä on ollut täällä jo, mutta alihintaan myymällä täti onnistui jättämään enemmän perintöä perilliselle ilman että verottaja vie niin paljon, ensin myyntivoittoveroa, kun on myynyt korkeaan hintaan, ja sitten serkut perintöveroa näistä tädin asunnonmyynnistä tulleista varoista.
Tällä tavalla enemmän rahaa pysyy suvussa. Olisit ap itse ostanut sen kämpän. On ihan ymmärrettävää, että täti tykkää, että asunto pysyy suvussa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä on ollut täällä jo, mutta alihintaan myymällä täti onnistui jättämään enemmän perintöä perilliselle ilman että verottaja vie niin paljon, ensin myyntivoittoveroa, kun on myynyt korkeaan hintaan, ja sitten serkut perintöveroa näistä tädin asunnonmyynnistä tulleista varoista.
Tällä tavalla enemmän rahaa pysyy suvussa. Olisit ap itse ostanut sen kämpän. On ihan ymmärrettävää, että täti tykkää, että asunto pysyy suvussa.
Sama tuli mieleen mullekin eli tädistä oli kiva, kun sukulainen sai asunnon ja halusi myydä sen hieman halvemmalla, ehkä. Tosin se on väärä peruste, että lasketaan oikeaksi hinnaksi välittäjän arvio. Sehän harvoin on toteutunut hinta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä on ollut täällä jo, mutta alihintaan myymällä täti onnistui jättämään enemmän perintöä perilliselle ilman että verottaja vie niin paljon, ensin myyntivoittoveroa, kun on myynyt korkeaan hintaan, ja sitten serkut perintöveroa näistä tädin asunnonmyynnistä tulleista varoista.
Tällä tavalla enemmän rahaa pysyy suvussa. Olisit ap itse ostanut sen kämpän. On ihan ymmärrettävää, että täti tykkää, että asunto pysyy suvussa.
Myyntivoitosta tuskin olisi maksanut veroa muutenkaan. Perintövero toki saattaa nyt olla pienempi, mutta ei merkittävästi tolla summalla.
Alue: Aihe vapaa
Ap arvioi, että olisi mennyt. Täti taas hätäili, että ei mene, olisiko ehkä ollut oikeammassa itse kuin ap? Arvoasunnon myynti ei ole niin yksinkertaista ja jos haluaa nopeat kaupat, niin mitä se lohduttaa, että muut sanoo, että odota vaan, kyllä sen joku joskus ostaa. Ja mistä sä mistään polkemisesta tiedät? Kauppa se on sukulaisellekin tehty kauppa.