Serkkuni osti tätimme asunnon alihintaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.

Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.

Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.

Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.

Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.

Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.

Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.

No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.

Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.

Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.

No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.

No ei sisälly.

No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.

Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.

Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.

Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.

Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.

Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.

Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.

Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.

Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅

Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.

Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.

Meillä kävi niin, että mummovainaan arvoalueella kerrostalossa ollut asunto arvioitettiin välittäjällä. Tehtiin siis nimenomaan niin, että ostettiin pelkkä arvio, eikä annettu sitä välittäjälle myyntiin (sillä toimeksiannon myötä välittäjällä voisi olla motiiveja arvioida hinta epärealistisesti). Tätä arvoa käytettiin perunkirjoituksessa. Kun asunto sitten laitettiin myyntiin kyseisellä hinnalla, ei tullut puoleen vuoteen yhtään tarjousta. Vaihdettiin välittäjää, joka saman tien vaati laskemaan hintapyyntöä 100 000 €, näin myös tehtiin. Siltikin kiinnostus oli laimeaa, kaupat tuli lopulta 160 000 € alkuperäistä arviota alemmalla hinnalla. Eli käyvän arvon määritys on kyllä todella arpapeliä varsinkaan vähänkään arvokkaammissa kohteissa. 

Tämä on totta. Mutta kyllä muakin v*t ut tais, jos joku suulainen menis ostamaan 160 000e alemmalla, kuin pyynti, MIKÄLI syynä olisi mummon muistisairaus.

Meillä pyydettiin mummin kodista muistaakseni ensin 750 000e mutta se meni lopulta 610 000e:lla. En ollut pesän osakas, vaan muistisairas isäni oli.

Eli iso pudotus tuossakin oli, mutta onneksi siitä ei ”hyötynyt” kukaan sukulainen. Silloin jäisi aina jossiteltavaa ihan eri lailla, kuin ulkopuolisen ostaessa

Ellei sitten ole niin, ettei asunto kertakaikkiaan mene kaupaksi.

Toki jos kaikki pesän osakkaat kaupan hyväksyvät, niin ok, mutta isänihän ei mitään pystynyt oikeasti arvioimaan. Hän odotti silloin juuri maistraatin päätöstä edunvalvonnasta ja päätös oli sittemmin myönteinen.. asianajajani mukaan tuon perinnönjaon voisi vielä avata isäni tilanteen takia uudelleen, jos siellä varsinkin epäiltäisiin häntä kusetetun.

Eihän tässä ole kyse kenenkään mummosta.

Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki odottaa iäkkään kupsahtamista, jos jotain liikenis.

Ihan kuin elokuvissa.

Entäs jos testamenttaakin löytöeläimille.

En tajua tätä asennetta ollenkaan. Jos tädin varat ovat esim. peräisin hänen äidiltään, joka on ap:n mmmi, niin on hieman eri asia kokea, että saattaa periä niistä osan, kun jos tätiä ei edes tunne ja varat ovat hänen yritykseltään tai työnteostatai kuolleelta miehltään jne.

Minusta on ihan normaalia katsoa, että on perillisen asemassa jotakuta kohtaan, eihän se tarkoita minkään käytöksen muuttumista!!!!!! Siis miksi pitäisi teeskennellä, ettei ole perillinen, jos on ilman testamenttia perillinen?

On eri asia tietää perivänsä kuin se, että toimii niin, että perittävä kärsii.

Ap ei ole tässä aiheuttamassa tädilleen mitään taloudellista vahinkoa tai haittaa.

Meillä ainakin perinnöistä on sama asia puhua, kuin lahjoittamisesta.

...ja siis siinä ei ole koskaan ollut ok suosia ketään.

Ja kuka sen suosimisen määrittää? Sinäkö?

Yleinen moraalikäsitys. Tasapuolisuutta ei ole jos tässä käytettiin tädin muistisairautta hyväksi ja jos asunto ei ehtinyt olla riittävää aikaa myynnissä, jotta siitä oltaisiin voitu saada isompi hinta.

Näitä kun ei ole tiedossa, vaikea sanoa tarkemmin.

Mutta totta kai, jos ostaja on sukulainen tuollaisella alella perusteeton suosiminen on mahdollinen selitys.

Se oli tädin asunto, ei suvun. Tädille ilmeisestikin oli nopea myynti tärkeämpää kuin maksimaalinen hinta, ja se on aivan ok. Perintöä kärttäville sukulaisille asia ei kuulu.

Täti saa myös halutessaan suosia ketä vain, eikä siihen tarvitaan mitään "perusteita".

Mikä ihmeen oletus se on, että tädin pitäisi kohdella serkuksia tasaveroisesti? Ei tarvitse!

Jos kyse on muistisairauden pöhköyttäneestä päästä, niin heillehän aivan epäolennaiset asiat ovat tärkeitä. Ja joo, voidaan toki jeesustella,että annetaan vain kaikkien hyväksikäyttäjien käyttää hyväksi, ihmisen oma tahto! Mutta en vaan itse näe stä hyvänä asiana, vaan epäreiluna rehellisiä ihmisiä kohtaan.

Toki täti pitäisi saada ajoissa edunvalvonnan piiriin, mutta näin i valitettavasti todellakaan aina tapahdu. Siksi on väärin kannustaa itsekkäitä oman eduntavoittelijoita ahnehtimaan, vaan on ihan oikein luoda ryhmäpainetta heihin, että muut paheksuvat jos tosiaan on niin, että serkku lyhensi myyntiajan ja tädin arvioinikyky on kärsinyt.

Siinä ei ole mitään epäreilua, että päättää omasta omaisuudestaan aivan kuten parhaaksi katsoo. Se olisi epäreilua, jos sukulaiset määräisivät mitä täti asunnolleen ja muulle omaisuudelleen tekee.

Minusta ei ole, jos täti ei ollut aloitteellinen serkulle myynnistä, vaan tämä itse ja käytti tädin pelkoja hyväkseen. Miten ainakin ap asian kuvailee.

No ei edes kuvaile.

Kuvailee: ” Pelkäsi ettei asunto mene kaupaksi. Muut ovat koittaneet rauhoitella, asunto hyvällä paikalla ja arvoasunto. Meitä serkkuja on 13.”

Missä kohtaa se hyväksikäyttö tuli esiin? Muut puhuivat, että kyllä se kaupaksi menee ja toinen sitten osti sen, että muori pääsi hyvillä mielin eteenpäin.

Siinä, että eipä mennytkään kaupaksi, vaan sukulainen polki hinnan. Kaupaksi olisi tarkoittanut sitä, että täti olisi rauhoittunut odottelemaan, että menee kaupaksi. Tietenkin jos ei ois vaan mennyt, asia toinen, mutta ap sanoi, että ois mennyt, tietämättä faktoja ei voi lähteä siitä, että tää serkun hinta ja osto nyt vaan oli kertakaikkiaan ainoa tapa eteenpäin.

Ja minkä ihmeen takia omaa kämppäänsä ei saisi myydä nopeasti, vaan pitäisi odottaa parempaa hintaa? Sukulaisten mieliksikö?

Tädillä ei selvästikään ole pikkurahasta puutetta, ja hän haluaa päästä nopeasti muuttamaan uuteen asuntoon.

Sukulaisten olisi pitänyt saada päättää kenelle asunto myydään, milloin ja mihin hintaan. 

Toooooki! 😄😄😄😄😄😄😄😄😄😄😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämä on ollut täällä jo, mutta alihintaan myymällä täti onnistui jättämään enemmän perintöä perilliselle ilman että verottaja vie niin paljon, ensin myyntivoittoveroa, kun on myynyt korkeaan hintaan, ja sitten serkut perintöveroa näistä tädin asunnonmyynnistä tulleista varoista.

Tällä tavalla enemmän rahaa pysyy suvussa. Olisit ap itse ostanut sen kämpän. On ihan ymmärrettävää, että täti tykkää, että asunto pysyy suvussa.

Myyntivoitosta tuskin olisi maksanut veroa muutenkaan. Perintövero toki saattaa nyt olla pienempi, mutta ei merkittävästi tolla summalla.

Perinnöstä ei ole mitään tietoa ja tämähän oli ihan normaali kauppa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämä on ollut täällä jo, mutta alihintaan myymällä täti onnistui jättämään enemmän perintöä perilliselle ilman että verottaja vie niin paljon, ensin myyntivoittoveroa, kun on myynyt korkeaan hintaan, ja sitten serkut perintöveroa näistä tädin asunnonmyynnistä tulleista varoista.

Tällä tavalla enemmän rahaa pysyy suvussa. Olisit ap itse ostanut sen kämpän. On ihan ymmärrettävää, että täti tykkää, että asunto pysyy suvussa.

Sama tuli mieleen mullekin eli tädistä oli kiva, kun sukulainen sai asunnon ja halusi myydä sen hieman halvemmalla, ehkä. Tosin se on väärä peruste, että lasketaan oikeaksi hinnaksi välittäjän arvio. Sehän harvoin on toteutunut hinta. 

Juuri näin. Vaikea uskoa, että arvoasunnon pyynti olisi ollut niin alhainen, että tuo 70 000 olisi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.

Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.

Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.

Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.

Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.

Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.

Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.

No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.

Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.

Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.

No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.

No ei sisälly.

No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.

Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.

Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.

Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.

Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.

Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.

Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.

Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.

Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅

Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.

Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.

Meillä kävi niin, että mummovainaan arvoalueella kerrostalossa ollut asunto arvioitettiin välittäjällä. Tehtiin siis nimenomaan niin, että ostettiin pelkkä arvio, eikä annettu sitä välittäjälle myyntiin (sillä toimeksiannon myötä välittäjällä voisi olla motiiveja arvioida hinta epärealistisesti). Tätä arvoa käytettiin perunkirjoituksessa. Kun asunto sitten laitettiin myyntiin kyseisellä hinnalla, ei tullut puoleen vuoteen yhtään tarjousta. Vaihdettiin välittäjää, joka saman tien vaati laskemaan hintapyyntöä 100 000 €, näin myös tehtiin. Siltikin kiinnostus oli laimeaa, kaupat tuli lopulta 160 000 € alkuperäistä arviota alemmalla hinnalla. Eli käyvän arvon määritys on kyllä todella arpapeliä varsinkaan vähänkään arvokkaammissa kohteissa. 

Tämä on totta. Mutta kyllä muakin v*t ut tais, jos joku suulainen menis ostamaan 160 000e alemmalla, kuin pyynti, MIKÄLI syynä olisi mummon muistisairaus.

Meillä pyydettiin mummin kodista muistaakseni ensin 750 000e mutta se meni lopulta 610 000e:lla. En ollut pesän osakas, vaan muistisairas isäni oli.

Eli iso pudotus tuossakin oli, mutta onneksi siitä ei ”hyötynyt” kukaan sukulainen. Silloin jäisi aina jossiteltavaa ihan eri lailla, kuin ulkopuolisen ostaessa

Ellei sitten ole niin, ettei asunto kertakaikkiaan mene kaupaksi.

Toki jos kaikki pesän osakkaat kaupan hyväksyvät, niin ok, mutta isänihän ei mitään pystynyt oikeasti arvioimaan. Hän odotti silloin juuri maistraatin päätöstä edunvalvonnasta ja päätös oli sittemmin myönteinen.. asianajajani mukaan tuon perinnönjaon voisi vielä avata isäni tilanteen takia uudelleen, jos siellä varsinkin epäiltäisiin häntä kusetetun.

Eihän tässä ole kyse kenenkään mummosta.

Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki odottaa iäkkään kupsahtamista, jos jotain liikenis.

Ihan kuin elokuvissa.

Entäs jos testamenttaakin löytöeläimille.

En tajua tätä asennetta ollenkaan. Jos tädin varat ovat esim. peräisin hänen äidiltään, joka on ap:n mmmi, niin on hieman eri asia kokea, että saattaa periä niistä osan, kun jos tätiä ei edes tunne ja varat ovat hänen yritykseltään tai työnteostatai kuolleelta miehltään jne.

Minusta on ihan normaalia katsoa, että on perillisen asemassa jotakuta kohtaan, eihän se tarkoita minkään käytöksen muuttumista!!!!!! Siis miksi pitäisi teeskennellä, ettei ole perillinen, jos on ilman testamenttia perillinen?

On eri asia tietää perivänsä kuin se, että toimii niin, että perittävä kärsii.

Ap ei ole tässä aiheuttamassa tädilleen mitään taloudellista vahinkoa tai haittaa.

Meillä ainakin perinnöistä on sama asia puhua, kuin lahjoittamisesta.

...ja siis siinä ei ole koskaan ollut ok suosia ketään.

Ja kuka sen suosimisen määrittää? Sinäkö?

Yleinen moraalikäsitys. Tasapuolisuutta ei ole jos tässä käytettiin tädin muistisairautta hyväksi ja jos asunto ei ehtinyt olla riittävää aikaa myynnissä, jotta siitä oltaisiin voitu saada isompi hinta.

Näitä kun ei ole tiedossa, vaikea sanoa tarkemmin.

Mutta totta kai, jos ostaja on sukulainen tuollaisella alella perusteeton suosiminen on mahdollinen selitys.

Se oli tädin asunto, ei suvun. Tädille ilmeisestikin oli nopea myynti tärkeämpää kuin maksimaalinen hinta, ja se on aivan ok. Perintöä kärttäville sukulaisille asia ei kuulu.

Täti saa myös halutessaan suosia ketä vain, eikä siihen tarvitaan mitään "perusteita".

Mikä ihmeen oletus se on, että tädin pitäisi kohdella serkuksia tasaveroisesti? Ei tarvitse!

Jos kyse on muistisairauden pöhköyttäneestä päästä, niin heillehän aivan epäolennaiset asiat ovat tärkeitä. Ja joo, voidaan toki jeesustella,että annetaan vain kaikkien hyväksikäyttäjien käyttää hyväksi, ihmisen oma tahto! Mutta en vaan itse näe stä hyvänä asiana, vaan epäreiluna rehellisiä ihmisiä kohtaan.

Toki täti pitäisi saada ajoissa edunvalvonnan piiriin, mutta näin i valitettavasti todellakaan aina tapahdu. Siksi on väärin kannustaa itsekkäitä oman eduntavoittelijoita ahnehtimaan, vaan on ihan oikein luoda ryhmäpainetta heihin, että muut paheksuvat jos tosiaan on niin, että serkku lyhensi myyntiajan ja tädin arvioinikyky on kärsinyt.

Siinä ei ole mitään epäreilua, että päättää omasta omaisuudestaan aivan kuten parhaaksi katsoo. Se olisi epäreilua, jos sukulaiset määräisivät mitä täti asunnolleen ja muulle omaisuudelleen tekee.

Minusta ei ole, jos täti ei ollut aloitteellinen serkulle myynnistä, vaan tämä itse ja käytti tädin pelkoja hyväkseen. Miten ainakin ap asian kuvailee.

No ei edes kuvaile.

Kuvailee: ” Pelkäsi ettei asunto mene kaupaksi. Muut ovat koittaneet rauhoitella, asunto hyvällä paikalla ja arvoasunto. Meitä serkkuja on 13.”

Missä kohtaa se hyväksikäyttö tuli esiin? Muut puhuivat, että kyllä se kaupaksi menee ja toinen sitten osti sen, että muori pääsi hyvillä mielin eteenpäin.

Siinä, että eipä mennytkään kaupaksi, vaan sukulainen polki hinnan. Kaupaksi olisi tarkoittanut sitä, että täti olisi rauhoittunut odottelemaan, että menee kaupaksi. Tietenkin jos ei ois vaan mennyt, asia toinen, mutta ap sanoi, että ois mennyt, tietämättä faktoja ei voi lähteä siitä, että tää serkun hinta ja osto nyt vaan oli kertakaikkiaan ainoa tapa eteenpäin.

Ja minkä ihmeen takia omaa kämppäänsä ei saisi myydä nopeasti, vaan pitäisi odottaa parempaa hintaa? Sukulaisten mieliksikö?

Tädillä ei selvästikään ole pikkurahasta puutetta, ja hän haluaa päästä nopeasti muuttamaan uuteen asuntoon.

Höpö höpö. Ois sitten myynyt - 70 000 eurolla oikotieltä. Mutta ei. Serkku puhui alennuksen sukulaisuudella.

Täti myi mieluummin sukulaiselle kuin vieraalle.

Ihan tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.

Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.

Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.

Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.

Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.

Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.

Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.

No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.

Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.

Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.

No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.

No ei sisälly.

No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.

Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.

Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.

Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.

Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.

Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.

Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.

Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.

Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅

Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.

Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.

Meillä kävi niin, että mummovainaan arvoalueella kerrostalossa ollut asunto arvioitettiin välittäjällä. Tehtiin siis nimenomaan niin, että ostettiin pelkkä arvio, eikä annettu sitä välittäjälle myyntiin (sillä toimeksiannon myötä välittäjällä voisi olla motiiveja arvioida hinta epärealistisesti). Tätä arvoa käytettiin perunkirjoituksessa. Kun asunto sitten laitettiin myyntiin kyseisellä hinnalla, ei tullut puoleen vuoteen yhtään tarjousta. Vaihdettiin välittäjää, joka saman tien vaati laskemaan hintapyyntöä 100 000 €, näin myös tehtiin. Siltikin kiinnostus oli laimeaa, kaupat tuli lopulta 160 000 € alkuperäistä arviota alemmalla hinnalla. Eli käyvän arvon määritys on kyllä todella arpapeliä varsinkaan vähänkään arvokkaammissa kohteissa. 

Tämä on totta. Mutta kyllä muakin v*t ut tais, jos joku suulainen menis ostamaan 160 000e alemmalla, kuin pyynti, MIKÄLI syynä olisi mummon muistisairaus.

Meillä pyydettiin mummin kodista muistaakseni ensin 750 000e mutta se meni lopulta 610 000e:lla. En ollut pesän osakas, vaan muistisairas isäni oli.

Eli iso pudotus tuossakin oli, mutta onneksi siitä ei ”hyötynyt” kukaan sukulainen. Silloin jäisi aina jossiteltavaa ihan eri lailla, kuin ulkopuolisen ostaessa

Ellei sitten ole niin, ettei asunto kertakaikkiaan mene kaupaksi.

Toki jos kaikki pesän osakkaat kaupan hyväksyvät, niin ok, mutta isänihän ei mitään pystynyt oikeasti arvioimaan. Hän odotti silloin juuri maistraatin päätöstä edunvalvonnasta ja päätös oli sittemmin myönteinen.. asianajajani mukaan tuon perinnönjaon voisi vielä avata isäni tilanteen takia uudelleen, jos siellä varsinkin epäiltäisiin häntä kusetetun.

Eihän tässä ole kyse kenenkään mummosta.

Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki odottaa iäkkään kupsahtamista, jos jotain liikenis.

Ihan kuin elokuvissa.

Entäs jos testamenttaakin löytöeläimille.

En tajua tätä asennetta ollenkaan. Jos tädin varat ovat esim. peräisin hänen äidiltään, joka on ap:n mmmi, niin on hieman eri asia kokea, että saattaa periä niistä osan, kun jos tätiä ei edes tunne ja varat ovat hänen yritykseltään tai työnteostatai kuolleelta miehltään jne.

Minusta on ihan normaalia katsoa, että on perillisen asemassa jotakuta kohtaan, eihän se tarkoita minkään käytöksen muuttumista!!!!!! Siis miksi pitäisi teeskennellä, ettei ole perillinen, jos on ilman testamenttia perillinen?

On eri asia tietää perivänsä kuin se, että toimii niin, että perittävä kärsii.

Ap ei ole tässä aiheuttamassa tädilleen mitään taloudellista vahinkoa tai haittaa.

Meillä ainakin perinnöistä on sama asia puhua, kuin lahjoittamisesta.

...ja siis siinä ei ole koskaan ollut ok suosia ketään.

Ja kuka sen suosimisen määrittää? Sinäkö?

Yleinen moraalikäsitys. Tasapuolisuutta ei ole jos tässä käytettiin tädin muistisairautta hyväksi ja jos asunto ei ehtinyt olla riittävää aikaa myynnissä, jotta siitä oltaisiin voitu saada isompi hinta.

Näitä kun ei ole tiedossa, vaikea sanoa tarkemmin.

Mutta totta kai, jos ostaja on sukulainen tuollaisella alella perusteeton suosiminen on mahdollinen selitys.

Se oli tädin asunto, ei suvun. Tädille ilmeisestikin oli nopea myynti tärkeämpää kuin maksimaalinen hinta, ja se on aivan ok. Perintöä kärttäville sukulaisille asia ei kuulu.

Täti saa myös halutessaan suosia ketä vain, eikä siihen tarvitaan mitään "perusteita".

Mikä ihmeen oletus se on, että tädin pitäisi kohdella serkuksia tasaveroisesti? Ei tarvitse!

Jos kyse on muistisairauden pöhköyttäneestä päästä, niin heillehän aivan epäolennaiset asiat ovat tärkeitä. Ja joo, voidaan toki jeesustella,että annetaan vain kaikkien hyväksikäyttäjien käyttää hyväksi, ihmisen oma tahto! Mutta en vaan itse näe stä hyvänä asiana, vaan epäreiluna rehellisiä ihmisiä kohtaan.

Toki täti pitäisi saada ajoissa edunvalvonnan piiriin, mutta näin i valitettavasti todellakaan aina tapahdu. Siksi on väärin kannustaa itsekkäitä oman eduntavoittelijoita ahnehtimaan, vaan on ihan oikein luoda ryhmäpainetta heihin, että muut paheksuvat jos tosiaan on niin, että serkku lyhensi myyntiajan ja tädin arvioinikyky on kärsinyt.

Siinä ei ole mitään epäreilua, että päättää omasta omaisuudestaan aivan kuten parhaaksi katsoo. Se olisi epäreilua, jos sukulaiset määräisivät mitä täti asunnolleen ja muulle omaisuudelleen tekee.

Minusta ei ole, jos täti ei ollut aloitteellinen serkulle myynnistä, vaan tämä itse ja käytti tädin pelkoja hyväkseen. Miten ainakin ap asian kuvailee.

No ei edes kuvaile.

Kuvailee: ” Pelkäsi ettei asunto mene kaupaksi. Muut ovat koittaneet rauhoitella, asunto hyvällä paikalla ja arvoasunto. Meitä serkkuja on 13.”

Missä kohtaa se hyväksikäyttö tuli esiin? Muut puhuivat, että kyllä se kaupaksi menee ja toinen sitten osti sen, että muori pääsi hyvillä mielin eteenpäin.

12 muun mielestä olisi pitänyt odotella, että asunto menee kaupaksi. Täysin tyhjää valitusta.

Ai täti ei saisi myydä asuntoa nopeasti, koska sisarusten lapset ei haluu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.

Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.

Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.

Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.

Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.

Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.

Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.

No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.

Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.

Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.

No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.

No ei sisälly.

No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.

Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.

Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.

Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.

Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.

Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.

Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.

Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.

Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅

Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.

Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.

Meillä kävi niin, että mummovainaan arvoalueella kerrostalossa ollut asunto arvioitettiin välittäjällä. Tehtiin siis nimenomaan niin, että ostettiin pelkkä arvio, eikä annettu sitä välittäjälle myyntiin (sillä toimeksiannon myötä välittäjällä voisi olla motiiveja arvioida hinta epärealistisesti). Tätä arvoa käytettiin perunkirjoituksessa. Kun asunto sitten laitettiin myyntiin kyseisellä hinnalla, ei tullut puoleen vuoteen yhtään tarjousta. Vaihdettiin välittäjää, joka saman tien vaati laskemaan hintapyyntöä 100 000 €, näin myös tehtiin. Siltikin kiinnostus oli laimeaa, kaupat tuli lopulta 160 000 € alkuperäistä arviota alemmalla hinnalla. Eli käyvän arvon määritys on kyllä todella arpapeliä varsinkaan vähänkään arvokkaammissa kohteissa. 

Tämä on totta. Mutta kyllä muakin v*t ut tais, jos joku suulainen menis ostamaan 160 000e alemmalla, kuin pyynti, MIKÄLI syynä olisi mummon muistisairaus.

Meillä pyydettiin mummin kodista muistaakseni ensin 750 000e mutta se meni lopulta 610 000e:lla. En ollut pesän osakas, vaan muistisairas isäni oli.

Eli iso pudotus tuossakin oli, mutta onneksi siitä ei ”hyötynyt” kukaan sukulainen. Silloin jäisi aina jossiteltavaa ihan eri lailla, kuin ulkopuolisen ostaessa

Ellei sitten ole niin, ettei asunto kertakaikkiaan mene kaupaksi.

Toki jos kaikki pesän osakkaat kaupan hyväksyvät, niin ok, mutta isänihän ei mitään pystynyt oikeasti arvioimaan. Hän odotti silloin juuri maistraatin päätöstä edunvalvonnasta ja päätös oli sittemmin myönteinen.. asianajajani mukaan tuon perinnönjaon voisi vielä avata isäni tilanteen takia uudelleen, jos siellä varsinkin epäiltäisiin häntä kusetetun.

Eihän tässä ole kyse kenenkään mummosta.

Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki odottaa iäkkään kupsahtamista, jos jotain liikenis.

Ihan kuin elokuvissa.

Entäs jos testamenttaakin löytöeläimille.

En tajua tätä asennetta ollenkaan. Jos tädin varat ovat esim. peräisin hänen äidiltään, joka on ap:n mmmi, niin on hieman eri asia kokea, että saattaa periä niistä osan, kun jos tätiä ei edes tunne ja varat ovat hänen yritykseltään tai työnteostatai kuolleelta miehltään jne.

Minusta on ihan normaalia katsoa, että on perillisen asemassa jotakuta kohtaan, eihän se tarkoita minkään käytöksen muuttumista!!!!!! Siis miksi pitäisi teeskennellä, ettei ole perillinen, jos on ilman testamenttia perillinen?

On eri asia tietää perivänsä kuin se, että toimii niin, että perittävä kärsii.

Ap ei ole tässä aiheuttamassa tädilleen mitään taloudellista vahinkoa tai haittaa.

Meillä ainakin perinnöistä on sama asia puhua, kuin lahjoittamisesta.

...ja siis siinä ei ole koskaan ollut ok suosia ketään.

Ja kuka sen suosimisen määrittää? Sinäkö?

Yleinen moraalikäsitys. Tasapuolisuutta ei ole jos tässä käytettiin tädin muistisairautta hyväksi ja jos asunto ei ehtinyt olla riittävää aikaa myynnissä, jotta siitä oltaisiin voitu saada isompi hinta.

Näitä kun ei ole tiedossa, vaikea sanoa tarkemmin.

Mutta totta kai, jos ostaja on sukulainen tuollaisella alella perusteeton suosiminen on mahdollinen selitys.

Se oli tädin asunto, ei suvun. Tädille ilmeisestikin oli nopea myynti tärkeämpää kuin maksimaalinen hinta, ja se on aivan ok. Perintöä kärttäville sukulaisille asia ei kuulu.

Täti saa myös halutessaan suosia ketä vain, eikä siihen tarvitaan mitään "perusteita".

Mikä ihmeen oletus se on, että tädin pitäisi kohdella serkuksia tasaveroisesti? Ei tarvitse!

Jos kyse on muistisairauden pöhköyttäneestä päästä, niin heillehän aivan epäolennaiset asiat ovat tärkeitä. Ja joo, voidaan toki jeesustella,että annetaan vain kaikkien hyväksikäyttäjien käyttää hyväksi, ihmisen oma tahto! Mutta en vaan itse näe stä hyvänä asiana, vaan epäreiluna rehellisiä ihmisiä kohtaan.

Toki täti pitäisi saada ajoissa edunvalvonnan piiriin, mutta näin i valitettavasti todellakaan aina tapahdu. Siksi on väärin kannustaa itsekkäitä oman eduntavoittelijoita ahnehtimaan, vaan on ihan oikein luoda ryhmäpainetta heihin, että muut paheksuvat jos tosiaan on niin, että serkku lyhensi myyntiajan ja tädin arvioinikyky on kärsinyt.

Siinä ei ole mitään epäreilua, että päättää omasta omaisuudestaan aivan kuten parhaaksi katsoo. Se olisi epäreilua, jos sukulaiset määräisivät mitä täti asunnolleen ja muulle omaisuudelleen tekee.

Minusta ei ole, jos täti ei ollut aloitteellinen serkulle myynnistä, vaan tämä itse ja käytti tädin pelkoja hyväkseen. Miten ainakin ap asian kuvailee.

No ei edes kuvaile.

Kuvailee: ” Pelkäsi ettei asunto mene kaupaksi. Muut ovat koittaneet rauhoitella, asunto hyvällä paikalla ja arvoasunto. Meitä serkkuja on 13.”

Missä kohtaa se hyväksikäyttö tuli esiin? Muut puhuivat, että kyllä se kaupaksi menee ja toinen sitten osti sen, että muori pääsi hyvillä mielin eteenpäin.

12 muun mielestä olisi pitänyt odotella, että asunto menee kaupaksi. Täysin tyhjää valitusta.

Ai täti ei saisi myydä asuntoa nopeasti, koska sisarusten lapset ei haluu!

Nimenomaan ei, mutta nää luuli niin. Tyhjää valitusta siis.

Muistakaahan kaikki kysyä sukulaistenne mielipiteet, kun ostatte tai myytte asuntoja ja autoja. Erityisesti sisarustenne lapsilta!

Mikset ap itse tarjonnut. ” myöhäistä on hiiren haukotella ,kun puolet on jo kissan pers:::sä”

Vierailija kirjoitti:

Muistakaahan kaikki kysyä sukulaistenne mielipiteet, kun ostatte tai myytte asuntoja ja autoja. Erityisesti sisarustenne lapsilta!

Älkääkä unohtako kysyä verottajaltakin lupaa 😀

Paljonko ap ja 11 muuta serkkua tarjosivat ?

Heh. Sisarusten lapset on kyllä niinkaukaisia sukulaisia, että heillä ei pitäisi olla mitään perintöodotuksia. Kyllä on ahnetta porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämä on ollut täällä jo, mutta alihintaan myymällä täti onnistui jättämään enemmän perintöä perilliselle ilman että verottaja vie niin paljon, ensin myyntivoittoveroa, kun on myynyt korkeaan hintaan, ja sitten serkut perintöveroa näistä tädin asunnonmyynnistä tulleista varoista.

Tällä tavalla enemmän rahaa pysyy suvussa. Olisit ap itse ostanut sen kämpän. On ihan ymmärrettävää, että täti tykkää, että asunto pysyy suvussa.

Sama tuli mieleen mullekin eli tädistä oli kiva, kun sukulainen sai asunnon ja halusi myydä sen hieman halvemmalla, ehkä. Tosin se on väärä peruste, että lasketaan oikeaksi hinnaksi välittäjän arvio. Sehän harvoin on toteutunut hinta. 

Juuri näin. Vaikea uskoa, että arvoasunnon pyynti olisi ollut niin alhainen, että tuo 70 000 olisi paljon.

Jep! Me ostettiin asunto, jota ei arvoasunnoksi kukaan määrittelisi, vain kalliilla paikalla ja maksettiin 90 000 alle pyynnin. Sekään kun ei ollut kuin 10%. Jopa välittäjät puhuvat 10-15% tinkimisestä ekassa tarjouksessa oikeana kaupankäyntinä. Tällöin myyjä tekee vastatarjouksen halutessaan. Todella harva asunto myydään pyyntihinnalla.

Toivottavasti täti pistää hösseliksi ja käyttää rahansa itseensä.

Onko serkkusi siis tätisi oma lapsi?

AP:n kannattaa varautua siihen, ettei hän todennäköisesti tule perimään tätiään :D

Testamentti, serkut ei peri automaattisesti. Kannattaa yksinäisen kuluttaa ja nauttia elinaikanaan rahoista, matkustella eritoten, kylpylässä viettää aikaa , syödä hienoissa ravintoloissa jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osti serkulta tai keneltä tahansa niin määrittelevä seikka on sijainti, talonkunto, onko miten iso tontti. Hyvä että serkku sai halvalla. Toivottavasti on tehnyt testamentin muille kun serkuille. Serkku ei peri enää automaattisesti. 

Toivottavasti serkku perii kaiken. Arvoasunnon ylläpito on kallista.

  tarkoitin että tää yksi serkku saa kaiken ja muut jää nuolemaan näppejään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämä on ollut täällä jo, mutta alihintaan myymällä täti onnistui jättämään enemmän perintöä perilliselle ilman että verottaja vie niin paljon, ensin myyntivoittoveroa, kun on myynyt korkeaan hintaan, ja sitten serkut perintöveroa näistä tädin asunnonmyynnistä tulleista varoista.

Tällä tavalla enemmän rahaa pysyy suvussa. Olisit ap itse ostanut sen kämpän. On ihan ymmärrettävää, että täti tykkää, että asunto pysyy suvussa.

Sama tuli mieleen mullekin eli tädistä oli kiva, kun sukulainen sai asunnon ja halusi myydä sen hieman halvemmalla, ehkä. Tosin se on väärä peruste, että lasketaan oikeaksi hinnaksi välittäjän arvio. Sehän harvoin on toteutunut hinta. 

Juuri näin. Vaikea uskoa, että arvoasunnon pyynti olisi ollut niin alhainen, että tuo 70 000 olisi paljon.

Jep! Me ostettiin asunto, jota ei arvoasunnoksi kukaan määrittelisi, vain kalliilla paikalla ja maksettiin 90 000 alle pyynnin. Sekään kun ei ollut kuin 10%. Jopa välittäjät puhuvat 10-15% tinkimisestä ekassa tarjouksessa oikeana kaupankäyntinä. Tällöin myyjä tekee vastatarjouksen halutessaan. Todella harva asunto myydään pyyntihinnalla.

Apn laskuopilla tädin asunto on arvoasunto, jonka arvo on 250 000€. 😅

Perheettömän kannattaa tehdä testamentti kun on vielä hyvissä voimissa ja nyt varsinkin korona aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Perheettömän kannattaa tehdä testamentti kun on vielä hyvissä voimissa ja nyt varsinkin korona aikana. 

Mutta ei sitä saa tehdä, kun on 13 kärkkyjää 🤣