Lue keskustelun säännöt.
Serkkuni osti tätimme asunnon alihintaan
30.05.2021 |
Mitä mieltä? Tätimme ~80v muuttamassa palvelutaloon. Asunto pitää myydä. Välittäjä arvioi asunnon ja asunto laitettiin myyntiin. Kuulin että serkkuni on tarjonnut asunnosta 70000€ vähemmän kuin alkuperäinen pyynti. Täti hyväksyi tarjouksen. Täti kärsii muistiongelmista ja ahdistuksesta. Pelkäsi ettei asunto mene kaupaksi. Muut ovat koittaneet rauhoitella, asunto hyvällä paikalla ja arvoasunto. Meitä serkkuja on 13. Täti lapseton. Tämä yksi joka teki tarjouksen teki sen kaikilta piilossa. Tädillä ei edunvalvojaa, mutta kohta on. Asunnon osalta myöhäistä.
Kommentit (636)
621/636
|
31.05.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Ap: Onko serkku joka osti asunnon tätisi lapsi? Jos on, niin on täysin sallittua tehdä noin. Silloin se on ennakkoperintö josta ei mene veroa. Jos ei ole, niin olisi ollut reilua jos asunto olisi ollut kaupan yleisölle ja myyty parhaaseen hintaan ja täti olisi sitten sanut lahjoittaa rahaa mielensä mukaan.
Ja millähän tavalla olisi reilumpaa - ja mistä hemmetistä on tullut edes ajatus, että täti olisi lahjoittelemassa mitään yhtään kenellekään. Vai että oikein täti SAA lahjoittaa oman mielensä mukaan omaa rahaansa!
Kirjoitin tuolla aikaisemmin, minuakin suunnattomasti ärsyttää, että sisarukseni ovat antamassa erilaisia neuvoja, mitä minun pitäisi omaisuudellani tehdä, ajatuksena tietysti taata omalle jälkikasvulleen paras mahdollinen perintö. Ihan suoraan sanotaan, että lapsettomana voin sitten "olla mukana suvussa" tällä tavalla.
Heille tulee kyllä aika katkera pettymys, sillä meillä on mieheni kanssa paperit tehtynä ja niihin suunnitelmiin ei todellakaan kuulu lahjoitella rahaa näille ahneille kersoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin hämmästyttää tässä se, että puhutaan perinnöstä, vaikka eihän elossa olevan asunto tai mahdollinen muu omaisuus ole mitään perintöä vaan tädin rahoja edelleen. Olin pitkään lapseton ja minua suoraan sanottuna ärsytti suunnattomasti puheet, joita joskus kuulin eli että tottakai testamenttaan asuntoni sisarusteni lapsille. Kun sitten vanhemmalla iällä sain kaksi lasta, nämä puheet lakkasivat, mutta mielessä monesi kävi, että minkä ihmeen takia minun omaisuuteni on kenenkään perintöä, sehän on minun rahaa ja minä teen sillä mitä haluan eläessäni. Oli myös loukkaavaa, että siinä minä elin ja minun asuntoa jaettiin muille.
Aloittaja on myös jättänyt mainitsematta, minkä hintaisesta asunnosta kysymys. Jos asunto on ollut todella arvokas, esim. 900 000 euroa, 70 000 euron hinnanalennus ei ole mitenkään tavaton. Lisäksi tässä varmaan polttelee se, että rahat kuluvat helposti, asunto olisi jäänyt perinnöksi muiden revittäväksi. Miljoonan euron omaisuudesta olisi varmaan riittänyt jaettavaa monelle, mutta tässä tapauksessahan rintaperillisiä ei ole, joten omaisuuden voi jakaa tai olla jakamatta muille sukulaisille.
Mitä tulee moraaliin, niin jos serkku olisi itselleen asunnon huijannut perintönä tai jotenkin muuten, näkisin, että tässä on hyväksikäytetty. Mutta nythän hän osti asunnon. Ap voisi kertoa mikä oli asunnon virallinen pyyntihinta niin voisi suhteuttaa, oliko tuo 70 000 euron "alennus" kohtuuton.
Tällainen yksinelävä ihminen, jolla ei ole omia lapsia niin voi jättää omaisuutensa kenelle haluaa, sen ei pitäisi loukata ketään, koska ei ole olemassa omia perillisiä. Tuo omaisuuden huijaus jollekin sukulaiselle on todella törkeää, onneksi maailmankaikkeus usein vastaa, sitä saa mitä tilaa. Tämä on niin nähty🙏
Vierailija kirjoitti:
Minuakin hämmästyttää tässä se, että puhutaan perinnöstä, vaikka eihän elossa olevan asunto tai mahdollinen muu omaisuus ole mitään perintöä vaan tädin rahoja edelleen. Olin pitkään lapseton ja minua suoraan sanottuna ärsytti suunnattomasti puheet, joita joskus kuulin eli että tottakai testamenttaan asuntoni sisarusteni lapsille. Kun sitten vanhemmalla iällä sain kaksi lasta, nämä puheet lakkasivat, mutta mielessä monesi kävi, että minkä ihmeen takia minun omaisuuteni on kenenkään perintöä, sehän on minun rahaa ja minä teen sillä mitä haluan eläessäni. Oli myös loukkaavaa, että siinä minä elin ja minun asuntoa jaettiin muille.
Aloittaja on myös jättänyt mainitsematta, minkä hintaisesta asunnosta kysymys. Jos asunto on ollut todella arvokas, esim. 900 000 euroa, 70 000 euron hinnanalennus ei ole mitenkään tavaton. Lisäksi tässä varmaan polttelee se, että rahat kuluvat helposti, asunto olisi jäänyt perinnöksi muiden revittäväksi. Miljoonan euron omaisuudesta olisi varmaan riittänyt jaettavaa monelle, mutta tässä tapauksessahan rintaperillisiä ei ole, joten omaisuuden voi jakaa tai olla jakamatta muille sukulaisille.
Mitä tulee moraaliin, niin jos serkku olisi itselleen asunnon huijannut perintönä tai jotenkin muuten, näkisin, että tässä on hyväksikäytetty. Mutta nythän hän osti asunnon. Ap voisi kertoa mikä oli asunnon virallinen pyyntihinta niin voisi suhteuttaa, oliko tuo 70 000 euron "alennus" kohtuuton.
Just tätä! Meidän suvussa nämä puheet ovat lisääntyneet joka hemmetin vuosikymmen. Alussa kyseessä oli vitsailu vanhanpiian omaisuudesta, kun sitten menin naimisiin, puheet hiljenivät hetkeksi, mutta kun lapsia ei kuulunut, alkoi vitsailu "two income, no children"-vitseillä. Joiden kaikki kärki kohdistui siihen, mitä sisaruksien lapsille jää perinnöksi.
On merkkailtu lipastoja ja huomauteltu hankinnoista. Huvittavinta tässä kaikessa on, että olen sisarusparven kuopus, joten monen sisaruksen lapsen kanssa ei edes ikäeroa mitenkään aivan huimasti ole. Olenkin joskus kysynyt, että millähän perusteella minun omaisuuteni on täällä jaossa noin ensimmäisenä, jotta älkää nyt sentään sen varaan kokonaan laskeko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella! Ap saakin nyt muutaman tuhatta euroa vähemmän kuin oli toiveikkaasti ajatellut saavansa odottaessaan kieli pitkällä tätinsä kuolemaa.
Voi hyvin olla 20-30 000:in pienemmän.
Voi hyvin olla ettei saa mitään 😄
Tietenkin voi olla, mutta jos sisaruksia oli 3-4 eikä testamenttia ole, summa on kohtalainen. Jos siis asunnosta olisi senkin voinut saada, jos joku tädin parasta ajatteleva taho olisi sen myynyt tai myynnissä auttanut.
Jospa täti ei tarvitse rahaa yllin kyllin. Ilmeisen äveriäs kun on.
Täti halusi saada asunnon myytyä, ja varmastikin halusi myös myydä sukulaiselle. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.Ei ehkä tarvitse, mutta ehkäpä ap tarvitsee. Täti hyötyi asunnon huonosta myyntihinnasta mitä? On ihan oikein ihmetellä, ettei asiassa toimittu oikeudenmukaisemmin. Esim. edunvalvonta ei saisi myydä tuolle serkulle, eikä varsinkaan alihintaan.
Mutta kun ne ei ole ap:n rahoja, vaan tädin! 😄
Alihinnasta on vain ap:n arvio, ja alihintaan saa sitäpaitsi myydä ihan laillisesti.No olikose asunto sen serkun? Ei ollut. Miksi ei maksanut asunnosta enempää?
Ei tarvinnut. Onko sulla tapana maksaa enemmän kuin myyjä pyytää?
Enemmän? Tässähän asunnosta PYYDETTIIN 70 000 enemmän, kuin tää serkku maksoi. Mulla ei ole tapana kusettaa muistisairaita ihmisiä.
Aika harvoin asunto myydään pyyntihintaan. 10-20% alle on ihan normaali ensimmäinen tehty tarjous.
Nyt korona-aikana moni asunto myydän kuule yli pyyntihinnan.
Ja moni taas kuule ei.
Kalliilla arvoasunnoilla ei ole hirveästi ostajaehdokkaita, ja tyypillisesti ne myydään lopulta paljonkin alemmalla hinnalla kuin pyynti on. Se tietenkin otetaan pyynnissäkin huomioon.
Tämähän on ihan päinvastoin. Oikeat arvoasunnot (jugend jne.) myydään lähes poikkeuksetta pyyntihintaan tai jopa yli sen. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa kun uusia ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupan saa purettua kun tekee rikosilmoituksen muistisairaan hyväksikäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin hämmästyttää tässä se, että puhutaan perinnöstä, vaikka eihän elossa olevan asunto tai mahdollinen muu omaisuus ole mitään perintöä vaan tädin rahoja edelleen. Olin pitkään lapseton ja minua suoraan sanottuna ärsytti suunnattomasti puheet, joita joskus kuulin eli että tottakai testamenttaan asuntoni sisarusteni lapsille. Kun sitten vanhemmalla iällä sain kaksi lasta, nämä puheet lakkasivat, mutta mielessä monesi kävi, että minkä ihmeen takia minun omaisuuteni on kenenkään perintöä, sehän on minun rahaa ja minä teen sillä mitä haluan eläessäni. Oli myös loukkaavaa, että siinä minä elin ja minun asuntoa jaettiin muille.
Aloittaja on myös jättänyt mainitsematta, minkä hintaisesta asunnosta kysymys. Jos asunto on ollut todella arvokas, esim. 900 000 euroa, 70 000 euron hinnanalennus ei ole mitenkään tavaton. Lisäksi tässä varmaan polttelee se, että rahat kuluvat helposti, asunto olisi jäänyt perinnöksi muiden revittäväksi. Miljoonan euron omaisuudesta olisi varmaan riittänyt jaettavaa monelle, mutta tässä tapauksessahan rintaperillisiä ei ole, joten omaisuuden voi jakaa tai olla jakamatta muille sukulaisille.
Mitä tulee moraaliin, niin jos serkku olisi itselleen asunnon huijannut perintönä tai jotenkin muuten, näkisin, että tässä on hyväksikäytetty. Mutta nythän hän osti asunnon. Ap voisi kertoa mikä oli asunnon virallinen pyyntihinta niin voisi suhteuttaa, oliko tuo 70 000 euron "alennus" kohtuuton.
Just tätä! Meidän suvussa nämä puheet ovat lisääntyneet joka hemmetin vuosikymmen. Alussa kyseessä oli vitsailu vanhanpiian omaisuudesta, kun sitten menin naimisiin, puheet hiljenivät hetkeksi, mutta kun lapsia ei kuulunut, alkoi vitsailu "two income, no children"-vitseillä. Joiden kaikki kärki kohdistui siihen, mitä sisaruksien lapsille jää perinnöksi.
On merkkailtu lipastoja ja huomauteltu hankinnoista. Huvittavinta tässä kaikessa on, että olen sisarusparven kuopus, joten monen sisaruksen lapsen kanssa ei edes ikäeroa mitenkään aivan huimasti ole. Olenkin joskus kysynyt, että millähän perusteella minun omaisuuteni on täällä jaossa noin ensimmäisenä, jotta älkää nyt sentään sen varaan kokonaan laskeko.
Juuri samanlaista oli minullakin! Ensin vitsailua, sitten tosiaan jo alettiin puhumaan suunnitelmina. Minä myös olen sisarusparven nuorin, vanhempien iltatähti, joten minulla on ikäeroa näihin sisarusten lapsiin n. 15 vuotta. Kun sitten tosiaan sain kaksi lasta, puheet loppuivat, mutta se oli jotenkin uskomatonta, miten jo kolmekymppisen omaisuudelle oli ottajia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kuin täti on elossa, hän saa myydä omaisuuttaan kenelle haluaa ja lain puitteissa mihin hintaan haluaa. Myydäänhän muuttotappiokunnissa kokonaisia kerrostalojakin pilkkahintaan.
Tsekatkaa mahdollinen verotusarvo.
Vanhempi saa myydä asuntonsa esimerkiksi lapselleen hieman oikeaa markkina-arvoista myyntihintaa alemmalla hinnalla. Jos taas hinta on liian alhainen se katsotaan lahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap: Onko serkku joka osti asunnon tätisi lapsi? Jos on, niin on täysin sallittua tehdä noin. Silloin se on ennakkoperintö josta ei mene veroa. Jos ei ole, niin olisi ollut reilua jos asunto olisi ollut kaupan yleisölle ja myyty parhaaseen hintaan ja täti olisi sitten sanut lahjoittaa rahaa mielensä mukaan.
Hertsileijaa! Reilua, jakaa serkusten kesken tädin omaisuus jo hänen eläessään.
Täällä täti 82v. minun omaisuutta ei "serkukset" jaa, vaikka pikkulinnut ovat näin visertäneet, vaan olen jo vuosikymmeniä sitten tehnyt testamentin kummilapselleni ja viimeisen 10v aikana olen tehnyt kummilapselle ja hänen lapsilleen täysimääräuset lahjoitukset 3v välein.
Ja pikkuhiljaa siirrän kummilapselle ja hänen lapsilleen.
Ja tämä siksi, olen todella läheinen kummilapseni perheen kanssa, kummilapseni on lapsesta lähtien muistanut minua aina, nyt aikuisena, pyytää viettämään joulua jne. kun olen lapseton. On ollut tuli ja turva. Kyselee kuulumiset, miten voin jne. toisin kuin nämä "serkukset".
Turhaan kyttäätte rahojani ja varallisuutta. Ja kaikesta on mustaa valkoisella, sitten kun en enää pysty vaikuttamaan asioihini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin hämmästyttää tässä se, että puhutaan perinnöstä, vaikka eihän elossa olevan asunto tai mahdollinen muu omaisuus ole mitään perintöä vaan tädin rahoja edelleen. Olin pitkään lapseton ja minua suoraan sanottuna ärsytti suunnattomasti puheet, joita joskus kuulin eli että tottakai testamenttaan asuntoni sisarusteni lapsille. Kun sitten vanhemmalla iällä sain kaksi lasta, nämä puheet lakkasivat, mutta mielessä monesi kävi, että minkä ihmeen takia minun omaisuuteni on kenenkään perintöä, sehän on minun rahaa ja minä teen sillä mitä haluan eläessäni. Oli myös loukkaavaa, että siinä minä elin ja minun asuntoa jaettiin muille.
Aloittaja on myös jättänyt mainitsematta, minkä hintaisesta asunnosta kysymys. Jos asunto on ollut todella arvokas, esim. 900 000 euroa, 70 000 euron hinnanalennus ei ole mitenkään tavaton. Lisäksi tässä varmaan polttelee se, että rahat kuluvat helposti, asunto olisi jäänyt perinnöksi muiden revittäväksi. Miljoonan euron omaisuudesta olisi varmaan riittänyt jaettavaa monelle, mutta tässä tapauksessahan rintaperillisiä ei ole, joten omaisuuden voi jakaa tai olla jakamatta muille sukulaisille.
Mitä tulee moraaliin, niin jos serkku olisi itselleen asunnon huijannut perintönä tai jotenkin muuten, näkisin, että tässä on hyväksikäytetty. Mutta nythän hän osti asunnon. Ap voisi kertoa mikä oli asunnon virallinen pyyntihinta niin voisi suhteuttaa, oliko tuo 70 000 euron "alennus" kohtuuton.
Just tätä! Meidän suvussa nämä puheet ovat lisääntyneet joka hemmetin vuosikymmen. Alussa kyseessä oli vitsailu vanhanpiian omaisuudesta, kun sitten menin naimisiin, puheet hiljenivät hetkeksi, mutta kun lapsia ei kuulunut, alkoi vitsailu "two income, no children"-vitseillä. Joiden kaikki kärki kohdistui siihen, mitä sisaruksien lapsille jää perinnöksi.
On merkkailtu lipastoja ja huomauteltu hankinnoista. Huvittavinta tässä kaikessa on, että olen sisarusparven kuopus, joten monen sisaruksen lapsen kanssa ei edes ikäeroa mitenkään aivan huimasti ole. Olenkin joskus kysynyt, että millähän perusteella minun omaisuuteni on täällä jaossa noin ensimmäisenä, jotta älkää nyt sentään sen varaan kokonaan laskeko.
Tämä on niin totta. Olen 82v ja 50v ajan minun omaisuuttani on jaettu moneen kertaan. Jos en olisi pitänyt puoliani, minulla ei olisi ainuttakaan huonekalua tai veistä ja haarukkaa. Jopa kesämökin meinasivat ottaa, vaikka puolet vuodesta asun siellä. Selitys oli, etten voi pärjätä, vaikka samat mukavuudet kuin kaupunkiasunnossa.
Röyhkeydellä ei nykyään ole rajaa. Tuhkatkin nämä "serkukset," vievät pesästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella! Ap saakin nyt muutaman tuhatta euroa vähemmän kuin oli toiveikkaasti ajatellut saavansa odottaessaan kieli pitkällä tätinsä kuolemaa.
Voi hyvin olla 20-30 000:in pienemmän.
Voi hyvin olla ettei saa mitään 😄
Tietenkin voi olla, mutta jos sisaruksia oli 3-4 eikä testamenttia ole, summa on kohtalainen. Jos siis asunnosta olisi senkin voinut saada, jos joku tädin parasta ajatteleva taho olisi sen myynyt tai myynnissä auttanut.
Jospa täti ei tarvitse rahaa yllin kyllin. Ilmeisen äveriäs kun on.
Täti halusi saada asunnon myytyä, ja varmastikin halusi myös myydä sukulaiselle. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.Ei ehkä tarvitse, mutta ehkäpä ap tarvitsee. Täti hyötyi asunnon huonosta myyntihinnasta mitä? On ihan oikein ihmetellä, ettei asiassa toimittu oikeudenmukaisemmin. Esim. edunvalvonta ei saisi myydä tuolle serkulle, eikä varsinkaan alihintaan.
Mutta kun ne ei ole ap:n rahoja, vaan tädin! 😄
Alihinnasta on vain ap:n arvio, ja alihintaan saa sitäpaitsi myydä ihan laillisesti.No olikose asunto sen serkun? Ei ollut. Miksi ei maksanut asunnosta enempää?
Ei tarvinnut. Onko sulla tapana maksaa enemmän kuin myyjä pyytää?
Enemmän? Tässähän asunnosta PYYDETTIIN 70 000 enemmän, kuin tää serkku maksoi. Mulla ei ole tapana kusettaa muistisairaita ihmisiä.
Aika harvoin asunto myydään pyyntihintaan. 10-20% alle on ihan normaali ensimmäinen tehty tarjous.
Nyt korona-aikana moni asunto myydän kuule yli pyyntihinnan.
Ja moni taas kuule ei.
Kalliilla arvoasunnoilla ei ole hirveästi ostajaehdokkaita, ja tyypillisesti ne myydään lopulta paljonkin alemmalla hinnalla kuin pyynti on. Se tietenkin otetaan pyynnissäkin huomioon.Tämähän on ihan päinvastoin. Oikeat arvoasunnot (jugend jne.) myydään lähes poikkeuksetta pyyntihintaan tai jopa yli sen. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa kun uusia ei tule.
No ei myydä. ”Kipuraja” menee siinä 800000€ssa, sen yli aina tingitään.
Vierailija kirjoitti:
Kaupan saa purettua kun tekee rikosilmoituksen muistisairaan hyväksikäytöstä.
No ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te lapsettomat olette tekemisissä sukulaisten kanssa, jotka omivat omaisuuttanne? Sellaisia jo useampi ilmoittautunut. Minä en ole tekemisissä niiden sukulaisten kanssa, joilla ei ole ollut koskaan muuta asiaa kuin lainata rahaa, asua ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi asunnossani, käyttää kesämökkiä ilmaiseksi tai pyytää takaamaan lainoja. Lahjoista ei ole kiitetty, ei lähetetty ylioppilaskuvaa eikä rippikuvaa tai joulukorttia, ei muistettu syntymäpäiviä. Päätin, että en ole mikään rahanlainaamo ja lahja-automaatti enkä ole päätöstäni katunut. Heitä ei ole myöskään testamentissa, mutta tuskin tulee yllätyksenä, kun emme ole moniin vuosiin enää yhteyksissä olleet. Eletään rauhassa omaa elämää ja pidetään niihin yhteyttä, joiden kanssa on vastavuoroisuutta. Minullakin on kummilapsi, joka on aivan toista maata.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te lapsettomat olette tekemisissä sukulaisten kanssa, jotka omivat omaisuuttanne? Sellaisia jo useampi ilmoittautunut. Minä en ole tekemisissä niiden sukulaisten kanssa, joilla ei ole ollut koskaan muuta asiaa kuin lainata rahaa, asua ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi asunnossani, käyttää kesämökkiä ilmaiseksi tai pyytää takaamaan lainoja. Lahjoista ei ole kiitetty, ei lähetetty ylioppilaskuvaa eikä rippikuvaa tai joulukorttia, ei muistettu syntymäpäiviä. Päätin, että en ole mikään rahanlainaamo ja lahja-automaatti enkä ole päätöstäni katunut. Heitä ei ole myöskään testamentissa, mutta tuskin tulee yllätyksenä, kun emme ole moniin vuosiin enää yhteyksissä olleet. Eletään rauhassa omaa elämää ja pidetään niihin yhteyttä, joiden kanssa on vastavuoroisuutta. Minullakin on kummilapsi, joka on aivan toista maata.
En minä olekaan yhteydessä, sukulaiset soittelevat ja pyytelevät sitä sun tätä. Whatsappilla kuva lapsesta ja perään pyyntö ostaa tälle polkupyörä. Kesällä vihjailevia viestejä että olispa kiva kun pääsisi saunomaan ja grillaamaan mökilleni.