Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä ollut elämässä koskaan niin tiukkaa tilannetta, että omat voimat loppuu, mutta ne joita luulitte läheisiksenne eivät auta?
28.05.2021 |
Meillä oli puoli vuotta sitten tälläinen tilanne: raskaana, toinen lapsi tytär ihan vauva ja remontoimme taloa. Palkkasimme tietenkin ammattilaiset tekemään. Lisäksi mies kävi töissä, ja teki yksin illat ja yöt ja viikonloput. Minä vastasin lapsista.
Pyysimme pari kertaa läheisiksi luulemiltamme ihmisiltä (sisarukset perheineen ja vanhemmat) apua, mutta saimme aivan karseita vastauksia, eikä kukaan tarjonnut omaehtoisesti apuaan, ei edes 1-2 päiväksi remonttityömaalle, 1-2 päiväksi lastenhoitoapua, ei mitään. Ei sanottu edes että voimia tai tsemppiä teille.
Yritimme kaikkemme. Palkkasimme ammattirakentajat, mutta tekemistä oli silti liikaa, budjetti ylittyi, tuli jotain odottamattomia vaikeuksia.
Yritimme löytää edes lapselle leikkipaikkaa tai kaveria edes pari kertaa viikossa, huonoin tuloksin, aina vedottiin mm koronaan ettei voi tulla edes puistoon, tai perhe ei voineet tulla kotiimme koskaan katsomaan serkkua/ lapsenlasta...
Minulle tuli paniikkihäiriön oireita. Rintaa puristi, ja tämä välinpitämättömyys meitä kohtaan sattui ja loukkasi. Mies oli aivan loppu, täydellisen poikki. Itkimme yhdessä ja toivoimme vain ettei toinen sairastu.
Miehen yksi ystävä auttoi, mutta samaan aikaan hänen puolisonsa halveksi.
Miehen sisaruksen perhe sanoi, että eivät voi auttaa, koska heillä on itselläänkin lapsi.. Eivät koko aikana kutsuneet lastamme edes heille leikkimään. Vaikka eivät voineet auttaa rakennustyössä, niin samaan aikaan tekivät retkiä hotelleihin, illallisille ja toisten mökeille, ties mihin. Seurasimme kummastuneena.
Kun budjetti oli ylitetty useamman kerran, ja tuli eteen yllätystilanne työmaalla, minun sisarus vastasi oikein vittumaisesti ja ivallisesti ”palkatkaa työmiehet. Kannattaako siellä yksin raapia” ja kukaan aikuinen ihminen (4 kpl) minun lapsuudenperheestä tai heidän puolisot eivät tulleet auttamaan.
Purskahdimme itkuun näiden kommenttien edessä. Olemme mm. kaikkien sisarustemme lasten kummeja. Tavallisia, auttavaisia ihmisiä itse. Olemme ottaneet heidän lapsiaan meille pitkiksi ajoiksi hoitoon, ja menneet vastavuoroisesti heille.
Emme ole kunnolla toipuneet tästä ”läheisten” toiminnasta vieläkään.
Mikään, ei mikään elämässä ole tuntunut näin pahalta ja hirveältä. Että läheinen näkee kun ponnistelet äärirajoilla, ja pyydät apua niin tulee vain ivallista naureskelua ja ei vain auteta edes toivottamalla jaksamista.
Miten suhtautua tälläisiin ihmisiin jatkossa?
Mielessä on käynyt, ettei haluaisi mennä enää heille esim heidän juhliinsa jatkossa, kun vuoden aikana ei löytynyt 1 päivää, että he voisivat auttaa ja nähdä ahtaan tilanteemme.
Mielessä on myös käynyt, ettemme ikinä koskaan halua tälläisiä ihmisiä tänne uuteen taloomme edes kylään. Hehän eivät tulleet edes silloin, kun suoraan pyysimme...
💔💔💔
Kommentit (275)
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt avautua pitkäaikaisille ystävilleni parisuhteessani olevista ongelmista joiden kanssa olen aivan hukassa. Olen yrittänyt kertoa puolisoni lyttäävän minua henkisesti, ja että en tiedä mitä tehdä. Ystäväni vaihtavat kummallisesti puheenaihetta ja vitsailevat jostain kinastelusta kotitöissä. Ilmeisesti heille on tärkeämpää pitää kaveriporukka koossa sillä puolisoni on nykyään heidän puolisonsa ystävä.
Tunnen olevani hylätty ja sivuutettu, ja pitkä ystävyys heidän kanssaan on ohentunut pintapuoliseksi. Olisi tarve puhua ja miettiä, mutta en tiedä kenelle.
Olen niin pahoillani ja toivon että saat vielä elämässä arvoisiasi ystäviä!! Paras ystäväni oli samassa tilanteessa kuin sinä ja kyllä se kirpaisi kun tiesin että oma puoliso menettää samalla hyvän ystävän tästä ystäväni miehestä, MUTTA ystäväni hyvinvointi on kaikkein tärkeintä ja olisi ihan kammottava ajatuskin etten olisi kuunnellut ja auttanut kaikin voimin häntä hänen elämänsä kanssa! Hän kiittää minua tästä edelleen vielä vuosien jälkeen koska kaikki muut ystävät suhtautuivat kuvailemallasi tavalla. Ihmiset osaavat olla niin itsekkäitä ja monet ovat ”hyviä ystäviä” vain silloin kun asiat sujuvat hyvin! Tuntisin itseni myös aivan hylätyksi tilanteessasi. Toivon sinulle paljon voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Vaikka eivät voineet auttaa rakennustyössä, niin samaan aikaan tekivät retkiä hotelleihin, illallisille ja toisten mökeille, ties mihin. Seurasimme kummastuneena.”
Tämä meni jo vähän överiksi, olisi ollut uskottavampi tarina ilman tätä lausetta. Ensi provossa sitten paremmin mietityt yksityiskohdat! 👍
Mikä sua tässä ihmetyttää?
Jotkut on kasvatettu niin, että omaa perhettä ja läheisiä pitää auttaa. Me olemme auttavaisia, ja kasvatamme omat lapset myös näin.
Jotkut taas kieltäytyvät ja sanovat, etteivät pääse auttamaan, mutta samaan aikaan pääsevät muihin paikkoihin, kuten Apn sisaret menivät mieluummin kaverin mökille, kuin auttamaan Apn perhettä edes yhtenä päivänä.
voisiko olla että he maksavat ap:n menneen käytöksen nyt potut pottuina? Tai sitten isovanhemmilla on ollut jo 20 lasta jotka synnyttäneet 40 lastenlasta ja ovat jo väsyneet. On niitä lestadiolaisiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole uskovainen enkä kuulu edes mihinkään kirkkoon, mutta ajattelin, että Jumala kyllä näkee huoleni ja hätäni. Samoin muutama edesmennyt sukulainen oli suojelemassa meitä.
Itse en usko jumaliin, mutta mulla on tuo sama kokemus edesmenneestä sukulaisesta. En tunne sukuani täysin edes isovanhempiini saakka, joten ei aavistustakaan kuka hän oli. Kun olin pahimmassa univajeessa yksin selviämässä lasten kanssa, mietin tekeväni todella pahoja asioita, niitä tässä tarkemmin erittelemättä. Pimeys oli niin syvä. Neuvolasta ei 2000-luvulla saanut apua, jos ei ollut lasun asiakas, mt-ongelmia tai päihdeongelmia. Näistä mitään ei ollut, joten toivotettiin vain että yritä jaksaa, sellaisia ne vauvat ovat. Sukulaiset kävivät kahvilla kerran parissa kuukaudessa moittimassa huushollin hoitoani.
Tuskaisimmilla hetkillä haistoin vahvan kukkaishajuveden, sellaisen jota naiset ovat käyttäneet joskus vuosisata sitten. Tuoksu kesti sekunteja ja katosi. Samalla tuli ihan selkeä tunne, etten ole yksin, nyt on joku esiäiti tässä minun kanssani. (Alkaa itkettää vieläkin kun kirjoitan tätä.) Me kuljimme yhdessä sen hetken ja selvisin taas eteenpäin.
Analysoin kyllä kokemustani myöhemmin, ja olin varma että se oli neurologinen, aivojen tuottama lohduttava aistiharha, univajeessa ihminen kokee harhoja. Kunnes oli taas vaikeaa ja tuoksu levisi hetkeksi huoneeseen. Pari vuotta tämän jälkeen tuoksui tuntui taas, ja kysyin paikalla olleilta mieheltä ja lapsilta, haistavatko he sen. Eivät yhtään mitään.
Nainen on käynyt luonani vielä myöhemminkin, hyvin harvoin enää. Koen, että käy kylässä varmistamassa minulla olevan kaikki hyvin. Hän oli mahdollisesti läsnä myös synnytyksessäni, koin, kuinka kuoleman ja elämän välinen raja oli hetken auki ja epäselvä, kun lapseni syntyi. Mutta eihän näistä voi kenellekään puhua. Olen korkeakoulutettu, yliopistolla töissä oleva nainen, ja hullun leima olisi hiukan liikaa tässä elämäntilanteessa. Oli kuitenkin pakko vastata kommenttiin, koska kokemus oli niin samankaltainen, että hädän hetkellä on tultu lohduttamaan tuonpuoleisesta, kun elävät eivät ole välittäneet.
aivokasvain oireilee hajuilla. Menisin vaikka nyt pään magneettikuvaukseen. Varmaan aiheutti sinulle väsymystä jo silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Vaikka eivät voineet auttaa rakennustyössä, niin samaan aikaan tekivät retkiä hotelleihin, illallisille ja toisten mökeille, ties mihin. Seurasimme kummastuneena.”
Tämä meni jo vähän överiksi, olisi ollut uskottavampi tarina ilman tätä lausetta. Ensi provossa sitten paremmin mietityt yksityiskohdat! 👍
Mikä sua tässä ihmetyttää?
Jotkut on kasvatettu niin, että omaa perhettä ja läheisiä pitää auttaa. Me olemme auttavaisia, ja kasvatamme omat lapset myös näin.
Jotkut taas kieltäytyvät ja sanovat, etteivät pääse auttamaan, mutta samaan aikaan pääsevät muihin paikkoihin, kuten Apn sisaret menivät mieluummin kaverin mökille, kuin auttamaan Apn perhettä edes yhtenä päivänä.
voisiko olla että he maksavat ap:n menneen käytöksen nyt potut pottuina? Tai sitten isovanhemmilla on ollut jo 20 lasta jotka synnyttäneet 40 lastenlasta ja ovat jo väsyneet. On niitä lestadiolaisiakin.
Et osaa lukea? Ap kertoo, että on osallistunut sisartensa juttuihin, mm hoitamalla pitkiä jaksoja heidän lapsiaan aikanaan.
Ap, ilmainen vinkki sinulle:
Seuraavan kerran kun tulee miehesi sisaruksen lapsen Taatto-Petterin synttärit, niin ilmoittakaa että ette pääse. Eiväthän hekään päässeet edes päiväksi teitä jeesaamaan! 😠 Menkää tuolloin synttäreiden aikaan päivän hotellilomalle, tai vaikka kavereiden mökille! Eihän teilläkään ollut oikeutta suuttua kun huhkitte viimeisillä voimillanne, niin samaan aikaan he vetivät lonkkaa jonkun toisen mökillä. Ei varmasti tunnu heistä mukavalta, että läheiset ja serkut eivät saavu heidän juhliinsa.
Sinun sisaruksille, joka kommentoi että kannattaako siellä yksin yrittää yms vittumaista, ihan sama vinkki. Koska ei päässyt yhdeksi (1) päiväksi auttamaan, ja kommentoi kuin sika, niin seuraavan kerran kun he tarvitsisivat teitä johonkin, esim perhejuhliinsa tai lapsensa kesänviettopaikaksi, niin sorry, ei valitettavasti päästä kun omat voimavarat on niin loppu remontin takia nääs🤷♂️ tehkää samaan aikaan remonttia ja kutsukaa vielä se ainoa teitä auttanut ystäväperhe uuden talonne rantasaunalle 🌿
Ei varmasti tunnu sisaruksistanne hyvältä! Voivat sitten miettiä, miltä teistä tuntui heidän vittuilunsa ja ei-auttamisensa tämän raskaan vuotenne ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt avautua pitkäaikaisille ystävilleni parisuhteessani olevista ongelmista joiden kanssa olen aivan hukassa. Olen yrittänyt kertoa puolisoni lyttäävän minua henkisesti, ja että en tiedä mitä tehdä. Ystäväni vaihtavat kummallisesti puheenaihetta ja vitsailevat jostain kinastelusta kotitöissä. Ilmeisesti heille on tärkeämpää pitää kaveriporukka koossa sillä puolisoni on nykyään heidän puolisonsa ystävä.
Tunnen olevani hylätty ja sivuutettu, ja pitkä ystävyys heidän kanssaan on ohentunut pintapuoliseksi. Olisi tarve puhua ja miettiä, mutta en tiedä kenelle.
Olen niin pahoillani ja toivon että saat vielä elämässä arvoisiasi ystäviä!! Paras ystäväni oli samassa tilanteessa kuin sinä ja kyllä se kirpaisi kun tiesin että oma puoliso menettää samalla hyvän ystävän tästä ystäväni miehestä, MUTTA ystäväni hyvinvointi on kaikkein tärkeintä ja olisi ihan kammottava ajatuskin etten olisi kuunnellut ja auttanut kaikin voimin häntä hänen elämänsä kanssa! Hän kiittää minua tästä edelleen vielä vuosien jälkeen koska kaikki muut ystävät suhtautuivat kuvailemallasi tavalla. Ihmiset osaavat olla niin itsekkäitä ja monet ovat ”hyviä ystäviä” vain silloin kun asiat sujuvat hyvin! Tuntisin itseni myös aivan hylätyksi tilanteessasi. Toivon sinulle paljon voimia.
Siis mitä, puolisosi menettää ystävänsä jos tämä ei seurustele enää sinun ystäväsi kanssa? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sairastuin fibromyalgiaan, masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön, vanhemmat ei auttaneet koska "jokainen tulee toimeen omillaan". Tämä oli hirvittävä shokki, koska olin aina pitänyt vanhempiani empaattisina. Minulla on vieläkin maksettavana tuolloin ottamaani lainaa, kun voimat ei todellakaan riittäneet mihinkään työntekoon tai edes töiden hakemiseen.
tuo on sääli. Itsekin olen kärsinyt pitkään ahdistuneisuushäiriöstä ym. Mutta miksi ihmeessä olisin alkanut elämään velaksi? En ihan ymmärrä...Ja sitten ajatellut että vanhemmat maksaa...? En käytä vanhempiani sossuina. Ehkä heillä ei ollut ylimääräistä tai omat velat maksamatta vielä.
Oli heillä ylimääräistä, äidilläni on hyväpalkkainen työ. Ja elin velaksi koska nostin opintolainaa. Ei esim. toimeentulotukea saa, jos on opintolainaa nostamatta.
Ap, olet selvästi hyväsydäminen ja hyvinkasvatettu itse. Sinua loukkaa syvästi, että teille haastavana aikana läheisesi käänsivät selkänsä.
Kuten näistä kommenteista näet, teille ollaan hyvin kateellisia. Talosta, avioliitosta, kahdesta lapsesta pienellä ikäerolla, ja ennenkaikkea siitä että te juuri ponnistelette eteenpäin.
Niin kauhealta kuin se tuntuukin, nämä sisarukset voivat omata yhtä ruman ajatusmaailman, kuin osa näistä ilkeistä kommentoijista.
Minäkin suositan, että ette kutsu näitä ”kiireisiä” ja välinpitämättömiä sisaruksianne ollenkaan uudelle ihanalle talollenne. Kutsutte nämä muutamat, jotka tulivat teitä auttamaan.
Voimia ja aurinkoa päiviinne! Lopussa kiitos seisoo💝
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet selvästi hyväsydäminen ja hyvinkasvatettu itse. Sinua loukkaa syvästi, että teille haastavana aikana läheisesi käänsivät selkänsä.
Kuten näistä kommenteista näet, teille ollaan hyvin kateellisia. Talosta, avioliitosta, kahdesta lapsesta pienellä ikäerolla, ja ennenkaikkea siitä että te juuri ponnistelette eteenpäin.
Niin kauhealta kuin se tuntuukin, nämä sisarukset voivat omata yhtä ruman ajatusmaailman, kuin osa näistä ilkeistä kommentoijista.
Minäkin suositan, että ette kutsu näitä ”kiireisiä” ja välinpitämättömiä sisaruksianne ollenkaan uudelle ihanalle talollenne. Kutsutte nämä muutamat, jotka tulivat teitä auttamaan.
Voimia ja aurinkoa päiviinne! Lopussa kiitos seisoo💝
Erittäin hyvin sanottu. Minäkin sain hyvin myrkyllisiä kommentteja siskoltani, kun erehdyin kertomaan väsymyksestä pienten lasten ja talonrakennuksen kanssa. Myöhemmin selvisi, että siskon oma parisuhde oli huonolla tolalla ja hän halusi itsekin omia lapsia kovasti. Kertoi, että meidän lapset ja elämä aiheutti pahaa mieltä, kun oma unelma lipui kauemmas. Sai myöhemmin kuitenkin kaksi lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sairastuin fibromyalgiaan, masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön, vanhemmat ei auttaneet koska "jokainen tulee toimeen omillaan". Tämä oli hirvittävä shokki, koska olin aina pitänyt vanhempiani empaattisina. Minulla on vieläkin maksettavana tuolloin ottamaani lainaa, kun voimat ei todellakaan riittäneet mihinkään työntekoon tai edes töiden hakemiseen.
tuo on sääli. Itsekin olen kärsinyt pitkään ahdistuneisuushäiriöstä ym. Mutta miksi ihmeessä olisin alkanut elämään velaksi? En ihan ymmärrä...Ja sitten ajatellut että vanhemmat maksaa...? En käytä vanhempiani sossuina. Ehkä heillä ei ollut ylimääräistä tai omat velat maksamatta vielä.
Oli heillä ylimääräistä, äidilläni on hyväpalkkainen työ. Ja elin velaksi koska nostin opintolainaa. Ei esim. toimeentulotukea saa, jos on opintolainaa nostamatta.
miksi et kaktakissut opintotukea, ja hakenut sairaspäivärahaa, itse ainakin tein näin. Ja sen jälkeen jäin työttömäksi, en opiskellut vähään aikaan. Kyllä pelkkä ahdistuneisuushäiriö kelpaa sairaspäivärahaan.
En siis halua sua mollata yhtään, mut sossu on se oikea osoite, sit kun on sairaspäiväraha vetämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajan harmin.
Se ettei olekaan niin läheinen tukiverkoston kanssa kun kuvitteli eikä saa sellaista apua kun kaipaa, harmittaa...Mutta aloittajan olisi ymmärrettävää se että palstaa lukee varmasti esim. monia yksinhuoltajia, joilla on rankka työ, ei yhtään tukiverkostoa ja sairauksia.. Ei ole hääviä hoitaa lapsia yksin kipeänä sängynpohjalla eikä ole edes ketään kelle soittaa.
Siihen nähden kun terve pariskunta joilla on ilmeisesti hyvät työtkin kun on taloon varaa pikkulapsi aikana uuvuttaa itsensä talon rakentamisprojektilla, ärsyttää.
Tämä. Itse olen pahassa keuhkokuumeessakin hoitanut lapseni sängynpohjalta yksinhuoltajana. Kukaan ei ole auttanut. Ap:n ruikutus jostain taloista sun muista lähinnä ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Vaikka eivät voineet auttaa rakennustyössä, niin samaan aikaan tekivät retkiä hotelleihin, illallisille ja toisten mökeille, ties mihin. Seurasimme kummastuneena.”
Tämä meni jo vähän överiksi, olisi ollut uskottavampi tarina ilman tätä lausetta. Ensi provossa sitten paremmin mietityt yksityiskohdat! 👍
Mikä sua tässä ihmetyttää?
Jotkut on kasvatettu niin, että omaa perhettä ja läheisiä pitää auttaa. Me olemme auttavaisia, ja kasvatamme omat lapset myös näin.
Jotkut taas kieltäytyvät ja sanovat, etteivät pääse auttamaan, mutta samaan aikaan pääsevät muihin paikkoihin, kuten Apn sisaret menivät mieluummin kaverin mökille, kuin auttamaan Apn perhettä edes yhtenä päivänä.
voisiko olla että he maksavat ap:n menneen käytöksen nyt potut pottuina? Tai sitten isovanhemmilla on ollut jo 20 lasta jotka synnyttäneet 40 lastenlasta ja ovat jo väsyneet. On niitä lestadiolaisiakin.
Et osaa lukea? Ap kertoo, että on osallistunut sisartensa juttuihin, mm hoitamalla pitkiä jaksoja heidän lapsiaan aikanaan.
Ap, ilmainen vinkki sinulle:
Seuraavan kerran kun tulee miehesi sisaruksen lapsen Taatto-Petterin synttärit, niin ilmoittakaa että ette pääse. Eiväthän hekään päässeet edes päiväksi teitä jeesaamaan! 😠 Menkää tuolloin synttäreiden aikaan päivän hotellilomalle, tai vaikka kavereiden mökille! Eihän teilläkään ollut oikeutta suuttua kun huhkitte viimeisillä voimillanne, niin samaan aikaan he vetivät lonkkaa jonkun toisen mökillä. Ei varmasti tunnu heistä mukavalta, että läheiset ja serkut eivät saavu heidän juhliinsa.
Sinun sisaruksille, joka kommentoi että kannattaako siellä yksin yrittää yms vittumaista, ihan sama vinkki. Koska ei päässyt yhdeksi (1) päiväksi auttamaan, ja kommentoi kuin sika, niin seuraavan kerran kun he tarvitsisivat teitä johonkin, esim perhejuhliinsa tai lapsensa kesänviettopaikaksi, niin sorry, ei valitettavasti päästä kun omat voimavarat on niin loppu remontin takia nääs🤷♂️ tehkää samaan aikaan remonttia ja kutsukaa vielä se ainoa teitä auttanut ystäväperhe uuden talonne rantasaunalle 🌿
Ei varmasti tunnu sisaruksistanne hyvältä! Voivat sitten miettiä, miltä teistä tuntui heidän vittuilunsa ja ei-auttamisensa tämän raskaan vuotenne ajan.
Valitettavasti menee ihan toisin eli se kutsujaperhe huokaisee helpotuksesta ja suorastaan iloitsee siitä, että ap perheineen ei tule paikalle. Eivät todellakaan loukkaannu, päinvastoin. Serkuksilla ja isovanhemmilla ja ehkä naapureillakin on kivat Taatto-Petterin synttärit, jotka eivät mene pilalle siksi, että ap valittaa jaksamistaan.
Tuo olisi paras saatavillaoleva synttärilahja, kieltäytyä pelkästä kohteliaisuudesta lähetetystä synttärikutsusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajan harmin.
Se ettei olekaan niin läheinen tukiverkoston kanssa kun kuvitteli eikä saa sellaista apua kun kaipaa, harmittaa...Mutta aloittajan olisi ymmärrettävää se että palstaa lukee varmasti esim. monia yksinhuoltajia, joilla on rankka työ, ei yhtään tukiverkostoa ja sairauksia.. Ei ole hääviä hoitaa lapsia yksin kipeänä sängynpohjalla eikä ole edes ketään kelle soittaa.
Siihen nähden kun terve pariskunta joilla on ilmeisesti hyvät työtkin kun on taloon varaa pikkulapsi aikana uuvuttaa itsensä talon rakentamisprojektilla, ärsyttää.
Tämä. Itse olen pahassa keuhkokuumeessakin hoitanut lapseni sängynpohjalta yksinhuoltajana. Kukaan ei ole auttanut. Ap:n ruikutus jostain taloista sun muista lähinnä ärsyttää.
Eihän se nyt Apn vika ole, että päätynyt saamaan lapsen, ja eronnut 😱 Lapsi parka... Normaalissa perheessä ei katsos erota, ja autetaan kaikkia lähimmäisiä!
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet selvästi hyväsydäminen ja hyvinkasvatettu itse. Sinua loukkaa syvästi, että teille haastavana aikana läheisesi käänsivät selkänsä.
Kuten näistä kommenteista näet, teille ollaan hyvin kateellisia. Talosta, avioliitosta, kahdesta lapsesta pienellä ikäerolla, ja ennenkaikkea siitä että te juuri ponnistelette eteenpäin.
Niin kauhealta kuin se tuntuukin, nämä sisarukset voivat omata yhtä ruman ajatusmaailman, kuin osa näistä ilkeistä kommentoijista.
Minäkin suositan, että ette kutsu näitä ”kiireisiä” ja välinpitämättömiä sisaruksianne ollenkaan uudelle ihanalle talollenne. Kutsutte nämä muutamat, jotka tulivat teitä auttamaan.
Voimia ja aurinkoa päiviinne! Lopussa kiitos seisoo💝
Voisitko kertoa, mitä ihmeen menetystä sisarukset kokevat siitä, että eivät pääse keskeneräiseen "uuteen ihanaan taloon"? En ainakaan minä koe mitään erityistä, kun menen tutuille kylään, niitä ihmisiä menen tapaamaan enkä taloa. Jos vierailun "juttu" on se talo, niin asuntomessuilla sellaisia näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Vaikka eivät voineet auttaa rakennustyössä, niin samaan aikaan tekivät retkiä hotelleihin, illallisille ja toisten mökeille, ties mihin. Seurasimme kummastuneena.”
Tämä meni jo vähän överiksi, olisi ollut uskottavampi tarina ilman tätä lausetta. Ensi provossa sitten paremmin mietityt yksityiskohdat! 👍
Mikä sua tässä ihmetyttää?
Jotkut on kasvatettu niin, että omaa perhettä ja läheisiä pitää auttaa. Me olemme auttavaisia, ja kasvatamme omat lapset myös näin.
Jotkut taas kieltäytyvät ja sanovat, etteivät pääse auttamaan, mutta samaan aikaan pääsevät muihin paikkoihin, kuten Apn sisaret menivät mieluummin kaverin mökille, kuin auttamaan Apn perhettä edes yhtenä päivänä.
voisiko olla että he maksavat ap:n menneen käytöksen nyt potut pottuina? Tai sitten isovanhemmilla on ollut jo 20 lasta jotka synnyttäneet 40 lastenlasta ja ovat jo väsyneet. On niitä lestadiolaisiakin.
Et osaa lukea? Ap kertoo, että on osallistunut sisartensa juttuihin, mm hoitamalla pitkiä jaksoja heidän lapsiaan aikanaan.
Ap, ilmainen vinkki sinulle:
Seuraavan kerran kun tulee miehesi sisaruksen lapsen Taatto-Petterin synttärit, niin ilmoittakaa että ette pääse. Eiväthän hekään päässeet edes päiväksi teitä jeesaamaan! 😠 Menkää tuolloin synttäreiden aikaan päivän hotellilomalle, tai vaikka kavereiden mökille! Eihän teilläkään ollut oikeutta suuttua kun huhkitte viimeisillä voimillanne, niin samaan aikaan he vetivät lonkkaa jonkun toisen mökillä. Ei varmasti tunnu heistä mukavalta, että läheiset ja serkut eivät saavu heidän juhliinsa.
Sinun sisaruksille, joka kommentoi että kannattaako siellä yksin yrittää yms vittumaista, ihan sama vinkki. Koska ei päässyt yhdeksi (1) päiväksi auttamaan, ja kommentoi kuin sika, niin seuraavan kerran kun he tarvitsisivat teitä johonkin, esim perhejuhliinsa tai lapsensa kesänviettopaikaksi, niin sorry, ei valitettavasti päästä kun omat voimavarat on niin loppu remontin takia nääs🤷♂️ tehkää samaan aikaan remonttia ja kutsukaa vielä se ainoa teitä auttanut ystäväperhe uuden talonne rantasaunalle 🌿
Ei varmasti tunnu sisaruksistanne hyvältä! Voivat sitten miettiä, miltä teistä tuntui heidän vittuilunsa ja ei-auttamisensa tämän raskaan vuotenne ajan.
Valitettavasti menee ihan toisin eli se kutsujaperhe huokaisee helpotuksesta ja suorastaan iloitsee siitä, että ap perheineen ei tule paikalle. Eivät todellakaan loukkaannu, päinvastoin. Serkuksilla ja isovanhemmilla ja ehkä naapureillakin on kivat Taatto-Petterin synttärit, jotka eivät mene pilalle siksi, että ap valittaa jaksamistaan.
Tuo olisi paras saatavillaoleva synttärilahja, kieltäytyä pelkästä kohteliaisuudesta lähetetystä synttärikutsusta.
Ja höpö höpö. Kuka sun muroihin on pissannut, että vaivaudut edes tälläisiä lapsellisia sepustuksia kirjoittelemaan😂
Päivän vitsi, toki huono
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt avautua pitkäaikaisille ystävilleni parisuhteessani olevista ongelmista joiden kanssa olen aivan hukassa. Olen yrittänyt kertoa puolisoni lyttäävän minua henkisesti, ja että en tiedä mitä tehdä. Ystäväni vaihtavat kummallisesti puheenaihetta ja vitsailevat jostain kinastelusta kotitöissä. Ilmeisesti heille on tärkeämpää pitää kaveriporukka koossa sillä puolisoni on nykyään heidän puolisonsa ystävä.
Tunnen olevani hylätty ja sivuutettu, ja pitkä ystävyys heidän kanssaan on ohentunut pintapuoliseksi. Olisi tarve puhua ja miettiä, mutta en tiedä kenelle.
Olen niin pahoillani ja toivon että saat vielä elämässä arvoisiasi ystäviä!! Paras ystäväni oli samassa tilanteessa kuin sinä ja kyllä se kirpaisi kun tiesin että oma puoliso menettää samalla hyvän ystävän tästä ystäväni miehestä, MUTTA ystäväni hyvinvointi on kaikkein tärkeintä ja olisi ihan kammottava ajatuskin etten olisi kuunnellut ja auttanut kaikin voimin häntä hänen elämänsä kanssa! Hän kiittää minua tästä edelleen vielä vuosien jälkeen koska kaikki muut ystävät suhtautuivat kuvailemallasi tavalla. Ihmiset osaavat olla niin itsekkäitä ja monet ovat ”hyviä ystäviä” vain silloin kun asiat sujuvat hyvin! Tuntisin itseni myös aivan hylätyksi tilanteessasi. Toivon sinulle paljon voimia.
Siis mitä, puolisosi menettää ystävänsä jos tämä ei seurustele enää sinun ystäväsi kanssa? Miksi?
Alapeukkuja sataa, mutta voisiko joku selittää mikä tässä on taustalla, kun en aidosti ymmärrä? Itselläni ei käynyt mielessäkään sellainen vaihtoehto että olisin pakottanut miehen lopettamaan ystävyyden kaverinsa kanssa ystäväpariskunnan erottua. Näimme sitten ystäviä erikseen jos eivät mahtuneet enää samaan porukkaan.
Ja miksi ihan yhtä lailla nainen ei voisi lopettaa ystävyyden pariskunnan naisen kanssa, jotta mies voi pitää ystävyytensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Vaikka eivät voineet auttaa rakennustyössä, niin samaan aikaan tekivät retkiä hotelleihin, illallisille ja toisten mökeille, ties mihin. Seurasimme kummastuneena.”
Tämä meni jo vähän överiksi, olisi ollut uskottavampi tarina ilman tätä lausetta. Ensi provossa sitten paremmin mietityt yksityiskohdat! 👍
Mikä sua tässä ihmetyttää?
Jotkut on kasvatettu niin, että omaa perhettä ja läheisiä pitää auttaa. Me olemme auttavaisia, ja kasvatamme omat lapset myös näin.
Jotkut taas kieltäytyvät ja sanovat, etteivät pääse auttamaan, mutta samaan aikaan pääsevät muihin paikkoihin, kuten Apn sisaret menivät mieluummin kaverin mökille, kuin auttamaan Apn perhettä edes yhtenä päivänä.
voisiko olla että he maksavat ap:n menneen käytöksen nyt potut pottuina? Tai sitten isovanhemmilla on ollut jo 20 lasta jotka synnyttäneet 40 lastenlasta ja ovat jo väsyneet. On niitä lestadiolaisiakin.
Et osaa lukea? Ap kertoo, että on osallistunut sisartensa juttuihin, mm hoitamalla pitkiä jaksoja heidän lapsiaan aikanaan.
Ap, ilmainen vinkki sinulle:
Seuraavan kerran kun tulee miehesi sisaruksen lapsen Taatto-Petterin synttärit, niin ilmoittakaa että ette pääse. Eiväthän hekään päässeet edes päiväksi teitä jeesaamaan! 😠 Menkää tuolloin synttäreiden aikaan päivän hotellilomalle, tai vaikka kavereiden mökille! Eihän teilläkään ollut oikeutta suuttua kun huhkitte viimeisillä voimillanne, niin samaan aikaan he vetivät lonkkaa jonkun toisen mökillä. Ei varmasti tunnu heistä mukavalta, että läheiset ja serkut eivät saavu heidän juhliinsa.
Sinun sisaruksille, joka kommentoi että kannattaako siellä yksin yrittää yms vittumaista, ihan sama vinkki. Koska ei päässyt yhdeksi (1) päiväksi auttamaan, ja kommentoi kuin sika, niin seuraavan kerran kun he tarvitsisivat teitä johonkin, esim perhejuhliinsa tai lapsensa kesänviettopaikaksi, niin sorry, ei valitettavasti päästä kun omat voimavarat on niin loppu remontin takia nääs🤷♂️ tehkää samaan aikaan remonttia ja kutsukaa vielä se ainoa teitä auttanut ystäväperhe uuden talonne rantasaunalle 🌿
Ei varmasti tunnu sisaruksistanne hyvältä! Voivat sitten miettiä, miltä teistä tuntui heidän vittuilunsa ja ei-auttamisensa tämän raskaan vuotenne ajan.
Valitettavasti menee ihan toisin eli se kutsujaperhe huokaisee helpotuksesta ja suorastaan iloitsee siitä, että ap perheineen ei tule paikalle. Eivät todellakaan loukkaannu, päinvastoin. Serkuksilla ja isovanhemmilla ja ehkä naapureillakin on kivat Taatto-Petterin synttärit, jotka eivät mene pilalle siksi, että ap valittaa jaksamistaan.
Tuo olisi paras saatavillaoleva synttärilahja, kieltäytyä pelkästä kohteliaisuudesta lähetetystä synttärikutsusta.
Ja höpö höpö. Kuka sun muroihin on pissannut, että vaivaudut edes tälläisiä lapsellisia sepustuksia kirjoittelemaan😂
Päivän vitsi, toki huono
Aika monta kertaa olen ollut naapurissa tai kummipojan synttäreillä tilanteessa, jossa isäntäväestä jommankumman sisarus ei pääse paikalle. Kovasti juhlissa on riemuittu sitä, että "Kalle perheineen ei päässyt, mikä helpotus" eikä lapsetkaan ole serkkuja kaivanneet. Korkeintaan naapurin 4v on kysynyt, että "tuleeko Ada, jos tulee, niin lahjat pitää piilottaa, muuten Ada rikkoo".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt avautua pitkäaikaisille ystävilleni parisuhteessani olevista ongelmista joiden kanssa olen aivan hukassa. Olen yrittänyt kertoa puolisoni lyttäävän minua henkisesti, ja että en tiedä mitä tehdä. Ystäväni vaihtavat kummallisesti puheenaihetta ja vitsailevat jostain kinastelusta kotitöissä. Ilmeisesti heille on tärkeämpää pitää kaveriporukka koossa sillä puolisoni on nykyään heidän puolisonsa ystävä.
Tunnen olevani hylätty ja sivuutettu, ja pitkä ystävyys heidän kanssaan on ohentunut pintapuoliseksi. Olisi tarve puhua ja miettiä, mutta en tiedä kenelle.
Olen niin pahoillani ja toivon että saat vielä elämässä arvoisiasi ystäviä!! Paras ystäväni oli samassa tilanteessa kuin sinä ja kyllä se kirpaisi kun tiesin että oma puoliso menettää samalla hyvän ystävän tästä ystäväni miehestä, MUTTA ystäväni hyvinvointi on kaikkein tärkeintä ja olisi ihan kammottava ajatuskin etten olisi kuunnellut ja auttanut kaikin voimin häntä hänen elämänsä kanssa! Hän kiittää minua tästä edelleen vielä vuosien jälkeen koska kaikki muut ystävät suhtautuivat kuvailemallasi tavalla. Ihmiset osaavat olla niin itsekkäitä ja monet ovat ”hyviä ystäviä” vain silloin kun asiat sujuvat hyvin! Tuntisin itseni myös aivan hylätyksi tilanteessasi. Toivon sinulle paljon voimia.
Siis mitä, puolisosi menettää ystävänsä jos tämä ei seurustele enää sinun ystäväsi kanssa? Miksi?
Ei tietenkään menettänyt kokonaan, mutta on se tilanne näissä vaarana kun tiiviissä ystäväporukassa tulee ero joillekin. Ystävyyssuhteita ja porukoita on niin erilaisia. Tämä ei nyt ollut tilanteen pointti, vaan se että hänen ystävänsä eivät ole valmiita kuuntelemaan ja auttamaan parisuhteen kriiseissä ja se on itsekästä sekä empatiakyvytöntä minun mielestäni. Jokainen tavallaan tietenkin, mutta itse en rakasta ystävää suruun tai pulaan jätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sairastuin fibromyalgiaan, masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön, vanhemmat ei auttaneet koska "jokainen tulee toimeen omillaan". Tämä oli hirvittävä shokki, koska olin aina pitänyt vanhempiani empaattisina. Minulla on vieläkin maksettavana tuolloin ottamaani lainaa, kun voimat ei todellakaan riittäneet mihinkään työntekoon tai edes töiden hakemiseen.
tuo on sääli. Itsekin olen kärsinyt pitkään ahdistuneisuushäiriöstä ym. Mutta miksi ihmeessä olisin alkanut elämään velaksi? En ihan ymmärrä...Ja sitten ajatellut että vanhemmat maksaa...? En käytä vanhempiani sossuina. Ehkä heillä ei ollut ylimääräistä tai omat velat maksamatta vielä.
Oli heillä ylimääräistä, äidilläni on hyväpalkkainen työ. Ja elin velaksi koska nostin opintolainaa. Ei esim. toimeentulotukea saa, jos on opintolainaa nostamatta.
miksi et kaktakissut opintotukea, ja hakenut sairaspäivärahaa, itse ainakin tein näin. Ja sen jälkeen jäin työttömäksi, en opiskellut vähään aikaan. Kyllä pelkkä ahdistuneisuushäiriö kelpaa sairaspäivärahaan.
En siis halua sua mollata yhtään, mut sossu on se oikea osoite, sit kun on sairaspäiväraha vetämässä.
Nämä kertomani diagnoosit tuli paljon myöhemmin kuin toimeentulo-ongelmat. En itse tajunnut silloin, että olisin voinut mennä lääkäriin lukuisten oireitteni kanssa ja hakea sairauspäivärahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä muiden pitää ⁹rakentaa teidän talonne tai hoitaa lapsenne? Jos ei ole rahaa, niin aika outoa olettaa, että suku ja läheiset tulevat tekemään teille jotain sellaista, minkä kuka tahansa ulkopuolinen näkee olevan voimavarojenne ulottumattomissa.
Kuten joku jo kirjoitti: ei tuossa tilanteessa kukaan järkevä lähde rakentamaan, kun lapset on pieniä ja rahat valmiiksi loppu.
Eihän tässä tarvitse mennä kuin yksi sukupolvi taaksepäin niin oli normaalia että sukulaiset ja tutut auttoivat lastenhoidossa ja remontteja tehtiin talkoilla puolin ja toisin, vuorotellen toisiaan auttaen. Tämä nykytila missä ydinperhe on 100% yksin vastuussa kaikesta eikä edes isovanhemmat halua ottaa lapsia hoitoon on ihan uusi ihmiskunnan historiassa. Ja itseasiassa maailmanlaajuisestikin aika harvinainen.
Vastavuoroisuus, ei se apu ollut yksipuolista. Vanhemmat auttoi, mutta sitten niitä sai asuttaa omassa huushollissa vastavuoroisesti, kuinka moni on siihen valmis?
Ja joku taloyhtiön remppa? Porvoossa taas tämmöinen, jos taloyhtiö remppaa, mitä ihmettä siellä itse tehdään?
Riippuu remontista, voi tulla ylimääräistä siivousta, tavaroiden siirtoa huoneesta toiseen esim putki- tai sähkövetojen tieltä, hissiremontin aikana lapset ja tavarat kannetaan portaita ylös ja alas, julkisivuremontissa vedetään talo pussiin ja kesäkuumalla on löydettävä evakkopaikkaa edes kuumimmiksi päiviksi ym.
Vmp, kaksi aikuista eikä selviä siivouksesta tai tavaroiden siirtelystä huoneesta toiseen?
onhan tuo kamalaa. Mutta, voisiko vähän miettiä mistä se alkoi, ei kai kukaan ole huvikseen tuommoinen. Olisko heillä useita aikuisia lapsia jatkuvasti vaatimassa sitä ja tätä ja jopa lapsenlapset käsi ojossa, ja jossain vaiheessa on ollut pakko panna rajat vastaan etä nyt riitti, omia sairauksia, väsymystä, tai oma lapsuus ollut puutteellista...? Nämä vaan tulee mieleen kun olen nähnyt samanalaisia kuvioita etä vanhuksia häikäilemättömästi hyväksikäytetään.