Lue keskustelun säännöt.
Pettymys lapsen kummeihin
06.06.2026 |
Pyysimme lapselle ystäväksi yhden kaukana asuvan sukulaisen ja muutaman ystävämme. Lapsi on kohta jo koululainen. Kummit ovat olleet melko vähän läsnä lapsen elämässä, vaikka olisimme toivoneet enemmän läsnäoloa. Sanoimme jo kummiksi pyytäessä, että emme kaipaa lahjoja, emmekä mitään lastenvahtipalvelua, vaan yhdessä porukalla vietettyä aikaa. Yksi kummeista katosi lapsen elämästä jo toisena elinvuotena, eikä halunnut pitää yhteyttä. Kahden kummin kanssa näemme vain silloin, kun matkustamme heidän asuinpaikkakunnilleen. Toinen heistä ei ole ristiäisten jälkeen halunnut käydä luonamme, vaikka olemme monesti kutsuneet. Sukulaisella ei terveys kestä matkustamista ja sen ymmärrän. Meillä on ihan tavallinen koti hyvällä asuinalueella, ei siis ole mistään siivottomuudesta tms kysymys. Kukaan kummeistamme ei koskaan ota yhteyttä ja kysy, mitä kummilapselle kuuluu/koska voitaisiin nähdä.
Surettaa ihan valtavasti, kun olisin toivonut lapselle osallistuvia kummeja. Ja osallistumisella tarkoitan sitä, että kummi olisi halunnut käydä kylässä edes joskus ja laittaisi vaikka pari kertaa vuodessa viestiä, että mitä kummilapselle kuuluu. Ja olemme itse yrittäneet pitää kummeihin yhteyttä. Olemme laittaneet kummeille joululahjat postissa (kummien lempisuklaata/kahvia/teetä kummin mieltymysten mukaan). On laitettu lapsesta päiväkotikuva postissa tai joku kuvaviesti. On kysytty, milloin nähtäisiin. Hyvällä lykyllä nähdään kerran vuoteen, jos sitäkään. On muistettu kummien valmistujaiset, kihlajaiset yms tärkeät päivät. Kysytään kummien kuulumiset muutenkin. Tämä tilanne harmittaa todella paljon, sillä meillä on pienet suvut ja lähipiiri on muutenkin pieni - jokainen kummi olisi ollut turvalliseksi, läsnäolevaksi aikuiseksi tarpeen.
Miten päästä yli tästä kummipettymyksestä?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä vähän samanlaista ja syytän siitä lähinnä itseäni, että en pitänyt parempaa huolta lapsen ja kummin väleistä lapsen vanhempana. Tämä meidän elämästä kadonnut kummi kyllä onkin sen luonteinen ollut aina, että syy on aina muissa ja muiden toiminassa. Harmi juttu, että ei ole lapsen elämässä mukana. Asuukin nyt jo kaukana, tuskin parin vuoden päästä rippijuhliin tulee.
Aika lapsellista laittaa tuollaista painoarvoa KUMMEILLE. Kuulostaa siltä, että olet jollain lupauksella halunnut pakottaa ihmisiä pysymään elämässäsi, vaikka elämä vie muualle.
En ainakaan itse mitään kummeilta ole odottanut. Enkä odota. Lähinnä tuo kummius on kristillinen maallistunut perinne. Mutta ei ketään voi pakottaa omien kiireidensä keskellä osallistumaan omaan arkeen. Suurimmalla osalla on tarpeeksi omassa elämässään tekemistä. Se kyllä harmittaa, kun lasten kuulumisia ei koskaan meidän kummit kysele oma-aloitteisesti. Kerron itse ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Tuntuu siltä, etteivät haluaisi kuulla. Emme ole mitään lahjoja kerjänneet, juhlia järjestäneet tms. Heidän lapsille on aikanaan aina viety joka käänteessä hyvät lahjat, kuunneltu heidän elämästä ja puhuttu positiivisesti.
Kannattaisi varmaan jättää kummit pyytämättä niin ei tarvitsisi pettyä. Se on sellainen "kunnia", josta harva kehtaa vielä nykyäänkään kieltäytyä, vaikkei kiinnostaisi hippuakaan.
Lapselle saa nimen kyllä annettua ihan ilman kaikkea sitä teatteria, mikä kristillisiin ristiäisiin kuuluu ja olisi jo pikkuhiljaa aikakin luopua lasten liittämisestä mihinkään uskontokuntaan silloin, kun eivät siihen kykene itse sanomaan vielä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko itse aloitteellinen ja ehottaisit enemmän aktiviteetteja? Oletko puhunut kummien kanssa, mitä odotat kummeilta? Minun kummit oli lapsena lähinnä aikuisia joilta sai syntymäpäivälahjan ja joululahjan. En ainakaan itse ole nähnyt esimerkkiä muunlaisesta kummiudesta enkä osaisi toimia toisin, ellei minulle selkeästi kerrottaisi mitä toivotaan.
Ehkä koko kummiajatus on jotenkin vanhanaikainen. Ja tehtävä ei ole enää sama, mikä se on joskus ollut. Meillä oli hankalaa löytää kummeja, kun kukaan ei enää kuulu kirkkoon ja emmekä sitten pakolla etsineet. Lasta muistaa ne, ketkä ovat oikeasti hänen elämässä, eikä kukaan velvollisuudesta. Ystävyyssuhteet muuttuvat ja joskus lapsen kummiksi valittu ei ole enää läheinen niin olisihan se jotenkin paljon vaadittu, että lapsen elämässä pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse aloitteellinen ja ehottaisit enemmän aktiviteetteja? Oletko puhunut kummien kanssa, mitä odotat kummeilta? Minun kummit oli lapsena lähinnä aikuisia joilta sai syntymäpäivälahjan ja joululahjan. En ainakaan itse ole nähnyt esimerkkiä muunlaisesta kummiudesta enkä osaisi toimia toisin, ellei minulle selkeästi kerrottaisi mitä toivotaan.
Kummin tehtävä on olla vanhempien apuna lapsen uskonnollisessa kasvatuksessa.
Erosin kirkosta heti täytettyäni 18 vuotta. Säästyin monelta riesalta.
Unohtamalla koko asian.
Noin meilläkin on muutamien kummien kanssa käynyt. Ajattelen, että heillä on oma elämänsä ja siinä se. Kutsutaan aina juhliin, oma asiansa tulevatko.