Lue keskustelun säännöt.
Apua! Suhteemme on kriisissä miehen vauvahaaveiden takia! Itken
26.05.2021 |
Olen 25-vuotias nainen ja mieheni 30. Olemme vetäneet yhtä köyttä 7-vuotta ja jo alussa tein hyvin selväksi etten tahdo koskaan lapsia ja sillä kannalla olen edelleen. Olen toki leikitellyt mielessäni ajatuksella, että olisin äiti eikä ajatus aina tunnu niin kovin vieraalta, kun olen vaaleanpunaisissa pumpuli unelmissani, kunnes sitten tapaan taas ystäväni ja hänen taapronsa ja todellisuus iskee taas kovaa ja putoan maan pinnalle ja totean jälleen, että ei olisi minun juttuni tällainen.
Mieheni kertoi minulle myös suhteemme alkuaikoina, että ei ole koskaan halunnut lapsia emmekä ole asiaan kummemmin palanneet. Olemme haaveilleet aiemmin vain yhdessä matkutelusta ja uuden asunnon ostamisesta jne. Mieheni on aivan ihana ihminen. Toki meilläkin on ollut kiistamme, mutta emme juurikaan riitele, ajattelin jo löytäneeni eräänlaisen "sielunkumppanin" itselleni, nämä vuodet ovat olleet elämäni parhaimmat, olemme rakastavaisten lisäksi olleet aina toistemme parhaat ystävät. Olen aina ollut niin onnellinen, kun olen katsonut miestäni, mutta nyt suhteemme on ajautunut kriisiin yhtäkkiä.
Mies nimittäin haluaakin lapsen. Tunnusti myös viilanneensa minua linssiin aikoinaan kertomalla ettei halua lapsia. Uskoi nimittäin, että nuoren ikäni takia en vielä oikeasti tiennyt haluanko lapsia vai en ja uskoi, että muuttaisin mieleni vuosien kuluessa. Hän on siis salaa haaveillut perheestä kanssani ja nyt julisti haluavansa 4 vuoden sisällä yhden lapsen ja lapsi on hänelle ehdoton asia mitä hän tulevaisuudelta odottaa ja toivoo nyt, että teen päätökseni asian suhteen(Kerroin siis hänelle oman kantani), että haluanko jatkaa hänen kanssaan tulevaisuuden rakentamista vai eroammeko me ja kuulemma kovasti toivoo, että muuttaisin mieleni lapsi asian suhteen sillä hän rakastaa minua.
Olen puun ja kuoren välissä. Ajatukseni on sekaisin, koko mielikuvani yhteisestä tulevaisuudesta valuu hiljaa kankkulankaivoon, kaikki ne yhteiset reissut, talon ostot, kaikki, pilalla. Lisäksi tunnen tulleeni jollain tavalla huijatuksi. Minua pelottaa todella paljon. En ole koskaan asunut yksin, ollut yksin ja rakastan miestäni enkä haluaisi hänestä luopua, koska olen varma etten tule hänenlaiseensa toiseen enää törmäämään, pelkään, että ikävöin häntä mahdollisissa uusissa suhteissanikin ja uudet suhteet olisivat laimeita. Olen yrittänyt totutella tässä ajatukseen lapsesta ja yrittänyt toistella itselleni ettei se olisi niin kamalaa. Lisäksi pelkään synnytystä ja raskautta ylikaiken. En haluaisi niitä kokea, mutta olen yrittänyt pyörtää pääni ajatella, että niin ne naiset vain ovat tehneet kautta aikojen. Voi luoja mitä minä teen? Olen vain itkenyt kokopäivän ja itken, kun kirjoitan tätä. Olen sekaisin ja rikki.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Miestä käy sääliksi. On tuhlannut vuosikausia aikaansa kypsymättömään muijaan.
Onneksi tuli nyt puheeksi, niin ehtii vielä etsiä normaalin perheen haluavan naisen.
Ap:ta käy sääliksi. On tuhlannut vuosikausia aikaansa valehtelevaan mieheen.
Onneksi tuli nyt puheeksi, niin ehtii vielä etsiä normaalin, luotettavan miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette seurustelleet 7 vuotta mutta ette ole vieläkään päässeet reissaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee lasta, jos et oikeasti itse halua. Mies haluaa usein lapsen ja perheellisen statuksen, mutta ei osallistu sen kummemmin siihen lapsen hoitamiseen. Se kaatuu yleensä aina äidin harteille, vaikka mies olisi ollut lapsen hankinnassa aloitteellinen.
Olen samaa mieltä, että ap:n ei kannata hankkia lasta, ellei ole varma, että haluaa. Mutta älä viitsi väheksyä miehen perhehaaveita. Ne ovat aivan luonnollisia ja normaaleja haaveita. Itse en tunne ketään miestä, joka haluaisi lapsen statuksen takia. Ja tuntemistani miehistä suurin osa kyllä osallistuu lastensa hoitoon.
Samaa mieltä. Ihmeellistä miesten väheksymistä. Varsinkin kun nykyisät ovat aidosti kiinnostuneita jälkikasvustaan. Kaupungillakin vauvan vaunuja työntävät ihan kaikenlaiset miehet, samoin leikkipuistossa. Käsittääkseni ne lapsensa hylkäävät isät ovat marginaalissa ja muut miehet kyllä ilmaisevat heidän toiminnastaan mielipiteensä aika avoimesti.
Itsekään en tiedä yhtäkään miestä jolle lapset ovat statussymboli ja muutamaa elämäntapaintiaania lukuunottamatta kaikki ovat osallistuvia ja lapsista innoissaan. Nythän kasvaa ensimmäinen sukupolvi isiä, joiden suodaan lomailevan pitkään lasten kanssa ja oleva aidosti innoissaan lasten jutuista.
Se, että isä työntää lasta vaunuissa kerran viikossa ei tarkoita, etteikö suurin osa työstä yhä kaadu äidin vastuulle. Tuohan on ihan tutkittu juttu, että vauvan hoitaminen on usein äidin vastuulla.
Eikä nyt puhuta mistään täydestä "isä ei tee yhtään mitään" tilanteesta tai että isä hylkäisi lapsensa.
Ero, elämön islt linjat ei nyt kohtaa.
Oma lapsi on sitten ihan eri asia kuin muiden lapset. Harva oikeasti pitää toisten lapsista, mutta kun sen oman lapsensa saa syliin, ei sitä kadu. Se on ihan eri asia kuin muiden muksut.
Lisäksi mediassa toitotetaan koko ajan kuinka kroppa menee synnytyksessä pilalle, alapää menee pilalle jne. Totuus on, että harvalla menee. Eihän ihmiset muuten lisääntyisi ollenkaan! Mä tein tunnin kävelylenkkejä koko raskausajan, eikä paino noussut kuin muutaman kilon. Mulle ei tullut edes raskausarpia ja seksi tuntuu samalta kuin ennen synnytystä. Mieskin on samaa mieltä ja nyt on kolmas tulossa.
Tietysti jos on ehdoton ei, niin sitten otat eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos et nimen omaan halua lapsia, niin silloin se ei kannata. Jos kyse on vain siitä, että raskaus ja synnytys pelottaa, siitä voi yrittää päästä avulla yli.
Mutta eihän tuota ole kummankaan kannalta mitään järkeä jatkaa, jos lopulta ne vaihtoehdot ovat ne, että sinä kannat ja kasvatat lasta, jota et olisi halunnut tai mies katkeroituu kun ei saanut lasta. Ero on parempi. Eikä sitä yksinoloa kannata pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on sitten ihan eri asia kuin muiden lapset. Harva oikeasti pitää toisten lapsista, mutta kun sen oman lapsensa saa syliin, ei sitä kadu. Se on ihan eri asia kuin muiden muksut.
Lisäksi mediassa toitotetaan koko ajan kuinka kroppa menee synnytyksessä pilalle, alapää menee pilalle jne. Totuus on, että harvalla menee. Eihän ihmiset muuten lisääntyisi ollenkaan! Mä tein tunnin kävelylenkkejä koko raskausajan, eikä paino noussut kuin muutaman kilon. Mulle ei tullut edes raskausarpia ja seksi tuntuu samalta kuin ennen synnytystä. Mieskin on samaa mieltä ja nyt on kolmas tulossa.
Tietysti jos on ehdoton ei, niin sitten otat eron.
No ei se ole missään taattu, että oma lapsi olisi eri asia. Kyllä ap:n tapauksessa miettisin siltä kantilta pystyykö elämään sen lapsen kanssa, vaikka tunne ei olisikaan omaa lasta kohtaan eri kuin muiden lasten kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on sitten ihan eri asia kuin muiden lapset. Harva oikeasti pitää toisten lapsista, mutta kun sen oman lapsensa saa syliin, ei sitä kadu. Se on ihan eri asia kuin muiden muksut.
Lisäksi mediassa toitotetaan koko ajan kuinka kroppa menee synnytyksessä pilalle, alapää menee pilalle jne. Totuus on, että harvalla menee. Eihän ihmiset muuten lisääntyisi ollenkaan! Mä tein tunnin kävelylenkkejä koko raskausajan, eikä paino noussut kuin muutaman kilon. Mulle ei tullut edes raskausarpia ja seksi tuntuu samalta kuin ennen synnytystä. Mieskin on samaa mieltä ja nyt on kolmas tulossa.
Tietysti jos on ehdoton ei, niin sitten otat eron.
No ei se ole missään taattu, että oma lapsi olisi eri asia. Kyllä ap:n tapauksessa miettisin siltä kantilta pystyykö elämään sen lapsen kanssa, vaikka tunne ei olisikaan omaa lasta kohtaan eri kuin muiden lasten kohdalla.
Ei kannata pelkästään tuota miettiä, mutta myös sitä, että mies saattaa tulevaisuudessa yhtäkkiä taas määrätä uusia vaatimuksia, joihin AP:n on vain taivuttava.. Ja jos on lapsiakin jo tullut, niin suhteesta voi olla vielä vaikeampi lähteä ja sitten näihin uusiin vaatimuksiin vaan taivutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on sitten ihan eri asia kuin muiden lapset. Harva oikeasti pitää toisten lapsista, mutta kun sen oman lapsensa saa syliin, ei sitä kadu. Se on ihan eri asia kuin muiden muksut.
Lisäksi mediassa toitotetaan koko ajan kuinka kroppa menee synnytyksessä pilalle, alapää menee pilalle jne. Totuus on, että harvalla menee. Eihän ihmiset muuten lisääntyisi ollenkaan! Mä tein tunnin kävelylenkkejä koko raskausajan, eikä paino noussut kuin muutaman kilon. Mulle ei tullut edes raskausarpia ja seksi tuntuu samalta kuin ennen synnytystä. Mieskin on samaa mieltä ja nyt on kolmas tulossa.
Tietysti jos on ehdoton ei, niin sitten otat eron.
No ei se ole missään taattu, että oma lapsi olisi eri asia. Kyllä ap:n tapauksessa miettisin siltä kantilta pystyykö elämään sen lapsen kanssa, vaikka tunne ei olisikaan omaa lasta kohtaan eri kuin muiden lasten kohdalla.
Suurin osa äideistä on kyllä sitä mieltä, että oma on täysin eri kuin jonkun toisen. Eikä lapsiperhearkikaan valtaosan mielestä ole niin loputtoman per*eestä mitä lehdistä voi lukea. Ei nyt aina kivaa, mutta ihan perus arkea.
Joskus jos tehtäisiin oikein positiivinen juttu perhe-elämästä, niin niin moni ei luulisi perhe-elämän olevan hirveää. Auttaisi toki myös jos ihmiset kasvattaisivat jälkikasvunsa kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin aina varma, että en ikinä halua lasta. Ei kiinnostanut äitiys yhtään, en edes tykännyt lapsista. Kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa, alkuun lapsista ei edes puhuttu.
Muutaman vuoden jälkeen häneen iski vauvakuume ja alkoi jankutus siitä, että lapsia olisi kiva saada. Olin siinä vaiheessa 27v enkä edelleenkään ollut innostunut, mutta jossain vaiheessa ajattelin että olkoon. En tullutkaan heti raskaaksi, vuosi yritettiin ja siinä vaiheessa olin jo itsekin huolissani, jos sitä lasta ei tulekaan. Menimme lapsettomuushoitoihin ja olin 30 kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Toinen lapsemme syntyi pari vuotta myöhemmin.
En olisi voinut kuvitellakaan, miten jotain voi niin paljon rakastaa. Yhä edelleen, ovat jo aikuisia, miehellä alkaa olla jo vähän harmaata parrassa, ja minulla ohimoilla. Lapset ovat lentäneet maailmalle ja opetellaan taas kaksin olemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on sitten ihan eri asia kuin muiden lapset. Harva oikeasti pitää toisten lapsista, mutta kun sen oman lapsensa saa syliin, ei sitä kadu. Se on ihan eri asia kuin muiden muksut.
Lisäksi mediassa toitotetaan koko ajan kuinka kroppa menee synnytyksessä pilalle, alapää menee pilalle jne. Totuus on, että harvalla menee. Eihän ihmiset muuten lisääntyisi ollenkaan! Mä tein tunnin kävelylenkkejä koko raskausajan, eikä paino noussut kuin muutaman kilon. Mulle ei tullut edes raskausarpia ja seksi tuntuu samalta kuin ennen synnytystä. Mieskin on samaa mieltä ja nyt on kolmas tulossa.
Tietysti jos on ehdoton ei, niin sitten otat eron.
No ei se ole missään taattu, että oma lapsi olisi eri asia. Kyllä ap:n tapauksessa miettisin siltä kantilta pystyykö elämään sen lapsen kanssa, vaikka tunne ei olisikaan omaa lasta kohtaan eri kuin muiden lasten kohdalla.
Kyllä kuule luonto hoitaa. Etkö kuunnellut kuinka Li Anderson hämmästyi sitä rakkautta omaa lasta kohtaan. Itse koin ihan samanlaisen tunnemyrskyn esikoisen kanssa. Toisen lapsen kanssa siihen osasi jo varautua, mutta yhtä voimakkaalta se tuntui silloinkin. Tosin silloin sen osasi suhteuttaa ja vauvan hoito oli jo varmempaa. Kyllä suurimmalle osalle se tunne syntyy heti ja lopuille se tulee ajan kanssa. Mutta tietysti jos ei lapsia tahdo, niin sitten ei kannata jatkaa suhdetta, vaan antaa miehen elää oma unelmansa. Mutta jos syy on se, että raskaus ja synnytys pelottavat, niin siihen saa apua ja Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista synnyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin aina varma, että en ikinä halua lasta. Ei kiinnostanut äitiys yhtään, en edes tykännyt lapsista. Kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa, alkuun lapsista ei edes puhuttu.
Muutaman vuoden jälkeen häneen iski vauvakuume ja alkoi jankutus siitä, että lapsia olisi kiva saada. Olin siinä vaiheessa 27v enkä edelleenkään ollut innostunut, mutta jossain vaiheessa ajattelin että olkoon. En tullutkaan heti raskaaksi, vuosi yritettiin ja siinä vaiheessa olin jo itsekin huolissani, jos sitä lasta ei tulekaan. Menimme lapsettomuushoitoihin ja olin 30 kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Toinen lapsemme syntyi pari vuotta myöhemmin.
En olisi voinut kuvitellakaan, miten jotain voi niin paljon rakastaa. Yhä edelleen, ovat jo aikuisia, miehellä alkaa olla jo vähän harmaata parrassa, ja minulla ohimoilla. Lapset ovat lentäneet maailmalle ja opetellaan taas kaksin olemista.
Tarinassa kun ei ollut kyse siitä, että miehellä olisi lapsihaaveet yhtäkkiä heränneet, vaan hän on valehdellut alusta asti AP:lle ja nyt vaatimalla vaatii häntä tekemään hänelle lapsen, vaikka on tiennyt ettei AP sellaista halua.
Onneksi mun ei tarvi hyväksyä lasteni äidiksi tällaisia katkeria valittajanaisia, mitä tällä palstalla näyttää esiintyvän. Sellaista miehiin kohdistunutta vihaa ja katkeruutta. Selvästikin huomaa, ettei ole oikein ymmärretty elämästä vielä paljon. Ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kanssa ei voi reissata?
Hyvä, että miehesi voi vaihtaa sinut parempaan versioon ja saa perheen, jota tahtoo ja toivoo. Onnea matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa ei voi reissata?
Hyvä, että miehesi voi vaihtaa sinut parempaan versioon ja saa perheen, jota tahtoo ja toivoo. Onnea matkaan.
Ap voi vaihtaa miehen parempaan, joka ei valehtele
Mun mielestä on outoa, ettei mies saisi vaihtaa mielipidettä. Eihän se ole valehtelua, jos vaihtaa mielipidettään. Aika moni on 20-25-vuotiaana ajatellut, että ei tee lapsia. Mutta kyllä se mieli 10 vuodessa monella muuttuu. Ei toki kaikilla. Eikä tietysti ketään siihen kuulu painostaa. Mutta kaikki mun kaverit, jotka parikymppisinä puhuivat, etteivät tee lapsia, ovat ilmeisesti muuttaneet mielensä, koska toisella lapsia on nykyisin kolme ja toisella viisi!
Mulle olisi jo vakavan mietinnän paikka se, että mies on noin tärkeän asian suhteen valehdellut. Rakentanut yhteistä elämää, mutta salaa haaveillut vaan kääntävänsä AP:n pään. Olo olisi itellä kyllä tosi petetty.
Pohdi asiaa tarkkaan, mutta älä ainakaan miehen mieliksi lasta tee. Lapsikin siinä kärsisi sun lisäksi. Sulla on vielä aikaa hankkia lapsia myöhemmin, jos haluat.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on outoa, ettei mies saisi vaihtaa mielipidettä. Eihän se ole valehtelua, jos vaihtaa mielipidettään. Aika moni on 20-25-vuotiaana ajatellut, että ei tee lapsia. Mutta kyllä se mieli 10 vuodessa monella muuttuu. Ei toki kaikilla. Eikä tietysti ketään siihen kuulu painostaa. Mutta kaikki mun kaverit, jotka parikymppisinä puhuivat, etteivät tee lapsia, ovat ilmeisesti muuttaneet mielensä, koska toisella lapsia on nykyisin kolme ja toisella viisi!
Kun AP:n mukaan mies EI vaihtanut mielipidettään, vaan salasi sen, että halusi lapsia ja valehteli sen, ettei muka halua.
Ja sinä vierität AP:n miehen mukaan syyn kokonaan AP:n niskaan, kun hän oli nuori eikä välttämättä tiennyt mitä haluaa. Se ei oikeuta siihen, että hänen mies valehtelee omista haaveistaan ja nyt sitten vaatii AP:ta muuttamaan omat haaveet miesten halujen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on outoa, ettei mies saisi vaihtaa mielipidettä. Eihän se ole valehtelua, jos vaihtaa mielipidettään. Aika moni on 20-25-vuotiaana ajatellut, että ei tee lapsia. Mutta kyllä se mieli 10 vuodessa monella muuttuu. Ei toki kaikilla. Eikä tietysti ketään siihen kuulu painostaa. Mutta kaikki mun kaverit, jotka parikymppisinä puhuivat, etteivät tee lapsia, ovat ilmeisesti muuttaneet mielensä, koska toisella lapsia on nykyisin kolme ja toisella viisi!
Ei mies ollut vaihtanut mielipidettään vaan salaa toivonut AP:n muuttavan kantaansa.
Mitäs valehteli. Idarimies.