Lue keskustelun säännöt.
Apua! Suhteemme on kriisissä miehen vauvahaaveiden takia! Itken
26.05.2021 |
Olen 25-vuotias nainen ja mieheni 30. Olemme vetäneet yhtä köyttä 7-vuotta ja jo alussa tein hyvin selväksi etten tahdo koskaan lapsia ja sillä kannalla olen edelleen. Olen toki leikitellyt mielessäni ajatuksella, että olisin äiti eikä ajatus aina tunnu niin kovin vieraalta, kun olen vaaleanpunaisissa pumpuli unelmissani, kunnes sitten tapaan taas ystäväni ja hänen taapronsa ja todellisuus iskee taas kovaa ja putoan maan pinnalle ja totean jälleen, että ei olisi minun juttuni tällainen.
Mieheni kertoi minulle myös suhteemme alkuaikoina, että ei ole koskaan halunnut lapsia emmekä ole asiaan kummemmin palanneet. Olemme haaveilleet aiemmin vain yhdessä matkutelusta ja uuden asunnon ostamisesta jne. Mieheni on aivan ihana ihminen. Toki meilläkin on ollut kiistamme, mutta emme juurikaan riitele, ajattelin jo löytäneeni eräänlaisen "sielunkumppanin" itselleni, nämä vuodet ovat olleet elämäni parhaimmat, olemme rakastavaisten lisäksi olleet aina toistemme parhaat ystävät. Olen aina ollut niin onnellinen, kun olen katsonut miestäni, mutta nyt suhteemme on ajautunut kriisiin yhtäkkiä.
Mies nimittäin haluaakin lapsen. Tunnusti myös viilanneensa minua linssiin aikoinaan kertomalla ettei halua lapsia. Uskoi nimittäin, että nuoren ikäni takia en vielä oikeasti tiennyt haluanko lapsia vai en ja uskoi, että muuttaisin mieleni vuosien kuluessa. Hän on siis salaa haaveillut perheestä kanssani ja nyt julisti haluavansa 4 vuoden sisällä yhden lapsen ja lapsi on hänelle ehdoton asia mitä hän tulevaisuudelta odottaa ja toivoo nyt, että teen päätökseni asian suhteen(Kerroin siis hänelle oman kantani), että haluanko jatkaa hänen kanssaan tulevaisuuden rakentamista vai eroammeko me ja kuulemma kovasti toivoo, että muuttaisin mieleni lapsi asian suhteen sillä hän rakastaa minua.
Olen puun ja kuoren välissä. Ajatukseni on sekaisin, koko mielikuvani yhteisestä tulevaisuudesta valuu hiljaa kankkulankaivoon, kaikki ne yhteiset reissut, talon ostot, kaikki, pilalla. Lisäksi tunnen tulleeni jollain tavalla huijatuksi. Minua pelottaa todella paljon. En ole koskaan asunut yksin, ollut yksin ja rakastan miestäni enkä haluaisi hänestä luopua, koska olen varma etten tule hänenlaiseensa toiseen enää törmäämään, pelkään, että ikävöin häntä mahdollisissa uusissa suhteissanikin ja uudet suhteet olisivat laimeita. Olen yrittänyt totutella tässä ajatukseen lapsesta ja yrittänyt toistella itselleni ettei se olisi niin kamalaa. Lisäksi pelkään synnytystä ja raskautta ylikaiken. En haluaisi niitä kokea, mutta olen yrittänyt pyörtää pääni ajatella, että niin ne naiset vain ovat tehneet kautta aikojen. Voi luoja mitä minä teen? Olen vain itkenyt kokopäivän ja itken, kun kirjoitan tätä. Olen sekaisin ja rikki.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Älä tee lasta, jos et oikeasti itse halua. Mies haluaa usein lapsen ja perheellisen statuksen, mutta ei osallistu sen kummemmin siihen lapsen hoitamiseen. Se kaatuu yleensä aina äidin harteille, vaikka mies olisi ollut lapsen hankinnassa aloitteellinen.
Olen samaa mieltä, että ap:n ei kannata hankkia lasta, ellei ole varma, että haluaa. Mutta älä viitsi väheksyä miehen perhehaaveita. Ne ovat aivan luonnollisia ja normaaleja haaveita. Itse en tunne ketään miestä, joka haluaisi lapsen statuksen takia. Ja tuntemistani miehistä suurin osa kyllä osallistuu lastensa hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sitten ero jos et lasta halua. Miehelläsi on oikeus omaan lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee lasta, jos et oikeasti itse halua. Mies haluaa usein lapsen ja perheellisen statuksen, mutta ei osallistu sen kummemmin siihen lapsen hoitamiseen. Se kaatuu yleensä aina äidin harteille, vaikka mies olisi ollut lapsen hankinnassa aloitteellinen.
Olen samaa mieltä, että ap:n ei kannata hankkia lasta, ellei ole varma, että haluaa. Mutta älä viitsi väheksyä miehen perhehaaveita. Ne ovat aivan luonnollisia ja normaaleja haaveita. Itse en tunne ketään miestä, joka haluaisi lapsen statuksen takia. Ja tuntemistani miehistä suurin osa kyllä osallistuu lastensa hoitoon.
Tuo ylläoleva kylläkin kirjoitti ihan faktaa. Varsinkin vauvaikäisen hoito kaatuu usein äidille, on mies sitten miten lapsihaaveinen ja perhettä haluava tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee lasta, jos et oikeasti itse halua. Mies haluaa usein lapsen ja perheellisen statuksen, mutta ei osallistu sen kummemmin siihen lapsen hoitamiseen. Se kaatuu yleensä aina äidin harteille, vaikka mies olisi ollut lapsen hankinnassa aloitteellinen.
Olen samaa mieltä, että ap:n ei kannata hankkia lasta, ellei ole varma, että haluaa. Mutta älä viitsi väheksyä miehen perhehaaveita. Ne ovat aivan luonnollisia ja normaaleja haaveita. Itse en tunne ketään miestä, joka haluaisi lapsen statuksen takia. Ja tuntemistani miehistä suurin osa kyllä osallistuu lastensa hoitoon.
Samaa mieltä. Ihmeellistä miesten väheksymistä. Varsinkin kun nykyisät ovat aidosti kiinnostuneita jälkikasvustaan. Kaupungillakin vauvan vaunuja työntävät ihan kaikenlaiset miehet, samoin leikkipuistossa. Käsittääkseni ne lapsensa hylkäävät isät ovat marginaalissa ja muut miehet kyllä ilmaisevat heidän toiminnastaan mielipiteensä aika avoimesti.
Itsekään en tiedä yhtäkään miestä jolle lapset ovat statussymboli ja muutamaa elämäntapaintiaania lukuunottamatta kaikki ovat osallistuvia ja lapsista innoissaan. Nythän kasvaa ensimmäinen sukupolvi isiä, joiden suodaan lomailevan pitkään lasten kanssa ja oleva aidosti innoissaan lasten jutuista.
Velan ei koskaan pidä ryhtyä suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee lasta, jos et oikeasti itse halua. Mies haluaa usein lapsen ja perheellisen statuksen, mutta ei osallistu sen kummemmin siihen lapsen hoitamiseen. Se kaatuu yleensä aina äidin harteille, vaikka mies olisi ollut lapsen hankinnassa aloitteellinen.
Olen samaa mieltä, että ap:n ei kannata hankkia lasta, ellei ole varma, että haluaa. Mutta älä viitsi väheksyä miehen perhehaaveita. Ne ovat aivan luonnollisia ja normaaleja haaveita. Itse en tunne ketään miestä, joka haluaisi lapsen statuksen takia. Ja tuntemistani miehistä suurin osa kyllä osallistuu lastensa hoitoon.
Tuo ylläoleva kylläkin kirjoitti ihan faktaa. Varsinkin vauvaikäisen hoito kaatuu usein äidille, on mies sitten miten lapsihaaveinen ja perhettä haluava tahansa.
Moni mies osallistuisi mutta kun äiti ei anna...
Monet naiset, sori nyt vaan, omii vauvan niin, ettei miehelle jää mitään saumaa osallistua. Ja sitten vielä syyttävät osallistumattomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkukortilla vedetään lisäpisteitä.
Vierailija kirjoitti:
No kuulen nyt on aika aikuistua! Sanoit ettet ole ikinä asunut yksin eli olet kotoa muuttanut miehen luo? Koko sun kasvu ja kehitys on kesken! Et ole itsenäistynyt ollenkaan. Jos olisit niin sua ei sekunnin vertaa arveluttaisi se miten tässä pitää toimia.
Kamat kassiin ja itsenäiseen elämään. Ilman miestä.
Ei yksin asuminen ole mikään aikuisuuden edellytys. On aivan normaalia muuttaa opiskelemaan lähtiessä yhteen poikaystävän kanssa. Niin ovat tuttavapiiristäni tehneet lukion jälkeen kaikki, joilla on ollut pidempiaikainen poikakaveri, joka on suunnannut samalle paikkakunnalle. Tyhmäähän se olisi muuttaa erillisiin yksiöihin, jos ollaan yhdessä kuitenkin koko ajan ja seurusteltu jo vuosi tai muutama. Jotkut ovat päätyneet tuon kumppanin kanssa naimisiin asti ja vakiintuneet, mutta eivät ne parin vuoden jälkeen eronneet ja yksiöön muuttaneet ole automaattisesti mitenkään parempia, kypsempiä ja aikuisempia ihmisiä. Isoäitiemme sukupolvi koostuu lähestulkoon kokonaan naisista, jotka ovat muuttaneet lapsuudenkodista korkeintaan opiskeluaikaisen kimppa-asunnon kautta puolison kanssa yhteen. Ei ole paljoa yksiöissä "itsenäistytty". Eivätkä he tasan ole olleet kolmikymppisinä yhtään sen kakarampia kuin nykypäivän kolmekymppiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekään 25-vuotiaana tiennyt haluavani lapsia, eikä kyllä kaveritkaan. Tuntui todella kaukaiselta asialta ajatuksenakin. Niin meillä kaikilla kuitenkin on nyt lapsia. Oma esikoiseni syntyi, kun olin 34. Tuo, mitä sanoit kaverisi taaperon tapaamisesta, on myös tuttua. Monesti ajattelin, että muiden lapsissa parasta oli se, että pääsi heti eroon, kun siltä tuntui. Oma lapsi oli kuitenkin ihan eri juttu. Mutta... älä nyt ainakaan vain toisen mieliksi rupea lasta ”tekemään”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee lasta, jos et oikeasti itse halua. Mies haluaa usein lapsen ja perheellisen statuksen, mutta ei osallistu sen kummemmin siihen lapsen hoitamiseen. Se kaatuu yleensä aina äidin harteille, vaikka mies olisi ollut lapsen hankinnassa aloitteellinen.
Olen samaa mieltä, että ap:n ei kannata hankkia lasta, ellei ole varma, että haluaa. Mutta älä viitsi väheksyä miehen perhehaaveita. Ne ovat aivan luonnollisia ja normaaleja haaveita. Itse en tunne ketään miestä, joka haluaisi lapsen statuksen takia. Ja tuntemistani miehistä suurin osa kyllä osallistuu lastensa hoitoon.
Tuo ylläoleva kylläkin kirjoitti ihan faktaa. Varsinkin vauvaikäisen hoito kaatuu usein äidille, on mies sitten miten lapsihaaveinen ja perhettä haluava tahansa.
Moni mies osallistuisi mutta kun äiti ei anna...
Monet naiset, sori nyt vaan, omii vauvan niin, ettei miehelle jää mitään saumaa osallistua. Ja sitten vielä syyttävät osallistumattomuudesta.
Näinhän se menee. Ja imetyksen takia äidin on usein oltava sen aivan pienen kanssa kotona ja harvemmin molemmat pystyvät lomailemaan samaan aikaan, koska isyyslomaa saa äitiysloman aikaan pitää vain muutaman viikon. Totta kai äiti silloin joutuu hoitamaan sen vauvan, kun se isä on töissä. Pakko ei ole kuitenkaan olla vuotta pois. Isäkin voi pitää hoitovapaan ja sen perään isyysloman. Usein kuitenkin äiti haluaa olla vauva vuoden itse kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä voibolla niin hyvä mies. Kun huijaa noin tärkeässä asiassa.
Minua häiritsisi tuossa tilanteessa eniten miehen petos. Luottamus olisi rikottu pahasti. Mitä muuta hän on mahtanut valehdella, kun noin perustavanlaatuisessa asiassa on kertonut vain sen, mitä ajatteli sinun haluavan kuulla. Onkohan kaikki muukin ollut valhetta, kertooko hän yleisestikin aina asiat, joita ajattelee sinun haluavan kuulla...
Vierailija kirjoitti:
Ei ikinä lasta toisen mieliksi.
Olin kirjoittamassa juuri samaa. Lapsi muuttaa ihan kaiken elämässä, joten jos et edes halua lasta, tulee elämästä todennäköisesti laadullisesti huonompaa. Lisäksi miehesi ei taida olla aivan luotettavimmasta päästä.
Jos raskaudut ja teet lapsen miehen toiveesta, ja oli lopputulos sitten positiivinen tai ei, teidän välejä tulee aina hiertämään se, että mies tavallaan kiristi sinua tekemään lapsen. Se on asia jota ei saa mitenkään pyyhittyä pois ja joka pilaa suhteenne, huolimatta siitä, että kävisikin niin, että tykästyt äitiyteen. Jotain suhteessa on auttamattomasti rikottu tuolla asetelmalla ja se varmasti kalvaa sinua. Mieti tarkkaan, haluatko sellaista elämää.
Miestä käy sääliksi. On tuhlannut vuosikausia aikaansa kypsymättömään muijaan.
Onneksi tuli nyt puheeksi, niin ehtii vielä etsiä normaalin perheen haluavan naisen.
Vierailija kirjoitti:
Se on sitten ero jos et lasta halua. Miehelläsi on oikeus omaan lapseen.
Niin, tai voihan ap huijata että haluaa lapsen neljän vuoden päästä ja sitten ilmoittaa että muuttikin mielensä. Niinhän mieskin teki.
Ap:llakin oli kaiketi oikeus luottaa miehen sanaan.
Asuin pitkään kotona, kun en tiennyt peruskoulun jälkeen, että mitä sitä rupeaisi opiskelemaan. Asuin vanhemmillani ja kävin töissä ja tapasin nykyisen mieheni. Seurustelin aikaisemmin puolitoista vuotta, mutta se oli sellaista teinimäistä yhdessä oloa. Nykyinen on ensimmäinen ns vakava suhteeni, jonka kanssa kemiat kohtasivat heti. Muutin jonkin ajan kuluttua mieheni luokse, joka oli jo ehtinyt pidemmän aikaa asua omillaan ja opiskeli. Itsekin sain opiskelupaikan ja valmistuin.
-Ap